Lopettakaa lastenne lihottaminen!

Tää on niin totta. Sanotaan ettei "lihavuus ole mikään syy kiusata jne!" Ei niin, mutta lihavia lapsia väistämättä aina kiusataan, vaikkei se oikein olekkaan. Sitä voi vanhemmat sitten miettiä, millaisen lapsuuden lapsilleen haluaa.. Tehdä nyt lapsestaan poikkeava tahallaan. Voi ääliöitä.. ja jos itse vanhempi on lihava, niin luulisi tietävän mitä p***** se elämä lihavana on. Luulisi että lapselleen haluaa jotain parempaa.

Lihavat lapset pitäisi voida huostaanottaa. Ehkä siinä vaiheessa alkaisi vanhempiakin kiinnostaa.

Ihan samaa mieltä. Ite en oo enää ylipainoinen, mutta laihdutus on vielä kesken, ja äiti ei vain ymmärrä, kun sanon että lopettaisi sen jäätelön ostamisen. Koko perhe on ylipainoinen, niin tekisi kaikille hyvää laihduttaa, mutta äiti ei vaan suostu lopettamaan herkkujen tuputtamista.

Samaa mieltä.

Opettakaa lapsillenne hyvät ruokailutottumukset ihan pienestä pitäen. Ei roskaruokaa, paljon terveellistä syötävää, karkkia kohtuudella.

Toivon että omat vanhempani olisivat tehneet samoin.

Lupaan teille että lapsenne tulevat kiittämään teitä aikuisina.

Tekee pahaa kun näkee lihavien lapsien syövän mäkkärioskaa, vanhempiensa vieressä...

KOULUISTA POIS KARKKI- JA LIMUAUTOMAATIT! JA MÄKKÄRIT PANNAAN!

Pojallani ei ole ollut koskaan ylipainoa. Mutta mäkkärissä käytiin ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Limuja en ostanut paljonkaan enkä mehuja kotiin. Valitti lapsena, miksei meillä ole koskaan mehuja. Ei ollut eikä tullut valituksesta huolimatta.

Tänä päivänä pikaruoka helpottaa vanhempien arkea; ei haluta tehdä itse terveellistä ruokaa, vaan tehdään nopeasti jokin einesruoka, jossa ei muuta olekaan kuin rasvaa. Pahimmissa tapauksissa olen nähnyt, että lapset totutetaan mäkkiruokaan jo todella nuorena, jopa alle 5-vuotiaana. Siinä vaan viskotaan jotain nopeaa muksujen suun täytteeksi oman arjen helpottamiseksi, eikä ollenkaan välitetä lasten terveydestä. Se jos mikä on lapsen hoidon laiminlyöntiä.

Voi, mulla on ollu tismalleen sama tilanne ku sulla. :D Tosin olin pahasti ylipainonen aikuiseks asti, nyt 21 vuotiaana paino on normaali ja oon siitä niiiiin ilonen!
Hmm, tää on niin monipiippunen juttu. Esimerkiks mun lihominen alko sillon, ku mun mummi hois meitä iltapäivisin koulun jälkeen (3.lk). Olin aina ollu hyväruokanen, mut parin viikon reissuilla kesäsin mummolassa olin lihonnu aina 10kg..... Äiti teki töitä, mummi hois, terveydenhoitaja kritisoi mun ja mun siskon painoja. Elämäs on niin paljon asioita, joita joutuu tekee ja jotka vaikuttaa kaikkeen. En oo katkera mun vanhemmille, jotka itse oli hoikkia ja treenattuja, mut joiden takia mä ja mun sisko OLTIIN lihavia. Oon kiitollinen siitä, et osaan kattoo nyt elämää eri näkökulmista, ku oon ollu se inhottu ja kiusattu lihava. Oon myös kiitollinen siitä, et mun vanhemmat anto mulle 'melko vapaan kasvatuksen, seki on hyvä juttu toisaalta. :D

Mutta joo aiheeseen... Kun mä tuun saamaan lapsia, mä haluun tehä nää ruokailujutut niin selviks ja arkipäivisiks asioiks, ettei mun tulevien lasten tartte käyttää energiaa tämmösten perusasioiden kans kamppailuun.
Lapset pelaa nykyään tietokoneella 247, sit välis käydään mäkissä ku vanhemmil on niin kiire töissä. :-) Maailma on ""helppo""" nykyään, eikä se oo musta yksin vanhempien vikakaan. :/

Lihavuus arkaluonteista kuten alkoholismi

Mutta kyllähän jo teini-ikäiset osaavat itsekkin katsoa mitä suuhunsa laittaavat ja liikkuvatko vai eivät. Loppupelis sä voit syödä vaiikka sitten koko ajan roskaruokaa ja bla bla blaa.. kunhan muistaa vaa sit liikkuukkin sopivan verran päivää kohde, että ne samaset kalorit lähtis poishii, mitä o tullu syöpötellessä hankittuu. JA PITÄÄ HARRASTAA SITÄ SYKETTÄ NOSTATTAVAA LIIKUNTAA EIKÄ VAIN KULKEE MM. JÄÄKAAPIN JA SOHVAN VÄLII. Ja sekin että "syödään masennukseen" on iha vaa teko syy. Miksei yhtä hyvin voi liikkuu ja hukuttaa masennustaa siihe?? On iha itsestää kii se, et haluuko vaa olla ja mussuttaa koko ajan jotain naamaan ja samalla masistella "ko oon niin sitä ja tätä sekä vähän totakin" "kukaan ei välitä musta jne.." OTTAKAA ITSEÄNNE NISKASTA KII, NÄYTTÄKÄÄ KAIKILLE IRVAILIJOILLE JA ITSELLENNE, ETTÄ TE PYSTYTTE AINA PAREMPAAN JOS VAAN HALUUTTE. ENNEN KAIKKEA ITSELUOTTAMUSTA TARVIITTE JOTE USKOKAA ITSEENNE!!!
Kesän jatkoja!

Puhut niin asiaa! Itsekin olen 17-vuotias ja tällä hetkellä perheeni ainoa normaalipainoinen. Tämän olen saavuttanut vuosien kiusaamisen ja masennuksen jälkeen, kun asiat ajautuivat viimein siihen pisteeseen, että sairastuin anoreksiaan. Vaikka syömishäiriöstä kärsiinen on yhtä helvetillistä painajaista, olen kiitollinen siitä.

Pienet lapset eivät vain ymmärrä vielä sitä, että kun syöt niin läskistyt rumaksi porsaaksi ja se aiheuttaa tulevaisuudessa valtavia fyysisiä, psyykkisiä ja ennen kaikkea sosiaalisia ongelmia. Vanhempien pitäisi totta vie pitää lapsilleen kuria syömisen suhteen! Helpottaisivat heidän elämäänsä silla saralla huomattavasti.

P.s. Sinulle nimim. Tiedän_mistä_puhun: ET TIEDÄ. Anteeksi nyt vaan. Asiat eivät ole noin mustavalkoisia. Masentunut ihminen ei yksinkertaisesti kykene nousemaan sängystä elääkseen, ulkoillakseen ja liikkuakseen.

Muo ei olla koskaan kiusattu vaikka oonkin aina ollu ylipainonen.. Se riippuu luonteesta et kiusataaks suo, jos on sellanen nurkassa hiljaa istuva niin tottakai sua kiusataa.. Ja sillon se lihavuus on vaan yks syy millä ne kiusaajat saa sun mielen maahan.

Hei vaan aloittaja ja muut lihavuudesta kärsivät nuoret. Kerronpa nyt näin teinien äitinä, miksi osa vanhemmista syöttää lapsensa pilalle. Kun me nykyiset vanhemmat oltiin peruskoulussa, meidät pakotettiin syömään enemmän kuin jaksettiin, keittäjät laittoivat meille isoja annoksia vaikka vähän pyydettiin, opettajat vahtivat että kaikki syö, osa oksensi melkein joka päivä kun eivät saaneet alas ruokaa (ihan eka-ja tokaluokallakin). Meitä syyllistettiin siitä, että afrikassa on ihmisiä nälkään kuolemassa, kun ruoka ei maistunut (oli pahaa) tai ei jaksanut syödä sitä ylimitoutettua annosta lautaselta. Kotona ei syyllistetty ja sai itse ottaa mitä jaksaa syödä, mutta kouluissa elämä oli yhtä h**lvettiä. Osalle herkimmille jäi päälle tämä syyllisyyden tunto jos ei syö ja mätä koko aikaa, ja kun syö liikaa mahalaukku venyy ja sinne mahtuu enemmän. Sitten osa oli luonnostaan laiskoja tai ottivat jotain traumoja liikuntatunneilta, kun eivät olleet hyviä, ei siellä muutkaan kaikessa onnistunut, mutta osa ihmisistä saa siitäkin traumoja. Nyt sitten syötetään omat lapset pilalle.

Vanhempasi kuitenkin tekivät kaikkensa painonhallintasi eteen. Ruokaa kuitenkin suuhusi työnnät vain sinä ja toisen ihmisen syöpöttelyä on yhtä vaikea hallita kuin juopotteluakin.
Yhtä hyvä kysymys on päihteiden käyttö, antavatko vanhemmat huumeet lapsilleen vai vain ne eväät niiden käyttöön. Ei varmaan kumpaakaan!

Jokaisen ihmisen on myös itse ymmärrettävä ottaa vastuuta omasta elämästään. Vanhempasi, ravintoterapeutti, psykologi kaikki yrittivät auttaa sinua ymmärtämään. Kasva asian yli ja jatka elämääsi, täällä on vaikeaa kakilla tavalla tai toisella.

Tämä on niin totista totta, että kukaan ei voi vastaan väittää! :) Minusta lapsen lihottaminen epäterveellisellä ja huonolla ruualla on PAHOINPITELYÄ! Ihan totta! Äiti ja iskä on "vähän" laiskoja ettei jaksa terveellistä kotiruokaa tehdä niin käydäänpäs hakemassa pizzaa tai mäkkärillä ja tätä saattaa toistua USEITA kertoja viikossa!

Tiedän muutamia tällaisia perheitä ja jokainen perheessä on ylipainoinen (yrittävät sitä selitellä geeneillä tms.), mutta oikea syy on se epäterveellinen ruoka - eivät tee kotona MITÄÄN (paitsi ehkä keittelee makarooneja, uuniin ranskiksia ja nugetteja pannulle)! JÄRKI KÄTEEN NYT KAIKKI VANHEMMAT JA ISOVANHEMMAT! Jos haluatte lapsia syöttää kuin porsaita, niin pitäkää edes huolta, että liikkuvat!

Ylipaino on osittain perimän ja osittain kasvatuksen/tottumuksen syytä. Vaikee sanoo mikä noitten suhde on.

Mut mitäs jos vanhemmat ensin opettais lapsilleen tapoja ja kuria ettei lapset aiheuta pahaa toisille lapsille ja muille ihmisille kasvettuaan aikuiseks. Huolehditaan sen siitä painosta ja muista asioista.

Tosin tähän on pakko sanoa että on kyllä naurettavaa kuinka paljon ihmisten painolle annetaan huomiota ja pidetään suurena terveysriskinä. On vaikka kuinka paljon asioita joita voi tehdä nostaakseen erinäisten tautien ilmenemisriskejä, fyysisten sekä psyykkisten, ilman että se näkyy painossa. Jos vaikka vaihteeks puhuttais niistä.

Tätä entistä läskiä lasta ei kyllä koskaan kiusattu koulussa tai missään muuallakaan ? Ja oli vielä rillitkin päässä. Ja ne ovat edelleenkin, läskiä ei niinkään.

Meilläkin äiti ja pikkusisko ylipainoisia, ihan sen takia, että ruokavalio koostuu pitkälti nopeista ja helpoista roskaruuista. Ei jakseta pitkän työpäivän jälkeen alkaa ihmeempiä kokkailemaan, vaan on paljon helpompi hakea mäkkiateriat tosta tien toiselta puolelta..

Turha aina vedota geeneihin..tokko sen lihavan perheenäidin lihava mies on sukua omalle vaimolleen ja lihavat lapset on vaan tulos vanhempien vastuuttomasta käyttäytymisestä ja ainakaan se perheen lihava koira ei todentotta ole sukua kellekkään siinä perheessä...

Mielelläni kääntäisin otsikon positiiviseen sävyyn..
VANHEMMAT KANNUSTAKAA LASTANNE LIIKKUMAAN !!

sekä syömään terveellisen monipuolisesti, kasviksia paljon sen hiilihydraatti ja proteiinilähteen kanssa. Rajoituksilla ja kielloilla on toki merkitystä, yritetään kuitenkin verhota ikävä asia myönteiseen sävyyn. Liikkumalla paljon jaksaa paremmin, luut tykkäävät ja varmaan sillä on vaikutusta tuohon painonhallintaankin.

Pakko kertoa oma tarina: Olin lihava lapsena mikä johti kiusaamiseen jo ala-asteella. Ylä-asteella 7luokalla kiusaaminen oli jo niin pahaa että suorastaan pelkäsin koulussa ja olin erittäin ahdistunut päivittäin. Päätin 13-vuotiaana ruveta laihduttamaan ja laihduinkin 20 kg alle vuodessa. 14-vuotiaana elämäni koostui kaloreiden laskemisesta, ruokavalion suunnittelusta, lenkkeilystä, salilla käymisestä ja välillä paastoamisesta. Opettelin myös oksentamaan. Jossain vaiheessa keho alkoi huutamaan ruokaa, ja alkoi ahmiminen. Nälkää en ollut tuntenut enää pitkään aikaan, mutta keho vain vaati ruokaa. Söin ja söin ja söin, välillä oksentelin, mutta lihoin silti.. Elämä oli hirveää ja itsetunto nollassa. En muista noista vuosista paljoakaan, en uskaltanut käydä ihmisten ilmoilla, en halunnut tavata kavereita. 17-vuotiaana painoni oli korkeimmillaan ja painoin muistaakseni 85 kg. 18-vuotiaana tapasin nykyisen avomieheni, ja elämä alkoi hymyilemään. Parin vuoden päästä pystyin jo käymään yksin kaupassakin ilman ahdistusta. Painokin tippui ihan itsestään 75 kiloon.
Luulin olevani jo "kuivilla". Kunnes tämän vuoden tammikuussa jokin meni pieleen, päässä napsahti, ja vaakakin näytti 78 kg. Aloin laihduttamaan. Nyt olen siis 22-vuotias, 166cm pitkä ja painoa 58 kg. Tavoitteena 45kg. Laihdutus tyylini on että paastoan, ahmin, oksennan, paastoan, ahmin, oksennan... Eli elän tällä hetkellä bulimia-helvetissä. En toivoisi tätä ikinä, koskaan kenellekään. Olen onnistunut salaamaan tämän jopa mieheltäni.

Jos joskus vielä pystymme saamaan lapsia, niin pidän huolen, että opetan heille terveelliset ruokailutottumukset ja terveellisen tavan liikkua. Mutta ensin pitäisi itse parantua.