Terveisiä päiväkahveilta.

Kiitos sateen, sain täällä Kallokosken osastolla oikeuden vapaaseen päiväkävelyyn. Hoitaja ei halunnut kostua. Ulkona.
Olin jo pitkään scättäillyt palstoilla ja tehnyt treffit erään naisen nimimerkki Päiväkahvit kuumottaa kanssa.
Livahdin aidan raosta ulos ja menin tekemään tuttavuutta.

Oven avasi jo kröhöm parhaat aamupalat nähnyt nainen joka oli pukeutunut korsettiin. Sen helma loppui napaan ja jatkui sukkanauhaliiveinä kröhön ilman alushousuja.
Hieman takeltelin. Missä päiväkahvit? Hän ei takellellut. Sanoi juunou. Minä sanoi nounou. Hän sanoi sata eurou. Minä, että onpa kalliit kahvit, tuleeko pullaakin koko pitko ja että käykö laskulla, sen voi lähettää edunvalvojalleni. Ei käynyt. Hän, että ilman kahveja puoli tuntia sata eurou. Ei ollutt suomenkielinen. Olin pettynyt.

Palasin osastolle. Hoitajan kanssa pääsimme sopuun, että tänään saan katsoa klo 17.21 alkavan Pikku Kakkosen. Siinä katsellaan Kaisan kanssa Metkat Meseläiset. Tiedä vaikka siellä olisi täältä palstoilta tuttu mesettäjä. Nimeä en kehtaa sanoa, ettei kukaan tunnista. Täällä se ei kirjoita.
Pikku Kakkanen loppuu klo 18.00. Yksi vinksahtanut naapuriosastolta vei MustaPekka pelikortit. Meidän osasto on lievästi lävähtäneet. Taitaa tulla pitkä ilta.

Kyllä naiset ovat katalia, pitää valehdella kahveista saadakseen seuraa