o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Hallituksella on selkäranka ja notkea onkin: nöyrästi kumartelee länteen.

    Sen, minkä Kekkonen rakensi, on nykyinen hallitus romuttanut ennätysajassa.
  2. Timo Soinihan ulkoministerin ominaisuudessa julki toi, että ME EMME HYPI TOISTEN PILLIN MUKAAN!
    Ihan omasta päästäkö tämä boikotti keksittiin?

    Nyt kai Suomi on sitten sankarimaa EU-maitten joukossa.
    Onhan meillä sankarillsen yksimielinen oikeistoenemmistö eduskunnassa....
  3. Kun oli keskikoulun viimeinen päivä, meidän luokkamme leikki pikkulapsia,
    Oli autoja, nukkeja joillakin muistokirjoja.
    Muuan poika kirjoitti muistokirjaani olevansa niin pieni ettei osaa kirjoittaa muuta kuin "hullun ilo on halpa" .

    Onnea ja iloa sata kiloa sinne Ångermanlandiin...
  4. Pianovihreepaholainen on tuohon nostalgiaani tökkinyt näkkinsä.
    Saisi hävetä mokoma!

    Ja sen rapakontakaisen pölynimurista turboluudan kehittäneen kaverin nimi oli LokariX
  5. Herttijee millaiset juhannusjuhlat meillä oli!
    Entäs sen pikku syntisen elämäntarinan kaikki kiemurat, jotka alkoivat siitä, että LateVaan peräänkuulutti apua kappaleen löytäjästä. Löytyihän se löytäjä ihan nopeastikin. Terveisiä vain asianomaiselle!

    Pääsiäislennot Kyöpelinvuorelle olivat seikkailurikkaita, ja niistä tuli ihan perinne.
    Vielä tänäkin vuonna oli melkoinen joukko pääsosäislennolla. Tosin Rapakontakainen turboluudalla lentänyt kaveri loisti poissaolollaan, sillä hän oli löytänyt ihan ikioman pikkunoidan.

    Olihan näitä villityksiä. Nyt on jo rauhallisempaa, ettemme vain olöisi tulossa vanhahkoiksi?

    Onhan edes muistoja hurjista nuoremmasta elämästämme.
  6. Tänään on sitten taas kesä hehkeimmillään - ainakin tällä hetkellä.
    Tuppaavat menemään säätiedotuksiksi nämä minun raporttini.
    Mistäpä sitä kotona nyhjäävälle mitään kerrottavaa ilmentyisi. Ainoat kuulumiset ovat itse asiassa näkymisiä autoista, pyöräilijöistä ja käsi kädessä marssivista päiväkotilapsista. lllemmalla näkymää rikastuttavat koirat kävelyttäjineen. Kyllä koirat ovat viisaita elukoita. K-kaupan pihassa on postilaatikko, ja muutama koira on oivaltanut sen tarkoituksen: käy jättämässä kavereilleen viestin postilaatikon jalustaan!

    Eipä sitten muuta!
    Testataan taas keraalleen, onko onni suopea ja päästää naputteluni tuloksen julki.

    Moikka!
  7. Vanha kirjoittaja olen minäkin, ja kai olen joskus nenillenikin saanut sen johdosta, että joku oli erehtynyt kirjoittamaan minusta jotakin positiivista.

    Toisaalta ilkeä kirjoitus sapetti mutta toisaalta naurattikin. Enää en muista miten haukut sivusivat kirjoituksiani, mutta pääaihe oli, että kaiken maailma lumput tulevat tänne kerjäämään kiitosta ja imartelemaan kavereita, jotka sitten kehuvat takaisin.

    Kun olen jotakuta joskus harvoin kiitellyt, se on johtunut siitä, että olen arvostanut jotakin kirjoitusta.
    Uskallan myös olla kirjoittajan kanssa eri mieltä ja eriävän mielipiteeni kohdistan tekstiin enkä sen kirjoittajaan.

    Asiat asioina ja ihmiset ihmisinä.
    Moikka!
  8. Terveiset meidän kulmiltamme.
    Päivä on kesäinen. Tuuli taitaa olla aika leppeä.

    Olin mielestäni kirjoittanut eilen kahvipirttiin. Nettitaiteilijoihin kirjoitin kahdestikin.
    Lisäsin SkillaNin (toivottavasti) perustettavaan Nettimaalareitten ryhmään. Teitähän on monta, jotka pidätte kynttiläänne vakan alla.
    Siinä olisi ET-lehdellekin ainutlaatuinen aihe.
    Onnellisia liittojakin siinä on tapana julkistaa, mutta muuan Suvivalssipari olisi ihan omaa luokkaansa. Jos uskaltaisin, antaisin ET:lle vinkin...

    Meillä on Reijo Kallion levy, jossa on tusina Reijon iskelmiä -- joukossa Suvivalssikin.
    Valitettavasti levysoittimemme on jo pitkään ollut rikki, joten kuuntelemme musiikkia läppärin kautta.
    On meillä paljonkin levyjä, mutta tämä Viikonloppuisä -nimikkeellä julkaistu on lääkintäkorpraalini sydäntä lähinnä, sillä sen kannessa on alikersantti Kallion omistuskirjoitus ruotukaverilleen.

    Jassoo. Tuone kulmaan on ilmestynyt outo merkki. MItähän meriteeraa?
    Yritän nyt kuitenkin, jos sensuuri päästäisi tämän läpi.

    Voikaa paksusti!
  9. Peevelin Ruunemanni!
    Enhän minä maalaustaiteen nobelistiksi ruvennut alkamaan, enkä ikimaailmassa olisi saanut kirjallisuuden nobeliakaan, kun en viitsisi haukkua suomalaisia miehiä enkä Venäjää.
    Nettitaiteilijoitten näyttelyyn tulisin pää kolmantena jalkana kolisten. Voisin eläkeläisten lehteen kirjoittaa oikein kehuvan arvostelin ja yrittäisin tuttavankauppaa saada koko taiteilijaryhmän tauluineen päivineen televisioon.
    Eipä aikaakaan, kun olisitte maailmankuuluja!
    Itse pysyttelisin taustslla ja varmuudeksi vielä kyykkysilläni, etten vahingossa joutuisi kameran eteen. Itselleni ei en Teidän kauttanne kalastele kuuluisuutta, minkä täten vakuutan päättämällä kirjoitelmani tätähn.
  10. Komeaa kesäpäivää - toivottavasti kestää kauemmin kuin puoli tuntia.

    Olen joskus kirjoitellut siihen suuntaan, että nettitaiteilijamme voisivat pitää yhteisnäyttelyn. Tämänkertaisesta listasta puuttui SkillaN, joka on erinomainen maalari, ja minun luettelooni on tullut uutuutena myös Ruuneperi, joten olisi teissä joukkoa yhteisnäyttelyyn.
    En lakkaa odottamasta!

    Jos kehtaisin, kadehtisin teitä onnellisia lahjakkuuksia!
    Omasta puolestani olen oppinut antamaan arvoa väreille. Joskus olessani lähes absoluuttisessa nollapisteessa rupesin mukuloitten väreillä suttaamaan kartonginkappaletta.
    Kuinka ollakaan mielialani muuttui valoisammaksi, Se, mihin järkeily ei auttanut, korjaantui väreillä leikkimiseen. Niinpä ostin itselleni kunnon puuvärit ja sopivan paksua kartonkia.
    Sen jälkeen ystäväni silloin tällöin saivat postikortteja, joissa oli melkoinen väriskaala sattumanvaraisessa järjestyksessä ja kuvioiden muodoissa.

    Älkää pelästykö! En ole ympäristölle vaarallinen,
    Ottakaa vakavasti harkintaan se nettitaiteilijoitten yhteisnäyttely.
    Olisi minullakin oma lehmä ojassa:
    Voisin kertoa lapsenlapsille, että tämä Suomen ensimmäinen Nettitaiteilijaryhmä on mummun keskustelukavereita netistä.

































    silloin, kun olen ollut lähes absoluuttisessa nollapisteessä.
  11. Olipa pitkästä aikaa paljon mielenkiintoista luettavaa - ja sujuvasti kirjoitettuja!
    En ole koskaan epäillyt olevani keskustelupalstojen ainoa entinen tuleva nobelisti, mutta tällä kertaa sain epäilyilleni vahvistusta. Meitähän on monta!
    Eihän palstan pojissa ole muuta vikaa kuin että turhan takia haikailevat kuolemaa. Vanhat ja viisaat sanovat, ettei siitä tarvitse huolta kantaa. Se kuulemma tulee ajallaan.
    Viime vuosina olen tosin joutunut huomaamaan, että kuolema korjaa satoa ihanimpien ja läheisimpien ihmisten joukosta.
    Se on asia, joka taitaa viedä liian kauaksi aloituksen aiheista...
    Sen sijaan vanhalle äidille, joka arveli opettaneensa lapsilleen liian vähän jumalan sanaa, haluan kirjoittaa ihan ikioman lohdutuksen.
  12. Mitä jos kerran pidettäisi kehujaiset?
    Jos ei muuta kehuttavaa keksi, voisi vaikka kehaista, että sinulla on isot jalat.

    (Väärinkäsitysten välttämiseksi ilmoitan, että yllä oleva kehu ei ole tarkoitettu kenellekään. Omikoon sen joku, joka uskoo olevansa isokenkäinen.)
  13. Pisteet Sinulle Ruunemanni!
  14. Tuossa edellä olisi vielä ollut tilaa yli 4000 merkille, mutta tapani mukaan rönsyilin alkuperäisestä aiheesta...

    Piti tulla ilmoittamaan, etä kaikki omituiset sanat ovat ihan rehellisiä lyöntivirheitä eivätkä täkäläistä murretta.
  15. Olen entinen himolukija. Haaveilin ajasta, jolloin ei olisi muita velvoitteita kuin kotoiset askareet ja asiat.
    Se aika tuli, ja suorastaan ahmin jokaisen kirjan, jonka käsiini sain. Olin kirjaston suurkuluttaja ja valisin entten-tentten-teelikamentten -menetelmällä luettavani. Tosin kesäaikaan kävin ahkerimmin dekkarien osastolla.

    Jo onkin aikaa olen huomannut, että lukemiseni on nolla-pisteessä.
    Miltei yksinomaan läppäristä luen luettavani ja vastailenkin silloin tällöin, kun sattuu mielenkiintoinen aihe.
    Kuvaristikoita täytän suorastaan urakalla ja ihmettelen itsekseni mistä kaiken maailman etu- ja sukunimet tipahtavat kuin apteekin hyllyltä, vaikka ei ole harmainta aavistustakaan kua kyseinen henkilö on.
    Telkkaria katselen valikoiden, mutta musiikin suhteen olen kaikkiruokainen. Sen kuunteleminenhan ei häiritse ristikoitten tekoa eikä ristikoitten ratkominen musiikin kuuntelua!

    Joskus kirjoittelinkin, mutta nyt pisimmmät litaniani naputtelen nettiin. Onneksi jokaisella on oikeus valita lukeeko näitä vai ei.
  16. Voi jumaliste mikä provo! Aloitus nimittäin.
  17. Aloitan kiittämällä Meriliitä selkäjumppaohjeesta. Tarkoitus on pikkuhiljaa ruveta kokeilemaan, tepsiikö se meikäläisen ristiselkään.
    Jos se auttaa minua, neuvon konstin kuopuksellenikin, jolla on myös selkä riesana.
    Hänelle se on joko äidin puolelta sukuvika tai liian nopea pituuskasvu.
    Meillä on valokuva, jossa seison poikien kanssa Lapin läänin ja Oulun läänin rajapyykillä, ja kuopus on minua olkapäähän.
    Seuraavana talvena veljeksen nauraa kihertelivät puoli päivää, kohelsivat sinne sun tänne hakiessaan mittausvälineitä ja ilmestyivät
    juhlallisen näköisinä antamaan isälleen ja minulle seuraavanlaisen julkilausuman: -- Tästä päivästä lähtien äiti ja isä saavat katsella perheen pienimpien ohjelmaa!
    Ja toden totta! Kuopus oli reilussa puolessa vuodessa kasvanut kaksi senttiä isäänsä pitemmäksi.
    Isä ei pahemmin järkyttynyt vaan julisti: -- Tästä päivästä lähtien meillä siirrytään painomittoihin!

    Koska minä olen ainoa, joka otti ukaasin tosissaan, saatta osasyynä kipeytyvään selkääni juuri olla ne painomitat!
    Niistä kun pääsisi jonkin verran eroon...
  18. Tämä nyt poikkeaa aiheesta, mutta en voi olla kertomatta, että juuri tänään tuli mieleeni kaksi asiaa:

    Raamatussa sanotaan, että otsasi hiessä sinun pitää leipäsi syömän.
    On olemassa suomalainen sanonta: -- Hiki laiskan syödessä, vilu työtä tehdessä.
  19. Tuli tuosta paikallisen alkoholiliikkeen tehtaanmyymälästä mieleeni, että Keski-Suomessa käydessämme latotansseissa lähimetsässä oli kuulemma ihan ehta paikallisen alkoholiliikkeen tehtaanmyymälä. Ei mikään sellainen, josta hankitaan sisältöä Kahvipirtin nurkkakaappiin.
    Ihme, ettei kukaan ollut käryttänyt sitä, vaikka se varmasti oli erittäin tunnettu paikkakuntalaisten keskuudessa...
  20. Tänään sitten päivää tasataan.
    Me tasasimme lopun jäätelön pakastimesta ja loput mansikat.
    Lapsuudenystäväni soitti tulevansa kylään, ja minä päätin, ettei ollut pullakahvin aika, ja prykäsin kerma- ja masikkakakun. Sen kanssa tarjosimme puolikuivaa saksalaista kuohuviiniä Moskovasta ostetuista kristallilaseista.
    Oli onni, että päätin torstaina alkomahoolikaupassa käynnistä. Oli tarjota ihan oikeaa kuplajuomaa eikä paikallisen alkohoiliikkeen tehtaanmyymälän tuotetta, jota Late on pitänyt tapanaan hankkia Kahvipirttiin.

    Totesimme aattona kukkamaljakoitamme ihaillessa, että on tämä Suomen suvi rikas, vaikka juhannuksena sataakin.
    Ihan vain tienvarrelta löytyi koiranputkia, sinikelloja, niittyleinikkejä, metsäkurjenpolvia, päivänkakkaroita ja juhannusruusuja. Ja olin ihan unohtaa monivärisinä loistavat lupiinit.
    Niiden kauneuden voittaa vain jossakin Suomineidon päälaellä näkemäni voimakasväriset horsmat, jotka tuoksuivat huumaavasti.
    Niitten veroisia en ole missään muualla nähnyt, vaikka melkoisesti olemmekin ajalleet sinne sun tänne täällä kauniissa kotimaassamme.

    Nyt olisi tarkoitus lähteä pienelle lenkille. Sateessa on ollut niin pitkä rako, että maakin on taas kuivunut. Toivottavasti sään haltija ei muuta mieltään ainakaan ennen kuin me saamme lenkkimme tehdyksi.

    Oikein hyvää jatkoa Teille kaikille.
    Tavataan taas joskus kahvikuppusten äärellä.
    21. 14 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt