o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Me olemme siinä onnellisessa asemassa, että asumme kumpikin syntymäkunnassamme.
    Avioliittomme ensimmäisen vuoden asuimme Laten kotikylässä, ja sitten erehdyimme muuttamaan sellaiseen Espoo peräkorpeen, josta oli melkoinen kävelymatka lähimpään kauppapuotiin, joka oli just sellainen kuin ikivanhojen kotimaisten elokuvien sekatavarakaupat olivat.
    Kohteliaan asiakaspalvelunkin sai, jos kuului svenska talande bättre folkiin.

    Kipinkapin tulimme takaisin kotikuntaan mummolan vintille, ja täältä emme lähde kulumallakaan, Onhan tämäkin paljon muuttunut maisemaltaan. Tämä on muuttovoittoinen kunta, joten uutta väestöä taitaa jo olla enemmän kuin "alkuperäiskansalaisia". Monista on tullut lähemminkin kuin vain hyvän päivän tuttuja, ja vanhat paikkakuntalaiset suorastaan halaavat, tavattiin kuinka julkisella paikalla tahansa.
    Täällä on päiväkoteja, kouluja joka kylässä, ammattioppilaitos ja kolme yliopistoon johtavaa oppikoulua. Palvelukoti, vanhusten asuintaloja, kunnallisia yhtiömuotoisia vuokrataloja ja asuntoja kehitysvammaisille.
    Omalääkärijärjestelmä pelaa sujuvasti, ja hätätilassa pääsee heti päivystykseen.
    Terveyskeskustakin voisin mainostaa ja sairaalaa, mutta johan tuossa taitaa olla kehuja kerraksi...

    Kun tähän vielä lisää sen, että omat jälkeläisemme ovat jääneet kotikonnuille, niin eipä muuta voi toivoakaan.
    Kun lapsenlapset olivat päiväkoti-iässä, ja päiväkodeissa järjestettiin isovanhempien päiviä, tapasimme mummeja ja vaareja ihan Oulua myöten.
    Kuultuaan meidän olevan paikkakuntalaisia melkein kaikki sanoivat, että olimme onnellisia, kun olimme niin lähellä lapsenlapsiamme. Emme olleet eri mieltä...

    Nyt alkaa varmasti aika mennyt umpeen. Katsotaanpa, miten muijan käy.
  2. Taisin jo kirjoittaakin, että koko viisuilu oli niin yksitoikkoista, että nukahdin kesken ohjelman. Valopilkku oli Ruotsin esitys, jonka onneksi näyttivät palkintojen jaon yhteydessä, Se tosiaankin erosi positiivisesti siitä europuurosta, mitä esitteillä oli.
    Olihan siellä toki silmänruokaakin: daamien enemmistöllä oli miltei napaan asti ulottunut kaula-aukko.

    Vaan mitäpä tässä tällä kertaa tämän enempiä. Tuli muuta ohjelmaa, mutta palaan musiikin merkeissä asiaan jossakin vaiheessa.

    Moikka!
  3. Huomenia!
    Metsässä ei liikahda lehtikään, ja taivas on niin pilvessä kuin vain olla voi.
    Seurailin yöllä euroviisuja ja keskivaiheilla nukahdin. Ainakin kolmasosa viisuista jäi näkemättä ja kuulematta. Mutta vastahan se jännitys alkoi, kun pistelasku alkoi muotoutua kolmikon kilpailuksi.
    Kaikilla muillakin näytti olevan hauskaa eikä vain meidän huonekunnallamme.
    Piristyin niin että kierin ja pyörin sängyssä lähes tunnin ja nousin sitten lukemaan ja pelaamaan. Ihailin upeaa auringonnousua ja neljän maissa yritin uudelleen ottaa unenpäästä kiinni.
    Ihan mukavasti se uni tulikin, ja Höyhensaarilla uinuin lähes viisi tuntia.

    Äsken vihmoi vettä, mutta eiköhän tämä tästä selkene. Näyttää niin mukavasti vaalenevan.
  4. Erommel.
    Kerrotko, mitkä maat ostaisivat Suomelta mikäli Venäjä ei enää ostaisi.
  5. Kyllä mekin ymmärsimme naapureitten ja omien jälkeläistemme itse ahertaneen lapsien teossa.
    Se haikara vain kävi etukäteen kertomassa, että mukeloita tulee lisää,
  6. Vähän yli kaksikymmentä vuotta sitten ilmestyi meille outo lintu, joka lensi kotimme yli melkein terassin kattoa hipoen.
    Olimme tutkineet kaikki lintukirjamme ja aina päätyneet samaan tulokseen: haikara!
    Sitten ilmeni, että naapuriin syntyi lapsi.
    Seuraavana kesänä haikara jälleen ilmaantui, ja eikös vain taloon taas tullut lapsi.
    Kesä kesältä haikaramme lenteli ihastuttamassa meitä, ja aina oli seurauksena uusi vauva. Myös meidän ensimmäisen lapsenlapsemme tulosta haikara kävi lennättämässä viestin, ja sama tapahtui kahden seuraavan lapsenlapsen kohdalla.

    Uskokaa tai olkaa uskomatta, mutta en ole satuillut tuota yllä olevaa, vaan se on totisinta totta.
  7. Kuin tilauksesta rupesi aurinko paistamaan, joten pääsen kehumaan, että täällä on mitä kaunein kevätpäivä. Tuuli tosin ottaa mittaa koivujen oksista. Toiseksi jää; oksat vain taipuvat keinahtelemaan mutta lujasti ovat rungossa kiinni.
  8. Ensinnäkin osanottomme sekä omasta että Laten puolesta Uzmalle.
    Ja sitten sydämellisesti tervetuloa!
    Emme ole Sinua unohtaneet, vaan aina silloin tällöin miettineet mitä Sinulle kuuluu.
    Toivotamme Sinulle hyvää vointia ja sisältörikasta elämää lastesi ja lastenlastesi kanssa.
    Pidämme peukkuja, että toiveesi päästä Suomeen toteutuisi!
    Nytkin täällä on kesä kauneimmillaan.
  9. Niin siinä kävi, että taas meni minne menikään kirjoitukseni.
    Terveisiä vain kaikille!
  10. Voihan karrrrrrviaismarrrrrjat!
  11. Kiitos kysymästä, Sus.
    Vaikuttaa siltä kuin kesä keikkuen tulisi. Nytkin ihan selvästi aurinkoista päivää lupailee.
    Sadekin on joka päivä yllättänyt, ja sehän on tehnyt luonnolle hyvää.
    Itse en ole tehnyt juuri mitään.
    Suvea tässä odottelen...

    Mukavaa kesän odotusta Sinulle!
  12. Toisaalta kirjoitus on tärkeämpi kuin nimimerkki, mutta täällä on ollut vino pino sellaisia nikkejä, että heidän käsistään on lähtenyt mielenkiintoisia, monipuolisia ja jopa hauskoja tekstejä.
    Näitä kadonneita en rupea nimeämään, mutta kyllä heitä vieläkin joskus kaipailen.

    Onneksi täällä on nykyisinkin monin tavoin taitavia kirjoittajia, joiden naputtelun jälkiä on mielenkiintoista seurata.
    Kiitos ja ahkeraa jatkoa
  13. P:n marjat ja mansikat!
    Taas meni metsään yritykseni.
    "Et ole kirjautunut sisään
  14. Olen niin suomalainen etten usko ennen kuin näen. Nimittäin niitä luvattuja yhdeksää hyvää ja kahdeksaa kaunista.
    Oli minulla olevinaan asiaakin, mutta se pääsi unohtumaan.
  15. Se on sitten äitienpäivä ohi.
    Kukkia ja suklaata tuli, mutta parasta olivat vieraat eli jälkikasvu.
    Keltainen ruukkuruusu tuli kun tilauksesta pöydälle ikkunan eteen. Siinä oli aiemmin viininpunainen krysanteemi, mutta sen kukinnot eivät erottuneet
    taustasta.
    Jos ei huomenna, anteeksi tänään, ole kovin tuulista, vien krysanteemin puisen karhuni syliin parvekkeelle.
    Karhun sain pojaltani syntymäpäivälahjaksi monta vuotta sitten, ja se on kaiken aikaa pitänyt kukkavaaseja sylissään kesäiseen aikaan ja talvella kynttilälyhtyä.
    Nyt Nukku-Matti lähettää terveisiä ja minä Teille! Hyvää yötä
  16. Ei tarvinnut etsiä. Hän saapasteli eteeni nuorisojärjestön perustavassa kokouksessa, josta loppiaispyhinä tuli kuluneeksi kuusikymmentäkolme vuotta.
  17. Arvoisa Mitta on täysi!
    Minua kiinnosti kovasti sinun aloituksesi.
    Vaikka oletkin lukutaitoinen, et ehkä ole koskaan lukenut, ettei kaikkea tarvitse lukea.
    Toisaalta provot useinkin poikivat pitkän ketjun...
  18. Vähän samanlainen kokemus oli minulla meidän koirastamme - tosin vain perhepiirissä.
    Kun olimme koiran kanssa kahden kävelemässä, eläin totteli kuin ajatus.
    Vaan annahan olla, kun mieheni oli mukana, ja minä komensin koiran sivulle, niin eikös se rontti mennyt mieheni sivulle!
    Hermojen menettäminen ei olisi auttanut, ja totesinkin, että koiramme oli sovinisti.
  19. Tervehdys täältä meidänkylän meiltä, jossa tuuli testaa koivunoksien taipuisuutta.
    Taivas on vanhan polsterin sisälmysten peitossa, ja aurinko yrittää jostakin rakosesta heiluttaa isoäidin ikivanhaa sinistä shaalia.

    Pitihän se arvata, että olisi eilen suoraan kukkareissulta kannattanut ajaa hautuumaalle! Vaan kun oli jano ja nälkä ja väsy ja vissiin pisukin...
    Nyt näyttää sateiselta. mutta voihan sen rakoon jokin poutaisempi hetki tulla.
    Onhan meillä aikaa odotella.

    Eikä tässä muuta kun hyvät voinnit!
  20. Terveisiä HongKongista.
    Käytiin ostamassa haudoille ja parvekkeelle kukkaset. Sisään tuotiin komea valkoinen hortensia ja upean punainen krysanteemi.

    Päivä on kaunis ja luonto herkän vihertävä kaikkialla.
    Kyllä oli metsäteitäkin ihana ajalla.

    Nyt kolottaa kahvihammasta! Tulkaa juomaan kuppi kuumaa. Pullaakin on, kun miniä kävi, ja hänellä on tapana tulla vehnänen kainalossaan.

    Moikka!
    21. 16 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt