o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Usko pois, että nyt kannattaisi ostaa paljon villalankaa.
    Sekin on sitten entistä kalliimpaa, kun muutkin rupeavat
    säilyttämään rahansa sulanvarressa.
  2. Hei ja ei ole mitään kummempia kuulumisia.
    Oikein mukavaa syksyä vain toivottelen teille kaikilla.
  3. Ja hoito- ja palkkakulut!
  4. Ehtoota!
    Odottelen tässä neiti Marplen saapumista maisemiin.
    Voi kyllä käydä niin, että Nukkumatti tulee sitä ennen ja soutaa minut unten maille.

    Minun nukkumiseni ja heräämiseni ovat nykyisin niin omituisesti rymitetty, etten oikein itsekään tiedä nukunko vai olenko valveilla.

    Luin pitkät litaniat Pirtin vieraskirjasta, ja totesin, että olemme siirtyneet vakinaiseesn päiväjärjestykseen: Herra Ylikypsä on tuonut tervaksia! Ihanaa, ihanaa!
    Tervetuloa kotiin niin Kalle kuin Skillankin!

    Ja hyvää yötä ja kauniita unia kaikille!
  5. Äitini oli punikin pentu. Hän joutui ensin lastenkotiin ja sieltä Pohjanmaalle.
    Maalaistalossa, jonne hän joutui, häntä kohdeltiin ihmisenä, ja siellä hänen oli hyvä olla. Koulussa sen sijaan hän itki ja myöhemmin puri hammasta, sillä opettaja piti tapanaan kertoa punakaartilaisten julmuuksista, eikä opettajatar koskaan unohtanut liittää äitiäni siihen roskasakkiin.
    Samassa talossa, jossa äitini oli, oli huutolaispoika, joka oli koulussa samalla luokalla
    kuin äitini. Tämä poika kertoi isännälle, miten opettaja käyttäytyi.
    Isäntä oli koululautakunnan puheenjohtaja, ja heti aamulla hän lähti koululle ja piti vihaisen puhuttelun opettajattarelle.Hän oli sanonut, että punikki on punikki, ja lapset ovat lapsia. Isäntä oli puhunut koko luokan kuullen ja sanonut lopuksi, että jos hän vielä kuulee, että neiti on ilkeä Pertta-tytölle, asia käsitellään koululautakunnassa, ja
    neiti saa lähteä.
    Äitini muisti koko loppuelämänsä kertoa, että oli niitä hyviäkin valkoisia, ja sitten hän
    kertoi tarinan oikeamielisestä Halkolan isännästä.
  6. Täällä mainittiin lukihäiriö.
    Työtoverini lapsella oli lukihäiriö. Hän pärjäsi koulussa erinomaisesti, kun äiti luki hänelle läksyt - joskus minäkin.
    Kertalukemisella asiat jäivät koululaisen mieleen, mutta lukemisesta ja kirjoittamisesta ei tullut juuri mitään.
    Pahinta oli, että opettaja piti häntä vähä-älyisenä, ja suuri osa luokkatovereista "peesasi" opettajan reaktioita.

    Työtoverini poika oli Arvo Ylpön potilaana, ja minä jouduin kerran tuuraamaan pojan äitiä. Ylppö selitti asiallisesti lukihäiriön, ja hän korosti, ettei sillä ole mitään tekemistä vähä-älyisyyden kanssa. Sen olin itsekin tajunnut; lapsihan oli terävä kuin partaveitsi. Arkkiatri Ylppö kertoi esimerkin siitä, ettei lukihäiriö estä pärjäämästä: - Jos eteenne tulee maailmankuulun professorin käsin kirjoittama teksti, jossa g ja b on kirjoitettu yhteen, edessänne on erään lukihäiriöpotilaani
    kirjoitus.
    Asia selvitettiin opettajan kanssa, ja tilanne luokassa korjaantui. Lapsi oli pienestä pitäen tekninen nero, ja isona hänestä tuli insinööri ja niin reilu esimies, että kaikki alaiset arvostavat ja ihailevat häntä.
  7. Kysy vain kuinka paljon!
    Pienet kirjasimet ja paksut sormet. Jos olisi tarvis, voisin kirjoittaa kaksi kärpästä, ei kun kirjainta kerralla.
  8. Jaaha. Oli mukava havaita, että Pirtin pojat olivat aamuvarhaisesta alkaneet valmistautua Skillanin paluuseen.
    Minkäs lainen torvensoittaja Ynnämuu on: solistina puhallinorkesterissa vai ehtiikö koota oikein solistiseitsikon?
    Late toi pullaa ja puketin kukkasia. Minun tehtäväkseni jäi laittaa järjestyshenkilölle rusetti kaulaan, ja siihen samaan tohinaan saivat kissatkin rusettinsa.
    Tänne tuli aamulla henkilö, joka kertoi olevansa ohikulkija ja suunnistaneensa kahvin tuoksun mukaan, Kun hän kuuli, mitä varten puuhastelemme aamuvarhaisesta, hän häipyi ja palasi takaisin punainen käärö kainalossaan.
    Nyt on sitten punainen mattokin kuistilla odottamassa emäntää.

    Niin että nyt on kaikki valmiina: tervetuloa kotiin, Skillan!
  9. Aamua, aurinkoiset ihmiset.
    "Metsässä ei liikahda lehtikään..." Milläs liikahtaa, kun ei ole lehden lehteä. Harakoitten naurukuoro käy pyörähtämässä, mutta haalea on hahatus, kun joka paikassa on lehdettömiä runkoja.
    Olen taas herännyt ennen neljää ja lueskellut sekä pelannut ja pohtinut vähän tätä tämänhetkistä
    kultturellestämisvimmaa.
    Kyllä tulee kalliiksi turistien haaliminen Suomeen, jos matkailijoita ei maahamme saa muulla konstilla kuin pykäämällä tänne Guggenheim!
    Jos liikoja miljoonia on, olisi parempi sijoittaa ne uuteen lastensairaalaan, ja mikä olisikaan maailmalla parempi leuhkimisen aihe kuin maailman paras lastensairaala!
    En ole taiteen enkä kulttuurin vihollinen, mutta kohtuus kaikessa. Asiat ja hankinnat on toteutettava tärkeysjärjestyksessä.


    Niin että oikein rattoisia lokakuun loppupäiviä!
  10. Et ole pahaa sanaa siitä konnasta sanonut-
    Onneksi olet kirjoitustaitoinen...
  11. Tänään on taas päivä uus ja kello vähän päälle kuus.
    Sade pieksi ikkunoita, mutta nyt se lakkaa.
    Taisi pelästyä unenpöppörössä hourivaa akkaa.

    Minulla ovat vuorokauden ajat niin sekaisin kuin olla voi.
    Menen nukkumaan, kun nukuttaa. Joskus herään keskellä päivää nojatuolista ja mistä milloinkin. Se milloinkin tarkoittaa valinnan varaa: kylppärissä puolen yön aikaan tai iltapäivällä noin neljältä.
    Aamuherääminen on mitä vaihtelevampiin aikoihin. Tänään heräsin puoli neljältä ja olen varmaankin torkuksissa, kun petikaverini alkaa heräillä.
    Kun kumpikin elää omassa aikataulussaan, säilyy sopu, eikä meillä paljon rähistä, ellei oteta huomioon kahvipannuamme.
    Se rähisee niin, että ei voi muuta kuin toivoa, ettei naapuriin kuulu, kun meillä on täysi rähinä päällä...

    Ei, nyt repeää suu! Taidan ryömiä ukkoni viereen.
    Oikein mukavaa päivää Teille kaikille.
  12. Kyllä on ihme-epeli tuo meidän emäntämme!
    Lähtökiireissä suoritti vielä Kahvipirtin muuton.
    Osaisipa hän rentoutua koneessa ja erityisesti lomapaikassa.
    Minä ainakin pidän peukkuja, että Skillanilla olisi tosi ihana loma!
  13. Tarpeen on!
  14. Kukkuluuruu!
    Yksi petikaveri sohii sormellaan näyttääkseen, mitä namiskaa on painettava. Kaksi kertaa on jo mennyt .jokin kohta pieleen.
    Ymmärtäisin tuon kyttäämisen, jos hän himoitsisi palliani ja pääsyä koneelle.
    Olen menettänyt kotoisen kansalaisluottamuksen.
    Että mies ei luota, että vaimo osaa ja muistaa kirjoittaa hänen puolestaan kirjoittaa turvallisen matkan ja mukavan loman toivotukset Skillanille!
    Siispä Skillan: Yllä mainittu mieshenkilö toivottaa Sinulle turvallista matkaa ja mukavaa oleilua perillä.

    Omasta puolestani osallistun toivotuksiin.
    !!! Hirveä huuto!!! Mikähän on hätänä? Puskasuleima ilmestyy puskastaan ja kiljuu, että terveisiä ja onnea matkaan hänenkin puolestaan.
    Kuului varmaan ainakin lentokentälle asti...
  15. Jaahas. Minä taidan olla ainoa, joka ei tykkää Arto Nybergistä.
  16. Aamua kaikille.
    Taivaanranta on keltainen. Kai tästä kaunis päivä sukeutuu.
    Ei ollut eilisessäkään muuta valittamista kuin kylmä viima; oikea malliesimerkki siitä millaiselta tuntuu, kun vilu menee luihin ja ytimiin.
    Taitavat mennä pelkiksi säätiedotuksiksi nämä kirjoitelmani, mutta kun muut aiheet ovat täynnä sairauksia ja kuolemia, on toinen vaihtoehto luonnon ilmiöt ja päivemmällä eläinkunnan pöhellykset.
    Kolmaskin vaihtoehto olisi, mutta siihen vaadittaisiin arkipuolisoltani A) kekseliäisyyttä piilottaa läppäri paikkaan, jota minä en löytäisi ja B) sisua kuunnella mekastustani kunnes läppäri löytyy.
    Nytkin tekisi mieleni kuvata taivaan tapahtumia, pilvien ja värien ihmeellistä vaihtelua, mutta kyllä siihen tarvittaisiin värien ja piirustuspaperien lisäksi taiteellista lahjakkuutta, joka minulta tyystin puuttuu.

    Piti juuri mainita, ettei paikallinen eläimistö ole vielä herännyt, kun kolme valtavan suurta lintua suoritti ylilennon.
    Harakoita tai variksia ne eivät olleet.
    Taisivat tuoda ennakkovaroituksen, että jos ei nyt kirjailu lopu, tulee kohta sellainen patteristo, joka päättää naputteluni ainakin tältä päivältä.

    Siispä: Huuto moikaa, hyvin voikaa!
  17. Sitäkös se aurinko niin leveästi nauroi?
    Onnea ja iloa jatkossakin ja monet kiitokset meidän "ravintoloitsijalle".
    Toivottavasti Skillan jaksaa seuraavat kymmenen vuotta. Aika on aika pitkä, mutta Skillanilla taitaa olla pitkä pinnakin, koska hän on jaksanut tätä Pirttiämme pystyssä pitää.

    Puskasuleima pyytää myös välittämään hänen onnentoivotuksensa ja lämpimät terveiset kaikille niille mukaville ihmisille, joihin hän on Kahvipirtissä tutustunut.
  18. Tervehdys!
    Mielenkiintoinen puitten jako naisiin ja miehiin.
    Minä en olisi minä, jos en tässä kohtaa ihmettelisi koivun paikkaa. Valkorunkoiset, romanttiset koivut ovat ehdottomasti neitoja, mutta mikäs mutantti lapsuudenaikojeni tuttavuus Koivuniemen herra on?
    Mahtoikohan se olla oven päällä pelotteena olleen koivuvitsan taiteilijanimi, joka peitti sen, että äiti se oli, joka tanssitti risua takamuksillani.
    Kyllähän se piiskaaminen yhden sortin sadismia oli, mutta tosi rääkkääjä oli äitini äiti ollut; hän oli piiskaamisen jälkeen
    ripotellut suolaa haavoihin! Sen todistivat kaikki mummon viisi tytärtä, ja jokainen oli enemmän tai vähemmän katkera äidilleen siitä, ettei mummo koskaan antanut risua kummallekaan pojalleen.
    Anteeksi taas, että sekoittelen sukuni asioita kahvipöytäkeskusteluun.
    Onhan niitä mielenkiintoisempia ja kauniimpiakin puheenaiheita. Esimerkiksi pihamme pihlajat ovat niin upeita, ettei ainakaan minulle tuota vaikeuksia uskoa, että ne ovat pyhiä pihlajia.

    Tyyntä on, mutta vaahteranlehdet värisevät niin innokkaasti, että ne varmaan haluavat lähettää terveiset Kahvipirttiin.
    Niin minäkin.
  19. Puhtaan sininen taivas, ja vaikka kaksi kolmesta koivustamme onkin ilkosen alastomia, pitää yksi vielä tiukasti puolihameestaan kiinni. Yläosa on kyllä melkein paljas silläkin.
    Haavikko seistä jököttää suorana kuin ylpeilisi upeasta oranssistaan. Lehtikään ei värähdä.
    Tänään on juuri sellainen syksy, jota rakastan.
    Toinen syysrakkauteni on sellainen, että tuuli lennättää kirjavia lehtiä, ja sataakin voi, kuinhan vain on kumisaappaat ja sadetakki.
    Kumisaappaanihan oletan kehuskelleenikin (ne n:o 43), mutta sadetakkikin on jos vain päälle mahtuu.
    Niin että ei se maailmaa kaada, vaikka vettä tulisi kaatamalla.
    Oikeastaan olisi mielialan kannalta parempi, että tämä aurinkoinen syksy kestäsi mahdollisimman pitkään.
    Vai mitäs tykkäätte?
    Terveisin: Vs
  20. Kiitos toivotuksesta! Auringinpaistetta täällä ainakin on.
    Muutamaa minuuttia yli seitsemän puhkesi eteläiselle taivaalle punainen läiskä, jonka kaltaista en ennen ole nähnyt. En siis väriltäänkään.
    Ensin ajattelin, että Iltahöpötysmaastani on karannut Syystuulenpoikanen ja kaatanut pytyllisen maalia pitkin taivaankantta. Hän kun ei yhtään tykkää maalaamisesta vaan poimisi mieluiten sieniä.
    Paikalle pyyhälsi Tuutunen, joka oli varhaisesta aamusta ollut sienessä ja löytänyt peräti kaksi sientä: kärpässienen ja lehmitatin. Ei hän ollut vielä ennättänyt kerätä sen enempää, kun hänen piti istua suunnittelemassa keinoa, millä pääsisi maalariammattikouluun.
    Pojat ruikuttivat ensin kovaa kohtaloaan ja vaihtoivat sitten tehtäviään...
    Tässä vaiheessa minulle selvisi, ettei nyt olla Iltahöpötysmaan Kulmakunnalla ja että sillä upean punaisella läikällä taisikin olla jotakin tekemistä Jupiterin kanssa.
    Aika nopeasti se kasvoi ja haalistui suuretassaan.
    Uskokaa tai älkää, mutta kunhan voitan lotossa enemmän kuin vitosen menen lottoamaan ja rakennutan meille komean tähtitornin.
    Ilmoittelen myöhemmin, milloin on tupaantuliaiset.
    21. 29 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt