lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Muistelen jostain lukeneeni, että se tarkoittaisi eestiläistä urheiluhevosta, minkä tulkitisin tarkoittavan virossa syntynyttä ratsuhevosta. Mutta en tiedä kuinka luotettava tietolähde se oli joten en uskalla sanoa varmuudella.
  2. Minäkin olen samaa mieltä Mörrinkäisen kanssa. Noin pienellä kentällä ei ehdi ottaa kuin muutaman laukka-askeleen ja sitten on jo aita vastassa. Siinä joutuisi pyörimään kuin karusellissa, mikä hankaloittaa työskentelyä ja, kuten Kasiro sanoi, käy tylsäksi.

    Meillä oli hevosella (iso poni) parisen hehtaaria laitumia, mutta kuivina kesinä alkoi silti heinä loppua kesken. 60x30m alue olisi kivan tilava kenttä, mutta laitumeksi se on auttamatta liian pieni. Tyhjenisi ruuasta alle viikossa kuten Mörrinkäinen sanoi.
  3. Täällä taukosi lumituisku ensimmäistä kertaa koko päivänä, tuossa muutama minuutti sitten. Aurat taitavat tosiaan olla venäjällä, kun ei ole vieläkään näkynyt.

    Minäkin ehdin jo toivoa, että saisin alkaa vielä lihansyöjäkasvejani ulos päivisin kun alkaa mennä tarpeeksi plussan puolelle, mutta hyvästit sai heittää sillekin toiveelle. Palataan asiaan kun lumet sulaa uudeestaan ja lämpötila nousee taas lähelle kymmentä... Narsissit ei meillä ole vielä alkanut edes nostaa päätään, jotain krookuksia tai lumikelloja pilkisti jo maasta, samoin freesiat olivat alkaneet kasvaa, mutta saa nähdä miten jälkimmäiselle nyt sitten käy kun lumi satoi päälle.

    Niin, onneksi on tuossa colliessa sen verran maavaraa ettei ihan korviaan myöten lumeen hautaudu. Etujalkojen pitkiin karvoihin jonkun verran tarttuu lunta, mutta karvan laatu on sellanen ettei yleensä mitään kovin isoja palloja pääse kerääntymään.
  4. Toinen kissa voi vieroksua ihan sen takia, että nukutuksesta heräilevä kaveri on vielä tokkurassa ja sen takia käyttäytyy ja liikkuu omituisesti. Luulisin sen menevän ohi, kun kissa toipuu leikkauksesta ja haava alkaa parantua ja kivut laantuvat. Kun leikatun kissan toiminta palautuu ennalleen, uskoisin toisenkin kissan alkavan taas kaveerata sen kanssa. Ja saattaa muuten vierastaa sitä suojapukuakin toisen päällä. Ei ehkä oikein tiedä mikä se on.

    Meilläkään ei käytetty suojapukua, koska katti oli kuin halvaantunut heti kun sai sen päälleen. Joten päätimme vain vahtia kissaa kunnes ei enää tarvinnut sidettäkään. Olimme molemmat lomalla joten meidän oli helppo pitää vartiota yötä päivää. Ensin alkuun se yritti tämän tästä nuolla sidettä pois, mutta seuraavana päivänä se antoi sen jo olla aika kivasti.

    Jos pystyt/pystytte vahtimaan ympäri vuorokauden seuraavan viikon verran ettei kissa revi sidettä pois tai nuole sitä (ettei haava kastu), voitte ottaa puvun pois.
  5. Ja hyvä tarkoitus onkin. Kyllä niitä aina jotain harmin aiheita löytyy... Joten miksi suotta leikkiä harmistunutta? Ei sillä että se olisi mitenkään kiellettyä, mutta uteliaisuuttani kyselen. :)

    Tänäänkin on harmittanut vietävästi, kun talvi alkoi uudestaan. Talvikenkäni jäivät äitini luokse parin sadan kilometrin päähän omalta asuinpaikkakunnaltani, joten lenkkarit ovat nyt ainoat töppöseni. Ja niistä menee lumi sisään nilkoista, kun sitä on tullut niin turkasen paljon eikä auroja näy missään!

    Piti käydä ostamassa uudet talvikengät, mutta myttyyn meni sekin, kun paikkakunta on niin pieni, että täällä on yksi ainoa kauppa jossa ylipäänsä myydään kenkiä - ja sekin oli siirtynyt jo kesämallistoon eikä yksiäkään talvikenkiä ollut enää jäljellä muuten kuin lasten koossa. Grrrrr!

    Ja koira pysähtyy kymmenen askeleen välein kaivamaan lumipalloja varpaidensa välistä. Ei tule lenkkeilystä mitään. Inhoan pukea vaatteita eläimille, mutta tämän kanssa olen alkanut harkita jonkinlaisia sukkia tai tossuja, että pääsisi edes kävelemään niin ettei tarvitsisi pysähtyä viidentoista sekunnin välein tonkimaan lumipalloja tassunpohjista.

    Mites muilla?
  6. Meilläkin söi nuorena sutia, saparoa ja siankorvaa, kuten myös raakoja ydinluita mielellään. Mutta nykyään ei kelpaa enää juuri muu kuin raaka liha, mitä yleensä laitan sen ruuan sekaan. Samoin juuston jämät kelpaavat kun niitä heittää joskus kuppiin. Nahkaluut yms tai "koirakarkit" eivät ole koskaan kelvanneet. Vuosiin ei ole enää kelvanneet ydinluutkaan, kun niitä ei enää saa tuoreena mistään vaan kaikki on pakasteita tai paahdettuja. Ei kelpaa meidän nirppanokalle. Olen kokeillut myös kuivattua lihaa, mutta sillekin tämä vain nyrpistää nokkaansa ja kääntyy inhoten pois.

    Ai joo, kissan tuoreruuan jämät ovat ihan ykkösherkku! Raksut eivät kiinnosta, mutta tuoreruoka katoaa kyllä sitäkin nopeammin.
  7. Havannat ovat vilkkaita koiria ja tarvitsevat paljon tekemistä. Ne on alunperin jalostettu sirkuskoiriksi, joten ne ovat todella älykkäitä, mikä on sekä hyvä, että huono puoli niissä. Jos niiden tarkkaavaisuuden ja energian saa suunnattua oikein, ne on helppoja kouluttaa ja ne oppivat suunnilleen mitä vain, mutta jos ne pääsevät pitkästymään, ne alkavat käyttää älyään vääriin asioihin, kuten että miten pääsee käsiksi pianon päällä olevaan rasiaan katsomaan josko sieltä löytyisi karkkia tai jotain muuta hyvää.

    Niillä on todella hyvä hyppykyky, ne pomppaavat vaivatta tiskipöydälle aivan paikaltaan, ja niillä on todella hyvä tasapaino. Jos ne hyppäävät tuolille, sen saa kallistaa melkein kumolleen ennen kuin havanna katsoo tarpeelliseksi siirtyä lattiatasolle. Jos ihminen on kontillaan lattialla, ei ole tavatonta, että havanna päättää hypätä reppuselkään tai kiivetä istuvan ihmisen olkapäälle, mihin se mielellään jää keikkumaan kuin kana orrelleen (näin oli ainakin meillä).

    Ne ovat perhesidonnaisia, mutta rakastavat kaikkia ihmisiä, ja ne sopeutuvat helposti uusiin tulokkaisiin, jos taloon esim tulee muitakin lemmikkejä.

    Jos turkin aikoo pitää pitkänä, sen hoitamiseen voi mennä todella paljon aikaa, vähän vaihdellen yksilöittäin, mutta toisaalta jos haluaa, turkin voi pitää lyhyenäkin. Niin kuin cottonillakin.
  8. Paimen, puhut hauskalla tavalla, mutta täyttä asiaa!

    "Hemaiseva kokemus", todellakin... Ihmiset kyllä katsovat, mutta vaikka sotku ei pitkän karvan alta näkyisikään, se kyllä haisee, ja monen metrin päähän. Ja jos asuu kerrostalossa, sen haistaa koko rappukäytävä sen jälkeen kun koiran on tuonut sisälle lenkin jälkeen (kokemuksen syvä ääni). Ja muutaman kerran kun koirani on ollut kuralla tuntemattomasta syystä, olen jäänyt aprikoimaan, kääntyivätkö ihmiset katsomaan koiraa vai minua... Luojan kiitos omani kuitenkin herättää yöllä jos tulee tarvetta.

    Lisään edellisten kommenttien joukkoon vielä senkin, että mitä kapeampi paikka kotoa löytyy - oviaukot, kaappien, pöytien ja tuolien välit yms - sen varmempaa on, että koira asettuu juuri siihen nukkumaan tai muuten vain seuraamaan mitä muut puuhailevat. Jos sitä ei huomaa, sen päälle astuu tai siihen kompastuu. Ja jos sen huomaa ja sen komentaa siirtymään syrjään, se kyllä siirtyy, mutta näyttää niin maailman murjomaa ilmettä, että siinä melkein alkaa katua sitä että tuli edes ajatelleeksi koiran komentamista muualle.

    Koiran kanssa eläessä voi myös olla täysin varma siitä, että mitä tahansa sen kanssa tekeekin, se on aina jonkun mielestä väärin. Jos kysyy neuvoja kokeneemmilta, he ajattelevat, että miksi olet ottanut koiran jos et tuota tiedä, ja jos et kysy vaan yrität toimia oman järjen pohjalta, he moittivat sinua siksi, ettet vaivaudu kysymään vaikka et tiedä, vaan annat sen sijaan koirasi käyttäytyä huonosti. Niin tai näin, se on aina väärinpäin. Neuvoja kannattaa kysyä ja kuunnella, mutta itse se on pääteltävä, mitä niistä on järkevää noudattaa ja mitä ei.
  9. No joo, en minä ihan kirjaimellisesti "antaisi nokkaan" vaikka tuossa aiemmin suutuspäissäni niin sanoinkin. Korvapuustin kyllä saattaisinkin antaa omiani suojellakseni, mutta sen pidemmälle en kyllä menisi "pelkän" härnäämisen takia. Jos pitää korvatillikkaa pahoinpitelynä, niin kaipa minua sitten voisi kutsua väkivaltaiseksi jos niin joskus todella tapahtuisi, mutta poliisi ei kyllä vie ketään putkaan pelkän litsarin takia.

    Veriset nenät ja mustat silmät yms ovat sitten eri asia, mutta niistä saa pitää huolen joku muu kuin minä.
  10. Jos haluat sopivan kokoisen, etsi väh. 140cm ponia. Olet nyt 13v joten varmasti kasvat vielä, ja tuo 125 on nyt jo sinulle liian pieni, ikävä kyllä. Jos sinusta sattuu tulemaan kovinkin pitkä, tarvitsisit pian rullaluistimet jalkaasi ratsastaessasi sillä.
  11. No... Jos etikka tosiaan toimii kanoilla, niin kaipa se voisi toimia hevoseenkin. On kyllä edellen vähän vaikea uskoa että niin voisi olla, mutta ei kai se sitten mahdotontakaan ole. Jos joku päättää kokeilla, kertokaa sitten miten kävi. Kiinnostaa kovasti tietää vaikka itselläni ei enää hevosta olekaan.
  12. 13+3, mun autossani on tummennetut takalasit, mutta jos koira nostaa päätään, sen näkee kuitenkin etuikkunoista. Kesäisin en koiraa autoon helpolla jätäkään. Kun on musta auto, niin kuumenee tosi paljon vaikka ikkunat olis raollaankin. Vien sen mieluummin kotiin ja lähden erikseen muille asioille.

    202020, niinpä niin. Onneksi tuollaisia hiippareita ei (kai) ole paljon! Joku tulisempi koiran omistaja antaa vielä nokkaan tuollaiselle. Jos sama toistuu täällä vielä kerrankin, teen sen itse!
  13. Ei hevosen tarvitsekaan olla täydellinen kaikessa mahdollisessa, jotta siitä saisi tunteen että haluaa juuri sen. Riittää, että siinä on "sitä jotakin". Ja juuri siihen kannattaakin kiinnittää huomiota hevosen kanssa touhutessa, kuten Mörrinkäinen sanoi.

    Kaikki eivät saa sitä tunnetta mistään hevosesta, se on totta, ja loppujen lopuksi on ihmisestä itsestään kiinni kauanko etsii sitä hevosta joka vetoaa, ja missä vaiheessa päätyy ottamaan sen mikä noin yleisesti tuntuu "ihan kivalta". Ei se jälkimmäinenkään huono valinta ole, kunhan ei tarvitse miettiä jo alkunusa, että jaksaakohan tätä otusta katsella seuraavat 15-20 vuotta.

    (Ja toisaalta, jos "täydellinen" on sama kuin "ei haasteita", niin silloin siinä ei ole mitään mielenkiintoakaan. Tämä on vain oma mielipiteeni.)

    Luulisin, että jokainen kuitenkin pyrkii löytämään itselleen täydellisen hevosen, mutta eri asia on, kuinka moni siinä onnistuu. Ja ajan myötä siitä kivasta hevosesta voi hyvinkin kehkeytyä se unelmien ystävä, riippuen toki siitäkin, mitä vaatimuksia sillä unelmalla on.
  14. Harvinaisen hyvä ketju, tämä näin. Lisäänpä oman raivonaiheeni.

    Tulin autolla mökiltä kotiinpäin ja päätin matkalla poiketa kauppaan. Koirani oli mukana ja nukkui kaikessa rauhassa kuten se aina tekee matkustaessaan. Viivyin kaupassa ehkä kymmenisen minuuttia, ja kun tulin takaisin, joku mies seisoi autoni vieressä ja yritti härnätä koiraani metelöimään. Hän päästeli haukkuvia ja murisevia ääniä ja heilutti käsiään ikkunan edessä hyvin agressiivisin elein ja teki suunnilleen kaikkensa saadakseen koirani riehaantumaan. Onneksi koirani ei siihen vastannut, vaan katseli lähinnä halveksivan näköisesti, että mitä tuo on tekevinään.

    Sen kysymyksen minäkin karjaisin kun ehdin tarpeeksi lähelle. Mies katsoi minua kuin tyhmää, ja sanoi, että "koiranhan kuuluu puolustaa autoa jos vieras tulee liian lähelle".

    Siis mitä #€$%@!!! Mistä asti on ollut vieraan ihmisen asia alkaa "opettaa" vierasta koiraa joka on asiallisesti omalla alueellaan?!

    "Mä vaan aattelin kun se ei sanonu mitään vaikka mä kuljin ihan tästä vierestä."

    Että mun teki mieli läimäyttää sitä tyyppiä!

    Onko muille koskaan sattunut mitään tällaista?
  15. Ahaa. No tuolla tavalla ajateltuna aikuinen koira onkin valmis, tai ainakin valmiimpi, kuin pentu.
  16. Todennäköisesti ensimmäinen ongelmasi johtuu tuosta toisesta. Kun jalkojesi asento on väärä, et pysty käyttämään voimaa niin paljon kuin pystyisit silloin kun istut oikein.

    Mutta voit kokeilla sellaista, että paina hevosta kääntävällä pohkeella aina kun istut satulaan (jos siis mennään kevyttä ravia). Moni tekee niin vaistomaisesti enkä tiedä miten sinä käytät pohkeitasi niissä tilanteissa, mutta sitä voi ainakin kokeilla. Harjoitusravissa ei tule mieleen mitään vastaavaa kikkakolmosta, jos tuntuu hankalalta irrottaa pohje hevosesta niin että sitä voisi kopauttaa ellei pelkkä puristus riitä.

    Tai jos opettajasi mielikuvitus venyy tarpeeksi, kokeile "hanskaratsastusta". Eli laita hanskat tai villasukat tai mitä tahansa sen tapaista pohkeidesi alle sille kohdalle, missä jalkasi alkaa irrota hevosen kyljestä, kun istut sen selässä. Sido ne yhteen sen verran pitkällä narulla että se riittää hevosen selän yli, niin ne eivät pääse putoamaan maahan asti. Mutta narun on oltava sen verran pitkä kuitenkin, että hanskoilla on tilaa pudota jalkasi alta.

    Neuvo kuulostaa kummalliselta, tiedän, mutta idea on siinä, että jos pohkeesi alkaa heilua tai asento muuten vääristyy, hanska tipahtaa paikaltaan kun jalkasi ei enää puristakaan sitä hevosta vasten. Se pakottaa sinut keskittymään muun ratsastuksen ohella jalkoihisi, ja toistaiseksi ne joita olen itse opettanut sillä tavalla, ja tietääkseni muutkin jotka ovat sitä kokeilleet, ovat oppineet oikean asennon nopeasti.

    Sitten kun jalkojesi asento on oikea, istuntasi paranee ja sitä myöten tasapainosi, ja liikkeen myötääminenkin käy helpommaksi. Sen jälkeen sinun ei enää tarvitse niin paljon keskittyä niihin asioihin, mikä johtaa vapaampaan pohkeiden käyttöön ja saat niihin enemmän voimaa.

    Noihin aiempiin kysymyksiin olisin sanonut samaa kuin mörrinkäinenkin.
  17. Toisaalta, aikuista koiraa saattaa olla hankalampi opettaa talon tavoille kuin pentua. Ja miten koira sitten on koulutettu, omani esimerkiksi on pitkälle koulutettu, mutta se ei tottele vierasta ihmistä (on uteliaisuuden vuoksi kokeiltu muutaman kerran). Voi käydä niinkin, että samassa ajassa kun taiteilee aikuisen koiran tottelemaan uutta omistajaa, kasvattaisi ja kouluttaisi jo pennunkin. Eli se aikuinen koira ei välttämättä ole mikään valmis paketti.
  18. Yksi juttu mikä tuli mieleen, on se, että kun saat koirasi kotipihaan (asutko kerrostalossa vai omakotitalossa?), älä vie sitä heti sisälle, vaan leiki sen kanssa ulkona vielä jonkin aikaa. Tee kotiinpaluusta sille mukavaa. Nyt se tietää, että kotiin meno tarkoittaa sisälle joutumista, joten opeta sille, että näin ei välttämättä olekaan.

    Jos asut kerrostalossa, kierrä talo muutaman kerran ympäri lähietäisyydellä ja palkitse koira jotenkin, kun se alkaa taas liikkua. Leiki sen kanssa hetki, tai miten nyt sitä palkitsetkaan. Ja tosiaan, jos asut omakotitalossa, leiki sen kanssa pihassa vähän aikaa ennen sisälle menoa. Sitten kun se alkaa tulla asiallisesti pihaan ja sisälle, voit alkaa vähentää leikkikertoja niin ettet leikikään sen kanssa joka kerta.

    Vähitellen palkitsemisen voi jättää pois. Tämä ei välttämättä toimi kaikilla koirilla, mutta niille muutamalle joiden kanssa tiedän että näin on tehty, se kyllä tehosi. Kannattaa ainakin kokeilla.
  19. Edellisten lisäksi: jos koira on ns lyttykuonoista rotua, sillä voi jossain vaiheessa tulla tulehduksia hengitysteihin, mikä on kuulemma aika yleistä.

    Jos se on rotua jolla on paljon ihopoimuja, poimuihin saattaa ulla iho-ongelmia.

    Pitkäkarvaisilla roduilla voi olla haastavaa tuo turkin hoito ja siistinäpito, ja lyhytkarvaiset taas helposti palelevat talvisin kun sää kylmenee. Karvasadon aikana kämppä on joka tapauksessa täynnä irtokarvaa vaikka miten yrittäisi lakaista ja imuroida. Tai oikeastaan asia on enemmän tai vähemmän niin ympäri vuoden.

    Jos koira on pieni, se joutuu helposti isompien koirien jyräämäksi, ja jos se on iso, se saattaa satuttaa pienempiä koiria puhtaasti vahingossa ellei osaa varoa voimiaan. Toki on omistajien asia katsoa ettei mitään pääse käymään, mutta vahinkoja voi sattua siitä huolimatta.

    Jos koira on sitä tyyppiä joka hotkaisee suuhunsa kaiken minkä näkee ja mihin pääsee käsiksi (kuten kadulle heitetyt pizzan palaset yms, voi varautua siihen, että koira on jatkuvasti ripulilla ja/tai oksentelee sopimattomien makupalojen takia. Seuraus: sotkuisen peräpään pesu tämän tästä, ja valvottuja öitä kun koiraa on vietävä ulos puolen tunnin välein ettei se sotke mattoja. Ensin valvoo yöt kotona koiran takia, ja sitten valvoo (tai ainakin yrittää) pysyä päivät hereillä töissä. Ja jos on puoliso ja/tai lapsia, nekin vaativat osansa huomiosta.

    Jotkut koirat saa opetettua siihen ettei mitään saa syödä ilman lupaa, mutta kaikki eivät opi sitä koskaan.

    Mutta olen silti samaa mieltä kuin nimim. Negaaaa. Positiivisia puolia on enemmän, tai ainakin ne painavat enemmän kuin nämä huonot puolet.
  20. Paakkuuntuvaa meilläkin on ja hyvin toimii. Sitoo sekä kosteuden että hajut. Suosittelen.
    21. 21 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt