Hei!
Kysymykseni ei kai varsinaisesti liity lapsettomuushoitoihin, vaan ennemminkin niiden kylkiäisenä tulevaan suruun ja epätoivoon. Asia kuitenkin on mielessä joka hetki, joten toivoisin, että saisin siihen jonkin selvyyden.
Olemme yrittäneet lasta 4 vuoden ajan ja 3 ivf:ääkin on jo tehty. Aina laihoin tuloksin ja pakkaseenkaan ei ole ksokaan saatu mitään. Mieli on aivan maassa, on ollut jo pitkään. Tuntuu ettei elämässä ole mitään sisältöä kun lasta ei kuulu. Ympärillä ihmiset perheytyy ja me olemme jääneet yksin. Työ ei motivoi lainkaan eikä anna mitään, harrastukset ei kiinnosta kun ne eivät auta unohtamaan ja en saa niistäkään enää mitään mielihyvää, sukulaisia ei tee mieli nähdä kun kyselyt alkaa, mikään loma/juhlat/yms. ei auta unohtamaan tosiasioita. Määräaikainen työsuhdekin loppuu pian, en saa edes haetuksi uutta paikkaa. En vain jaksa sitä uuden työsuhteen alkua, tulisi olla pirtsakka, tehokas, innokas ja opetella kasapäin uusia asioita. Nyt ei voimat riitä.
Tunnen oloni masentuneeksi, mutta en uskalla hakea apua. Meille on väläytelty lainasoluhoitojen mahdollisuutta ja itse olemme myös puhuneet jo adoptioprosessin aloittamisestakin. Olen ymmärtänyt, että adoptioon vaaditaan nuhteeton ja täydellinen olemus, terveys, parisuhde, taloudellinen tilanne jne. Pelkään, että mahdollinen masennus on punainen vaate niissä piireissä ja jos siitä jää jokin merkintä jonnekin papereihin, se pilaa kaiken tulevaisuudessa. Pelkään, ettei kerran masentuneeksi todettua pidetä kykeneväisenä äidiksi ja vaikka kaikki olisikin jo kunnossa, jättää se leiman mielenterveysongelmista. Siksi en uskalla hakea apua, vaikka todella sitä tarvitsisin.
Kysyisinkin nyt, että jos esimerkiksi teillä potilas pyytää apua lapsettomuuden aiheuttamaan masennukseen ja kertakaikkisen epätoivoiseen ja huonoon oloon, annetaanko noita tietoja missään olosuhteissa eteenpäin kolmannelle taholle? Voiko se pilata adoption, jos siihen joskus päädymme? Olen potilaana väestöliitossa ja mietin,että uskallanko ottaa asian puheeksi seuraavalla vastaanottokerralla. Jotenkin vain tuntuu,etten enää jaksa yksin ja mieskään ei pysty aina olemaan olkapäänä, keinot on meillä kotona jo loppu.
lapsettomuus ja masennus
1
209
Vastaukset
Hei,
Kiitos paljon kysymyksestäsi. Lapsettomuuteen liittyvä masennus on hyvin tavallista. Sinun kertomuksesta minulle tulee tunne, että sinun olisi tärkeä saada apua ja tukea ammattilaiselta. Jossain kestokykymme raja tulee eteen ja on tärkeää, että sinä olet tunnistanut omasi. Älä anna mennä yli.
Tietojen antamisesta eteenpäin kolmannelle osapuolelle päätät yksin sinä. Me emme anna mitään tietoja ilman sinun lupaasi.
Adoptioprosessista tiedän sen verran, että monissa kehitysmaissa masennus diagnoosi on este adoptiolle. Kuitenkin minusta sinun on tärkeä saada ainakin psykologin keskusteluapua, mutta miten kerrot asiasta eteenpäin jää sinun harkittavaksesi. Sen voin luvata, että Väestöliiton lääkäriin voit luottaa!
Myötäeläen
Anne-Maria / Väestöliiton klinikat
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 723053
- 552715
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4322325- 792178
- 951996
- 541896
- 121576
Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan171537Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil301370Mitä nämä palautteet palstalla ovat?
Joku uusi toimintatapa rohkaista kirjoittajia vai mistä on kyse?291339