Vapaa kuvaus

Aloituksia

2

Kommenttia

390

  1. "eli kaksiulotteisia fyysisiä asioita ei siis vaan ole!"

    Mikä on varjon syvyys ja miten se mitataan?
  2. "Vapaa-ajattelijat: Missä vaiheessa virrestä on tullut muuta kuin uskonnon harjoittamista?"

    Minä en peruskouluaikonani kyllä ymmärtänyt suvivirren uskonnollisuutta millään tapaa, enkä jo silloin tuntenut minkään näköistä tarvetta jumalauskonnolle itsesäni. Minulle oli ja todennäköisesti heittämällä 99% lapsille olisi se ja sama, laulettaisiinko suvivirren tilalla jonkun muun uskonnon laulua, vai piippolan vaaria. Pääasia sen ikäiselle oli, että kohta pääsi kesälomalle.

    Jos kysytään vaikkapa peruskouluikäiseltä lapselta, tykkäätkö laulaa suvivirttä, niin vastaus on joko "en (motiivilla: en tykkää ylipäätään laulaa)", "tykkään (motiivilla: tykkään ylipäätään laulaa), tai sitten "ihan sama", jossa motiivia ei edes ole.

    Tässä koko kiistelyssä on pääkohteena aikuisten mielten tyydyttäminen jollakin ratkaisulla, eivätkä ne ihmiset, jotka sitä virttä veisaavat. Suvivirren kieltäminen yleisissä koulun tilaisuuksissa ei ole uskonnonvapautta, koska lapsi ei saanut itse päättää. Se päätettiin lapsen puolesta. Minusta tämä kuuluu samaan lokeroon lapsen kastamisen kanssa. Aikuinen ei saisi päättää, kastetaanko lapsi ja liitetään kirkkoon sen enempää, kun saisi päättää, laulaako lapsi virttä koulussa (niin koulun työhenkilöstöön kuuluvat aikuiset, että vanhemmat kotona).

    Jos tätä lukee joku peruskoulun henkilökuntaan kuuluva, niin minulla olisi sinulle ehdotus. Ehdota koulullesi seuraava testi:
    Kevätjuhaln päätteeksi, joku järjestäjistä antaa lapsille vaihtoehdon, "Nyt saatte lähteä kotiin, tai jäädä vielä laulamaan suvivirren" ja laskekaa, montako lasta jäi. Sillä saatte selvuuden siitä, kuinka paljon uskonnollinen virsi koskettaa edes kristityn perheen lapsen mieltä.

    Sama juttu jouluna. Lasta kiinnostaa, kuin kilo kakkaa se, juhlitaanko jouluna Jeesuksen synttäreitä, vai Putte Possun nimipäivää. Pääasia lapselle on, että saa lahjoja. Toki lapselta kysyttäessä hän voi vastata, että juhlitaan Jeesuksen syntymäpäivää, jos lapselle on niin opetettu. Se ei kuitenkaan kiinnosta lasta niin paljon, kuin lahjat. Edes kristittyjen lapsia.


    Jos teistä kukaan muistaa, miten ajattelitte kouluaikonanne uskonnoista ja siitä, kun lauloitte suvuvirttä ja vertaatte sitä siihen, mitä nyt ajattelette siitä, onko mikään muuttunut? Jos on, niin miksi tykytätte ajatustanne lapsiin, jotka aivan varmasti ajattelevat yhtä merkityksettömästi, kuin te silloin?

    Vai onko tämä näkemykseni täysin puppua ja olen ainut, jolle lapsena uskonnollisten laulujen tai juhlien tarkoitus suhteessa johonkin muuhun lauluun tai juhlaan oli irrelvantti ja päämotiivi sen suorittamiseen tai viettämiseen oli, saanko minä siitä jotakin?