natanael

Vapaa kuvaus

Aloituksia

2

Kommenttia

265

  1. Nimimerkki "vastenmielistä" kertoo omia kokemuksiaan sekä havaintojaan ja on niissä varmasti vilpitön. Jokainen kirkon ja hengellisen liikkeen olemuksessa on aina sekä pyhyyttä, että syntisyyttä ja vajavuutta. Oman tilan arvioiminen ja seuraaminen on viisautta. Meidän on tehtävä jatkuvasti parannusta, oltava herkkiä Jumalan Sanan edessä ja kilvoiteltava ristin tiellä. Joitakin kohtia avaus ja myöhemmät kommentit sisältävät, joihin haluan kommentoida.
    Vastenmielistä: "Aikuisiällä selvisi, että kotiseurakunnallani oli ja on vahvat siteet ns. viidenteen herätysliikkeeseen, joka on kirkon sisäinen herätyskristillinen ja karismahenkinen suuntaus."

    Viidesläisyys ei ole yhtenäinen suuntaus, vaan viidesläisyydessä on erilaisia yhteisöjä, jotka erovat toisitaan eri painotuksin - kuinkas muutenkaan, sillä muutenhan olisi vain se yksi "viidesläinen seura". Opillisista eroista ja sovittamattomista ristiriidoista johtuen viidesläisyydessä on historiansa aikana tapahtunut lukuisi repeytymiä. Suomen Raamattuopistosta irtautui Kansanlähetys ja myös Kansanlähetys "rakoili". SEKL:n ja Ylioppilaslähetyksen yhteistyö katkesi vuonna 1973. Tämän myötä syntyi uusi järjestö Opiskelija ja Koululaislähetys (OPKO). Tämän eron myötä suurin osa SEKL:n ulkoläheteistä jättäytyi järjestön ulkopuolelle. Heidän tuekseen perustettiin vuonna 1974 lähetysyhdistys Kylväjä. Samana vuonna perustettiin radiolähetysjärjestö Sanansaattajat (SANSA). OPKO:a lukuun ottamatta SEKL:n ulkopuolelle jääneistä ryhmittymistä ei muodostunut varsinaista kansanliikettä. Oleellisemmin hajaannus merkitsi kansanlähetysrintaman hajaannusta. Evankelioiva ulospäänsuuntautuneisuus heikkeni aikaisemmasta.

    On vaikea puhua yhtenäisestä viidesläisyydestä, kun myös Kansan Raamattuseuran katsotaan olevan osa sitä. KRS poikkeaa muista viidennen herätysliikkeen järjestöistä avarammalla raamatun- ja uskontulkinnallaan sekä oikean opin vähäisemmällä painotuksella. Muut viideläiset liikkeet torjuvat selvin sanoin naispappeuden, mikä KRS:ssä taas hyväksytään. KRS:n toiminnanjohtajana toimii pappi Ulla Saunaluoma ja häntä edelsi myös naispappi, Riitta Aaltonen - tällainen olisi mahdotonta muissa viidesläisissä liikkeissä. Julistuksen sisältökin on hyvin erilainen, ja mm. Suomen Raamattuopisto on kritisoinut KRS:ää vääränlaisesta suhtaumisesta Jumalan lakiin.

    Suomen Raamattuopisto ja Kansanlähetys eivät ole "karismahenkisiä", kuten avaaja kuvailee. Ne ovat hyvin voimakkaasti kritisoineet tämän päivän äärikarismaattisia liikkeitä suurina harhoina ja sen pohjalta armolahjoihin suhtaudutaan hyvin varovasti. Olen ollut sadoissa Suomen Raamattuopiston tilaisuudessa, enkä ole koskaan yhdenkään puhujan mainitsevan lahjoiksi saamistaan armolahjoista tai tuoneensa esille kuulijakunnassa olevia armolahjoja ja että ne pitäisi saada Jumalan valtakunnan käyttöön. Armolahjoista annetaan kylläkin opetusta, mutta käytännössä armolahjoja ei etsitä eikä rohkaista niiden käyttöön. Kansanlähetys järjestää mm. armolahjaseminaareja ja pienemmissä seuroissa armolahjojen näkyvää käyttöä esiintyy, se on siis tässä mielessä armolahjamyönteisempi. Yleinen varovaisuus on saanut tukea siitä tosiasiasta, että monet armolahjoja korostavat liikkeet, kuten esim. Nokiamissio, ovat ajautuneet opillisille harhapoluille.

    Toisin kuin ajatellaan Raamattuopisto ja Kansanlähetys eivät painota ns. ratkaisukristilisyyttä. Lutherin "sidottu ratkaisuvalta" sekä Olav Valen-Senstadin "Unelma vapaasta tahdosta" on kyllä luettu. Lyhyesti: kehotus parannuksen tekoon on osa julistusta, mutta se on lakia - uskon antaa ja lahjoitttaa yksin ilman hintaa ja vaatimusta tarjottava evankeliumi. Julistus huipentuu ja sen tulee huipentua aina tarjottuun lahjaan, ilosanomaan Jeesuksen suorittamista ristin sovituksesta - ilman mitään ihmisen tekoja tai ratkaisuja.

    Viidesläisyys ei elä tänään herätyksen aikoja ja se on hyvin erilainen kuin alkuaikoinaan. Kävin taannottain Suomen Raamattuopiston tilaisuudessa. Seurakunnan puolesta puheenvuoron käytti naispappi, Suomen Raamattuopiston puolesta puhui nainen ja vierailevana puhujana oli nainen. Kaikki piirin julistavat työntekijät ovat naisia. Muodollisesta naispappeuden vastustuksesta riippumatta naisen asema ja valta saarnaajan virassa on Suomen Raamattuopistossa hyvinkin "papillinen". Viidesläisyys ei ole hengellistä pappeutta ja uskovien armolahjoja korosta herätysliike, vaan hyvin työntekijäkeskeinen ja monin osin organisaationa kankea ja kaavoihin kangistunut.
  2. Ketjun avauksessa ei sinänsä ole mitään uutta; kirkon ja valtion erottamisesta toisistaan on puhuttu jo iät ja ajat sekä pohdittu, mitä siitä seuraisi. Suomessa erityisaseman ovat saaneet luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko. Mm. helluntaikirkolla ja vapaakirkolla tällaista, erityisesti veronkantoon perustuvaa, erityisasemaa ei ole, mutta siitä huolimatta ne toimivat laajasti ilman suuria taloudellisia ongelmia.

    Otsikkona on utopia kirkon uudistamisesta. Uudistaa, muuttaa voidaan monella tavalla ja yksi on tehdä hallinnollinen muutos. Toinen on tehdä selvä toiminnallinen muutos, jossa kirkko tekee päätöksen, mihin toimintamuotoihin jatkossa ensisijaisesti keskitytään. Kolmas olisi tehdä hengellinen muutos, jossa torjutaan maallistumista ja nostetaan Kristuksen evankeliumi ja ristin sanoma kaiken toiminnan keskipisteeksi.

    Kirkon ja valtion yhteys on johtanut siihen, että sanonta "jonka leipää syöt, sen lauluja laulat" on toteutunut. Suomen luterilainen kirkko on pitkän historiansa aikana ajautunut valtion syliin niin, että vahvan taloudellisen riippuvuuden tähden yhteiselo näkyy kaikessa toiminnassa. Kirkon on jatkuvasti kysyttävä itseltään, onka Raamattu Jumalan Sanana sen ylin aukoriteetti, vai saneleeko valtion kannanotot kirkon askelia. Helluntaikirkolla ja vapaakirkolla on omat ongelmansa, kuten kaikilla yhteisöillä, mutta niiden ei tarvitse langeta mielistelyyn ja maailman mielipiteisiin taloudellisen hyvinvointinsa turvatakseen.

    Luterilaisen kirkon erityisasema on antanut sille valtavia mahdoillisuuksia. Kirkon päiväkerhotoiminta tavoittaa pienten lasten perheitä, rippikoulu murrosikäisiä nuoria, sotilas- ja vankilapastorit omia erityisryhmiä ja kirkon varallisuus mahdollistaa laajan diakoniatoiminnan. Kaiken kaikkiaan luterilaisen kirkon asema yhteiskunnassamme on merkinnyt sitä, että monet sellaiset ihmiset, jotka eivät mene hengellisiin kokouksiin ovat olleet elämänsä aikana monin tavoin mukana kirkollisessa toiminnassa. Kirkon ongelma ei ole saavutettu asema, vaan taloudellisen turvan antama hyvänolon tunne.

    Ilm. 3:17 "Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston."

    Muutama sana vielä avauksen utopiasta - jäsenmaksu ei ole hyvä tapa kerätä varoja. Kristillisten kirkkojen toiminan on perustuttava vapaaehtoiseen antamiseen. Tosin tätä ei tapahdu monissa vapaissakaan suunnissa, joissa kolehtipuheet ja ns. kymmenyksistä opettamiset asettavat kuulijat pakon eteen. Niin ei saisi olla. Antamisesta on tietenkin aina hyvä opettaa, kun se vain tehdään oikein.

    Kirkon huomattavan suurta omaisuutta on mahdotonta perustella Jumalan Sanalla - toimeentulo on aina Jumalan siunaus, mutta rikkauden haaliminen on ahneutta. Monet seurakunnat ovat veronmaksajien vähenemisen myötä joutuneet jo myymään joitakin kiinteistöjä, mutta mitä sitten - ei se voi olla pois hengellisestä toiminnasta, Sanan julistamisesta ja hengellisten kokousten pitämisestä. Kirkko on raskas organisaatio sekä kiinteistöjen, että työntekijärakenteen puolesta. Kirkko on erittäin pappis- ja työntekijäkeskeinen eikä Martti Lutherin jo aikoinaan sisästämä hengellinen pappeus ole päässyt toteutumaan. Tilanne on kärjistetysti sellainen, että työntekijä puhuu, muut kuuntelevat. Moni on kokenut, että työntekijäkeskeisyydessa korostuu virka, eikä hengellisyys - ilman uskoakin voi olla hyväpalkkaisessa virassa kiinni ja puhua kauniisti. Kirkkokin pysyy rakennuksena pystyssä, vaikka se ei olisi enää Sanan kirkko.
  3. Olen syvästi pahoillani edelliseen viestiini tulleista kirjoitusvirheistä, jotka vääristivät viestini tosiasiallista sisältöä. Olen kuitenkin asian tuonut esille jo ensimäisessä viestissäni. Virheellisen viestini johdosta joudun kuitenkin tuomaan esille vielä oman, raamatullisena pitämäni käsityksen. Toivon, että tämä viesti on ymmärrettävää suomea ja asiallisesti oikein.

    Muun kuin haureuden synnin tähden eronnut ja uudelleen avioituva tekee huorin. Asia koskee vain sellaista, joka eroaa "muun kuin haureuden synnin" tähden. Jeesus sanoo sen selvästi. Haureuden synnin tähden eronneen syyttömän osapuolen tilanne on sen sijaan erilainen eikä uudelleen avioitumisen kielto koske häntä. Niin sanoo Vanha Testamentti ja niin sanoo Jeesus.

    Jeesus ottaa tämän tapauksen selvästi esille. Hän erottaa tästä sellaisen avioeron, joka tapahtuu haureuden synnin tähden. Raamattua on luettava niin kuin on kirjoitettu. Lue oikein "muun kuin haureuden tähden" - ero ilman haureutta on aina synti, sillä avioliitto on yhdeksi lihaksi tulleiden miehen ja naisen elinikäiseksi liitoksi tarkoitettu liitto. Aviollinen haureus on asia, jota Vanha Testamentti ja Jeesus käsittelee omana, erillisenä tapauksenaan. Asia tulee selvästi esille ja se on myös Vanhan Testamentin kanta: haureuden synnin tähden eronnut syytön osapuoli ja uudelleen avioituva ei tee huorin.

    Matt. 19:9 "Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."

    Raamattu ei missään kohtaa kiellä uudelleen avioitumisesta sellaisen henkilön kohdalla, joka on joutunut eroamaan toisen haureuden, seksuaalisen uskottomuuden tähden, ja joka on itse syytön osapuoli.
  4. Olen Mikko Ainasojan kanssa samaa mieltä sen suhteen, että elämme tällä hetkellä Raamatun ilmoittamaa suuren luopumuken aikaa. Ehdottomuutesi ja jyrkkyytesi näyttää vaikuttavan tämän ketjun aiheessa kuitenkin niin, että et suostu näkemään ja lukemaan Jeesuksen sanoja aivan niin kuin on kirjoitettu.

    Haureuden synnin tähden eronnut syytön osapuoli saa mennä naimisiin. Kuten kirjoitin, asia on ensin Vanhassa Testamentissa, jossa haureuteen syyllistynyt kivitettiin kuoliaaksi ja syyttömällä osapuolella oli leskenä oikeus solmia uusi avioliitto. Asian vahvistaa lain antaja ja sen täyttäjä, Jeesus Kristus. Jeesus ei kumoa Vanhan Testamentin Sanaa vaan vahvistaa sen. Tämän Hän tekee Matteuksen evankeliumissa.

    Haureuden synnin tähden eronnut ja uudelleen avioituva tekee huorin. Asia koskee vain sellaista, joka eroaa haureuden tähden. Haureuden synnin tähden eronneen syyttömän osapuolen tilanne on erilainen eikä uudelleen avioitumisen kielto koske häntä. Jeesus ottaa tämän tapauksen selvästi esille. Hän erottaa tästä sellaisen avioeron, joka tapahtuu haureuden synnin tähden. Raamattua on luettava niin kuin on kirjoitettu. Lue oikein "muun kuin haureuden tähden". Asia tulee selvästi esille ja se on myös Vanhan Testamentin kanta: haureuden synnin tähden eronnut ja uudelleen avioituva ei tee huorin.

    Matt. 19:9 "Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."

    Raamattu ei missään kohtaa kiellä uudelleen avioitumisesta sellaisen henkilön kohdalla, joka on joutunut eroamaan toisen haureuden, seksuaalisen uskottomuuden tähden, ja joka on itse syytön osapuoli.
  5. Selittävä lisäys kohtaan: "Tuntuu hurjalta, että joku jaksaa lukea Raamatun tutkimuksia kirja toisensa jälkeen, väitellä tohtoriksi ja säilyttää lapsenomainen usko siinä samalla."

    En tässä viittaa suoraan Matti Kankaanniemeen, vaan kaikkiin niihin tutkijoihin, jotka kaiken tutkimisen jälkeen, ovat sitten tohoreita tai eivät, ovat säilyttäneet uskonsa Herraansa ja Vapahtajaansa.
  6. jmmikkonen antoi hyvän linkin, jossa Matti Kankaanniemi tuo esille omia pohdintojaan suhteessa Jumalan Sanan tutkimiseen ja henkilökohtaiseen uskoon. Kuinkahan moni palstalainen jaksoi lukea linkin tekstin läpi? Tuntuu hurjalta, että joku jaksaa lukea Raamatun tutkimuksia kirja toisensa jälkeen, väitellä tohtoriksi ja säilyttää lapsenomainen usko siinä samalla. Pelkkä Raamatun tutkiminen on jo sellainen pohjaton aarreaitta, että erilaisten historiallis-kriittisten suuntien erilaiset tieteelliset lähtökohdat eivät jaksa kyllä kiinnostaa niin paljon, että niihin jaksaisi syventyä. Tärkeää oli huomata Matin huomio siitä, että usko Jeesukseen on jotain minun elämässäni vaikuttavaa ja toisten uskovien todistuksessa todellisesti koettua, joka vahvistaa uskoamme. Jumalan Sana on Sanaa, joka vaikuttaa todellisiin ihmisiin ja heidän arkielämäänsä. Tällainen uskova voi olla juuri uskoon tullut tai sitten vaikkapa teologian tohtori.

    Avauksen otsikkoon vastaisin niin, että moni voi jopa menettää uskonsa teologisessa tiedekunnassa, en sitä siis epäile. Ensiksikin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa ei lähtökohtana ole se, että Raamattu olisi Jumalan Sanaa. Merkittävänä professorina siellä vaikuttanut (nyt jo eläkkeellä oleva) emeritusprofessori Heikki Räisänen totesi Suomen Kuvalehden taannottaisessa haastattelussa, ettei hän usko iankaikkiseen elämään. Kuolema on hänen mielestään loppu, siinä kaikki. Uskosta osattomat professorit eivät voi vahvistaa teologian opiskelijoiden uskoa, vaan heidän vaikutuksensa on päinvastainen. Toisaalta, kuten joku on jo maininuut, teologiseen tiedekuntaan menee opiskelijoiksi varmasti monia sellaisia, joilla on mielessään hyväpalkkainen, maailman arvostama akateeminen ammatti, eikä pohjana ole usko Jeesukseen ja sydämen halu viedä paimenena pelastuksen sanomaa eteenpäin.

    Evita on oikeassa siinä, että hengellisiä asioita ei voida tutkia tieteellisesti, ne on ymmärrettävä vain hengellisesti ja siihen tarvitaan Pyhää Henkeä uudestisyntyneessä sydämessä. Sen sijaan kristinuskon syntyä, alkuseurakunan tilaa, alkukelisiä Raamatun tekstejä, kirkkohistoriaa ja Raamatun arkeolgiaa voidaan tutkia tieteellisesti. Ei tieteellinen tukimus puhtaimmillaan ole muuta kuin tosiasioiden selvittämistä mahdollisimman laajan aineiston pohjalta. Valitettavasti, kuten Matti Kanaanniemi sanoo, monet tieteelliset tutkimukset ottavat jo lähtökohdakseen tietyt "faktat" ja sortuvat näin tehdessään etsimään vain omaan viitekyhykseen soveltuvia tekijöitä.

    Nimimerkki Eivihaa antoi linkin Lutherin vihapuheisiin. Se on aivan turhaa ja ilmeisesti jonkin vapaan suunnan edustajana haluat vain jollain tapaa demonisoida Lutherin. Sinun on syytä tutustua Lutherin vanhurskauttamisoppiin ja lukea vaikkapa "sidottu ratkaisuvalta" ja "Galatalaiskirjeen selitys" ja pohtia, onko Lutherin vanhurskauttamisoppia Jumalan Sanan mukaista. Matti Kankaaniemi ei linkin antamassa pitkässä kirjoituksessa nosta esilel Lutheria, vaan tieteellisesti Raamattua tutkivien eri näkemyksi. Nyt puhutaan teologisen tiedkunna ongelmista, eikä Lutherista.
  7. Avaus on sikäli oikein, että Jumalan tahto on miehen ja naisen elinikäinen avioliitto. Jo paratiisissa avioliitto muodostui ja se tapahtui Adamin yhdyttyä Evaan ja miehen ja naisen tultua yhdeksi lihaksi. Vanhan Testamentin aikaan Jumalan laki tuomitsi haureuteen syyllistyvän aviopuolison kuolemaan kivittämällä ja näin syyttömästä osapuolesta tuli leski. Leskeksi jääneellä oli laillinen oikeus mennä uudelleen naisimisiin. Tämän Jumalan lain hyväksyy ja vahvistaa myös Jeesus. Hänhän on itse asiassa Jumala ja näin ollen myös jumalallisen lain laatija.

    Jeesuksen sanat on otettava niin kuin HÄn on ne sanonut ja nähtävä tarkka yhteys Jumalan VT:n aikana antamaan lakiin.
    Matt. 19:9 "Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."

    Jeesus kieltää avioeron ja uudelleen avioitumisen tapauksissa, joissa aviero on otettu muusta syystä kuin huoruudesta. Jeesus vahvistaa täten lain jumalallisuuden: avioero on oikeutettu ja mahdollinen, jos toinen osapuoli on syyllistynyt haureuteen ja pettänyt aviollisen uskollisuuden. Vaikka haureuteen syyllistynyt ei saa UT:n aikana enää kivitystuomiota, niin syytön osapuoli on nykyäänkin kuin leski. Hänellä on lupa avioitua uudelleen. Emme saa kuitenkaan pois sulkea sitä mahdollisuutta, että syyttömällä osapuolella on aina oikeus antaa anteeksi toisen hirvittävä synti ja pysyä avioliitossa. Yhdeksi lihaksi tulemisen rikkominen haureudella on kuitenkin niin suuri henkinen ja fyysinen rikkomus, että syytön osapuoli on sellaisissa tapauksissa vapaa ja hän voi mennä uudelleen naimisiin. Jumala ei kuitenkaan pakota syytöntä osapuolta sellaliseen avioliittoon, jossa keskinäinen luottamus on totaalisesti haureuden synnillä rikottu.

    Olen samaa mieltä avaajan kanssa siitä, että Raamattua on vaikea sisäistää, jos seurakunnan arvot eivät ole Raamatun totuuksien kanssa yhtenevät. On kuitenkin nähtävä, että tämä ongelma ei mitenkään keskeisesti koske jotain tiettyä kirkkokuntaa. Myös vapaissa suunnissa, helluntailaisuudessa ja vapaakirkossa on eronneita ja uudelleen naimisiin menneitä. Uuden rakkauden löytyminen on riittänyt eron syyksi. Jopa Sanan julistajat ja opettajat ovat saattaneet erota ja avioitua uudelleen.

    Vielä yksi pieni asia. Luterilaisessa kirkossa oli kirkkolaissa pykälä, jonka perusteella avioliitto voitiin mitätöidä, mikälsi seksuaalista yhdeksi lihaksi tulemista ei tapahtunutkaan. Tunnen itse muutaman tapauksen, joissa avioliitto sen vuoksi mitätöitiin - koska avioliittoa ei tosiasiallisesti tapahtunutkaan, niin molemmat osapuolet olivat kaikin puolin vapaita asian suhteen. Valitettavasti tämä Raamatun Sanan mukainen laki poistettiin n. puolivuosisataa sitten. Martti Luther näki oikein. Niinpä hän suositteli seuraavaa käytäntöä. Ensiksi pari lupautuu julkisesti toisilleen ja me menevät yhteen aloittaen virallisen avioliiton. Vasta sen jälkeen, kun avioliitto on tosiasiallisesti tapahtunut eli pari on "tullut yhdeksi lihaksi", niin puolisot siunataan seurakunnan edessä.
  8. Avaajan pohtimassa asiassa on nähdäkseni kysymys ihmisistä, jota voivat puhua uskostaan ja Jeesuksesta, mutta jotka kuitenkaan eivät ole Jeesuksen omia, Hänen seuraajiaan. Korintin seurakunnassa johtoon ja julistustehtäviin oli noussut seurakunna siunaamana ihmisiä, joita Paavali kutsuu suoraan valheveljiksi ja toteaa, että heidän loppunsa on kadotus. Valitettavasti me emme erota heitä uloisesta käytöksestä, emme suoraan puheesta emmekä suun tunnustuksesta. Muutenhan he eivät voisi päästä seurakunnallisiin tehtäviin ja saada suosiota. Otan esille muutaman Raamatun kohdan.


    Matt. 6: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'".
    On olemassa uskosta osattomia, jotka puhuvat Herrastaan ja jopa innostuneesti "Herra, Herra". He toimivat Jeesuksen nimessä, he ovat ennustaneet (julistaneet profetallisesti), ajaneet ulos riivaajia ja tehneet Jeesuksen nimessä suuria tunnustekoja. Heille ei tuottane vaikeuksia lausua seurakunnan edessä Nikean uskontunnustustakaan. Jeesuksen sanoissa on hätkähdyttävä sävy "emmekö" - näyttää siltä, että he ovat eläneet siinä luulossa, että he olisivat oikeutettuja pääsemään Taivaaseen. He ovat eläneet harhaisessa luulouskossa. He hämmästyvät saamaansa kadotustuomiota, sillä he vastaavat: "emmekö me...".


    Matt.6: "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?"
    Jeesuksen varoitus valheprofeetoista liittyy välittömästi hänen puheeseensa pelastuksesta. Valheprofeetat eivät puhu ahtaasta portista, vaan kaikki on helppoa, Jumala rakastaa kaikkia ja kaikki saavat olla Jumalan lapsia, uskoon tulossa ei heidän mukaansa ole synnintunnon ja parannuksen tekemisen ahtautta. Jeesuksen seurassa elämä on helppoa, lavean tien kulkemista, meille kuuluu voima, terveys ja eheys - kärsimys ja ahdistus ovat heille vieraita. Heidän elämässään on väärää hedelmää, jota he eivät tietenkään tuo julkisesti esille. He voivat elää haureudessa, rikkauden palvonnassa tai vallan väärinkäytössä - Pyhä Henki ei nuhtele heitä heidän synneistään, koska heillä ei ole Pyhää Henkeä.

    Matt. 7:15 "Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
    Ap. t. 20:29 "Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä"

    Hengellisessä mielessä he ovat raatelevia petoja. He rikkovat kaiken todellisen hengellisen, he eivät korota ristiinnaulittua Jeesusta Kristusta, vaan omaa itseään, omassa itsessä olevaa voimaa sekä oman olemuksensa näyttävyyttä. Heitä miellyttää suuret näyttämöt, värivalot ja pauhaava musiikki. Tarkkaavainen kuulija saa vaikutelman, että he ovat kuin näyttelijöitä, jotka tuovat esille omaa erinomaisuuttaan ja rakkaudellisuuttaansa.

    Minusta tuntuu siltä, että ei ole olemasa tarkkoja rajoja ja laajoja määritelmiä siitä, kuka on uskova, Jeesuksen oma. Pelastusasiaa ei saa tehdä liian monimutkaiseksi. Pelastavaan uskoon riittää Jeesuksen ristin sovitukseen turvautuminen, mitään muuta ei tarvita. Synnin hädässä Jeesuksen puoleen kääntyvät pelastuu.
    Room. 10:13 "Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".

    Netti on täynnä sivustoja, joissa puhutaan paljon kristinuskoon hiipineistä monista harhaopeista. Eräs sellainen suomenkielinen sivusto on Kristityn Foorumi, jossa on paljon sekä kotimaisten, että ulkolaisten kristittyjen aiheeseen liittyviä artikkeleita. Sivusto on raskasta luettavaa sen varoittavan sisällön vuoksi. Monet ovat kanssasi järkyttyneitä. Jotkut herkät saattavat ahdistua ja ajatella, ettei kehenkään voi enää luottaa. Usein vaarallista harhaa sisältyy niin sanottuun äärikarismaattisuuteen, jossa korostetaan voimaa, terveyttä ja ihmeitä, kukapa ei sellaista itselleen haluaisi. Harha on aina houkuttelevaa ja miellyttävää ja se lumoaa ihmisiä. Luopuminen ristin tiestä tapahtuu salakavalasti.

    Gal. 3:1 "Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?"
  9. Jotta ajatukseni kaiken hyväksymisen, avarakatseisuuden ja yleisen rakkauden sanoman vaarasta nähtäisiin, laitan tähän vielä Herramme ja Vapahtajamme omat sanat. Jokainen voi pohtia, onko tässä ketjussa esillä olevassa tämän päivän körttiläisyyden suvaitsevaisuudessa menty liian pitkälle. Oletko koskaan kuullut körttiseurassa puhuttavan ahtaasta portista?

    Matteus 7: "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät."
  10. Avaajan keskeisin asia näyttää olevan siinä, että hänen kokemuksensa mukaan monilta kristityiltä puuttuu aito välittäminen ja rakkaus. Herännäisyys (körttiläisyys) oli synyessään ankara, vaativa ja kulttuurikielteinen liike, jossa körttipuku ja näkyvät moraaliset valinnat osoittivat ulkopuolisellekin, kuka oli aito körtti. Liikkeen jäseniä pidettiin ja heidät leimattiin vakaviksi, totisiksi ja ilottomiksi. Tämän päivän körttiläisyys on aivan jotain muuta, sillä herännäisyys on mennyt hyvin kauas juuriltaan. Nykyään körttiläisyys on se kaikkein suvaitsevin, kaikkein avarin ja matalinta kynnystä pitävä herätysliike eli kuin vastakohta sille herännäisyydelle, joka syntyi joskus 1700-luvulla. nyt 2000-luvulla liike on sekä määrältään, että näkyvyydeltään vähäinen.

    Mitä suvaitsevaisuus, kaikkien hyväksyminen tarkoittaa ja millaista rakkautta itse asiassa haetaan? Körttiläinen kansankirkko julistaa vapauttavaa evankeliumia kaikille ihmisille riippumatta heidän aktiivisuudestaan, kunnollisuudestaan, uskostaan tai edes kirkon jäsenyydestä. Jos julistetaan, että Jumala hyväksyy kaikki, kaikki saavat tulla, niin irrottautuuko tuollainen julistus Jeesuksen ankaran tuntuisista sanoista ahtaasta portista ja kaidasta tiestä? Sekoitetaanko tuolloin Jumalan etsivä rakkaus siihen erityiseen rakkauteen, jonka kohteina ovat ainoastaan Jeesuksen seuraajat, Jumalan lapset?

    Maailmassa puhutaan varmaan rakkaudesta enemmän kuin mistään muusta aiheesta. Ns. uskovankaan ei ole vaikeaa yrittää rakastaa kaikkia, jolloin hymyilemme, olemme hyväksyviä ja suvaitsevia kaikkia kohtaan. Kuulemmeko tuolloin Jeesuksen sanat "te oletta maan suola" uudella tavalla eli "te olette maan sokeri". On mahdollista, että rakkautta korostetaan aivan samalla tavalla kuin maailman ihmisetkin - eivätkö kansankirkkommekin saarnat ole täynnä sosiaalisen rakkauden ja hyväksynnän viestiä? Mieleeni tulee hyvin puhutteleva sanapari: "rakkaus ilman totuutta tekee teeskentelijäksi ja totuus ilman rakkautta kovaksi".

    Mitä tulee tuohon tämän päivän julistuksen sokerin makeuteen, niin sellainen kaikkia syleilevä sanoma miellyttää ihmisiä. Vaarana on, että julistaja itsekin haluaa tuota hyväksyntää ja niin hän lankeaa puhumaan kauniisti, yrittäen vaikuttaa ihmisiin ja salakavalasti puhuu rakkaudellisesti saadakseen itselleenkin suosiota. Julistus ei perustukaan enää yksin Sanan auktoriteettiin, vaan julistajan tai liikkeen kaiken kattavaan rakkauden määritelmään. Usein jopa hengellisissä puheissa toistetaan: rakkaus saa aikaan rakkautta, viha saa aikaan vihaa. Väittämä on pelkkää psykologiaa, mutta ei lainkaan raamatullinen. Lähtemättä avaamaan asiaa syvemmin totean vain, että täynnä rakkautta oleva Jeesus sai laajalti ihmisten vihat päälleen aina ristin kuolemaan saakka ja pakanain apostoli Paavali koki ankaraa ja julmaakin vihaa sekä maailman ihmisiltä, että valitettavasti myös uskovilta - Paavali nimittää monia häntä vastutaneita uskovia lopulta valheveljiksi, joiden loppu on kadotus. Päämääränä ei kristillisessä liikkeessä saa olla rakkauden julistaminen, vaan oikea lain ja armon esilletuominen. Muuten tapahtuu seuraavaa:

    1. Joh. 4:5 "He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.
  11. Huomautit, Ajan merkit, että ketjussa puhutaan halventavasti körttiläisestä kristillisyydestä ja toisaalta myös aloittajan, körtti-papin, ylitsevuotavasta, sinua ärsyttävästä itsetyytyväisyydestä sekä ns innokkaiden liikkeiden väheksymisestä. Molemmissa on siis samaa vikaa, toisen osapuolen väheksymistä. Jos toteamuksesi on totta, niin silloin körttiläisyydessä voi tapahtua se, että oman liikkeen "syntinen, armahdettu" - käsitepari merkitsee tosiassas itsensä korottamista. Muut eivät ymmärrä hengellisiä asioita aivan niin hyvin kuin me. Voitaisiin kuulla sielun korvilla körttiläisen sanovan: "Jumala on tehnyt minusta nöyrän - ja olen ylpeä siitä".

    Körttipappi kirjoitti: "On vaikea löytää aitoa välittämistä, ihmisen lämpöä, erilaisuuden hyväksymistä, aitoa keskinäistä yhteyttä." Entäpä, jos körtti-pappi puhuu tuossa myös omasta liikkeestään, siellähän hän elää ja toimii ja mahdollisesti vierailee hyvin harvoin muualla, varsinkaan vapaiden suuntien tilaisuuksissa? Hän kertoo vaikeudestaan löytää uskovien keskinäistä yhteyttä - otan hänen sanansa niin kuin hän on sen kirjoittanut eli hänen on vaikea löytää keskinäistä rakkautta myös körttiläisyydessä, jossa hän elää ja kilvoittelee.

    Körtti-papin perustelut rakkaudettomuuteen on mielenkiintoisia ja hyvin syvälliseen keskusteluun ja pohdintaan vieviä. Otan tässä lyhyesti esille muutamia kohtia:
    "mutta koska kunnollinen teologia puuttuu, harhaudutaan väistämättä pois ytimestä"
    Mikä on se kunnollinen teologia, joka pitää meidät ytimessä, armossa ja rakkaudessa? Oikein kirjoitit, Ajan merkit: "Kun arvioidaan nykyajan opetusta, pitää tehdä ero olemuksen ja nykyisen ilmenemismuodon välillä." Todennäköisesti viittasit kansankirkkoomme, jonka luterilainen perusoppi uskosta vanhurskauttamisesta on suuri aarre, mutta jonka kirkon nykyinen liberaaliteologia on monella tavalla polkenut jalkoihinsa. Luulen, että olet minun laillani tästä nykyisestä kirkon tilasta hyvin huolissasi.

    Körttiläisyydessä on saattanut tapahtua sama asia - alun perin todellisena hengellisenä herätysliikkeenä aloittanut körttiläisyys on kulkenut kauas allkuperäisistä juuristaan. Tapasin erään körttipariskunnan ja mies toimi körttiläisyyden johtotehtävissä. Tapahtui niin, että he kumpikin tulivat uskoon ja todistivat minulle, kuinka Jeesus pelasti heidät. Kaksi tuntia keskustelin heidän kanssaan. He olivat asiallisia ja kertoivat, mitä heille tapahtui. Heitä ruvettiin karttamaan, mies erotettiin johtotehtävistä ja he siirtyivät viidesläiseen herätysliikkeeseen. He kertoivat entisinä sisäpiiriläisinä, että uskoon tuleminen, hengellinen herääminen, on vierasta körttiläisyydessä. He kertoivat kokevansa suurta surua siitä, että körttiläisyydessä on paljon ns. uskonnollisia ihmisiä, jotka harrastavat enemmänkin körttiläisyyttä kuin seuraisivat Raamatun ilmoittamaa Jeesusta.

    Keskustelin myös erään papin kanssa, jolla on körttitausta. Hän kertoi, että körttiläisyyteen kuuluu jatkuva synnintunto ja armon kerjääminen - armosta iloitseminen ja synnin orjuudesta vapautumisen kokeminen on liikkeelle vierasta. Kysyin suoraan, eikö siellä koskaan voi iloita armosta ja tähän hän totesi, että samaan aikaan voi kiittää Jumalaa armosta ja samaan aikaan on myös murhe omasta syntisyydestä. On tottava, että olemme uskovina uskossa pyhät ja puhtaat, mutta näkemisessä edelleen syntisiä. Puuttuuko körttiläisyydestä armon ilo ja luottamus siihen, että Jeesus vie meidät perille?

    Körttipappi: "myös syntikäsite on poikkeuksetta varsin kehittymätön. Ilman yhtenäistä, Raamatun kokonaisilmoitukseen ja Jumalan rakkauteen perustuvaa opillista profiilia uskonliike on tuuliajolla."
    Millainen on tuo kehittymätön syntikäsite ja millainen on kehittynyt syntikäsite? Toisessa äärilaidassa on joissakin vapaissa suunnissa valitseva "uskova ei koskaan tee, eikä lankea syntiin" ja toisessa äärilaidassa "uskova on syntinen, eikä lainkaan pyhä" - missä on se oikean profiilin uskonliike, jossa se todellisuus, että kristitty on uskossa täysin pyhä ja puhdas, mutta näkemisessä armoa ja anteeksiantoa päivittäin tarvitseva syntinen?

    Opiskelin aioinani Suomen Raamattuopistossa. Siellä opiston opettaja sanoi ylllättäen meille opiskelijoille: körttiopisto on nykyään hengellinen jääkaappi. Rajusti sanottu, mutta hän myös perusteli väitteensä. Körttiläisyys ei hänen mukaansa ole enää pitkään aikaan ollut hengellinen herätysliike.
    Onko mahdollista, että hyvin aloittanut hengellinen liike ajautuu Sardeen tilaan:
    Ilm. 3:1 "Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut."
  12. small talk eli kevyt jutustelu on yhteiskunnallinen ja persoonallinen kyky. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ihmiset ovat yleisesti ottaen heti ensikontakteissa iloisia, tuntuvan ystävällisiä ja sosiaalisia - kaikki oppivat tutustumiseen kuuluvan kevyen sanailun ja jutustelun. Moni USA:ssa asunut suomalainen on tästä positiivisesti yllättynyt. Toisaalta olemme erilaisia: jos olet introvertti (sisäänpäin kääntynyt) saat energiaa enemmän toiminnallisuudesta kuin sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Jos taas olet persoonaltasi ns.ekstrovertti, saat energiaa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa kasvotusten.

    Hieman hiljaisempana saatat kokea jopa alamittaisuutta ulospäinsuuntautuneiden seurassa. Eloisuus ja seurallisuus ovat arvostettuja. Ekstroversion ihannointi näkyy esim. siten, että puheliaita pidetään älykkäämpinä ja kiinnostavampina kuin hiljaisia, vaikka tutkimusten mukaan puheliaisuus ei korreloi älykkyyden kanssa. On myös mahdollista, että hiljaisuus selittyy sillä, että henkilöllä on heikko itsetunto ja hän kokee häpeää omasta itsestään ja pitää sen tähden itsensä muiden varjossa. Hänen sosiaalisuutensa pääsee esille, kun hän vain pääsee irti arkuudestaan ja itsensä mitätöimisestä.

    Olen itse uskova, mutta olen kokenut, että useimmiten maailman ihmiset ovat avoimempia ja keskusteluhaluisempia tavallisista, small talkiin kuuluvista, asioista kuin uskovat. Moni on tullut uskoon, kun luottamus itseensä ja elämään on ollut heikko ja turvautuminen Jumalaan on jäänyt siksi viimeiseksi mahdollisuudeksi. Itseensä luottava, persoonaltaan vahva, ei helposti murru näkemään omaa vajavuuttaan ja syntisyyttään.

    Toiseksi hyvin moni uskova "hengellistää" kaiken eikä oikein omaa kykyä puhua tavallisista asioista. Esimerkiksi eräs uskova vastasi kysymykseeni mitäs kuuluu sanomalla, että Herra on hyvä. Pakko ei ole kertoa syvällisiä kuulumisia, mutta todellisuudessa hän eli ahdistunutta elämäntilannetta ja oli alkanut käyttää psyykelääkkeitä. Moni uskovan uskonelämä rakentuu väärään oppiin siitä, että Jumala näkyvästi hoitaa kaikki maallisetkin asiamme hyvin. Sairaudet, työttömyys ja talouskurjuus, ahdistukset, masennukset ja suuret vaikeudet eivät ole puhuttavia asioita - nehän todistavat, ettei Jumala ole kuullut hänen rukouksiaan tai Jumala kurittaa häntä, koska hän ei ole elänyt lähellä Jeesusta luottaen häneen. Jos uskova pakenee keskusteluissa todellista elämää pyrkien näyttämään vain kulissiaan, small talk -mainen kevyt jutustelukin käy mahdottomaksi. Syy ei ole silloin ihmisessä, vaan hänelle anetussa vääränlaisessa, epäraittaiissa opetuksessa kristityn ongelmattomasta elämästä.

    Valitettavasti vain harvoin tapaan uskovia ihmisiä, jotka ovat avoimia, totuudellisia ja rakkaudellisia. Näkyvän hymyn ja Jumalan hyvyydestä puhumisen uskovat kyllä yleensä taitavat. Hämmästelen tämän tästä monia maailman ihmisiä, jotka ovat erittäin ystävällisiä, lämminsydämisiä ja auttavaisia. Pyhän Hengen antama uskovien yhteys heidän kanssaan kuitenkin puuttuu. Small talkin he kuitenkin usein taitavat. Jyrkkää jakoa ei kuitenkaan saa tehdä. Myös uskovissa on myös small talk -taitoisia ja kontakteissa tunteissaan avoimia ihmisiä.
  13. Pasi Toivoselle
    En aivan ymmärrä kysymystäsi "pitääkö lyödä tajuttomaksi?", mutta vastaan ensiksi siihen, Ei pidä lyödä ja perusteluni on yksinkertainen: Raamattu ei moiseen missään kehota. Tarkoitit heittosi varmaankin huumoriksi, mutta en aivan ymmärrä, mitä ajat takaa.
    Toinen kysymyksesi kuuluu "Miten sinä kastat ihmisen, joka on uskova,mutta jota ei ole koskaan kastettu?" Tässä ei ole mitään ongelmaa: hänet kastetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Tämäkin asia on yksinkertainen, jokainen uskova kuuluu Jumalan perheväkeen ja on oikeutettu saamaan kasteen.

    On muistettava, että luterilaisuudessa lähetyskentällä ei kasteta ketään pakanaa, uskosta osatonta. Vasta uskoon tullut henkilö kastetaan ja sen jälkeen kastetaan "perhekunnittain", johon sisältyvät uskovan perheen lapset. Näin varmistetaan se, että Raamatun mukainen järjestys voi toteutua: kastamalla ja opettamalla. Nykyisen kansankirkkomme tapa kastaa kaikki lapset kirkon jäsenyyteen, vaikka vanhemmat eivät tunnustaudu uskoviksi, ei ole raamatullinen. Tarkoitus ei ole mennä liukuhihnamaiseen kasteriittiin, jossa uskolla ei ole mitään tekemistä.

    Nimimerkki "kipo" toi julki muutamia todisteita siitä, että alkuseurakunnassa toimittiin juuri noin. Uskovat ja uskovien perheen lapset kastettiin ja tällöin toteutui kastaminen perhekunnittain. Muukin historiallinen aineisto todistaa aivan samaa: uskovien perheiden lapset kastettiin ja kastetta seurasi lapsille varhain opetus, mihin omantunnon liittoon heidät on kasteen kautta liitetty. Edelleen tänään on hyvää ja siunauksellista opettaa lapsille Jeesuksesta ja Hänen rakkaudestaan.

    Luterilaisen ja monien vapaiden suuntien perusero kastekysymyksessä on mielestäni seuraava. Luterilaisuudessa kaste on Jumalan teko suhteessa ihmiseen, aivan niin kuin uskon lahjankin antaminen. Vapaissa suunnissa uskoon tullut menee, ottaa kasteen, näyttäen näen kuuliaisuuttaan Jumalalle. Se on ihmisen teko suhteessa Jumalaan. Koska luterilaisuudessa kysymys on Jumalan teko, se ei ole riippuvainen edes vastaanottajan ymmärryksen tasosta. Raamatussa on useita kohtia, joissa Pyhä Henki koskettaa jo äidin kohdussa olevaa sikiötä.

    Kaste on siis luterilaisuudessa Jumalan teko ja vanhemmat jättävät rukouksessa lapsen Jumalalle, että Hän varjelisi pienokaisen aina kasteen armossa. Yksin kaste ei kuitenkaan pelasta, se on vain armonväline. Kaikilla, myös aikuisina uskoon tulleilla, on mahdollisuus luopua uskosta ja väheksyä armoa ja mennä mukaan "maailmaan". Luterilaisuudessa ei opeteta, että kaste yksin riittää pelastukseen - kasvaessamme meidän on turvauduttava yksin Jeesuksen ristin sovitustyöhön ja uskottava Jeesukseen. Joissakin piireissä on opetettu, että kerran kastettu on aina pelastunut, mutta se ei ole perusluterilaista oppia.

    Olen tässä koettanut valaista luterilaista oppia kasteesta. Toivon, että erilaisen kastenäkemyksen omaavat voisivat rakastaa ja kunnioittaa toisenlaisen kastenäkemyksen omaavia, kun mitä he tapaavat omissa seurakunnissaa. Uskon yhteys on aina olemassa niiden välillä, jotka ovat Jeesuksen seuraajia. Kasteoppi ei uskovia saa erottaa, vaan kaikkien uskovien tulee rakastaa toisiaan.
  14. Viidesläisyyttä ei voida pitää yhtenäisenä liikkeenä. Yleisesti puhutaan viidesläisistä herätysliikkeistä, mutta Kansan Raamattuseura ei edes määrittele itseään herätysliikkeeksi, vaan luterilaisen kirkon palvelujärjestöksi. Se eroaa opillisissa linjauksistaan monin paikoin muusta viidesläisyydestä hyväksyen mm. naispappeuden.

    Suomen Raamattuopisto ja Kansanlähetys ovat kannanotoissaan hyvin kriittisiä kansankirkkoon ja sen viime aikaisiin linjauksiin nähden. Järjestöjen julistuksessa on mukana lakia ja armoa, kun taas KRS:ssä lain saarnaa ei samassa merkityksessä kuulla. Tämän vuoksi avaajan listaus viidesläisyyden Taivasehdoista ei voi osua maaliin, kun yhtä maalia ei ole olemassa.

    Raamattuopisto ja Kansanlähetys allekirjoittaisivat listasta todennäköisesti vain ensimmäisen kohdan. Lain sana herättää synnintunnon ja vain synnin hädässä oleva huutaa pelastuakseen Herran nimeä. Jeesus on syntisten Vapahtaja.

    Sekä Raamattuopistossa, että Kansanlähetyksessä vieroksutaan kokemuksellisuutta ja tunteiden merkitystä pelastusasiassa. Yleisesti järjestöt varoittelevat äärikarismaattisuudesta ja monista nykyajan ulkoisista menoista värivaloineen, musiikkeineen sekä julistajien näyttävine esiintymiseneen - kaikkea ulkoista kokemuksellisuutta varotaan, sillä pelastavan evankeliumin on tavoitettava ensi sijaisesti meidän ymmärryksemme eikä meidän tunnemaailmaamme.

    Pelkistetysti voidaan sanoa: tunnet mitä tunnet, koet mitä koet - olet Jeesuksen oma, kun vain tunnustat syntisi ja turvaudut Jeesuksen Kristuksen ristin sovitukseen. Usko on veturi, joka vetää - kokemukset ja tunteet ovat junanvaunuja, jotka tulevat perässä, jos ovat tullakseen.
  15. Hyvä "Usko ja ristiriidat"
    Uskova elää kilvoituksessa ja hän kulkee Jeeseuksen mukaan "kaitaa polkua" ja Hän myös lupaa, että täällä ajassa uskovalla on monenlaisia ahdistuksia. Jo pelkästään silloin, kun asiat eivät mene lain kaan niin kuin on rukoillut, vaan aivan päinvastoin, voi aiheuttaa uskovalle ristiriitaisia tunteita. Jotkut uskovat saattavat todistaa, kuinka ihmeellisesti Jumala on vastannut rukouksiin ja aivan konkreettisella, ihmeellisellä tavalla. Jos niin ei käykään, niin ristiriita on joskus ankara: Jumala on Hyvä, mutta jostain syystä Hän ei näytä antavan minulle tässä elämässä näkyvää hyvää.

    Sinun tulisi kuitenkaan antaa enemmän tietoa tilanteestasi, jotta siihen pääsisi myös ulkopuolinen sisälle. Kirjoitit, että "toinen jalka on maailmassa" - se on sanonta, mutta mitä tarkoitat aivan omakohtaisesti. Millä tavalla kuljet toisella jalalla elämän, kaitaa tietä, ja toisella jalalla maailman, laveaa tietä. Onko se mielestäsi mahdollista?

    Mitä on sompailusi sinne tänne. Millaista poukkoilua elämäsi on aivan käytännössä? Sanot, että "tuhlaan maailmallisiin nautintoihin aikaa ja rahaa". Koetko tuhlaasi aikaa ja rahaa selvään syntielämään vai onko sinun vaikeaa nauttia mistään tässä luodussa maailmassa olevasta hyvästä kokematta siitä huonoa omaatuntoa?

    Ristiriidat repivät ja raastavat sinua. Kerro niistä ristiriidoista ja millä tavalla ne sinun sisintäsi raastavat. Koetko olevasi väärien halujen ja himojen orja, lankeavasi liian usein vääryyteen, vai mistä on kysymys. Kirjoitit "Haluaisin jakaa" - tee itsellesi palvelus ja jaa elämäsi tilanteita niin, että lukija ymmärtää, mistä on kysymys. Saat tehdä sen nimimerkin suojissa, joten pelonkaan ei pitäisi olla esteenä.
  16. Raamattu sanoo avauksen siiteerauksessa, "sillä he luulivat" - itse Raamattu ilmaisee täten, että kysymys oli omaisten luulottelusta, eikä paikkaansapitävästä totuudesta. Koko kristinuskon perusta lepää sen varassa, että Jeesus syntyi, kasvoi ja eli Israelissa ja saarnasi, että hän on ainoa ovi ja tie iankaikkiseen elämään. Ilman Jumalan sydämeemme lahjoittamaa uskoa, sellaisen vastaanottaminen on meille mahdotonta. Uskonnollisuuteensa ja omaan lakivanhurskauteensa luottaneita juutalaisia se loukkasi syvästi ja filosofisia pakanallisia ihmisiä se kammoksutti. Se, että joku kuolee häpeällisen, suurille rikollisille tarkoitetun, ristinkuoleman ja juuri siinä on koko iankaikkisen elämämme keskipiste kuullostaa hullulta, mahdottomalta.

    1. Kor. 1:23 "me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus."1. Kor. 2:14

    Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Jeesuken omaisten suhtautuminen Jeesukseen muuttui. Sekä Jeesuksen äiti, että Jeesuksen veljet kuuluivat alkuseurakunnan ensimmäisten uskovien joukkoon. Kun he saivat pelastuksen lahjan sydämeensä, luultu hullutus muuttui Jumalan voimaksi, jonka varassa voi elää ja kuolla.
    1. Kor. 1:18 "Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima."

    Kun lukee Raamatun evankeliumia, joutuu ihailemaan sitä johdonmukaisuutta ja syvällisyyttä, mitä Jeesus puhui. Pelkästään vuorisaarnan hätkähdyttävä syvällisyys pydähdyttää. Monilla tunnusteoilla Hän vahvisti, että kyseessä ovat mitä viisaimmat Jumalan puheet ja teot. Uskosta osaton pitää tänäkin päivänä koko kristinuskoa hullutuksena ja uskovia mm. pimahtaneina, vinksahtaneina tai kahjoina. Häneltä puuttuu tyystin hengellinen ymmärrys.
    1.Kor.2:14: "Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti."

    Jumala on kaikkitietävä, kaikkivaltias, maan ja Taivaan Luoja - ainoa täydellisyys, jossa kaikki viisaus ja tieto elämästä ja iankaikkisuudesta on. Kun Jumala katsoo maailmaa, Hän näkee syntisen ihmisen mielettömyyden, jonka tie ilman parannusta ja Jeesuksen puoleen kääntymistä vie kohti kadotusta. Mitä arvoa on maailmallisella viisastelulla, jos ssen lopputuloksena on lopulta kadotus? Ei se ainakaan viisasta ole.
    1. Kor. 3:19 "Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa"
  17. Avaus on täysin raamatullinen ja Raamattu UT:ssa monin tavoin osoittaa, että meidän rakkautemme Jumalaa kohtaan näkyy juuri kuuliaisuutena Hänen Sanalleen. Jumala on koko olemukseltaan rakkautta ja uskova elää Hänessä, Hänen rakkaudessaan ja armossaan. Muuta rakkauden lähdettä ei ole olemassa.1. Joh. 2:5 "Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme."

    Pyhä Henki on annettu meille juuri sitä varten, että me pitäisimme Hänen käskynsä. 1. Joh. 3:24 "Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut."

    Uskova, Jeesuksen seuraaja voidaankin määritellä seuraavalla tavalla: "Jeesuksen oma on henkilö, joka uskoo kaikki syntinsä anteeksi annetuksi Jeesuksen Kristuksen ristillä suorittaman sovituskuoleman ja ylösnousemuksen perusteella sekä ojentautuu elämässään Jumalan Sanan mukaan".

    Moni kompastuu luonnollisen ihmien lakihenkisyyteen, jossa kristitty alkaa kuvitella, että hän Pyhän Hengen vaikuttamana täyttäisi koko lain, eläisi täysin synnittömästi ja olisi kaikessa, ajatuksissakin, täysin kuuliainen Jumalalle. Tämä vie lain alle, pois armon alta. Ihminen alkaa yrittää kaikkensa miellyttääkseen Jumalaa tai sitten hän sokeutuu ja ylpeänä uskottelee harhaisesti olevansa täydellinen lain täyttäjä. Hän ei enää koe synnintuntoa, eikä hänellä ole asiaa Jeesuksen ristin juurella. Hän on kova ja tuomitseva muita, heikompina pitämiään uskovia kohtaan ja toisaalta teennäisen hurskas ulkoiselta käytökseltään ja sanoiltaan osoittaen harhaista täydellisyyttään.

    Uskova on siirretty synnin ourjuudesta Jumalan valtakuntaan, Jumalan lapseuteen - Jumala on julistanut hänet ristin sovituksen perusteella vanhurskaaksi ja ihmienn kokee itsessään tämän muutoksen uudestisyntymisenä. Hän ei enää halua elää kuin maailman ihmiset. Hän ei harrasta syntielämää, hän ei suosi sitä, eikä puolustele - jatkuvan synnnin tekeminen on hänelle mahdotonta. Preesens-aikamuoto (jatkuva tekeminen) suhteessa syntiin on taaksejäänyttä, entistä elämää.

    1. Joh. 5:18 "Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha."

    Uskova turvaa ainoana lohtunaan ja voimanaan Jeesukseen Kristukseen, joka ainoana maan päällä eläneenä ihmisenä on voinut sanoa: "Se on täytetty". Laki on täytetty Kristuksessa olevan uskovan puolesta, sitä ei uskovan tarvitse enää täyttää - hän saa elää vajavaisena ihmisenä armon antamassa vapaudessa ja ilossa. Hän on armossa eläessä nöyrä Jumalan Sanan edessä, hiljainen sydämeltään omasta itsestään ja rakkaudellinen kaikki ihmisiä ja erityisesti heikkoja ja sorrettuja kohtaan.

    Uskova näkee Sanasta, että yritys täyttää laki, ei johda Jumalan yhteyteen. Kaikki on armosta, pelastus ja myös se, että saamme ojentautua Jumalan Sanan mukaan. Lakiin pitäytyvä juutalainen pelastuu uskosta ja armosta aivan samoin kuin pakanakin.
    Room. 4:16 "Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä."
  18. Mikko Ainasoja on ymmärtänyt aivan oikein ristin ottamisen ja sen kantamisen merkityksen. Jeesuksen aikoina oli oikeustalon ulkopuolella seinää vasten rivi ristejä ja ristinkuolemaan tuomitun tuli ottaa siitä risti ja kantaa se teloistuspaikalle. Tähän ristin ottamiseen Jeesuskin joutui nöyrtymään.

    Kun tulemme ahtaan portin kautta kaidalle tielle, me todellakin alamme seurata Jeesusta rakkaudessa, totuudessa ja uskon kuuliaisuudessa. Se merkitsee elämistä Jumalan lapsena: synnin orjuus jää taakse ja entisen, itsekkään ja itseemme keskittyvän elämän tilalle tulee uudestisyntymisessä uusi luomus, joka elää Jeesukselle ja keskittyy elämänsä valinnoissa ja arjen keskellä Herraansa ja Vapahtajaansa. Hän ei halua elää enää lihan mukaan, vaan Hengen mukaan.

    Meissä oleva itsekkyys ja oman edun tavoittelu sotii ristin kantamista vastaan. Vaarana on, että evankeliumi tarjotaan näennäisen helppona, rakkaudellisena, humanistisena ja eräänlaisena sosiaalisen rakkauden pakettina. Mistään ei tarvitse luopua. Jeesuksen Kristuksen mukainen evankeliumi julistaa uutta elämää Jeesuksessa ja rohkaisee meitä epäitsekkääseen rakkauteen, muiden etujan puolustamiseen ja ojentautumiseen Jumalan Sanan mukaan, vaikka sen tähden joudumme monella tavalla mollatuksi ja ylenkatsotuksi. Meidän tulee luopua itsekkyydeset ja oman edun tavoittelusta.

    Roomalaisessa tuomioistuimessa ristinkuolemaan tuomittu ei ollut kaunis ja suosiota saava näky Jeesuksen aikoina. Jeesuksen ristin kantaja ei tänäänkään ole maailman suosima millään lailla. Ristin kantamiseen liittyy aina häpeä. Sen me otamme mielellämme itsellemme, sillä päämääränämme on ikuinen elämä Taivaan Isän luona kirkkaudessa. Vanha elämämem saakin tulla tuomituksi, jotta uusi elämä saisi meissä sijaa.

    Oikea evankeliumin sanoma sisältää sekä armon, että lain julistusta. Sanan opetukset elää uutta elämää vapaina synnin orjuudesta on tarkoitettu meille kaikille uskoville - Mikon esiin nostamat Raamatun kohdat ovat aina paikallaan.
  19. "Uskoon tulleita on lukematon määrä, mutta Jeesuksen seuraajia vähän. Vain Jeesuksen seuraajat syntyvät uudeksi, eli sinulla on väärä käsitys uudestisyntymisestä."

    Valitettavasti joudun palauttamaan väitteesi sinulle, sinulla on tässä asiassa väärä käsitys. Uudesti syntyminen on samaa kuin tulla uskoon - uskoon tullut, eli uskova, on Jeesuksen oma ja hän on saanut sisälleen Pyhän Hengen. Uskovia on opetettava elämään Jeesuksen seurassa, Häntä seuraten ja Sanan mukaan elämässään ojentautuen.

    Jeesuksen luokse yön pimeinä tunteina mennyt Nikodemus oli fariseus, jota ahdisti epätietoisuus iankaikkisesta osasta. Hän oli uskonnollinen henkilö, jolla oli tietoa Jumalasta, mutta ei Pyhän Hengen antamaa sisäistä todistusta pelastumisesta. Hän meni ajatuksineen siihen ainoaan oikeaan osoitteeseen eli Jeesuksen luokse.

    Nikodemuksen oppi oli farsisealaista eikä lainkaan Jeesuksen evankeliumin mukaista oppia uskoon tulemisesta, uudestisyntymisestä eli pelastavasta uskosta. Jeeus antoi synnit tunnustaville synnit anteeksi ja lausui heidät välittömästi taivaskelpoiksi: "Sinun uskosi on sinut pelastanut". Raamattu opettaa uudestisyntyneille, miten meidän tulee kilvoitella ja ojentautua elämässämme Jumalan Sanan mukaan.

    Seurakunnissa on paljon sellaisia jotka eivät ole syntyneet uudesti ylhäältä. Heissä on vain jumalisuuden ulkokuori ja Paavali kuvaakin sen kaltaisia ihmisiä mm. valheveljiksi. Joku voi puhua uskostaan, mutta sydän ei ole koskaan kohdannut Jeesusta - todistus uskosta on näin ollen valheellinen.

    On erittäin tärkeää, että uskoville opetetaan uskossa vaeltamista, jotta he kestävät monenlaisia kiusauksia ja koettelemuksia. Sen tähden Paavali monissa kirjeissään opetusta antaakin. Me katsomme Jeesusta Raamatun Sanasta ja uskova haluaa seurata Jeesusta rakkaudessa ja totuudessa. Uskova ei voi katsoa itseensä ja elää entisenlaista elämää, vaan hän katsoo Jeesusta, joka meitä muuttaa. Uskonnollinen ihminen kuulee julistuksessa vain ihmisen äänen, moraalisia kehotuksia ja rakkaudellisia lauseita. Ajatellessaan, että ohjeita noudattamalla hän itse voisi muuttua ja kelvata Jumalalle, hän katselee vain itseään ja peilaa Sanan kuulossa omaa itseään. Uskonnollinen ei näe, että hän on syntinen ja tarvitsee anteeksiantoa ja armoa Jeesukselta, joka ristin työn perusteella voi uudestisynnyttää hänet. "niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli."

    Pyhä Henki vetää meidät parannukseen, lahjoittaa katuvalla uskon lahjan. Hän on vapaa synnin orjuudesta, hän ei katso enää itseään, vaan Jeesusta. Siinä on kaikki armo ja evankeliumin kautta vaikuttava muutosvoima. 2. Piet. 3:18 "ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään.
  20. Avaajan lähtökohta on aivan oikea. Jeesus ei halua tehdä meistä Hänen kannattajiaan vaan Hänen seuraajiaan. Hyvin moni hyväksyy Jeesuksen eettisenä opettajana ja moni voi olla kristinuskolle suopea ajatellen: "Kyllä minä uskovat hyväksyn, ei minulla ole mitään kristinuskoa vastaan". Kaikki eivät vastusta avoimesti. Jo pelkästään kristillinen kotitausta saa monet suopeaksi kristinuskolle. Ihminen voi kuintekin jäädä uskonnolliseksi, joka käy joskus kirkossa ja arvostaa kirkon työtä, erityisesti diakoniaa. Lopulta kuitenkin vain harva pelastuu, vain harva on valmis maksamaan sen hinnan, mikä Jeesuksen avoimesta seuraamisesta seuraa.

    Sanaa uudestisyntiä käytetään aika paljon ja usein silloin, kun usko esitetään vaatimuksena. Jeesus käytti sanaa vain puhuessaan Nikodeemukselle, joka oli fariseusten opetaja ja jonka piti tietää hengelliset asiat. Vaatimalla uudestisyntymistä Jeesus pudotti Nikodemuksen polvilleen: mitä hänne on tehtävä, jos hurskas elämäni ei riitäkään pelastukseen. Vaikka "onnea" kirjoittaa asiaa, niin hän erehtyy käyttämään sanaa uudestisyntyä väärin.

    "Uudesti on synnyttävä ja se tapahtuu heille, jotka elävät Jeesuksen opetusten mukaista, hiljaista ja nöyrää elämää."
    Me emme uudestisynny, uudestisyntyminen ei tapahdu heille, jotka elävät Jeesuksen opetusten mukaista, hiljaista ja nöyrää elämäää. Pyrkimys elää oikein, ei uudestisynnytä ketään - juri se oli Nikodemuksen ongelma: hän pyrki elämään nöyrää elämää, mutta hengellisissä asioissa oli pihalla kuin lumiukko. Uudestisyntyminen on yksinkertaisesti samaa kuin tulla uskoon - jokainen joka tunnustaa syntinsä Jeesukselle ja uskoo kaikki syntinsä anteeksiannetuiksi Jeesuksen sovitusuhyrin perusteella saa uskon lahjan. Hän syntyy uudesti, hengelliseen elämään. Uskoon tuloa seuraa sitten vääjäämättä Jeesuksen seuraaminen: Jeesuksen opetusten mukainen, hiljainen ja nöyrä elämä.

    "Aloitt" varmaankin sisäistää tämän asian. Uskoon tuleminen, uudestisyntyminen, on silkkaa Jumalan armosta annettava lahja jokaiselle, joka uskoo. Mitään vaatimusta siihen ei sisälly. Hän kritisoi nykyajan sanomaa: "Tänä aikana on paljon opetusta, jossa kerrotaan, että usko riittää pelastamaan." Kyseinen opetus on täsmälleen oikeaa, usko yksin riittää pelastukseen - se on Jumalan lahja. Raamattu toistaa useissa kohdissa, että pelastumme uskosta, emme tekojemme kautta.

    Sama nimim. kirjoittaa: "mutta ei kerrota sitä, että Jeesuksen nimeen uskova tekee niin kuin Jeesus ohjaa tekemään. Sen takia uskovaisten keskuudessakin on paljon ahdistettuja ihmisiä."
    Olet aivan oikeassa: jo uskoon tulleille, uudestisyntyneille kristityille kuuluu opettaaa Jumalan Sanaa ja elämään Jeesuksen seuraajina. Juuri sitä Paavali kirjeissään teki. Niiden kehotukset elämisestä kristittyinä on tarkoitettu vain uudestisyntyneille ihmisille. Maailman ihminen ei voi niitä sisäistää, sillä voima uuteen elämään tulee Pyhän Hengen vaikuttamasta, vastaanotetusta, evankeliumista.

    Nimim. Arodia esittää oikean kysymyksen: "Mitä aloittajan mielestä on Jeesuksen seuraaminen?" Uudestisyntyneen ihmisen on mahdotonta elää enää synnin orjuudessa ja jatkaa taivallustaan samalla tavalla kuin maailman ihmiset. Arodian esittämää kysymystä on hyvä lähteä yhdessä pohtimaan.
    21. 5 / 14
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt