Annoin pettämisen anteeksi

Samassa veneessä olen sinun kanssasi, olen kirjoitellut tänne kohdassa ero vai ei ja puinut omaa suhdettani ja mahdollista eroa...
Tiedän tunteesi, minäkään en ymmärrä miten mies voi tehdä tämän minulle uudestaan, vaikka hän niin lupasi minulle että ei koskaan enää petä minua....Ilmeisesti pettäminen on toisen kerran paljon helpompaa. Kirjoitit että "hänen suhteensa syy oli lähes puolelta osin minun käytökseni", kuulostaa vähän kuin minun mieheni "syy" eli "luulin että et tykkää enää minusta..."
Eli kiva sysätä syyllisyys meille. Minun mielestäni mikään ei oikeuta tekemään tällaista, jos on ongelmia niistä pitää puhua ja kertoa vaikka että on kurja olo tms.
Minullakin on ollut kurja olo kauan, mutta en silti ole hakenut ymmärrystä ja seksiä toiselta mieheltä.
Yritä jaksaa ja keskittyä johonkin mukavaan, niin minäkin yritän, vaikka vaikeaa se on. Olen nyt kuukauden yrittänyt pohtia ja miettiä mitä tehdä, välillä tuntuu että pää sekoaa. Lueskelen näitä stooreja täällä netissä ja kirjoittelen, se vähän helpottaa.

Rakkautta ei ohjailla järjellä, se vie ihmistä. Valitettavasti et ole ensimmäinen mies joka noin jatkaa.
Sinä rakastat miestäsi, mutta hän ei rakasta sinua, se on karmea totuus, muuten ei hän varmasti tekisi tuollaista.
Eikö se olisi elämämme oikein, kun kuuntelesimme sydämen ääntä, tottakai toiset huomioon ottaen? Mutta että tekisimme päätökset kuuntelemalla sydäntä, koska tosiaan vain sen ääni tekee meidät onnelliseksi.
Olet tehnyt virheen kun unohdit miehen suhteen joka on vielä ollut henkinen ja annoit anteeksi, nyt saat kärsiä siitä.
Juttele asia sielväksi, miehesi ei pääse henkisesti irti tuosta toisesta, arvaa miksi:
Hän on rakastunut. En halua olla ilkeä, mutta näin voi käydä. Ihastus menee ohi nopeasti ja on helppo unohtaa, rakastuminen ei.
Omassa kokemuksessa myös miehen puoliso oli jo kertaalleen kärsinyt tosi pahasti vaikka suhde oli perustunut lähinnä seksiin, nyt kun tuli pidempi suhde ja rakastuminen mukaan ..mitä luulet kärsimyksen olleen nyt?
Sitä ei voi kuvata sanoin, mutta tiedätkö tässä on tuo toinen puoliso itse syypää kun jatkaa miehen kanssa joka on myöntänyt ja ei oikeasti toista rakasta.
Siihen paikkaan varmasti loppuu oikea rakkaus, ja sitä kylmettää itsensä, yrittää jatkaa eteenpäin kun ei halua särkeä lapsilta kotia, mutta varma on että lapsiin heijastuu tämä kaikki pahemmin kuin jos vanhemmat rakastaivisvat toisiaan oikeesti, eikä toinen joutuisi käymään noin pohjalla, aina uudestaan ja uudestaan.
Hyvä ero on ihan totta parempi kuin rakkaudeton tai yksipuolinen rakkausliitto.
Ei tarvitse miinustaa, pääset yli, ansaitsee nääs puolison joka rakastaa sua.

En tiedä mitä sanoa. Pelkään, että itselleni on käymässä samoin. Tämä on, kuin lukisin omaa tulevaisuuttani. Tiedän, että mieheni käy jonkun naisen luona säännöllisesti kuulemma vain juttelemassa pitäähän naispuolisia ystäviä olla. Nyt muutaman kuukauden aikan hänen käytösensä on muuttunut keksii kaikenlaisia juttuja ja menoja.Uskon, että heidän suhteensa on muuttunut siksi toiseksi. Mieheni kieltää kaiken ja suuttuu eikä suostu puhumaan. On jäänyt kiinni valehtelusta muutamia kertoja eli ei ole ollut siellä missä on sanonut olevansa esim. kavereiden kanssa terassilla jne... nyt on lähdössä laivalle ei tiedä vielä päivää, kun matkan järjestäjä ei osaa vielä sitä sanoa ( jokin työpaikan juttu?) uskon, että on lähdössä risteilylle tämän naisen kanssa, mutta kun en itse voi mennä samalle laivalle niin millä voin mieheni käräyttää itse teosta ja saada siitä pitävät todisteet. Sen tiedän kun kerran pääsee tuohon pettämisen makuun ei hän sitä voi lopettaa vaan silloin pitää itse hakea eroa, että saa itselle rauhan. Sinun kohdallesi voin sanoa, että nyt tuskasi on suurimmillaan, mutta et saa antaa periksi. Miehesi puolustelee tekojaan ja syyttää sinua, mutta muista sinä olet se syytön osapuoli. Vika on vain ja ainoastaan miehessäsi ei sinussa. ( sanonta kuuluu pettää kerran pettää myös toisenkin kerran) Miehesi pitää sinua ns. piikana, kuten varmaan omanikin ( saa puhtaat vaatteet, ruuan valmiina jne..)Olisi kiva vaihtaa ajatuksia muuallakin kuin tällä palstalla.

Piikana piti minunkin nyt entinen mies, ja meni vuosia, kunnes hain lopulta eron.
Ei muuttunut, kerran pettää, aina pettää, oli hänen tapansa elää.

Kenenkään ei tarvii olla sellasen kanssa, joka pettää, ei silloin rakasta.

Mä olen joutunut aivan pakosta miettiin tätä samaa asiaa. Mistä tietää, jääkö pettäminen siihen yhteen vai jatkuuko aina uudestaan ja uudestaan. Eli milloin se "pettäjä pettää aina" pitää paikkaansa, ja milloin ei. Kun kuitenkin haluaisi uskoa, että omalle kohdalle on tullut se "vain kerran"-tapaus.

Tää seuraava ajatus ei ole mitenkään tieteellisesti todettu, syntynyt vaan mun omista ajatuksista. Ja keskusteluista saman kokeneiden kanssa. Eli pettäjä (niin mies kuin nainenkin) haluaa ja varmaan uskoo pääsääntöisesti kiinnijäätyään, että kykenee muuttumaan uskolliseksi. Haluaa sitä, eikä halua satuttaa tietoisesti. Silti niin käy monesti. Miksi? Uskon, että kertapettäjän ja tapapettäjän erottaa toisistaan se, miten he itse kantavat vastuun teostaan. Millä tavalla he näkevät sen. Jos pettäjä kokee jollain tavalla, että syyllinen pettämiseen on myös se oma petetty puoliso, niin pettäjä päästää itsensä liian helpolla. Hän jakaa vastuuta silloin itsestään ulos, eikä kanna sitä tavalla, jota tulisi tehdä.

Jokainen petetty kyllä alkuhässäkän jälkeen pystyy katsomaan peiliin, näin uskon. Ja näkemään myös oman roolinsa parisuhteessa. Omat virheensä ja puutteensa. Mutta mikään parisuhteen kiemuroista ei oikeuta pettämään, parisuhteeseen sitoutuessa on sitouduttu myös ratkaisemaan parisuhteen ongelmat sen sisällä. Ei siis missään olosuhteissa pettämällä. Siihen ei kukaan petetty ole osallinen tai syyllinen. Ja jos se jää jollain tavalla pettäjälle epäselväksi, jää jatkoakin varten oma vastuu parisuhteen osapuolena epäselväksi. Pettämällä itseasissa vakuuttaa, että parisuhteen vaikeassa vaiheessa on ok pettää, varsinkin jos petetty jollain tavalla nielee selitykset sittä kun puoliso oli niin kylmä, ei huomioinut ja blaa blaa ja blaa. Petetty ymmärtämällä nämä selitykset pahimmillaan jopa itse "siunaa" pettämisen.

Totuus on se, että ihan sama, millainen perspää puoliso on, pettäminen ei ole oikeutettua. Jos puolison tavat, olemus, tunneside tai mikä tahansa muu asia mättää, niin suhteesta lähdetään. Ei petetä. Kaikki lätinä siitä, miten uhraudutaan ja ollaan vain lasten takia, on tarkemmin tarkasteltuna vain itsekästä kakkapuhetta. Siitä höpinästä on lasten etu kaukana.

Mutta, uskon näin vakaasti, jokainen meistä tekee virheitä. Paraskin voi pettää. Jopa minä itse petettynä olen sortunut siihen aiemmassa suhteessani kerran. Ja nyt paino sanalla kerran. Joten tiedän myös aivan käytännössä, että pettäjäkin voi ottaa opiksi. Helppoa se ei ole, ja jos jää pienikin mahdollisuus vierittää osa omasta vastuusta usos itsestä, niin peli on menetetty.

Mistä sitten tietää, että pettäjä kantaa vastuun? Satavarmasti ei mistään, mutta aika hyvä merkki on se, että pettäjä antaa petetylle aikaa sen mitä tarvitaan. Että petetty ei käytä heidän parisuhdetta tai puolisoaan selittelemään omia tekojaan, vaan erottaa siitä henkilökohtaisen virheensä ja väärän valinnan. Puolison tukeminen, omien hermojen venyttäminen silloin kun ei enää kertakaikkisesti jaksaisi jankata asiasta jne. Sanoilla on tyhjän verran merkitystä silloin. Rakkaus ja vastuu ovat yksiselitteisti silloin tekoja ja toimintaa, ja erityisesti oman itsensä ja vastuun kantamista vaikka ei olisikaan kauhen kivaa... kun kivaa ei ole sillä petetylläkään.

Pettäjä voi rakastaa puolisoaan hyvinkin paljon, tai olla rakastamatta. Koko touhulla on itse asiassa aika vähän tekemistä rakkauden kanssa. Kyse on enemmänkin parisuhteesta, ja sen sääntöjen noudattamisesta ja kunnioittamisesta. Samalla tavalla kuin jokainen alkoholistivanhempikin varmaan rakastaa sitä lastaan, mutta ei osaa nostaa heidän välistä suhdetta etusijalle elämässä vaan hakee omia nautintoja toisten kustannuksella. Ei siitä rakkauden puutteesta ole kyse, vaan aivan jostain muusta.

Näin minä siis ajattelen. Moni toisin.