Miten raitistutaan?

Vain ja ainoastaan omalla lujalla päätöksellä.
Siinä se.

Tosiasia Wikipedian mukaan on, että olet alkoholisti. Kuuloharhasi kertovat samaa.
Lähde siitä myönnytyksestä eteenpäin, että olet kykenemätön raitistumaan omin voimin. Tahdonvoimasi riittävät mihin tahansa muuhun, mutta alkoholismin nujertamiseen 99 % varmuudella eivät.

Pistä aurinkolasit ja pipo päähäsi, leukaan tekoparta ja mene salaa kuuntelemaan nimettömänä vertaistukiryhmään. Kuulet siellä alkoholisminsa todenneiden tuurijuoppojen ja muittenkin selviytymiskeinoja..

Ehkä turha neuvo tällainen, mutta jos muutaman vuoden kuluttua et ole omin voimin raitistunut, saatat muistaa nämä sanat.

Et koe itseäsi alkoholistiksi, vaikka temmot useiden päivien mittaisia rajuja putkia... Oikeassa seurassa olet: ei meistä alkoholisteista kukaan muukaan kokenut itseään alkoholistiksi silloin, kun soppa vielä maistui hyvältä eikä tunto painanut, lähimmäiset solvanneet, laskut kasaantuneet tai asfalttirupea ilmaantunut. Että sikäls.

Et voi parantua alkoholismista ennen kuin myönnät olevasi alkoholisti, itsellesi. Nimenomaan itsellesi, ja omassa päässäsi, et vain suullasi saadaksesi jonkun muun vaikenemaan. Sinun on nöyrryttävä pohjia myöden, ymmärrätkö?

Jos haluat parantua alkoholismistasi, et myöskään saa etkä voi asettaa ehtoja paranemisesi metodeille: jos raitistumisesi edellyttää uskoa tai ryhmätukea, sinun on hyväksyttävä se, tai ne. Tosin valinta ei välttämättä ole sinun, voi olla, että et saa apua kummastakaan, kun et näytä sitä vilpittömästi haluavan.

Raitistuminen ei ole mikään pikkujuttu, usko piruuttasi! Se muuttaa elämän, ajatustavan, päiväjärjestyksen, usein sosiaalisen ympäristön. Se on raju juttu.

Ajatustavastasi, korskeudestasi ja ylpeydestäsi päätellen sinulla on vielä runsaasti juomatonta viinaa jäljellä. Taitaa mennä viinamäessä 15-20 vuotta (kuten joku toverikin tuossa arveli) ennenkuin olet kypsä oikeaan raittiuteen. Jos sinne asti selviät.

Kiitos paljon vastauksista. Varsinaisestihan toivoin vinkkejä, kuten miten toimia kavereiden kanssa, jotka juovat tai kutsuvat bileisiin, millä estää sen hetken hairahduksen lähteä viinakauppaan, joka oikeastaan kestää vain puoli tuntia jne.

Vastauksenne olivat lannistavia, mutta eivät lannistaneet minua. Vastaa hyvin kuvaani entisistä alkoholisteista, jotka ovat katkeria vanhoja ukkoja, jotka rukoilevat jumalalta iltaisin lottovoittoa vakavissaan ja ryydittävät aamuisin oloaan askilla tupakkaa ja kahdella pannullisella kahvia.

Teiltä taisi mennä kaikki muu elämästä silloin kun raitistuitte, jos nyt raitistuitte. Älkää murehtiko, haluan teille vilpittömästi ja sydämestäni antaa samanlaista kannustusta, millä itse olen tähän mennessä piiskannut itseni huippusuorituksiin. Jos vähänkään lontoo sujuu. YES YOU CAN! =)

http://www.youtube.com/watch?v=yX39J_YyKbs

Varsinaisestihan sinä, avaaja, kysyit "Miten raitistutaan?". Kysyit kahteen kertaan, kirjoituksesi otsikossa ja toisen kerran tekstissä.

Tässä toinen lainaus tekstistäsi:"
Vastauksenne olivat lannistavia, mutta eivät lannistaneet minua. Vastaa hyvin kuvaani entisistä alkoholisteista, jotka ovat katkeria vanhoja ukkoja, jotka rukoilevat jumalalta iltaisin lottovoittoa vakavissaan ja ryydittävät aamuisin oloaan askilla tupakkaa ja kahdella pannullisella kahvia."

Tulet kyllä itse kokemaan kaikki eri vaiheiden tunnetilat; kolmikymppisenä viinan ilopuoli alkaa olla koettu ja tilalle tulevat tuska, suru, häpeä, kaipaus ja katumus. Yht´aikaa tai kukin vuorollaan, mutta tulevat.

Sinun korskeudellasi ja ylpeydelläsi joudut katselemaan juopon elon pohjamutia myöden, syvältä, syvältä. Toivon, että et jää sinne.

Sulkeudun suosioosi.

Vähän vaikeata, mutta eiköhän tuo ongelman TODELLINEN tunnustaminen itselleen ole lähtökohta. Exä juo aina kun on rahaa, juo miten kauan vain, asunnottomuus, katko, vieroitushoitola, kaikki on takana, on c-hepatiitti, yksi munuainen vain (lapsuudessa syöpä vei toisen), haima kärsinyt ja lääkärin määräys on että ei enää ikinä alkoholia, pahoinpitelyitä, tavaroiden hukkumista, lapsi jäi minulle hoidettavaksi, ihan kaikkea. Mutta sama meno jatkuu.

Niin kuin minulla kun tulee perjantai-ilta, edellisen viikonlopun pohmelo on jo unohtunut, hänellä kun tulee sossurahat, edellisen kuukauden rahattomuus ja ruuattomuus ja vitutus unohtuvat, saati nyt lääkärin määräykset, silloin pitää ottaa yksi tuopponen hyvään mieleen!

En itsekään tiedä mikä helvetti siinä oikein on, joskus omat viikonlopputissuttelutkin ärsyttävät, vaikka eivät varsinaisesti ongelmia tuotakaan. Järki sanoo jotakin mutta siitä ei vain piittaa. Kunnon alkoholisti vielä vähemmän. Sen takia kai sitä sanotaan että pitää mennä 'pohjan kautta' ennen kuin oppii.. ja se tarkoittaa sitä että on tosiaan jossain ojan pohjalla asunnottomana, ilman ystäviä, sairaana, rahattomana, kaikki tavarat hukkuneina..

Toivottavasti aivan kaikkien ei tarvitse käydä koko reittiä läpi, myöskään sinun.

Myöntäisit olevasi alkoholisti niin apu olisi lähempänä. Ihmettelen miksi niin moni elää illuusiossa että ei ole alkoholisti. Jos alkoholia pitää nauttia ylipäätään, vaikka sitten perjantai iltana 'jostain syystä' niin on jo alkoholisti.
Itse olen samanlainen, join muutaman kerran vuodessa mutta ne putket oli myös useita päiviä ja join itseni todella pohjalle kunnes tajusin että helkutti, olen alkoholisti. Nyt olen ollut vajaa kaksi vuotta juomatta yhtään mitään alkoholia ja elämä on kivaa. Älkää pelätkö tunnustaa tosiasiaa, mielestäni on paljon nolompaa tunnustaa tarvivansa alkoholia kun rehdisti tunnustaa olevansa alkoholisti.

En ole itseäni varsinaiseksi alkoholistiksi koskaan leimannut vaikka monesti syytä olisi. Olen "tunnejuoppo", joka juo jos jokin/jotkin asiat alkaa vituttaa/tekee surulliseksi. Nuorena vanhemmat olivat tarkkoja juomisesta, eivätkä sallineet minun lähtä muiden nuorten kanssa ryyppäämään. Ymmärrän tämän täysin heidän näkökulmastaan, mutta ujoudestani johtuen jäivät vähätkin ystävät hankittua. Useat ikäiseni joutuivat poliisien ym. nuorten huostaan ottajien kanssa tekemisiin. Kun 16v muutin pois kotoa opiskelemaan sain hankittua joskus mäyriksen bisseä ja se oli upeaa kun ei tarvinnut salata keltään sitä juomista. Tarvitsin kuitenkin yhä useammin ja useammin juotavaa, joten tutustuin kiljun tekemiseen netistä ja ei muuta kuin hiivaa, vettä, sokeria sekaisin ja viikko odotusta. Oli se vahvempaa kuin kalja, mutta aika paskaa. Monesti kuolu alkoi kaksi kertaa viikossa klo 10 joten sitä edellisenä iltana tyhjensin kiljuni aina. Sitten sitä oltiinkin ihan sekasi koulussa ja ihme kyllä tuli hyviä numeroita. Tuota menoa jatkui ehkä kolme kuukautta, jonka jälkeen rupesin ajattelemaan että koko homma menee käsistä. Siltä se tuntuikin, kun aina oli mielessä milloin seuraavan kerran. Lopetin, mutta kun täytin 18v olihan sitä melkein pakko kaljaa ostaa ja sitten alkoi taas kalja maistua. Sain tämänkin ajallaan katkaistua, mutta kun täytin taas 20v oli heti ostettava viinaa. Viina oli jotain aivan erilaista tähän asti juoduista alkoholijuomista. Sitä ei tarvinnut ähkiä nopeasti pullokaupalla, että sai humalan vaan puoli litraakin riitti jonkinlaiseen humalaan. Yleensä mukaan tarttui 0.7 L jotain halpaa viinaa, jossa prosentteja oli lähes neljäkymmentä. Olin tätä aiemmin kokeillut hieman miedompia viinoja, mutta silloin ei niitä paljoa pystynyt juomaan ja join liian nopeasti. Nykyisin pystyn olemaan 1-2kk juomatta, mutta jossain vaiheessa juon kuitenkin. Ennätys lähivuosina on 3kk. Aina tulee jossain vaiheessa juotua ja se liittyy erilaisiin tunnereaktioihin. Häpeään, ahdistukseen ja yleiseen saamattomuuteen. Olen vuosia ryoenyt masennuksessa koulukiusaamisen takia. Olen näiden kaikkien ongelmien keskellä ajautunut peliongelmaan, joka on nyt helpottanut, huumeisiin joihin en ole koukussa (mietoja kokeillut) ja tähän alkohloiin joka aina tuntuu vaivaavan. Silloin kun sorrun juomaan juon yleensä kaksi päivää putkee joskus jopa kolme. Tämä on kiinni siitä jääkö juomia ja onko varaa ostaa lisää. Niin helppoa jäädä kotiin ryyppäämään ja rypemään itsesäälissä, joku melkankolinen humppalevty soimaan vain. EI auta mielialalääkkeet ei diapamit vaikka olisi kuukauden kaksi selvinpäin. Arvet syvällä sisälläin ei ne parannu vaikka koittavat muut niitä peitellä mun puolesta. Joo pakko myöntää kännis oon mut kaikille kohtalotovereille ette oo yksin tai sit mä oon mut mä heitin ekan kiven ja se osui päin omaa pläsiä.

Kaukaa ja syvältä lähtee... tiedän fiilikset. Lienet kokeillut terapiaa, koska mainitset, että mielialalääkkeet ja diapamit eivät auta. Vai oletko hankkinut tabuja katukaupasta?

Niin tai näin, suosittelen terapiaan menoa. Jos olet sitä jo kokeillut etkä saanut apua, kokeile toista terapeuttia. Hekin ovat vain ihmisiä eivätkä kaikki heistä osaa asennoitua kaikkiin ongelmiin oikealla tavalla.

Dipsomania eli periodialkoholismi eli tuurijuoppous on alkoholismin muoto. Dipsomaani voi olla pitkiä aikoja raittiina, mutta ryhdyttyään juomaan hänelle tulee useiden päivien, jopa viikkojen pituisia juomaputkia."

Ilmiselvästi olet alkoholisti. Jos et halua jatkaa alkoholistista tuurijuopotteluasi, lopeta se. Tahdonvoimasi taitaa estää sinua luovuttamasta. Kuitenkin alkoholista luopuminen on helpoin tapa raitistua.

Jos et vielä parin vuoden kuluttua ole omin voimin päätynyt raittiiksi, hae toki apua. Ei A-klinikalla kysytä uskonnollista vakaumustasi, eikä sellainen tai sellaisen puuttuminen ole este vertaistuen saamiseen. Tuen vastaanottaminen on sinusta itsestäsi kiinni.

No heippa. Ajattelin antaa omat omalla kohdalla toimineet konstit ja vähän insighttia. Ensinnäkin itse saan kanssa sen kuvan, että oot alkoholisti. Se ei ole kirosana ja monet tunnolliset ja elämässä hienosti suoriutuvatkin on tässä kastissa. Minä mukaan lukien.

Itselle se apu löytyi vasta kun otin apua muilta. Yksin yritin lopettaa monta kertaa muttei se onnistunut koska alkoholin käytöllä hallitsin tunneongelmia. Saman kuvan sain tekstistäsi kun sanot olevasi ajoittain ahdistunut ja masentunut. Myös alkoholin raskas käyttö vaikka käyttäis vaan sillon tällön aiheuttaa vielä viikkojen kuluttua ahistusta ja masennusta. Voisn kuvitella että jos lopettaisit juomisen ahdistus aluksi pahenisi noin kuukaudeksi mutta sen jälkeen mielialasi kohentuisi. (Kävi minulle) Alkoholisti ei pysty lopettamaan yksin. Jos olet jo usein koittanut onnistumatta yksin niin neuvoisin ensimmäisenä AA-ryhmään. Itse olen myös ateisti ja ns. Korkeasta voimasta puhuttaessa sen voi kukin tulkita miten tahtoo: esim itse näen sen onnistumisena elämässä. Eli ei ole pakko olla uskossa. Lisäksi sinne voi mennä vaan kuuntelemaan. Sekin auttaa usein.

Mun neuvoni lopettamiseen: ryhmään, älä käy baareissa tai alkossa ensimmäiseen puoleen vuoteen, kun lopetat juomisen aloita samalla joku harrastus joka tuntuu hyvältä. Sinulla pitää olla jokin täyttämässä alkoholittomuuden tuoma tyhjyys. Se helpottaa raittiina pysymistä, ryhmästä heti hanki jonkun puhelinnumero ja soita välittömästi jos juomahimo iskee, kun kaverit tahtoo että juot sano että on aamulla töitä/oot kipeä tai ei kiitos, jos jatkavat poistu tilasta, älä IKINÄ PIDÄ juomia kotona. Uskoudu asiasta edes yhdelle läheiselle. Vaikka olisitkin sitä mieltä ettet ole alkoholisti niin hyötyisit varmasti jos noudattaisit ylempiä neuvoja.

Mitä odottaa raittiudelta: viikon koet ehkä viekkareita (ahdistusta, unettomuutta, väsymystä, vapinaa), niiden mentyä ohi tulee honey moon jakso jonka aikana tunnet olosi paremmaksi ja energiseksi. Yleensä sen jälkeen tunteet alkavat heitellä kun sisääsi pullottamat tunteet tulevat esiin. Tässä kohtaa ryhmä auttaa, puhuminen ja käsittely on tärkeää, tää vaihe on ihan paskaa mutta jos pääset sen yli niin olo tasoittuu ja huomaat että sulla on energiaa. Jossain vaiheessa viinahimot katoaa kokonaan kunhan saa puhuttua nuo painavat asiat pois ja tutkittua itseään. Itse en ikinä vaihtais raittiutta pois nyt vaikka matka olikin haasteellinen. Tsemppiä täältä toipuvalta lajitoverilta.

Olen itse toista viikkoa raittiina. Mulla on kyllä kotona kaapissa kaljaa ja viinaa. Mutta se ei ole mulle mikään riski, koska en voi juoda, koska nautin raittiina olemisesta. Ihanaa kun ruoka maistuu ja pystyy nukkumaan normaalisti. Ja jaksaa tehdä kaikenlaista. Alkosta en ole saanut enää aikoihin mitään hyvää fiilistä. Vanhojen juoppokavereittenkaan seura ei enää kiinnosta. Mieluummin olen yksin. Ja yksin olen paljon myös ryypännyt.