Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

428

Kommenttia

6557

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Otin tuossa esille synnyin- ja nuorukaiskunnassani Rautavaaralla tapahtuneen kehityksen: ”Rautavaaralla tapahtunut suuri poliittinen muutos johtuu kunnan väestörakenteen muutoksesta. Kunnan väkiluku on pudonnut vajaaseen kolmasosaan lapsuuteni ajoista.”

    Eilen tullut paikallislehti Pitäjäläinen kertoo viimevuoden kehityksestä tämän: ”Rautavaaralla syntyi seitsemän lasta. Kuolleita kunnassa oli vuoden aikana 33 henkilöä, eli luonnollinen väestönlisäys miinus 26 henkilöä”.

    Miksi moinen kehitys vain jatkuu ja jatkuu…? No, varmaan siksi, kun kunnan väestön keski-ikä on niin korkea, että uusien lapsien saajia on vähän ja ikänsä mukaisesti kuolevia on paljon. Tuskinpa siellä edes tähän ikääni -89 v 6 kk – eläneitä on montakaan. En varmaan olisi minäkään elänyt näin vanhaksi, jos en jo 16-vuotiaana olisi sieltä pois lähtenyt. Tällä toteamuksella en kuitenkaan halveeraa Rautavaaraa – hyvin kaunis kunta se on maisemiltaan edelleen, vaikka sen kylät ovat tyhjentyneet niin, että esim. lapsuuskylälläni Tervamäellä oli silloin kahdeksan kotitaloa ja nyt siellä asutaan vakituisesti vain kahdessa. Muutama pysyvästi asuttamaton talo on jäljellä ja kahta niistä niiden jälkeläiset käyttävät kesämökkeinään; toiseen niistä tullaan Ruotsista, jonne talon tytär miehineen muuttivat jo joskus 1960-luvulla.

    xxxxxxxxxxxxxxx

    Onhan täällä ollut vilkasta, kun tämä avaukseni oli valunut jo neljännen sivun hännille. Tämän yläpuolella olevista suuri osa on kyllä täällä jo monia kertoja nähtyjen toistoja.
  2. Tämä avaukseni saa olla ainakin tältä illalta puoleltani loppuun käsitelty. Puutun tässä vielä vain yhteen viestiin; tähän:

    ”Se selittää Kapin suunnan, joka kirjoituksissaankin tullut selvästi esille vasemmistolaisuutensa. Nyt voisi olla vaikea päästä armeijaan noin vasemmistolainen kantahenkilöksi. Nämä nitä Neuvostoliitto suuntaisia, ayliitossakin kävi toverit pussaamassa KGB:stä”.

    Olin kyllä jo sotilasaikanani mukana ammattiyhdistystoiminnassamme, jo vääpelivaiheessani Aliupseeriliiton hallituksessakin, Santahaminan kerhomme puheenjohtajana kahteenkin kertaan. Mutta eihän noissa toiminnoissa ollut mitään puoluepoliittista. Eikä sitä ollut minulla koskaan muussakaan.

    Kevättalvella 1972 ylivääpelivaiheessani olin kyllä kunnallisvaaleissa puolueeseen sitoutumattomana ehdokkaana sdp:n listoilla, kun Helsingin, Santahaminan ja Suomenlinnan kerhojen johtokunnat yhteisessä kokouksessaan minut valitsivat tehtävään ja tietyillä perusteilla nimenomaan kyseisen puolueen listoille. Mutta enhän parilla sadalla äänellä mennyt läpi, tuplaten suurempi äänimäärä olisi tarvittu.

    Eipä tuosta ehdokkuudestani ollut haittaa sotilasuralleni, kun seuraavan vuoden – 1973 alussa minusta tuli sotilasmestari. Ja seuraavan vuoden – 1974 kesällä luutnantti, pari vuotta myöhemmin yliluutnantti ja v. 1979 alussa kapteeni.

    Mainiosti siis menestyin sotilasurallani. Sillä menestymiseen täytyy vain olla tehokas ja tuloksellisesti ansioitunut tehtävissään. Näin varmaan nähtiin kohdallani. Nähtiin kai sama sitten myös Valiolla, jossa hyvän johtamisen lisäksi vastuualueellani edellytettiin myös hyviä rahallisia tuloksia.
  3. Aamupostissa tuli Rauhanturvaaja-lehden n:o 6 tällä vuodella. Vain kuusi kertaa vuodessa ilmestyy tuo lehti, joka on tullut minulle aina, kun olen Helsingin rauhanturvaajien maksava jäsen. Tuossa nyt 51 sivuisessa lehdessä on mielenkiintoista luettavaa vuoden vaihteelle. Kannen otsikkona on ”Reservissä riittää kykyä.” Juttua vilkaisin sen verran, että tuossa asiassa merkittävänä pidetään myös vanhojen.faittereiden osuutta. No, minä olen kyllä jo liian vanha lisäkykyä sinne tuomaan.

    Äsken laitoin viestin mielipidepankin mainiolle avaukselle, joka käsitteli eilisiltaista Sixten Korkmanin haastattelua Itse asiassa kuultuna-ohjelmassa. Tänä iltana varmaan taas alkaa melkoinen ilotulituksen räiske tuossa Paloheinän mäellä. Illalla klo 22.35 alkaa sitten tv 1:llä yli puolen yön jatkuva suurjuhla Helsingin Kansalaistorilla. Sen tietenkin katson.

    Minulla ei ole enää tänä vuonna tänne muuta sanottavaa kuin nyt vain Oikein Hyvän uudenvuoden toivotukset kaikille tämän lukeville!
  4. Tälle avaukselleni oli nyt tilaus, mutta olisi kai ollut viisasta jättää se huomiotta. kuten yleensä aina teen tuolta taholta tulleisiin. Mutta sorruin valistamaan häntä – ja siinä varmaan turhassa yrityksessä jouduin taas puhumaan itsestäni.

    Ihan liikaa olen täällä itsestäni puhunut. Niin tein jo yli 20 vuotta sitten täällä aloittaessani. Sellainen oli silloin tapana monella toisellakin. Omilla nimilläänhän täällä monet esiintyivätkin. Kepulaiselta puolelta ainakin Oiva Härkönen, Timo T.A.Ristimäki (muistankohan sukunimen oikein? Eikä henkilöllisyyttään peitellyt CityKeskustana esiintynyt Seppo Hietanenkaan, joka oli keskustan kuntavaaliehdokkaana täällä Helsingissä – huonolla vaalimenestyksellä tosin.

    Enää en pystyisi samanlaisiin pitkiin kirjoituksiin itsestänikään kun tein silloin. Kun ikä on tehnyt tehtävänsä muistissanikin. En tietenkään pystyisi kirjoittamaan sellaisia yli 300-sivuisia muistelmia, jotka kirjoitin vuosisadan vaihteessa. ”Muistelmat täytyy kirjoittaa silloin, kun muistaa vielä jotain” -sanoi eräs varsin nuorella iällä muistelmansa kirjoittanut; en muista, kuka hän oli.

    Onhan täällä eräitä varsin ahkeriakin kirjoittajia, erinomaisen hyviäkin, joiden henkilöllisyys ei ole tullut tietoon. Mielipidepankki on sellaisesta hyvä esimerkki. Hänen ei ole peittänyt henkilöllisyyttään ainakaan siksi, että sellaiselle olisi mitään tarvetta; hän on vain päätynyt tuohon ratkaisuunsa. Minä en kai olisi sellaiseen pystynyt, kun minulla lienee taipumusta avosuisuuteen.

    Nyt joudun kuitenkin vähitellen panemaan suutani enemmän suppuun. Itsestäni olen jo kaikki kertonut eikä muualla tapahtuva minua enää kiinnostakaan siten kuin kiinnosti vielä muutamia vuosia sitten. Hieman harmittaa, että tulin vielä sanomaan tässä esittämäni – mutta sille kun oli tilaus!

    En vielä esitä hyvän uudenvuoden toivotuksiani vaan tulen tekemään niin vasta huomenna, joko tällä avauksellani tai erikseen. Nyt vain tälle tulleista asiallisista viesteistä kiittäen niiden lähettäjiä toivotan Oikein Hyviä öitä kaikille tämän lukeville!