Vapaa kuvaus

elään ja olen hengissä;) Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

5

Kommenttia

298

  1. Ihminen ei uskoon tultaessa ota lopputilejä hyvästä ansiotyöstään. Päin vastoin osoittaa työnantajalleen tai isännällleen parempaa työmoraalia ja työkykyä kaikkina työpäivinä.

    Uskovaisen vuorotyöläisen asettaessaan ehtoja lauantai lepopäivän suhteen asettaisi itsensä ja työkaverit kiusalliseen asemaan. Työantaja joutuisi järjestään toisen miehen tekemään ylityönä kaikki lauantait. Joten eipä sitä hyvällä katsottaisi. Ja Jumalakin alkaisi murehtia turhien taakkojen asettamisesta ja kantamisesta kaikkien osapuolten puolesta.

    Jumala siunaa lastensa kätten työn ja suoo sen menestyä. Asettuen ihmisten tasolle, ymmärtäen jokaisen asemansa ja kutusumuksensa, eikä olemalla vastaan. -Näissä kysymyksissä.
  2. Room.14:13. "Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta.
    14. Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää"

    Kuvottavaa lukea kirjoituksianne näin vuorotyöläisen silmin. Ikään kuin teillä jotka teette päivävuoroa olisi jotenkin erikoisoikeuksia olla tuomitsemassa meitä, jotka emme voi valita lepopäivämme.

    Me vuorotyöläiset olemme sidotut työsopimuksen mukaan tekemään tietyt vuorot, ja vietämme lepopäivää sellaisena päivänä kun on viiva päivä. Olen lähes koko ikäni tehnyt teollisuudessa vuorotyötä ja uskovainen. Olen kiitollinen Jumalalle työstäni ja työtä tulen edelleen tekemään perheeni elättämiseksi. Tapelkaa te fariseukset päivistänne kun elämässänne ei näytä muutakaan kiveä olevan jota voisitte heitellä toisten ylle.

    Kyllä minä lepään silloin kuin on sen aika. Mutta työt teen nekin silloin kuin pitää. Minulle on sunnuntai tai lauantai tai mikä muu viikonpäivä tahansa yhtä tärkeä ja arvokas.

    Room.14:5. "Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
    6. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
    7. Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä."
  3. Perhekunnittain kastaminen totta tosiaan löytyy raamatusta. Joten aika yksipuolista ja osa totuudellista on meidän helluntailaisten käsitykset tässä kaste asiassa. Nämä eivät ole mitään helppoja asioita, kasteesta on kiistelty puolin ja toisin jo satoja vuosia. Ja kiistat asiasta sen kun tulee jatkumaan... omalta osaltani huomaan että useat asiat eivät ole niin selviä..enää, kuin ne on helluntailaisuudessa opetettu.


    Haluan laittaa tähän Timo Tiaisen kirjoituksesta pätkän jonka meidän helluntailaisten on syytä myös huomioida...

    --->""Apostolien teoissa ja Paavalin 1. korinttolaiskirjeessä kerrotaan kokonaisten perhekuntien kastamisesta - ketään perheessä ei siis rajattu pois. Perheet olivat siihen aikaan suuria, joten olisi kovin epätodennäköistä, että noissa perheissä ei olisi ollut pieniä lapsia (Apt. 10:47;16:15, 31-33; 1 Kor.1:16).

    "(15) ja hänet [Lyydia] ja hänen perhekuntansa kastettiin. Hän sanoi sitten meille: "Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni." Hän vaatimalla vaati meitä tulemaan....
    (31-33) Hän vei heidät ulos ja kysyi: "Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?" He vastasivat:
    "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi...ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti."-Apt.16:31-33

    Juutalaisethan olivat, kuten yllä on sanottu, tottuneet ikivanhastaan siihen että pienet lapsetkin otettiin Jumalan liittoon. Niinpä oli luonnollista, että pakanuudesta kääntyneiden koko perhe pieniä lapsia myöten kastettiin. Kristillisen uskon juuret ja tausta on VT:ssa ja juutalaisuudessa. Historiallista taustaa vasten oli siten "oletusarvo", että pienet lapsetkin otetaan Jumalan liittoon ja pelastuksen osallisuuteen ja tämä Jumalan liittoon ottaminen tapahtuu ulkoisen merkin, armonvälineen kautta. Jos tähän käytäntöön olisi uuden liiton myötä tullut sellainen radikaali muutos, että lapsia ei tarvitse tai saa ottaa Jumalan valtakuntaan, vaan vasta joskus esim. 12-14 vuotiaina tai aikuisina, niin olisi ollut odotettavissa, että UT:ssa olisi kielletty kastamasta lapsia. Lapsien asemasta olisi varmasti herännyt kysymyksiä, joihin apostolien olisi pitänyt ottaa kantaa. Mutta missään koko UT:ssa ei esiinny kiistoja lapsien asemasta eikä lasten pelastuksen tarpeesta tai lasten kastamisesta.

    Pitäisi myös muistaa, että Jeesuksen ja apostolien aikaan ei eletty modernissa individualistisessa, yksilöä korostavassa kulttuurissa, vaan kollektiivisessa ja patriarkaalisessa yhteiskunnassa: kun perheenpäänä oleva mies kääntyy uuteen uskoon, seuraa hänen koko perheensä lapsia ja orjia myöten perheen päätä. Ei siinä käyty kyselemään kenenkään yksilöllisiä "ratkaisun tekoja". Merkille pantavaa on myös kasteen ja julistetun evankeliumin sanan välitön yhteys: kaste tehtiin heti ensimmäisen evankeliumin saarnan jälkeen, eikä vasta pitkän opettamisjakson jälkeen. Ei kasteen edellytykseksi asetettu UT:ssa tiettyä ymmärryksen määrää tai tietomäärän hallintaa""
  4. Mielestäni tämä kuulostaa hyvin kristilliseltä, eikä ollenkaan eksytykseltä. Helluntaiseurakunnat tunnustaa myös Apostolisen uskontunnuksen.

    Helluntaiseurakunnan uskon pääkohdat:

    1. Pyhä Raamattu on Pyhän Hengen innoituksesta syntynyt Jumalan sana ja oppimme ainoa perusta.

    2. On yksi, iankaikkinen Jumala kolmessa persoonassa: Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Jumala on taivaan ja maan luoja.

    3. Jeesus Kristus on Jumalan Poika, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi ihmiseksi neitsyt Mariasta ja eli synnittömän elämän opettaen ja tehden tunnustekoja. Ristinkuolemallaan Jeesus sovitti maailman synnin, nousi kuolleista ja astui ylös taivaaseen Isän oikealle puolelle.

    4. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja yhteyteensä, mutta syntiinlankeemuksessa ihminen joutui eroon Jumalasta. Uskomalla Jeesukseen ihminen saa lahjaksi vanhurskauden ja uudestisyntyy Jumalan lapseksi.

    5. Pyhä Henki herättää ihmisen hengellisesti, niin että hän voi ottaa vastaan Jumalan valmistaman pelastuksen, jolloin Pyhä Henki tulee häneen asumaan. Jeesus Kristus kastaa uskovan Pyhällä Hengellä, joka jakaa armolahjoja seurakunnaan rakentumiseksi niin kuin apostolien aikana. Uskova on tarkoitettu elämään Pyhän Hengen täyteydessä Hengen hedelmää kantaen.

    6. Seurakunta on Kristuksen perustama ja johtama, apostolien opetukselle rakennettu uskovien yhteisö. Kaikki uskovat kaikkialla ja kaikkina aikoina kuuluvat yhteen ja yhteiseen seurakuntaan, joka näkyvällä tavalla ilmenee paikallisseurakuntana. Jeesus Kristus käski seurakuntaansa tekemään kaikista kansoista opetuslapsia, kastamaan ja opettamaan heitä. Seurakunta muodostaa hengellisen papiston, jonka tehtävänä on palvella Herraa ja osoittaa kristillistä rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan.

    7. Jeesuksen asettama kaste liittyy Jumalan pelastustyöhön. Kaste toimitetaan uskovalle Jeesuksen Kristuksen käskystä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen veteen upottamalla. Kastettu liitetään paikalliseen seurakuntaan.

    8. Ehtoollinen on Jeesuksen seuraajilleen asettama muisto- ja yhteysateria, jossa hän on uskon kautta itse läsnä. Ehtoollinen julistaa Jeesuksen sovitustyötä ja on osallisuutta hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.

    9. Kaikki ihmiset kokevat ruumiillisen ylösnousemuksen. Vanhurskaat nousevat elämän ylösnousemuksessa ja jumalattomat tuomion ylösnousemuksessa.

    10. Jeesus Kristus tempaa lupauksensa mukaan seurakuntansa luokseen, minkä jälkeen hän tulee kuninkaana hallitsemaan koko maailmaa. Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Tämä on vanhurskaiden ikuinen osa.