perhepäivähoito vs. päiväkoti

Perhepäivähoito on parempi. Lapset saavat yksilöllisempää hoitoa, paljon enemmän hoitajan huomiota ja läsnä oloa. Kasvatus tapahtuu lapsen omien kykyjen mukaan, lapsi huomioiden, lapsen erilaisuudet hyväksytään, jokainen lapsi saa olla oma itsensä, ilman väkisin diagnoisointia. Lasta autetaan enemmän, lapsen kanssa ollaan enemmän. Ulkoillaan enemmän, ruoka on parempaa.
Lapsia vähemmän paikalla yhtä aikaa, ei melua ja mekkalaa. Lapsen unirytmi voi olla omansa, ei muuteta väkisin. Lisäksi mahdollista että hoitopaikassa eläimiä yms. päivää piristävää toimintaa.
Omani ovat olleet molemmissa, eikä perhepäivähoidossa olleet nuoremmat ole yhtään sen tyhmempiä kuin päiväkotiin joutuneet vanhemmat sisaruksensakkaan.
Liikaa korostetaan päiväkodin varhaiskasvatuksen tasoa ja sun muuta pedagokiikkaa, hienoja sanoja joita heitellään, mutta lasten hoito ei siellä ole laadukasta. Varhaiskasvattajia ovat perhepäivähoitajatkin, ja tekevät työnsä tunnolisesti ja suurella sydämellä.

Perhepäivähoito ehdottomasti. Siellä hoitaja osaa aina vastata kysymyksiin että kuinka lapsen päivä on mennyt. Onko ruoka maistunut, onko kiukuteltu... jne. Päiväkodissa saatat joutua käymään viideltä hoitajalta kysymässä ja aina tulee vastaus; minä en ole teidän "Tuiren" kanssa paljon ollut että käyppä kysymässä Ritvalta. Ritva taas ohjaa Tuulan luokse ja Tuula Marin jne jne... Kukaan ei tunnu ottavan kunnolla vastuuta lapsesta niin kuin perhepäivähoitaja tekee.

Päiväkotiin en enään lapsiani vie. Viimekesän kuumuus ja se kuinka piittaamattomasti lapsia pidettiin auringossa suojaamattomana piisasi minulle. Kun 2 lastani sai samana päivänä lämpöhalvauksen, iho paloi, niin se riitti minulle. Perhepäivähoitopaikka löytyi nopeasti. Paikka oli odottamassa kun pääsin lasten kanssa kotiin sairaalasta. -Kaupunki vissiin pelkäsi että nostan syytteen ja lähellä kyllä oli!


Perhepäivähoitajamme ei ole koulutettu lastenhoitaja vaan maalaisjärjellä varustettu nainen joka on toiminut pph:na 15 vuotta. Ja ihan varmasti osaa hommansa. Lapset tykkäävät. Osaavat kyllä myös kiukutella hänelle (mikä mielestäni osoittaa luottamusta aikuista kohtaan).

PPh paras vaihtoehto!

En tiedä. Omani huusi selkä karella päiväkotiin mennessä kolme kuukautta ja pojalla oli ikää jo 3,5 vuotta. Ei sopeutunut ja jäin itse kotiin.
Toisella kertaa sain perhepäivähoitopaikan. Lapsi viihtyy, mutta hoitaja on aika tiukka ja jotenkin tuntuu että ei pelaa minun tapojeni mukaan. Tai sitten en vain ymmärrä kaikkia perhepäivähoidon tapoja.

Perhepäivähoito on parempi. Varsinkin pienille.

Perhepäivähoidon valitsisin ehdottomasti, jos se olisi vaihtoehto. Kokemusta on tosiaan molemmista. Perustelut ovat suunnilleen samoja kuin aikaisemmillakin kirjoittajilla, joten en niitä ala toistaa. Minun lapseni tosin ei ole palanut päiväkodissa, hän on vain unohtunut alle kaksivuotiaana pihalle yksin.

Perhepäivähoitajalla meidän lapset ovat selkeästi viihtyneet paremmin. Vanhempi oli päiväkodissa kärttyinen. Hän on semmoinen hiljainen ja jatkuva meteli kävi vissiin liian raskaaksi. Kärttyily meni ohi kun pääsi perhepäivähoitoon.

5 vuotias itse sanoi, että on paljon mukavampaa olla "Siljan" kanssa. Tietää aina keneltä pyytää apua tai kertoa jos joku asia vaivaa. Kuulemma päiväkodissa hoitajat eivät joutaneet kuuntelemaan. (Vai onko kyse halusta)

Näin juuri. Kyllä on myös ihan tieteellistä näyttöä siitä että pieni lapsi voi paremmin pph:ssa, edellyttäen tietenkin että pphoitaja välittää lapsesta ja osaa kuunnella tämän ja äidin tarpeita. Nimittäin stressihormooni mittauksissa pph lasten stressiarvot olivat huomattavasti alhaisempia kuin päiväkotilasten. Tiedämme myös että jatkuva pitkäaikainen stressi häiritsee monella tavalla lapsen kehitysmahdollisuuksia. Vaikutukset eivät useinkaan ole välittömiä tai niin dramaattisia että ne olisivat selkeästi nähtävissä, vaan ilmenevät paljon myöhemmin tavallisesti kouluiässä. Kyllä kannattaa lapselle pyrkiä antamaan rauhallinen, turvallinen varhaislapsuus. Hienoa että palstalla niin moni äiti selkeästi nähnyt lapsen voivan myös paremmin pph:ssa.

Pph:n kannattaja täällä. Meillä poika oli päiväkodissaa hukassa muutaman tunnin. Katoaminen huomattiin vasta kun menin hakemaan lasta.

Onneksi eräs nainen oli löytänyt pojan ja tajunnut ettei niin pienen kuulu yksin seikkailla kaupungissa. Oli ottanut pojan talteen ja soittanut hälytyskeskukseen. Poliisit palauttivat pojan minulle hyvässä kunnossa. Siihen loppui meidän perheen päiväkoti hoito.

Pph:lla ollut nyt 2 meidän lasta 2 vuotta hoidossa. Mitään muuta negatiivista ei ole kuin se, että pph:n sairastuessa varapaikka olisi päiväkoti. Onneksi itse pystyn järjestelemään töitä ja tekemään niitä osittain kotona eli varapaikkaa ei tarvita.

Itse olen lähihoitaja erikoistuin lapsiin ja nuoriin, Olen sitä mieltä että perhepäivähoito on parempi vaihto ehto, useissa tilanteissa koska olen omissa työharjoittelu päiväkodeissa huomannu sen että lapset eivät saa tarpeeksi huomiota, ja todella monesti olen huomannut sen että vakituiset työntekijät juoruilevat silloin kun on ulkoilu aika eivätkä kiinnitä huomiota lasten tekemisiin. Esimerkkinä voin kertoa että jos en olisi tullut tarpeeksi ajoissa loppujen lasten kanssa kerran ulos olisi saattanut käydä eräälle lapsella todella huonosti, 3-vuotias lapsi roikkui korkean aidanpäällä jonka toisella puolella oli vilkas autoliikenne, vakituiset työntekijät eivät kiinnittäneet lapseen mitään huomiota.

Kirjoitustyylistä päätelleen olet saanut paljon vastauksia yhdeltä ja samalta ihmiseltä. Todennäköisesti joltain perhepäivähoitajalta.

lapseni olivat perhepvähoidossa, siellä kuritettiin lapsia fyysisesti. Kerran erästä hoitolasta, useammin ymmärtääkseni perheen omia lapsia. Eikä täst ole ku muutama vuos. Oli raskasta soittaa asiasta perhepvähoidon ohjaajalle ja palaveerata asiasta. Lasten edellinenkin perhepvähoitaja oli minusta joteki epäilyttävä, mutta ehkä se oli vaan henkilökemiaa. Myös se että perhepvähoitajan työ on raskasta
a) perhepvähoitaja joutuu itse sisustamaan kotiaan työhönsä sopivaksi
b) pitkät työpäivät voivat tuottaa jaksamisongelmia
C) jos on paljon vaippaikäisiä hoitoryhmässä jo vaipanvaihto kesken ulkoilun voi tuottaa ongelmia

päiväkodissa ollaan tarkempia kokemukseni mukaan mm. lapsen pukeutumisesta, olenkin monest kokenu itse olevani siellä "syytetyn penkillä" koska lasteni vaatteet tai käytös tai terveys eivät ole tyydyttäneet hoitajia. Puhumalla kuitenkin on selvitty ja raskasta sekin on ollut. Parempi kuitenkin päiväkodissa, luottamukseni perhepäivähoitoon on kyllä kärsinyt aika kolauksen.

äitiiii vielä jatkaa... Lapseni kyllä tykkäsivät perhepvähoidossa olla mutta en todellakaa halunnu heidän jatkavan paikassa jossa lapsia kuritettiin fyysisesti, valehdeltiin, eikä valvontakaan ollut aina kovin hyvää. Lapsilla on lämpimät muistot perhepvähoidosta ja hoitotädistä, hyvä niin.

Ehkä asia ois ollu eri jos olis ollu pitkään töitä tehny perhepäivähoitaja, mutta sellaisia ei meilläpäin ollu tarjolla.

Kuuntele niitä joilla jo on lapset aikomassas hoitopaikassa, sekä päiväkodeis että perhepvähoitajis on hyviä ja huonoi

Pph. -Syitä tullutkin jo esiin paljon. Ja en ole Pph.

Minä olen pph. Tässä "kylässä" on pari pph:ta jolle en lastani antaisi hoitoon. Olen läheltä touhua seurannut. En antaisi pientä, alle 3v. lastani myöskään yhteenkään näistä päiväkodeista, olen niissäkin kaikissa työskennellyt. Vaihtoehdot ovat aika vähissä. Siksi olen pph.

Kokemusteni mukaan perhepäivähoito soppii lapsukaisille paremmin. Ainakin meitin. Ovat yksinkertaisesti tyytyväisempiä siellä. Myös pienryhmis oli hyvä. Mutta kunta lakkautti ne : (

Minulla ei-ole-mitään-hyvää sanottavaa päiväkodeista. Lasten perhepäivähoitajiin olen ollut erittäin tyytyväinen.

Päiväkoti = vankila, jossa kuitenkin heitteillä ja karkaaminen mahdollista.

täälä tuntuvat kaikki suitsuttavan että pph on paras. meidän tapaus on vähän erilainen..
perhepäivähoidossa:
aamulla vein lapseni hoitajalle joka viis veisasi. hänen talossaan eivät lapset saaneet olla kuin yhdessä 'huoneessa', eteistilassa! no isohko aula, oli ruokapöytä, kerrossängyt ja pari matkapinnistä. muualle ei ollut lupa mennä päivän aikana (vessaan tietysti, mutta sinnekin ovi aulasta) ja tämä tehtiin selväksi vanhemmillekin heti ensimmäiseä aamuna. lapsina hoitajalla oli 3 5v poikaa ja meidän 8kk tyttö. tyttö jäi hoitoon huutaen, pois hakiessa tarrautui vanhempiinsa kuin takiainen. puolen vuoden aikana jonka lapsemme joutui tässä paikassa olemaan, revittiin useampi vaatekappale, rikottiin useampi lelu. pojat kun 'ovat vaan poikia' . pojat pitivät lähinnä vitsinä että pini lapsi kaatui helposti kun siä tuupittiin, alkoi itkemään kun sitä läppäsi jne. hoitajan mielestä tälläinen käytös vain 'kasvatti' alle vuoden ikäistä lastamme!!

nyt samainen neiti on 5v ja onnellinen päiväkotilainen. tarhassa on taatusti omanikäisiä kavereita. hoitajat ovat ihania ja työlleen omistautuneita. yleensä lapsiani hakiessa makaavat hoitajat lattialla lasten kanssa leikkien (ei olisi pphlla tapahtunut KOSKAAN), päivien aikana on paljon ohjattua toimintaa, askarrellaan ja pelaillaan, lauletaan ja leikitään. meidän tarhassa ON turvassa eikä karkailla. hoitajat valvovat jokaista lasta tasapuolisesti. ..enkä kyllä koe jättäneeni lapsiani heitteille viedessäni heidät aamulla päiväkodin ovesta sisään.

toisin voisi tietysti olla jos päiväkotimme olisi suurempi.

ja kuten täälä näkymmä tarvitsee vielä painottaa: EN ole pph EN tarhantäti enkä muutenkaan työskentele lasten kanssa ammatikseni.

Minun lapseni eivät viihtyneet pph:ssa, koska siellä ei ollut samanikäisiä hoidossa. Päiväkodissa ovat viihtyneet paremmin kuin hyvin.

vai iin

Minulla on 5 lasta, lapset olivat ensin perhepäivähoidossa 4 vuotiaaksi asti, sitten he menivät päiväkotiin. Mielestäni ratkaisu on ollut hyvä. Kyllä he siinä ajassa ehtivät kokea tarhassa suuret ryhmät, sairaudet, tulemaan toimeen toisten lasten kanssa suuremmassa ryhmässä, että sitten kouluun meno sujuu. Suosittelen: pienenä perhepäivähoitoon, noin 4v tarhaan.

Turha niitä kauhukertomuksia pph:sta tuulettaa, aivan yhtälailla löytyy niitä kauhujuttuja päiväkodeista. Etenkin juuri alle kolmevuotiaiden hoidosta ollaan viime aikoina saatu lukea erilaisia kertomuksia juuri kaikkein pienimpien laiminlyönneistä päiväkodeissa. Emme ole kuulleet pphoitajan "unohtaneen" lapsen puistoon tai antanut kiipeillä vaarallisissa paikoissa tai" hukanneen" lapsia päivän aikana. Kyllä tämä juuri kertoo vaikeudesta tarjota lapselle turvallisen huolehtivan aikuisen läsnäoloa taaperoille päiväkotihoidossa

Oletko ajatellut ryhmäperhepäivähoitoa, joka on päiväkodin ja perhepäivähoitajan "välimuoto".
Siellä on n.12 lasta 3:n hoitajan kanssa.
Toimintaa on mutta kaikki touhu on enemmän kodinomaista, kuin päiväkodissa.
Ryhmiksissä on omat varahoitajat, joten esim.hoitajien lomien aikana ei tarvitse lasta viedä vieraalle, vaan hän saa olla tutussa paikassa.
Erittäin suosittu hoitomuoto, mutta vähän mainostettu, koska jonot niihin pitkiä.

Se kumpi hoitomuotona on parempi, niin on monesta asiasta kiinni. Oma poikani on jo kolmannelle luokkalle menossa, mutta kokemusta on päiväkodista sekä perhepäivähoidosta.
Ensimmäisenä poika oli puolipäiväisesti päiväkodissa. Korvatulehduskierteet alkoivat ja koko ajan oltiin sairaana. Lastenlääkärin käskystä lopetin päiväkodin ja jonkin ajan päästä alkoi perhepäivähoito. Tämä ensimmäinen perhepäivähoitaja oli aivan ihana ihmisenä, todella piti lapsista, oli joustava ja muutoinkin kiva ja avoin. Hän ei valitettavasti voinut hoitaa poikaamme kauaakaan, kun he muuttivat. Toinen perhepäivähoitaja antoi miellyttävän kuvan itsestään ja oli jo iältään 50 ja useita vuosia hoitajana ollut. Hänen kanssaan taival oli kuitenkin melko vaikeaa. Hoidossa oleva toinen poika kiusasi poikaani, potki ja joskus löikin niin että saattoi olla ventti nenässä tai jopa huuli auki :( Ekasta kerrasta hoitaja kertoi miten tilanne oli mennyt, mutta kertoi vasta kun kysyin. Seuraava kerta oli muutaman päivän päästä ja siitä ei maininnut mitään. Poika kuitenkin kertoi ja samaan aikaan alkoi hänen levottomat yönsä, painajaisia kiusaamisesta! Alkoi muutenkin olemaan kummallisia kysmyksiä 4v lapsella: Kuinka saadaan pää poikki, tehdään murha tms. Siinä vaiheessa soitin hoitajalle ja sanoin, että on palaverin paikka ja heti. Minä sanoin, että en voi hyväksyä, että vuoden vanhempi poika opettaa lapselleni tuollaisia asioita ja että häntä kiusataan lähes päivittäin hoitopaikassaan. Hoitaja vain tuumasi: Älä ota niin raskaasti, ne on poikien leikkejä ja juttuja, kuuluvat tuohon ikään. Minä siihen sitten totesin, että hoito loppuu tänään ja jatkunee jossain muualla. Puin lapsen ja lähdettiin samantien. Myöhemmin kuulin parilta tuttavalta, että hän ei todella ole mikään kummoinen hoitaja. Lapsia kun vie uloskin, kerrostalon pihaan, niin juoruaa muiden pihan muijien kanssa ja lapset juoksevat kuka missäkin. Ja sitten hänellä oli tapana nukkua päiväunia lasten kanssa. Joskun oli jopa niin, että osa lapsista oli jo hereillä ja hoitaja vielä nukkui.
Vierähti viikko ja sain hoitopaikan varahoitajalta, koska hänellä oli tilaa. Aivan ihana perhepäivähoitaja, omakotitalo, koiria ja kivat hoitolapset. Siellä oli lapsilla säännöt, ei kiusattu ja toiminta oli monipuolista. Poika vieläkin muistelee niitä aikoja :)
Eskari vuoden kävi päiväkodissa ja viihtyi siellä. Aina meni reippaasti ja lähti reippaasti. Oman vuorotyöni takia poika oli vuoropäiväkodissa ja välillä useita öitäkin hoidossa. Tykkäsi kuitenkin hoitopaikasta kokonaisuudessaan.

Jos sinun lapsillasi on usein sairauksia, niin suosin perhepäivähoitoa, mutta toivon että löydät kunnon hoitajan :) Toisaalta päiväkodissa on lastentarhanopettaja ja useita hoitajia, niin oppiminen on parempaa siellä. Jos arveluttaa, että kukaan ei päiväkodissa osaa päivän tapahtumista kertoa, niin käyttöön voi ottaa ns. reppuvihon, johon hoitaja kertoo parilla lauseella päivästä. Se ainakin toimi meillä :)

pienelle paras on pph sitten myöhemmin kun kaverit ja puuhailu tärkeää pk.

Nykyään useimmissa päiväkodeissa on omahoitajasysteemi ja toimitaan pienryhmissä. Alle kolmivuotiaitten ryhmässä on siis yhden hoitajan vastuulla omassa pienryhmässä neljä lasta koko työpäivänsä ajan.

Päiväkodeissa hoito suunnilleen samanlaista jokapaikassa. Perhepäivähoidossa enemmän eroja. Päiväkodissa paikka säilyy vaikka yksi hoitaja sairastuisi. Perhepäivähoidossa voi huonolla tuurilla joutua käyttämään varapaikkaa useinkin. Varapaikkoja voi lapsella olla jopa useampi kuin yksi.

En jaksanut lukea ihan kaikkia vastauksia, joten toistoa voipi olla..
Joka tapauksessa: pidän perhepäivähoitoa parempana vaihtoehtona,jopa ryhmäperhepäivähoito on parempi kuin päiväkoti. Esikoiseni on ollut näissä kaikissa, nuorimmaiset vain perhepäivähoitajalla.
Perhepäivähoitaja (ainakin omalle kohdalle sattuneet) on omistautunut työlleen ihan eri tavalla kuin päiväkodin työntekijät, tekeehän hän töitä kotonaan ja yksin koko päivän, oli se kuinka pitkä vain. Perhepäivähoidossa lapset saavat kodinomaista hoitoa, ja saavat päivän mittaan osallistua kotitöihin (joo, niin päiväkodissakin, mutta laitos on laitos), kuten kotona. Lapsilla on koko ajan yksi ja sama, tuttu ja turvallinen hoitaja, johon turvautua. Päiväkodissa hoitajia on monia ja vuorotkin vaihtuvat päivän mittaan. Omalle kohdalleni on vielä sattunut perhepäivähoitajat jotka antavat lasten olla lapsia, päiväkodissa on varsinkin villeimpien menoa pakkokin rajoittaa. Tosin sitä tekevät osa perhepäivähoitajistakin. Poikieni hoitaja on samaa mieltä kanssani, että "poikien pitää saada olla poikia". Esim iltapäivisin lapset saavat pyöräillä, potkulautailla ja skeittailla pihalla. Tämähän ei päiväkodissa onnistuisi. Lisäksi muutkin kasvatusajatuksemme osuvat yksiin, ja vaikka eivät osuisi niin perhepäivähoitajalla on mahdollisuus joustoon, päiväkodissa mennään yksillä säännöillä kaikkien kanssa. Perhepäivähoitajat tapaavat toisiaan (ja lapsia) jopa päivittäin leikkipuistoissa ja yhteisissä viikottaisissa kerhoissa, joten lapset saavat muitakin kavereita kuin sen oman ryhmänsä. Ja kyllä jo neljänkin lapsen ryhmässä oppii ottamaan toiset huomioon, ei se vaadi isoa päiväkotiryhmää.
Päiväkodin melu on monille lapsille liikaa, siellähän melutaso väkisinkin nousee kun ryhmät ovat isoja. Päiväkodeissa on herkemmin kiusaamista (tästäkin on omaa kokemusta). Päiväkodin tädit eivät todella ehdi (tai viitsi) katsoa lasten perään ulkona, eikä sisälläkään. Ruoka on perhepäivähoitajalla varmasti kotiruokaa, paiväkodin ruoka tulee jostakin isosta laitoskeittiöstä ja on aika varmasti kyllästetty lisäaineilla (joita itse ainakin yritän vältellä). Nuorimmaisteni hoitopaikassa myös lapsilla on mahdollisuus vaikuttaa, heillä on ainakin kerran vuodessa lasten viikko, joilloin lapset vuorollaan päättävät yhden päivän ruuat ja tekemiset.
Useimmilla perhepäivähoitajilla on omia lapsia, isoja tai pieniä. Päiväkodissa voi työskennellä useitakin lapsettomia.. Tämä nyt ei ole mitään faktaa, vain oma kokemukseni. Ainakin itse luotan lapseni mielummin lapselliselle kuin lapsettomalle.
Pieni, mutta monelle pikkuiselle tärkeä juttu: perhepäivähoitajalle saa ottaa oman lelun mukaan vaikka joka päivä, päiväkodissa on lelupäivät. Esikoiseni kantoi aina mukanaan nallea, ihan joka paikkaan, se oli hänen tuttu turvansa hoidossa. Päiväkotiin siirryttyä nallea ei enää saanutkaan ottaa mukaan..

Ainoa keksimäni huono puoli perhepäivähoidossa on se, että jos hoitaja sairastuu tai lomailee on lapset vietävä varahoitopaikkaan. Varahoitopaikka, ainakin meillä, on lasten tuleva päiväkoti (kunhan keskimmäinen tulee eskari-ikään). Eli hyvää löytyy tästäkin kun lapset pääsevät vähitellen tutustumaan tulevaan päiväkotiinsa. Ja ainakin meidän alueella juuri tällä perusteella varahoitopaikat määrätään.

Niin tai näin. Omat vanhemmat ovat vastuussa omista lapsistaan. Miten hoitavat/hoidattavat lapsensa kun eivät itse ole paikallla. Se ei ole yhteiskunnallinen murhe. Se on vanhempien oma valinta.

Kiitos vastauksista. Olen käynyt päiväkodissa katsomassa touhua ja sinne lapsemme ei mene. Paikka liian levoton kolme vuotiaalle. Touhu oli kaoottista. Päiväkodin johtaja selitti, että nyt kun vakinaisia on lomalla ja paljon sijaisia, niin homma ei suju niin joustavasti kuin yleensä.

Samaten olen vettänyt lapseni kanssa päivän perhepäivähoitajalla jonne saisin paikan. Sieltä yksi hoitolapsi lähti eskariin. Seurasin muita lapsia ja he tuntuivat iloisilta ja rakastavat hoitajaansa. Uskaltavat myös kiukutella : )

Hoitosopimus tehdään siis pph:n luokse.

Hienoa. Olet todella katsonut asioita lapsesi silmin ja nähnyt mikä tuntuu hyvältä mikä ei. Toivoisi että jokaisella äidillä olisi tämä mahdollisuus ja tämä asenne. Tsemppiä teille aloituksen kanssa.

Kuten kaikissa muissakin, lapset ovat yksilöitä ja toiset tarvitsevat toisenlaista tukea ja toiset toisenlaista, päivähoitopaikan valinta lähtee lapsen ja perheen tarpeista.
Minulla on nk. hyvästä perhepäivähoitopaikasta huonojakin kokemuksia, mukava perhepäivähoitaja jonka perhekin vielä oli touhussa mukana, eli perheen isäkin tykkäsi töistä tulleessa jutella ja leikkiä lasten kanssa. Tuo täti kohteli lapsia kuin omiaan ja itki kun kerroin että muutamme ja vajaa parivuotias tyttäremme jää nyt pois. Kohteli kuin omiaan tarkoitti kirjaimellisesti mitä kirjoitin, antoi sokerista mehua tuttipullosta janojuomaksi vastalauseistani huolimatta ( tytär oli 9 kk kun meni sinne hoitoon, eikä käyttänyt tuttipulloa ), jätti peittämättä ja suojaamatta ihon kun menivät ulos aurinkoon. Valitti kuinka pitkiä päiviä hänelle tulee kun hain lapsen kotiin, olin töissä 42 km päässä ja liikenteen sujuvuuden mukaan hain lapsen, aina kuitenkin viivyttelemättä, yleensä vartin tai ainakin muutaman minuutin aiemmin kuin hoitosopimuksessa oli kirjattu. Kaksi kertaa myöhästyin, toisella kertaa 5 min., toisella kertaa 42 minuuttia kun tein hätäpuhelun, pysäytin seuraavat auttamaan liikenteen varoittamisessa ja annoin ensiapua liikenneonnettomuudessa ja tämän kerroin jo soittaessani heti kun tilanteesta vapauduin ennen hoitoajan päättymistä. En pitänyt ruokatunteja että olisin ollut nopeammin hakemassa lastani. Ei varmaan valittanut sille äidille joka vei lapsensa ennen kuutta hoitoon. Monia minähän teen näin juttuja oli, oli kuitenkin muuten mukava etten edes älynnyt että olisin voinut valittaa perhepäivähoidonohjaajalle. Niinpä sain moitteet hammashoitajalta kun pienellä tyttärellämme oli reikä hampaassa, ainut lapsistani jolla koskaan on reikää ollut. Muut olivat toisen perhepäivähoitopaikan jälkeen menneet päiväkotiin.
Eli ryhmäkuri on varmaan parempi kuitenkin tuolla päiväkodissa eikä siellä sooloilla oman mielen mukaan.
Toisaalta tietenkin tuolla päiväkodissa lapsi saattaa uupua monista kontakteista päivän mittaan, kaikki on kuitenkin yksilöllistä, meidän Villella ei kenties käy sama kuin naapurin Kallelle.
Aion saada nyt pienet lapseni hoitovapaan päätyttyä päiväkotiin, sillä se on lähellä, siellä on töissä pienten lasteni sisarusten äiti, johon luotan hoitajana ja muutenkin siellä hommat toimii.

olin henkilökohtaisena avustajana päiväkodissa, vuorohoito sellaisessa. Yhtenä lauantaina yhdellä!!! hoitajalla oli 7 lasta, lisäksi minä avustettavani kanssa(minua ei siis lasketa päiväkodin hoitajiin ollenkaan.) Eli lapsia oli yhteensä 8. reilu parikymppinen likka yritti saada hommansa hoidettua edes jotenkin. Hänen piti vielä tehdä ruokakin lapsille kun viikonloppuna muu päiväkoti on keittiötä myöten kiinni. Lapsista 4 oli alle 3v. Ruuat ja astiat jäivät pöydille kun se yksin yritti saada tuota parkuvaa laumaa nukkumaan eikä pihalle menoa voinut edes ajatella tuolloin.

Touhu oli niin katastrofaalista että minun tenavani ei ainakaan mene päiväkottin milloinkaan. Tuo rikkoi varmaan jo kaikkia lakipykäliäkin saati että kukaan olisi voinut sanoa lasten saavan laadukasta hoitoa. Liekö vanhemmat olisi hyväksyneet jos olisivat saaneet tietää että hoitajia oli yksi ainoa ja lapsia 8

Itse olen toiminut eri päiväkodeissa lastentarhanopettajana kahdeksan vuoden verran. Olen myös seurannut perhepäivähoitoa läheltä, koska olen perhepäivähoitajan tytär. Tällä hetkellä olen kotona mammalomalla esikoiseni kanssa ja olen miettinyt paljon sitä, kummanko hoitomuodon valitsisin tulevaisuudessa, jos vain itse asiaan saan vaikuttaa.
Ensinnäkin päiväkodeissa on jopa samassa kaupungissa todella paljon eroja keskenään. Tähän asiaan vaikuttaa todella paljon henkilökunta ja henkilökunnan väliset suhteet. Olen työskennellyt päiväkodeissa, joissa henkilökunta on kuin yhtä perhettä ja yhteistyö toimii. Tämähän kaikki on lasten parhaaksi, sillä työhyvinvointihan vaikuttaa suoraan siihen, miten me henkilökuntana jaksamme panostaa lasten hyvinvointiin. Ikävä kyllä, myös todella usein törmää tilanteeseen, joissa henkilökunta keskenään on koko ajan sotajalalla (ei aina avoimesti, mutta tunteet jyllää ja kellään ei ole kivaa). Kyllähän tämäkin vaikuttaa lapsiin, kun oma jaksaminen on koko ajan hiuskarvan varassa. Sitä suorittaa kyllä työnsä, mutta ei jaksa panostaa niin paljon kuin haluaisi.
Myös vaatimukset päiväkodille ja perhepäivähoidolle tuntuvat olevan ihan erilaiset. Päiväkodissa sen perushoidon lisäksi tulisi toteuttaa myös todella paljon erilaista toimintaa. Joka päivä täytyy pitää aamupiiri, jonka jälkeen jatketaan päiväkohtaisella toimintatuokiolla. Tämä ohjattu toiminta tulee kestää aamupalasta aina siihen asti, kun mennään ulos. Ja mikä pahinta, tuokioille pitää istuttaa jo alle 2 vuotiaat, joiden minun mielestäni pitäisi saada vielä rakentaa rauhassa omia leikkejään ihan omaan tahtiin. Itse olen monesti kapinoinut tuota vastaan, haluaisin antaa enemmän aikaa lapsen omalle luovuudelle ja omaehtoiselle toiminnalle. Mutta vastaus, mitä mielipiteelleni saan, on se, että minä olen laiska, koska en halua järjestää lapsille joka päiväksi täyttä ohjattua toimintaa. Kyse ei kuiitenkaan ole siitä. Jos lapsilta kysyy, mitä he toivoisivat enemmän toimintaan, on se melkein poikkeuksetta vapaa leikki. Miksi siis pitää painottaa niin hirveästi noita hienoja "kehittäviä toimintoja", jos meistä on tähänkin asti kasvanut ihan hyviä ja onnellisia ihmisiä vähemmilläkin vaatimuksin?
Perhepäivähoidossa haluan korostaa juuri tuota kodinomaisuutta. Perhepäivähoitajalla on kädet täynnä töitä ilman noita kaikkia hienoja jokapäiväisiä pedagogisia toimintojakin lukuun ottamatta. Lapset oppivat siinä samalla normaalia elämää, siivotaan, tiskataan, laitetaan ruokaa jne. Ja tottakai lapsista tulee hoitajan kanssa läheisempiä, koska ei ole niin montaa aikuista eikä niin suurta laumaa lapsia. Ei sillä perhepäivähoitajallakaan aina lapsille aikaa ole, mutta kellä vanhemmallakaan sitä on aina antaa, kun lapset sitä haluaisivat?

Mutta siis päiväkoti vai perhepäivähoito? Ehdottomasti sanoisin, että pienelle lapselle ehdottomasti perhepäivähoito. Kyllä lapset ehtii oppia vähän isompanakin kaiken tarvittavan. Ja kyllähän lapsi siellä perhepäivähoidossakin jo oppii paljon asioita. Meteli on paljon pienempää ja tunnelma paljon rauhallisempi.
Ongelman voi kuitenkin saada aikaan se, että vanhempien ja hoitajan kemiat ei toimi. Voi olla, että hoitajalla on suosikki ja inhokki lapset ja vanhemmat. Tätä tapahtuu yleisesti myös päiväkodissa, mutta siellä voidaan jakaa yhteistyötä eri tavalla ja päätyä miellyttävimpiin kontakteihin.
Isommille lapsille sitten taas päiväkoti saattaa olla ihan hyvä vaihtoehto, mutta ei välttämättä paras. Olen tällä hetkellä sitä mieltä, että omani haluaisin pitää perhepäivähoitajalla eskariin asti.
Jotkut lapset toki kaipaavat enemmän toimintaa kuin toiset, mutta uskon, että vanhempina pystymme tarjoamaan virikkeitä tarpeeksi halutessamme. Tietenkin perheet, joiden lapsi tulee hoitoon lastensuojelullisista syistä tai vastaavista, kuuluvat paremmin päiväkodin asiakkaiksi. Päiväkodeissa saadaan paremmin käyttöön erityiset tukitoimet ja hoitajat jaksavat paremmin, kun vastuu ei ole vain yhdellä ihmisellä. Olisihan se kohtuutonta vaatia, että perhepäivähoitaja hoitaa normaalin raskaan työnsä lisäksi vielä yksin kaiken sen mahdollisen ikävän yhteistyön, mitä näiden perheiden kanssa joutuu tekemään. Perhepäivähoitaja on kuitenkin hyvin yksin murheineen ja ajatuksineen.

Ihanteellista olisi muuttaa päiväkodit pienempi ryhmäisiksi. Sellainen 12 lasta ryhmässä olisi mielestäni ihan hyvä luku. Tämähän on sitä nykyistä ryhmiskokoa, mutta ryhmiksiähän ollaan kans ajamassa alas ainakin tässä kaupungissa kalleutensa vuoksi. Henkilökuntaakin olisi noissa vain 2-3, joten lasten olsi helpompi luoda suhteet aikuisiin. Itselläni paras työpaikka on ehdottomasti ollut päiväkotiryhmä, jossa meillä oli 2 aikuista ja 12 lasta (lapset 3-6 vuotiaita). Täällä ei ollut niin tarkkaa, että joka päivä tuli pidettyä lasten pyllyt penkissä tietyn tuokioajan vaan tehtiin enemmän fiilispohjalla, toki noudatellen varhaiskasvatussuunnitelmaa. Meillä aikuisilla oli paljon enemmän aikaa pelailla ja olla lasten kanssa. Pystyimme luottamaan siihen, että lapset osaavat leikkiä keskenään viereisessä huoneessa, eikä meidän tarvinnut olla poliisina välissä vaan saimme keskittyä vaikka juuri pelaamiseen jonkun lapsen kanssa.
Toki tässä järjestelyssä miinuspuoli oli se, että henkilökunta joutui olemaan paljon yksin lapsiryhmän kanssa, koska toinen tuli varhain ja toinen lähti myöhän. Eli töitä oli tehtävä paljon verrattuna normaaliin päiväkotiin. Yleensä sairastumisten takia ei saatu edes sijaista, koska olimme ruotsinkielisellä alueella suomenkielinen hoitopaikka. Mutta samalla oli luotettava lapsiin ja heidän osaamiseen enemmän. Voisinpa sanoa, että tuosta ryhmästä lähti kohti koulua todella taitavia ja tasapainoisia lapsia, jotka tarpeen vaatiessa osasivat auttaa toisiaankin. Lapsia, joilla oli elämän perusarvot kohdallaan.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/perhepaivahoitajaa-syytetaan-lasten-pahoinpitelyista-/art-1288398338233.html?ref=al_hn_w1&u_class=2

ei se perhepäivähoitokaan ihan aina nappivalinta ole??

Heippa ihmiset! :)

Ehdottomasti valitsisin perhepäivähoidon, mutta olisin älyttömän tarkka, kenelle lapseni uskoisin! Itse irtisanouduin juuri päiväkotityöstäni, jotta voisin heittäytyä yksityiseksi perhepäivähoitajaksi.

Toivottavasti tässä saa "mainostaa" ;)

Minulla olisi tarjota elokuusta alkaen hoitopaikka yhdelle n.3-4 -vuotiaalle lapselle Espoon Latokaskessa. Työni hoidan varmasti sydämellä!

T. Milla

milla.lauttalammi@luukku.com

Hei!

Meidän lapset aloittivat perhepäivähoidossa 1v2kk:n ja 2v4kk:n ikäisinä. Oli mielestäni parempi vaihtoehto, varsinkin pienemmälle. Vaikka hän osasi jo kävellä ja ilmaista itseään tosi hyvin, niin varmasti pääsi aina syliin ja koska meidän lasten lisäksi hoidossa ei ollut silloinkuin 1 toinen vähän vanhempi lapsi, niin saivat kaikki hyvin huomiota. Täti oli tosi ihanan ja lapset hänestä tykkäsitvät.

Vuoden hoidossa olon jälkeen alkoivat ongelmat. Meidän vanhempi lapsista on aika vilkas ja vaatii selkeät ja tiukat rajat. Hoitotäti sairasteli jonkin verran ja oli aika väsynyt sen vuoksi, joten ei pystynyt pitämään selkeitä rajoja lapselle ja lapsi pompotti mennen tullen häntä ja tämä alkoi vaikuttamaan kotonakin. Eli saatiin "tapella" lapsen kanssa joka asiasta, kun päiväsaikaan sai melkein kaikki periksi. Pph:n ohjaaja kävi myös paikanpäällä pyynnöstämme antamassa "vinkkejä" hoitajalle, mutta tädin ja lapsen välit ei oikein sittenkään sujuneet. Ohjaajan, hoitajan ja meidän mielestä lopulta paras vaihtoehto oli hakea päiväkotiin. Haettiin ja päästiiin, oli itselle henkisesti vaikea päätös ja lapsilta vei jonkin aikaa sopeutua uuteen hoitopaikkaan. Jälkikäteen ajateltuna oli ihan loistopäätös. Päiväkodissa on selket säännöt, pojan itsetunto koki kovia pph:lla, koska sai jatkuvasti palautetta huonosta käytöksestä ja hoitaja itsekin myönsi, ettei osannut enää antaa positiivista palautetta mistään pojan käytöksestä koska suurin osa päivästä meni tapellen. Myöhemmin selvisis, että hoitojalla oli myös masennusta. Ovat päiväkodissa tehneet tosi hyvää työtä itsetunnon tukemisen suhteen. Lapset viihtyvtä tosi hyvin siellä, meillä on aika pieni päiväkoti lapsia yht.30 ja ovat kuin yhtä suurta perhettä.

Vaikea sanoa kumpi on parempi, nyt ehdottomasti olen päiväkodin puolesta. Tosin ihan pienelle pph on varmasti mukavampi kuin iso päiväkotiryhmä. Pph:ssa huonoa meilleä oli edellä mainittujen lisäksi se, että jos pph sairastui ei ollut vakituista varahoitopaikkaa, vaan yhdenkin viikon aikana oltaisiin juoduttu viemään lapset kolmeen eri hoitopaikkaan, jos mummu ei olisi tullut apuun. Ja tosiaan meillä eka vuosi meni tosi hyvin pph:lla uskon, että onglemat mitä tulivat johtuivat hoitoajan masennuksesta.

Onnea pähkäilyihin!

Poikamme oli pph:n luona puoli vuotta, kunnes pph irtisanoi sopimuksensa "koska ei enää jaksa, kun poika itkee perään". Siirsimme pojan päiväkotiin ja hän on viihtynyt siellä mainiosti, ei mitään perään itkemisiä ole ollut ikinä.

Vastaanpa tähän, vaikkei minulla lapsia olekaan. Mutta itse työskentelen päiväkodissa lastenhoitajana ja äitini on tehnyt perhepäivähoitajan hommia 25vuotta.

Itse olisin sitä mieltä, että pienille lapsille perhepäivähoito on parempi, koska siellä on pieni ryhmä ja kodinomaisempi paikka. Täällä ainakin pph:jat käyttävät lapsia mahdollisuuksien mukaan yhteisellä temppuradalla koululla, kerhoissa ja satutunneilla. (pienen paikkakunnan etu?!)

Päiväkoti toimii taas paremmin isommille lapsille. Enemmän leikkikavereita, päivärutiinien säännöllisempää opettelua (aamutuokiot jne), tutustuu laajemmin oman ikäryhmänsä lapsiin. Onhan näitä..

Mutta toki täytyy muistaa, että lapset ovat yksilöitä ja toiselle toinen sopii paremmin kuin toiselle.