lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Itselläni on ollut muutamaa rotua, tällä hetkellä collie (joka nuorempana oli myös sellainen, että olisi juossut jalat alta ellen itse olisi sitä pysäyttänyt hengityksen tasaamiseksi), mutta tuttavilla ja ystävillä on melkolailla laajempi valikoima rotuja, myös boksereita. Siksi arvelinkin, että johtuisi liikunnanpuutteesta, kun aiemmin kertomasi antoi ymmärtää ettei ihan hirveästi pääsisi juoksemaan. Mutta nyt kun kerroit tarkemmin, niin kyllä se tosiaan kuuluu liikuntaakin saavan.

    Yksi temppu mikä tulee mieleen ja mikä tehosi meillä parin koiran kanssa, oli laittaa ne mahdollisimman kevyeen ja pitkään naruun. Meillä käytettiin pakettinarua. Se oli niin kevyt että koirat eivät mieltäneet sitä hihnaksi sitä vaan kuvittelivat olevansa vapaana, mutta kuitenkin, kun hippaleikki alkoi, ne olivat kytkettynä ja ne sai nopeasti hallintaan ja takaisin ruotuun.

    Sitten kun ne pakanat keksivät, että jos niillä oli lukkolaite pannassa, ne tottelivat, mutta jos ei ollut, ne eivät totelleet. Joten laitoimme sitten pelkän lukkolaitteen niiden pantaan niin että ne kuvittelivat olevansa hihnassa vaikka eivät olleetkaan. Se ei tosin toimi kaikilla koirilla, mutta meillä toimi, joten saattaisi toimia teilläkin. Ainakin sitä voisi kokeilla?
  2. "Vähän vapaana" ei riitä nuorelle bokserille, eikä sekään, että se saa reippaampaa liikuntaa n. kerran viikosa. Koirasi tarvitsee kunnon liikuntaa päivittäin, joten ehdotan, että menet jatkossa sinne metsään tai pellolle joka päivä, niin että se voi juosta täydellä vauhdilla lelunsa perässä. Jos koira leikkii lelulla omia aikojaan, se yleensä lähinnä "juoksentelee", mikä on eri asia kuin juosta kunnolla lujaa. Yritä saada koirasi väsymään. Heittele sille palloa tm lelua kunnes se ei enää jaksa laukata luoksesi (tai se hengästyy kunnolla), ja palaa ravaten tai kävellen. Anna sen sitten tasata hengityksensä, ja tee sama uudestaan. Toista kuviota kunnes koira ei enää pinkaise täyttä vauhtia lelunsa perään kun heität sen. Silloin se on saanut suurin piirtein kyllikseen liikuntaa.

    Moni sanoo, että aivotyötä vaativat jutut väsyttävät koiraa, mutta ainakaan omalleni ne eivät riittäneet. Aivojumppa ei pystynyt purkamaan se fyysisen liikunnan tarvetta vähääkään, ja kuulostaa siltä, että sinun koirasi on samanlainen.
  3. Tuo on valitattavan yleinen ilmiö. Minusta pelkkä ajanpuute ei ole syy luopua koirasta vauvan tullessa taloon (helppohan minun on sanoa kun ei ole omia lapsia), sillä olen toistaiseksi sitä mieltä, että pienellä suunnittelulla olisi helppo järjestää sen verran aikaa ettei koiraan tarvitsisi hylätä.

    Toki on niitäkin tilanteita joihin ei voi varautua, esim lapsi on niin pahasti allerginen koirille ettei kestä asua samassa talossa koiran tai välttämättä minkään karvaisen kanssa.

    Mutta jos syynä on ainoastaan ajanpuute, olisi ihmisen syytä katsoa peiliin.
  4. Kuulostaa siltä, että sillä on vain liikaa energiaa jota se purkaa mainitunlaiseen pelleilyyn. Onko sinun mahdollista antaa sille liikuntaa enemmän? Tarkoitan sellaista liikuntaa, jossa se saisi juosta oikein kunnolla esim pallon perässä? Tai onko teilläpäin jotain jyrkkiä mäkiä joita voisit käydä kiipeilemässä sen kanssa ja ehkä heitellä sille keppiä ylämäkeen niin että se saisi käyttää kroppaansa tosissaan? Se on kuitenkin nuori koira ja tarvitsee fyysistä tekemistä.

    Toki koiran kunto kasvaa nopeasti ja se tarvitsee aina vain enemmän liikuntaa pysyäkseen tyytyväisenä, mutta sitten vain lisää pallojen tai keppien tms heittelyä tai mäkien kiipeilyä. Jos koira käyttäytyisi hyvin hihnassa joka tilanteessa, sanoisin, että opeta se juoksemaan fillarin vieressä, mutta ensin pitäisi tottelevaisuus saada todella hyvin kuntoon niin ettei se kiskaise pyörää kumoon.
  5. Jos ponin jalat ovat saman pituiset kuin omasi, voit mitata puomien väliä omilla laukka-askelillasi. Eli hyppelet "ihmislaukkaa" reippaasti ja mittaat puomien etäisyyden niin, että voit ottaa puomien välissä kaksi laukka-askelta. Silloin siihen pitäisi mennä yksi laukka-askel ponilla. Veikkaisin, että etäisyydeksi tulee n. 2,5m, mutta kuten heppailija111 sanoi, riippuu ponin askelpituudesta ja siitä, kuinka reippaasti laukkaat.

    Ja puolet vähemmän, jos on tarkoitus mennä puomin yli joka askeleella kuin jumppasarjassa.
  6. Toivottavasti tilanne selviää. Jos ei, niin pohditaan sitten lisää.
  7. Mahdotonta sanoa. Joillakin talleilla on ystävällistä kisaporukkaa joka ei piittaa siitä onko joku toinen tavoitteellinen vai ei. Ja sitten on niitä talleja joissa ihmiset ovat sitä mieltä, että vain kisaajat ovat jotakin ja muut eivät mitään. Onko sinun mahdollista mennä käymään kyseisellä tallilla? Saisit paremman käsityksen siitä millaista porukkaa siellä on.
  8. Taitaa olla vähän pieni vaikka olisi pienikin suokki. Hevosen häntä olisi toisessa seinässä ja turpa toisessa. Iso suokki joutuisi jo seisomaan sen kokoisessa karsinassa mutkalla, eli pitäisi olla isompi karsina.

    Henk koht pitäisin 9m2 karsinaa sopivana isohkolle ponille.

    Jos oikein muistan, karsinan korkeuden pitäisi olla väh. hevosen säkäkorkeus X 1,5, jos nyt puhutaan katon korkeudesta eikä jonkun sisäseinän.
  9. Minua taas kiinnostaa tietää, antaako hevonen minkäänlaista ennakkovaroitusta siitä, että kohta se pukittaa. Alkaako esim painaa päätään alaspäin, muuttuuko sen liikkumistapa jotenkin tms. Useimmat hevoset painavat päänsä alas juuri ennen kuin pukkia alkaa tulla, ja siinä tapauksessa pukittelun voi estää sillä ettei anna sen painaa päätään alas. Jos ohjasta nyppäisee suoraan ylöspäin niin että heppa nostaa päänsä ylös, se ei yleensä ala loikkia.

    Mutta sitten olisi hyvä tietää myös syy pukitteluun. Vallattomuutta? Ilkeyttä? Yrittääkö hevonen kertoa että sen selkään sattuu? Jotain muuta?

    Mutta kuten edellinen sanoi, tarkennusta tilanteesta kaivattaisiin.
  10. Vaikea sanoa näkemättä. Joko jalustimet ovat liian pitkät, tai sitten sinä jännität jalkojasi lantiosta varpaisiin, jolloin polvesi koukistuvat huomaamattasi ja jalustin alkaa hölskyä. Koeta painaa jalkojasi alaspäin ja pitää ne rentona ottamatta kuitenkaan painoa jalustimille. Pituutesi saattaa osaltaan vaikuttaa asiaan, mutten usko, että se olisi ainoa syy. Kokenut rastastaja osaa pitää pohkeet paikallaan vaikka hevonen olisikin liian pieni tai väärän mallinen. Harjoitusravissa kokeile nojata hieman enemmän taaksepäin. Joskus jalkojen asento vääristyy jos nojaa liikaa eteenpäin, mikä usein liittyy tasapainoon. Kevyessä ravissa ei tule muuta temppua mieleen, kuin että yrität tietoisesti keskittyä pitämään pohkeesi kiinni hevosen kyljissä kun kevennät. Tai laitat ne hanskat pohkeidesi alle. Suurimmalla osalla ratsastajista on alkuvaiheessa tuo sama ongelma siitä, että pohkeet eivät pysy kiinni hevosessa, minulla oli myös, ja se korjaantuu vain harjoittelun ja kokemuksen myötä.
  11. Siinä tapauksessa lienee parempikin, että poni menee jollekin kokeneemmalle. Vaikka harmi sinänsä, kun kerran sen toiminta on kuitenkin parantunut. Mutta ei siitä tosiaan jaksa nauttia jos ratsastus on jatkuvaa taistelua.

    Hienoa, että ruokinta on saatu hevosille sopivaksi! Kai sitä hermostuisi kuka tahansa jos vatsaa nipistelisi jatkuvasti.

    Hienoa myös, että suokki on edistynyt hyvin. Kannuksia voisi kyllä kokeilla, kunhan osaa varoa ettei sitten vahingossa tee niillä jotain. Esim jos hevonen pukittaa tai ryöstää, pysyvätkö kannukset irti kyljistä vai puristaako hevosta vaistomaisesti jolloin helposti rokottaa hevosta ja villitsee sitä entisestään? Jos siis siirryt kannuksiin, ole varovainen!

    Tuon maastoilun suhteen vaikuttaa siltä, että heppa on muistanut, että omistajan kanssa saa tehdä mitä huvittaa, kyllä ne tuntevat ratsastajansa, ja on kokeillut ja saanut haluamansa. Tästä rohkaistuneena heppa päätti yrittää samaa sinun kanssasi ja siksi käyttäytyi sillä tavalla. Pari kertaa kokeiltuaan se huomasi että sinun kanssasi ei auta pelleillä vieläkään, ja on sittemmin taas ollut asiallisesti. Toisin sanoen sinä pärjäät sille paljon paremmin kuin sen omistaja. Pisteet sinulle siitä!

    Pienempi poni..? Lapselle ei kannata hankkia mitään pikkuponia, kun ne jäävät niin äkkiä pieneksi. Rauhallisempi poni opetusmestariksi on hyvä juttu, mutta pienempi ei niinkään. Et tosin tainnut koskaan mainita minkä kokoinen se poni on (ainakaan en pikaisella selauksella löytänyt mainintaa), mutta yleensä jos ajatellaan hankkia poni pitkällä tähtäimellä, alle 140cm ponia ei kannata ostaa omaksi. Toki sen kokoinen otus on liian iso viisivuotiaalle lapselle, mutta esim 10v:lle kannattaisi jo ostaa poni siitä isommasta päästä. Ei se kauaa ole liian iso. Mutta omistajahan sen päättää.

    Mutta kiva kun kerroit kuulumisia, mietinkin jokin aika sitten, miten teillä mahtaa nykyään sujua. Olet selvästikin löytänyt yhteisen sävelen hevosen kanssa vaikka välillä olisikin vähän ohdakkeisempaa menoa. Jatka samaan malliin! Pärjäät hienosti!

    Miten muuten sen ponin yksinolon laita on nykyään? Aluksihan se kutoi, mutta vaihtoi sen sittemmin purun syömiseen. Mikä on tilanne nyt?
  12. Onko tullut mitään muutoksia liikunnassa tai ruokinnassa nyt syksyn tullen? Onko esim liikunta vähentynyt huonojen kelien takia tms? Tai onko omassa elämässäsi kenties ollut muutoksia?

    Kokeile auttaako peruutteluun, jos "vedät sen pään syliin". Käännä sen nenä saapastasi kohti (ojan puolella), siirrä kyseinen saapas selvästi taaemmaksi ja kumauta kunnolla, kuin olisit tekemässä tyylivammaista etuosakäännöstä. Läjäytä raipalla takalistolle jos pelkkä pohje ei riitä. Jos se sitten yrittää pakittaa toiseen ojaan, tee sama sille puolelle.
  13. Eipä tuohon taida olla mitään yhtä ja oikeaa vastausta. Mutta itse käsitän "persoonallisen" tarkoittavan samaa kuin "ei mikään tusinapolle". Hevosella on siis omatkin aivot joita se osaa myös käyttää. Tai sitten siinä on joku erikoisempi piirre jota ei kovin helposti löydy muilta hevosilta. Esim poikkeuksellisen itsepäinen tai hellyydenkipeä tms, tai kuten muuan tuntemani hevonen, joka oli niin hidas liikkeissään, että kun se laukkasi, sen ohi saattoi melkein kävellä. Ja kun se hyppäsi esteitä, se pudotti poikkeuksetta ylimmän puomin maahan ja hyppäsi vasta sitten esteen yli.

    "Pilkettä silmäkulmassa" tarkoittaa (minun määritelmieni mukaan) sitä, että sen kanssa ei ehdi pitkästyä. Hevonen ei ole ilkeä, mutta se saattaa keksiä ns konnankoukkuja, jotka ovat huvittavia ellei omistajan, niin ainakin sivustakatsojien mielestä. Saattaa esim kieltää esteellä, mutta jos ratsastaja putoaa, se jää viattomana odottelemaan että hän kapuaa takaisin satulaan. Tai jos sen sitoo ulkona puomiin harjattavaksi ja menee hetkeksi sisälle harjaa hakemaan, se saattaa avata solmun ja joko lähteä kävelylle tai jäädä paikalleen odottelemaan. Saattaa myös pukitella, mutta vain vallattomuuttaan, ei siksi että yrittäisi heittää ratsastajan selästään. Tai varastella pikkutavaroita kun silmä välttää... Mahdollisuudet ovat loputtomat.

    Toisin sanoen saattaa olla haastava (mutta mielenkiintoinen) tapaus, mutta jos sitä ymmärtää eikä yritä kahlita sitä liikaa, ja jos omat taidot - ja ennen kaikkea huumori ja mielikuvitus - riittävät sen kanssa touhuamiseen, siitä voi saada mahtavan ystävän. Sellaisen kanssa taatusti oppisi hevosista yhtä ja toista - suurelta osin kantapään kautta - koska ne tavat joita keskiverto hevosten kanssa noudatetaan, saattavat joutaa romukoppaan sellaisen hevosen kohdalla joka osaa ajatella omilla aivoillaan.

    Mutta tapauskohtaisesti varminta tietoa tuosta hevosesta saat jos soitat myyjälle ja kysyt häneltä.

    Anteeksi, tuli taas pitkä teksti.
  14. Samaa mieltä edellisten kanssa, että poni temppuilee. Kokeile noita Mörrinkäisen ohjeita ja katso mitä tapahtuu. Ellei mikään niistä auta, niin tuumitaan sitten mitä muuta voisi yrittää.
  15. Onko sinulla ketään rauhallista koiratuttua tai vaikka useampaakin? Kun pentu alkaa pelätä, ota se syliisi, mutta laskeudu kyykkyyn niin että pentu ei oikeastaan pääse karkuun vaikka onkin turvassa sylissäsi (älä siis pidä sitä käsivarsillasi, vaan anna sen istua tai seistä sylissäsi itse). Anna sen siitä tutustua rauhallisiin koiriin, niin se oppii ettei tarvitse pelätä.

    Jotkut väittävät, että syliin ottaminen vain pahentaa pennun pelkoja, mutta niillä pennuilla joilla tiedän että näin on tehty, ei ole mainittua harmia ilmennyt. Pointti on siinä, että jos pennun nostaa syliin ja kokonaan pois tilanteesta, niin voi käydäkin, mutta jos itse laskeutuu kyykkyyn, pentu joutuu kohtaamaan tilanteen vaikka olisikin sylissä turvassa. Minä otin omani syliin aina kun sitä pentuna pelotti, mutta laskeuduin kyykkyyn ja annoin sen siitä katsella sitä pelottavaa juttua (mikä se sitten olikin, toinen koira, tai pensaaseen takertunut tuulessa rapiseva muovipussi tai mikä hyvänsä) kunnes se huomasi ettei se olekaan niin pelottava. Ja ihan täysijärkinen koira siitä silti tuli.
  16. Kannattaa yrittää pudota jaloilleen, jos ehtii ajatella. Siinä on parhaat mahdollisuudet selvitä säikähdyksellä. Kauhukahva vai harja... entten tentten... Kauhukahva on tukevampi kädensija kuin harja ja auttaa pysymään satulassa paremmin, mutta toisaalta jos tulee voltilla hevosen pään yli, on vaarana että sormet jäävät kauhukahvan ja satulan väliin, mistä voi seurata vammoja. Harja on huterampi kädensija, mutta siitä ei koidu harmia sormille. Hevoseen se voi sattua, mutta toisaalta olen henk koht sitä mieltä, että jos hevonen käyttäytyy sopimattomasti, sitä sietääkin "tukistaa". Satulastakin voi pitää kiinni, mutta siitä voi olla vaikea saada tarpeeksi pitävää otetta jos pukit ovat kovinkin isoja.

    Ja perimmältään kaikken parhaiten säästyy vammoilta, jos estää pukittelun alun alkaenkin. Silloin ei tarvitse tippua ollenkaan.
  17. Sinähän hupenet pian olemattomiin, Leena!
    Onnea! Pärjäät hienosti!
  18. No ei kyllä ole fiksua tehdä noin. Postilaatikot tai portinpielet ovat minustakin paikkoja joihin ei koirien tarvitsisi tarpeitaan tehdä, ne ovat kuitenkin talon omaisuutta eikä ole asianmukaista antaa koiran niitä sotkea. Itsekin pyrin niitä tilanteita välttämään, mutta oma koirani kyykkää joskus niin yhtäkkiä kesken jolkottelun etten yksinkertisesti ehdi estää sitä. Isommat tarpeet siivoan aina pois (silloin harvoin kun se tekee ne väärään paikkaan), mutta pissoille ei mahda mitään.

    ...onko sinun mahdollista laittaa pienen matkan päähän postilaatikostasi toista tolppaa, johon voisit laittaa lapun "kuseta koirasi tähän, älä postilaatikkoon, kiitos!"?
  19. Kaikki myötätuntoni sinulle! Kolme koiraa ja kolme lasta ei varmasti ole helppo yhtälö hallita.

    Asutteko omakoti- vai kerrostalossa? Ajattelin vain, että onko teillä pihaa missä voisit vaikka heitellä palloa tms koirille niin että ne saisivat liikuntaa ilman että lasten kanssa tulisi ongelmia? Jos lapsille saisi jaettua pihasta oman "turva-alueen", niin lelun kanssa riehuvat koirat eivät pääsisi jyräämään heitä alleen ja pystyisit pitämään heitä silmällä samalla kun leikit koirien kanssa.
  20. Tai jos sinulla on kavereita joilla on heppa joilla ratsastaa, lähtekää hippasille, edellyttäen, että hevoset ovat tarpeeksi rauhallisia.

    Tai voitte ratsastaa kahta sisäkkäistä ympyrää, toinen sisä- ja toinen ulkoympyrää. Toisella on raippa. Aina kun ohitatte toisenne, toinen heittää raipan toiselle. Jos raippa putoaa, kiinniottaja tekee maailmanympärimatkan (kääntyy satulassa takaperin ja taas etuperin. En tiedä mikä tuon liikkeen oikea nimi on) ja poimii raipan. Tästä voi kehitellä vaikka mitä variaatioita.

    Ellei ole kaveria jonka kanssa lähteä ratsastamaan, voit leikkiä vaikka intiaania tai rosvoa ja poliisia tms, jos olet tarpeeksi lapsenmielinen.

    Tai voit jatkaa Kasiron ehdottamaa varusteiden vähentämistä ja opettaa hevosta toimimaan kokonaan ilman varusteita. Jos se on tarpeeksi kuuliainen pohkeille ja painoavuille, sillä voi mennä kaikki kiemuraurat ja siirtymisen vaikka sillä ei olisi yhtään mitään varusteita. Jos pitää riimunnarun kaulalla, myös peruutukset, väistöt ja etu- ja takaosakäännökset onnistuvat.

    Mutta se vaatii paljon harjoitusta ja kärsivällisyyttä ja tarpeeksi rauhallisen hevosen että se malttaa keskittyä. (ja mahdollisuuden olla kentällä yksin)
    21. 20 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt