Vapaa kuvaus

Uskon Jumalaan, koska rakastan häntä, mutta jos en jostakin tietäisi hänen olemassaoloaan, niin ehkä rakkauskin olisi olisi vaikeampaa. Uskoon tuleminen on joka tapauksessa Jumalan ihme, jonka hän vaikuttaa palvelijoidensa kautta, koska haluaa antaa palvelijoilleen sen tehtävän lahjana. Jos et usko tähän niin sitäkin suuremmalla syyllä Jumalasta täytyy kertoa, jos kerran ihmiset eivät ilman käänny hänen puoleen. Pohdiskelen paljon ja kirjoittelen tekstejä, fysiikasta itselleni varastoon, koska opiskelen sitä, ja Jumalasta ja Raamatusta lähinnä kannanottoja varten. Pidän rehellisyydestä ja avoimuudesta, ei uskon asioita tarvitse väkisin todistella. Kuitenkin pohdin ja esitän asiat mielelläni loogisesti. Joskus ehkä liitän keskusteluihin jotakin tuottamastani aineistosta. eliasyleinen@luukku.com (Saanpahan ensimmäistä kertaa roskapostia tuohon osoitteeseen.) Linkit: http://www.vaino.fi Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2

Kommenttia

136

  1. Adventisteilla on ongelmana, kun pitäisi niin monia kohtia Raamatusta selittää niin, etteivät "kuolleet tiedä mitään". Koko se oppi perustuu asioista epävarman tietämättömän epäilijän ja kyselijän sanoihin, kun taas Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan sanat jäävät vaille ansaitsemaansa huomiota.

    "25. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. 26. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" " (Joh. 11:25-26)

    23. Ja kun Jeesus tuli päämiehen taloon ja näki huilunsoittajat ja hälisevän väkijoukon, 24. sanoi hän: "Menkää pois, sillä tyttö ei ole kuollut, vaan nukkuu." Niin he nauroivat häntä. (Matt. 9:24) Tämän Jeesus sanoi kuolleesta tytöstä.

    Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. (Matt. 10:28)

    "ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys." (Matt. 13:50)

    43. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." (Luuk. 23:43)

    Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se pois ja heitä luotasi; parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen tuleen. (Matt. 18:8)

    Tässä oli vain muutama esimerkki tämän kaltaisista raamatunpaikoista, kaikkia en laita tähän, jotta joku jaksaisi lukea juttuni loppuun asti.

    Mooses joka oli kuollut, ilmestyi kirkastusvuorella, joten adventistit tarvitsevat todisteen siitä että hän oli poikkeus, niinpä sanotaan että Mooses herätettiin kuolleista. Tämä taas todistetaan sillä että hänen ruumiistaan väiteltiin, vaikka Raamattu ei kerro mistä väittelyssä oikeastaan oli kysymys. Tähän liitetään Miikaelin nimen merkitys, yhden vertainen Jumalan kanssa, mikä on aika outo nimitys Kristukselle, jota ei tietääkseni missään muualla ole sanottu edes enkeliksi, ja hän sitä paitsi on yhtä Isän Jumalan, Luojan, kanssa, ja koko sana jumala on merkitykseltään epätäsmällinen "Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia" Ps. 82:6.

    Miikael on yksi niistä seitsemästä, yksi niistä ensimmäisistä, ei hän joka on aina ollut. "Persian valtakunnan enkeliruhtinas seisoi vastustamassa minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta katso, Miikael, yksi ensimmäisistä enkeliruhtinaista, tuli minun avukseni, sillä minä olin jäänyt yksin sinne, Persian kuningasten tykö." Dan. 10:13
  2. Oletko Adventisti? Itse olen, ja suunnilleen noin uskoin minäkin, kunnes luin enemmän Raamattua, tai paremminkin kunnes minut herätettiin tutkimaan kuolleen tilaa juuri tämän raamatunpaikan kautta. Saatana valehtelee: kuolemaa ei ole, ette te joudu kuolemaan, jossa teitä vaivataan iankaikkisesti, vaan te pääsette ihanaan olemassaolemattomuuden nirvanaan. Kuitenkaan Jumala ei salli hänet hylänneiden ihmisten jäädä siihen valheelliseen tilaan, etteivät tunne kuinka paha on se tila missä he ovat, kun ovat kääntäneet selkänsä Jumalalle.

    Vertauskuvassa jollakin tutulla ja helposti ymmärrettävällä selitetään ja havainnollistetaan jotakin vaikeammin ymmärrettävää. "20. jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. 21. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta," (1Piet. 3:20-21) Vertauskuva sellaisenaan kirjaimellisesti on tosi, mutta se kertoo samalla jostakin muustakin todesta.

    Kertomuksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta kirjaimellinen paikkansapitävyys halutaan kieltää ja siksi sitä sanotaan vertaukseksi. Ennemminkin tämän pitäisi olla kielikuva, mutta kuvitellaan että vertauskuva voisi olla olematta kirjaimellisesti tosi. Tarkastellaan vähän kertomusta ja arvioidaan uudelleen, onko se totta kirjaimellisesti ja onko se vertauskuva. Tietenkin tutkitaan samalla mitä muuta opetettavaa tällä tekstillä on. Jeesus ei muuten koskaan sanonut että se on vertaus.

    Oli Rikas mies, joka eli ylellisesti ja köyhä mies, josta hänen olisi pitänyt pitää huolta. Jeesus kuvaa tarkasti ja liikuttavalla tavalla, miten kurjassa tilassa Lasarus oli, sitten Lasarus kuoli. Tämä ei vaikuta kielikuvalta, mutta voisi hyvin olla juuri vertauskuva. Jeesuksen aikaan uskottiin, että maan päällä saatu onni kertoo ihmisen hyvyydestä, ja että sairaus ja köyhyys taas johtuu synnistä. Jeesus kuitenkin paljastaa, ettei menestyminen maan päällä aina riipu ansioista tai syyllisyydestä.

    Luukkaan evankeliumi 13:1-5
    1. Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. 2. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän? 3. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. 4. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? 5. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."

    Joh. 9:1-7
    1. Ja ohi kulkiessaan hän näki miehen, joka syntymästään saakka oli ollut sokea. 2. Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: "Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?" 3. Jeesus vastasi: "Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki. 4. Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä. 5. Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus." 6. Tämän sanottuaan hän sylki maahan ja teki syljestä tahtaan ja siveli tahtaan hänen silmilleen 7. ja sanoi hänelle: "Mene ja peseydy Siiloan lammikossa" - se on käännettynä: lähetetty. - Niin hän meni ja peseytyi ja palasi näkevänä.

    Jumala kuitenkin maksaa kullekin tekojensa mukaan, ja siksi rikas mies olikin se, joka joutui kuoltuaan kärsimään tuskaa ja Lasarus sai lohdutusta. "Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan." (Matt. 16:27)

    Lasarus oli Aabrahamin helmassa, eli sylissä. Jos tämä tulkitaan kirjaimellisesti, niin jotkut pitävät sitä mahdottomana, siis ehkä se sitten taivaassa on mahdotonta, mutta ainakin maan päällä ihminen voi ottaa toisen ihmisen syliinsä. Siis tässä ei ole mitään mikä pitäisi tulkita vain vertauskuvana tai kielikuvana, eikä kirjaimellisena. Kertomuksessa ei ole mitään vihjausta siitä, että kaikki taivaaseen päässeet ihmiset ovat kuoltuaan Aabrahamin helmassa, mutta jos tulkitsemme tämän vertauskuvana tai kielikuvana, niin voimme sellaista ehdottaa. Siis jos tämä kertomus ei ole kirjaimellisesti tosi, niin Aabrahamin helmassa pitäisi olla hyvin paljon ihmisiä, mikä ei ainakaan tunnu järkevältä, sillä miten he edes mahtuisivat siihen.

    Tuonelaan joutunut rikas mies pyysi, että joku kuolleista menisi varoittamaan hänen veljiään, mutta Aabraham sanoi: ”Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.” Tämän Jeesus on kuitenkin yhä uudelleen tehnyt, jopa nykyaikana, ja todistanut, että Aabraham oli oikeassa, he eivät usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös, ja vaikka hän kertoisi kokemansa ja näkemänsä. Johanneksen evankeliumin 11. luvussa Jeesus herättää ystävänsä Lasaruksen, jonka vaikutuksesta tosin useampi uskoi, mutta ylipapit eivät uskoneet. (Joh. 12:10-11)



    Mikä on tämän kertomuksen vertauskuvallinen opetus? Tai mitä tarkoittavat sen kielikuvat? Jos joku tahtoo tehdä Jeesuksen sanojen kirjaimellisesta merkityksestä valheen, todistakoon, että niillä on joku muu merkitys, sillä ei Jeesus puhunut turhaan. Vertauskuvissa ja kielikuvissa käytetään aina jotakin tuttuja arkisia asioita. Jos kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on vertauskuva, niin oli tuttua ja tunnettua, että Jeesuksen esittämällä tavalla ihmisiä kuoleman jälkeen päätyy sekä siihen hyvään paikkaan missä Aabrahamkin on, että siihen huonoon paikkaan, missä joutuu kärsimään tuskaa. Ja vielä jos tämä on vertauskuva, niin se kertoo jostakin vielä uskomattomammasta. Mistä? Siitäkö etteivät kuolleet tiedä mitään? Tuskin, sehän on kaikkien silmien ensisijainen havainto, senhän jo kuningas Salomo havaitsi.

    Se opetus minkä minä saan tästä kertomuksesta, on se, että vaikka pahojen ihmisten näyttäisi käyvän hyvin (Saarn. 8:10-14), he saavat kuitenkin kuoltuaan ansionsa mukaan, ja se että kuoleman jälkeen on paikka ihmisen sielulle, ja se että ihmisillä on tarpeeksi tietoa, jotta he voisivat uskoa. Liekki voisi olla kielikuva, joka kuvaa tuskaa, vesi lievitystä.

    Miksi nämä paikat, vaivan paikka ja se missä Aabraham oli, eivät muka voi olla huutomatkan päässä toisistaan? ”24. Ja he käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta; sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle.” (Jes. 66:24) Ehkä Aabraham oli tullut lähelle tai ääni kuuluu hengellisessä olotilassa kauas, samoin voidaan nähdä kauas. Helvetin kuumuuden ymmärrän parhaiten vertauskuvana tai kielikuvana, niin että se on jotakin mikä tekee olon ikäväksi. Tuli voi kuitenkin olla sellainenkin ettei se kuluta kun sen pitäisi ”1. Ja Mooses kaitsi appensa Jetron, Midianin papin, lampaita. Ja kun hän kerran ajoi lampaita erämaan tuolle puolen, tuli hän Jumalan vuoren, Hoorebin, juurelle. 2. Silloin Herran enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta; ja hän näki, että pensas paloi ilmitulessa, mutta pensas ei kuitenkaan kulunut. 3. Niin Mooses sanoi: "Minä käyn tuonne ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei pensas pala poroksi." 4. Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, Jumala, hänelle pensaasta ja sanoi: "Mooses, Mooses!" Hän vastasi: "Tässä olen."” (2Moos. 3:1-4) Tuli voi myös kuluttaa sitä mitä ei pitäisi ”35. Niin vesi juoksi ympäri alttarin; ojankin hän täytti vedellä. 36. Ja kun oli tullut hetki, jolloin ruokauhri uhrataan, astui profeetta Elia esille ja sanoi: "Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että minä olen sinun käskystäsi tehnyt kaiken tämän. 37. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, että tämä kansa tulisi näkemään, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin." 38. Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja mullan sekä nuoli veden, joka oli ojassa.” (1Kun. 18:35-38)


    Mikä on tämän kertomuksen vertauskuvallinen opetus? Tai mitä tarkoittavat sen kielikuvat? Jos joku tahtoo tehdä Jeesuksen sanojen kirjaimellisesta merkityksestä valheen, todistakoon, että niillä on joku muu merkitys, sillä ei Jeesus puhunut turhaan. Vertauskuvissa ja kielikuvissa käytetään aina jotakin tuttuja arkisia asioita. Jos kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on vertauskuva, niin oli tuttua ja tunnettua, että Jeesuksen esittämällä tavalla ihmisiä kuoleman jälkeen päätyy sekä siihen hyvään paikkaan missä Aabrahamkin on, että siihen huonoon paikkaan, missä joutuu kärsimään tuskaa. Ja vielä jos tämä on vertauskuva, niin se kertoo jostakin vielä uskomattomammasta. Mistä? Siitäkö etteivät kuolleet tiedä mitään? Tuskin, sehän on kaikkien silmien ensisijainen havainto, senhän jo kuningas Salomo havaitsi.

    Se opetus minkä minä saan tästä kertomuksesta, on se, että vaikka pahojen ihmisten näyttäisi käyvän hyvin (Saarn. 8:10-14), he saavat kuitenkin kuoltuaan ansionsa mukaan, ja se että kuoleman jälkeen on paikka ihmisen sielulle, ja se että ihmisillä on tarpeeksi tietoa, jotta he voisivat uskoa. Liekki voisi olla kielikuva, joka kuvaa tuskaa, vesi lievitystä.
  3. Juudas oli varas ja juoni alusta alkaen Jeesusta vastaan, kuitenkin Jeesus rakasti häntä ja salli hänen olla luonaan, vaikka jo etukäteen kertoi, että Juudas tulee hänet pettämään. Tehtyään tuon synnin Juudas ymmärsi syyllisyytensä.

    "3. Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille 4. ja sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren." Mutta he sanoivat: "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi." 5. Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi." (Matt. 27:3-5)

    Juudakselle kävi huonosti, vaikka Jumala olisi tahtonut käyttää häntä. Jeesus Kristus kutsui sitten toisen hänen tilalleen. Paavali sai oppia suoraan uudelta Herraltaan kaiken sen, mitä Jeesus oli tehnyt ja opettanut, Paavali ei ottanut tätä oppia muilta tai muut häneltä. Näin ainakin sanotaan Raamatussa, ja ihmiset uskoivat, koska tiesivät sen todeksi, ja siksi näkivät niin paljon vaivaa Raamatun kirjojen kopioimisessa eteen päin.
  4. Tekstissäsi näyttäisi olevan paljon asiaa, ainakin osa varmasti totta, ja vaivaakin olet nähnyt. Ihmettelen kuitenkin, mikä siinä toivottomuudessa niin kiehtoo, vai etkö tunne Jumalan rakkautta.

    Tekstisi antaa niin laajan pohjan keskustelulle, että sitä ei luulisi monenkaan jaksavan kommentoida kunnolla, kun ensin pitäisi lukea se läpi.

    Tyhmänä ehdotuksena sanon: Mitä jos Kaikkivaltias Jumala onkin antanut monille kansoille mahdollisuuden oppia tuntemaan häntä, mutta vain yksi kansa piti uskollisesti Jumalansa opin puhtaana.

    Kieltämättä oppia perustellaan vuoroin sekä sillä että sen kannattajia on paljon, että sillä että sen kannattajia on vähän. Se joka ei usko Kristukseen, tietää sisäisen halunsa vastustaa sitä, ja siis hämmästelee, että on olemassa uskovia. Se taas, joka uskoo, tuntee sisäisen halun siihen, mutta selittää sen olevan Jumalalta saatua. Jutussasi tuntuu siis olevan perää näiltä osin. Toisaalta se käsittelee vain yhtä osaa kokonaisuudesta. Meidän olemassaolomme on yksi todiste Luojasta.

    Minä en jaksa etsiä mutkia tieheni. Uskon voimalliseen Jumalaan, joka ilmaisee itsensä niille, jotka tahtovat hänet löytää. Jos kristinusko hylätään, ei tilanne parane. Esimerkiksi ateismissa uskotaan, että kaikki vain on ilman mitään syytä. Jumala on vähän helpompi tapaus. Raamattu on suureksi osaksi tarkkaa historiallista dokumentointia, tyyliäänkin myöten. Voiko samaa sanoa edes niistä muista saman kaltaisista uskonnollisista kirjoituksista.

    Pelkkä todisteiden punnitseminen on turhaa. Onhan Jumala ajattelevan olennon kaltainen, eikä pelkkä voima. Ja vielä, jos kerran Kaikkivaltias Jumala on olemassa, niin hän pystyy itsensä ilmaisemaan ja säilyttämään ilmoituksensa alusta asti kaikkina aikoina puhtaana mitään siitä korjailematta, ja tarjoamaan sen kaikkien saataville. Jos tahdot uskoa, niin pyydä Jumalalta merkkiä, jos hän on tosi Jumala, joka rakastaa sinua niin hän vastaa. Kukaan kuitenkaan ei tule Jumalan luo muuten kuin Jeesuksen Kristuksen kautta (Joh. 14:6).

    Enempää en kommentoi, koska en nyt lue koko kirjoitustasi.
  5. Mistä muusta kirkko tietäisi, kuka Jeesus on kuin Raamatusta, eli jos vähääkään osaa lukea Raamattua itse, niin ennemmin katsoo sieltä.

    Raamattu ei mainitse kolminaisuutta tai kolmiyhteyttä, joten selaisen termin käyttö viittaa kirkon hämärään perimätietoon, vaikka ei kaukana Raamatusta olisikaan.

    Raamattu mainitsee yhdessä Isän Pojan ja Pyhän Hengen, joista Poika tarkoittaa Jeesusta Kristusta (Matt. 28:19). "5. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, 6. joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, 7. vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;" (Fil. 2:5-7) Jumala ei tahtonut paljastaa omaa pelottavaa olemustaan, vaan lähestyä ainoastaan rakkaudella, saadakseen vastarakkautta. Sen, minkä ihmiset tekivät Jumalan Pojalle, sen he tekivät hänen Isälle, joka oli hänet lähettänyt, sillä Jeesus oli Jumalan rakas Poika (Matt. 17:5), ja luonteensakin perusteella näkymättömän Jumalan kuva (Kol. 1:15). Kaikilla kolmella Isällä, Pojalla ja Pyhällä Hengellä on sama tahto, mutta eri ominaisuudet, ei samaa olemusta ja eri luonnetta. Jeesus Kristus oli kuuliainen isälleen ja rukoili isäänsä. Hän teki paljon muutakin mikä on meille esimerkkinä. Hänet Jumala teki täysin ihmiseksi silloin kun hän oli luonamme, ja hänen kauttaan me saamme Jumalan tahdosta tehdä kaikkea sitä, mitä Jeesus teki, jopa suurempia ihmeitä, mutta juuri syntien sovituksessa me jäämme aina hänen varjoonsa, vaikka tekisimme mitä, sillä kukaan meistä ei ole yhtä viaton.

    Näin suunnilleen kuvailisin lyhyesti käsitykseni Jeesuksesta niin kuin Raamattu sanoo.
  6. Olen kiinnostunut siitä mitä sanoit (Albert (oletan)) Einsteinista. Jonakin päivänä todistan itse suhteellisuusteorian puutteelliseksi siitä huolimatta että arvostan Einsteinia.

    Luin kolme muutakin kommenttiasi, joissa toistui suurin piirtein samat asiat. Mitä tulee Raamatun luotettavuuteen, siitä voi asiantuntematon uskoa mitä haluaa, mutta siinä mitä kerroin yritin lainata niitä asiantuntijoita, jotka ovat vertailleet Babylonialaisen kirjallisuuden ja Raamatun vedenpaisumuksesta ja sitä edeltävästä ja seuraavasta ajasta antamien tietojen luotettavuutta. Pääasiallinen syy sille, miksi Raamattua pidetään myyttisenä, ei ole sen ikä, vaan se että siinä esiintyy luonnontieteen ulkopuolisia yliluonnollisia asioita, joita ei pidetä mahdollisena. Tiedeyhteisö pitää yliluonnollisia asioita tabuna, Jumalasta ei voida puhua, eikä Raamatussa kerrottujen yliluonnollisten asioiden puolesta voida esittää todisteita, koska ei hyväksytä ajatusta Jumalan olemassaolosta ja hyvyyden periaatteesta. Siellä missä tällaista estettä ei kuitenkaan ole, argeologia, paleontologia ja biologian tutkimus ovat vakuuttavasti osoittaneet, että Raamatun kertomukset ovat historiallisesti luotettavia. Mitä tulee yliluonnollisten asioiden uskomiseen, on jokaisen oma asia, uskooko ilman perusteita, nykyaikana tapahtuvien henkilökohtaisten ja tuttavien kokemien ihmeiden vuoksi, vai Raamatun vuoksi. Filosofinenkin perusta voisi olla, mutta tunnen olevani ainoa, joka on sitä onnistuneesti kehittänyt.

    Ai niin, yleensä kouluissa on totuttu lukemaan niin biologian tunneilla, kuin uskonnon tunneillakin evoluutiota puoltavaa materiaalia, mutta puolueetonta ja vastustavaakin materiaalia on olemassa. Tietoni kirjallisuudesta on vähäistä, mutta koen velvollisuudekseni mainita ainakin tuntemani suomenkieliset kirjat.

    Evoluutio Kriittisesti (mikäli oikein muistan ja kirjoittajien joukossa muistaakseni Reinhard Junker) Saatavuus: voi olla jossakin kirjastossa, vaikka onkin melko uusi. Käsittelee aihetta hyvin tieteellisesti ja puolueettomasti. Ei pakota uskomaan mitään, ja on tieteellisesti ajattelevalle luultavasti alan paras teos. Alun perin teos kirjoitettiin saksankielellä.

    Evoluutio? Tieteen harha-askel Kirjoittanut: Mikko Tuuliranta Saatavissa tavallisissa kirjastoissa. Tämä kirja on ihan hyvä ja vaikuttaa vilpittömän maallikon kirjoittamalta.

    Luoja vai sattuma (muistaakseni Kirjatoimen kirjoittama) Vanha mutta hyvä.

    Pekka Reinikaisella on ainakin yksi evoluution vastainen teos, minkä nimi ei juuri nyt tule mieleen. Siinä on paljon erittäin mielenkiintoisia tietoja, mutta vaikka sitä on kehuttu puolueettomaksi, sen hieman sekava ja puolueellinen yrittäessään vaikuttaa lukijan mielipiteeseen ja yrittäessään esittää mahdollisimman paljon todisteita eri harhaoppeja vastaan. Löysin sen tavallisesta kirjastosta, vaikka sitä ei yleensä ole kussakin kunnassa luultavasti kuin suunnilleen yhdessä kirjastossa.

    On muitakin suomenkielisiä vastaavia teoksia, kuten joku Jehovan todistajien kohtuullisen totuuden mukainen propagandakirja, ja on paljon enemmän vieraskielisiä vastaavia.
  7. Salomon kertomus opettaa, ettei ihmisen viisaus ja älykkyys takaa oikeita ratkaisuja. Salomon luonne murtui, mutta ei helpolla, sillä siihen tarvittiin 1000 vaimoa. Voimme oppia, ettei ihmisen viisaus ole koskaan kaikkivoipa. On kuitenkin mahdollista, että Salomo aina tiesi totuuden, mutta ei jaksanut pitää kiinni oikeasta elämäntavasta. Joka tapauksessa, Salomo koki varmasti masennusta, koska ei tiennyt Jeesuksen Kristuksen sovitustyöstä ja elämästä kuoleman jälkeen, eikä hän sitä paitsi koskaan muuttunut ateistiksi.

    Erittäin monet merkittävät tiedemiehet ovat uskoneet tavalla tai toisella Jumalaan, kuten Isaac Newton ja Einstein. Esimerkkejä älykkäistä ateisteistakin varmasti on, vaikka heillä on vähemmän intoa asioiden tutkimiseen. Voi olla, että ateistin älykkyys viittaa siihen, ettei Jumala pitäisi huolta omistaan, mutta varmaa on että koska Jumala loi kaiken, myös ateistin älykkyys ja viisaus ovat Luojalta saatuja. Niinpä vastaus retoriseen kysymykseen ”Mistähän ateistit saavat viisautensa jos eivät jumalalta?”, on että ateistitkaan eivät ole saaneet viisautta keltään muulta.

    Raamatun sanoma siitä, mikä on viisasta, ei ole ainoastaan se että pelolla uskominen on viisasta. Tarkoitin kuitenkin sen lähinnä pienoisjohdannoksi. Olen nimimerkin M@k3 kanssa samaa mieltä siitä, että kun toisinajattelijoita teloitetaan, ei opin todenperäisyydellä tunnu olevan ratkaisevaa merkitystä. Kuitenkaan Raamatun kulttuurissa eivät tuomiot perustuneet ajatteluun, vaan tekoihin. Teot tietysti kuuluvat uskontoon, mutta Salomo varmasti näki suurimpana uhkana toisinajattelijoille sen, mitä Jumala itse tekisi näille. Vielä paljon enemmän kuin Israelin Jumalaa kunnioittavien keskuudessa, esiintyy muissa uskonnoissa (esim. Roomalaiskatolilaisuus) ja etenkin ateismissa uskomisen pakottamista. Ikävä esimerkki ovat kommunistivaltiot. Länsimaisissa tiedeyhteisöissä ei sentään yleensä tapeta kehitysopin vastustajia, mutta pyritään poistamaan vastustajilta etuja, estämään julkisuuteen pääsyä ja alentamaan vastustajien asemaa.

    Oikean valinnan tekeminen on todellista viisautta. Jos Jumalaa ei olisi, ei olisi paljoa etua ateismista. Jokaisen ateistin kohtalona olisi maatuminen. Koska Jumala on, niin luomisoppi on verrattomasti parempi ja ateismi sulaa mielettömyyttä. Ikuisen elämän löytämisen ensimmäinen edellytys on Jumalan olemassaolon tunnustaminen.

    Vaikka Raamatun ilmoittamien asioiden paikkansa pitämisellä onkin paljon enemmän merkitystä, tarvitaan myös näyttöä asioiden luotettavuudesta. Oikeaoppiseen kristinuskoon kuuluukin jokaiselle yksilölle kehoitus aina tutkia ovatko opetetut asiat hyviä, oikeita ja tosia, kuten Paavalin kirjeestä Timoteukselle voidaan havaita. Jumalaan ei voi siis uskoa vain sen takia, että jos Jumala olisi olemassa, niin häneen uskominen pelastaisi kuolemasta. Tärkein osoitus Jumalasta on kirjoitettu ajalla, jolloin kirjoittaminen oli niin harvinaista, ettei kirjoitettu valhe säilyttänyt asemaansa. Raamatun aikana jokaiselle totuuden mukaiselle kirjoitukselle tuli hyvä maine, eikä sen ajan alkeellisessa hebrealaisessa kulttuurissa ollut paljoa voimavaroja viihdekirjallisuuden tuottamiseen. Evoluutio-oppi ei parhaimmillaankaan kaikista yrityksistä huolimatta vakuuttavasti todista historian kulkua, vaan mahdollista kulkua siinä tapauksessa että Jumala ei olisi luonut maailmaa. Kristinuskon ei siis tarvitse kumarrella kehitysopille. Evoluutio-oppia käytetään todistamaan Jumalan olemassaoloa vastaan, mutta se myös edellyttää, ettei Raamatun ilmoittamaa Jumalaa ole olemassa. Tilalle on pantava jokin selitys kaiken alusta, mikä kehitysopilla on alkuräjähdys. Jumala on kuitenkin verrattomasti uskottavampi kuin alkuräjähdys, sillä kaiken alkuna olevan asian on voitava aiheuttaa oma olemassaolonsa, ja siihen pystyy vain kaikkivoipa Jumala.

    Yksi monista uskonnon määritelmistä on se, että uskotaan mitä sanotaan ja mitä keksitään, tutkimatta miten asiat ovat. Siinä suhteessa vaaka kehitysopin kohdalla kääntyy ylivoimaisesti uskonnon puolelle.
  8. Tulen itse koulusta, jonka opetuksen ainakin pitäisi olla kristillistä. Toivonlinnan Yhteiskoulussa on, mikäli oikein muistan, Pisan tutkimuksen mukaan maailman toisiksi älykkäimpiä oppilaita (kouluista joku japanilainen koulu meni edelle). Tilanne tosin saattaa olla väliaikainen, koska koeryhmänä oli tietty ikäluokka (nuorempi kuin omani). Omasta lukion vuosikurssistani meni muuten suunnilleen puolet suoraan yliopistoon päätettyään opintonsa lukiossa.

    Uskon että ajatuksessa kristillisen opetuksen paremmasta tehokkuudesta on perää. Todellisessa kristinuskossa kannustetaan aina tutkimaan perusteellisesti mikä on totta, jopa niin että kieltäytyy pakanauskonnoista sen takia että on itse havainnut ne harhaopeiksi. Olen saanut lapsena hyvän kasvatuksen totuuden etsintään (koulustani huolimatta en varttunut adventistiperheessä, vaan vapaaseurakuntalaisessa perheessä). En kieltäydy kehitysopista varsinaisesti sen takia, että koko oppi on tyhjä ja ikävä, vaan koska olen itse havainnut sen mielettömyyden. Jos joku on kiinnostunut tästä väittelemään (mikä onkin järkevää ja aihe oleellista), niin yritän jatkaa keskustelua.

    En tiedä sinänsä loogista perustelua sille, miksi luomisoppi saisi aikaan merkittävää oppimisen lisääntymistä, mutta se ennen kaikkea lisää luottamusta kristillisiin periaatteisiin ja halua aina tutkia tarkasti mikä on totuus. Toisin sanoen luomisoppi kristinuskon kautta pystyy edistämään opitun tiedon laatua. Kristinusko taas ei välttämättä ole mitenkään merkityksetön viisauden kehityksen kannalta. Raamatussa Salomon tekemissä sananlaskuissa on ainakin kerran maininta ”Jumalan pelko on viisauden alku”. Raamatun historiallisissa kirjoissa kerrotaan kuinka kuningas Salomo pyysi Jumalalta viisautta kansansa hallitsemiseen ja sai sellaisen viisauden ja älykkyyden, ettei sellaista luultavasti ole koskaan ennen, eikä jälkeenpäin ihmiskunnan historiassa kellään ollut, (paitsi tietysti Jeesus Kristus). Itse lapsena rukoilin Jumalalta usein viisautta ja totuutta, kuten hän oli Salomolle antanut. En ihmettelisi, vaikka moni muukin kristillistä kasvatusta saanut tekisi niin, mutta tuskin kukaan ateisti saa lahjaksi Jumalalta viisautta.