Mä päätin kokeilla varovasti kepillä jäätä: ''Jussi, sä voit kertoo mulle mitä tahansa. Mä en suutu mistään.'' Jussi katsahti muhun sanomatta mitään. Juuri kun mä olin jatkamassa, Jussi vuodatti täyslaidallisen: ''Ei se mitään sellaista oo... Mä vaan en oo koskaan tuntenu mitään tällaista - mä en oo koskaan ollu rakastunut keneenkään, mut sua mä rakastan yli kaiken. Sä oot tärkein ihminen mun elämässä, ja mä haluun, että me ollaan koko loppuelämä yhdessä.''
Mä en enää kestänyt, vaan mun pato murtui: mä purskahdin itkuun ja hautasin kasvot käsiini. Jussi kiirehti lohduttamaan mua ja ihmetteli, mikä mulle tuli. Mä en pystynyt olemaan itkemättä, vaan mä puhuin itkun nikotusten välissä: ''Mä oon vaan - joutunut elämään - kovan tyypin maineessa niin kauan... Nyt kun mulla on sut, niin - mun ei tarvii esittää enää - mitään.'' Mun vollotus vaan jatkui, ja Jussi koetti saada mua lopettamaan: ''Tuomas, älä itke, pliis. Mä en kestä nähdä sun itkevän. Mä haluan olla sulle onnen lähde enkä sellainen ihminen, jonka takia sä itket.''
Sitten se tapahtui. Mä hajosin ihan täysin, ja mun itku yltyi melkein huudoksi; Jussi oli tiputtanut viimeisen pisaran. ''Älä puhu tolleen, Jussi... Just tollaset sanat murtaa mut - kun en mä oo koskaan saanu samanlaista välittämistä keneltäkään...'' mä vuodatin kuulostaen varmaan joltakin viisvuotiaalta. Jussi kiersi sen kädet mun ympärille, ja mä tunsin sen kehon lämmön.
Mua satutti se, että Jussi otti kaiken itteensä. Mähän itkin vaan sen takia, että mä olin niin onnellinen, hämmentynyt ja ihan uudessa tilanteessa, mutta Jussi käsitti sen siten, että se oli tehny jotain väärin. ''Anteeks, Tumppi, mut mulla vaan ei koskaan ole ollut ketään, ja mä haluan pitää susta kiinni.'' Mä nostin päätäni ja katsoin Jussia, jonka ajatusmaailma valkeni mulle huomattavasti.
Mä sain vaivoin puhuttua normaalilla äänellä: ''Sä oot tarpeeks hyvä ihan omana itsenäs.'' Mä en voinut olla hymyilemättä, eikä voinut Jussikaan. Sanaakaan sanomatta se talutti mut sohvalta pois matolle. ''Mitä nyt?'' ''Saanks mä luvan?'' Jussi kysyi häikäilemättömästi ja laittoi kätensä mun etumukselle. Ja siitäkös mun elin heräsi...
Mä nyökkäsin vastaukseksi. Jussi ei todellakaan aikaillut: se polvistui, vetäisi multa farkut ja bokserit alas salamannopeasti ja alkoi imuttaa mua kuin viimeistä päivää. Mä kiihotuin äärimmilleni ja silitin Jussia hiuksista. Se oli niin hyvä imemään, että mun orkku iski kuin vakoilija - täydellinen yllätys. Multa tuli aivan valtavasti; mä tunsin sen, vaikka pidinkin mun silmät kiinni. Mä ähkin ja puhkuin nautinnon sykäysten - ja Jussin kielen ja pehmeiden huulien - hyväillessä mua.
Mä olin hiukan yllättynyt, ettei maahan ollut tippunut yhtään; Jussi oli niellyt kaiken. ''Minkä takia sä noin nopeasti...?'' mä arastelin. ''Mä halusin, että sä pääset mahdollisimman nopeasti taivaaseen'', Jussi vastasi konstailematta. Mulle tuli taas kyyneleet silmiin. ''Jussi, sä välität liikaa... Sä oot liian kiltti'', mä sanoin nyyhkyttäen. ''Lupaa nyt, Jussi, että sä oot kohtelet itteäs ja muita tasa-arvoisesti.'' Jussi katseli maahan katuvasti. ''Mä lupaan...''
Mä kaadoin Jussin maahan ja otin sen kyrvän mun suuhun. Jussi äännähti ilmeisesti samanaikaisesta yllättymisestä ja nautinnosta - ainakin toivottavasti. Mä päätin, että mun tehtävä oli nyt saada Jussi tuntemaan ittensä ainutlaatuiseksi. Jussi oli ainoa, josta mä jaksoin välittää just sillä hetkellä.
Mä aloitin aika verkkaisesti ja tein töitä lähinnä mun huulilla. Kieltä mä en vielä halunnu käyttää, osin kiusatakseni Jussia. Mun elin oli jäykistyny jo nyt uudestaan; huolimattakin siitä, että levossa se vietti suurin piirtein minuutin. Mun ajattelu katkesi täysin, kun samanaikaisesti Jussi parahti ja mun suuhun tulvahti tahmeaa ja suolaista nestettä. Mä tunsin itteni niin onnelliseksi, ja ajattelin, että onneks Jussilta ei tullu yhtä paljon kuin mulla...
Vain yksi vastaus (7. osa) [LOPPU]
10
1013
Vastaukset
- ultramariinitaivas
Mä olin hädin tuskin saanu nieltyä Jussin lastit, kun se jo tokeni: ''Anteeks, ei mun ollu tarkoitus - mä yritin varoittaa...'' Mä olin seonnu jo laskuissa, kuinka monennen kerran se tapahtui, mutta mun silmät kostui melkein välittömästi. Minkä takia Jussin piti olla pahoillaan kaikesta? ''Ei se mitään...'' mä sain sanottua ja lepuutin mun päätä Jussin lantiolla lerpahtanutta elintä katsellen. Mä en voinut sanoa sanaakaan, sillä muuten... ''Tumppi? Mä oon oikeesti pahoillani-'' ''Jussi, älä!'' mä huusin ja heittäydyin sohvalle tuhertamaan itkua.
Jussi istahti mun viereen sohvalle. Mä en viitsinyt nostaa päätäni, sillä mä olin edelleen surun vallassa. ''Tuomas...'' Jussin ääni kuulosti ihan erilaiselta kuin koskaan aiemmin. Mä olisin voinu kuvitella mun mutsin sanovan mun nimen sillä äänensävyllä. Mä yritin koota itteni. ''Jussi, onks rakkaus jo liian syvää silloin, kun toinen ei voi sanoa mitään ilman että toista itkettää?'' Jussi ei hetkeen vastannut mitään, vaan tuijotti mua silmiin.
''Mä ymmärrän sun tunteita ihan täysin - sun pitää olla avoin ja sä saat itkeä ihan rauhassa. Mä ymmärrän, että sä oot joutunu leikkimään kovista ja olemaan piilossa jonkun tunnemuurin takana, mutta sun pitää ymmärtää, että... Että tunteiden näyttäminen on rohkeutta.'' Se tapa, millä Jussi puhui mulle, oli kuin psykologin vastaanotolla olis ollu. Jussi välitti niin paljon - samassa mä tunsin mun rakkauden leimahtavan liekkeihin Jussia kohtaan.
''Kiitti, Jussi'', multa pääsi ennen kuin mä ehdin ajatella, mitä sanoa. ''Sä oot kaiken sen arvonen'', Jussi hymyili. Mä kohotin itteni istumaan sen viereen ja suutelin niin perhanan intohimoisesti, että mä meinasin laueta. Jussi pääsi livauttamaan mun suudelmien välistä: ''Haluisitsä naida mua?'' Mä aloitin jo uuden suudelman ennen kuin mä tajusin, mitä Jussi oli just sanonu. Palaset loksahti mun päässä paikoilleen. ''Jussi, kyllähän sä tiiät, että tohon on vain yksi vastaus.'' - ultramariinitaivas
Tarina päättyi tähän.
Musta tuntuu, että mun pitäis vähän avata mun ajatusmaailmaa tässä vaiheessa, koska mä en ole kirjoittanut tätä tarinaa 6. osan valmistumisen jälkeen moneen päivään. Mä oon ollu aika maassa, jos puhutaan kirjoitusfiiliksestä, koska mä oon tässä viime päivinä keskittynyt lukemaan ''vanhoja hyviä'' tarinoita ja tajunnut, kuinka helvetin keskinkertaisia nää mun tarinat oikeasti on.
Otetaan esimerkeiksi sellaiset klassikot kuin ''Roope ja Jon'', ''Jääkenttien sankarit'' ja viimeisimpänä edelleen(!) jatkuva ''Always in your shadow''. Mä olen niin kateellinen niin hyville kirjoittajille kuin he kaikki ovat. Sitten mä oon lukenut mun paria edellistä tarinaa ja tätä ja miettinyt, että ei jumalauta...
Loppujen lopuksi nää mun tarinathan on niin mainstream-tavaraa. Tällaistahan osaa jokainen suoltaa, jos vain yrittää. Mä oon myöskin tosi pettynyt. Ne kolme edellä mainittua tarinaa sisältää niin paljon loistavia ajatuksia, tunteita, tapahtumia ja kohtauksia, että mun kaltainen skriivailija voi sellaisesta vain haaveilla - ja lukea.
Mä olen ajatellut, että mä pidän nyt ihan kunnon tauon, ja mietin tarkkaan, kannattaako mun kiusata enää itteäni tällaisella. Sitä tunnetta ei ulkopuolinen tajuakaan, kun itse huomaa, että voihan [aseta kirosana tähän]: mä oon huono.
Jos haluatte nähdä mun tarinoita jatkossa, niin ilmaiskaa mielipiteenne. Muuten on todennäköisempää, että mun ura tällä palstalla päättyi tähän.
Saa kommentoida. - urbancat
Sä olet liian kriittinen itseäsi kohtaan. Okei, tarinasi ei ehkä ollut ihan terävimmästä kärjestä, mutta sanoisin sen olevan hyvää keskitasoa. Ja milläs muulla oppii kirjoittamaan kuin kirjoittamalla?
Älä ihmeessä heitä vielä pyyhettä kehään, vaan jatka kirjoittamista! Ei sun tarinat missään tapauksessa mitään huonoja ole! Kirjoita, kirjoita lisää ja suosittelen lukemaan, vaikka muistaakseni et lukemisesta pitänyt. Lukeminen kannattaa joka tapauksessa. kokeile esimerkiksi jotain nuorten kirjaa. Ne ovat helppolukuisia ja niistä voi oppia paljon. Ai miksi? Lukemalla ja harjoittelemalla kirjoittamista oppii varmasti. Ei se ole sama asia kuin lukea koulussa pakon alla tai kirjoittaa jotain ainetta. Annahan palaa =)
Mä ihmettelen kanssa, miksi jokaisella tänne kirjoitetun tarinan osalla on laskurin mukaan kymmeniä lukijoita ja kommentteja tulee 0-3...- ultramariinitaivas
Kiitoksia palautteesta. Palaan tänne uudella tarinalla sitten, kun on sen aika. Lähinnä näyttääkseni itselleni, että olin väärässä - ainakin toivottavasti.
Tuleva novellini on rinnastettavissa kollaasiin. Selviää sitten, kun ensimmäinen luku on ilmestynyt, mutta sen verran voin jo paljastaa, että kyseessä tulee olemaan enemmän tai vähemmän plagiaatio Kauniista ja Rohkeista. Sillä erotuksella, että pyrin tekemään tarinasta paremman.
Näkemiin, ystävät. - ultramariinitaivas
Seuraavaa - toivottavasti ei kuitenkaan viimeistä - novelliani olen aloittelemassa piakkoin. Siitä tulee huomattavan paljon pidempi kuin yksikään aiemmista tarinoistani, mutta sisältökin tulee (toivottavasti) olemaan sen verran parempi.
En osaa sanoa, milloin luku 1 ilmestyy, mutta uskaltaisin veikata, että tämän vuoden puolella ehtisin kirjoittaa ainakin sen.
Koetan todistaa samalla itselleni, että ei mun ole tarkoitus lähteä täältä mihinkään. ;) - emil.laineeijakskirj
Jee, lisää lukemista
- ultramariinitaivas
Mun kai pitäisi oppia olemaan kertomatta aikatauluja etukäteen...
Mutta tilanne on joka tapauksessa se, että kirjoittajan blokki on taas iskenyt, eikä mulla ole mitään hajua, milloin seuraavan tarinan ensimmäinen luku ilmestyy. Se ilmestyy sitten joskus.
Jokaisesta luvusta tulee kuitenkin melko pitkä, joten kirjoittaminen ei todellakaan suju yhtä nopeasti kuin aiemmin. Jotkut osat saattavat ilmestyä päivien, jotkut viikkojen ja jotkut jopa kuukausien päästä. Riippuu täysin inspiraatiosta.
Olen tietoinen jonkinlaisesta lukijakunnasta, ja yritän käyttää sitä motivaattorina novellin kirjoittamisessa. Aikatauluista en enää mene sanomaan puolikasta sanaakaan, koska aina ne saa sitten ottaa takaisin. En ole kuollut, mutta tarinan osat ilmestyvät sitten, kun ovat ilmestyäkseen. ;)- tunne pato
nää sun tarinat osisa oli niin ihanan onnellisia , tosi rakkaus sitten löytyi :) ja tää oli ainoa tarina joka saimut todela liikuttumaan, jatka samaan malliin tiikeri!
- ultramariinitaivas
tunne pato kirjoitti:
nää sun tarinat osisa oli niin ihanan onnellisia , tosi rakkaus sitten löytyi :) ja tää oli ainoa tarina joka saimut todela liikuttumaan, jatka samaan malliin tiikeri!
Moi,
Mä en julkaise täällä suomi24:ssä enää kuin yhtä tarinaa, joka on siis Modern tolerance. Kaikkien muiden tarinoiden (ja Lakriksen TTLK:n) uudet päivitykset ilmestyvät mun blogissa. Osoite on: ultramariinitaivas.wordpress.com
Mutta mukava kuulla, että olet pitänyt mun tarinoista. Palautetta on aina kivaa lukea. :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 893288
- 623047
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4332530- 802323
- 802313
- 962056
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j361923- 121656
Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan201653Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil311499