Opiskelu ahdistaa ja jopa pelottaa!

Suosittelen vaihtoehto 2:sta, koska sinulla on muutenkin jo noin paljon opintopisteitä kasassa. Jos tekee tiukkaa suorittaa kurssit, niin onhan sinulla kaksi vuotta jatkoaikaa (vuoden jälkeen pitää olla jo virallinen selvitys myöhästymiselle).

Jos pidät välivuoden ja onnistut hankkimaan hyvän työn, koulun penkille palaaminen voi tuntua vaikealta...

Älä välitä sukulaisten sanomisista - nykymaailma on erilainen kuin heidän nuoruutensa. Lääkärin tyttärestä ei todellakaan tarvitse tulla lääkäriä.

Suomessa on vallalla kaikessa 'paperi-illuusio'. Siis, että jokin mystinen sopimus/tutkintotodistus olisi osaamista tai meritologiaa. Niin ei tietysti ole. Jokainen yrittää suorittaa höpsismitutkintojaan, joilla ei oikeasti tee enempää kuin esim. vuorokauden järjestysmieskurssilla. Ei se tutkinto mitään takaa, kaikki ovat vaan päivähoidossa. Tyhmyyden ylistys, höpsismien valtio. Höpötetään hölmöjä juttuja aamusta ilmaan, ilman konkretiaa. Asioita, joita koko muu maailma nauraa, täällä opetetaan vakavalla naamalla.

Jos opinnot ovat loppusuoralla ja olet taustaltasi ylioppilas, niin itse ainakin suorittaisin koulutuksen loppuun ja kuittaisin kupongin kouraan. Näin sinulla olisi ainakin jonkinlainen ammatti, jota harjoittaa, jos jatko-opiskelusi menevät syystä tai toisesta päin kiirastulta. Alasta riippuen saat myös aineita hyväksiluettua tulevissa opinahjoissa. Älä välitä luokkalaisistasi, heitä ei tarvitse enää valmistuttuasi sietää ja jatkossa kohtaat mukavempaa seuraa.

Olen samaa mieltä tuosta, että tutkinto loppuun vain. 2/3 suoritettuna siitä mitä pitäisi olla lienee suht normaalia. Siksi toisekseen olet nostanut opintotukea, ja kela ei "nollaa" opintotukitilannettasi ennen kuin olet suorittanut tutkinnon loppuun - kuukausia on joku 70.

Jos luokassa on huono ryhmähenki, siihen ei tahdo auttaa kuin se, että päättää pysyä kaikesta huolimatta positiivisena. Jos itse ala ei tunnu täsmälleen oikealta, oletko harkinnut vaihtamista vastaavan tasoiselle opintolinjalle? Ainakin insinööritutkinnoissa vaihdon pitäisi sujua mutkitta. Minä suoritin ensin vuoden tietotekniikassa, ja tajusin sitten, että veri vetää enemmän mediatekniikkaan. (Jään odottelemaan flamea siitä, ettei tältä alalta löydy töitä.;) Nyt vuotta myöhemmin pää on jälleen selvä ja olen huomattavasti onnellisempi.

Ilmoittaudu poissaolevaksi ja tee välillä jotain muuta. Kun palaat, olet tod.näk. motivoituneempi etkä sitä paitsi joudu enää samalle luokalle, josta lähdit.

Voit tietysti myös kokonaan vaihtaa alaa, saman amk:n sisällä saa ainakin kaikille yhteiset opinnot hyväksiluettua. Muillakin aloilla on yleensä ainakin joitain samoja kursseja, joita voidaan lukea hyväksi.

Tsemppiä, ei se elämä siihen lopu! :)

Ala ei juu tunnu omalta, mutta tässä kohtaa linjan vaihtaminenkaan ei tunnu oikealta. Mitä jos se toinenkaan linja ei ole mun juttu, sittenhän sais oikein kunnon luuserin maineen kun kaiken keskeyttää.

Parempi se on kai yrittää sinnitellä, kuitenkin hyviä numeroita niistä aineista mitkä menneet läpi. Mutta millä ilveellä voin saada sellaisia kursseja läpi minkä ensimmäistenkään tuntien aiheesta ei ole mitään hajua, aivan hepreaa :/

Kaksi koulua kesken jättäneenä nelikymppisenä voin sanoa, ettet todellakaan ole ainoa, joka painii suvun asettamien paineiden ja omien toiveitten ristiaallokossa.
Niin, mitään tutkintoa en ole saanut loppuun asti ja kyllä, kyllä se painaa takaraivossa, kuten kaikilla keskeneräisillä asioilla on tapana. Jos olet jo loppusuoralla, sinnittele maaliin asti. Ota tuumaustauko vasta sitten. Kysy opettajiltasi ja ohjaajilta apua motivaation palauttamiseen.

Huono luokkahenki tarkoittaa, ettet ole ainoa pakkopullan jäystäjä, mutta totaalieristäytyminen voi olla sinulle kuitenkin se huonompi vaihtoehto. Valikoi sieltä luokan laidalta joku hiljaisempi ja tuppaudu seuraan, jos vaikka hänestä löytyisi kaveri ryhmätöihin. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla ystävä, mutta opintosuoritusten takia pitää joku työpari löytää.

Kun aikaa on, pohdi hetki tulevaisuuttasi. Mitä sinä haluat? Kuka sinä olet?

Ai nii, olen nykyään ihan mukavasti toimeentuleva ihminen, teen juuri sitä mitä itse haluan ja saan suvulta lähinnä kateellisia kommentteja, että miten oikein uskalsin...

Sinun täytyy yrittää päästä eroon sukusi sinulle asettamista paineista. Jotta voisit joskus olla onnellinen, sinun täytyy elää omaa elämääsi, ei kenenkään muun. Et voi tehdä asioita vain toisten mieliksi. Mietippä tätä, haluatko olla koko loppuelämäsi onneton?

Hei!
En halua masentaa, vaan itselläni jo kaksi opiskeltua ammattia ja kumpaakaan niistä en tee työkseni. Ja toista jonka väkipakolla opiskelin, en ole tehny tylkseni PÄIVÄÄKÄÄN!
Tiedän ja tunnen ihmisiä jotka on käynyt kouluaan väkisin loppumetreille asti ja yks kaks vaihtanu opiskelu paikkaa/alaa. Eivätkä ole tähän päivään mennessä katuneet. Toki voin uskoo et saattaa olla perheelles pienoinen pettymys, vaan kannattaako kuluttaa aikaa ammatin parissa, josta ei edes pidä?
Jos nyt ei aivan kamalaa ole se koulunkäynti niin lähe pois, tai helpota oloasi ja rupea jo nyt hakemaan uutta koulupaikkaa ja käy siihen asti vanhaa koulua kun tieto uudesta paikasta tulee. Ite sinnittelin paskassa työssä paskan pomon ja paskojen työkavereiden kanssa, ja samaan aikaan hain muuta työtä, ja sitten ku tärppäs ja kävin sanoo pomolle hellurei, nii kylläpä teki hyvää. En olis muuten työssä jaksanu, ainoa mikä autto jaksamaan oli mahdollinen tieto uudesta työstä.
Mut sitä en tehny enkä edes ajatellu, että olisin ilman tietoa tulevasta lähteny pois..

Moi!

Itse lopetin aikoinaan koulun kesken, sukulaisten painostuksen vuoksi palasin takaisin, ja suoritin koulun joten kuten loppuun.

Muutaman vuoden tein alan töitä, ala ei kiinnostanut pätkääkään.
Kouluttauduin uudelleen vanhemmalla iällä, olen nyt unelma-ammatissani, yksityisyrittäjänä.

Olisinko tässä jos en olisi jatkanut koulua, ei voi tietää. Koulutuksella ainakin on ollut yleissivistävä vaikutus, vuorovaikutustatojen kehittyminen, yms. asiat.

Koen että elämäni tähän mennessä tapahtuneet asiat ovat olleet valmistavia asioita työhön mitä haluan tehdä, herkkua se lukeminen ei ole koskaan ollut.

Jos on itsetunto kohillaan, niin eihän nyt sukulaiset tämän tyyppisiä valintoja määritä, sen enempää kuin ystävätkään. Mielipiteitähän voi aina ottaa vastaan, mutta ei niiden saa antaa vaikuttaa liiaksi. Eriasia tietty on, jos olet rahallisesti heidän "talutusnuorassaan" eli et saa omaa elämääsi pidettyä raiteilla ilman sukulaisten rahallista avustusta, sitten ei voi sanoa muuta kuin että, voi voi!

Asiahan on niin, että jos toisten mielipiteiden antaa liikaa vaikuttaa yhdessä asiassa, niin luultavimmin niitä asioita tulee eteen enemmänkin. Et voi rakastua duunareihin, koska koulutushan se tärkein asia on ihmisiä arvioidessa. Duunariystäväsi saavat saman leiman otsaansa, ei sukusi heitä kestä katsella.
Tulevat lapsesi pitää sitten kasvattaa suvun ehdoilla jne. jne.

Kannattaa ihan tosissaan etsiä se omannäköinen elämä, josta sitten itse kantaa vastuun, on sitten tyytyväinen tai ei.

Sic transit gloria mundi.

Jos opiskelet alaa jolta valmistut todennäköisesti johtotehtäviin (esim. työnjohto tehtäviin), lopeta ihmeessä kyseinen koulutus.

"eikä itsellänikään ole yhtään kaveria siellä, ryhmätöiden tullessa pelkään aina jääväni yksin ja niin usein käykin. "

"On vain niin vaikeaa kun on kauheat paineet myös ympäristön/sukulaisten odotusten suhteen."

En parjaa sinua, mutta jos maha todellakin jo kuralla tuollaisista syistä, tulet kohtaamaan alallasi pahempaa...

Jos et opiskele alaa josta todennäköisesti valmistut johtotehtäviin käy ihmeessä koulu loppuun tuossa vaiheessa, ei siitä haittaakan ole kun olet jo noin pitkällä opinnoissasi. Sen jälkeen opiskelet uuden alan jos siltä tuntuu.

Minä jätin koulun kesken, enkä enää mennyt uudestaan muiden töiden takia. Ei olisi kannattanut. Kehottaisin sinnittelemään. Se ei tosiaan kauaa kestä ja on sinulla ainakin paperit takataskussa, jos ei mitään muuta. Ainahan voi opiskella uudestaan vaikka miten pitkään tai valita aivan erilainen ala. Maailma on sen jälkeen vapaa :)

Lähde opiskelijavaihtoon ulkomaille, saat hyvää vaihtelua ja kielitaito paranee, ulkomaan jakso näyttää myös hyvältä Cv:ssä.
Osan puuttuvista kursseista voit suorittaa myös virtuaalisesti.
Itse aikuisopiskelijana tein lähes kaikki virtuaaliset ryhmätyöt yksin, koska halusin hyvät arvosanat.

Koulut on niin pitkäveteisiä, asiat saisi opetettua puolet nopeammin.

Oon ollu työkkärin kautta yhdellä kurssilla aikuisopistolla ja tuntui ettei opettajiakaan vois vähempää kiinnostaa.

Olet jo pitkällä henkisessä kehityksessä ja itsesi tuntemisessa. Tunnet, ettei opiskelemasi ala ole välttämättä sitä, mitä haluat tehdä työksesi.

Ei hätää. Yritä kuitenkin sinnitellä se tutkintopaperi käteeen. On aina eduksi CV:ssä, että olet suorittanut koulun loppuun, kun se, että olet jättänyt opintosi kesken.

Ei kukaan pakota sinua, toistan, kukaan EI voi pakottaa sinua tekemään mitään. Elämässä on pakko vain kuolla.
Kun olet saanut koulun loppuun, voit miettiä, mitä oikeasti haluaisit tehdä.

Jos koet suvun tai vanhempasi ahdistavaksi, ota heihin pieni hajurako.
Älä käy niin usein kotona, ja jos asut vielä kotona, yritä löytää vaikka kimppakämppä tms asunto.

Kun ikää tulee, se napanuora venyy ja paukkuu, jos ei katkea.

Itselläni on ikää jo 45-vuotta, enkä ikinä tule kuvittelemaan, että nyt 80-vuotiaat vanhempani ymmärtäisivät nykyajan työelämästä mitään.

Olen saanut haukkuja ja selän takaa puukotusta, miten valitsin aikoinaan yliopistossa väärän alan, sitten viimevuosina, miten omaa surkeuttani jouduin työttömäksi (firma meni alta).
Ja sitten miten ole luuseri, kun en ole löytänyt uutta työtä. Työtä kun saa, jos sitä vain haluaa tehdä (niin saikin vielä johonkin 80-luvun loppuun asti).

Omien läheisten sanat ja sanomatta jättämiset (ei ikinä mitään kannustavaa), voivat tuntua todella pahalla ja nakertavat itsetuntoa.
itselläni on taakkana vielä se, että en ole naimisissa, eikä minulla ole lapsia.

Eli tytär on vielä epäonnistunut ihmissuhteissa ja ollut pettymys, ei ole tuottanut lapsenlapsia. Kauheaa, hirveää! Oma äitini mm valehteli vuosia hyvälle ystävällee, että olen naimisissa. Oli tosi kivaa, kun asia selvisi. Turha kuvitella, että hän olisi pyytänyt minulta moista käytöstä anteeksi. Päinvastoin, marttyyrin kruunu sai lisää sulkia, eihän moista häpeää voi tunnustaa.

Tässä on auttanut vain tietty etäisyys. En osallistu esim joulun viettoon suvun kesken, olen järjestänyt itseni matkoille tai nyt vähissä rahoissa ollessani, varmaankin valehtelen kirkkain silmin, että lähden taas reissuun, vaikka olisinkin kotona. Se on helpompaa, kun saada sitten joulunpyhinä kymmeniä puheluja ja voivotuksia.

Kaikkea ei tarvitse niellä, ja oma sukuni ei edes ymmärrä, jos heitä yrittää valistaa, tai vastaa takaisin, mistä tai miten se unelmatyöpaikka sitten muka löytyy, jos heillä on kerran erinomaista faktatietoa asiasta.

Ei kannata elää muiden takia, vaan ihan oikeaa elämää. Omaa elämää. Ainoastaan kuolema on pakollista, muu on valintoja.

Oletko satavarma, että kyseessä on vain opiskeluun liittyvä kriisi? Ettei muitakin asioita, aikuistumiseen liittyviä kipuja, toteutumattomia toiveita tai sydänsuruja ole rasittamassa. Jos muistelen kauas taakse opiskeluaikoja, vaihdoin yliopisto-opinnoista silloiseen amk:ta vastaavaan opinahjoon. Ihan samanlainen kriisi minullakin oli, opinnot tuntuivat raskailta, sillä oli kaikenlaisia ihmissuhdeongelmia, olin elänyt liian pitkään köyhyysrajan alapuolella ja jaksamisen kanssa oli vaikeata. Vasta työharjoittelujakso herätti huomaamaan, että olen sittenkin oikealla alalla. Loput opinnoista suoritin sitten vasemmalla kädellä, samalla tuntitöitä tehden. Tarvitsin vain tuon oivalluksen, muuten olisin lopettanut ja palannut kesätöistä tuttuihin hommiin. Ehkä sinun kannattaisi ottaa tuo välivuosi tai paremminkin puoli vuotta ja katsoa, mitä haluat elämältä. Ainakin kannattaisi jutella jonkun kanssa, on se sitten kuraattori, psykologi tai vanhempi viisas ystävä ja käydä tilannetta, ei pelkkiä opiskeluja perusteellisesti läpi.

Hei hyva opiskelija!
Minusta sinun olisi hyva tehda tuo 3. vaihtoehto. Sen saat varmaan selitettya sukulaisillekin! Mutta muista, etta SINA olet se joka elat elamaasi tulevaisuudessakin niissa oloissa ja silla mielella mita tuleman pitaa, sukulaisesi katsovat paljolti omien lahtokohtiensa pohjalta. KUN VUOSI ON KULUNUT, TIEDAT VARMAANKIN MITA TEET JA MITAAN EI OLE VIELA MENETETTY.

Hyvaa jatkoa sinulle t. mummu
ps. kirjoitan espanjan koneella, siksi virheet

Siis oikeestiko? Eikö sulla ole ihmispraka ollenkaan omaa tahtoa tai omaa elämää, vaan haluat miellyttää ja uskoa muita??

Eipä ihme että sinua ohjaillaan ja pidetään höyhähtäneenä, kun et haluakkaan päättää omista asisoita, vaan uskot muita.

En käsitä tuommosia ihmisiä, jotka antaa muiden sanella, ja sitten valittaa kun ne sanoo niin ja näin...Voi hyvänen aika. Ota vastuu omasta elämästä, ei kukaan voi sinua painostaa jos olet aikuinen!!!

Enemmän säälin sinua, kun ihmettelen läheistesi käytöstä!!

Jos joku sanoo sulle että hyppää kaivoon, niin sinähän hyppäät, kun muut niin sanoo.

älä anna suvun painostaa
pidä vaikka välivuosi
mietintöä mikä olisi sinua kiinnostavaa ☼

Minä ymmärsin aloittajan viestin niin, että suvun odotukset ovat vain yksi syy hänen ahdistukseensa. Muita ovat huono luokkahenki ja alan valinta. En ole mikään ekspertti näissä asioissa, mutta suosittelen vaihtoehtoa 2. Aloittajan opinnot ovat kuitenkin pitkällä eikä hän halua luovuttaa. Olen kuullut monista opiskelijoista, joilla on ollut kesken koulun kriisivaihe, jossa he eivät ole varmoja valinnastaan. He ovat silti selvittäneet tämän asian ja valmistuneet valitsemallaan alalla.

Itse tein epämieluisan alan opinnot ensin loppuun hampaan irvessä ja menin vasta sitten itseäni kiinnostavalla alalle opiskelemaan yliopistoon. Se kannatti, sillä olin yliopistossa opiskellessani töissä ensimmäisellä alallani ja tienasin opiskelurahoja. Sain lisäksi työkokemusta. Minusta on nykyisin hyödyllistä, että minulla on 2 tutkintoa.

kyllähän toi vaihtoehto kakkonen on ihan hyvä, jos ei paljosta vailla ja sitten sinne minne nenä näyttää .... paska homma .... kuka ihmeen aikuinen ihminen ajattelee edes mitä sukulaiset odottaa haloo jokainen ihminen on erillainen luonteeltaan ja käytökseltään , toimi sen mukaan mikä sinulle itsellesi on parasta .... älä nyt itke, mutta jos sukus´ olis´ täynnä spurguja velvoittaisko se sinut asumaan veneen alla lopun elämäs´ ... ryhdistäydy ja elä omaa elämääsi äläkä sukulaisten ... sinä olet se joka tekee ratkaisun

Moi, Sinnittele jollain ilveellä loppuun. Itse jätin koulut kesken ja nyt avioliiton kariuduttua ja kahden lapsen aikuistuttua olen koulunpenkillä. Ja olen ajatellut että olis paljon helpompi ollut silloin nuorena ja nyt olen yli 50-kymppinen. Ja saanennenko enää mistään töitä. Olen kyllä sellaisella alalla että töitä riittää. Opiskeluintoa kyllä riittää kun menis päähän:)

ET OLE AINOA

Opiskelet itseäsi varten!! Ole jumalauta tyytyväinen opiskelupaikastasi! Täällä on muita, jotka eivät edes saa opiskelupaikkaa, jonka vuoksi joutuu elämään todellista paskaelämää ja tekemään pienipalkkaista paskaduunia!! ÄLÄ VALITA TURHASTA!!!

pidä välivuosi ja sitten,,muista että elät itsellesi älä välitä mit suku sanoo,,

ihan itseään voi syyttää, jos ei opiskelupaikkaa saa. älä itse valita turhasta ja vittuile muille, jotka oikeasti yrittävät saada apua itseään vaivaavaan asiaan. kannattaisi vissiin lukea pääsykoekirjoja ja muutenkin tehdä töitä sen opiskelupaikan saamiseksi. ei niitä ihan tosta noin vaan irtoa.

No on sulla suoraan sanottuna VITTUMAINEN SUKU!!! sano niille että VETÄKÄÄ KÄTEEN STANAN PORVARIT!!! ja antakaa mun olla!! mua ainakaan ei mun TYHMIEN SUKULAISTEN ja omien vanhempienkaan sanomiset hetkauta.. Omatkin vanhempani ovat TYHMIÄ KUIN VASEMMAN JALAN SAAPAS.. tajua mistään mitään!! Mutta eivät ne mua vaatinetkaan mihinkään.. amiksen kävin ja ihan hyvin se heille riitti..

Välivuosi on ihan hyvä....mutta voit joutua panostamaan...tosin riippuen omista
elämänkokemuksista ja opeista ennen välivuotta.
Tyttäreni piti välivuoden..en painostanut, annoin itsensä päättää.
Nyt jatkettuaan sanoi että olisi pitänyt kerrata sen välivuoden aikana kaikkia
edellisiä opintoja. Se on tietysti jälkeenpäin hyvä oppi. ,,koska ei kuitenkaan pidä joka ikinen päivä tankata päähänsä kaikkea..kunhan kertailee..you..nou.. :)
Käy töissä..niinkuin tytttärenikin..sai rahaa ja kuitenkin ..ns. väliä opiskeluun.
Sitä väliä tarvitsee itsekukin..oli sitten opiskelu tai työ..jos haluaa mennä eteenpäin ilman stressiä tai masennusta. Toisilla on erilaiset kuviot, toisilla toisenlaiset..mutta toivokaamme ,että jokaiselle jotain hyvää elämässä kuitenkin.......... Tsemppiä sinulle ap.

minä myös! sama tilanne, paitsi lukiossa.. kävin 2 vuotta lukiota ja yhden vaihto-opiskeluvuoden ja meinasin jättää kaiken kesken. hain jopa uuteen kouluun ja pääsinkin, mutta koska en päässyt suosikkipaikkaani, hain seuraavana vuonna uudestaan ja nyt olen onnellinen amis. silkalla sisulla ja parin koulun ulkopuolisen ystävän voimalla pääsin lukion läpi ja kirjoitin pakolliset ylioppilaskirjoituksissa. tein sen vain jotta saisin todisteen siitä että olen tehnyt jotain "hyödyllistä" kaikkien niiden 4n vuoden aikana. tulee hyväksilukuja ammattikoulussa.
.
vuotta nuoremmalla luokkatoverilla oli myös lopetussuunnitelmia. hän pääsi haluamaansa kouluun ja lähti sinne.
.
myös kolmas ei-niin-lukiolainen opiskelutoverini melkein lopetti lukion. vanhojentanssien jälkeen hän vain lakkasi käymästä koulua.. jäi kotiin.. vuoden päästä opintotuen tuleminen loppui ja hän joutui vanhempien luo asumaan. nämä pakottivat hänet takaisin koulun penkille. kaveri ei ole niiiin onnellinen, mutta saa varmasti tehtyä lukion loppuun ja sen jälkeen opiskelee kuulemma luokanopettajaksi.
.
suosittelisin samaa ratkaisua kuin itse tein: koulu loppuun ja todistukset käteen. sen jälkeen sitä mitä ITSE HALUAT. aivan sama vaikka kuinka ympäripuhuttaisiin, niin et käännä päätäs. sukulaiset yrittävät saada sinut toimimaan "oikein", mutta itse tiedät parhaiten mitä haluat tai et.
.
kyllä kaikki lopulta tottuu esimerkiksi siihen jos päätät alkaa kokiksi tai nuohoojaksi autokauppiaan sijaan.

Suosittelen kanssa numero kakkosta. Kävin kamalan **skan AMKin loppuun väkisin vääntäen, nyt se on tehty ja paperit taskussa koko loppuelämän :)

Mene sieltä mistä aita on matalin, katso sitten paprujen kanssa josko joku muu ala kiinnostaa enemmän ja panosta siellä.

Jos jotakuta kiinnostaa: Mul on 3 keskeytettyä koulua , ikää kohta 29 ja peruskoulu vain suoritetuista pohjilla. Omat vanhemmat ovat yrittäjinä menestyneita. Mut on pienestä pitäen koulutettu /ajautunut hyvin yksilökeskeiseksi vapaaksi induvisualistiksi,enkä ole osannut toimia yhteisössä niin hyvin kuin muut. Tämä on tavallaan hankala selittää lyhyesti.. Suurin osa ihmisistä osaa tehdä asioita niinkuin käsketään ja pitävät turpansa kiinni. Itse olen jotakuinkin hyvin toisesta päästä..

Valmiilla AMK:papereilla saa huojennusta opiskeluun seuraavassa ammatissa kurssien määrällä.

Mutta AMK papereilla et voi kouluttautua alemmas suomessa. En ymmärrä, mikä siinä on.

Jos haluat olla duunari jätä koulukesken ja etsi oppisopimuskoulutus aikuiskoulutuspuolelta. Itse insinöörinä ihailen bussikuskin leppoista työtä ruudun tuijottamisen ja jatkuvan asioiden selvittelyn sijaan.

Nykyään inssin papereilla jää työttömäksi ja meitä on liikaa. Perustekijöistä on pulaa. Myyjä, siivooja, rekkakuski, kokoonpanija, panimotyöntekijä, trukkikuski... mitä näitä nyt on.

Itellä oli ajatus lopettaa AMK koulu 2 vuonna kun ei tiennyt, mitä työtehtävät tulee olemaan. No sitkeästi Kyrpä otassa suoritin loppuun ja jäin työttömäksi. vuoden työttömyyden jälkeen kyllästyin kuulemaan puhelimessa lausetta "ei me noin kokematonta haluta palkata". Lähin asentamaan muovipaloja häkkiin kaasuputkitehtaalle ja voi pojat ett oli elämäni hauskin ja piristävin työpaikka. Kokoonpanohommat kiinnostaisi edelleen ruudun tuijottamisen sijaan.

Karkeasti sanottuna työelämän valinnasta: haluatko tuijottaa 40 vuotta ruutua ja setviä 40 h viikko vai haluatko että näet koko ajan mitä saat valmiiksi käsin tehtynä työnä tai ralllaamalla trukkia a:sta B:hen. minusta mättäminen ja lappaminen oli mukavaa työtä.

Loppupelistä ihminen ei tarvitse paljoa ollakseen onnellinen, sen havaitsin kaasuputkitehtaan työstä. Palkka jolla tulet toimeen ja saat hieman extraa säästöön on riittävä.

Sen voi ajatella niin että jos lopetat kesken tuo menee hukkaan, tai niin että jos jatkat menee jäljellä oleva aika hukkaan sillä itsehän sanoit ettei tuo ala kiinnosta sinua joten mihin tarvitset tuota tietoa?

Sinnittele vaan koulu loppuun, niin on sitten ainakin joku koulutus takataskussa.

Mutta loppuelämää ajatellen ainoa oikea ratkaisu on opiskella tai muuten päätyä alalle joka oikeasti kiinnostaa. Mikään ei ole yhtä hölmöä kuin tehdä 40 vuotta töitä, jotka eivät kiinnosta sillä silloin jokainen aamu on yhtä tuskaa.
Vain todellisen kiinnostuksen kautta pystyy oikeasti onnistumaan omalla alallaan ja työssään.
Muiden mielipiteillä ei ole mitään merkitystä. Vain sinä voit tietää, mikä on se sinun juttu.

Hei!
Opiskelun ei välttämättä kuulukaan olla kivaa. Ei myöskään työnteon. Ota opiskelu velvollisuutena, jonka suoritat ITSELLESI. Tee vapaa-ajallasi kivoja juttuja hengaile kivojen ihmisten kanssa lataamassa akkuja. Vaikka et koskaan tekisi opiskelemasi alan töitä, on tutkinnosta hyötyä. Se kertoo nimenomaan siitä, että pystyt viemään loppuun asioita. Pyydä tukiopetusta tai yritä tehdä tehtäviä yhdessä jonkun kanssa, joka osaa ja voi neuvoa. Ole aktiivinen. Työnantaja haluaa aktiivisen ihmisen. Työssä sitten opitaan työhön liittyvät työtehtävät, mutta se miten kestät tylsän ja tai vaativan tehtävän suorittamista osoittaa työnantajalle sen kuinka kestät työelämässä ja onko sinusta kestämään arkea, joka sekään ei ole kivaa, vaan työtä. Siitä kestämisestä sitä maksetaan.

Hei!
Olen itse aikoinani ollut hieman vastaavassa tilanteessa. En päässyt aikoinani opiskelemaan alaa, jolle olisin halunnut, vaan opiskelin tradenomiksi, koska minnekään muualle en päässyt. Ala ei tuntunut omimmalta, ja meinasin lopettaa opiskeluni ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta silloinen poikakaverini patisti mua jatkamaan. Suoritin opiskelut loppuun, jota en ole päivääkään katunut, vaikka sen alan töitä olen tehnyt vain parisen vuotta. Kuukauden päästä saan paperit toiselta alalta, mikä on lähempänä sitä, mitä haluan. Kuitenkin pitää jatkaa vieläkin opintoja, että pääsen sille alalle, jolle tähtäsin nuorempana.

Joten, rohkaisen suakin jatkamaan opintosi loppuun, vaikka kuinka tuntuisi vaikealta eikä ala kiinnostaisi. Jatkoa ajatellen todistus on hyödyllinen, vaikket päivääkään tekisi niitä hommia, mistä olet todistuksesi hankkinut. Itse esim. opin kymmensormijärjestelmän amk:ssa, mistä on ollut suuri hyöty tässä tietokoneiden hallitsemassa maailmassa. :)

Olen itse insinööri, enkä ole päivääkään ollut alani hommissa. En kuitenkaan tekisi nykyistä työtäni pelkällä ylioppilastodistuksella. Jos sinulla on joku tutkinto, niin osoitat sillä kuitenkin pystyväsi pitkäjänteiseen työskentelyyn. Sinun kannattaa sinnitellä opinnoissasi muiden opiskelijoiden tahdissa niin kauan kunnes löydät jotain kiinnostavampaa. Jos pidät välivuoden, niin uudelleen aloittaminen on todella vaikeaa. Joudut opettelemaan monet opitut asiat uudelleen. Ihmisen muisti on todella lyhyt. Pakollisten aineiden jälkeen teillä on jo paljon valinnaisaineita. Jospa niiden mukana löytyisi mieluisampia opiskelukavereitakin.

PS. Luultavasti sinä jäät usein pois työryhmistä, sillä olet passiivinen ja kyllästynyt. Muut opiskelijat haluavat tehdä ryhmätyötä sellaisen kanssa, jolla on jotain annettavaa.

Suoritat tietenkin tutkinnon loppuun vaikka hammasta purren ja sitten sinulla on tutkinto taskussa. Ota tämä koulun loppuaika vaikka jonain leirin tapaisena, josta nyt vaan on selviydyttävä. Ei se elämä sentään parin vuoden opiskelujen aikana ehdi mennä ohi. Valmistumisen jälkeen sinulla on sitten paljon enemmän valinnanvaraa tulevaisuuden suhteen ja tutkinnon suorittaneena ammattilaisena voit sitten myös ylpeänä ja ilman selittelyjä kertoa, miksi valitset sen tien, minkä omaksesi koet.

Kannattaa lopettaa. Ei täällä menesty kun ne jotka ovat alallaa parhaita (kuten minä) ja joiden ei tarvitse AMK:ssa tehdä mitään opintojen eteen, koska ovat luonnostaan lahjakkaita. Ei välivuotta, et kuitenkaan saa töitä.

Mutta et ole ainoa, suurin osa suomalaisista (oikeastaan kaikista ihmisistä, kokemuksesta puhun) on samanlaisia taitamattomia pellejä. Olet orjamateriaalia, hyväksy se.

mä oon sitä mieltä että: HAISTATA PITKÄT VITUT KOKO SUVULLA. ja tee niin kuin ite näet sun kannalta parhaaksi.

Jokaisella on vain yksi elämä. Se kannattaa elää niin kuin itse haluaa. Pidä tämä mielessäsi.

Unohda suku ja sen tuomat paineet !

Mene vaihtoon vuodeksi, niin saat etäisyyttä asioihin ja omat kiinnostuksen kohteesi selkiintyvät.
MUTTA, suorita koulu loppuun. Silloin sinulla on tutkintopaperi taskussasi ja jatko onkin sitten huomattavasti helpompaa.

Muista, että vain sinä - et sukusi - päätät,minkälaisen elämän haluat.

Onnea matkaan:)

Itse olen C:n ylioppilaana aloittanut kaksi alaa AMK:ssa ja molemmat lopettanut puolen vuoden jälkeen. Yhdesti hain yliopistoon. mutten päässyt sisään. Olen työläisperheestä. Nyt urakoin postin hommissa. Tuntia kohden aika ihan mukava palkka.

VAIHOEHTOJA ON VAIKKA KUINKA:

1. Lähde lähetystöihin. Lyhyt koulutus ja elo on todella mielenkiintoista ja jopa jännää. Historiankin havinaa.

http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/0/t3GXri7izYIYOU

2. Rupea uneksijaksi ja löydä unelmiesi tyttö. It`s very easy.

http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/1/o5qPbi5aZ1IYOU

3. Lähde maankiertäjäksi. Matkailu avartaa:

http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/2/ge470hSsAfAIN

4. Mene naimisiin silkasta rakkaudesta.

http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/4/Q52x79cLhjA

5. Rupea vanhaksi hipiksi

http://www.youtube.com/watch?v=pbtCdc4jbxE

Aikuisleikkiä

Elä nyt vaan ainakaan opiskele alaa, mikä ei kiinnosta.

Pistä pulkka nurkkaan, ja haistata suvullesi pitkä p.aska.

Jos se ala mitä opiskelet alkaa kiinnostamaan myöhemmin, niin voithan sä jatkaa sitä opiskelua sitten.

Niiden suoritettujen kurssien voimassaoloaika on useampi vuosi.

Ei niitä tarvii uudestaan käydä läpi, jos palaa koulun penkille siinä aikarajassa, mikä on asetettu. Jos edes haluaa.

Tyypillinen juttu tää että sukulaiset tietää mitä sun pitää syödä, juoda, lukea ja katsoa telkkarista ja kenen kanssa seurustella. Niin ja tietysti ne tietää sua paremmin mitä sun pitää opiskella ja jos esität omia mielipiteitäs, niin jo alkaa syyllistäminen pelottelu, uhkailu ja kiristys. Pahimpia on ne ns. Kotikadun Pertti Mäkimaa-isät, narsistit joiden henkinen prässi tuhoaa lapsen identiteetin ja itsetunnon pysyvästi. Tää on helppo sanoa, mutta valitse ala mikä ihan oikeasti kiinnostaa sua ja panosta siihen. Viis sukulaisten mielipiteistä. Motivaatio on ihan erilainen kun menossa kohti haluamaansa päämäärää. Jos taas väkisin pänttää alaa joka ei pätkääkään kiinnosta niin se kuluttaa kenet tahansa rikki. Aivan yhdentekevää ryhdytkö säveltäjäksi, kynekologiksi, autoasentajaksi, kukkakauppiaaksi, trapetsitaiteilijaksi tai ydinfyysikoksi. kunhan koet että se on sun juttus.

riippuu ihan siitä MITÄ ITSE HALUAT! elät itseäsi varten et sukuasi.
Jos ala ei kiinnosta...miksi kitua kauempaa, jos et ole varma...pidä se välivuosi ja lähde tuulettumaan (ota etäisyyttä) niin näet asiat selkeämmin ja näet mitä todella haluat. Elämän tarkoitus ei ole asema vaan olla onnellinen.
Toimi niin mikä tuntuu sisäisesti parhaimmalta.

Poistakaa tämä avaus, koska ette poista oikeiden

häirköiden viestejä:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10198380
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10198381
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10198378

(muiden jatkuaa herjaamista. .)

Tästä johtuen kun suojelette häiriköitä, nämä asialliset avaukset ovat roskaa ja joutavat POISTOON!

Minulla oli sama juttu ja jätin opinnot kesken ja vihoitin välit sukulaisiini loppuiäksi.
Minulla oli vielä sellainen, etten pystynyt tajuamaan esimerkiksi simplex-algoritmia ja opinnot kaatuilivat sellaiseen.

Jonkin aikaa haahuiltuani elämässä gravitoiduin hoitoalalle.

"Menestyneellä väellä" on tuhoisia uskomuksia elämästä ja ne ovat yleensä niin narsisteja, etteivät ne ymmärrä niitä muuttaa. Ensinnäkin, menestys heidän aikanaan tuli paljon helpommin kuin nyt. Opintojen jälkeen työpaikka oli suhteellisen varma. Nyt sen sijaan työttömäksi valmistuminen on täysin mahdollista. On täysin mahdollista, että opintojen jälkeen joudut tekemään jotain ihan muuta kuin mitä opiskelit. Opinnot unohtuvat hyvin nopeasti, jos tietoja ja taitoja ei käytä, joten olet opiskellut turhaan.
"Menestynyt väki" kuvittelee, että työn pitäisi olla kivaa ja että töissä pitäisi viihtyä. He ovat varmaan lanseeranneet sanan "työelämä". Todellisuudessa elämä kuitenkin alkaa töitten päätyttyä.

Nuoruus on vain kerran, töitä kyllä ehtii tekemään. Näytä keskisormea sukulaisillesi!

Sinnittele vain opintosi loppuun. Älä piittää sukulaisistasi. Elät omaa elämääsi, et heidän.

Tsemppiä!

Hei,
Mitä tehdä?

Olen äiti ja varatuomari 47 v. Olin innostunut opiskelusta, johon kukaan ei pakottanut.Mutta tyttäremmepä ei halunnutkaan edes lukioon, joka oli järkytys minulle varsin, aika lailla myös miehelleni, joka on myös korkeakoulun käynyt.
Pääsiasia kai pitäisi olla se, että löytää ns. "oman juttunsa". Sitä valitettavasti eivätkaikki keksi ainakaan heti kirjoitusten jälkeen.
Ei vuodet koskaan hukkaan mene, jos tekee jotain järkevää, kuten sinä olet tehnyt. Älä luovuta, miti, mikä on sinun juttusi.Mäkin keksin sen vasta kahden vuoden kuluttua kirjoituksista. Käy loppuun ja vaihda sitten alaa.Et muuten kertonut, mitä opiskelet.
Hei, älä muista välitä, ajattele itseäsi.Mulla oli lukiossa sama juttu, aina ryhmätöissä yms. jouduin lähes tuppautumaan joidenkin ryhmään. Mieti, sulla on elämä ja mielenkiintoinen opiskelu edessä!!!! Tsemppiä 10000 miljoonaa kertaa.

Haistata sukulaisilles, lopeta opiskelu ja rupee polttaa tupakkaa.

On kaltaisiasi. Esim. minun poikani.

Muutama vuosi nyt opinnoista ja valmistumisesta. Useampaan kertaan on kiittänyt, kun "puristimme" hoitamaan homman loppuun. Itse hän sen päätöksen teki, mutta muutama keskustelu kerta siihen tarvittiin. Siis tuuppausta.

Ymmärrät arvon aikanaan. Olen siitä varma. Kesken jättäminen tulisi harmittamaan.

Maaliin vaan kun kisaan on lähtenyt ja on jo noin pitkällä.

Tarviiko sitä toista opiskelupaikan miettimistä varten olla pois koulusta? Toisaalta jos olet tietoinen mitä muuten hakisit niin ehdotan sinne hakemista, mah. nopeasti.

Eikä nykyiset opsikeluyt välttämättä mene kokonaan hukkaan. Joitain perus juttuja voi korvata esim kieliä.

Minun kaverini oli tekulla, mutta inhosi sitä insinöörialaa, ei tuntunut omalta. Nyt hän on lääkiksessä ja viihtyy oikein hyvin.

"Opiskelen AMK:ssa ja opintopisteitä on kertynyt 2/3 siitä mitä pitäisi olla."

Tarkoitatko että olet jäljessä ohjeellisesta aikataulusta? Vai että tuon verran on koko tutkinnosta tehtynä?

Kuinka monetta vuotta käyt kyseistä koulua?

Onko aiempia tutkintoja?

Kuinka vanha olet?

"Luokallamme on huono ryhmähenki, eikä itsellänikään ole yhtään kaveria siellä, ryhmätöiden tullessa pelkään aina jääväni yksin ja niin usein käykin."

Tervetuloa Suomeen!

"Koko koulu menee siis hieman perseelleen, eikä alakaan tunnu täysin omalta (en tiedä onko sitten edellä mainittujen asioiden syytä osaksi)."

Tämä on tuttua. Johtuu rohkeuden puutteesta... Siitä että kusipääsukulaiset vittuilevat eivätkä rohkaise keskustelemaan, harrastelemaan, tutkailemaan ulkomaailmaa, oli se sitten auton korjausta tai filosofian lukemista tai baarissa biletystä kavereiden kanssa (niin... minkä kavereiden!?)

Neuvoisin että pistäydy työväenopistossa katselemassa meinkiä, niin saat uusia ajatuksia, jos ei tiedä mikä kiinnostaa. Siellä on laidasta laitaan juttuja kaikille, enkä nyt tarkoita mitään turistienglannin opiskelua.

"Jos jaksan sinnitellä loppuun asti, niin millä ilveellä ehdin edes suorittamaan kaikki puuttuvat kurssit, en millään :["

Jatkoajan anominen?

"Onko kaltaisiani muita vai olenko ainut?"

Vaikea sanoa kun en tiedä sukupuoltasi ja ikääsi. Miehillä tällainen tilanne on fataali, sillä opintojen ja työllistymisen pieleen meno tarkoittaa syrjäytymistä pariutumismarkkinoilta. Naisilla on aina enemmän mahdollisuuksia työllistyä, kouluttautua jne. riippuen tietysti ulkonäöstä, henkisistä kyvyistä jne.

"1) Käyn tämän vuoden loppuun ja sitten ilmottaudun poissaolevaksi ja haen mielenkiintoisempaan koulutusalaan (sitten kylläkin nämä vuodet ovat mennyt hukkaan)."

Eli mihin aiot hakea?

"2) Sinnittelen jollain ilveellä loppuun asti!"

No mikä olikaan se mielenkiintoisempi ala? Jos ei tiedä niin suosittelen sitä Työväenopistoa. Urheiluhommissa saa kyllä tuttavia, mutta ei pelkästä hyvästä kunnosta ole pitkän päälle iloa....

"3) Pidän muuten vain välivuoden, töitä tehden ja mietin sitten mitä haluan."

Millaisia töitä tehden?

"On vain niin vaikeaa kun on kauheat paineet myös ympäristön/sukulaisten odotusten suhteen. Suurin osa sukulaisista on menestynyttä väkeä ja oikeastaan olettavat minunkin menestyvän, eivät edes mieti että saatan haluta jotain muutakin kuin hyvä palkkaisen työn."

Tämä on erittäin P€RS€€STÄ.

Käy ihmeessä juttelememassa opintolaitoksen psykologilla tms.

Opetan yliopistossa. Oma ehdotukseni on mennä keskustelemaan opinto-ohjaajan kanssa ja mahdollisesti ottaa rauhallisemmin. Tee homma kuitenkin loppuun. Vaikka sitten ajan kanssa.
Suvusta viis, sinun elämästäsi on kyse ja he nyt ovat vain sen suhteen oikeassa: koulutuksella saat elantosi huomattavasti mielenkiintoisemmin ja helpommalla kuin kouluttamattomana. Ihan sama oikeastaa, mikä koulutus on, henkilö saa paremmin toitä.
Keskustele ja editoi aikataulua. Sitten voit myöhemmin tehdä uudenkin tutkinnon. Pää pystyyn vaan! Tsemppiä!

Meneppä vaikka sitten valmiina insinöörinä hakemaan 3-vuorotöitä prosessiteollisuudesta koska oman alan työpaikkoja ei ole. Et muuten pääse.

Moni opiskelee itsensä ulos työmarkkinoilta. Ei pääse enää postiin töihin eikä teollisuuteen. Kirjoitan tätä myös omasta kokemuksestani.

Jos 30 % valmistuneista saa alansa töitä niin se tarkoittaa sitä että sinun pitää olla 20:n %:n parhaimman joukossa koska 10 prosenttia saa töitä suhteilla.

Trukinkuljettajana ja varastomiehenä on hyvä olla. Moni jatko-opiskelee tuosta ammatista itsensä työttömäksi ja syrjäytyneeksi.

Paperimies paperiteollisuuden 5-vuorotyössä.
Palkka on hyvä ja kun kaikki pelaa niin ei tarvitse kuin istua ja valvoa.
Suku painostaa opiskelemaan ja niin huono ja vastentahtoisesti opiskellut insinööri kituuttaa jatkossa työttömyyskorvauksilla ja syrjäytyy.

Mars Irakiin!
Moni nuorimies on värväytynyt USA:n armeijaan koska suku on pitänyt asiaa kunniakkaana. Armeija kouluttaa ja sehän johtaa myöhemmin parempiin työpaikkoihin.
Sitten kuitenkin sodasta palaa sokea invalidi, iältään 21, jolle kirjoitetaan eläkeläisen paperit. Sielu särjettynä.
Juutuupi on täynnä näitä tarinoita.

Suku on pahin - tai paras

Suuri isä joskus tappaa poikansa ja tästä löytyy paljon esimerkkejä. Poika kuolee stressiin alle 5-kymppisenä ja isä häärää narsistina edelleen yhtiön johdossa.

Uskonnolliset vanhemmat ovat syvältä. He tietävät mikä on Jumalan ( = heidän itsensä) tahto nuoren suhteen. Ja jos opiskelu ei maistu vanhempien valitsemalle alalle, niin nuori nousee silloin itse Jumalaa vastaan. Heh.

Mutta kyllähän niitä on 10 000:ia jotka ovat opiskelleet itsensä ulos työmarkkinoilta. Sitten on satoja tuhansia jotka ovat onnellisia ettei tullut lähdettyä opiskelemaan.
Vähän niin kuin Matti ja Mervi tai nyt Matti ja Susanna. Miksi Matti ei pysynyt yhdessä Mervinsä kanssa :o)

Kun noin paljon toistaa yläpuolella olevaa, niin meneehän ne välillä sekaisin.

Mun mielipide vaan on, että matematiikka on kuivaa, varsinkin se järjetön mate-
matiikka, jota kouluissakin opetetaan ylimmillä luokilla, täysin tarpeetonta arki-
elämässä. Yksinkertaista matikkaa tarvitaan aina.
No jos haluaa portugaliin muuttaa, niin sitten oppii luonnostaan.

Elämä on välillä vaikeaa, mutta kannattaako siitä tehdä turhan monomutkaista ?