lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Olet ilmeisesti vielä kasvuikäinen, joten 120cm poni tulee jäämään auttamatta pieneksi. Etsi mieluummin n. 140cm tai isompaa ponia, niin pystyt todennäköisesti ratsastamaan sillä vielä aikuisenakin. Toki jos haluat ajaa tai touhuta kaikkea muuta, niin sitten tietysti käy pikkuponikin, mutta jos ratsua etsit, ei kannata ostaa noin pientä.

    Etukäteen ei kannata hankkia kovin paljon tavaraa ennen kuin näet mitä kaikkea poni oikeasti tarvitsee ja minkä kokoisena. Jos esim satulan ostaa etukäteen, se ei välttämättä sovikaan hevoselle.
    Myöskään suojia ja pinteleitä ei kannata hankkia etukäteen, ellei tiedä, että hevonen niitä tarvitsee. Eipä niistä haittaakaan ole vaikka ne hankkisikin, mutta itse pyrin välttelemään turhia ostoksia.

    Harjat ja ensiaputarvikkeet voi ja kannattaa hankkia, riimu ja naru tulevat hevosen mukana, suitset ja loimen voi hommata kun tietää minkä kokoiset niiden pitää olla (ellei tule hevosen mukana), ja satula sitten kun hevonen on tullut, niin sitä voi sovittaa niin että saa kerralla hyvän. Loppuja tarvikkeita voi hommailla tarpeen mukaan ajan mittaan. Ai joo, suolakivi kannattaa hankkia ellei talli tarjoa sitä, samoin vesi- ja ruokakipot, jotka tosin ovat yleensä tallin puolesta.

    Oma lukunsa on jos hevonen tulee kotitalliin, mutta oletan tässä, että kyse on yleisestä tallista.
  2. Tulee mieleen muutama juttu.

    1. Paljonko se saa liikuntaa päivässä (kuinka kauan ja kuinka raskaasti)?
    2. Paljonko saa kauraa tm väkirehua?
    3. Miten se käyttäytyy kun pidättelet sitä? Ravistaako tai nykiikö päätä ylöspäin, tai narskutteleeko kuolainta tms? Mietin vain, että sillä saattaa olla liian kovat kuolaimet.
    4. Kuinka voimakkaat pohkeet tarvitset? Ratsastatko sitä hipaisemalla vai normaalisti? Joitakin hevosia ei voi kuin hipaista kylkiin, niin niitä viedään jo kahtasataa eteenpäin. Erittäin herkkä heppa saattaa tulkita eteen ajavaksi avuksi jo sen kun pohje lepää normaalisti paikallaan, joten mitä tapahtuu, jos kokeilet ratsastaa sillä pohkeet "irti" kyljistä? Rauhoittuuko?
    5. Minkä ikäinen hevosesi on? Tuollainen käytös on aika tyypillistä nuorelle ja innokkaalle hevoselle.

    Mutta ihan ensimmäisenä varmista kuolainten sopivuus hevosen herkkään suuhun, ja sitten väkirehun määrä suhteessa liikunnan määrään.
  3. Niin... Ei sitä tosiaan taida kovin moni pölynimuria käyttää hevosten ruokkoamiseen. Minullakin se oli alunperin pelkkä äkillinen päähänpisto, tulosta turhautumisesta kun mitkään harjat eivät uponneet karvan juureen asti. Mutta kun se toimi, se jäi tavaksi.

    Mutta kokeile varmuuden vuoksi ensin kauempaa kuten Kasiro sanoi, niin näet miten hevonen siihen suhtautuu.

    Hienoa että olet selvinnyt ongelmistasi, olipa neuvon antaja kuka hyvänsä. Hyvää kesää sinullekin!
  4. Sopivat suitset siis löytyivät. Hieno juttu! Ei tarvitse hevosen enää narskutella.
  5. Vähän hankala selittää, mutta yritetään. Oletko joskus nähnyt miten tupakoitsijat tumppaavat tumppejaan? He astuvat tumpin päälle ja ikään kuin ruuvaavat jalkaansa sen päällä niin että maahan jää pyöreä jälki. Kun hevonen kiertää jalkaansa, se tekee kävellessään samanlaisen liikkeen joka askeleella. Se on helppo huomata takaa päin katsoen; kiertävän liikkeen näkee helposti, varsinkin jos hevonen ruuvaa vain toista jalkaa.

    En ole varma siitä kuinka pahasta kyseinen liike on, mutta se johtuu joka tapauksessa virheellisestä jalan asennosta, minkä voisi olettaa aiheuttavan ajan mittaan nivelrikkoa tm vauriota. Kannattaa puhua kengittäjälle, ammattinsa osaava seppä osaa korjata ongelman, ei ehkä kerralla, ettei jalan asento muutu liikaa kerralla ja kipeytä hevosta, mutta muutamien kengitysten jälkeen tilanne on jo paljon parempi tai korjaantunut kokonaan, tapauksesta riippuen. Meillä kiertäminen loppui kokonaan muutamien kengitysten jälkeen.

    En ole varma onko kiertämiseen mahdollisesti muitakin syitä, mutta jos onkin, minä en niistä tiedä.
  6. Sanattomaksi tosiaan..! Olen kyllä vuosien varrella törmännyt kaikkiin noihin mainittuihin tyhmyyksiin, mutten koskaan niin että ne olisivat kaikki keskittyneet yhteen paikkaan. Sinulla, mörrinkäinen, taitaa tosiaan riittää työmaata vielä pitkäksi aikaa! Toivotan voimia ja kärsivällisyyttä!
  7. Harvemmin meilläkään kukaan enää ihmettelee mitään mitä me teemme, mutta tuo imurointi kyllä aiheutti aluksi muutamia varsin pöllähtäneitä ilmeitä.

    Ja mitä suokkiin tulee, yllättynyt olisin minäkin jos se olisi sätkyn saanut, samasta syystä kuin Kasirokin. Kiva että imurista on apua teilläkin!
  8. Jättäkää ensi töiksenne kaikki mahdolliset väkirehut kokonaan pois sen ruokavaliosta jos se sellaisia saa, ja sen jälkeen lisätkää liikuntaa niin että se oikeasti väsähtää joka kerta kun sillä ratsastatte. Voitte vaikka juoksuttaa sitä liinassa tai irrallaan ennen ratsastusta, niin se saa purettua pahimmat paineensa jo ennen kuin nousette sen selkään. Ja kun puhun väkirehuista, tarkoitan mitä tahansa pöperöitä jotka sisältävät mm kauraa tai ohraa tms.

    Ellei sillä ole martingalia, laittakaa sille sellainen, auttaa hallinnassa siihen asti että väkirehujen loppuminen alkaa vaikuttaa ja se rupeaa rauhoittumaan noin viikon kuluessa. Ja ellei sillä ole kaksoisturparemmiä, laittakaa se tai hankkikaa hannoverilainen turpahihna, niin se ei pääse niin helposti aukomaan suutaan ja väistämään kuolaimen vaikutusta, jos ponilla sellaista taipumusta on.

    Kuolaimista en halua vielä puhua enempää ennen kuin näkee miten ruokavalion muutos ja liikunnan lisääminen vaikuttaa. Kovempi kuolain saattaisi auttaa hallinnassa, mutta toisaalta liian kova kuolain voi myös aiheuttaa ryöstelyä.
  9. Olen samaa mieltä Viivaston kanssa. Hevosen saamiseen peräänantoon ei ole yhtä ja oikeaa tapaa. Se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä sovi toiselle. Joillakin hevosilla nimenomaan täytyy liikutella kuolainta, kenellä enemmän kenellä vähemmän, jotta sen saisi keventymään ohjalle ja tukeutumaan siihen, toisia se kuulemma suorastaan häiritsee, joskaan en itse ole sellaiseen tapaukseen koskaan törmännyt. Joitakin hevosia ratsastetaan eteen pohkeella, toisia istunnalla ja toisia molemmilla, sekin riippuu siitä miten hevonen on koulutettu.

    Kävin hiljattain ratsastamassa eräällä tallilla, ja hevonen laski päänsä alas ja kaulan kaarelle välittömästi kun kokosin ohjat käsiini alkukäynnin jälkeen. Se oli oikein kivan kevyt ohjalle ja kaula kaartui sievästi, mutta peräänannosta ei ollut tietoakaan. Se kulki selkä pitkänä eikä kantanut itseään millään tavalla, ja sen kanssa sai tehdä melkoisesti töitä ennen kuin se alkoi hakeutua oikeasti kuolaimelle.

    Kaartuva kaula ei siis todellakaan välttämättä kerro mitään siitä onko hevonen peräänannossa vai ei. Jokainen eläin on yksilö ja niitä on ratsastettava eri tavalla, ja näppituntuman siihen saa vain harjoituksen ja kokemuksen kautta.
  10. Minustakin se on vain sanonta, ja tarkoitettu lohduttamaan pieniä ratsastajan alkuja jotka pettyvät, masentuvat, häpeävät, säikähtävät tms jos sattuvat muksahtamaan alas satulasta. Sanonta kuitenkin antaa ymmärtää että ajoittainen tipahtaminen kuuluu asiaan - kuten minunkin mielestäni, jokainen tippuu joskus - ja ettei siitä kannata välittää.

    Ja olen Viivaston kanssa samaa mieltä siitäkin, ettei jatkuva tipahtelu ole mikään suositus, joskaan ei välttämättä sekään ettei putoa koskaan, samasta syystä minkä hänkin sanoi. Hyvä ratsastaja hallitsee hevosen myös äkillisissä kriisitilanteissa, ja sitä ei opi jos aina ratsastaa pomminvarmoilla, aina kilteillä rauhallisilla hevosilla.
  11. Ei ole haittaa niin kauan kun ei ala verta tulla. Kuten sanottu, ne ovat sarveisainetta ja lohkeilevat omia aikojaan palasiksi sitä mukaa kun kasvavat liikaa. Älä ala pätkiä niitä itse, mutta jos näet siellä jonkun irtopalasen joka roikkuu enää pienen suikaleen varassa, voit irrottaa sen varovasti.
  12. Älä suotta ole huolissasi kevennyksestä. Ei ole epätavallista, että vuoden verran ratsastaneet joko liioittelevat liikkeitään hevosen selässä tai ne jäävät liiankin heikoiksi. Vähäeleisen mutta tehokkaan ratsastuksen oppii ajan kanssa harjoituksen myötä, tai sitten yksityistunneilla, jos siihen on varaa.

    Totean myös, että näkemättä on mahdotonta sanoa, nousetko satulasta liikaa vai tuntuuko sinusta vain siltä. Omilla jaloilla sitä joka tapauksessa säädellään kuinka paljon satulasta noustaan, mutta on opettajan asia katsoa, että se tapahtuu oikein. Jos asia vaivaa, kannattaa kysyä siitä opettajaltasi, niin hän voi kiinnittää siihen erityistä huomiota seuraavilla tunneilla. Myös rentoutumisen oppii ajan kanssa, sitten kun hevosen liikkeet tulevat kunnolla tutuiksi ja niihin alkaa olla helpompi mukautua. Loppujen lopuksi, vuodessa on vain 52 viikkoa, joten jos vuoden käy tunneilla kerran viikossa, se on yhteen lasketussa ajassa vain pari päivää - ei kovin paljon sillä tavalla ajatellen.

    Ja yksi asia mikä tuli mieleen, että ovatko jalustimesi sopivan pituiset? Jos kantapääsi pysyvät alhaalla ja nouset silti liian korkealle, voisit kokeilla pidentää jalustimia reijällä tai parilla ja kokeilla tuntuuko yhtään paremmalta. Mutta muista, että haarovälisi ei saa osua satulaan kun nouset. Jos niin käy, jalustimet ovat liian pitkät.

    Taivutus taitaa olla opettaja kohtaista miten kukin opettaa. Minut opetettiin siten, että sisäohja asettaa sisään ja ulko-ohja tukee ettei pää käänny liikaa, sisäpohje pysyy paikallaan ja pitää hevosen sopivalla kehällä, ja ulkopohje huolehtii siitä, ettei hevonen ala puskea lapa edellä ulos tai lähde väistämään takapäällään. Jos takapää uhkaa karata, ulkopohje siirtyy hieman taaemmas ja painaa sen takaisin, ja palaa sen jälkeen omalle paikalleen.

    Ja jos hevosen on tarkoitus taipua, pelataan pohkeilla ja ohjilla, mutta jos tarkoitus on kääntää hevosta kunnolla, sitten käytetään myös istuntaa (painoapua) ja puristetaan koko jalalla, ei pelkällä pohkeella. Riippuu pitkälti hevosen koulutustasostakin, miten se merkit ymmärtää, mutta näin meillä oli, ja samalla tavalla olen ratsastanut muillakin hevosilla ajan mittaan.

    Mutta kuten sanottu, tapoja on monia.
  13. Eipä kestä! Hevosia ei tosiaan kannata alkaa potkia, koska jonakin päivänä ne antavat takaisin samalla mitalla, ja siinä kisasssa ihminen jää kirkkaasti toiseksi.

    Ole tosian kärsivällinen korvien kanssa. Kuten äiti sanoi, hiljaa hyvä tulee. Älä yritä koskea korviin ennen kuin heppa uskaltaa kunnolla rentoutua vaikka kätesi onkin lähellä korvia. Ja odota senkin jälkeen vielä joitain päiviä ennen kuin yrität eteenpäin pari milliä kerrallaan sen mukaan miten heppa siihen reagoi. Tässä vaiheessa ei tosiaan kannata hoppuilla.

    Jatka saman malliin, pärjäät hienosti!
  14. Kyntyset ovat vuohisessa kohdassa joka on takaa katsottuna sivusuunnassa katsoen keskellä, pystysuunnassa katsoen siinä missä vuohinen alkaa kaartua "eteenpäin" kohti vuohiskuoppaa. Siis aika lailla vuohistupsun keskellä. Se on n. pikkusormen paksuinen ja tuntuu karhealta samalla tavalla kuin yönsilmätkin, jotka kyntysten tapaan ovat samaa sarveisainetta kuin kaviotkin, ainoana erona se, että kavioiden pinta on sileä. Kavioiden tapaan kyntyset ovat joillakin hevosilla tummat, toisilla vaaleat.

    Kuvia en löytänyt ainakaan pikaisella selauksella, mutta toivottavasti tuosta yllä olevasta kuvauksesta saa jotain selkoa.
  15. Sanopa kaverillesi, että mahaan potkaiseminen on hyvä tapa toimia silloin jos on tarkoitus opettaa hevonen potkimaan satuloidessa. Juuri tuo ohje on siitä typerimmästä päästä mitä ikinä kuulee eikä siitä edes ole mitään hyötyä, kun hevonen jännittää vatsaansa jo valmiiksi sen pelossa, että pian sattuu. Tuo tapa tekee hevosista vain vihaisia. Olet aivan oikeassa, on olemassa parempikin keino, eikä se vaadi muuta kuin hetken kärsivällisyyttä.

    Seiso aivan hevosen vieressä ja katso sen kuvetta (vaikka jo harjaamisen aikana) niin että näet sen liikkuvan ylös alas hevosen hengittäessä, näin saat vertailukohteen siitä kuinka paljon kuve liikkuu. Ota sitten satulavyön hihnat käsiisi valmiiksi niin että voit kiristää ne millä hetkellä hyvänsä, mutta älä kiristä vielä, ole vain valmiina, sillä tässä vaiheessa hevonen vetää henkeä ja pullistaa.

    Ja nyt: Yksikään hevonen ei jaksa pidättää hengitystään loputtomiin, joten seuraa nyt hevosen kupeen liikettä ja yksinkertaisesti odota, kunnes näet kupeen laskevan hevosen hengittäessä ulos, ja kiristä hihnaa vasta sitten. Helppoa ja kivutonta ja toimii aina!

    Riippuu hevosesta kauanko joutuu odottamaan, mutta minun ei ole koskaan tarvinnut odotella minuuttia kauempaa yhdenkään hevosen kanssa.

    Äläkä suotta kiristä kerralla loppuun asti, vaan ensin tallissa sopivasti, sitten ulkona vähän lisää ja vielä kentällä/maneesissa viimeinen kiristys, sen mukaan miten teillä nyt onkin tapana toimia. Hevoselle mukavampaa jos kiristää vähän kerrallaan.
  16. Onko istuntasi kunnossa? Jos nojaat vähänkään eteenpäin, käy helposti juuri niin kuin kuvailit, eli varpaat painuvat alas päin - yleensä siksi, että etujoja saa jalat siirtymään taaksepäin, mikä väkisinkin painaa varpaat alas. Eli muista pitää kevyt takanoja, niin jalkasi pysyvät paremmin oikeassa asennossa.

    Jos taas varpaasi painuvat siksi että nilkkasi oikenee pohkeita antessasi, niin yritä pitää se tietoisuudessasi. Keskity nilkkoihisi kun annat pohkeita ja muista, että varpaiden ei kuulu missään vaiheessa painua alas.

    Voi tuntua vaikealta vielä tässä vaiheessa, mutta tilanne korjaantuu harjoituksen myötä, jos vain opettajasi jaksaa sinulle siitä huomautella.
  17. Jos hevosella on erittäin herkkä suu, voi olla hyvä hylätä metallikuolaimet kokonaan ja kokeilla muovi- tai kumikuolaimia. Meillä toimi pehmeä muovikuolain parhaiten.
  18. Kiva jos löytyi hyvä kuolain! Kerrotko sitten, miten niiden kuolaimettomien kanssa käy? Olen vain utelias.
  19. Ei hevosten jaloissa tosiaan kuulu olla vuohiskarvojen seassa muuta kuin kyntyset, mutta kai jokainen hevosihminen ne tuntee..?

    Minulle ei tule mieleen oikein mitään järjellistä... Luuliika tuntuisi kovalta eikä pehmeältä (tosin pehmeän voi käsittää monella tavalla), joten tulisi sitten mieleen esim rasvapatit ihon alla, mutta että niitä olisi joka jalassa ja samalla kohdalla..? Ei tunnu uskottavalta.

    Näytä niitä jollekin kokeneemmalle hevosihmiselle, ja jos tarvitsee, eläinlääkärille. Näin näkemättä on vaikea sanoa mitään täsmällisempää.
  20. Kuljetuksen ajaksi kannattaakin laittaa heinäverkko eteen, niin hevosella on ajankulua matkan ajaksi ja se pysyy rauhallisena.
    21. 16 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt