auli.suorsa

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

0

Kommenttia

13

  1. OMG....niitä on kiva nähdä! Itellä on 2 kohta täysikäistä lasta ja en olisi tämä minä joka nyt olen ilman heitä. Siinä missä puhutaan lastenkasvatuksesta samalla myös lapset kasvattavat aikuisia. Olen omiltani saanut todella paljon ja joutunut miettimään monia juttua "seinä selkää vasten" ja ihan oikeesti muuttamaan käsityksiäni. Olen heille ikuisesti kiitollinen että olemme saaneet viettää elämää yhdessä ja kasvaa. Tähän kasvukehitykseen liittäisin myös käsityksen omasta fyysisestä olemuksesta. Se muuttuu vääjäämättä vuosien myötä niin miehillä kuin naisillakin, oli synnyttänyt tai ei. Sanoisinko että jokainen ruttu, arvi ja röllö kertoo elämän kokemuksesta enkä yhtäkään niistä antaisi pois! Kuntoilun liittäisin enemmänkin terveelliseen elämäntapaan kuin vain yksinomaan ulkonäköseikkoihin.
  2. Elämme kontrolliyhteiskunnassa....ja pahimpia sen ylläpitäjiä olemme itse. Mahoton itsekriittisyys ja olenpa siihen syyllistynyt itsekin oman ulkonäön suhteen. Raskausarpia on kahden lapen jälkeen mutta en ole niitä ikinä hävennyt. Biitsielämää en ole järin koskaan viettänyt ja nyt perheellisenä vielä vähemmän, mutta ei johdu ulkonäöstä. Arpien takia en ole muuttanut pukeutumista. Röllimaha tietenkin asettaa joitain vaatimuksia mutta ei ole sekään hidastanut. Enemmän kuin raskaudet muutoksia on tuonut ikä. 40+ v jälkeen huomasin että lihon paljon helpommin eikä kilot enää karise kuten ennen. Enkä kyllä lähde leikkuupöydälle, se on varma. Pitäähän sitä henkisesti itseä kehittää joten on vaan hyväksyttävä elämän tuomat muutokset :) Äitinä olen seurannut tyttäreni kamppailua vaikean sairauden kanssa. Siinä kyllä omat pienet murheet läskien, arpien ja ryppyjen kans pääsee oikeisiin mittasuhtesiin eli muuttuvat merkityksettömäksi. Tyttö oli jo 5 vuotiaana kortisonin takia ylt'ympäriinsä arpien (striojen) peitossa .... ja ne arvethan jää vaikka vaalenevatkin. Hän elää niiden kans ihan koko elämän. Koitetaan olla iloisia ja tyytyväisiä siitä mitä meillä on ja nauttia elämästä sellaisena kun se meille kullekin tulee. Vaikka lääkäri poistais maharöllön niin enpä usko että kukaan sen myötä tulis tyytyväisemmäksi elämäänsä. Silmä vaan kiinnittyy seuraavaan kohtaan kropassa.
  3. tytölleni kokeiltiin Humiraa jonkin aikaa, koska enbrelin teho laantui. Lääke kirveli ja siitä tuli paikallinen allerginen reaktio joka paheni kerta kerralta. Tämän vuoksi lääke lopetettiin ja palattiin enbreliin. Onko kellään jäänyt humiran lopettamisen jälkeen pistoskohtien kutinaa ja kipua? tytölleni jäi reiteen todella kipeä kohta joka ärtyy ja kipuilee jo vähäisestäkin rasituksesta ja myös levossa. Tähän kohtaan pistettäessä sattui todella paljon ja luulimme jo että neula oli katkennut ihon alle. Jalka kuvattiinkin mutta mitään ei löytynyt. Nyt kuukausienkin jälkeen kipua on edelleen. Lääkärit ei tiedä mistä kyse. Onko muilla samoja kokemuksia?
  4. Myös minun 10 v. tyttäreni käyttää Enbreliä. On käyttänyt jo melkein 5 vuotta. Lisäksi menee Arava viitenä päivänä viikossa. Enbrelin aloittamisen jälkeen hän sairasti lukuisia poskiontelo- ja korvatulehduksia, mutta kierre loppui vähitellen. Nyt kaikki ok vaikka annosta on nostettu. Verikokeissa ei koskaan ole ollut mitään poikkeavaa. Tämä lääke oli hänelle pelastus sillä tauti oli raju eikä mikään muu lääke/niiden kombinaatio auttanut yhtään vaikka kokeiltiin kaikkea. Remicade ei käynyt allergisen reaktion vuoksi.
    Aluksi kävimme tk:ssa pistosten takia, mutta nyt hoidamme homman kotona. Minä sekoitan aineen ja tyttö pistää itse. On helppoa ja pistäminen tytöltä onnistuu hyvin. Suosittelen, sillä ainakin meidän arkielämää helpotti huomatttavasti tk:ssa käyntien jäätyä pois.
    Opeteltiin homma Heinolassa Reumalla.
  5. Tämä keskustelu herätti mielenkiintoni sillä lapsellani (nyt 10 v) oli voimakkaita raivo kohtauksia muutaman vuoden ajan. Hänellä ei ole diabetestä vaan lastenreuma johon tuolloin voimakas kortisonilääkitys. Hänelle tehtiin pyynnöstäni 2 tunnin sokerirasitus jossa todettiin, että sokeritaso laskee rajusti kahden tunnin jälkeen. Mitään asialle ei tehty, emme saaneet apua mistään (lastenlääkärit, psykiatri...), kukaan ei tuntunut ymmärtävän asian vakavuutta vaikka olimme koko perhe aivan uuvuksissa asian takia. Todettiin vain ettei ainakaan ole sokeritautia. Tyttäremme oli todella agressiivinen ja raivoisa etenkin aamuisin tilanteen helpotuttua aina kun saimme hänet syömään. Ravintoa piti olla tasaiseen tahtiin joten mihin menimmekin meillä oli aina eväät mukana jottei tilanne riistäynyt käsistä. Muutenkin hän halusi syödä jatkuvasti ja kokojan.
    Kun predsisolon sitten lopetettiin tilanne tasaantui ja nämä raivokohtaukset muuttuivat normaaliiksi kiukutteluksi ja ruokahalu väheni normaaliin :)
    Lääkkeen lopettamisen syyksi meille ilmoitettiin ettei siitä ole ollut apua.....no, haittaa siitä ainakin oli todella paljon.
  6. Jos asia vaivaa sinua niin mene pätevän reumatologin vastaanotolle jos sellainen paikkakunnallasi on. Maksaa hieman mutta saat asiantuntijan mielipiteen tilanteestasi.
    Kasvukivut on helppo tapa kuitata lapsella ilmenevät kivut ja kolotukset, mutta taustalla saattaa kuitenkin olla jotain. Vaikka reumasairaus tai nivelten yliliikkuvuutta.
    Kannattaa kuitenkin ottaa selvää.
    Jos kyse on esim. lastenreumasta oireet eivät vält. ole rajuja, mutta tulehdukset voivat silti tehdä tuhoja nivelissä.
  7. .....lukasin Tahkokallion kirjat ja just ne herätti ajatteleen, että mun omassa käyttäytymisessäkin on parantamisen varaa.
    Aikuisten pitää osata olla aikuisia.
  8. hoitaa itseäsi! Siis tarkoitan että tee silloin tällöin semmoisia asioita joista pidät, harrasta jotain joka tekee sut onnelliseksi. Olisi se sitten lenkkeilyä tai jotain muuta pientä tai suurempaa. Ole hieman "itsekäs" ja ota/järjestä omaa aikaa, koeta rentoutua. Itkut ja murehtimiset sikseen! Olet hyvä äit ja kun olet rentoutunut ja onnellinen on lapsen kiukutteluakin helpompi sietää ja ottaa vaikeat tilanteet rauhallisesti.
    Kuvaamasi elämän tilanne on hankala ja olet varmaan tosi stressaantunut siitä. Olen itse (ollut) samanlaisessa tilanteessa tyttäreni kanssa. En kokenut saavani apua keneltäkään ammattiauttajalta. Heidän pakeillaan oli turha juosta sillä siellä tyttö oli kuin enkeli mutta kotona lähinnä hirmulisko. Hänen tempperamenttinsa on ärhäkkä eikä se ole hänen vikansa. Opettelinkin siis itse muutamia yksinkertaisia keinoja joista on ollut apua. Huutaminen/tukistaminen jne ei auta. En siis pesis lapseni suuta saippualla ikinä sanoi hän sitten mitä tahansa. On toimittava rauhallisesti (mikä ei onnistu jos stressaantunut) mutta jämäkästi ja johdonmukaisesti. Se mitä vanhemmat sanoo on laki, vaikkakin vastapainoksi voi lapselle jättää asioita joista hän voi itse päättää tyyliin lapaset laitetaan käteen mutta lapsi saa itse valita minkä väriset. Meillä oli joskus jopa nukkumissäännöt lastenhuoneen ovessa kun vaikeimpia hetkiä on olleet nukkumaan menot. Osaksi jotta me aikuisetkin muistettais miten toimia! Säännöt tehtiin lasten kans yhteistuumin (mikä ei tarkoita että lapset keksi omat heille sopivat säännöt). Itse asiassa siinä hoksas, että kyllä ne tietää miten homman pitäis toimia. Ongelma ei siis ollut siinä... Oli "hauska" huomata, että ne oikein innostu siitä hommasta (heh) ja aika hyvin sitten noudattivatkin sääntöjä.
    Olen huomannut että jos huudan kurkku suorana NYT HUONEESEEN ARESTIIN niin tyttäreni käy vastaan kaikella mahdollisella arsenaalilla ja sotatila on valmis. Kun sanon rauhallisesti mutta jämäkästi: Nyt HuoneeseeN! Hän menee kipin kapin vaikkakin huudon säestyksellä...mutta menee silti. Jees...mutta helppoohan se ei oo omien toimintatapojen muuttaminen. Vaikka kuinka kliseeltä kuulostaa niin lapset kasvattaa myös meitä aikuisia! Nää tilanteet on meillekin mahdollisuus oppia jotain uutta itsestämme. Voimia!
  9. ...perheen normaalia arkea: siis nuo rikkoituvat lasit ja rusakot :) Hyvä että äiti ja isä selviää tästä kaikesta rumbasta ja piilevistä vaaroista joten ekaluokkalaiselle ei moista vastuuta saa vielä sälyttää. Meillä 10 v ja 7 v lapset on ollees kahdestaan jonkin aikaa.
  10. Tyttäreni "uhma-ikä" on jatkunut jo noin 10 v eli syntymästä saakka ja luulempa että helpottaa sitten kun muuttaa kotoa :)
    Ainaski hänellä kyseessä on ärhäkkä tempperamentti eikä mikään muu. Olin aikoinaan ihmeissäni että mitenkäs tää uhma-ikä vaan jatkuu ku kirjoissa sanotaan muuta....kaikki lapset ei "mahdu" kirjoissa esiteltäviin taulukoihin...onneksi.
  11. oli poika 6 tai 7 niin hän on vielä pikku lapsi ja voi aivan hyvin tulla naisten puolelle. Olin just oman pojan (7 v) kans uimassa viime viikolla eikä mieleeni tullut ensinkään että olisin hänet lähettänyt yksin miesten puolelle. Siellä varmasti on niitä setiä jotka haluaa auttaa pikku poikia.... joo.
    Tervettä maalaisjärkeä voi käyttää tässäkin asiassa. Jos sukupuolisuuteen liittyvissä asioissa osataan perheessä keskustella avoimesti niin lapset kyllä itse ilmoittaa mikä ei heille enää käy. Ja voihan sitä tiedustella että ons tää käytäntö ok.
  12. Tyttäreni sai suuren avun Enbrellistä viiden vuoden ajan. Tämä oli ensimmäinen lääke jolla vaste oli hyvä. Tulehdukset vähenivät ja vointi parani huomattavasti.
    Ikävä kyllä lääkkeen teho kuitenkin hiipui ja se jouduttiin kuukausi sitten vaihtamaan Remicadeen.
    Enbrellistä ei tullut käytön aikana mitään sivuvaikutuksia.
  13. Trexan on hyvin siedetty ja kauan käytetty lääke. Tyttäreni sai trexania pistoksena n. 8 vuotta ennenkuin tuli sivuoireena pahoinvointia mihin ei pahoinvointilääkityskään auttanut. Jo pelkkä torstai-sanan maininta etoi häntä. Lisäksi lääke alkoi pistettäessä kirvellä kovasti. Veriarvoissa ei ollut koskaan mitään häikkää mutta trexan saattaa nostaa esim maksa-arvoja joten turvaverikokeissa kannattaa käydä säännöllisesti.
    Sivuvaikutukset ovat yksilöllisiä ja saattavat ilmaantua vasta vuosien käytön jälkeen jos sittenkään.
    Hyvää syksyn jatkoa sinulle!
    14. 1 / 1
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt