Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

0

Kommenttia

6

  1. ...olis vaan mukava saada sellainen koru, jota oikeasti haluaa käyttää. Enkä ole ikinä pyytänyt kalliita lahjoja, päinvastoin esim. arvokkain kukkakimppu, jonka olen saanut oli kevään ensimmäiset kolme voikukkaa (eripituisia vielä) pojaltani aikoinaan, taisi olla kolmen-neljän vanha, tuli kukkineen ja sanoi että ne kasvoi tossa talon vieressä, ne oli niin kauniit että toin ne sulle. Myöhemmin olen joskus vihjaissut miehille että olis kiva saada itsepoimittu kukkakimppu... mulle on sanottu että eihän nyt luonnonkukkia voi lahjaksi antaa ja ostettu sit kallis kimppu kaupasta. Ja sit kuitenkin haukutaan että kun mikään ei kelpaa, no kelpaahan ne mut kun haluais jotain persoonallisempaa ja saa jotain ihan muuta... :( Rahallako sitä rakkautta ostetaan nykypäivänä?

    ...Enkä mä pyytänyt mitään satasen korua, mut jos sellainen oli pakko ostaa niin olis voinut vaikka tehdä vähän salapoliisityötä että mikä miellyttää, olis kiva tykätä käyttääkin niitä lahjoja.... Jos se lahja maksaa kympin ja mä siitä tykkään tai jos se maksaa satasen ja en tykkää, tyhmyyttähän sellainen on jollei vähän funtsi! Itse ainakin mietin tarkkaan lahjaa ostaessa kelle ne lahjat menee ja mistä vastaanottaja vois pitää...
  2. Myös minä olen ihmetellyt kun tulee lahjaksi kalliitakin koruja, jotka eivät ilmiselvästi ole "juuri minulle ostettu". Nykyinen miesystävä osti aikoinaan ensimmäiseksi lahjaksi rannekorun, kaunis ohut sinikivinen ketju, mutta kun vaan itse tykkäsin käyttää melko paksua ranneketjua päivittäin, no silloin ajattelin että ollaan tunnettu niin vähän aikaa, että aihän tuo ole kai huomannut mieltymyksiäni, tosin totuin siihen mitättömän ohueen ketjuun, se vain sittemmin varastettiin :(

    Harmikseni vaan seuraava lahja oli massiivisen paksu kaulaketju, taas sinisellä kivellä, eikä muuten edes samaa sarjaa, vaikka molemmat olikin Kalevala korua. Ja kun siinä vaiheessa olisi luullut, että mies olisi huomannut, että käytän ohuita, keveitä kaulakoruja, kun jotenkin tulee olo että kuristuu jos on liian raskas koru kaulassa. Ja kun en edes pidä sinisestä... Kyllä se kaunis on, mutta ei todellakaan ollenkaan "minua". No, taisinkin näyttää hieman pettyneeltä lahjaa avatessa, kun mies kiirehti sanomaan että "et taida oikein tykätä, mutta ethän sinä itse sitä edes näe kun se on kaulassa, pääasia että minä itse tykkään sitä katsella" ...oli kai tarkoitettu vitsiksi, mutta kyllä tuntui jotenkin vielä kurjemmalta kun noin sanotaan... Kerran koruliikkeessä muuten asioidessa, huomasin että se oli melkein satasen koru, luulisi että niin kalliita ostaessa vähän miettisi minkälaisen korun oikein ostaa.

    Eräs edellinen miesehdokas osteli aina korvakoruja, ensimmäiset kun sain, niin ei mulla ollut edes reikiä korvissa... "hups, ostin lahjan, nyt vasta tajusin..." no oli muutenkin tarkoitus laitattaa reiät, niin olipahan hyvä syy... seuraavat korvikset oli kultaiset isolla sinisellä kivellä, joo en tosiaan tykkää sinisestä enkä muuten käytä ikinä kultaa vaan hopeata... hän kyllä käyttii kultakoruja ja piti sinisestä...

    Joskus kyllä on onnistanutkin, yksi ehdokas antoi joululahjaksi korurasian sanoen että "kun näin sen ajattelin että se on just sinunlainen koru, niin olihan se pakko ostaa" tämä todella piti paikkaansa, se on juuri sellainen pieni rosoisen kaunis riipus, että olisin otsekin ostanut sen jos olisin nähnyt ja se on kaulassa edelleenkin lähes päivittäin. Harmi kun se suhde jotenkin lopahti, välimatkaan ja erilaisiin elämäntilanteisiin, ainakin lahjat ja kukat tuntui olevan sitä mitä toivoin, oliskohan elämä muutenkin ollut tasaisempaa ;)