Vapaa kuvaus

Uskon Jumalaan, koska rakastan häntä, mutta jos en jostakin tietäisi hänen olemassaoloaan, niin ehkä rakkauskin olisi olisi vaikeampaa. Uskoon tuleminen on joka tapauksessa Jumalan ihme, jonka hän vaikuttaa palvelijoidensa kautta, koska haluaa antaa palvelijoilleen sen tehtävän lahjana. Jos et usko tähän niin sitäkin suuremmalla syyllä Jumalasta täytyy kertoa, jos kerran ihmiset eivät ilman käänny hänen puoleen. Pohdiskelen paljon ja kirjoittelen tekstejä, fysiikasta itselleni varastoon, koska opiskelen sitä, ja Jumalasta ja Raamatusta lähinnä kannanottoja varten. Pidän rehellisyydestä ja avoimuudesta, ei uskon asioita tarvitse väkisin todistella. Kuitenkin pohdin ja esitän asiat mielelläni loogisesti. Joskus ehkä liitän keskusteluihin jotakin tuottamastani aineistosta. eliasyleinen@luukku.com (Saanpahan ensimmäistä kertaa roskapostia tuohon osoitteeseen.) Linkit: http://www.vaino.fi Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2

Kommenttia

136

  1. Tarkoitukseni on kysyä, millä perusteella pidät Adventisteja jonakin muina kuin kristittyinä. Tässä on vähän lisää pohdittavaa.

    En ole tällä sivustolla seikkaillut, ties vaikka adventistit antaisivat täällä huonon kuvan itsestään, mutta yleensä onkin niitä, jotka ovat potkimassa ketä vain ulos, ja jos toiset eivät usko heidän oppiinsa tai harhaoppiinsa, niin sen pelkän opin takia jo vihjaillaan että se toinen on matkalla helvettiin (ei tosin suoraan sanota).

    Niin, kaikilla kirkoilla on jotakin virheitä opeissaan ja toiminnassaan ja seurakunnassa on jotakin epäpuhdasta jo sen takia, että sitä tarvitaan ylläpitämään puolustuskykyä. Ellen Gould White ei ole tosin adventismin perustaja, mutta hänen kirjoituksiaan luetaan paljon, ei niin että Raamattu kuitenkaan jäisi lukematta. Ellen oli aina ystävällinen, nöyrä ja hyväntahtoinen, toisin kuin eräät muut uskontojen perustajat.

    Adventistit opettavat että Jeesus on Jumala, hyi sentään, eikös Kristityn oppiin kuulunut, että "ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa." (Kol. 1:15) "Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa." (1Kor. 15:28) No ei kai tämä sitten ole niin kauhe synti, kun kerran Jehovan todistajienkin herätkää lehdessä 2005 huhtikuu 22 nro. 8 sivulla 8 ja 9 sanotaan että Kristus on jumala "On sekä kreikan kieliopin että Raamatun opetuksen mukaista sanoa, että Sana oli 'jumala'". Enempää heihin sekaantumatta voidaan todeta, että tässä adventistit kuuluvat yhteen kristittyjen enemmistön kanssa, kun he tekevät Jeesuksen Kristuksen hyvin kiinteästi Kaikkivaltiaaksi Jumalaksi.

    Adventistit opettavat että ihminen pelastuu yksin armosta Jeesuksen Kristuksen kautta, joskin heillä on jonkin verran lakihenkisyyttä ja puhdasoppisuuden aatteita.

    Adventistit odottavat Jeesusta Kristusta takaisin noutamaan omansa taivaaseen.

    Adventistit uskovat, ettei kuolemaan nukkunut ihminen ole tietoinen ennen ylösnousemusta, vaan eipä Raamattukaan pidä ensisijaisen tärkeänä kaikille kertoa tuota yksityiskohtaa, missä on ihmisen sielu silloin. Jeesuksen tulemus on nyt lähempänä kuin koskaan ennen (se on itsestään selvyys), siis tarkoitan että hyvin lähellä, niin lähellä ettei välittömillä kuolemanjälkeisillä asioilla ole paljoa merkitystä, ja muutenkin juuri tähän liittyy se vahva Kristuksen odotus. No, mikään kirkkohan ei ole täydellinen paitsi ehkä Jehovan Todistajat omasta mielestään.

    Adventisteilla saattaa joku ennustuksen tulinta vähän mennä vikaan tai tulla ylilyöntejä terveysperiaatteissa mutta ei luulisi sen vaikuttavan nimeen kristitty. Kristitty on se joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, eikö, vai pitäisikö sitä supistaa Taivaaseen matkalla oleviin. Oman kokemukseni perusteella todistan että adventistit ovat sitäkin.

    Jotain jäi varmaan mainitsematta, se asia nimittäin, millä perusteella adventistit eivät ole kristittyjä. Se jää sinulle. Vastaa, millä perusteella adventistit eivät ole kristittyjä?
  2. Jos Jeesus ei voi antaa elämää kuolleille nyt, niin kuinka hän voi sen antaa vasta sitten ylösnousemuksessa? Kenelläkään ei tarvitse olla elämää itsessään, jotta hän voisi elää, Jeesus antaa sen. (Joh. 11:25-26, Joh. 6:51) Kuolema on ero Jumalasta "mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman." (1Moos. 2:17) Aadamin ruumis ei kuitenkaan kuollut niin kuin Jumala sanoi, Helvetti on ikuinen ero Jumalasta, toinen kuolema "Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. 15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen." (Ilm. 20:14-15)
    "Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti." (Ilm. 20:10)

    Raamattu sanoo, että on ylösnousemus, mikseivät ne ihmiset sitten voi olla silloin haudoissaan henkeä ja sielua myöten? Koetat järkeistää Raamattua sillä, ettei Jumala muka halua lähettää ihmisen henkeä ja sielua ruumiiseen, jos ne jo ovat Paratiisissa.
    "Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten." (1Kor. 15:40)
    "Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu; 40. sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen." (Hepr. 11:39-40)
    Raamattu todistaa että jotakin puuttui vielä, kuitenkin heihin kuului Aabraham (Hepr. 11:8). Ja Aabraham oli elävä (Matt. 22:32), samoin noihin uskon sankareihin kuului Mooses (Hepr. 11:24) Mooses oli elossa kirkastusvuorella, opetit mitä hyvänsä, sillä: "Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle, yksinäisyyteen. 2. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo. 3. Ja katso, heille ilmestyivät Mooses ja Elias, jotka puhuivat hänen kanssansa." (Matt. 17:1-3)

    Se aika, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen oli jo silloin kun Jeesus tämän puhui:
    "Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää." (Joh. 5:25)
    He eivät kai sitten ole taivaassa kun kerran kuulevat tuon äänen? Kun eivät myöskään tiedä mitään, niin mitä se kuuleminen sitten on?

    Raamatussa ainoastaan ihminen väittää selvästi "kuolleet eivät tiedä mitään" näin ei sano hän, joka on viisaudessa (kaikessa) enemmän kuin Salomo
    "Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle yhdessä tämän sukupolven miesten kanssa ja tuleva heille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo." (Luuk. 11:31)



    Minä uskon Jumalan sanaan, eikä tuo sinun loputon vääntäminen pysty peittämään Raamatun ilmoitusta. Leikitäänkö, että sinä voitit? Varmaan se sinua tyydyttää enemmän kuin se että ymmärtäisit Jumalan sanaa.
  3. Myönnetään, että Raamatussa on jokunen paikka, jonka varassa sinunlaisesi voivat riippua, kun pettää hermot, jos joutuu jotakin uutta Raamatusta oppimaan. Pretribulationistit ovat tyhmempiä, kun heillä ei ole mitään millä oppiaan puolustaisivat. Äläkä vain sano, että olet yksi heistä.

    En tiedä miksi tuo oppisi on sinulle niin rakas, vai onko siinä vain kysymys itsetunnosta. Pidä vain omahyväinen oikeassaolo itselläsi. On täsä kysymys muistakin. Muille tämä asia on helpompi selittää, mutta ei väliä, suurin voitto on itse uskoa totuuteen ja että muutkin uskovat totuuteen. Jos he torjuvat minun opetukseni sen takia, että olen väärässä, niin hyvä, jos sen takia että eivät rakasta totuutta, niin joutavat mennä. "Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen," (2Tess. 2:11)

    Kirjoitit minulle: "et usko Poikaan!". Mikä vihjaa, että se suuri joukko viattomia, vaatimattomia, nöyriä Jumalan palvelijoita, jotka eivät usko sinun oppiasi, joka on ihmisoppi, ovat muka uskosta osattomia vain sen tähden, että uskovat Jeesuken sanat, niin kuin lapsi.
    "Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: 'Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?' 2. Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä 3. ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.'" (Matt. 18:1-3)

    Luuk. 9:59-60
    "Toiselle hän sanoi: 'Seuraa minua.' Mutta tämä sanoi: 'Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni.' 60. Mutta Jeesus sanoi hänelle: 'Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa.'"

    Luuk. 8:51-55
    "Ja kun hän tuli taloon, ei hän sallinut kenenkään muun käydä sisälle kanssaan kuin Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin sekä lapsen isän ja äidin. 52. Ja kaikki itkivät ja vaikeroivat tyttöä. Mutta Jeesus sanoi: 'Älkää itkekö, sillä hän ei ole kuollut, vaan nukkuu.' 53. Niin he nauroivat häntä, tietäen tytön kuolleeksi. 54. Mutta hän tarttui hänen käteensä ja huusi sanoen: 'Lapsi, nouse!' 55. Niin hänen henkensä palasi, ja hän nousi heti ylös; ja Jeesus käski antaa hänelle syötävää."
  4. Tarkoitukseni oli osoittaa, että ei ole ihme, jos ihmiset eivät usko evoluutioon, koska heillä ei ole mitään väylää, josta heille syötettäisi todisteita evoluution puolesta, vaan sitä vastaan. Näin on suunnilleen kaikilla uskonnollisilla ryhmillä, joista evolutionistit on yksi. Useimmat evolutionistit uskonnollisen vakaasti uskovat ja väittävät, ettei ole Jumalaa, vaikka koko kysymys on tieteen ulkopuolella, ainakin mikäli halutaan väittää että Jumalaa ei ole. Tiede nimittäin ei tiedä kuin murto-osan kaikesta tiedosta, eikä Jumala ole luonnonlaki, jota voisi testata joka paikassa. Koko ajatus, että ei tarvita syytä kaiken olemassaololle on epätieteellinen. Loogisempi olisi ajatella, että kaikkivoipa Jumala on itse syy olemassaololleen, samoin kuin kaiken muunkin olemassaololle, eihän hän ole ajasta riippuvainen kuten aine.

    Muut ehkä pyytävät sinua uskomaan sokeasti, ehkä jopa saat minun teksteistäni käsityksen, että sinun täytyy uskoa, mutta älä usko, älä edes todisteita ellet itse halua, lue vain jos kiinnostaa.

    Tietenkin minun pitäisi sinun antaa uskoa rauhassa niihin valheisiin, joita sinulle on syötetty. Jos sinulla ei ole rakkautta totuuteen, niin turha kenenkään on yrittää sinulle totuutta syöttää, itse Jumala estää sinua löytämästä totuutta, jos vihallasi totuutta kohtaan et ansaitse sitä löytää.

    Vastaan kuitenkin jotakin kysymykseesi, jos haluat tietää. Omasta näkökulmastani näyttää toistaiseksi siltä, että tiedän itse noista asioista monin verroin enemmän, mitä sinun ei tietenkään tarvitse uskoa. Ei tarvitse uskoa muutakaan tästä, mutta näet ainakin miten erilaiselta maailma näyttää kehitysopin ulkopuolelta käsin.

    Yritän vastata ensin samassa järjestyksessä kuin itse kirjoitit.

    Totta on, että tiettyjä asioita ei voi tutkia tyypillisin tieteen menetelmin, mutta se ei tarkoita että ne tulisivat helpommin tutkittaviksi, jos ei niihin usko. Jeesukseen uskova saa testata onko se oppi Jumalasta. Tarkoitus vain ei ole, että on pakko uskoa juuri sen takia että faktat osoittavat että Jumala on olemassa, sillä hän voi itsekin ilmestyä jos haluaa itsensä ilmaista, ja hän voi halutessaan antaa palvelijoilleen tarpeeksi viisautta.

    Jumalan jälkeläisenä Jeesusta Kristusta ei yleensä ajatella, vaan näkymättömän Jumalan kuvana.

    Siitä RNA:sta muistutan, että se on vain kopio DNA-pätkästä ja sitä käytetään avaimena siten, että se itse ei toimi entsyyminä normaaleissa kemiallisissa reaktioissa, vaan sitä varten on tehty solun tehtaassa oikean molekyylin yhteyteen oikea RNA:n vastinkappale. Idea on että DNA toimii kuin keittokirja kun solu rakentelee molekyylejä ja RNA välittää DNA:n tietoa.

    Mitä tulee antamaasi linkkiin, saatan katsoa sitä enemmän, mutta se ei kuulu ideaan, koska tarkoitus ei juuri nyt ole käännyttää tai tulla käännytetyksi. Vilkaisin sitä ja siinä oli se hyvin mielenkiintoinen sinibakteeri, ei tosin kaikkea tietoa ollut siinä yhdessä tekstissä. Jos tutkit tuota alaa, niin haluan kunnioittaa sitä harrastustasi/(ammattiasi?).

    Tähän väliin kirjoitan niistä toisteista: Evoluutio-oppi ei ollut Darvinin keksintö, vaan jo muinaisessa Babyloniassa sitä opetettiin, ja myöhemmin Antiikin Kreikassa, Darwin sai oppinsa isältään, jota voikin pitää sen opin varsinaisena keksijänä, paitsi että Darwin lainasi lisää aineistoa Lamarcilta. Darwin havainnoi olemassaolevia yksilöitä, ei niiden kehitysprosessia. Samaan aikaan perinnöllisyyssääntöjä tutki Mendel, joka havaitsi, että vaikka jälkeläinen on näennäisesti erilainen kuin vanhempansa, sen ominaisuudet periytyvät täydellisesti vanhempien sellaisesta perimästä, joka ei muutu niiden elinaikana tai sukupolven vaihtuessa. Jos olet käynyt lukion, tiedät kyllä mitkä nuo perinnöllisyyssäännöt ovat. Vaikka Mendeliä ei kehitysopin vaikutuksesta arvostettu omana aikanaan, niin hänen sääntönsä ovat voimassa yhä. Mitää Darwinin perinnöllisyyssäännöistä ei voida käyttää, sillä perimässä ei tapahdu muutoksia, enempää kuin nuo pelkkiä sairauksia aiheuttavat mutaatiot. Tätä Mendelin lakia noudattavaa muuntelua yleensä käytetään evoluutio-opin todisteena paljastamatta, ettei perimä muuttunut. Muuntelulle on virheellisesti annettu nimi mikroevoluutio, mikä ei ole evoluutiota, ellei uutta geeniperimää synny jonkin evoluutiomekanismin kautta, ja tämä mekanismi on toistaiseksi pelkkä oletus. Todellisia uusien lajien syntymisiä ei ole vielä koskaan havaittu, sillä havaituissa tapauksissa kysymys on vain perimän rekombinaatiosta (uudelleen järjestäytymistä Mendelin lakien mukaan). Tämän seurauksena muuntelulla on rajansa. Se on ollut alussa runsaampaa, nyt se on niin hidasta, etteivät edes oikein nuo neljä tai viisi miljardia vuotta tunnu riittäviltä kaikkien lajien syntymiselle (tätä en pysty itselleni todistamaan, mutta toistaiseksi luotan tietolähteeseen, lisää tietoa voi saada esimerkiksi Pekka Reinikaisen kirjoista). Tuo aika ei meinaa kyllä riittää ihmisen useammalle miljardille emäsparillekaan.

    Vaikka mutaatio joskus tuottaisikin jotakin harmitonta, vasta näistä harmittomista mutaatioista luonnonvalinta pääsisi perkaamaan parhaat. Mutaatiot tuhoavat vähän kerrallaan, vaikuttaen yksilön selviytymismahdollisuuksiin niin vähän, että luonnonvalinta ei perkaa yksittäisiä mutaatioita pois. Jos sitten jollakin populaation osalla onkin tullut hyvä mutaatio, niin sillä on samassa ajassa kertynyt jokaiseen yksilöön paljon enemmän haitallisia mutaatioita, joten jos haitalliset mutaatiot poistuvat valinnassa, niin menee hyväkin. Jos taas hyvä säästetään, saavat vauriot rauhassa kertyä. Ihmisellä onkin kertynyt pahimman lajin haittamutaatioita niin että keskimäärin kullakin yksilöllä on 20 letaaligeeniä, jotka tappavat pienen lapsen tai sikiön, jos sama letaaligeeni sattuu molemmille puolille DNA:ta. Kyseessä on liian tärkeän geenin tuhoutuminen mutaatiossa. Onneksi suvullisessa lisääntymisessä saadaan pienennettyä valintapaineita, sillä ihminen kuolisi tänä päivänä sukupuuttoon, jos lisääntyminen täytyisi tapahtua aina lähisukulaisten kanssa.

    Fossiilien piti olla todiste evoluution puolesta, niin kuin yhä väitetään, mutta ne eivät olleetkaan odotusten mukaisia, sillä ne eivät esittäneet tasaista kehitystä, vaan paljon oli tarkalleen samanlaisia yksilöitä, joskin ehkä eri kokoisia jo ikänsä ja terveydentilansa seurauksena, ja sitten oli rajut erot muodoltaan seuraavaksi lähimpiin fossiloituneisiin eläimiin. Tämä ilmiö esiintyy kaikkialla fossiilistossa, mistä onkin tullut teorioita kuten Punktualismi (jos muistan sen nimien oikein), joissa uskotaan että evoluutio hyppäilee eteen päin. Aina eivät fossiilit ole edes lukkoon lyödyn opin kannalta oikeassa järjestyksessä, vaan "vanhemmat" ovat "nuorempien" päällä siististi kerrostuneena tiiviissä kerrostuneessa kivessä, ilman poimuttumisen merkkejä. Vielä tavataan kaikkialta maailmasta puunrunkoja (tyhjiä koloja joita ne ovat jättäneet) jotka ulottuvat "eri aikakausien fossiilikerrostumien läpi" (Katso vaikka Evoluutio kriittinen analyysi, sivu 207, jos sen kirjastosta löydät, nimittäin ainakin minun ostamani kappaleen painos on lopussa, mutta uutta versiota kirjoitetaan). Miksi nämä fossiilit sitten eivät pysy kurissa? Siksi koska ne ovatkin enimmäkseen yhtä ja samaa kerrostumaa suunnilleen puolivälistä alaspäin. (Kaikkia kerrostumia ei missään ole siististi päällekkäin samalla paikalla.)

    Fossiilien ikää on pyritty määrittämään sen takia, koska evoluutioteoria tarvitsee hyvin pitkiä ajanjaksoja, jotta ne riittäisivät hämmentämään ihmisiä. Montaa ajanmääritystä on yritetty, mutta sitten löytyi kultasuoni, radioaktiiviset aineet. Oli helppo valehdella että ne ovat tarkkoja, kun ihmiset ajattelevat vain niiden puoliintumisaikaa, mutta mistä me voimme tietää, paljonko radiaktiivisia aineita oli alunperin ja paljonko ne ovat muuttuneet? Ennen maailmanlaajuista vesitulvaa, kreationistien termein, eli kauan sitten mantereet olivat yhdessä ja melko tasaiset. Vulgaanista toimintaa ei ollut paljon ja siksi radiohiilikin on eliöissä ollut vähäistä. Kun nämä kuolivat, niiden aineet, edes radioaktiiviset aineet eivät oikein pysyneet ilmeisesti paikallaan, koska kun niiden ikää mitataan, saadaan useita rajusti eroavia tuloksia. Mittauksia tehdään sitten niin kauan, kunnes tulos on "luotettava", eli ei poikkea liikaa siitä oletetusta oikeasta iästä. Fossiilien ei kuitenkaan tarvitse olla kovin vanhoja, koska linnun luu tai puun kudos voi korvautua mineraaleilla suotuisissa olosuhteissa 5-10 vuodessa kokeellisten tutkimusten mukaan (Pekka Reinikaisen mainitsee tämän kirjassaan Unohdettu Genesis). Näin ei tietenkään aina käy, ja dinosaurusten luut ovat hyvin tiiviitä, mikä selittääkin sen että suuret sellaiset ovat vain pinnasta kivettyneitä.

    Hevosen kehitystä pidetään kiistämättömänä todisteena evoluutiosta, mutta sen luulöydötkin ovat iältään väärässä järjestyksessä. Koko juttu oli vain ajatus siitä, miten se voisi tapahtua, ei mikään todiste, mutta kun todisteista oli huutava pula, niin siihen heti tartuttiin.

    Ihmisen ja apinan välisestä sukulaisuudesta yritetään löytää todisteita, onhan se meitä lähinnä oleva evoluutioprosessi. Näitä tutkimuksessa käytettävissä olevia ihmisen ja apinan välimuotojen luita on sen verran, että ne kuulemma saisi mahtumaan yhteen ruumisarkkuun. Parhaassakin luurangossa on vain 40% luista jäljellä, eikä se Lucy kävellyt pystyssä sen tiedon perusteella, mitä meillä kreationisteilla on, nimittäin sitä kuvataan yleensä edestä, koska sivukuva paljastaisi, ettei se voinut kulkea pystyssä. Nämä löydetytkin luut edustavat joko selvää ihmisrotua tai apinoita. Neradendalin ihmise kelpaavat välimuodoksi vain siksi koska heitä ei enää ole rotuna, mutta yhtä hyvin kävisi mikä tahansa muukin lyhyt rotu, kunhan se ensin kuolee sukupuuttoon, tai ainakin Nerdendalin ihmisen rakennemuotoja esiintyy yhä, mutta erillisissä yksilöissä, jotka eivät muodosta kansaa.

    Simpanssin DNA:n on toivottu muistuttavan ihmisen DNA:ta, ja niinpä niitä on vertailtu. Ongelmana on tietenkin selvittää, mikä geeni on mikäkin, joten on haettu ne kohdat, jotka ovat samanlaisia ja todennäköisesti tehtävältäänkin vastaavia. Näissä samanlaisissa osissa on haivaittu se 99% yhtäläisyys, simpanssin koko DNA:ta ei ole tietääkseni kartoitettu.

    Kun kerran apina on lähin sukulaisemme, niin kai sen insuliiniakin pitäisi voida ihmiseen käyttää, ja luulisi että ihmistä koskevat lääketestitkin tehtäisi mieluiten apinalle. Jostakin kumman syystä lääkärit eivät kuitenkaan ole oikein olleet evoluutiosta perillä, kun ovat syöttäneet ihmiselle sian insuliinia ja tehneen lääkekokeet sialla.

    On hämmästyttävää, kuinka niin monilla eläinlajeilla on samanlainen perusrakenne, ikään kuin ne olisivat sukua toisilleen. Vielä hämmästyttävämpää on se, että samanlaiset ominaisuudet yleensä rakentuvat aivan erilaisilla geeneillä. Ovatko valintapaineet sitten niin tarkkoja, että eläimen on aina tultava tietyn muotoiseksi? Se, että monenlaiset erilaiset ja erivahvuiset eliölajit, lampaat ja sudet ovat säilyneet, ei viittaa siihen, että luonnon valinta kovinkaan voimakkaasti ohjaisi kehitystä. Homologia ei voi olla sattuma, vaan se on yksi Jumalan kädenjäljistä.

    On selvää, että bakteereilla on parempi selviytymiskyky, kuin ihmisellä. Rotatkin selviävät joissakin tilanteissa paljon sitkeämmin kuin isommat eläimet ja ihmiset. Luonnon valinta on ylivoimaisesti bakteerien puolella, koska ne selviävät ja lisääntyvät ja käyvät ihmisen kimppuun. Taudit lisääntyvät, mikä kertoo siitä, että ensin olivat ihmiset, sitten tulivat taudit ja bakteerit, jotka saavat lopulta ihmisestä voiton. Siis ensin oli ihminen, sitten tuli elinvoimaisempia eläimiä ja kehitys johti lopulta bakteeriin, kehityksen huippuun.

    Millerin ja Oparinin kokeessa saatiin aikaan eloton ainemöykky, jolle annettiin nimeksi koaksaali, ja jota pidettiin itsestään syntyneenä elävänä soluna. Siinä ei tietääkseni ollut edes aminohappoja, mutta siinä oli vettä hylkiviä rasvoja, jotka mahdollistivat pilkotun koaksaalin muotoutumisen pyöreäksi. Tätä taas nimitettiin solun jakautumiseksi. Missään kokeissa ei ole pystytty saamaan aikaan spontaania reaktiota, jossa syntyisi kaikkia elävän solun tarvitsemia rakennusaineita. Vielä vähemmän ihminen pystyy millään yrityksellä edes mallin avulla rakentamaan mitään elävää. Kloonaamisessakin hyödynnetään solun luontaisia kykyjä, kun työnnetään solu munasolun sisään. Oletetussa alkuliemessä oli varmasti enemmän aikaa kuin tieteellisissä kokeissa, jotta paremmin toteutuisi se merkillinen tapahtuma, että elottomat molekyylit yhdistyisivät eläviksi yksinkertaisiksi organismeiksi. Alkulientä tai mitään alkumaapallon olosuhteita ei ole todistettu, vaikka niin tiedelehtiin ja oppikirjoihin kirjoitetaankin. Oppi aminohapoista meressä perustuu ainoastaan ja tarkalleen siihen, että elämän kaikkia raaka-aineita on oltava läsnä sen syntyessä. Tämä johtaa siihen päätelmään että alkuilmakehässä oli juuri ph-arvoltaan neutraali ilmakehä ja siinä salamoi paljon ja siinä olivat juuri tietyt aineet tietyssä suhteessa ilmassa leijailemassa, koska juuri tämä on ainoa tapa, jolla on kokeissa saatu syntymään aminohappoja spontaanisti, eli ilman että elävät organismit tuottavat niitä. Jotta solu vielä syntyisi, tarvitaan aminohapoille pyrkimys liittyä yhteen ja jäädä yhteen, joten tämäkin on määritelty alkumereen, se että aminohapot pyrkivät muodostamaan rakenteita. Mitään näistä ei voi perustella millään muulla kuin sillä että oletetaan evoluutio tapahtuneeksi. Siksi alkumeren ”tieteellisesti todistetut” ominaisuudet eivät todista että evoluutio tapahtui, jos nimittäin evoluutiota ei ole tapahtunut, niin ei ollut alkulientäkään. Tieteellistä olisi pitää evoluutiota vääränä ainakin siihen asti kunnes alkuliemi on todistettu (ilman oletusta elämän spontaanista synnystä), ja tämänkin jälkeen pitäisi olla todisteet kaikilta muiltakin alueilta. Vaikka kehitys olisi mahdollista, niin Jumala on silti voinut luoda maailman, joten evoluution pätevä todistaminen onkin perin vaikeata, eihän tieteelle muutenkaan kuulu historia ylipäätään, saatika sitten muinaishistoria.

    Stephen Hawkin on kirjoittanut, että alkumeressä syntyi itseään kopioiva entsyymi, jonka kopioinnissa tapahtui virheitä ja muuttuneista entsyymeistä osa kopioi itseään muita nopeammin ja syrjäytti muut. Tällä tavoin kehittyi lopulta ensimmäinen solu ja siitä kaikki muu elämä. Kemia ei kuitenkaan tunne entsyymin kopioitumista. Entsyymi ei tee itse mitään, se vain pienentää kynnystä reaktiossa, johon pyrkimys on jo olemassa. Vedessä aminohapoilla ei ole todellisuudessa pyrkimystä liittyä yhteen, vaan ennemmin monimutkaisetkin molekyyliketjut pyrkivät vedessä hajoamaan, ellei solukalvo suojaa niitä. Jos reaktiotuote itse sattuisikin toimimaan entsyyminä, niin kopiointivirheen sattuessa pyrkimys tietynlaiseen kemialliseen reaktioon ei tule mukana, tai muuttunut entsyymi vain edistää entistäkin tehokkaammin samaa reaktiota, mitä aikaisemminkin, eli ei kopioikaan itseään. On liian epätodennäköistä, että entsyymi aina muuttumisenkin jälkeen sattuisi edistämään itsensä syntymistä ja löytäisi vielä kemiallisen reaktion siihen. Alkumeressä ei mitenkään voinut olla taipumusta synnyttää kaikkia niitä molekyyliketjuja, jotka tarvittaisi välivaiheiksi elävän solun ja elottoman aineen välille. Tuskin alkumeressä olisi ollut mitään pyrkimystä kemialliseen reaktioon, jossa yksinkertaiset molekyylit liittyvät yhteen. On siis järjetöntä väittää että entsyymi kehittyisi soluksi. Samoin DNA:lla ei ole kykyä toimia itse. (Deoksiribonukleiinihappo) DNA on solussa vain passiivinen tietopankki, jota solu ei käytä edes askellettavana ohjelmana niin kuin tietokoneissa. Elävä solu onkin hämmästyttävän itsenäinen ilman DNA:takin. Se pystyy kopioimaan itsensä ilman DNA:n apua, sillä solun jakautumisessa DNA paketoidaan ennen jakautumista niin ettei sitä voida lukea. Tähän mennessä tieteellisissä tutkimuksissa on saatu solun toiminnasta sen verran selville, että tiedetään että kaikki solun toiminnalliset mekanismit ovat muualla kuin DNA:ssa, jopa DNA:ta lukevat mekanismit. DNA:ta tai siitä kopioituja RNA-molekyylejä ei käytetä suoraan entsyyminä missään solun tominnoissa, vaan se toimii pelkkänä avaimena. On hämmästyttävää, miten solu itse tuottaa kaiken muun, lukee vain piirustukset DNA:sta, ja nekin pitää kääntää ja tulkita uudelleen. Entsyymiä tai aminohappoketjua rakennettaessa jollakin hienolla tuntemattomalla tavalla solu valmistaa ensin aminohapot ja liittää kuhunkin niistä molekyylin ikään kuin lukoksi tai antamaan DNA-koodille merkityksen. Tämän jälkeen nämä aminohappopätkät viedään ribosomeihin, ja vasta tässä vaiheessa DNA-koodi saa RNA:ssa merkityksen, kun RNA tarttuu juuri tiettyyn lukkoon ja siten ribosomi on RNA:n ja kuhunkin erilaiseen aminohappoon liitetyn erilaisen mekanismin avulla valinnut yhden aminohapon rakennettavaa entsyymiä tai aminohappoketjua varten. Ainoastaan DNA:n kopioinnissa käytetään DNA:n omia kemiallisia ominaisuuksia yhdessä kopiointilaitteen kanssa. Tässä reaktiossa tumassa on solun valmistamia adeniinia, tymiiniä, guaniinia ja sytosiiniä valmiina liittymään DNA:han oikeiden entsyymien avustamina. Mitään näistä DNA:n kopiointiin tarvittavista aineksista ei ollut spontaanisti alkumeressä.

    Pohdittaessa elämän syntyä, on otettava huomioon, että ilman Luojaa se on hyvin epätodennäköinen. Jo elämän mahdollistavat luonnonlait ovat niin epätodennäköisiä, että Luojaan on pakko uskoa. Näilläkin luonnonlaeilla juuri maapallon kaltainen elämälle suotuisa paikka on maailmankaikkeudessa niin harvinainen, että voidaan pitää ihmeenä että sellaisia on edes yksi. Alkuilmakehä maapallon ympärillä olisi voinut olla hapettava tai pelkistävä, mikä olisi estänyt aminohappojen synnyn. Todennäköisesti alkuilmakehän salamointi on ollut vähäistä, varsinkin jos ilmakehässä on ollut paljon vettä tasaamassa lämpöä ja vähentämässä tuulia. Runsaskin salamointi on tuottanut vain vähän aminohappoja ja on itse tuhonnut osan niistä. Alkumeressä kaikkien myrkkyjen seassa aminohappomolekyyli on ollut kovin yksinäinen. Jos tästä olisi vielä syntynyt solu, niin evoluution käytettävissä oleva aika olisi määräytynyt armotta ravinnon määrän mukaan. Lisäännyttyään solut olisivat kuolleet nälkään. Kaikki syntyneet aminohapot ovat olleet optiselta isomeeriltään satunnaisia. Solun synty vaatii välttämättä juuri vain toista optista isomeeriä kustakin aminohaposta, jotta aminohapon kemiallisen ominaisuuden perusteella solu saa käyttöönsä juuri oikean muotoisen molekyylin. Väärä optinen isomeeri on voimakasta solumyrkkyä, ja tämän vuoksi alkusolu joutui tulemaan toimeen ja lisääntymään ilman ravintoa. Jos sille jostakin olisikin tullut kyky käyttää aminohappoja ravintonaan, se olisi kuollut niihin. Samoin kuin ei ole olemassa mikroevoluutiota, koska sillä tarkoitetaan rekombinaation aiheuttamaa muuntelua, joka ei vie kehitystä mihinkään suuntaan, samoin ei tiede tunne käsitettä kemiallinen evoluutio, koska sen lisäksi, ettei se ole edes mahdollista, se ei ole kehitystä, vaan lisääntymiskykyiseen muotoon on kerralla päästävä. Alkusolun synnyn todennäköisyys voidaan laskea sen koosta suoraan, koska sitä edeltäneet rakentumisen välivaiheet eivät ole kyenneet lisääntymään tai säilyttämään itseään pitkään. Solulla oli alkumeressä yhä uudelleen ja uudelleen mahdollisuus alkaa syntyä. Yhdestä alusta solun synnyn todennäköisyyttä laskettaessa voidaan kertoa keskenään sen osien syntymisen todennäköisyydet. Edes yhden aminohapon liittyminen soluun ennen kuin siitä irtosi yksi tai useampi aminohappo, ei ollut todennäköistä, koska keskeneräisellä solulla ei ollut kunnollista suojaa ja siitä irtoili veden lämpöliikkeen vaikutuksesta osia. Kaiken lisäksi solu tarvitsee muutakin kuin aminohappoja, eikä spontaanisti synny edes kaikkia aminohappoja. Olettakaamme että meidän elämä on vain yksi lähes äärettömän monista elinkykyisistä vaihtoehdoista. Yhden aminohapon onnistuneen liittymisen todennäköisyys äärimmäisellä optimismilla voidaan siis arvioida seuraavasti: 10% todennäköisyydellä se tulee tarpeeksi pian ja suostuu liittymään soluun, 90% todennäköisyydellä se liittyy oikeaan kohtaan. 80% todennäköisyydellä se on aminohappoa, jos sen täytyy olla aminohappoa ja se ei ole aminohappoa, jos sen pitää olla jotakin muuta, 50% todennäköisyydellä se on oikeaa optista isomeeriä ja 4/5 todennäköisyydellä se liittyy oikeassa asennossa. Yhden liitoksen onnistumisen todennäköisyys on siis 3% (ylöspäin pyöristettynä). Nyt tämä todennäköisyys pitää vain korottaa niin monenteen potenssiin, kuin solussa tarvitaan näitä molekyylejä. Alkusolu tarvitsee toimiakseen energiantuotannon, lukuisia ainenvaihduntamekanismeja, molekyylitehtaita, pilkkojia, molekyylien kokoajia, DNA-tietopankin, välikalvoja reaktioiden erottamiseen, monimutkaisen solukalvon, tietoliikenneväyliä, aineiden kuljetusväyliä, jotakin millä solu voi kulkea eteenpäin, solunjakautumismekanismit ja tietenkin jo alussa piti olla solussa energiamolekyylejä, kaikkia rakennusaineita ja toiminta käynnissä. Edes yksi ribosomi ei rakennu vielä muutamalla aminohapolla. Näiden lisäksi solun sisään pitää jäädä sopivasti vettä. Jos oletetaan solun syntyneen ilmakehässä, sen olisivat salamat tuhonneet, sillä olisi ollut aikaa vain vähän, mikään voima ei olisi kuljettanut rakennusaineita yhteen ja pudottuaan veteen sen olisi pitänyt olla valmis. Tietenkin voi ehdottaa että osa solusta syntyi ilmassa, mutta mielestäni on järkevämpi keskittyä alas pudonneisiin aineksiin. Kuivalla maalla tämä synty ei olisi onnistunut sen paremmin, eikä hyödytä mitään ehdottaa sisämaan lätäköitä, joissa vain on tila, ruoka ja aika vähäisempää. Keskittykäämme siis alkumereen. Ihmisen solussa on useampi biljoona molekyyliä, niistäkin suurin osa aminohappoketjuja, mutta siinä on tarpeettoman paljon elimiä, monia samanlaisiakin. Lähtökohtana voimme ennemmin pitää pienintä bakteeria ja kuvitella alkusolu hieman pienemmäksi, vauvasoluksi, joka saamansa ohjeen mukaan pian rakentui täysikokoiseksi. En nyt tiedä, mikä on sinibakteerin koko, mutta arvioin varovasti alkusolun kooksi 50 miljoonaa aminohapon kokoista rakennusainetta. Tietokoneen kautta käsite megatavu voi olla tullut tutuksi, ja varmaan ohjelmoitsija hyvin ymmärtää, että 50 miljoonaa aminohappoa ei ole alkusolun kooksi vielä paljon. Kolme prosenttia korotettuna potenssiin molekyylien lukumäärä, on 0.0350 000 000 ja tekee 0.54*10-76 143 937, mikä pitää pyöristää suurien epätarkkuuksien vuoksi muotoon 10-70 000 000 tämän kanssa tulee vähän ongelmia, joten valitaan alkusolun kooksi sittenkin 100 000 aminohappoa, mikä on jo varmuudella vähemmän kuin tarpeeksi. 0.03100 000 on suunnilleen
    10-152 000 (potenssi pyöristettiin evoluution kannalta edullisempaan suuntaan), mistä voidaan sitten alkaa laskea todennäköisyyttä että alkumeressä sattui tämä yksittäistapauksena epätodennäköinen ilmiö. En muista montako atomia oli alkuliemessä, joten vaivaa säästääkseni sijoitan alkumereen maailmankaikkeuden kaikki atomit 1080, joista en tiedä aminohappojen osuutta, joten oletan jokaisen atomin yhdeksi aminohapoksi ja kelvolliseksi aluksi alkusolulle. En tiedä kuinka usein mahdollisuuksia solun synnylle alkoi, mutta oletan että jokaista atomia kohti tapahtui näitä tiheämmin kuin supertietokone pystyy tekemään laskusuorituksia, eli vaikka 1021 sekunnissa. Kerrotaan tämä vielä huvikseen vaikka sillä, kuinka monta nanometriä valo kulkee sekunnissa 1021*2.99792458*1020=2.99792458*1041. Annetaan tälle ”kemialliselle evoluutiolle” aikaa 100 miljardia vuotta koko maailmankaikkeuden elinkaaren aikana. Tällöin maailmankaikkeuden elinkaaren aikana evoluutiolla olisi ollut 1080*2.99792458*1041*3.15576*1018 = 9.460730473*10139 mahdollisuutta alkaa. Matemaattisesti korrektia olisi laskea alkusolun synnyn todennäköisyydeksi 1-(1-10-152 000)^9.460730473*10139. Tätä ei voi kuitenkaan laskea, koska mikään laskin ei käsittele kyllin tarkasti lukua 0,99999… jossa on 152000 numeroa. Sen sijaan voimme laskea 10-152 000*9.460730473*10139 on melko tarkkaan 10-151 860, mikä on suurempi todennäköisyys kuin pitäisi, koska emme teknisistä syistä voineet suorittaa laskua oikein. Näin kaikki mitä tiedämme solun synnyn todennäköisyydestä on että vaikka sille antaisi kuinka monta yritysmahdollisuutta hyvänsä ja kuinka pitkän ajan hyvänsä, sen syntytodennäköisyys tieteellisesti laskettuna pysyy aina epätodennäköisenä ja näyttää samalta. Helpompi on yhdellä ainoalla yrityksellä purkaa mikä tahansa tietoliikenteessä käytetty salaus, kuin synnyttää tieteellisissä kokeissa elämää. Vaikka olettaisimme että molekyylit ovat halukkaita liittymään yhteen, olisi mahdotonta että niiden muoto olisi oikea jotta ne voisivat toimia elävänä ja lisääntyvänä soluna.

    Solun koko toiminnasta ja aineenvaihdunnasta tiedetään yhä tänä päivänä vain pieni osa, pääosin elävä solu on arvoitus. Ihmisellä on monta miljardia emäsparia, joiden kaikkien olisi pitänyt muodostua runsaan miljardin vuoden aikana, eli monta emäsparia vuodessa, mikä on mahdotonta koska sukupolviakin on vähemmän kuin yksi vuodessa, eikä jälkeläisiä tule kerralla tarpeeksi kattamaan esimerkiksi 420 yritystä sukupolvea kohti. Alussa ovat evoluution suurimmat ongelmat. Solun synnyn epätodennäköisyys antaa tietenkin jo musertavan vastauksen, mutta sen jälkeen tulee ongelmaksi happi, mitä tarvitaan, mutta ilmakehä oli aminohappojen syntyä varten neutraali. Kun kehitys etenee, pitää tehdä uskomattomia hyppäyksiä, kuten keksiä klorofylli, jonka satunnainen löytyminen on sekin todennäköisyydeltään vastaava kuin solun synnyn todennäköisyys. Pelkkä todennäköisyys 10-120 on niin pieni, etteivät mitkään yrityskertojen määrät riitä, eikä klorofylli ole näin todennäköinen, varsinkaan jos sen rakennusohje ei ole DNA:ssa. Yhteytystä varten alkusolun olisi pitänyt vaihtaa rajusti elinympäristöään. Yksi vaihtoehto on fotosynteesi lähellä veden pintaa, minne tuli ehkä sopivan vähän kaiken pölyn läpi auringon valoa, mutta ei ollut otsonia, mikä olisi suojannut UV-säteilyltä, joka vahingoittaa muutakin kuin DNA:ta. Kasvien fotosynteesi tarvittiin kuitenkin ensin otsonin tekemiseksi. Toinen vaihtoehto yhteyttämiselle olivat merenalaiset tuliperäiset energialähteet, mitkä vaativat solulta vielä suurempia muutoksia, kuin yhteyttäminen. Tämä ei tainnut kuitenkaan riittää otsonin tekemiseksi, joten turvaudumme siihen, että ennen otsonia oli ilmakehässä tarpeeksi vettä, eikä tulivuorenpurkauksia paljon esiintynyt, niin että ne olisivat saaneet vettä satamaan pois taivaalta. Pahempia ongelmia tulee solun sisäisessä kehityksessä. Minimisolulla ei olisi ollut toimintoja, joilla se olisi voinut kasvaa täysikokoiseksi, eikä se olisi kestänyt perimän ja rakenteiden satunnaista muuntelua. Näin ensimmäinen solu, kaiken elämän alku kasvaa suuremmaksi ja tulee epätodennäköisemmäksi, jos nyt mikään enää mitään merkitseekään sen jälkeen mitä edellä laskin. Solun evoluutiomekanismi on tietenkin myös yksi massiivinen epätodennäköisyys lisää. Evoluution tapahtuminen vaatii juuri sopivan määrän mutaatioita, ei hiukkaakaan enempää, sillä jos luonnon valinta ei ehdi poistaa huonoja muunnoksia, niin perimä rappeutuu tai kuolee liian ankaran valinnan kourissa. Jos saman sukupolven aikana tapahtuu monta mutaatiota, niin ne voittavat aina hyvät mutaatiot ja evoluutio kulkee jälleen väärään suuntaan. Jos valinta on liian ankara, niin sekin voi tappaa elämän. Kun bakteerista kehittyi alkeistumallinen, tarvittiin ensin niin pitkä perimä tämän rakentamiseksi, että mutaatiovaara kasvoi liian suureksi, eikä bakteerin DNA:n suojausmenetelmä voinut kehittyä, koska se olisi ensin vaatinut monimutkaisemman perimän, mikä olisi ollut mutaatioille arempi. Alkeistumallisesta kehitys aitotumalliseen on vielä vaikeampi, ja samoin siinä piti DNA:n pidentyä rajusti täysin suojattomana ennen kuin tämä kehitys rakensi suojan. Mutaatioiden yleisyys on suoraan verrannollinen DNA:n pituuteen, mutta esimerkiksi tuma pienentää mutaatioiden yleisyyttä. Bakteeri on elämänmuodoista edullisin ja tehokkain kehittyjä, miksi siis elämän kehitys olisi räjähtänyt kohti monimutkaisempia elämänmuotoja. Jos taas bakteeri olisi yksin, se ehkä kuolisi nälkään, mutta sellainen vaara ei saa aikaan kehitystä joksikin muuksi elämänmuodoksi.

    Suomalaisen geologian opetuksen perussanastoon kuuluvat evoluutio ja jääkausi. Maan muotoja selitetään järjestelmällisesti jääkaudella hyväksymättä mitään vedenpaisumusta. Tutkipa joskus hiekan kasautumista harjuiksi. Olen huomannut, että puron pohjassa ja järven rannassa vedenalaiset hiekka-aallot muodostuvat aina poikittain veden virtaukseen nähden. Tasapaksuja kauniita kulmattomia harjuja syntyy vain tällä tavalla, virtauksen suuntainen levenevä laskeva harju voi syntyä kun virtaus kulkee kapean syvänteen kautta esimerkiksi kivien välistä nopeammin ja kuljettaa hiekkaa vain alimman kohdan yli. Väitän että Suomen harjut ovat vedenpaisumuksen jäljiltä, vaikka jääkausikin on aikanaan ollut. Kerran Lapissa Saariselällä isän kanssa kulkiessani suunnistimme tunturien väliseen satulaan. Käytin silloin suunnistuksessa harjua, joka oli kasautunut päätä isommista kivistä, ja joka kapeni ja terävöityi noustessaan tunturien väliin. Tämä ei ollut missään tapauksessa maaston alin paikka, mistä veden pitäisi kulkea, ja vaikuttaa epätodennäköiseltä että tuollaista kivimuodostelmaa syntyy jääkaudella, koska jäät eivät tekisi sellaista siistiä jälkeä ja separoisi siihen juuri oikeaa kiven kokoa, eikä joki pysty kuljettamaan sellaisia kiviä. Suomessa kaikkialla maastossa nähdään jälki kulutuksesta ja separoitumisesta, jonka vaikutus myötäilee kallioita ja ulottuu syviin ja teräviin laaksoihin. Voisiko jää käydä kaikki kuopat läpi, pyöristää ne ja jättää silti maastoon mäkiä ja kallioita, loivia epätasaisuuksia? Jäätiköt maailmassa kuluttavat alustansa tasaiseksi, jos ne virtaavat, eivätkä ne erottele kivien eri raekokoja ja mutaa eri paikkoihin, niin kuin esimerkiksi ainakin siinä osassa Ahvenanmaata, missä olen käynyt, kaikilla pirunpelloilla on samankokoisia kiviä. Virratessaan edes suurin piirtein tasalaatuisessa maastossa, joen uoman leveys riippuu maaston joen laskun jyrkkyydestä ja veden virtaamasta, mutta ei kiven tai maan kovuudesta. Tätäkin kannattaa tutkia vaikka jossakin rantahiekassa. Useissa paikoissa maailmassa laaksot ovat muotoutuneet ikään kuin erikokoiset jättimäiset joet olisivat niissä virranneet. Maaston tasainen lasku ja laakson pyöreä kourumaisuus kertovat vedenpaisumuksesta. Toisinaan jokilaaksossa on pienempi mutta nykyistä rajusti suurempi uoma havaittavissa. Tällaiset ovat tulleet joko pian vedenpaisumuksen jälkeen tai jääkaudella, jolloin veden virtaama oli hyvin suuri. Myös esimerkiksi Grand Canyonissa on mahdollista lukea vedenpaisumuksen jälkiä. Siihen kivettynyt muta ja hiekka on voinut kovettua nopeastikin, mutta se ei missään tapauksessa olisi voinut kestää muutamaa tuhatta vuotta kauempaa, sillä kyseessä oli paksu kerros märkää ainesta. Saharankin kuivissa hiekkavuorissa ehtii tapahtua kivettymistä ennen kuin vuori pääsee paikaltaan ja Sahara on vain 2000 vuotta vanha. Kaikkialla on havaittavissa jälki, jonka Raamatun ilmoittama vedenpaisumus jätti.

    Tähän kaikkeen sinun ei tarvitse uskoa. Ei sen Jumalan olemassaololla paljon ole virkaa, jos vain tietää hänen olemassaolonsa. Me olemme riidassa hänen kanssaan, mikä näkyy siitä, että maailmassa on niin paljon ongelmia ja jopa tuo kuolema. Minä ainakin viihtyisin hyvin vähän pidempäänkin, ensin lapsuutta vaikka 100 vuotta, sitten uraputkea 200 vuotta, sitten hyvän kodin ja onnistuneen avioliiton rakennusta ja sen jälkeen on vielä jotakin muuta hauskaa. Tietenkin ihmisruumiissa työtään tekevä kuolema tekee elämän niin kurjaksi, että jotkut sen takia haluavat lisää kuolemaa, koska luulevat sen antavan onnen, vaan ei tuskalla väliä, se vain antaa tiedon siitä että jotakin on pielessä, kuolema on se paha asia, josta kipukin varoittaa. Kaamean ikävää tekstiä, ihme jos jaksoit tuon pienenkin muistutuksen lukea, sinä jolla ei ole tietoakaan toivosta, mutta se on kuitenkin niin lähellä, mitä et tietenkään usko, ja haluat keskeyttää tämän, ettei tulisi enempää muistutuksia ikävistä asioista. Mutta milläs tavalla rakastava Jumala lähestyykään ihmistä? Ei hän ensimmäiseksi lyö lailla tai raamatulla päähän. Ei hän myöskään todista voimaansa ja pelolla halua taivuttaa sinua, koska rakkaudessaan hän ei halua sinusta sellaista mitä pelottelu tekee. Ensimmäiseksi Jumala tuli tuntemattomana osoittamaan rakkautta. Ei sinun tarvitse ensimmäiseksi ajatella, haluatko uskoa yliluonnolliseen Jumalaan, vaan tahdotko rakastaa häntä joka on rakastanut sinua ensin? Tulet ehkä tapaamaan ihmisiä, jotka osoittavat sinulle sellaista hyvää tahtoa, että eivät pyydä itselleen mitään, todellisia Jumalan lapsia. Sinun ei edelleenkään tarvitse uskoa mitään satuja tai yliluonnollisia uskomattomia juttuja. Sinua ei kutsuta satujen puoleen, ei vaadita uskomaan mihinkään, vaan vastaanottamaan hyvyyttä, joka herättää vastarakkautta. Vielä näitäkin ihmisiä suurempi esimerkki oli hän, joka ei sanonut pahaa sanaa tai vahingoittanut vihollistaan, kun nämä tekivät hänelle pahaa. Ei niin että oppimme olisi avuttomuuden oppi, mutta juuri tuolla tavalla hän osoitti rakkautta, että rukoili Jumalaa vihamiestensä puolesta Minulla ja useilla muilla uskovilla on ollut ensin joku muu syy tulla Jumalan luo, ennen kuin ymmärsimme, kuinka paljon olimme tehneet itse väärin ja saaneet kuitenkin kaiken anteeksi. Jos tahdot ottaa vastaan rakkauden, mutta paljastuu, ettei olekaan totta se mikä sinulle kerrotaan, niin älä usko. Jos et rakasta Jumalaa, hän ei tarvitse uskoasi. Vaikka hänen olemassaolonsa voidaan todistaa, siinä ei ole järkeä, ellei rakasta totuutta. Tämä pienenä onnettomana mainoksena. Onnettomana, koska en itsekään osoita sinulle niin paljon rakkautta, kuin mistä tässä on kysymys.

    Osa tästä tekstistä on lainattua vanhemmista kirjoituksistani, mitä olen kirjoitellut itsekseni. Sinun ei ole pakko uskoa. Muistutan vielä että tämän alkuperäinen tarkoitus oli vain osoittaa että muiden uskontojen edustajat eivät voi nähdä kehitysoppiasi niin itsestään selvänä, kuin miltä se sinusta näyttää. Sinulle evoluutio on fakta ja tiedettä, kreationistille se on uskonnollista harhaoppia, joka vieraannuttaa todellisesta objektiivisesta rehellisestä puhtaasta tieteestä. Jos tämä oli mielestäsi väkisin syöttöä niin sanon, että se oli vasta jäävuoren huippu, kevyt idea purtavaksi, minä en ole suinkaan eniten perillä noista asioista kreationistien joukossa. Tästä aiheesta on kirjoitettu useita kirjoja, joiden ei edes tarvitse matkia toisiaan ja toistaa samoja todisteita. Ja edelleenkään sinun ei tarvitse niitä lukea. Aivan kevyellä ei voi ketä tahansa kreationistia käännyttää uskomaan evoluutioon ja materian sisäiseen jumaluuteen, mikä sekin toisinaan tarvitaan kehitysoppiin. He uskovat tieteeseen ja siihen, mitä voidaan kokeellisesti osoittaa. Äläkä edelleenkään kuvittele, että tämä on pakko uskoa. Lue ja etsi todisteita, jos haluat uskoa.
  5. (Suurimman osan näistä raamatunpaikoista olen laittanut myös johonkin muuhun viestiin.)

    Joka sielun ei tarvitse kuolla, sillä
    "Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin." (Matt. 10:28)

    "Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. 26. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"

    Kuolleet makaavat ruumiillisesti haudoissaan, mutta he eivät kaikki ole kuolleita, sillä
    "Ja kaikki itkivät ja vaikeroivat tyttöä. Mutta Jeesus sanoi: "Älkää itkekö, sillä hän ei ole kuollut, vaan nukkuu." 53. Niin he nauroivat häntä, tietäen tytön kuolleeksi. 54. Mutta hän tarttui hänen käteensä ja huusi sanoen: 'Lapsi, nouse!' " (Luuk. 8:52-54)

    Job 19:26
    Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.

    Missä he sitten odottavat ylösnousemusta? Kävisikö tämä: "Niin Jeesus sanoi hänelle: 'Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.' (Luuk. 23:43) tai uudessa käännöksessä "Jeesus vastasi: 'Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.'"

    Missä Jeesus vietti sapatin kuolemansa ja ylösnousemuksensa välillä, levossa vai tiedottomuudessa? Sapatti on viikon seitsemäs päivä ja seitsemän on Jumalan täydellisyyden luku ja tarkoittaa aikaa Jumalan kanssa. Rikkoiko Jeesus sapatin. Kävisikö tämä?
    "Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä," (1Piet. 3:18)

    Helvetistä ja iankaikkisesta kidutuksesta löytyy paljon runsaammin raamatunpaikkoja, mutta se ei ole evankeliumin ydinsanoma. Toisaalta helvettiäkin pahempi on juuri tuo olemassaolemattomuus, jota benedi näyttää toivovan. Siinä ei muuten jokainen saa edes tekojensa mukaan.
    "Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. 14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. 15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen." (Ilm. 20:13-15)

    Mitä Raamattu tarkoittaa sanalla kuolema? Jos kuollut on kuollut, niin tarkoittaako se että hän ei tiedä mitään, vai jotakin vastaavaa? Kaikki tällaiset ovat kehäpäätelmiä.
    "Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema." (Ilm. 21:8)

    Entä tämä?
    "Toiselle hän sanoi: 'Seuraa minua.' Mutta tämä sanoi: 'Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni.' 60. Mutta Jeesus sanoi hänelle: 'Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa.' "
  6. Jumala on se joka alisti kaiken Jeesuksen Kristuksen jalkojen alle ja alisti Jeesuksen Kristuksen itsensä alle, tai jolle Jeesus Kristus alistui (riippuen käännöksestä). Mitä ajattelet morsiamesta, onko hän joku suuri henkiolento, vai oliko tuo vitsi tai pilkka. Morsian on itse se lammaslauma, sillä Morsian on Kristuksen seurakunta. (Ilm. 21:9, Ilm. 21:2, Joh. 3:29, 2Kor. 11:2)

    Hepr. 1:1,6-8 Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, ...
    ... 6. Vaan joku on jossakin paikassa todistanut, sanoen: "Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmisen poika, että pidät hänestä huolen? 7. Sinä teit hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi, kirkkaudella ja kunnialla sinä hänet seppelöitsit, ja sinä panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja; 8 asetit kaikki hänen jalkojensa alle." Sillä, asettaessaan kaikki hänen valtansa alle, hän ei jättänyt mitään hänen allensa alistamatta. Mutta nyt emme vielä näe kaikkea hänen valtansa alle asetetuksi.

    1Kor. 15:27-28
    "Sillä: 'kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle.' Mutta kun hän sanoo: 'kaikki on alistettu', niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. 28. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa."
    Uudempi käännös
    Sillä "Jumala on alistanut hänen jalkojensa alle kaiken". Kun sanotaan, että kaikki on alistettu hänelle, tämän ulkopuolelle jää tietysti Jumala, joka itse on kaiken alistanut Kristuksen valtaan. 28. Sitten kun kaikki on saatettu hänen valtaansa, silloin hän itse, Poika, alistuu sen valtaan, joka on saattanut kaiken hänen valtaansa, ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea.


    Ilm. 21:9
    Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: "Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon."

    Ilm. 21:2
    2. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.

    Joh. 3:29
    Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi.

    2Kor. 11:2
    Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.

    Jos en tämän jälkeen kirjoittele, niin se johtuu aikapulasta (tietenkin voin monenkin viestin kohdalla jäädä sanattomaksi).
  7. Mistä sinä sait varmuuden tuohon, että ryöväri ei kuollut samana päivänä kuin Kristus? Raamatussa ei sanota varmaksi, että aurinko olisi laskenut siihen mennessä kun ryöväri kuoli, vaikka aikaväli tosin oli hyvin lyhyt.

    "Koska silloin oli valmistuspäivä, niin - etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri - juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas. 32. Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristiinnaulitulta. 33. Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan, 34. vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä. 35. Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte. 36. Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: "Älköön häneltä luuta rikottako." 37. Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: "He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet." 38. Mutta sen jälkeen Joosef, arimatialainen, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, vaikka salaa, juutalaisten pelosta, pyysi Pilatukselta saada ottaa Jeesuksen ruumiin; ja Pilatus myöntyi siihen. Niin hän tuli ja otti Jeesuksen ruumiin."
    Joh. 19:31

    Vielä on myönnettävä, että on epävarmaa mitä tarkoittaa sinä/tänä päivänä sinun pitää...
    "mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman." (1Moos. 2:17)

    Osaatko kertoa tekeekö tuo oppisi sinut iloiseksi? Miksi? Mikä saa sinut haluamaan uskoa siihen?
  8. "niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa." Job 14:12
    Olenhan minä sen huomannut joskus ja ajatellut, että Jumala lisää tähän huumorilla höystetyn jatkon.
    "Nostakaa silmänne taivasta kohti ja katsokaa maata, joka alhaalla on, sillä taivaat katoavat kuin savu ja maa hajoaa kuin vaate ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket, mutta minun autuuteni pysyy iankaikkisesti, ja minun vanhurskauteni ei kukistu."
    (Jes. 51:6)

    Tästä huolimatta Job oli väärässä, sillä Jeesuksen kuollessa ristillä tapahtui:
    "Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. 51. Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat, 52. ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. 53. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle."
    (Matt. 27:50-53)
    Eivätkä taivas ja maa ole kumpikaan vielä koskaan hävinneet.

    Tuo, ettei kuolleita herätetä toistuu Vanhassa Testamentissa useita kertoja eri muodoissa. Saddukeukset uskoivat, ettei kuolleita herätetä. Kuitenkin näyttää siltä, ettei VT aukottomasti väitä, ettei ole ylösnousemusta (silloin kun valikoidaan sopivasti paikkoja). Tietenkin VT:ssa on luvattu ylösnousemuskin.

    Sinä siis et kiellä ylösnousemusta viimeisenä päivänä, kun aurinko on viimeisen kerran laskenut ja taivas on jo kerran kadonnut.

    Luitkos jo tämän tekstin:
    "Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan."
    Job 19:26

    Minä kyllä joskus uskoin kuten sinä, vaikka paljon vähemmällä raamatun tuntemuksella, mutta kun aloin tutkia Raamattua, minun oli valittava, luopuako omasta päähänpinttymästäni, vai yrittääkö yhä todistella sitä. Tästä olisi joka tapauksessa tullut väittelyä, valitsin kumman puolen tahansa, joten päätin että totuus on parempi. On helpompi pärjätä kun Raamattu on puolella. Siis tavoite on selvittää perusteellisesti kuinka on, ja tämä keskustelu on osa sitä prosessia, joka toivon mukaan tarjoaa muille kiinnostuneille mahdollisuuden miettiä asiaa (tosin ei puolueettomasti, kuten omassa tutkimuksessani, nimittäin tässä olen puolueellinen raamatunpaikkoja valitessani).
  9. Toivottavasti tämä nippu viestejä siirtyy oikeaan aiheeseen, kun se on hyvä, eikä liity mitenkään enkeleihin. Harmi, ettei sitä sheriffiä voi kutsua.
  10. Kiitokseksi sanon, että olet todella lukenut tavallista enemmän Raamattua, (ehkä kierosilmäisesti, anteeksi), mutta luen minäkin Raamattua. En vain anna Raamatun sanoille merkityksiä toiveajattelun mukaan.

    (Tämän laitoin johonkin toiseenkin viestiin, mutta kun sattuu olemaan hyvä ja sopiva.)
    "Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin." (Matt. 10:28)
    Katso vielä Job 19:26
    "Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan."
    (Tämä toisto siksi koska tämäkin sopii tähän, kun lainaamasi kohta sattuu olemaan Jobin kirjasta.)



    Minä en sanonut että ryöväri meni Jeesuksen kanssa Paratiisiin, itse luit sen Raamatun tekstistä, jonka lainasin viestiini. Tarkista vaikka omasta Raamatustasi. Tästä opetetaan, että Jeesuksen sanojen kääntämisessä on tullut pilkkuvirhe, ja että Jeesus ristillä kituessaan aivan huvikseen filosofoi, "kas vain, se että sanon sinulle tämän tapahtuu nyt, siis tänään, koska nyt on tänään". Tuohon lankaan eivät Raamatun kääntäjät menneet, vaan ymmärsivät hyvin, että Jeesus puhui totta ja siitä samasta päivästä.
    Tähän vielä Pietarin sanoja:
    "Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin KUOLETETTIIN LIHASSA, MUTTA TEHTIIN ELÄVÄKSI HENGESSÄ, 19. jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, 20. jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta." (1Piet. 3:18)
    Tämän ymmärrän että Jeesuksen ruumis oli kuolleena, mutta hän itse hengessä oli elävä. Olet varmaan eri mieltä, joten kerropa miten saat tämän tulkittua muotoon "Jeesus kuoli ensin, sitten henki teki hänen ruumiinsa jälleen eläväksi ja sen jälkeen hän tässä hengessä meni saarnaamaan vankeudessa oleville hengille." Tarkoitan, että tällainen tulkinta vaatii vielä jonkun raamatunpaikan.

    Toisin kuin sanot, Jeesus ja ryöväri kuolivat saman vuorokauden aikana, sillä:
    "Koska silloin oli valmistuspäivä, niin - etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri - juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas. 32. Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristiinnaulitulta. 33. Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan,"(Joh. 19:31)
    Jos et jostakin syystä tiedä, niin Juutalaiset viettivät Sapattia, kuten muitakin päiviä, illasta iltaan:
    "Se on oleva teille levon päivä, kurittakaa itseänne paastolla. Kuukauden yhdeksäntenä päivänä illalla, illasta iltaan, pitäkää tämä sapatti." 3Moos. 23:32 (ainoa Raamatun maininta tällaisesta)
    "Te tiedätte, että kahden päivän perästä on pääsiäinen; silloin Ihmisen Poika annetaan ristiinnaulittavaksi." (Matt. 26:2)

    Mitä tiedät eläimen kohtalosta kuoleman jälkeen? Yhtäläinen henki on kummallakin, ainakin Salomon mukaan, vaikka hän saattoikin siinä tarkoittaa hengellä elämää. (Saarn. 3:19)

    Jeesuksen sovitus ei perustunut kuolemaan joka olisi ollut erilainen kuin ihmisen kuolema, vaan ennen kaikkea rakkauden osoitukseen ihmisiä kohtaan. Jumala yhdisti tuossa sovituksessa monta asiaa, mutta ei sitäkään että hän vain olisi siirtänyt kipua meiltä Kristukselle ja koko jutun juoni olisi siinä miten paljon kipua tunnetaan.
    "Mutta eräs heistä, Kaifas, joka sinä vuonna oli ylimmäinen pappi, sanoi heille: "Te ette tiedä mitään 50. ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu." 51. Mutta sitä hän ei sanonut itsestään, vaan koska hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, hän ennusti, että Jeesus oli kuoleva kansan edestä, 52. eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset."(Joh. 11:49-52)
    Jeesus itse otti elämänsä takaisin:
    "Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. 18. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni." (Joh. 10:18)
  11. Salomo oli tavallinen syntinen ihminen, eikä edes profeetta.
    "Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti." (Saarn. 1:4)
    "Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa." (Matt. 24:35)

    Hän oli itse ymmällään asioista:
    "Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua." (Saarn. 3:11)

    Hän ei edes ensin tiennyt minne ihmisen henki menee kuollessa: "Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?" (Saarn. 3:21)
    Juuri tämän vuoksi ei Raamattu ole ristiriitainen, sillä Salomo selvästi itse paljastaa, ettei hän tiedä että kukaan tietäisi miten kuolleen laita todella on. Hänen kirjoituksensa kelpaa opetukseksi, se kelpaa antamaan ajatuksia ja luomaan vastakohdan Jeesuksen antamalle toivolle.

    Jeesus tiesi kuoleman paremmin. Onko tämä Saatanan valhe: Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. 26. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" (Joh. 11:26)

    Toinen sanoo, minä en tiedä että olisi jotakin kuoleman jälkeen, ja toinen sanoo, minä tiedän mitä on kuoleman jälkeen. Kumpaa uskot? Sitäkö joka ei tiedä vai sitäkö joka tietää? Pitääkö kaikkien nähdä sama tähdenlento, jotta siitä tulee tosi.

    Ja meillä on ylösnousemustoivo!
    "Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen." (Dan. 12:2)

    "Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. 14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. 15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen." (Ilm. 20:13-15)

    "Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti." (Ilm. 20:10)

    Herran tunteminen on todellista viisautta
    "Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. -" (Sananl. 9:10)
    "anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan" (Ef. 1:17)

    Oliko Salomo tällä tavoin viisas?
    "Ja kun Salomo vanheni, taivuttivat hänen vaimonsa hänen sydämensä seuraamaan muita jumalia, niin ettei hän antautunut ehyin sydämin Herralle, Jumalallensa, niinkuin hänen isänsä Daavidin sydän oli ollut" (1Kun. 11:4)
    Vaikka Salomo olikin väärässä, niin Jumala piti huolen siitä että Raamattu kokonaisuutena toteuttaa hänen tahtonsa täydellisesti. Näin Saarnaajan kirjakaan ei välttämättä oikein tulkittuna ole väärässä tai harhaan johtava, mutta sanoisin sellaista tulkinnan tasoa jo hataraksi, ja totuus on helpompi löytää, kun ei yritäkään väkisin tehdä Raamatusta ristiriidatonta.

    Kiitos hyvästä väittelystä. Pyydä jos haluat saada listan, jossa ovat kaikki tämän aiheen raamatunpaikat, niin katson mitä voin tehdä. Niitä on nyt jo listassa enemmän kuin 240 (kaikki eivät liity aiheeseen ja paljon puuttuu). Parhaiten ne tulevat käyttöön keskustelussa, koska muuten niitä ei tule liitettyä kunnolla mihinkään ajatukseen.
  12. Tuo mitä sanot, on juuri se uutinen, mitä tämä maailma eniten odottaa, ei ole mitään Rangaistusta. Ei maailma käsitä kuinka kauheata on kokonaan lakata olemasta, (niin kuin et sinäkään). Kivutonta tiedottomuutta toivotaan, eikä Jumalakaan ensimmäiseksi halua uhata hirmuisella kidutuksella, vaan rakkaudella. Hän on kuitenkin totuuden Jumala, ja kohtelee pahojakin ihmisiä sen verran armollisesti, että saavat kuoltuaan aina tuntea totuuden omasta tilastaan. Niin, evankeliumi leviää rakkaudella, todistihan Jumala Siinailla, etteivät ihmiset tule hänen luokseen jos ensimmäiseksi näkevät hänen mahtavuutensa.

    Kuolemasta ihan vakavasti sanon, luuletko tosiaan että sana kuolema on yhtä kuin tiedottomuus? Tuota kehäpäätelmää on jauhettu ennenkin, nimittäin: Koska ihmisen on kuoltava, niin sen perusteella kuollut on kuollut, eli tiedoton. Kuolemaa verrataan Raamatussa uneen, kuten hyvin tiedät. Unessa ihminen on tiedoton ruumiistaan, mutta ei täysin tiedoton. Jeesuskin sanoi kuollutta Jairuksen tyttöä eläväksi ja nukkuvaksi. "sanoi hän: "Menkää pois, sillä tyttö ei ole kuollut, vaan nukkuu." Niin he nauroivat häntä." (Matt. 9:24)

    Myös näyt ovat toisinaan unia "Belsassarin, Baabelin kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena Daniel näki unen, päänsä näyn, vuoteessansa. Sitten hän kirjoitti tämän unen." (Dan. 7:1)

    Ja näyssä voidaan jopa olla poissa ruumiista tai ainakin jossakin muualla kaukana "Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen - oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää. 3. Ja minä tiedän, että tämä mies - oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää - 4. temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua. 5. Tästä miehestä minä kerskaan, mutta itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani." (2Kor. 12:2-5)


    Kuolemassa ihminen jättää ruumiinsa maahan ja hänen sielunsa, joka ei siinä kuole tapaa lunastajan.

    "Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin."
    (Matt. 10:28 ja Luuk. 12:4)

    "Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan."
    (Job 19:26)

    "Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi; 24. mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi."
    (Fil. 1:23)
  13. Kaikki siis tuli ihmisille vertauksina ja kaikki oli kirjaimellisesti totta ja ihmisille tuttua, mutta opetti samalla jostakin suuremmasta.

    "Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään;" (Matt. 13:34)