Miehen asunnon siivoaminen!?!

Sano ukolles että siivoaa itse oman kämppänsä tai et tule edes käymään enää.

Sen unohdin vielä kertoa, että mieheni sanoo minulle minun haluavan vain parisuhteen hyviä puolia, että päivän päätteeksi minä luikin häntä koipien välissä kotiin... Omasta mielestäni parisuhteen parhaita puolia ei ole jonkun toisen asunnon siivoaminen.

Ihmettelen kovasti että jaksat edes olla sen miehen kanssa. Sano sille että et ole mikään kodinhoitaja. Olet nainen joka arvostaa et mies tekee puolet kotitöistä ja et sulla on omiakin hommia. Älä mene sen miehen asuntoon jos se ei osaa siivota. En itse ikinä kehtaisi käskeä naista siivoomaan omia jälkiäni. En edes antais naisen pestä mun vaatteita, tiskata lautasia ja omia tiskejä ihan sen takia et osaan sen homman itsekkin ja en halua et nainen tekee kaiken. Ei se mies arvosta sua kovin paljoo joten sun tarvii vaan pysyä tiukkana että se siivoo oman kämppänsä.

Kuule, minä siirsin erään miehen Ö-mappiin välittömästi kun hän ensin pyysi kahville, sitten kun menin, sanoi että tiskaa, sitten saat kahvia. Puolituttu mies. Pidin tätä erittäin pahana varoitusmerkkinä miehen luonteesta. Enkä toki tiskannut.

Ehkä kannattaisi ensin lopettaa suhde (väitätkö että mies joka uhkailee sinua erolla jos et tee niinkuin hän sanoo rakastaa sinua?), ja sitten alkaa miettimään niitä omia rajoja ja niistä kiinni pitämistä. Sinuna en edes alkaisi korjailemaan nykyistä suhdetta, mies on menetetty tapaus, äiti pilalle lellinyt ja sinä jatkat. Jätä se siivoamaan omat sotkut tai hommaamaan uusi passaaja. Ei rakkaus ole tuollaista. Mieti mitä olisi jos vielä eläisit hänen kanssaa saman katon alla? Pian huomaisit että sinun tulosi menisivät kaikki yhteiseen elämään ja mies tekisi rahoillaan mitä haluaa.

Kuule yksinolo on kivaa. Yksinollessa voi opetella miettimään mitä itse haluaa ja mihin on valmis. Olet nyt ymmärtänyt vähän väärin lauseen "parisuhteessa täytyy joustaa". Se ei tarkoita sitä että parisuhteessa pitää olla kynnysmatto jos toinen on niin röyhkeä ja häpeämätön että kehtaa sitä vaatia.

Oletko myös sisustanut miehen kämppää? Tuonut viherkasveja, ostattanut uudet verhot, vaihtanut pöytäliinan? Jos olet, olet myös ollut luomassa tilannetta.

Aika uskomaton tarina! Miksi alistut moiseen? Oletko koettanut pyytää miestä siivoamaan tai tiskaamaan luonasi? Mikä oli lopputulos?

Jos mies olettaa sinun osallistuvan siivoukseen hänen luonaan niin voit aivan hyvällä syyllä olettaa miehen auttavan sinua luonasi. Jos hän on luonteeltaan sovinisti, niin mieti tarkkaan, haluatko olla tiskirätti lopun ikääsi. Ajattele, jos teillä olisi lapsia. Hoitaisit lapset ja kotityöt yksin miehen valittaessa sohvalle, että et huomioi häntä.

No niin AP., olet saanut hyviä vastauksia, ota ihmeessä niistä vaari!

Itsekin ihmettelin mitä "kamalaa" siinä olisi jos tuollainen hyväksikäyttäjä sinut jättäisi. Mielestäni se olisi sinulle ihannetilanne: säästyisit itse siltä jättämisen riesalta ja mahdollisilta haukuilta ynnä muilta ikäviltä seuraamuksilta. Toisekseen: pääsisit vapaaksi hyväksikäyttäjästä!!

Ps. Sitten kun eroatte, älä rupea heti seuraavaan hyväksikäyttösuhteeseen. Ole tieten tahtoen sinkkuna niin kauan, että ehdit miettiä itsellesi selväksi, minkälainen parisuhteen sinun mielestäsi kuuluu olla. Toimi miestä valitessasi sitten niiden mietittyjen periaatteiden mukaan.

Leuka loksahti aloittajan tekstiä lukiessa, ja yksi ainoa lause tuli mieleeni:

JÄTÄ SE SIKA!!!

Kiitos paljon vastauksista, huomasin että olen muutamia asioita jättänyt kertomattakin!

Minua huolestuttaa se, että päivittäinen rytmini saattaa olla seuraava: Aamulla aikaisin lähden kouluun, kun pääsen sieltä menen kotiin viemään kouluromppeet ja yritän tehdä vaikka muutaman tehtävän. Lähden töihin ja töistä tullessani menen miehen asunnolle jossa minua odottaa siivoaminen. Lähden sieltä jossain 10 aikoihin kotiin tekemään loput koulutehtävistäni tai pyykkäämään omia vaatteitani (onneksi asun asunnossa jossa voin pyykätä yölläkin). Yöllä teen sitten loppuja koulutöitä ja muutaman tunnin unien jälkeen takaisin kouluun. Mies on minulle sanonut että voin hyvin tehdä koulujuttuja hänen asunnollaan, mutta muutaman kokeilukerran jälkeen huomasin että hän aina löytää minulle jotain muuta tehtävää.

Olen kyllä kerran sanonut miehelle että millonkas hän tulee sitten siivoamaan minun asuntoni. Siitähän syntyi kunnon riita. Mies sanoi minun olevan hyvin törkeä kun moista kehtaan edes sanoa ääneen. Ja loukkaantui verisesti. En edes kysynyt asiaa "vittuilevaan" äänensävyyn, vaan tokaisin vain muina miehinä että milloinkas sellainen järjestely tehdään, olisi vähän pyykättävää ja lattiat on pesemättä kun joka viikko pesen hänen lattiansa.

Lisäksi olen hänen vakituinen autonpesijänsä ja vahaajansa. Oman taloyhtiön pihassa autoa ei voi pestä, mutta hänen vanhempiensa talolla voi. Joten jos menemme yhdessä käymään hänen vanhempiensa talolla, hän kyllä avuliaasti laskee vedet ämpäriin ja etsii pesuaineet ja vahan esille, jotta minä voin sitten pestä auton... Ja huom. minulla on myös ihan oma auto joka on pesty viimeksi pari kesää sitten. Hänen isänsä on sanonut että kyllä mies on kunnon illallisen pesusta velkaa ja mies sitten silmänlumeeksi isälleen sanoo että tottahan toki. Tai että voidaan sitten joku kerta yhdessä pestä ja vahata minun autoni. Ei ole illallista näkynyt... paitsi ne jotka olen itse maksanut meille molemmille. Opiskelijabudjetista...

Mies on kyllä minulle monesti sanonut että hänen mielestään kotityöt on molempien hommian "fifty-fifty". Ilmeisesti ei minun kohdallani. Ja että hän etsii naisesta "vaimomatskua". Jotain jonka kanssa kohdata arjen ikävät asiat ja normaalit rutiinit, ja välissä sitten tehdä jotain kivaakin.

Luulen tämän passausepisodin olevan syynä siihen ettemme asu yhdessä. Olemme pian seurustelleet 3 vuotta ja olen itselleni sekä muille selittänyt että haluan pitää opiskelurauhaa itselläni. Mutta tosiasiassa tiedän että jos muutan saman katon alle miehen kanssa, minulle ei yksinkertaisesti jää aikaa opiskella loppuun. Alan tuntea jo sitoutumiskammon merkkejä ajatellessani että minun pitäisi lähteä jollekin miehelle piikatytöksi luuttuamaan lattioita. Olenko muistanut mainita että jos muuttaisin hänen luokseen, minun pitäisi muutaman satasen palkastani maksaa puolet asuntovelasta ja kaikista muista kuluista? Niin ja auttaa häntä ostamaan uusi Audi, joka olisi sitten yhteinen. En ole hänen nykyisellä autollaan saanut ajaa melkein 3 vuoden aikana kertaakaan...

ihmisenä olen aika ahkera ja -erikoista kyllä- koen siivoamisen rentouttavana ja mukavana hommana. Mutta vain omassa asunnossani.

Oletko ehkä uskovainen? Niissä piireissä on tollasta naisten sortoa yhä ja yhdessäasuminen kielletty ennen avioo!!!

Valmistatko vielä ruuankin miehen luona?

Juu, kyllä tämä tilanne varmasti kuulostaa siltä että olen himo-uskovainen, mutta en ole. Eikä ole miehenikään. Olemme ihan tavallinen pariskunta, tavallisista perheistä. Olen yrittänyt saada miestä ruotuun, sillä olen välillä aika kova luontoinenkin ja tietyissä asioissa vahvatahtoinen. Opiskelen alaa, joka luokitellaan miesten alaksi, välillä tuntuu että se on miehelleni todellinen ongelma. Ilmeisesti hänen "vaimo-matskuaan" olisi jokin siivooja-kokki yhdistelmä.

Aiemmin joku väläytti tuon raha-ajatuksenkin... Olen itse ollut siitä aika huolissani, sillä tiedän että valmistuttuani tienaan melkein tuplat mieheni palkkaan nähden. Sittenkö minä maksan kaiken? Asunnon? Auton? Ruuan? Siivoan vielä kaiken maksamisen päälle 24 tuntia päivässä?

Ruuan joudun valmistamaan, jos mies on aikonut syödä, mutta ruoka on vielä tekemättä. Joskus hän saattaa osoittaa mieltään sillä että tekee ruuan, ja saan sitten kuulla siitä jälkeen päin kuinka laiska olen.

Olen miettinyt, että kuinka paljon normaalisti tyttöystävät siivoamvat miesten asuntoja? Olenko minä vain niuho ja otan kaiken liian vakavasti? Onko esimerkiksi ikkunoiden peseminen joku velvollisuus? Tai mitkä on minun velvollisuudet? Yksi kavereistani sanoi, ettei hänellä ole muita velvollisuuksia kuin olla sievänä paikalla ja keksiä välillä kivaa yhteistä tekemistä. Totta kai mieheni valittaa myös siitä ettemme tee mitään yhdessä. Millä ihmeen ajalla?

Tämä on ilmeisesti ensimmäinen vakavasti otettava parisuhteesi? Tai että olet elänyt itse lapsuudenkodissa, jossa isä makaa sohvalla ja äiti tekee kaikki työt?

Vaikutat fiksulta naiselta, mutta miksi ihmeessä olet alistunut tuollaisen hirmuhallitsijan kyykytettäväksi? Olen itse asunut tähän ikään mennessä kahdessa pitkässä avoliitossa ja kummassakaan ei ole ollut ongelmia siivouksen tms. kotitöiden kanssa, vaan yhdessä on jaettu hommat. Varsinkin ekassa suhteessa kummallekin oli kunnia-asia, että koti ja piha on siistit, joten meillä oli kiinteä siivouspäivä, jolloin reippaasti siivoamalla saatiin parissa tunnissa koti siistiksi tyyliin mä imuroin ja vien matot ulos, pese sä lattiat, jonka jälkeen mä pyyhin pölyt ja siistin keittiön, niin pese sä vessa ja kylppäri.

Isoin ongelma sinun poikaystävässäsi on se, että hän ei osaa ollenkaan asettua sinun asemaasi. Jos häneltä puuttuu tällainen empatiataito, niin miten ihmeessä pystytte tulevaisuudessa keskustelemaan mistään muustakaan asiasta, kun hän ei osaa/tahdo nähdä mitään muuta kuin oman näkökantansa.

Minä en ole siivonnut poikaystävieni asuntoja kuin korkeintaan auttanut eli siis niin, että kumpikin siivoaa, mutta minusta on kurja käyttää yhteistä aikaa siivoamiseen. Siksi kummankin kannattaa siivota ikioma asuntonsa.

Ehdotan, että pistät suhteenne 1-2 kuukauden aikalisälle. Saat aikaa opiskelulle ja ehkä se saa miehen tajuamaan, että mitä hän voisi tehdä suhteessa toisin.

Kannattaa myös tiedostaa, että joskus rakkaus ei riitä siihen, että voisi asua onnellisena yhdessä. Todella intohimoinenkin suhde voi kaatua siihen, että toinen on liian boheemi ja toinen liian pikkutarkka tai vaikka siihen, että toinen on säästäväinen ja toinen taas koko ajan pikavippikierteessä tuhlaillen. Tällaisia tarinoita on paljon. Mieti siis itse tarkkaan, että kannattaako suunnitella loppuelämää miehen kanssa, joka jo nyt on aiheuttanut isot määrät pahaa mieltä.

Silloin kun ei vielä asuttu yhdessä, kumpikin siivosi (sen minkä siivosi - emme siis muutenkaan ole niin ahkeria siivoojia kuin sinä) vain omaa asuntoaan. Toisen luona ollessa kuitenkin tehtiin usein yhdessä ruokaa, samoin tiskattiin yhdessä/vuorotellen. Ts. kumpikin auttoi siivoamaan ne sotkut, joiden syntymistä oli edesauttanut.

Jotkut tyttöystävät saattavat välillä vähän siivoilla poikaystävänsä luona muutenkin - pestä lieden tai tiskata oma-aloitteisesti - ja useimmat varmaan auttavat toista suursiivouksessa (niin kuin mekin erillään asuessa). Mutta kyllä siivous on ensi sijassa sen vastuulla, joka asunnossa asuu! Tilanteesi ei todellakaan kuulosta normaalilta!

Miehesi asenteen perusteella kyllä tuntuu, ettet ole edes tiskirätti, vaan pikemminkin sylkykuppi :/

Jos nyt vielä meinaat jäädä, niin kirjaa vaikka kaikki tekemäsi ylös.

Tämän viestin täytyy olla provo! Ei kukaan täysijärkinen tee ilmaiseksi tuota mistä AP kertoo.

Ap kertomansa mukaan hän huoltaa ja hoivaa tervettä ronskia miestä aivan kuin se olisi halvaantunut ja järjenjuoksultaan niin hidas että se todellakin kuuluisi hoitolaitokseen tai pakkopaitaan.

AP huolellisesti harkiten väistää omia velvollisuuksiaan ( tekee opintoihinsa liittyvät tehtävät niinä jaksoina iltamyohällä kun ensin on hoitanut tuon henkisesti vammautuneen terveen ja ronskin miehen).

Mitähän, AP jos käyttäisit kaiken aikasi opintoihisi (miehen talouden sijasta), valmistuisit etuajassa, ottaisit tyopaikan ja kunnon, älykkään miehen joka auttaisi sinua, jonka kanssa voit viettää laatuaikaa, jonka luokse voit mennä kohentaaksesi henkistä hyvinvointiasi ja jonka kanssa voit suunnitella yhteistä kotia yhteisine velvollisuuksineen.

Huomaatko AP miten äärettomän kieroutuneet sinun nykyinen ajatusmaailmasi ja tulevaisuuden tavoitteesi ovat?!

Ap. kirjoituksesi tuo muistoja mieleeni, koska olen eronnut kuvailemasi kaltaisesta miehestä. Ex:stä tuli avioliittovuosien myötä koko ajan tarkempi siivouksen tasosta ja ruuan kulinaarisesta nautinnosta. Kävin töissä, enkä enää katsonut kohtuulliseksi kärsiä miehen murinoista. Avioero tuli, koska en enää jaksanut jatkaa kyseistä elämäntapaa, jossa kritiikki lisääntyi. En suosittele kenenkään jäävän tiskirätiksi.

Minusta ei tykkää ketään nainen kun naiset rakastuu aina idiootteihin jotka kohtelee naisia pelkkinä orjina. Mikäs siinä oikein on et kiltti, mukava, ystävällinen mies ei kelpaa vaan naiset rakastuu aina näihin perkeleen narsisteihin jotka pitää naista nyrkin ja hellan välissä. ?
Varmaan se naamavärkki on se juttu. Rumahko mies ei saa nsiata ja sit kun komee mies tulee niin nainen on heti lovena vaikka mies kohtelee just tiskirättinä.

Minun on vaikea uskoa tätä kirjoitusta, etenkin tuon auto-lisäyksen jälkeen meni uskottavuus.

Mutta jos joku tuollaisessa suhteessa on niin kannattaa kysyä itseltään miksi. Mikä tulevaisuudessa on niin pelottavaa, että valmistumisen ja itsenäisen elämän sijaan raataa mieluummin yötä myöten toisen eteen saamatta siitä edes kiitosta.

No jos sotket poikaystävän luona voit myös siivota. Ja joskus voi toisen iloksi siivota. Mutta ei niin että siivoat hänen luonaan enemmän kuin hän itse. Sinulla on omakin asunto siivottavana.

Ei meilläkään luonnollisesti tilanne ole alusta asti tämä ollut. En ole kolmea vuotta siivonnut aamusta iltaan, vaan mieheni vaatimukset kasvavat kasvamistaan. Ja tosiaan, krittiikki lisääntyy koko ajan. Aluksi riitti se, että tein jotain ruokaa. Nyt ruuan täytyy olla gurmeeta. Tai aluksi imurointi oli hyvä siivous. Nyt täytyy viikottain viedä matot ulos, imuroida ja pestä lattiat, sillä imurista jää lattian pintaan vielä pölyä. En ole mikään malli, mutta olen kelvannut. Nyt minun pitäisi olla joku fitness-nainen koska joku hänen työkaverinsa on ja on sitten luonnollisesti timmimmässä kunnossa kuin minä.

Uskoo ken tahtoo, mutta todellakin olen mieheni auton pesijä. Koskaan en ole kahveja juonut hänen vanhempiensa luona, sillä sen tarjoaminen ei ilmeisesti ole heillä tapana. Yleensä sillä aikaa kun minä pesen autoa, mies saattaa kantaa kopallisen takkapuita sisälle tai tehdä jotain muuta. Hän voi siis vanhempiensa vuoksi tehdä töitä, mutta ei minun vuokseni. Toki hänen vanhempansa ovat huonossa kunnossa. Yleensä hänen isänsä istuu ulkona juttelemassa samalla kun hinkkaan autoa.

Kamalasti minua ihmetyttää hänen äitinsä. Hän tietää vallan hyvin että opiskelen ja käyn töissä. Silti hän minulle ihmettelee kovasti miksi en ole pessyt ikkunoita. Luulisi naisihmisen tietävät ettei siivoaminen ole kevyimmästä päästä ja siihen menee aikaa. Ja tietää millaista korkeakouluopiskelu on, mieheni sisko kun on käynyt yliopistoa 5 vuotta.

Selvennykseksi olen itse kotoisin perheestä, jossa molemmat vanhemmat tekevät kotitöitä yhtälailla. Vanhempani eivät ole pitäytyneet ns. tavallisessa roolijaossa vaan isäni esimerkiksi osaa leipoa kun on kätevä käsistään. Itse olen nuoresta asti oppinut tekemään kaikenlaisia töitä siivouksesta auton korjaukseen ja maataloustöihin sillä isovanhemmillani oli maatila. Töitä en siis pelkää, en edes sellaisia joissa katkeilee kynnet. Inhottaa vain tehdä töitä yksin ja täysin ilman hyvitystä.

Tämä ei ole ensimmäinen vakava parisuhteeni, olen seurustellut ennen nykyistä suhdettani muutamassa vuosia kestäneessä parisuhteessa. Miehelläni puolestaan on ollut vain yksi vakava suhde, jonka pituus kuitenkin ollut 5 vuotta. Ja tämä hänen silloinnen naisensa ei käynyt töissä eikä opiskellut. Joten luulisi miehen osaavan arvostaa minunlaistani vastakohtaa.

Juuri sitä olen etsiskellyt, miehen empatiakykyä. Missä se on? Miksei hän kykene ajattelemaan asioita kuten minä? Miltä hänestä tuntuisi tehdä samat asiat kuin minä? Eikä minulla yhteistä siivoamista mitään vastaan ole. Jos toisella on peukalo keskellä kämmentä niin kyllä se yrittäminen riittää. Mutta tämä että hän heittäytyy täysin tekemättömäksi on minulle jo liikaa. Itse tarvitsisin tukea opiskeluihin ja stressiin, varsinkin kun valmistuminen lähestyy. En lisää stressin aiheita. Ja haluaisin arvostusta siitä että siivoaminen on iso homma. Olen aika lyhkäinen ihminen enkä muutenkaan mitenkään suurikokoinen, joten isojen mattojen nostelu jne on minunkokoiselleni rankkaa. Mieheni puolestaan on miltein kaksimetrinen ja hänen olisi paljon helpompi tampata matot, vaihtaa lakanat ja pestä jääkaapin päällinen. Mutta hän ei koe sitä omaksi hommakseen.

Ja voitte vain kuvitella kuinka aktiivinen olen muissa hommissa, sen jälkeen kun olen selkä hiessä siivonnut ympäri asuntoa :D

Hei

Alkuperäiseen kysymykseesi, kuinka paljon siivoat miehen kodissa, kun on eri kodit, käydessäsi siellä.

Kolmen vuoden erillään asumisen aikana en kertaakaan käynnyt siivoamassa, olemme seurustelleet yli viisi vuotta.

Poismuutto siivuoksessa kävin sivoamassa keittiön kaapit ja hellan, muutimme yhteen asumaan ja valitsimme minun kodin.

Taloyhtiötä tuli lappu, jossa oli lista, mitä pitää olla siivuottu, että saa takuu vuokran takaisin.

Nykytilanne on se, että teemme suurin piirtein puoliksi kotityöt, joten kyllä miehen pitää itse hoitaa oma kotinsa.

No, muutamia pitempiä suhteita on takana, myös yksi avoliitto ennen nykyistä avoliittoani, ja KOSKAAN en ole miehen kämpillä siivonnut ja touhunnut noin kun kerrot! :D

Tottakai joskus on kokkailtu ja tiskattu yhdessä, mutta kyllä varsinaiset asunnon siivoamiset on kumpikin hoitanut itse! Ja onpa muutama mies jopa sanonut, että "voinko sittenkin tulla sun luo tänään, älä tuu tänne kun täällä on niin sotkuista, kun en ole jaksanut siivota". Eli mielestäni parempi tunnustaa suoraan että on sotkuista, siivoan myöhemmin, kuin todeta että "tuu vaan tänne siivoamaan kun mä en oo jaksanut"?!?

Uskomatonta että alistut moiseen!

Sinun asemassasi ehdottaisin seuraavaa: käyt koulussa, käyt kotona syömässä, menet töihin, ja sen jälkeen sanot poikaystävällesi että nyt olet loppuillan kotona, saa tulla kylään. Et siis mene enää poikaystäväsi luo. Jos hän ihmettelee tätä, sanot suoraan, ettet jaksa siivota kahta asuntoa, että mieluummin oleskelette vain sinun luonasi niin joudut siivota vain yhtä asuntoa. Tai koitappa heittää ilmaan, että jos muutettais yhteen ja siivottais & kokkailtais yhdessä, olis puolet vähemmän siivottavaa kummallakin (lue: sinulla)...

Oikeasti, nyt nainen!! Nosta kissa pöydälle! Et kai todella kuvittele, että voisit joskus naimisiin mennä noin laiskan miehen kanssa? Jos joskus lapsia saisitte, tilanne menisi juuri niin, että sinä teet kaiken ja mies makaa sohvalla katsomassa formulaa...

Huh huh... Ymmärrän että kolmen yhteisen vuoden jälkeen ero olisi rankka, mutta ehkä on aika miettiä tosissaan, aiotko loppuelämäsi katsella moista. Ja helppoahan se eroaminen nyt vielä on kun on omat asunnot, verrattuna siihen jos ehditte ensin yhteen muuttaa!

Tiedätkö, on miehiä jotka eivät anna naisen rääkkiintyä mistään. On miehiä, jotka maksavat esim. kaikki illalliset, koska he kokevat että naista tulee kohdella kuin kukkaa kämmenellä. Miehiä jotka eivät anna siivota asuntoaan, koska se on väärin eikä kukaan nainen ole ansainnut tulla kohdelluksi kuin tiskirätti. Mieti sitä mahdollisuutta että jossain siellä sinunkin paikkakunnallasi on varmasti useampia miehiä, jotka haluaisivat juuri sinut. Hellittäväksi ja hyväksipidettäväksi. Mutta sinä olet miehen kanssa joka rääkkää sinua. Ilmeisesti miehesi ei arvosta tekemääsi työtä eikä sitä kuinka paljon opiskelijalle teettää työtä löytää yhteistä aikaa.

Kirjaa ylös tekemäsi työt ja tunnit. Kuun lopussa ojenna miehelle lasku tekemästäsi työstä. Ehkä hänellä sitten alkaa kolkuttamaan.

Entä tilanne sitten kun tienaat koulutustasi vastaavaa palkkaa? Edelleen teet kaiken. Ja mies käyttää sinunkin rahasi? Autoon, alkoholiin, kaikkeen kivaan itselleen? Onko hän pitänyt huolta esim. joululahjasta? Synttärin muistamisesta?

Miehesi on sadisti. Lähde pois tuosta tilanteesta. Olet varmasti liian kiireinen tajuamaan mihin tilanne on mennyt. Pian siivoat asuntoa alasti hammasharjalla käsilläseisoen, jotta miehesi saa hekotella kuinka kauan siinä menee.

KYSYMYKSIÄ: Pitääkö miehesi sinua kauniina? Onko hän sanonut sen? Katseleeko vieraita naisia? Puhuuko vieraista naisista?

Tämä joko on provo, tai sitten ei ole.

Kuulostaa uskomatomalta tarinalta, mutta monille ihmisille tämä on arkipäivää.
Ne jotka eivät ole sitä läheltä nähneet, eivät ehkä usko sitä, mutta ne jotka ovat nähneet, tietävät, ja yrittävät varoittaa muita.

Tiedän mistä puhun, sillä sisareni seurusteli useamman vuoden tällaisen persoonallisuushäiriöisen kanssa, ja tuona aikana kyseinen henkilö majaili vanhempieni luona, jossa minäkin vietin paljon aikaani. Lisäksi veljeni teki jokin vuosi sitten siviilipalvelusta samanlaisen persoonallisuushäiriöisen alaisuudessa.
Heti kun aloin lukea tarinaa, tunnistin narsistisen persoonallisuushäiriön merkit.

Uhri ei tieten tahtoen valitse palvelijan osaa, vaan päinvastoin, mies voi esimmäiset vuodet itse leikkiä palvelijaa, hurmaavaa herrasmiestä, joka on kaikkien kaveri, ja saa kumppanin tuntemaan itsensä erityiseksi. Tämä on se maski, jonka narsisti näyttää kaikille muille, kuin uhrilleen. Uhrille narsistin todelliset karvat paljastuvat vasta, kun narsisti on varma, että on saanut uhrinsa koukkuun.

Niin uskomatonta kuin se onkin, uhrin on usein äärettömän vaikea lähteä tällaisesta suhteesta, jopa alunperin terveen hyvän itsetunnon omaavan ihmisen.
Itse ajattelen, että tämä voi selittyä sillä, että narsisti pikkuhiljaa manipuloi uhriansa ja särkee tämän omanarvontunnon ja itsetunnon. Uhri itse ei näe missä mennään, vaan syyttää itseänsä, ja yrittää vielä kovemmin miellyttää kiduttajaansa.
Totta on sekin, että narsisti usein valitsee juuri helpoimmin manipuloitavat henkilöt uhreikseen. Tämä ei tietenkään aina pidä paikkaansa, esimerkiksi veljeni kohdalla.

Narsismista puhuttaessa pitäisi aina täsmentää, mistä puhutaan. Termiä narsismi ei saa käyttää kevyesti, ja täytyy erottaa toisistaan narsismi luonteenpiirteenä ja narsismi persoonallisuushäiriöinä. On myös tervettä narsismia, jota jokaiselta pitäisi löytyä.
Itse tunnen monia, joilla on paljon narsistisia piirteitä, mutta eivät ole narsisteja. Tämän tarinan mies on kuitenkin niin selkeä tapaus, että kelpaisi melkein oppikirjaan esimerkiksi.



Täältä saa apua ja tietoa persoonallisuushäiriöstä:
http://www.narsistienuhrit.info/narsismi.html

Suosittelen myös lukemaan kirjat "Sata tapaa tappaa sielu" (Tuija Välipakka, Arja Lehtosaari) ja "Naimisissa narsistin kanssa" (Marketta Joutsiniemi, Pia Kaulio, Raimo Mäkelä, Jyrki Pekola, Gustav Schulman)

Ap:lle (olettaen ettei kyseessä ole provo): Et ole vielä niin syvällä, kuin monet uhrit ovat olleet: teillä ei ole vielä yhteistä asuntoa tai lapsia, ettekä ole vannoneet valoja. Toimi nyt, kun se on helpompaa! Älä jää yksin, sillä on tuhansia, jotka ovat olleet samassa tilanteessa, vielä pahemmassakin, ja ovat päässeet siitä. Tsemppiä, sekä voimaa ja rohkeutta tehdä se, mikä täytyy tehdä.

Muut: Olkaa varuillanne, sillä ei väliä millainen ihminen olet, voit itsekin joutua uhriksi.

Täh. Kysyt, mikä on normaali määrä sille, paljonko tyttöystävä siivoaa poikaystävänsä asuntoa.

Vastaus on: Nolla tuntia viikossa on täysin normaali määrä.

Sinulle on nyt onnistuttu uskottelemaan, että toisen jälkien siivoaminen olisi jotenkin sinun velvollisuutesi. Kun ei se ole. Se ei ole sinun velvollisuutesi eikä edes suuressa määrin kovin toivottavaa.

Kunkin aikuisen ihmisen ihan ikioma velvollisuus on pitää huoli omista asioistaan. Aikuisen ihmisen perästä ei tarvitse olla kenenkään mitään pyyhkimässä tai järjestelemässä, vaan aikuinen ihminen kantaa vastuun ihan itse itsestään.

Tämän itsestäänselvyyden laiminlyömisen lisäksi miehesi ei selvästikään muutenkaan arvosta sinua kovin paljon, varmaan johtuen omasta epävarmuudestaan kun kerran miesvaltainen alasikin häntä korpeaa. Tämä on valitettavaa, mutta se ei ole sinun ongelmasi. Saattaa tuntua kylmältä kohdata tosiasiat tässä vaiheessa ja toimia siten mikä on sinulle itsellesi parhaaksi, mutta hän ei tule sinun parastasi jatkossakaan ajattelemaan. Kuvittele itsesi viiden, kymmenen, kahdenkymmenen vuoden päästä hänen kanssaan, samassa jamassa tai vielä syvemmällä. Siinä ei ole herranjumala mitään järkeä. Jos et suostu kyseiseen tulevaisuuteen, miksi jatkaisit hänen kanssaan tässä hetkessä tai vielä ensi viikolla?

Ja ihan oikeasti, sinuun on nyt vain istutettu ajatus, että piikominen olisi sinun velvollisuutesi. Tämä ajattelumalli tekee sinut onnettomaksi, mutta jostain syystä uskot siihen siitä huolimatta. Muuta ajatteluasi ja tule onnelliseksi.

Tuo on nuorten naisten tekemä suurin virhe suhteessa; halutaan miellyttää toista, joten tehdään kaikkensa hänen eteensä mm. siivotaan hänen asuntoaan. Kun alkuhuuma laantuu, niin huomaa, että näistä extrajutuista on tullut itsestäänselviä asioita. Miehesi siis pitää itsestäänselvänä, että siivoat hänen asuntoaan, vaikkette edes asu yhdessä.

Alusta alkaen sinun olisi pitänyt vain huomauttaa miehellesi, ettei ole kivaa mennä hänen luokseen, koska siellä on niin epäsiistiä, mutta tilanne on jo päälle ja jälkiviisaudet eivät enää auta. Nyt sinun täytyy saada tajuamaan, ettet ole hänen henkilökohtainen piikansa. Miehesi on aika onnellisessa asemassa; nainen tulee siivoamaan hänen kotinsa, tarjoaa seksiä, mutta hänellä ei ole mitään velvollisuuksia tuota naista kohtaan. Miksi siis edes harkita sen vakavempaa sitoutumista tuohon naiseen, kun nytkin on ihan hyvä olla? Suoraan sanottuna häikäilemätöntä hyväksikäyttöä.

Lopeta hänen asunnon siivoaminen. Jos hän kehtaa jotain asiasta sanoa, niin vastaa hänelle, että tehdään tasapuolisuuden nimissä vaihtokauppa; sinä siivoat hänen asuntonsa, jos hän siivoaa sinun asuntosi. Saattaa miehellä mieli muuttua siivouksiesi suhteen. Huomauta hänelle, että jos asuisitte yhdessä, niin silloin voisit siivota yksinomaan teidän yhteisen kodin, mutta kerta koteja on kaksi, niin molempien tulee siivota omansa. Ethän sinä voi käyttäytyä kuin emäntä kodissaan, jos tuo koti ei sinun ole. Jos anoppi huomauttaa jotain epäsiististä asunnosta, niin liity sinäkin mukaan: "Joo-o, on se teidän poikanne niin epäsiisti."

Olet aivan selkeästikin hyväksikäytön uhri. Vain sinä pystyt sen lopettamaan!

Suhteen alussa kahdella ensimmäisellä viikolla määäritellään, mitä kukin parisuhteessa tekee.
Olet vapaaehtoisesti aloittanut siivoamisen pyytämättä miestä mukaan ja nyt hän katsoo ettei hänen tarvitse osallistua siivoamiseen.

Todennäköisesti hänen exänsä on siivonnut sinua ennen, tai miehen äiti.

Mikä naisia vaivaa kun ne ei osaa pistää hanttiin miehelle joka käskee tekemään kaikki miehen puolesta. perkele puolustakaa itteene ja sanokaa vastaan että ette ole mitään orjia. Miehen kuuluu tehdä kotitöistä 50 % jos asutte samassa asunnossa. Jos ette asu miehenne kanssa samassa asunossa niin molemmat tekee 100& omista kotitöistään. Ei naisen kuulu tulla toisen kotiin tekemään miehen kotitöitä omien kotitöiden jälkeen. Vaatikaa tasa-arvoa.

Ei ole normaalia siivota toisten asuntoja. Ei edes miehen.

Aloittaja ei voi olla normaali. Itse on pedannut tilanteensa, silloin ei pidä valittaa. Ihminen omalla käytöksellään asettaa rajat omalle kohtelulleen, AP on ilmeisesti sitä sorttia joka ei kunnioita itseään.

Älä huoli, elämä opettaa.

Ei tämä aloitus voi olla totta mutta vastaan silti. Teissä molemmissa on syytä. Sun miehes on hyväksikäyttäjä ja sinä sallit sen tapahtuvan. Heität kuin bensaa hyväksikäyttäjän liekkeihin alistumalla kerta toisensa jälkeen. Lopeta hyvä nainen tuo orjana oleminen.

Tarinassasi on jotain pahasti vikana. Miehessä on toki vikaa, eikä hän oikeasti rakasta sinua, jos kohtelee todellisuudessa noin. Vikaa on kuitenkin enemmän sinussa. Se, että suostut tuollaiseen kohteluun, kertoo siitä, ettei kaikki ole kunnossa oman pääsi sisällä. Et ehkä arvosta itseäsi tarpeeksi puolustaaksesi itseäsi? Tai pelkäät yksinäisyyttä niin paljon, että olet valmis jäämään hyväksikäytettäväksi huonoonkin suhteeseen? Tai "auttamalla" miestäsi pönkität omaa egoasi, sillä auttaessasi koet itsesi tärkeäksi, jopa korvaamattomaksi? Tai haluatko tehdä itsestäsi marttyyrin eli jäät huonoon suhteeseen, jotta voit säälitellä itseäsi mielessäsi tai ehkä jopa valittaa muille elämäsi kurjuutta, koska et uskalla tavoitella parempaa elämää?

Kannattaa kenties pysähtyä hetki miettimään, mitä haluat elämältäsi ylipäätään. Haluatko olla suhteessa yhden, saman henkilön (ei siis välttämättä juuri tämän miehen) kanssa mahdollisesti loppuelämäsi? Haluatko joskus jakaa arkesi ja kotisi kumppanisi kanssa? Jos vastasit näihin kysymyksiin kyllä, on vielä suurempien kysymysten aika. Jos miehesi pysyisi samanlaisena, eikä koskaan muuttuisi, olisitko oikeasti valmis katselemaan hänen käytöstä ja olisitko valmis olemaan hänen piikana loppuelämäsi? Jaksatko olla hänen piikana yhä 50-vuotiaana vai saatatko jossain vaiheessa elämääsi katua päätöstäsi jäädä tämän miehen kanssa suhteeseen?

Kuvittele myös tilanne, jossa paras ystäväsi tai ehkä tuleva lapsesi olisi vastaavanlaisessa suhteessa. Mitä sinä antaisit hänelle neuvoksi? Pystyisitkö ylipäätään hyväksymään sitä suhdetta aidosti?

En sano, että sinun pitäisi jättää mies. Sanon, mieti mitä haluat oikeasti elämältäsi ja tee sen mukaisia päätöksiä.

Kysyit, kuinka paljon tyttöystävän kuuluu siivota miehen kämpässä (kun on omakin kämppä).

Nykyisessä, melko tuoreessa suhteessani en ole koskaan siivonnut mieheni kämpässä, hän on sen sijaan auttanut (vapaaehtoisesti) mua siivoamaan mun kämpässä, koska vietetään luonani paljon aikaa. Nykyinen mies itseasiassa pyytää lupaa siivota luonani, sillä haluaa auttaa mua kovasti, vaikka mä en haluaisi rasittaa häntä koulu- ja työpäivän jälkeen. Tosin kyseessä saattaa olla kulttuurinenkin ero, sillä mies ei ole suomalainen.

Aiemmin, kun seurustelin erittäin pitkässä suhteessa (suomalaisen miehen kanssa), en myöskään siivonnut juuri ollenkaan miehen luona, sillä vietimme aikaa melko tasapuolisesti kummankin luona ja molemmat siivosivat yleensä omat kämppänsä. Siinä suhteessa toki autoimme toinen toisiamme siivouksessa.

Hei halooooo! Tuossa ei ole mitään järkeä.

Omakohtaisesti kärsin 25v avioliitossani ex-miehen sotkuisesta, keräämiseen perustuvasta elämäntyylistä. Mitä enemmän siivosin, sitä enemmän ex sotki ja keräsi tavaroita. Suuri osa kodistamme muistutti enemmän varastoa ja työpaikkaa (ex työskenteli kotona). Alkuvuosina jaksoin vaatia siisteyttä ja tavaroiden poisheittämistä. Ja taas sama ilmiö: mitä enemmän vaadin ja puhuin asiasta, sitä enempi kamaa kertyi.

Kunnes erosin. En pysty sanoin kuvailemaan sitä eron jälkeistä riemua, joka tuli pelkästään siitä, että sain heittää mainoslehtiset vaikka suoraan roskikseen!

No mites sitten kävikään... Tutustuin vallan ihanalta tuntuvaan mieheen. Hän oli juuri muuttamassa. En ehtinyt käydä hänen vanhassa asunnossaan. Roudasi kuitenkin sieltä kuulemma paljon tavaroita vanhempiensa luokse. Muuttopäivänä tietysti uuteen kotiin... Aluksi siellä ei ollut sänky, pöytä, kirjahylly ja kaksi parhaat päivänsä nähnyttä nojatuolia. Sitten tuli pahvilaatikoita mielenkiintoisine sisältöineen. Niitä tuli viikottain lisää. Laatikoiden lisäksi asuntoa "koristi" mm.tiskaamattomat tiskit, joita riitti koko hellan päällinenkin, roskis keskellä olkkarin lattiaa, sanitettitilojen likaisuus. Kämpässä ei mahtunut kävelemään. Puhuin ongelmasta. Painotin,että olen tottunut järjestykseen enkä viihdy sekamelskassa. Mies tuli tästä erittäin surulliseksi. Hän arveli, etten hyväksy HÄNTÄ, koska en viihdy kaiken p**kan keskellä. Joskus yritin siivota. Seuraavalla kerralla oli vielä sekaisempaa/likaisempaa. Yäk. En enää halunnut tavata miestä, ainakaan hänen asunnossaan. No erohan siitä tuli ja hyvä oli kun tuli.

Silloin päätin, etten enää ikinä edes tapaa miestä toista kertaa, jos hänen siisteyskäsityksensä poikkeaa omastani. Parisuhteen arki on ennenkaikkea samanlaista käsitystä siisteydestä. Siivoaminen kuuluu molemmille, jos asutaan yhdessä. Jos molemmilla on oma asunto, niin asunnon haltijan vastuulla on siivoaminen.

Sinun miehesi saa monta miinuspistettä lisää, koska törkimys kehtaa vaatia sinulta siivoamista. Tartu miehen tarjoukseen käänteisesti... jätä mies.

Ei ap:n juttu ole provo. On meitä muitakin raatajia, olosuhteet vain poikkeavat tietysti toisistaan. Alkoi aivan naurattaa, kun ap.lta puutui lumityöt talvella, ja lapsi edellisestä suhteesta. Jos hyvin käy, niin siivoat vielä valmistuttuasi appivanhempien asunnonkin, jos ovat terveydeltään huonokuntoisia.

Tietysti mies vaatii hoikan ja hyvännäköisen vaimon ettei tarvitse hävetä työkavereita kohdatessa. Ja sinä treenaat hyötyliikunnan merkeissä kun et ehd salille. Ja kaiki tämä vapaaehtoisesti. Mutta hoitaahan mies tulevaisuudessa jotain, nimittäin raha-asiat, kun tienaat hyvin, hänenkin hankinnat kallistuvat.

Ja tämä kaikki rakkaudesta.....siis Rakkaudesta?

Tämä on ehdottomasti uskomattomin tarina, mitä olen tällä palstalla lukenut. Tuolla narsistipalstalla on vastaavia. Jonkinlainen persoonallisuusongelma miehelläsi täytyy olla, sillä eihän kukaan terve mies halua alistaa rakkaintaan noin.

Olen itsekin vastaavassa omien talouksien suhteessa ja siivoamme kyllä omat asuntomme itse ja pesemme automme. Pientä remppaa olen naiselleni tehnyt ja luonnollisesti autan muissa teknisissä jutuissa. Ruokaa laitamme aika usein yhdessä, mutta intohimoisena kotikokkina teen usein päivällisen valmiiksi kun naiseni tulee kylään. Senverran siisteyskäsityksemme eroaa, että minä haluan pitää keittiön siistimpänä ja naistani ärsyttää vääriin paikkoihin unohtamani tavarat, joten minä siistin usein hänen keittiötään ja hän palauttelee unohtamiani tavaroitani paikoilleen ollessaan luonani. Tasan menee, joten ongelmia ei ole.

Minusta ansaitset tulla kohdelluksi tasavertaisena ihmisenä. Mikä sinut pitää alisteisessa suhteessa? Rakastatko miestäsi? Teksteistäsi päätellen kunnioitus ainakin ontuu.

jos hänen isänsä sanoo noin on hän oikeassa . senkin patalaiska huora, se vitun moppi käteen NYT!

Ovat varmaan molemmat, sekä äiti että poika, tulleet siihen käsitykseen, että sinua voi komennella miten päin vain, kun olet niin kiltin oloinen ja syyllistäminen tehoaa. Top tykkänään, peitä mahdollinen syyllistyminen (ja hoitele se päänsisäisesti) äläkä tee enää mitään. Jos haluat jatkaa sellaisen ihmisen kanssa, joka alistaisi vaimonsa jos vain voisi vaikka hermoraunioksi asti, niin sinun on jämäköidyttävä justiinaksi. Älä anna minkäänlaisen kiukuttelun ja muun manipuloinnin vaikuttaa päätökseesi, koska kaikkea tietysti kokeillaan. Joudut kasvattamaan kakaraa, mutta etpä ole ainoa...