http://myrskykari.tripod.com/psykiatria/valtteleva.html
Tuo sivun teksti kuvaa ongelmani 100%. Onko ketään muuta samanlaista?
Välttelevä persoonallisuushäriö
6
593
Vastaukset
- jokupaskavaantäs
Kyllä huomaan samankaltaisia piirteitä. Olen kyllä aina ajatellut, ja yhäkin koen, että olen vain ujo, ja minulla on huono itsetunto, jonka vuoksi käyttäydyn välttelevästi sosiaalisissa tilanteissa ja ihmissuhteissa. Mutta en tiedä, voisiko minulla tosiaan olla tuollainen persoonallisuushäiriö. Koska kyllä muuten koen itseni ihan normaaliksi ihmiseksi, haluaisin ystäviä ja olen muuten sosiaalinen ihminen, ainoastaan tuo pelko ja ujous ja epävarmuus, sekä huono itsetunto, johtavat siihen että niitä ei tahdo syntyä. Mutta nyt kun tuota listaa katsoin, huomasin aika monta yhtenevää piirrettä. Kovin läheisiä ihmissuhteita minulla ei ole ollut ikinä, ainakaan sitten lapsuuden. Nytkin, vaikka olen seurustellut erään ihmisen kanssa jo lähes kolme vuotta, en edelleenkään pysty hänelle avautumaan omista asioistani, häpeän itseäni tietyllä tavalla hänen seurassaan.
Välttelen sosiaalisia tilanteita. Etenkin ihmisten kanssa, joista ei saa välittömästi sellaista signaalia, että he hyväksyvät minut ja ovat kiinnostuneita kanssakäymisestä kanssani. Avointen, lähestyvien ja puheliaiden ihmisten kanssa tunnen kyllä oloni rennommaksi. Ja vähemmän avoitenkin, jos on aikaa tutustumiseen ja riittävästi rauhaa siihen.
Mutta ehkä tämä kaikki johtuu vain siitä huonosta itsetunnosta yhdistettynä ujouteen ja sosiaaliseen epävarmuuteen. En koe mitään suoranaista hylkäämisen pelkoa.- jokupaskavaantäs
lisäisin vielä, että haaveilen nimenomaan sellaisista ystävistä ja ihmissuhteista, joissa tutustuisin ihmisiin, jotka ovat kanssani samanlaisia tai samalla aaltopituudella asioissa. Tuntuu, että jos vähänkin epäilen ihmisen olevan jollain tapaa "erilainen", en kykene tutustumaan häneen kunnolla enkä pysty rentoutumaan hänen seurassaan tai avautumaan omista asioistani ja mielipiteistäni. Pelkään kritiikkiä todella paljon ja haluaisin tuntea oloni hyväksytyksi seurassa kuin seurassa.
Tulen kyllä toimeen ihmisten kanssa riittävästi, eli pystyn kommunikoimaan, vastailen kysymyksiin ja kommentoin joskus jotain jos rohkeus riittää ja siltä tuntuu. Mutta muuten vetäydyn täysin itseeni, koska pelkään, että toinen ei minua ymmärrä ja ei halua läheisempää suhdetta. Tai jotain sellaista. On vaikeaa ajatella näitä asioita täysin selkeästi...
- Limppari
Kuvaa myös minua. Olen kärsinyt ongelmastani vuosia, mutta minulla ei ole ikinä ollut sille nimitystä ennen kuin jokin aika sitten törmäsinkin tuohon linkkiin. Ajattelin aluksi, että kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, mutta sitä se ei vain ole (harrastuksiini esimerkiksi kuuluu esiintyminen julkisesti silloin tällöin, josta todella nautin). Kykenen myös kyllä menemään sosiaalisiin tilanteisiin ja olemaan muiden seurassa (silloin joskus harvoin kun lähden jonnekin), mutta pidättäydyn syvällisestä kontaktista ja pysyttelen etäisenä. Olen vain paikalla ikään kuin koristeena, en juuri esitä mielipiteitäni tai kunnolla osallistu keskusteluun, vaikka todellisuudessa tekisi mieli ilmaista itseään. Haluan pitää itseni muista turvallisen matkan päässä, sillä päädyn aina jälkeenpäin häpeämään sanomisiani järjettömän paljon enkä pääse siitä tunteesta helposti yli. Vielä vuosiakin jonkin tilanteen jälkeen saatan tuskaisesti hävetä, mitä sanoin tai tein. Vihaan sitä kun en pysty lakata vatvomasta, mitä muut ajattelevat... on siis parempi olla hiljaa ettei tarvitse jälkeenpäin niin paljon hävetä. Harvoin kuitenkaan käyn missään, sillä hävettää sekin, että olen aina niin etäinen, joten jos menoja ilmaantuu, ei tule useimmiten mentyä. Tämä häpeäni on jotain hyvin syvää enkä ihan tarkoin osaa määritellä edes, mistä se kumpuaa... olen katkaissut välejä vanhoihin kavereihini ja välttelen/pakoilen ihmisiä sekä perun menoja. Pelkään muiden arvostelua, esimerkiksi sitä, että ulkonäköäni arvostellaan. Uskallankin ulos vain jos tunnen oloni suhteellisen itsevarmaksi ulkoisesti, mitä tunnen hyvin harvoin, joten sekin on yksi syy miksi harvoin käyn missään. Ymmärrän myös helposti väärin toisten sanomisia ja koen, että minua kritisoidaan, vaikka siitä ei olisikaan kysymys. Toivon kauheasti miellyttäväni ihmisiä kaikin tavoin, että he pitäisivät minusta, joten se varmaan tekee minusta herkän arvostelulle. Usein pelkkä pieni elekin voi tuntua minusta ivalta. Joskus olen loukkaantunut kovastikin ja siitä on syntynyt sitten draamaa. Olen parempi hyvin läheisissä suhteissa, joissa tiedän ettei minua arvostella tai ainakaan sitä ei tarvitse miettiä niin paljon ja esimerkiksi netissä, mutta nykyään minulla ei ole enää ystäviä ja ympärilläni on lähinnä ydinperhe. Sairastan 2-suuntaisuutta myös ja olen sen vuoksi käynyt paljon terapiassa ja joskus olen hävennyt itseäni jopa istuntojen jälkeen ja miettinyt, että mitäköhän psykologit ajattelevat siitä, mitä sanoin ja ymmärsivätkö oikein jne, pitävät minua varmaan ihan kamalana ihmisenä.
- avoidant personality
Se muuten on virallisemmin estynyt eikä välttelevä. Diagnoosi on. Vaikeamman puoleinen tapaus kaiken lisäksi.
- 20+4
Kertokaa mulle miten erottaa estyneen persoonallisuushäiriön sosiaalisten tilanteiden pelosta?
Nuo kaksi kulkee niin käsi kädessä.- estot päällä
Se on ollut elämässäsi mukana koko ajan. Estynyt ei välttämättä edes pelkää, käytöksestä on vain tullut tapa tai se tapa vie pois pelon tunteet.
Ne voivat ilmetä samaan aikaan.
Sosiaalisten tilanteiden pelko sisältää myös jotain vähemmän lamaavia oireita, joista saa tuon diagnoosin, kuten virtsaaminen julkisessa WC:ssä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut
Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/1911284Miettimisen aihetta.
Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.1221128- 48854
- 70850
Just nyt mä
En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman53780Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle
Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva50715- 33682
- 60679
- 50665
- 52657