lapinleuku

Vapaa kuvaus

En meinannut saada nickiä rekisteröityä, kun aina oli joku ehtinyt ensin. Yritin useita erilaisia ja kun mikään ei tuntunut kelpaavan, niin väkisinkin siinä ryhtyi ajattelemaan aina uutta yrittäessään, että tääkin on jo "ehkä rekisteröity", kuten sitten olikin. Lopulta päätin sorvata itselleni nickin tuosta mikä on lainausmerkeissä. Ensimmäisestä otin synonyymin ja jälkimmäisen väänsin ensin murteelliseksi, jonka anagrammin sain jouhevasti sopimaan tuon ensimmäisen kanssa yhteen kirjoitettuna. Näin syntyi Kairakettu, jonka rekisteröintikin onnistui. "Mese"-nimeni on tuo sama. Aikaisemmin tuossa vieressä oli kohta, jossa luki, että asun ulkomailla. Ei lue enää, mutta en ole muuttanutkaan. Linkit: http://www.lyricsfreak.com/d/dire-straits/40681.html, http://www.youtube.com/watch?v=CF_-ThDLF34 Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: Varattu Lapset: Olen ylpeä vanhempi

Aloituksia

1393

Kommenttia

10579

  1. Autoni uloin kohta edessä on rekisterikilven kohdalla, eli keskellä ja siihen keskelle se osuu, jos on osuakseen. Siihen kurkkaamiseen ei paljonkaan tarvitse siirtyä vasemmalle, varsinkaan loivasti vasempaan kaartavalla tieosuudella.
  2. Auto on siinä vaiheessa ikäänkuin peräkärry kytkettynä auton perään, pysähtyy siinä kuten rekkakin.

    Siinä se on se valinta, ohittaako noin, vai jättääkö ohittamatta.
  3. Ei ole kiireinen mies enää, jos on koskaan ollutkaan. Kulkee keppiin nojaten kävellessä, mutta autoilee myös ja haukkui pienelle paikkakunnalle vasta rakennetut töyssyt lasten korville sopimattomalla kielenkäytöllä. Neuvoi minullekin vaihtoehtoisen reitin, jolla töyssyjä ei ole.

    Asennevamma on niiden töyssyjen rakennuttajalla.
  4. Jos minä ajan jonkin lyhyen pätkän nopeasti ja säästän pari minuuttia, niin seuraavalle pätkälle pääsen lähtemään joko ajoissa, tai hiukan aikaisemmin ja joskus jopa myöhässä (jos palaveri venähtää). Se pari minuuttia voi kuitenkin auttaa asiaa sillä tavalla, että jos olen jatkuvasti sen pari minuuttia hitaampi, niin päivästä tulee pitkä.
  5. Vaikea noihin on täsmällisiä vastauksia antaa, mutta kyllähän niitä aikasäästöjä kertyy lyhyistäkin matkoista, kun kaikki lasketaan yhteen. Miksi muuten junakin kiihdyttää 140:n nopeuteen, vaikka joutuu kohta pysähtymään seuraavalla asemalla?

    Kyllä tuolla maantiellä joskus roikkuu kannoilla muitakin samaan suuntaan kulkijoita pitkiäkin matkoja, että en nyt tiedä onko ajomääräni hirveän poikkeava. 100 000 km/v, kai sen moni muukin ajaa?

    Vilkasliikenteinen on kohdallani vain näköhavaintoihin perustuva, en viitsi ryhtyä laskemaan.
  6. Nytkö vasta tuollainen on Ruotsissa paljastunut? Minä aavistelin jotain jo jokunen vuosi sitten, kun erään tuttavani puhelimesta oli salaa onnistuttu soittelemaan Afganistaniin tuntemattomaksi jääneellä tavalla.
  7. Jos ohi pitää päästä, niin lumipöllyllä tuo on ainoa keino, summassa ohittamaan lähteminen ilman näkyvyyttä vasta vaarallista onkin.

    Rekka ei kovin nopeasti pysähdy ja kovin pahoin ei lähietäisyydeltä kopsahda, kun nopeuseroa ei ehdi paljon kertymään.

    Joka talvi ohittelen noin, eikä ole vielä poliiseja silloin näkynyt. Miten näkisivätkään lumipöllyn keskelle, saatika osaisivat itsekin ohittaa?
  8. Eikö se Sierra oikein "lähde" "tomaatilla"? Minulla on bemu automaatilla ja se on salamannopee.

    Vai pitääkö tuosta ymmärtää autosi tosi "tykiksi"?
  9. Joo, loppuihan se kehittely aikoinaan, saksalaiset, jos en väärin muista, taisivat kehittää bensamoottorin paremmin häkäpönttökäyttöön sopivaksi, mutta sen jälkeen ei ole tainnut paljon kehitystä tapahtua.

    Miten olisi nykyaikaistetulla polttotekniikalla toimiva häkäpönttöhybridiauto Stirling-moottoriin yhdistettynä?
  10. "Ohittamisen oppihetki
    Kirjoittanut: Runttaaja 17.4.2005 klo 22.17

       Kuten kaikki vuosikymmeniä teillä liikkuneet tietävät, niin liikenne on huomattavasti lisääntynyt sotien jälkeen. Tiestö taasen ei ole juuri kummoisempi kuin silloinkaan ja rekkaliikenne on paisunut aivan mahdottomasti entisiin aikoihin verrattuna. Rekkojen seassa liikkuu kuitenkin vielä aika paljon henkilöautoilla matkaavia, joilla ehkä olisi tarvetta liikkua rekkoja nopeamminkin, jos vain mahdollisuuksia olisi. Ohituspaikat ovat nimittäin alikehittyneen tiestön ja runsaan liikenteen vuoksi vähissä.

    Ohittaminen ei kuitenkaan ole niin vaikeaa kuin äkkiseltään luulisi. Minäpä neuvon sujuvimmat tavat vaikeimpiin tilanteisiin, vaikka lakia joutuukin hiukan tulkitsemaan.

    Otetaan nyt aluksi se tavallisen kaksikaistaisen maantien esimerkki, kun rekka menee edellä ja itse saavuttaa sitä. No, oletetaan, että rekka kulkee sen 90 km/h ja itse ajan 120 km/h (ylinopeutta siis, ei ole kyseessä motari) , niin ryhdyn jo heti rekan kaukana edelläni huomatessani ennakoimaan ohituspaikkaa. Vaikka nopeuseroa jonkin verran onkin, niin rekan saavuttaminen kestää kuitenkin sen verran kauan, että ehdin hyvin hiukan ennakoida tulevaa ohitustapahtumaa. Sopivalla suoralla, kun olen vielä etäällä rekasta ja kun ei vastaantulijoita näy, niin polkaisen välimatkan kiinni ja samalla kiihdytyksellä heittämällä rekasta ohi. Nopeus nousee tietysti hetkellisesti entistäkin laittomamman puolelle, mutta mitä väliä, kun se on kuitenkin se turvallisempi ohitustapa. Noin tehden ei edellä ajava rekka yleensä ole hidaste, vaan paremminkin matkaa jouduttava tekijä.

    Rekan ohitusta ei kannata lähteä kärkkymään hyvällä kelillä ajamalla aivan rekan perään kiinni, eihän siitä mitään näe kuin suorilla ja vasemmalle loivasti kaartavissa mutkissa. Kauempaa näkee tilanteen paremmin. Usein minut on ohitettu, mutta ohittaja on jäänyt kohta edellä ajaneen rekan perään kyttäämään ohituspaikkaa aivan perässä roikkuen. No, minä olen saavuttanut hetki sitten minut ohittaneen ja polkaissut samalla ohi molemmista. Kurkkimista rekan takaa olen sitten huvittuneena seurannut taustapeilistä. Kyllä Suomessa on käsittämättömän huonoja ohittajia ja myös ohituspaikkoja.

    Talvella rekan ohittaminen voi olla tosi vaikeaa silloin kun on huonot olosuhteet, esim. lunta pöllyää oikein pirusti. Kyllä se varmasti vaikeaa onkin sille, joka ei ole sitä ko. kelissä koskaan tehnyt. Tottuneella tuokin homma hoituu rutiinilla näin: yhteys rekkakuskiin ja kysymys ”pääseekö ohi”, hehhehheh…, no joo, oletetaan, että yhteyslaitteita ei ole ja lunta pöllyää todella sakeasti. Silloin homma hoituu näin: ajetaan aivan niin lähelle rekan perävaunua kuin päästään, siis vain 10-50 cm:n etäisyydelle. Aivan oikein, siis melkein kiinni rekkaan (vaatii hiukan kylmäpäisyyttä aluksi, mutta tottuu siihen). Niin lähellä rekkaa ajaen rekan nostama lumipölly ei ole ehtinyt vielä nousta niin korkealle, että näkyvyys olisi haittaamassa ohitusta ja hyvässä paikassa ohittaminen on helppoa vaikeista olosuhteista huolimatta.
    Hetken siinä kyllä joutuu ajamaan aivan sokkona hämärissä, ennen kuin rekasta lumipöllyn keskeltä takavalot alkavat häämöttää. Oman sijainnin tiellä joutuu arvaaman. Sitten vielä pitää luottaa siihen, että rekkakuski ei joudu jarruttamaan."

    http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=95&conference=531&posting=22000000007916806#22000000007916806
  11. Enpäs tiennytkään, eikä tosiaan käynyt mielessäkään tuo saasteettomuus koko kierron osalta.

    Jostain muistelen lukeneeni, että poltettu puu ei tuota ilmakehään haitallisia päästöjä sen enempää kuin itsestään metsään lahoavakaan.

    Pelletti vois olla hyvä polttoaine, mutta vaikka suodattimilla saataisiinkin pölyhaitat poistettua, niin valmistukseen tarvitaan mm. sähköä ja sen saasteettomuus riippuu taas siitä millä se sähkö tuotetaan. Entäpä puiden kaato? Monitoimikoneella, vai moottorisahalla, aivan sama, mutta fossiilista polttoainetta kuluu molemmilla ja samoin kuljetuksissa.

    Jos tähdättäisiin täysin saasteettomaan klapien, tai pellettien tuotantoon, niin olisi palattava kivikaudelle ja ryhdyttävä hiomaan kivikirvestä (tavallaan olivat edistyksellisiä silloin nykyaikaan verrattuna).

    No joo, mutta miten ne autot ja häkäpöntöt sitten valmistettaisiin?
  12. Kyllä se outo asenne on niillä liian alhaisten rajoitusten asettajilla, sekä niillä "lähde aikaisemmin" -höpöttäjillä.

    Ei ollut tarina.
  13. Olen vain tottunut reippaaseen ajotapaan ilman stressiä turhia pysähdyksiä vältellen. Taajamat ajan maltillisesti, sillä ne ovat niin lyhyitä pätkiä, että niillä ei juurikaan aikaa voita edes kovillakaan nopeuksilla.

    Ne 80:n alueet on kesäisin pääosin satasen rajoituksilla ja niillä minä ajan reiluakin ylinopeutta. Aina on kuitenkin joku, joka ajaa lujempaa, niin oli eilenkin yksi, ajoi ensin hitaasti ja kun olin ohittanut, niin innostui jostain syystä ja ajoi vuorostaan ohi, eikä hetken kuluttua sen jälkeen enää näkynyt suorillakaan.

    Nelostie pohjoisessa oli illalla ennen kymmentä poikkeuksellisen hiljainen, en muista milloin viimeksi olisin siellä ajanut 10-15 min. näkemättä muuta liikennettä siihen aikaan.
  14. Joo, totta on, että tuo reitti on enimmäkseen ärsyttävää 80:n aluetta, kolme lyhyttä satasen pätkää, 60:n ja 40:n alueita myös (taajamat), sekä tietysti risteysalueita, joihin joutuu joskus pysähtymäänkin.

    Nuo mahtuu tuon matkan hiukan vajaan 600 km:n osuudelle, josta on ajoaikani tiedossa. Jos rajoitusten mukaan ajaen keskinopeus olisi tuolla matkalla n. 70 km/h, niin aikaa kuluisi 8 h 29 min. Ajoin sen kuudessa tunnissa aika helposti, se menee puoli tuntia allekin, mutta nyt oli hiukan liukasta. Aikasäästöä tuli siis lähes 2,5 tuntia ja toisella 600 km:n pätkällä saman verran lisää. 200 km oli sitten sellaista ajoa, jolla ei juurikaan säästöjä päässyt ehkä kertymän, vähän kuitenkin, joten n. 5 h/päivä säästyi ajosta muihin puuhiin.

    Ajan yleensä nuo pitkät välimatkat hiljaisen liikenteen aikoina, enkä tee riskiohituksia. Jossain mennään vain hiukan yli rajoituksen, jossain reilusti yli ja silloin ollaan valppaana, minä ja elektroniikka.
  15. Tuohon matkaan mahtuu niitä 10 km:n pätkiä aika paljon. Reittini ei ollut ihan niitä vilkasliikenteisimpiä, eli ajamaan pääsi aika vapaasti, ohituksia jouduin kuitenkin tekemään. Rajoitusten mukaiseen ajotapaan verrattuna ajansäästö nopealla ajolla tuolla matkalla on jo tunteja, eikä minuutteja. Aika paljon siis ja vain yhden päivän aikana. Tällä viikolla ehdin säästelemään aikaani vielä monella reitillä, kun rajoitusten mukaan ajaen pitäisi käyttää suuri osa seuraavastakin viikosta.
  16. Äkkivilkaisulla tuolla maantiellä sellaista on vaikea helposti ns. suomiautosta erottaa. Tuosta lämmityslaitteesta keskusteltiin aikoinaan mersupalstalla ja joku kyllä kovasti vakuutteli, että niissä ei mersun kohdalla eroja ole. Joissakin mersuissa on sähkövastus kennossa, puuttuisko se sitten uittomalleista?
  17. Jos ne savuttaa jo siirtokilvillä, niin on ne savuttaneet jo Saksassa ostettaessa. Taitaa mennä purkuun sellaiset? Ainakin yksi tuttavani tuo niitä jatkuvasti ja täysin ehjän näköisetkin laittaa kappaleiksi, jos on hänen mielestään kilometrejä paljon takana. Ehjät myy sellaisenaan ja taas pikkuvikaisiin korjauskelpoisiin otetaan varaosat samanlaisesta purettavasta.
  18. Kokeile hakusanoilla ja googlella, etsi myös bilteman luettelosta, hehheh.

    Autoilijalla on jonkinlainen näkökyky oltava, joten näkeehän sen onko muita, vai ei.
  19. Siis mistä näkee onko auto "uitettu", vai ei sen jälkeen kun ne on rekisteröity?

    Hyvät koneet niissä saksalaisissa on yleensä ollut, olen jonkin verran ollut tekemisissä niidenkin kanssa. Suomessahan ne autot loppuun ajetaan, eikä siellä.
  20. Minua ei vaivaa kateus ja olen nähnyt savuttavia tuontiautoja. Eikös ne ole tuontiautoja melkein kaikki? Ei taideta Mersuja, Bemareita, Volvoja ym. Suomessa rakentaa? Ei Toyotiakaan.
    21. 502 / 529
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt