kiusaaminen muutti luonnettani!

Olet aivan oikeassa- kiusaaminen jättää aina jälkensä ja voi muuttaa ihmistä.

Kiusaamisesta selviämisessä tärkeintä on, että ei sulje kokemaansa sisälleen, vaan puhuu asiasta ja hakee tilanteeseen apua- erityisesti jos tuntuu siltä, että kiusaaminen on vaikuttanut siihen miten itsensä näkee ja kokee tai miten käyttäytyy.

Kysyt miten saat itsesi takaisin. Tuo puhuminen asiasta auttaa ja sen lisäksi on tärkeää, että pidät itse itsestäsi hyvää huolta: teet asioita joista tulee hyvä olo ja vietät aikaa sellaisten ihmisten seurassa, jotka saavat olosi tuntumaan hyvältä.

Samaan aikaan kiusaamisen aikana ja sen jälkeen olet myös kasvanut, vanhentuntut ja käynyt läpi murrosiän muutoksia. Olet siis kasvanut ja muuttunut myös ihmisenä näinä vuosina. Se on ok. Elämä on jatkuvaa muutosta. Tärkeää ei siis ehkä olekaan se, että löydät uudestaan sen mitä joskus olit, vaan ennenkaikkea, että löydät sen mitä olet juuri nyt- mikä saa sinut nyt tuntemaan itsesi tärkeäksi, hyväksi, arvokkaaksi.

Älä epäröi ottaa yhteyttä johonkin auttavaan tahoon jos vähänkin tuntuu siltä, ettet selviä itse. Koulun terveydenhoitaja ja kuraattori tai koulupsykologi voisivat olla hyviä ensimmäisiä avuntarjoajia. Useimmilla paikkakunnilla löytyy myös nuorisotyönohjaajia tai erityisnuorisotyönohjaajia joiden puoleen voi kääntyä.

Pidä huolta itsestäsi!
Toivoo Piia Kanniainen-Anttila, Leppävaaran seurakunta, erityisnuorisotyönohjaaja

Juu, minua kiusattiin kakkosluokalta ja nyt olen seiskalla (se on siedettävää nyt, muttei täysin loppunut.) ja luonne tosiaan muuttuu, eli ymmärrän täysin.

Kenen kakaroita nämä kiusaajat on. Eikö näille saadaa mitään kuria siis kiusaajille.

herrojen kakarat kiusaa. ne on oikeasti paskahousuja kuten vanhempansakin

Kiusaajat pitäisi määrätä mielenterveysammattilaisen puheille, eihän kukaan henkisesti terve ja tasapainoinen ihminen toista kiusaa. Kiusaaja on usein kateellinen, katkera, heikko tai epävarma, näihin ongelmiin jos puuttuisi, kiusaus voisi vähentyä.

Ja sitten vielä se, että kiusaajalla on aina kaveri, tai kavereita, jotka peesaa. Jos yksin tulee vastaan, tuskin sillon mitään sanoo, mutta jos on kaksi tai useampia, se on eri tilanne. Semmosia "rohkeita" tyyppejä. Aina tarvitaan se vahvistus.

koulukiusaaminen tulee aina osaksi luonnetta, se saa ... ihmisen mm. kääntymään helposti sisäänpäin. Jaksamisia, otat vaan rohkeasti haasteet vastaan, tutustut uusiin ihmisiin. Mikä tärkeintä, kunhan pari vuotta menee, toivottavasti oot rohkaistunu ja pystynyt vähän jättämään koulukiusaamistasi taaksepäin. Aina ei onnistu, mun tapauksessa on käynyt niin.
Älä lannistu, kiusaajat o vaa ite heikkoja!

mua on kiusattu 1 luokalt ja oon nyt 5 ja mun ykskään ope ei oo puuttunu siihe vaik meiän koulus on joku v****n KIVA tiimi.

Onnekas sua kiusattiin vain vuosi. Nytten meikäläinen pelkää kaikenlaista kontaktia ihmisten kanssa joka ei todellakaan ole hauskaa '-.-

pylly

Tämä on tosiaankin totta, minua kiusattiin 7 luokalta 9 luokalle fyysisesti ja minua nimiteltiin lähes joka päivä ilman syytä.9 luokan puolivälissä sain lopetettua kiusaamisen vetämällä pahinta kiusaajaani täysillä turpaan kun olin hänen kanssa kahdestaan koulun käytävällä odottelemassa tunnin alkua(kiusaajiani oli useampi). Paha vain kiusaajalleni tuli kallonpohjan murtuma( alensi pysyvästi hänen kuuloaan ja elinikäinen kosmeettinen vamma ) ja hänen alaleuan nivellisäkkeensä meni paskaksi ( hän ei pysty enään syömään helposti ainakaan mitään kovempaa ).

Pääsin onneksi toiseen kouluun ja sain käytyä peruskouluni loppuun ilman kiusaamista, nyt käyn lukiossa abi-vuotta ja kirjoitukset painavat päälle.

Kumma vain, jos voisin palata ajassa taaksepäin ja estää tapahtuneen en tekisi sitä. En välitä paskaakaan kuinka pahat olot kiusaajallani saattoi olla kotona tai miksi hän kiusasi juuri minua.

Eniten rohkeutta vaatii kuitenkin tapella.Jotta sain koulupäivien stressiä edes vähän vähennettyä, aloitin nyrkkeilemisen 8 luokalla ja se auttoi ja se poistaa vieläkin stressiä kun tarvitsen. En nyt sano että tappeleminen on se paras tapa, kerroin vain miten minun tilanteessani kävi...

olin ala-asteella sosiaalinen mut yläasteel tulin hiljaseks ja ujoks ku kiusattii. ja nyt myöhemmin aggressiiviseks =O siis jos joku viel kiusais niin en olis ihan hiljaa niinku koulussa :P

No vittu anna turpaa!
Et sä siit kuole (ehkä, riippuu kiusaajist...) eikä nekää sust vasikoi ja jos vasikoi vittu lyö lisää (mut älä tapa niit ei oo kivaa jäädä tappamisest kii, tiiän kokemuksest).
Tee näi ja varmana pysyy hiljaa.
Ja jos ei lopu osta huumeit (mä tiiän yhen hyvän tyypin soita jos tarviit vinkkii...), pölli viinaa, vedä lärvit, ammu ittes (mulla on ase).
Näi yksinkertast se on.

Anti jonne (jonne, tosi jonne ootki) (anti ainaki osuu), kuka sul on väittäny ettei huumeil, viinal ja itsemurhal muka mitää saavuta?
Tai turpaa vetämisel? Se toimii aina.
Ootsä muute btw ton äiti tai jotai? Tuli vaa mielee sun puheist.
Tai iskä iha sama.
Joka tapaukses, noiden (ei kyl itsemurhan, siis vielä) kikkojen kanssa mä omat kiusaajani hiljensin. Kaikil on omat metodins. (Tosin nyt ne varmaa lähinna pelkää mua...)

No ei ku humalas mä niit turpaa vedin ku kadul kohtasin. Ja ei tietenkää auta, jos ne pelaa kortit oikein sä saat syytteen ja ne saa... No ilon siit ku sä sait syytteen. Ja tottakai itsarin voi tehä! Mul olis ollu kahen sekan pääs et mä oli iha DEAD. Pahuksen tyyppi otti veitsen mun kädest ja heitti mut sairaalaa jos mä sain vähä verta sen tilan mitä mä olin jo vuodattanu.
Ja ei kiusaa (ja se ei ollu vaa yks tyyppi niitä oli 5 tai 4) ku ei uskalla (menetti 3 maitohammast ja kädes on vieläki jälkii mustelmist).
Ja joo ei oo muutaku huume ja es kamui, mut WHO CARES?
En mä ne on hyvii tyyppei.
Että näin feikki jonne. (et varmana juo es ku puhut noin)
Että näin.

Ei ku hetkinen hetkinen!
Ootsä sen 15 vuotias isi!?
No toi oli yllätys! 0_0

Itse harkitsen vakavasti koulun lopettamista syrjimisen takia. Olen nyt ammattikoulun 2. asteella. Mua on kiusattu 3-luokalta asti, amattikoulussa suoranainen kiusaaminen vaihtui syrjinnäksi.

Heippa sulle

Mua kiusattiin aina tarhasta vaihtelevalla intensiteetillä lukioon asti, tyttönä kiusaaminen oli lähinnä nimittelyä ja huutelua, tönimistä, vaatteiden haukkumista ja joitakin lumipesuja. Kasilla taisi loppua ja pari vuotta sain olla rauhassa mut lukiossa alkoi sitten erilaisena, pääasiassa eristämisenä ja sellaisena tahallisena välinpitämättömyytenä. Täytyy sanoa, että kiusaaminen tosiaan muuttaa luonnetta ja tulee osaksi itseä.

Toivon et oisin aikoinaan uskaltanut kertoa jollekin kokemuksistani ja tajuta jo silloin, et mussa ei ole mitään vikaa eikä kiusaaminen ole mikään häpeä. Vasta nyt olen pystynyt puhumaan kaikesta paskasta ja harmittaa etten uskaltanut tehdä sitä silloin kun se tapahtui. Joku sanoi tuossa ketjussa et vedä turpaan niitä. Älä vedä. Mutta omalla kohdalla yhden kiusaamiskierteen lopetti se, kun näin yhden kiusaajani yksinään kadulla. Seurasimme kaverini kanssa häntä huudellen ja heitellen lumiåpalloja. Tämä neiti ei enää ikinä avannut suutaan meille.

Kouluajat ovat mielessä kiusaamisen varjostamina, mutta kúitenkin noihin vuosiin mahtui paljon kavereita, kivoja juttuja koulunkin merkeissä ja lopulta, näin kolmekymppisenä kehäraakkina, voin sanoa et elämä ei ole mennyt hullummin ja nuo kokemukset, vaikkakin aina kipeinä mielessä, on tosiaan auttaneet muokkaamaan musta vähän kestävämmän ja ajattelevaisemman ihmisen, kuin ehkä muuten olisin ollut. Olen matkustellut, seikkaillut, opiskellut ja elänyt pitkiä patkiä ulkomailla. Olen tehnyt just niinkuin olen tykännyt enkä anna jonkun kouluaikaisen pellen huuteluiden vaikuttaa elämääni.

Jotkut kiusaajat ovat pyytäneet anteeksi kun heitä joskus näkee näin aikuisena mut kuittasin nämä kerrat sanomalla miten kamalata se tuntui aikoinaan ja et lähinnä haluaisin haistattaa heillä pitkät paskat. Mun elämä on kuitenkin kuosissa ja noiden traumojen kanssa voi kyllä hyvin elää. Ne on aina osa sua mut niiden ei tarvi vetää sun itsetuntoa alas eikä estää sua tekemästä asioita joita elämässä haluat. Mene sinne koulupsykologille juttelemaan, älä anna itsesi hautoa tällaista asiaa yksinään ja jaa se muiden kanssa. Päätä, ettei ne kiusaajat vaikuta sun loppuelämään millään tavalla (paitsi ehkä positiivisesti) ja anna itsellesi aikaa parantua haavoista. Muista, että kiusaamista tapahtuu todella monille, ja se ei ole susta lähtöisin, vaan niiden kiusaajien omasta päästä.

Feikki jonne, hanki vituu muuta tekmist ku koittaa väitää ettei itsemurha kannata!
Hei ensinnäki se otti takaa päin ja mä olin se joka piti teräst kii.
Ja ei muute vitussa pyyhkiydy, tai ehkä en oo varma se muutti pois ja en oo nähny sitä kahtee vuotee muutaku iha umpi pilves kerran.
Ja muute arvaappa onks täs nyt kyse es jonnest vai es jonnettarest?
Enkä oo narkaari, ne huumeit joit mä käytän on paskoi. Hyvä et mä muistin ottaa tietokonee mukaa ku häivyi. Älä ikinä häivy ilman rahaa ihan vaa vinkiks.
Enkä vitussa sagea!
Mä saatana oon tääl vaik sit mailman tappii (tai siihe ku veri loppuu kesken)
Mä en sagee mihinkään. Eikä sul oo mitää vaimoi, korkeintaan homo huora ja seki alkaa kyllästyy suhu.

Ja anyway, siin homo ***** kohas mä tarkotin... Homo h-u-o-r-a.
Miks tän pitää puuhki kaikki!?

sain kiusaamisen loppumaan väkivallalla (kyllä, olen 15 v tyttö ja olen harrastanut nyrkkeilyä 6v). olin käyttämässä illalla koiraa ulkona (iso koira, 50 kg, pidän vapaana, vahtikoira) ja pahin kiusaajani tuli vastaan, hän, joka oli alunperin aloittanut paskan puhumisen minusta. olen 168 cm, hän n. 145-155 cm.
:''DDD olin niin vittuuntunut siihen muijaan, että oli pakko leipoo naama uuteen uskoon. oli se aika legendaarisen näköstä, koira murisee sille muijalle hulluna vierestä ja meikä vetelee turpiin.. pyys vielä sen jälkeen anteeks :) *sneaky*
t. alkuperäne!

Noin se kuuluu tehä!
Vaik kyl huumet ja alkoholiki maistuu...

Vähän vanha aihe mutta minuakin painaa mieli kun olen 6lk. ja minua kiusaa ilkeä poikakaksikko.Mitä tahansa sanon niin he osaavat muuttaa sen loukkaavaksi ja ottavat muita mukaan minun kiusaamiseen ja syrjimiseen.
Se ei ole kivaa ja se on jokapäiväistä.