Raaskitko antaa omistasi?

Nuuka mummo, mitä sinä ahnehdit ja panttaat, etkö huomaa että aikamme vähenee ja mukaan ei saa mitään.

Eikö ole ihanaa kun saa antaa kaikkea juuri nyt, kun voi nauttia siitäkin, että voi auttaa heikompiaan ja jotka alkavat elämäänsä vasta rakentelemaan.

Minun mummoni sanoi myös:

Mitä minulla olisi, ellen minä nuuka olisi,,,,, ja kaikki jäi tänne toisten tapeltavaksi,,,,, yhtä alastomana lähti kuin tulikin....

Ajatteles sitäkin asiaa.

jotain, rahasta on valtava puute!

Aina olen antanu, nyt on vain niin pieni eläke ettei riitä edes itselle kaikkea, kuinka siitä voi antaa, joskus olis kiva olla itsekkin saajan osassa.

Jälkeläiseni eivät ole koskaan minulta rahaa pyytäneet, olen saanut aina auttaa heitä omasta tahdostani. Tasapuolisuutta noudatan ja sen he tietävät.
Se siitä, mutta tuli mieleen eräs hyväntahdon eleeni joskus vuosia sitten.

Jotain vielä uupui, niin että Citymarkettiin oli jouluaattona mentävä. Olin poistumassa kaupasta kun siinä kaupan eteisen penkillä istui piestyn näköinen vanha miesreppana, selvästi alkoholisti.
Siinä ei ollut muita ihmisiä, koska se ei ollut pääoven puolella. Istahdin juttelemaan miehen kanssa. Hän kertoi tulleensa keskussairaalan ensiavusta, jossa oli ollut paikattavana ja yönsä viettänyt. Sanoi asuvansa jossain ensimajassa, johon saa päihtyneenäkin mennä.

Palasin takaisin kauppaan ja ostin kilon suklaakonvehteja ja annoin ne miehelle hyvän joulun toivotuksin. Hän kiitti kauniisti, mutta kun olin menossa hän hihkaisi perääni, että anna viisi euroa. En palannut viisieurosen kanssa, koska arvasin sen kaljaan menevän. No en tiedä olinko siinä kohdassa nuuka vai mitä, ajattelin vaan että pankoon suuhunsa suklakonvehteja niin saa energiaa ja jalat kantavat paremmi, jotta pääsee sinne majapaikkaansa.

Se riippuvuus pahassa tapauksessa menee kaiken muun edelle, lasten, aviopuolison ja työnkin. Se on pahimpia itse aiheutettuja sairauksia, mutta ihmeen vähän siitä ollaan huolissaan.

Niin, raittiuteen on kaksi tietä, suoraan tai juoppouden kautta.

Antaminen / lahjoitus keräyksiin on varmasti vapaaehtoista ei ollenkaan varallisuudesta riippuvainen.
En anna minäkään minkäänlaiselle keräykselle, mutta jos joku pyytää kolikkoa niin annan sen hänelle käteen, on hän lapsi tai aikuinen.
Moni on ihmetellyt miksi annan lapselle he keräävät tupakkarahaa, siitä en tiedä mihin he sen käyttävät, perustelut ovat olleet kotimatkaan, koululippu on hävinnyt tai vastaavaa, aivan ymmärrettävä selostus.
Kerran sattui Hgissä tapaus kun ihan siististi pukeutunut mies tuli juttelemaan, kaikista vähiten osasin odottaa että hän pyytää rahaa, mutta sen hän teki.
Oliko 2 € pyynti hän ojensi kätensä olin pyörtyä se käsi oli aivan vereslihalla paikka paikoin, hädissäni kaivoin vielä kympin ja sanoin että voitko ottaa kulmasta kiinni, ja niin hän teki.
Toinen käsi oli visusti palttoon taskussa.
Sen verran pelästyin etten kysellyt mitään, hän sanoi että pääsi Malmin sairaalasta on menossa junaan, tapahtui Malmin torilla, että ainakin selostus tuntui uskottavalta.
Illalla nukkumaan mennessä kun ummistin silmät näin taas kämmenen, se kummitteli jonkin aikaa silmissä.
Vähän rönsyili, mutta vastasin kysymykseenkin.

Kyllä autan lapsiani jos ovat pulassa. Muutenkaan en koe olevani *nuuka* luonteeltani, kyllä antamisen ilo on suurempaa kuin saaminen.
Mahdollisuuksiensa mukaan useimmat ihmiset osallisuvat lahjoituksiin, mutta luonteenpiirteenä en pidä saituudesta. Eriasia onkin jos ei riitä omiinkaan tarpeisiin.

Luontokin tuhlaa meihin sekä aurinkoa että lämpöä, näin syksylläkin vielä. Aivan hieno syksy on meneillään, nauttikaamme siitä :)

Minusta on ihanaa saada hmmmm.

Lapsilla on tapana pyytää bussirahaa kotimatkaa varten. Rahaa pyydellään useammaltakin ja käytetään muuhun kuin bussimaksuun.
Minulta kerran eräs ehkä n. 12 vuotias pyysi bussirahaa. Kysyin mihin bussiin hän on menossa, täti tulee maksamaan sinun matkasi. Se hänen bussinsa oli siinä lähellä, mutta siinä vaiheessa tyttö livisti tiehensä.
Ei se ole mukava, jos lapset opettelevat kerjäämään rahaa ja huitelevat keskenään kaupungilla.

Niinhän ne ystävätkin minua valistivat,lapsilla on sitä jotain join tämän ikäinen lankeaa, avoin katse ja niin surulliset silmät.
Niin siinä vaan aina käy.
Olen tietoinen sellaisista tekijöistä ja se mitä on niin monesti ilmennyt näistä keräysten luonteista, on saanut minut sulkemaan kukkaroni.
Ja omat lapseni eivät kyllä tule minulta rahaa pyytämään, se on monesti päinvastoin jos jonnekin lasten takia on matkaa se kyllä maksetaan, eikä vastaan laitto tule kuuloonkaan.
Sellaiset lapset minulla on, olen joutunut kieltämään hajuvesien ja tuliaisten tuomiset.
Jokohan tämä selvittää etten ole ihan toivoton tapaus kuitenkaan vaikka lipaskeräykset kierränkin kaukaa.

Niukempikin mielikuvitus olisi riittänyt.

Mutta vakavasti ottaen olen muutaman kerran sponssannut vanhoja, hyviä kavereitani, niin kauan kuin he olivat hengissä.
Ostin joskus Marlboro topan, pienen pullon kuulalaakeria yms.

Koskaan he eivät pyytäneet mitään.
Joskus, kun heillä sattui olemaan, he tarjosivat vähistään mm. kossua.
Eivät myöskään pyytäneet rahaa.

Muutamana keväänä heistä yhdessä asuva osa ilmestyi keväällä tontilleni maanmuokkaus talkoisiin.
Olin vihjaissut ajankohdasta.
Pojat tiesivät talkoojuomana olevan kahdesti laskettua pontikkaa sekamenub kera.

En voi aloittajaa kuin ja ainoastaan sääliä.Kyllä olet erikoinen vanhus?

Luin aloituksen uudelleen ja miten minulle tuli sellainen tunne, että tämä kirjoittaja ei kirjoita itsestään. Voin olla ihan hyvin väärässä, mutta mieleen tuli että aloittaja kirjoittaa jostain vanhasta sukulaisestaan. Onko kirjoittaja tämä sukulainen, joka sanoi, että olet sairaan nuuka.
Kunhan kirjoitin.

Minulle kyllä juolahti mieleen, että jutun aloittaja yrittää vain provosoida meitä kirjoittajia. Ei ehkä ollut aivan rehellinen, ei ainakaan omakohtainen tarina.

Annoin äsken Nenä-päivälahjoituksen puhelimitse. Annan myöskin joihinkin avustuskeräyksiin.

Muistan äitini lauseen: "Hyvä antaa vähästäänkin, paha ei anna paljostaankaan".
Eihän minulla paljon ole varallisuutta, mutta voin hyvin ja näin ollen voinen antaa roposen kärsiville.

Minulla on aina huono omatunto, kun menen ohi romanialaisen, viimeisillään olevan nuoren naisen ohi. On hirveää, että hän istuu maassa säällä kuin säällä.
Olen kuitenkin päättänyt, että autan kyllä omiani, mutta kerjäläisille en anna. Mielestäni heidän auttamisensa kuuluu Romanian kansalle.

Eipä ole pahemmin ketään, joille antaa. Joten, ihan itsekkäästi, voimme varamme tuhlata.
Kummankin meidän lapsuus oli tosi nuukailua. Nyt, kun kaikki kai on saatu, ei saa edes tähteä taivaalta.
Afrikan lapsille liikenee kuitenkin muutama seteli. Tiedä sitten, hyötyvätkö he, sairaat ja kurjat.
Joidenkin mielestähän heitäkään ei saa auttaa.

Kenenpä omasta antaisin, jos en omastani?

En anna minäkään mihinkään keräyksiin. Sitä ei voi tietää mihinkä avustukset päätyvät. Toisaalta avustan lastenlapsiani aika reilusti kohtalaisen runsailla joulu- ja synttärilahjoilla. Antavat lahjoituksilleni arvoa. Tiedän, että elävät jonkinlaisessa niukkuudessa. Mutta avustakaa hyvät kansalaiset ketä tai mitä tahansa haluatte.

Harmittaa, kun mediassa kerrotaan, että SPR´n lähettämiä avustustarvikkeita on myytävänä Kabulin torilla.

Ei ole itselläkään ollut aina helppoa.

Ei kenellekään mitään ilmaiseksi. KÖYHÄT LUJILLE!

tulojen päältä otetaan erilaisina veroina vähintään puolet, ei siinä kysellä, raaskitko. Veroja mällätään muualta tulleitten nuorten ja terveitten elatukseen, saavat kauppakeskuksissa merkkivaatteissaan maleksia ja koko ajan puhua mongertaa hienoihin kännyköihin.Opettelisivat edes suomen.

nyt jo lähinnä naurattaa tää möngertäjä melkein joka ketjussa verorasituksineen !!!

Aloittajan provokatoorisesta, aika ovelasti laaditusta "itsetilityksestä" huolimatta, jottain minäkii. Omistaan antaminen on varmasti ensinnäkin luonnekysymys, vaistomaisesti jelppaa, ja toinen, että "köyhä antaa vähistään"...jos minulla kerran on jotain, voin antaa sinulle puolet. Mutta ei nyt sentään kelle tahansa.
Voinee pitää myös paikkansa, jos köyhästä tulee varakkaampi, voi hänestä tulla myös kitsas.

Kun olisin mieluiten edelleen suurperheen emännöijä -kin, kun mielelläni leivon sitä sun tätä, niin näille mukaville lähinaapureilleni pistäy´n usein viemässä osan tuoreista leipomuksista.
Toisaalta nykymaailmassa voi olla päällekäyvääkin tällanen, eivät kaikki sellasesta tykkää. No, omituisena ei minua tässä pidetä, vaikka aika omituinen oonkin. Enkä tunne itseäni ns. hyväksikäytetyksi, jos joku aina kipasee jotain kaupasta ostamatta unohtunutta...itekin unohan monesti vaikkapa kahvisuodattmia ostaa...tällasia vähäsiä ei olekaan tapana takasin "maksaa."
Kiva minusta vaan on, kun mun luokseni uskaltaa aina tulla.

No kulttuureista johtuva anteliaisuus ja vieraanvaraisuus onkin taas eri juttu. Esimerkiksi Iranin kurdin kotona ei sovi sanoa vaikkapa että: Onpa ihana tuo kukkavaasisi...heillä sanotaan, ole hyvä ota se!

on muuten kumma juttu, en ihmeemmin koskaan hätäile, vaikka on tullut minunkin "jaeltua" sitä sun tätä ja alkaa olla rahatkin loppu, jostain ihmeen syystä aina selviää, hätäilemättä syntyy ratkaisu pulassa.

Koskaan en osallistu mihinkään keräyksiin, riittää tää ystävien ja tuttavien kanssa-auttaminen. Ystävä hädässä tutaan, eikös niin. Vuorovaihtoista on sekin.

Liikaa olen antanut ja opettanut pahaksi, eli elämään yli varojen.
Olen aina ajatellut, että autan kun vielä olen täällä, nyt pienellä eläkkeellä ei ole enää mistä antaa. Kaikki on uponnut lasten avustamiseen. Eikä kannettu vesi kaivossa pysy.
Pitäisi saada edes jotain sukanvarteen pahan päivän varalle.
Aikuiset lapset 40 – 50 välillä eivät millään tunnu ymmärtävän, että vanha äiti pienellä eläkkeellä haluaisi jo käyttää omat rahansa ihan itse.
Harmittaa niin riivatusti kun olen joutunut käyttämään vararahastonikin, toisin sanoen kuukausieläkkeen kokoisen summan säästötilillä tyttären lasten auttamiseen koska heidän iskä pelaa, laskut on maksamatta ja jääkaappi tyhjä.
Sähkölaitos on kahtena kesänä tullut katkaisemaan sähköt maksamattomien laskujen vuoksi, minun ollessa lapsenvahtina. Lastenlasten kavereita oli paikalla sankoin joukoin, kyllä juttu kirii koko kortteliin. Olin hävetä silmät päästäni.

Punaisenristin ja Unicifin muistutuskirjeitä näyttää tulevan aina siloin tällöin kaiketi siksi, että niihin tullut vastattua myötävästi.
Noihin kauppojen edustojen lipaskeräyksiin en juurikaan viitsi pysähtyä kolikoita työtämään.
Eräs ystäväni, joka kerää Unisefille rahaa kauppojen auloissa, sanoi kerran sen olevaan aika raskasta puhaa. Ajatelkaapa paljonko litra kolikoita painaa. Luulisin siinä 5-6 kiloa. Illalla sen tuntee ranteiden kipuna.

Joskus aikoinaan lahjoitin Unicefille, Pelastusarmeijalle, mielenterveyspalveluihin yms.
Unicefin lahjoitukset lopetin kun pienin lahjoitus netin kautta ei saanut alittaa 20€, ahneella on paskainen loppu.
Sitten erehdyin kahtena peräkkäisenä vuonna lahjoittamaan syöpälasten tukeen, mikä osoittautui huijareiden pyörittämäksi yritykseksi. Toinen huijariyritys oli kertomansa mukaan tukemassa lasten liikenneturvaa, sinne annoin 50€ ja sekin firma on ollut jo raastuvassa.
Vahingosta viisastuneena minulta ei enää liikene senttiäkään minkään maailman keräykseen.

Minä annan lapsille ja lastenlapsille, mutta kun he eivät millään ottaisi. sanovat kylllä pärjäävänsä, enkä sitä epäilekään.

Minusta tuntuu tosi pahalta lukea noita vastauksia jossa lapset käyvät pyytämässä eläkeläiseltä rahaa, pienistä eläkkeistä joutuu kuitenkin maksamaan kaiken oman elantonsa senttiä venyttämällä.
Olenpa lukenut lehdistäkin jos rahaa ei saa pyytämällä voidaan alkaa käyttämään väkivaltaa, yleensä se vielä on äiti, mihin tämä maailma joutuu.
Jo lapsuudessamme meille ainakin koulussa ja kotona korostettiin vanhempien kunnioitusta, koska lapsuudessa äiti ja isä ovat pitäneet huolta, ja samalla vedoten "kunnioita isääsi ja äitiäsi".

Nykymaailman kunnioitus on pahoinpitelyä ja voimien mittaamista, eikä sillä monikaan ole saanut mitään, muutamat kyllä ristikkoikkunat ja tarkan vartioinnin.
Tämän päivän lehdessäkin on taas yksi kauhutyö, nuoret tunkeutuivat isän ja pojan kotiin pahoinpitelivät hakkasivat n 40 vuotiaalta molemmat kädet ja jalat poikki, onni että nämä hakkaajat pidätettiin.

Ei kunnioiteta vanhempia muttei toisten kotiakaan, saatikka oikeutta elää rauhassa.