Äitimyytti rikki

jennymariiia

Olen äiti, jonka mielestä äidin tehtäviin kuuluu lähes kaikki lapsiin liittyvä. Isien tehtävä on mielestäni vain käydä työssä ja leikkiä lasten kanssa, sekä opettaa "miesten juttuja". Olin ensimmäisen lapseni kohdalla yksinhuoltaja, ja totuin toteuttamaan tätä omaa äitimyyttiäni. Toisen lapsen syntymän myötä alkoikin ongelmat, sillä vauvan isä haluaa osallistua ja tehdä. Hän haluaa tehdä kotitöitä, hoitaa vauvaa, käydä neuvolassa...
Itselläni ei ole tällä hetkellä muuta elämää kuin lapset. Esikoinen on jo niin iso, ettei hänelle enää niinkään äidin seura kelpaa, vaan on jo omat kaverit. Kun isä on lapsen kanssa, ei itselläni ole mitään. En osaa lähteä minnekään, tai tehdä edes mitään. Tunnen itseni turhaksi ja hyödyttömäksi. Lopetin neuvolareissuillakin käymisen, kun aloin kokea itseni siellä turhaksi miehen tuodessa esiin omaa isyyttään. Enkä edes jaksa lähteä.

Vanhempien ei tietenkään kuulu kilpailla lapsesta, eikä lapsi saa olla äidin mielenterveyden tukena, mutta mitä minä elämälläni teen, kun lapsella on isäkin?
Tälläisiä outoja ajatuksia itselleni saa masennus aikaan.

5

383

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Että,,,

      tämmönen tapaus tällä kertaa. Oliskohan syytä mennä mielenterveystoimistoon keskustelemaan, että miksi olet noin takertunut lapsiisi. Jos äiti on lapsiinsa takertuva marttyyri niin siitä ei seuraa kenellekään mitään hyvää.

    • vierailija321

      Hae itsellesi apua.

      Jos lapsi on koko elämäsi ja kärsit suunnattomasti siitä ettet ole hänen elämänsä keskipisteenä joka hetki, ei ole lapsellekaan hyväksi. Tilanne saattaa hyvinkin kehittyä niin että kun lapsen ymmärrys lisääntyy, hän kokee olevansa vastuussa sinusta - ja sinun hyvästä mielestäsi - olemalla koko ajan sinun kanssasi. Näin hän menettää suhteet isäänsä, isovanhempiinsa, kaikkiin muihin ihmisiin. Voiko sitä mennä pihallekaan leikkimään kavereitten kanssa kun äiti tuntee olonsa sillä aikaa turhaksi ja hyödyttömäksi, eikä tee mitään eikä lähde mihinkään.
      Olet takertunut kuopukseesi, eikä se ole hyvä kenenkään perheenne jäsenen kannalta.

      Hae itsellesi apua. Hanki elämä. Pakota itsesi harrastuskurssille, opiskelemaan, töihin, edes kävelylle.

    • qwqwtrt

      Ihan samaa mieltä kuin edellinen: hanki muuta elämää kerran tilaisuus on. Ulkoilu, harrastukset... Hoitokontakti voi olla tarpeen jos tuntuu että masennus vesittää kaiken ja mökkiydyt vallan kokonaan.

      Älä tee itsestäsi marttyyria vaan mene mukaan neuvolakäynneille: tottakai miehesi tuo esiin isyyttään - mistä muusta hän puhuisi? Äitiydestään?
      Ehkä miehesi yrittää olla mahd. paljon avuksi juuri alakulosi takia. Ja toisaalta jakaa hoitovastuuta kun tietää että olit esikoisen kanssa kanssa kaksin. Huomaavaista, minusta.

      "Voiko sitä mennä pihallekaan leikkimään kavereitten kanssa kun äiti tuntee olonsa sillä aikaa turhaksi ja hyödyttömäksi, eikä tee mitään eikä lähde mihinkään." Näin kirjoitti edellinen ja sanon ihan samaa. Lapset on minullekin tärkein elämän sisältö, mutta he eivät saa olla ainoa!! Ja ennen kaikkea lapsi ei saa joutua kasvamaan olosuhteissa, joissa hän on sidottu äidin tarpeellisuuden tunteeseen.

    • jennymariiia

      No hoitokontakti löytyy kyllä, mutta elämääni se ei ole parantanut.

      Ulkoilu? Mitä tekisin ulkona? Harrastukset, niin mitä ne ovat? En minä jaksa paljoakaan kodin ulkopuolista elämää. Toki näen ystäviä ja sukulaisa, tilanteesta riippuen, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Elämää toki rajoittaa paljon ahdistus, joka vaivaa lähes aina, paitsi ei lasten kanssa ollessa. Ulkoilu tai muiden ihmisten seura ahdistavat niin, että huonoina päivinä välttelen näitä tietoisesti.

      Vanhempi lapsi ei ainakaan koe, että tulisi olla äidissä kiinni, vaan menee ystäviensä kanssa... vaikka juuri samalla lailla takerruin häneenkin hänen ollessa vauva... Ehkä pientä miellyttämisen tarvetta ilmenee silloin tällöin, mutta hyvin harvoin.

      Eli mustavalkoisesti ajateltuna: onko nyt annettava miehen hoitaa pienintä, ja jään itse suosiolla sivuun? Vaikeasta masennuksesta (kuulemma) kärsivälle se tuskin on kauhean vaikeaa, jättää vain aamulla nousematta sängystä, niin saa mies osallistua ja tehdä.

      En oikeasti tiedä mitä teen.

      • uieei

        "Ulkoilu tai muiden ihmisten seura ahdistavat niin, että huonoina päivinä välttelen näitä tietoisesti."

        Mikä niissä muissa ihmisissä ahdistaa, sitä varmaan selvittelet terapiassa. Et voi ikuisesti roikkua lapsissasi vaan sinulla on oltava myös muita ihmissuhteita. Lapsia et saa käyttää oman ahdistuksesi hoitoon, sen varmaan ymmärrät.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      74
      2902
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      64
      2763
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1812
    4. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      17
      1649
    5. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1647
    6. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1590
    7. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      19
      1488
    8. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1287
    9. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1263
    10. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1249
    Aihe