Kolme nelikymppiset vihaiset naiset

Mä en ole kyllä havainnut mitään miesvihaa, mutta vihaa kyllä. Se on osittain itseaiheutettua ja lähtee jo nuoresta liikkeelle...
Sen olen havainnut, että kun parikymppisillä naisilla on kauhea miesten mielistelyn tarve, nelikymppiset uskaltaa jo olla ihan naisia itsenään. Siksi he uskaltavat olla vihaisiakin.

Parikymppiset ovat imarrreltuja joka asiasta, he ovat otettuja "joka jätkän" katseesta ja kehuista ja haluavat olla "hyviä jätkiä", koska se on parempi kuin olla "hyvä mimmi". He eivät uskalla juurikaan olla eri mieltä miesten kanssa, he ovat niin isolta osalta kilttejä tyttöjä, eikä heistä monella ole kovin paljon persoonallisuutta: he eivät oikeastaan tavallaan tule toimeen miesten kanssa omana itsenään, vaan näkevät kauheasti vaivaa ollakseen jotain miellyttävämpää.
Näin yleistäen.

Heille naiset ovat ärsyttävämpiä asiakkaita, tai mitä tahansa. Kokeile, missä vaan, miehet saa joustoa laskutuksessa, sossun tyttelit maksaa laskut puolesta, miehien vaikeaa lapsuutta ymmärretään, ja temperamentti on vaan semmoista stressiä. Voi miten he ovatkaan hyviä naisia (parempia kuin muut) ja miehet tykkää heistä niin! Kun mies on vahvasti eri mieltä, se on vaan eri mieltä, tai jopa aina oikeassa.
Mutta naiset... Ehei, ärsyttäviä känkkiä, katkeria ja kateellisiakin varmaan, niille ei jousteta ja jos tutkittaisiin ketä tässä maassa holhotaan, paapotaan ja paijataan joka laitoksessa, se olisi miehet.
Kaikki mitä naiset sanoo on pirttihirmuilua ja asennetta ja ties mitä. Jos mies pomo on kova, hän on vaan tiukka ja suoraselkäinen, jos se on nainen, se on s-tanan ämmä!
Yht'äkkiä he, siis nämä nelikymppiset, oivaltavat, että heitä on huijattu ja maailma tosiaan ON epätasa-arvoinen ja he jäävät tappiolle ihan s-tanasti. Eikä siitä saa puhua, nuoret naiset etsivät vielä, he jäävät "femakoiksi" leimautuessaan pahimmillaan ilman. Mutta nämä, eivät enää välitä. He tietävät jo enemmän.

No... Sitten he huomaavat, etteivät he saa arvostusta sillä. He ovat aina ja ikuisesti se siivooja, tai b-luokkaa tai hieman bimbo, tai naiseksi ihan fiksu, ehkä jopa saavat sen näennäisen johtajan paikan tai jotenkin helpompia hommia, sinnepäin, olla naiseksi ihan kätevä, naiseksi ihan sitä tai tätä, kun oletukset ovat niin matalat.
Mutta että olla ihmiseksi hyvä, älykäs, kätevä, vahva, osaava... Ei mitään jakoa! He vanhenevat ja huomaavat, että eipä auttanut olla kiltti tyttö, palkka on matalampi. Ei auttanut perheen hoito, äijä pettää silti, tai on juoppo. Ei auta aerobick eikä tiukka peppu, verrataan, haukutaan, ja aina on jotain vikaa. Kauniiksi kehutaankin edelleen ja sillä lähinnä yritetään päästä pöksyihin, edelleen. Totta se ei ole. Nuorena se oli "sä olet niin kypsä ikäiseksesi", ja nyt se on "sä näytät niin nuorelta, sua ei millään uskois sun ikäiseksi".
Sama tarkoitus aina vaan, lässytys senkun muuttuu. Mutta kun 18-20-vuotias vielä ihailee omaa "kypsyyttään", tajuaa jo nelikymppinen mitä se tarkoittaa.

Jne. jne. Eli. Heille alkaa totuus valjeta ja mielistelyinto vähetä. Alkaa viduttaa. Siksi se haukkuminen.
Heille alkaa totuus valjeta. Ei sinussa eikä kenessäkään naisessa olekaan mitään erikoista, he tietävät ettei tarvi kun sormia napsauttaa. Kaikki se lässytys on sitä, että sängystähän ne löytyisikin: varattuja myöden. Kiinnostus ON kova. Yllättävän moni mies juoksee nimittäin pimpan perässä.

Naimisissa suurin osa on keski-iässä rahan takia. On vaivanloista ruveta jakamaan omaisuutta, ja molemmat osapuolet tajuaa, että tästä on hyötyä. He myös ymmärtävät että ne jahtivuodet meni jo. Nainen ei löydä rakkautta, ja kaikesta legendasta huolimatta, suurin osa miehistä tajuaa, ettei nuoria p-anoja enää irtoa niin. Lisäksi, vaikka vähän vierasta maistaisikin, ihmisitä suurin osa tajuaa jaetun elämän helppouden: heillä on vähän kuin yhteistyö- ja avunantosopimus.

Suurimmaksi osaksi näin. Rakkaus ja kaikki sen semmoinen on suurimmaksi osaksi pelkkää satua.
Tämä oli kyyninen näkemys, mutta ikävä kyllä... Monen kohdalla täyttä totta.

Pettymykset tekee se kirjoitti:

Mä en ole kyllä havainnut mitään miesvihaa, mutta vihaa kyllä. Se on osittain itseaiheutettua ja lähtee jo nuoresta liikkeelle...
Sen olen havainnut, että kun parikymppisillä naisilla on kauhea miesten mielistelyn tarve, nelikymppiset uskaltaa jo olla ihan naisia itsenään. Siksi he uskaltavat olla vihaisiakin.

Parikymppiset ovat imarrreltuja joka asiasta, he ovat otettuja "joka jätkän" katseesta ja kehuista ja haluavat olla "hyviä jätkiä", koska se on parempi kuin olla "hyvä mimmi". He eivät uskalla juurikaan olla eri mieltä miesten kanssa, he ovat niin isolta osalta kilttejä tyttöjä, eikä heistä monella ole kovin paljon persoonallisuutta: he eivät oikeastaan tavallaan tule toimeen miesten kanssa omana itsenään, vaan näkevät kauheasti vaivaa ollakseen jotain miellyttävämpää.
Näin yleistäen.

Heille naiset ovat ärsyttävämpiä asiakkaita, tai mitä tahansa. Kokeile, missä vaan, miehet saa joustoa laskutuksessa, sossun tyttelit maksaa laskut puolesta, miehien vaikeaa lapsuutta ymmärretään, ja temperamentti on vaan semmoista stressiä. Voi miten he ovatkaan hyviä naisia (parempia kuin muut) ja miehet tykkää heistä niin! Kun mies on vahvasti eri mieltä, se on vaan eri mieltä, tai jopa aina oikeassa.
Mutta naiset... Ehei, ärsyttäviä känkkiä, katkeria ja kateellisiakin varmaan, niille ei jousteta ja jos tutkittaisiin ketä tässä maassa holhotaan, paapotaan ja paijataan joka laitoksessa, se olisi miehet.
Kaikki mitä naiset sanoo on pirttihirmuilua ja asennetta ja ties mitä. Jos mies pomo on kova, hän on vaan tiukka ja suoraselkäinen, jos se on nainen, se on s-tanan ämmä!
Yht'äkkiä he, siis nämä nelikymppiset, oivaltavat, että heitä on huijattu ja maailma tosiaan ON epätasa-arvoinen ja he jäävät tappiolle ihan s-tanasti. Eikä siitä saa puhua, nuoret naiset etsivät vielä, he jäävät "femakoiksi" leimautuessaan pahimmillaan ilman. Mutta nämä, eivät enää välitä. He tietävät jo enemmän.

No... Sitten he huomaavat, etteivät he saa arvostusta sillä. He ovat aina ja ikuisesti se siivooja, tai b-luokkaa tai hieman bimbo, tai naiseksi ihan fiksu, ehkä jopa saavat sen näennäisen johtajan paikan tai jotenkin helpompia hommia, sinnepäin, olla naiseksi ihan kätevä, naiseksi ihan sitä tai tätä, kun oletukset ovat niin matalat.
Mutta että olla ihmiseksi hyvä, älykäs, kätevä, vahva, osaava... Ei mitään jakoa! He vanhenevat ja huomaavat, että eipä auttanut olla kiltti tyttö, palkka on matalampi. Ei auttanut perheen hoito, äijä pettää silti, tai on juoppo. Ei auta aerobick eikä tiukka peppu, verrataan, haukutaan, ja aina on jotain vikaa. Kauniiksi kehutaankin edelleen ja sillä lähinnä yritetään päästä pöksyihin, edelleen. Totta se ei ole. Nuorena se oli "sä olet niin kypsä ikäiseksesi", ja nyt se on "sä näytät niin nuorelta, sua ei millään uskois sun ikäiseksi".
Sama tarkoitus aina vaan, lässytys senkun muuttuu. Mutta kun 18-20-vuotias vielä ihailee omaa "kypsyyttään", tajuaa jo nelikymppinen mitä se tarkoittaa.

Jne. jne. Eli. Heille alkaa totuus valjeta ja mielistelyinto vähetä. Alkaa viduttaa. Siksi se haukkuminen.
Heille alkaa totuus valjeta. Ei sinussa eikä kenessäkään naisessa olekaan mitään erikoista, he tietävät ettei tarvi kun sormia napsauttaa. Kaikki se lässytys on sitä, että sängystähän ne löytyisikin: varattuja myöden. Kiinnostus ON kova. Yllättävän moni mies juoksee nimittäin pimpan perässä.

Naimisissa suurin osa on keski-iässä rahan takia. On vaivanloista ruveta jakamaan omaisuutta, ja molemmat osapuolet tajuaa, että tästä on hyötyä. He myös ymmärtävät että ne jahtivuodet meni jo. Nainen ei löydä rakkautta, ja kaikesta legendasta huolimatta, suurin osa miehistä tajuaa, ettei nuoria p-anoja enää irtoa niin. Lisäksi, vaikka vähän vierasta maistaisikin, ihmisitä suurin osa tajuaa jaetun elämän helppouden: heillä on vähän kuin yhteistyö- ja avunantosopimus.

Suurimmaksi osaksi näin. Rakkaus ja kaikki sen semmoinen on suurimmaksi osaksi pelkkää satua.
Tämä oli kyyninen näkemys, mutta ikävä kyllä... Monen kohdalla täyttä totta.

Lue lisää

Jumalauti kuin hyvä kirjoitus, totta joka sana! Kiitokset vaivannäöstä!

Pettymykset tekee se kirjoitti:

Mä en ole kyllä havainnut mitään miesvihaa, mutta vihaa kyllä. Se on osittain itseaiheutettua ja lähtee jo nuoresta liikkeelle...
Sen olen havainnut, että kun parikymppisillä naisilla on kauhea miesten mielistelyn tarve, nelikymppiset uskaltaa jo olla ihan naisia itsenään. Siksi he uskaltavat olla vihaisiakin.

Parikymppiset ovat imarrreltuja joka asiasta, he ovat otettuja "joka jätkän" katseesta ja kehuista ja haluavat olla "hyviä jätkiä", koska se on parempi kuin olla "hyvä mimmi". He eivät uskalla juurikaan olla eri mieltä miesten kanssa, he ovat niin isolta osalta kilttejä tyttöjä, eikä heistä monella ole kovin paljon persoonallisuutta: he eivät oikeastaan tavallaan tule toimeen miesten kanssa omana itsenään, vaan näkevät kauheasti vaivaa ollakseen jotain miellyttävämpää.
Näin yleistäen.

Heille naiset ovat ärsyttävämpiä asiakkaita, tai mitä tahansa. Kokeile, missä vaan, miehet saa joustoa laskutuksessa, sossun tyttelit maksaa laskut puolesta, miehien vaikeaa lapsuutta ymmärretään, ja temperamentti on vaan semmoista stressiä. Voi miten he ovatkaan hyviä naisia (parempia kuin muut) ja miehet tykkää heistä niin! Kun mies on vahvasti eri mieltä, se on vaan eri mieltä, tai jopa aina oikeassa.
Mutta naiset... Ehei, ärsyttäviä känkkiä, katkeria ja kateellisiakin varmaan, niille ei jousteta ja jos tutkittaisiin ketä tässä maassa holhotaan, paapotaan ja paijataan joka laitoksessa, se olisi miehet.
Kaikki mitä naiset sanoo on pirttihirmuilua ja asennetta ja ties mitä. Jos mies pomo on kova, hän on vaan tiukka ja suoraselkäinen, jos se on nainen, se on s-tanan ämmä!
Yht'äkkiä he, siis nämä nelikymppiset, oivaltavat, että heitä on huijattu ja maailma tosiaan ON epätasa-arvoinen ja he jäävät tappiolle ihan s-tanasti. Eikä siitä saa puhua, nuoret naiset etsivät vielä, he jäävät "femakoiksi" leimautuessaan pahimmillaan ilman. Mutta nämä, eivät enää välitä. He tietävät jo enemmän.

No... Sitten he huomaavat, etteivät he saa arvostusta sillä. He ovat aina ja ikuisesti se siivooja, tai b-luokkaa tai hieman bimbo, tai naiseksi ihan fiksu, ehkä jopa saavat sen näennäisen johtajan paikan tai jotenkin helpompia hommia, sinnepäin, olla naiseksi ihan kätevä, naiseksi ihan sitä tai tätä, kun oletukset ovat niin matalat.
Mutta että olla ihmiseksi hyvä, älykäs, kätevä, vahva, osaava... Ei mitään jakoa! He vanhenevat ja huomaavat, että eipä auttanut olla kiltti tyttö, palkka on matalampi. Ei auttanut perheen hoito, äijä pettää silti, tai on juoppo. Ei auta aerobick eikä tiukka peppu, verrataan, haukutaan, ja aina on jotain vikaa. Kauniiksi kehutaankin edelleen ja sillä lähinnä yritetään päästä pöksyihin, edelleen. Totta se ei ole. Nuorena se oli "sä olet niin kypsä ikäiseksesi", ja nyt se on "sä näytät niin nuorelta, sua ei millään uskois sun ikäiseksi".
Sama tarkoitus aina vaan, lässytys senkun muuttuu. Mutta kun 18-20-vuotias vielä ihailee omaa "kypsyyttään", tajuaa jo nelikymppinen mitä se tarkoittaa.

Jne. jne. Eli. Heille alkaa totuus valjeta ja mielistelyinto vähetä. Alkaa viduttaa. Siksi se haukkuminen.
Heille alkaa totuus valjeta. Ei sinussa eikä kenessäkään naisessa olekaan mitään erikoista, he tietävät ettei tarvi kun sormia napsauttaa. Kaikki se lässytys on sitä, että sängystähän ne löytyisikin: varattuja myöden. Kiinnostus ON kova. Yllättävän moni mies juoksee nimittäin pimpan perässä.

Naimisissa suurin osa on keski-iässä rahan takia. On vaivanloista ruveta jakamaan omaisuutta, ja molemmat osapuolet tajuaa, että tästä on hyötyä. He myös ymmärtävät että ne jahtivuodet meni jo. Nainen ei löydä rakkautta, ja kaikesta legendasta huolimatta, suurin osa miehistä tajuaa, ettei nuoria p-anoja enää irtoa niin. Lisäksi, vaikka vähän vierasta maistaisikin, ihmisitä suurin osa tajuaa jaetun elämän helppouden: heillä on vähän kuin yhteistyö- ja avunantosopimus.

Suurimmaksi osaksi näin. Rakkaus ja kaikki sen semmoinen on suurimmaksi osaksi pelkkää satua.
Tämä oli kyyninen näkemys, mutta ikävä kyllä... Monen kohdalla täyttä totta.

Lue lisää

Mä laitan tän jonnekin talteen... allekirjoitan 100%

Pettymykset tekee se kirjoitti:

Mä en ole kyllä havainnut mitään miesvihaa, mutta vihaa kyllä. Se on osittain itseaiheutettua ja lähtee jo nuoresta liikkeelle...
Sen olen havainnut, että kun parikymppisillä naisilla on kauhea miesten mielistelyn tarve, nelikymppiset uskaltaa jo olla ihan naisia itsenään. Siksi he uskaltavat olla vihaisiakin.

Parikymppiset ovat imarrreltuja joka asiasta, he ovat otettuja "joka jätkän" katseesta ja kehuista ja haluavat olla "hyviä jätkiä", koska se on parempi kuin olla "hyvä mimmi". He eivät uskalla juurikaan olla eri mieltä miesten kanssa, he ovat niin isolta osalta kilttejä tyttöjä, eikä heistä monella ole kovin paljon persoonallisuutta: he eivät oikeastaan tavallaan tule toimeen miesten kanssa omana itsenään, vaan näkevät kauheasti vaivaa ollakseen jotain miellyttävämpää.
Näin yleistäen.

Heille naiset ovat ärsyttävämpiä asiakkaita, tai mitä tahansa. Kokeile, missä vaan, miehet saa joustoa laskutuksessa, sossun tyttelit maksaa laskut puolesta, miehien vaikeaa lapsuutta ymmärretään, ja temperamentti on vaan semmoista stressiä. Voi miten he ovatkaan hyviä naisia (parempia kuin muut) ja miehet tykkää heistä niin! Kun mies on vahvasti eri mieltä, se on vaan eri mieltä, tai jopa aina oikeassa.
Mutta naiset... Ehei, ärsyttäviä känkkiä, katkeria ja kateellisiakin varmaan, niille ei jousteta ja jos tutkittaisiin ketä tässä maassa holhotaan, paapotaan ja paijataan joka laitoksessa, se olisi miehet.
Kaikki mitä naiset sanoo on pirttihirmuilua ja asennetta ja ties mitä. Jos mies pomo on kova, hän on vaan tiukka ja suoraselkäinen, jos se on nainen, se on s-tanan ämmä!
Yht'äkkiä he, siis nämä nelikymppiset, oivaltavat, että heitä on huijattu ja maailma tosiaan ON epätasa-arvoinen ja he jäävät tappiolle ihan s-tanasti. Eikä siitä saa puhua, nuoret naiset etsivät vielä, he jäävät "femakoiksi" leimautuessaan pahimmillaan ilman. Mutta nämä, eivät enää välitä. He tietävät jo enemmän.

No... Sitten he huomaavat, etteivät he saa arvostusta sillä. He ovat aina ja ikuisesti se siivooja, tai b-luokkaa tai hieman bimbo, tai naiseksi ihan fiksu, ehkä jopa saavat sen näennäisen johtajan paikan tai jotenkin helpompia hommia, sinnepäin, olla naiseksi ihan kätevä, naiseksi ihan sitä tai tätä, kun oletukset ovat niin matalat.
Mutta että olla ihmiseksi hyvä, älykäs, kätevä, vahva, osaava... Ei mitään jakoa! He vanhenevat ja huomaavat, että eipä auttanut olla kiltti tyttö, palkka on matalampi. Ei auttanut perheen hoito, äijä pettää silti, tai on juoppo. Ei auta aerobick eikä tiukka peppu, verrataan, haukutaan, ja aina on jotain vikaa. Kauniiksi kehutaankin edelleen ja sillä lähinnä yritetään päästä pöksyihin, edelleen. Totta se ei ole. Nuorena se oli "sä olet niin kypsä ikäiseksesi", ja nyt se on "sä näytät niin nuorelta, sua ei millään uskois sun ikäiseksi".
Sama tarkoitus aina vaan, lässytys senkun muuttuu. Mutta kun 18-20-vuotias vielä ihailee omaa "kypsyyttään", tajuaa jo nelikymppinen mitä se tarkoittaa.

Jne. jne. Eli. Heille alkaa totuus valjeta ja mielistelyinto vähetä. Alkaa viduttaa. Siksi se haukkuminen.
Heille alkaa totuus valjeta. Ei sinussa eikä kenessäkään naisessa olekaan mitään erikoista, he tietävät ettei tarvi kun sormia napsauttaa. Kaikki se lässytys on sitä, että sängystähän ne löytyisikin: varattuja myöden. Kiinnostus ON kova. Yllättävän moni mies juoksee nimittäin pimpan perässä.

Naimisissa suurin osa on keski-iässä rahan takia. On vaivanloista ruveta jakamaan omaisuutta, ja molemmat osapuolet tajuaa, että tästä on hyötyä. He myös ymmärtävät että ne jahtivuodet meni jo. Nainen ei löydä rakkautta, ja kaikesta legendasta huolimatta, suurin osa miehistä tajuaa, ettei nuoria p-anoja enää irtoa niin. Lisäksi, vaikka vähän vierasta maistaisikin, ihmisitä suurin osa tajuaa jaetun elämän helppouden: heillä on vähän kuin yhteistyö- ja avunantosopimus.

Suurimmaksi osaksi näin. Rakkaus ja kaikki sen semmoinen on suurimmaksi osaksi pelkkää satua.
Tämä oli kyyninen näkemys, mutta ikävä kyllä... Monen kohdalla täyttä totta.

Lue lisää

Kiinnostavaa lukea tätä näin 20 vuotta täytettyäni kun yritän välttää mahdollisimman monia virheitä elämässäni.

Pettymykset tekee se kirjoitti:

Mä en ole kyllä havainnut mitään miesvihaa, mutta vihaa kyllä. Se on osittain itseaiheutettua ja lähtee jo nuoresta liikkeelle...
Sen olen havainnut, että kun parikymppisillä naisilla on kauhea miesten mielistelyn tarve, nelikymppiset uskaltaa jo olla ihan naisia itsenään. Siksi he uskaltavat olla vihaisiakin.

Parikymppiset ovat imarrreltuja joka asiasta, he ovat otettuja "joka jätkän" katseesta ja kehuista ja haluavat olla "hyviä jätkiä", koska se on parempi kuin olla "hyvä mimmi". He eivät uskalla juurikaan olla eri mieltä miesten kanssa, he ovat niin isolta osalta kilttejä tyttöjä, eikä heistä monella ole kovin paljon persoonallisuutta: he eivät oikeastaan tavallaan tule toimeen miesten kanssa omana itsenään, vaan näkevät kauheasti vaivaa ollakseen jotain miellyttävämpää.
Näin yleistäen.

Heille naiset ovat ärsyttävämpiä asiakkaita, tai mitä tahansa. Kokeile, missä vaan, miehet saa joustoa laskutuksessa, sossun tyttelit maksaa laskut puolesta, miehien vaikeaa lapsuutta ymmärretään, ja temperamentti on vaan semmoista stressiä. Voi miten he ovatkaan hyviä naisia (parempia kuin muut) ja miehet tykkää heistä niin! Kun mies on vahvasti eri mieltä, se on vaan eri mieltä, tai jopa aina oikeassa.
Mutta naiset... Ehei, ärsyttäviä känkkiä, katkeria ja kateellisiakin varmaan, niille ei jousteta ja jos tutkittaisiin ketä tässä maassa holhotaan, paapotaan ja paijataan joka laitoksessa, se olisi miehet.
Kaikki mitä naiset sanoo on pirttihirmuilua ja asennetta ja ties mitä. Jos mies pomo on kova, hän on vaan tiukka ja suoraselkäinen, jos se on nainen, se on s-tanan ämmä!
Yht'äkkiä he, siis nämä nelikymppiset, oivaltavat, että heitä on huijattu ja maailma tosiaan ON epätasa-arvoinen ja he jäävät tappiolle ihan s-tanasti. Eikä siitä saa puhua, nuoret naiset etsivät vielä, he jäävät "femakoiksi" leimautuessaan pahimmillaan ilman. Mutta nämä, eivät enää välitä. He tietävät jo enemmän.

No... Sitten he huomaavat, etteivät he saa arvostusta sillä. He ovat aina ja ikuisesti se siivooja, tai b-luokkaa tai hieman bimbo, tai naiseksi ihan fiksu, ehkä jopa saavat sen näennäisen johtajan paikan tai jotenkin helpompia hommia, sinnepäin, olla naiseksi ihan kätevä, naiseksi ihan sitä tai tätä, kun oletukset ovat niin matalat.
Mutta että olla ihmiseksi hyvä, älykäs, kätevä, vahva, osaava... Ei mitään jakoa! He vanhenevat ja huomaavat, että eipä auttanut olla kiltti tyttö, palkka on matalampi. Ei auttanut perheen hoito, äijä pettää silti, tai on juoppo. Ei auta aerobick eikä tiukka peppu, verrataan, haukutaan, ja aina on jotain vikaa. Kauniiksi kehutaankin edelleen ja sillä lähinnä yritetään päästä pöksyihin, edelleen. Totta se ei ole. Nuorena se oli "sä olet niin kypsä ikäiseksesi", ja nyt se on "sä näytät niin nuorelta, sua ei millään uskois sun ikäiseksi".
Sama tarkoitus aina vaan, lässytys senkun muuttuu. Mutta kun 18-20-vuotias vielä ihailee omaa "kypsyyttään", tajuaa jo nelikymppinen mitä se tarkoittaa.

Jne. jne. Eli. Heille alkaa totuus valjeta ja mielistelyinto vähetä. Alkaa viduttaa. Siksi se haukkuminen.
Heille alkaa totuus valjeta. Ei sinussa eikä kenessäkään naisessa olekaan mitään erikoista, he tietävät ettei tarvi kun sormia napsauttaa. Kaikki se lässytys on sitä, että sängystähän ne löytyisikin: varattuja myöden. Kiinnostus ON kova. Yllättävän moni mies juoksee nimittäin pimpan perässä.

Naimisissa suurin osa on keski-iässä rahan takia. On vaivanloista ruveta jakamaan omaisuutta, ja molemmat osapuolet tajuaa, että tästä on hyötyä. He myös ymmärtävät että ne jahtivuodet meni jo. Nainen ei löydä rakkautta, ja kaikesta legendasta huolimatta, suurin osa miehistä tajuaa, ettei nuoria p-anoja enää irtoa niin. Lisäksi, vaikka vähän vierasta maistaisikin, ihmisitä suurin osa tajuaa jaetun elämän helppouden: heillä on vähän kuin yhteistyö- ja avunantosopimus.

Suurimmaksi osaksi näin. Rakkaus ja kaikki sen semmoinen on suurimmaksi osaksi pelkkää satua.
Tämä oli kyyninen näkemys, mutta ikävä kyllä... Monen kohdalla täyttä totta.

Lue lisää

Tämä teksti pitäs palkita sinkkupalstan parhaana kirjoituksena. Suurkiitos tästä! Tämä nostaa palstan tasoa.

Pettymykset tekee se kirjoitti:

Mä en ole kyllä havainnut mitään miesvihaa, mutta vihaa kyllä. Se on osittain itseaiheutettua ja lähtee jo nuoresta liikkeelle...
Sen olen havainnut, että kun parikymppisillä naisilla on kauhea miesten mielistelyn tarve, nelikymppiset uskaltaa jo olla ihan naisia itsenään. Siksi he uskaltavat olla vihaisiakin.

Parikymppiset ovat imarrreltuja joka asiasta, he ovat otettuja "joka jätkän" katseesta ja kehuista ja haluavat olla "hyviä jätkiä", koska se on parempi kuin olla "hyvä mimmi". He eivät uskalla juurikaan olla eri mieltä miesten kanssa, he ovat niin isolta osalta kilttejä tyttöjä, eikä heistä monella ole kovin paljon persoonallisuutta: he eivät oikeastaan tavallaan tule toimeen miesten kanssa omana itsenään, vaan näkevät kauheasti vaivaa ollakseen jotain miellyttävämpää.
Näin yleistäen.

Heille naiset ovat ärsyttävämpiä asiakkaita, tai mitä tahansa. Kokeile, missä vaan, miehet saa joustoa laskutuksessa, sossun tyttelit maksaa laskut puolesta, miehien vaikeaa lapsuutta ymmärretään, ja temperamentti on vaan semmoista stressiä. Voi miten he ovatkaan hyviä naisia (parempia kuin muut) ja miehet tykkää heistä niin! Kun mies on vahvasti eri mieltä, se on vaan eri mieltä, tai jopa aina oikeassa.
Mutta naiset... Ehei, ärsyttäviä känkkiä, katkeria ja kateellisiakin varmaan, niille ei jousteta ja jos tutkittaisiin ketä tässä maassa holhotaan, paapotaan ja paijataan joka laitoksessa, se olisi miehet.
Kaikki mitä naiset sanoo on pirttihirmuilua ja asennetta ja ties mitä. Jos mies pomo on kova, hän on vaan tiukka ja suoraselkäinen, jos se on nainen, se on s-tanan ämmä!
Yht'äkkiä he, siis nämä nelikymppiset, oivaltavat, että heitä on huijattu ja maailma tosiaan ON epätasa-arvoinen ja he jäävät tappiolle ihan s-tanasti. Eikä siitä saa puhua, nuoret naiset etsivät vielä, he jäävät "femakoiksi" leimautuessaan pahimmillaan ilman. Mutta nämä, eivät enää välitä. He tietävät jo enemmän.

No... Sitten he huomaavat, etteivät he saa arvostusta sillä. He ovat aina ja ikuisesti se siivooja, tai b-luokkaa tai hieman bimbo, tai naiseksi ihan fiksu, ehkä jopa saavat sen näennäisen johtajan paikan tai jotenkin helpompia hommia, sinnepäin, olla naiseksi ihan kätevä, naiseksi ihan sitä tai tätä, kun oletukset ovat niin matalat.
Mutta että olla ihmiseksi hyvä, älykäs, kätevä, vahva, osaava... Ei mitään jakoa! He vanhenevat ja huomaavat, että eipä auttanut olla kiltti tyttö, palkka on matalampi. Ei auttanut perheen hoito, äijä pettää silti, tai on juoppo. Ei auta aerobick eikä tiukka peppu, verrataan, haukutaan, ja aina on jotain vikaa. Kauniiksi kehutaankin edelleen ja sillä lähinnä yritetään päästä pöksyihin, edelleen. Totta se ei ole. Nuorena se oli "sä olet niin kypsä ikäiseksesi", ja nyt se on "sä näytät niin nuorelta, sua ei millään uskois sun ikäiseksi".
Sama tarkoitus aina vaan, lässytys senkun muuttuu. Mutta kun 18-20-vuotias vielä ihailee omaa "kypsyyttään", tajuaa jo nelikymppinen mitä se tarkoittaa.

Jne. jne. Eli. Heille alkaa totuus valjeta ja mielistelyinto vähetä. Alkaa viduttaa. Siksi se haukkuminen.
Heille alkaa totuus valjeta. Ei sinussa eikä kenessäkään naisessa olekaan mitään erikoista, he tietävät ettei tarvi kun sormia napsauttaa. Kaikki se lässytys on sitä, että sängystähän ne löytyisikin: varattuja myöden. Kiinnostus ON kova. Yllättävän moni mies juoksee nimittäin pimpan perässä.

Naimisissa suurin osa on keski-iässä rahan takia. On vaivanloista ruveta jakamaan omaisuutta, ja molemmat osapuolet tajuaa, että tästä on hyötyä. He myös ymmärtävät että ne jahtivuodet meni jo. Nainen ei löydä rakkautta, ja kaikesta legendasta huolimatta, suurin osa miehistä tajuaa, ettei nuoria p-anoja enää irtoa niin. Lisäksi, vaikka vähän vierasta maistaisikin, ihmisitä suurin osa tajuaa jaetun elämän helppouden: heillä on vähän kuin yhteistyö- ja avunantosopimus.

Suurimmaksi osaksi näin. Rakkaus ja kaikki sen semmoinen on suurimmaksi osaksi pelkkää satua.
Tämä oli kyyninen näkemys, mutta ikävä kyllä... Monen kohdalla täyttä totta.

Lue lisää

No emmä tiiä, emmä ainakaan ollut kaksikymppisenä sen enempää miesten imartelusta otettu, kun tänäänkään. Lähempänä neljää kuin kahtakymppiä.

Eikä mulle ollut parikybäsenäkään mikään yllätys, ettei mailma ole reilu paikka. Sen oppi jo lapsena huomaamaan, että vain perseenlipojat ja erakot pärjää parhaiten. Jos jostain katkeroituis, se vois olla ihmisten tuhoamisvimma.

tahdon valaistua kirjoitti:

Kiinnostavaa lukea tätä näin 20 vuotta täytettyäni kun yritän välttää mahdollisimman monia virheitä elämässäni.

En nyt silti suosittele täältä imemään kyynisiä kommentteja ohjenuoraksi.

teevadit kirjoitti:

En nyt silti suosittele täältä imemään kyynisiä kommentteja ohjenuoraksi.

Minulla on tietenkin suodatin päällä näiden suoli24-juttujen kanssa, mutta olen tehnyt hieman samansuuntaisia havaintoja kuin mitä tuo kirjoitus kuvailee. En ole täysin varma, onko se silkkaa kyynisyyttä vai realismia. Ikävää jos jälkimmäistä.

Pettymykset tekee se kirjoitti:

Mä en ole kyllä havainnut mitään miesvihaa, mutta vihaa kyllä. Se on osittain itseaiheutettua ja lähtee jo nuoresta liikkeelle...
Sen olen havainnut, että kun parikymppisillä naisilla on kauhea miesten mielistelyn tarve, nelikymppiset uskaltaa jo olla ihan naisia itsenään. Siksi he uskaltavat olla vihaisiakin.

Parikymppiset ovat imarrreltuja joka asiasta, he ovat otettuja "joka jätkän" katseesta ja kehuista ja haluavat olla "hyviä jätkiä", koska se on parempi kuin olla "hyvä mimmi". He eivät uskalla juurikaan olla eri mieltä miesten kanssa, he ovat niin isolta osalta kilttejä tyttöjä, eikä heistä monella ole kovin paljon persoonallisuutta: he eivät oikeastaan tavallaan tule toimeen miesten kanssa omana itsenään, vaan näkevät kauheasti vaivaa ollakseen jotain miellyttävämpää.
Näin yleistäen.

Heille naiset ovat ärsyttävämpiä asiakkaita, tai mitä tahansa. Kokeile, missä vaan, miehet saa joustoa laskutuksessa, sossun tyttelit maksaa laskut puolesta, miehien vaikeaa lapsuutta ymmärretään, ja temperamentti on vaan semmoista stressiä. Voi miten he ovatkaan hyviä naisia (parempia kuin muut) ja miehet tykkää heistä niin! Kun mies on vahvasti eri mieltä, se on vaan eri mieltä, tai jopa aina oikeassa.
Mutta naiset... Ehei, ärsyttäviä känkkiä, katkeria ja kateellisiakin varmaan, niille ei jousteta ja jos tutkittaisiin ketä tässä maassa holhotaan, paapotaan ja paijataan joka laitoksessa, se olisi miehet.
Kaikki mitä naiset sanoo on pirttihirmuilua ja asennetta ja ties mitä. Jos mies pomo on kova, hän on vaan tiukka ja suoraselkäinen, jos se on nainen, se on s-tanan ämmä!
Yht'äkkiä he, siis nämä nelikymppiset, oivaltavat, että heitä on huijattu ja maailma tosiaan ON epätasa-arvoinen ja he jäävät tappiolle ihan s-tanasti. Eikä siitä saa puhua, nuoret naiset etsivät vielä, he jäävät "femakoiksi" leimautuessaan pahimmillaan ilman. Mutta nämä, eivät enää välitä. He tietävät jo enemmän.

No... Sitten he huomaavat, etteivät he saa arvostusta sillä. He ovat aina ja ikuisesti se siivooja, tai b-luokkaa tai hieman bimbo, tai naiseksi ihan fiksu, ehkä jopa saavat sen näennäisen johtajan paikan tai jotenkin helpompia hommia, sinnepäin, olla naiseksi ihan kätevä, naiseksi ihan sitä tai tätä, kun oletukset ovat niin matalat.
Mutta että olla ihmiseksi hyvä, älykäs, kätevä, vahva, osaava... Ei mitään jakoa! He vanhenevat ja huomaavat, että eipä auttanut olla kiltti tyttö, palkka on matalampi. Ei auttanut perheen hoito, äijä pettää silti, tai on juoppo. Ei auta aerobick eikä tiukka peppu, verrataan, haukutaan, ja aina on jotain vikaa. Kauniiksi kehutaankin edelleen ja sillä lähinnä yritetään päästä pöksyihin, edelleen. Totta se ei ole. Nuorena se oli "sä olet niin kypsä ikäiseksesi", ja nyt se on "sä näytät niin nuorelta, sua ei millään uskois sun ikäiseksi".
Sama tarkoitus aina vaan, lässytys senkun muuttuu. Mutta kun 18-20-vuotias vielä ihailee omaa "kypsyyttään", tajuaa jo nelikymppinen mitä se tarkoittaa.

Jne. jne. Eli. Heille alkaa totuus valjeta ja mielistelyinto vähetä. Alkaa viduttaa. Siksi se haukkuminen.
Heille alkaa totuus valjeta. Ei sinussa eikä kenessäkään naisessa olekaan mitään erikoista, he tietävät ettei tarvi kun sormia napsauttaa. Kaikki se lässytys on sitä, että sängystähän ne löytyisikin: varattuja myöden. Kiinnostus ON kova. Yllättävän moni mies juoksee nimittäin pimpan perässä.

Naimisissa suurin osa on keski-iässä rahan takia. On vaivanloista ruveta jakamaan omaisuutta, ja molemmat osapuolet tajuaa, että tästä on hyötyä. He myös ymmärtävät että ne jahtivuodet meni jo. Nainen ei löydä rakkautta, ja kaikesta legendasta huolimatta, suurin osa miehistä tajuaa, ettei nuoria p-anoja enää irtoa niin. Lisäksi, vaikka vähän vierasta maistaisikin, ihmisitä suurin osa tajuaa jaetun elämän helppouden: heillä on vähän kuin yhteistyö- ja avunantosopimus.

Suurimmaksi osaksi näin. Rakkaus ja kaikki sen semmoinen on suurimmaksi osaksi pelkkää satua.
Tämä oli kyyninen näkemys, mutta ikävä kyllä... Monen kohdalla täyttä totta.

Lue lisää

Tuo saattaa olla keski-ikäisten naisten laita mutta nykyään kakskymppiset on näitä kuvailemiasi miesvihaajia jo valmiiksi. Kun mies ei pyörikkään hihnassa kuten haluaisit (naistenlehdistä näin luettuasi) niin kaikki miehet on sikoja jne.

Ja meidän ikäluokkaa (itse olen 19v) jos väitetään epätasa-arvoiseksi niin on kyl kyseessä tyyppi jonka pitää saada vierittää syy kaikesta muiden niskoille, ei ikinä oma vika.

Hei te jotka syytätte paskaa elämäänne epätasa-arvosta lopettakaa itsesäälissä kieriskely! Vuosi 2012, kyllä miehenäkin olosta saa monessa asiassa kärsiä, etenkin nuorena mieheä!

Ei maailmasta tule ikinä yhdenveroista, eikä pidäkkään koska emme ole sukupuolina yhdenveroisia vaan tasa-arvoisia! Joskus hyödyt miehenä olemisesta joskus naisena olemisesta!

tahdon valaistua kirjoitti:

Minulla on tietenkin suodatin päällä näiden suoli24-juttujen kanssa, mutta olen tehnyt hieman samansuuntaisia havaintoja kuin mitä tuo kirjoitus kuvailee. En ole täysin varma, onko se silkkaa kyynisyyttä vai realismia. Ikävää jos jälkimmäistä.

Lue lisää

Se on hyvä, että sulla on suodatin päällä. Sitä just meinasinkin. :-)

En mä pahalla tarkoittanut, jotkut ihmiset vaan on kadottaneet todellisuudentajun ja elämänhalun. Joten asioilla on sitten välillä aika raskaat seuraukset. Toiset on kertoneetkin menettäneensä vielä enemmän tätä palstaa seuratessaan.

Siks vaan että hyvä säilyttää oma elämänhalu ja reipas asenne, vaikka rumaan realismiin törmäiskin. No se on varmaan molempia.

Koska kyse oli naisista ei aloittajasta.

Voihan ylijäämänainen elämäänsä yrittää hakea jotain lohtua afrikan mantereelle suuntauvasta turismista mutta laiha lohtu se kuitenkin on.

Höpönlöpö. Lapsilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Taidat vaan itse kadehtia vapaaehtoisesti lapsettomia.

No voihan sitä jäädä vaikka kolmen lapsen nelikymppiseksi YH:ksikin ja ukko alkoholiin taipuvainen köyhimys, jolta ei tipu elareita. Kukaan ei ota tuollaista lapsikööriä toisen penskoa huollettavakseen, joten eiköhän se ollut siinä.

Perheen elättäminen ja kasvattaminen lienee kovaa hommaa ja käy 2. työstä. Siinä ei jää paljoa aikaa suhteille ja viisikymppisenä alkaakin jo kato käydä vapaiden miesten keskuudessa... Oujee.

Ei varmana paljoa ne lapset lämmitä tai ajatus lapsenlapsista. Harva nainen sitä perhettä tekee takaraivossa ajatuksena takoen "suvunjatkaminen", vaan nykyisin lastenhankintaa pidetään suhteeseen kuuluvana muotoseikkana, jonka pitäisi mukamas sitä lujittaa. Se onkin sitten eri asia, kun niiden lasten kanssa ajautuu suhteen ulkopuolelle. Silloin se lapsettomuus on kyllä siunaus.

Kovasti se katkeruus näkyy olevan myös perheellisten keskuudessa ongelmana. Ollaan katkeria, kun puoliso ja lapset vie kaiken oman ajan. Ne ei olleetkaan niin ihania, kun perhettä kasatessa kuviteltiin. Tulee yhtä ja toista vastoinkäymistä niin sanotun auvoisen perhe elämän varjoksi.

Se mitä ihmisellä on tai ei ole, ei periaatteessa vaikuta katkeroitumiseen kuin sen verran, että pakko saatava asenne pistää katkeroitumaan. Jos en saa kokea tätä, tuota tai tota, niin alan katkeraksi. Minua on joku kohdellut kaltoin, no helvetti alanpa katkeraksi. Pyhitän koko elämäni sille kiusaajalleni. Ja se ei muista edes koko tyyppiä luultavasti, jonka elämän sai joskus niin sekaisin.

teevadit kirjoitti:

Kovasti se katkeruus näkyy olevan myös perheellisten keskuudessa ongelmana. Ollaan katkeria, kun puoliso ja lapset vie kaiken oman ajan. Ne ei olleetkaan niin ihania, kun perhettä kasatessa kuviteltiin. Tulee yhtä ja toista vastoinkäymistä niin sanotun auvoisen perhe elämän varjoksi.

Se mitä ihmisellä on tai ei ole, ei periaatteessa vaikuta katkeroitumiseen kuin sen verran, että pakko saatava asenne pistää katkeroitumaan. Jos en saa kokea tätä, tuota tai tota, niin alan katkeraksi. Minua on joku kohdellut kaltoin, no helvetti alanpa katkeraksi. Pyhitän koko elämäni sille kiusaajalleni. Ja se ei muista edes koko tyyppiä luultavasti, jonka elämän sai joskus niin sekaisin.

Lue lisää

Kyllä vähän epäilen tuota. Perheelliset tuntuu olevan lähinnä väsyneitä, mikä on luonnollista, kun niin monta asiaa pitää saa yhdistettyä, työ, lapset, puoliso, harrastukset jne.. Jos he olisivat katkeria, olisi jo huostaanoton paikka. Perheelliset ei edes ehdi olla katkeria ja miettiä vääryyksien tekijöitä menneisyydestään. Yleensä niitä pohdiskelevat yksinäiset ihmiset, joilla ei muuta puuhaa ole.

kolmevitonen kirjoitti:

Kyllä vähän epäilen tuota. Perheelliset tuntuu olevan lähinnä väsyneitä, mikä on luonnollista, kun niin monta asiaa pitää saa yhdistettyä, työ, lapset, puoliso, harrastukset jne.. Jos he olisivat katkeria, olisi jo huostaanoton paikka. Perheelliset ei edes ehdi olla katkeria ja miettiä vääryyksien tekijöitä menneisyydestään. Yleensä niitä pohdiskelevat yksinäiset ihmiset, joilla ei muuta puuhaa ole.

Lue lisää

Väsyneitäkin kyllä. Mutta kun on toistakymmentä vuotta työskennellyt perheiden parissa, niin niitä katkeriakin löytyy siitä joukosta. Toiset herää keskeltä perhe elämää tajuamaan, että ei he tällaista elämää halunneetkaan.

No huostaanotto on katkeruuden ilmentymä, niin huostaanotto tilastoihin vilkaisemalla se tukee mun näkemystä. Eikä kaikkia oteta edes huostaan, ne elää siellä perheessä sen realismin kanssa, että vanhemmat on katkeria ja lapset ei toivottuja.

teevadit kirjoitti:

Väsyneitäkin kyllä. Mutta kun on toistakymmentä vuotta työskennellyt perheiden parissa, niin niitä katkeriakin löytyy siitä joukosta. Toiset herää keskeltä perhe elämää tajuamaan, että ei he tällaista elämää halunneetkaan.

No huostaanotto on katkeruuden ilmentymä, niin huostaanotto tilastoihin vilkaisemalla se tukee mun näkemystä. Eikä kaikkia oteta edes huostaan, ne elää siellä perheessä sen realismin kanssa, että vanhemmat on katkeria ja lapset ei toivottuja.

Lue lisää

En edelleenkään jaksa uskoa, että on ainakaan äitejä, jotka olisivat katkeria siitä, että heillä on lapsia. Katkeruuden aiheet varmasti kumpuavat( lasten myötä?) tulleista ongelmista, ei lapsista.Kuten jakamattomista kotitöistä, toimimattomasta suhteesta, seksi-ongelmista, lasten mahdollisista sairauksista, äidin työelämästä putoamisesta lasten myötä, työelämän ja perhe-elämän yhdistämisen ongelmista ym. Ei-toivottuja lapsia syntyy Suomessa enää vähän, kiitos aborttien ja ehkäisyjen.

kolmevitonen kirjoitti:

En edelleenkään jaksa uskoa, että on ainakaan äitejä, jotka olisivat katkeria siitä, että heillä on lapsia. Katkeruuden aiheet varmasti kumpuavat( lasten myötä?) tulleista ongelmista, ei lapsista.Kuten jakamattomista kotitöistä, toimimattomasta suhteesta, seksi-ongelmista, lasten mahdollisista sairauksista, äidin työelämästä putoamisesta lasten myötä, työelämän ja perhe-elämän yhdistämisen ongelmista ym. Ei-toivottuja lapsia syntyy Suomessa enää vähän, kiitos aborttien ja ehkäisyjen.

Lue lisää

Pitäs myös muistaa, että äiteinä on paljon niin sanotusti henkisesti kykenemättömiä äitejä. On päihdeongelmia, monenlaisia itsekontrollin ja psyyken ongelmia. Kaikki äitylit ei ole ns. äitiyden tuomasta muutoksesta iloisia.

Kyllä on naama mennyt monesti vakavaksi, kun ollaan työtiimin kanssa jouduttu istumaan alas ja miettimään jonkun perheen ongelmia. Toiset vanhemmat huolehtii viimiseen asti lapsistaan, vaikka itse kärsisi kuinka ja paljon. Toiset taas tinkii siitä vanhemmuudesta, heti kun itellä on paha olla.

Lapsi voi olla toivottukin, mutta jos tulee ongelmia sen kanssa se voi muuttua enemmän toiveeksi, kumpa et olisi koskaan syntynyt. Ja sitten tulee lapsiin kohdistuva väkivalta hyvin usein kuvioihin. Oma turhautuminen ja elämää kohtaa koettu katkeruus puretaan muksuihin. Ehkä jopa omien vanhempien suhtautuminen lapsiin omaksutaan, eikä kotona välttämättä suhtauduttu lapsiin hyvin.

Pistetään ns. vahinko kiertämään ja lapsi karuselliin. Arki väsyminen on hyvä sysäys monesti isompaan laiminlyöntiin ja siitä katkeroitumiseen.

-TSS- kirjoitti:

Höpönlöpö. Lapsilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Taidat vaan itse kadehtia vapaaehtoisesti lapsettomia.

Painu "vela" vitttuun. Menkää mahot lehmät omaan karsinaanne mainostamaan erinomaisuuttanne.

teevadit kirjoitti:

Pitäs myös muistaa, että äiteinä on paljon niin sanotusti henkisesti kykenemättömiä äitejä. On päihdeongelmia, monenlaisia itsekontrollin ja psyyken ongelmia. Kaikki äitylit ei ole ns. äitiyden tuomasta muutoksesta iloisia.

Kyllä on naama mennyt monesti vakavaksi, kun ollaan työtiimin kanssa jouduttu istumaan alas ja miettimään jonkun perheen ongelmia. Toiset vanhemmat huolehtii viimiseen asti lapsistaan, vaikka itse kärsisi kuinka ja paljon. Toiset taas tinkii siitä vanhemmuudesta, heti kun itellä on paha olla.

Lapsi voi olla toivottukin, mutta jos tulee ongelmia sen kanssa se voi muuttua enemmän toiveeksi, kumpa et olisi koskaan syntynyt. Ja sitten tulee lapsiin kohdistuva väkivalta hyvin usein kuvioihin. Oma turhautuminen ja elämää kohtaa koettu katkeruus puretaan muksuihin. Ehkä jopa omien vanhempien suhtautuminen lapsiin omaksutaan, eikä kotona välttämättä suhtauduttu lapsiin hyvin.

Pistetään ns. vahinko kiertämään ja lapsi karuselliin. Arki väsyminen on hyvä sysäys monesti isompaan laiminlyöntiin ja siitä katkeroitumiseen.

Lue lisää

Minustakin olis kauheen mukavaa, että äitiys ja vanhemmuus olis aina iloinen tapahtuma ja asia. Siitä vaan kasvais ja vahvistuisi, mutta kaikki lähtee vanhemmuuteenkin erilaisilla eväillä.

aika kehnosti perust kirjoitti:

No voihan sitä jäädä vaikka kolmen lapsen nelikymppiseksi YH:ksikin ja ukko alkoholiin taipuvainen köyhimys, jolta ei tipu elareita. Kukaan ei ota tuollaista lapsikööriä toisen penskoa huollettavakseen, joten eiköhän se ollut siinä.

Perheen elättäminen ja kasvattaminen lienee kovaa hommaa ja käy 2. työstä. Siinä ei jää paljoa aikaa suhteille ja viisikymppisenä alkaakin jo kato käydä vapaiden miesten keskuudessa... Oujee.

Ei varmana paljoa ne lapset lämmitä tai ajatus lapsenlapsista. Harva nainen sitä perhettä tekee takaraivossa ajatuksena takoen "suvunjatkaminen", vaan nykyisin lastenhankintaa pidetään suhteeseen kuuluvana muotoseikkana, jonka pitäisi mukamas sitä lujittaa. Se onkin sitten eri asia, kun niiden lasten kanssa ajautuu suhteen ulkopuolelle. Silloin se lapsettomuus on kyllä siunaus.

Lue lisää

Lapsiaan kyllä rakastaa oli suhteessa tai ei. Tajuaisit tämän jos sinulla olisi lapsia. Ei niitä pelkän suhteen takia "tehdä".
Vanhempasi kai kuitenkin rakastivat sinua lapsena ja toivottavasti edelleenkin.

Kyllä on ihmisillä vääristynyt maailmankuva ja jotenkin sairas suhtautuminen luonnollisiin asioihin. Jos juuri SINÄ et halua/tee/osaa/viitsi tehdä tai haluta jotakin niin ei sitä voi esitellä yleispätevänä faktana.

teevadit kirjoitti:

Pitäs myös muistaa, että äiteinä on paljon niin sanotusti henkisesti kykenemättömiä äitejä. On päihdeongelmia, monenlaisia itsekontrollin ja psyyken ongelmia. Kaikki äitylit ei ole ns. äitiyden tuomasta muutoksesta iloisia.

Kyllä on naama mennyt monesti vakavaksi, kun ollaan työtiimin kanssa jouduttu istumaan alas ja miettimään jonkun perheen ongelmia. Toiset vanhemmat huolehtii viimiseen asti lapsistaan, vaikka itse kärsisi kuinka ja paljon. Toiset taas tinkii siitä vanhemmuudesta, heti kun itellä on paha olla.

Lapsi voi olla toivottukin, mutta jos tulee ongelmia sen kanssa se voi muuttua enemmän toiveeksi, kumpa et olisi koskaan syntynyt. Ja sitten tulee lapsiin kohdistuva väkivalta hyvin usein kuvioihin. Oma turhautuminen ja elämää kohtaa koettu katkeruus puretaan muksuihin. Ehkä jopa omien vanhempien suhtautuminen lapsiin omaksutaan, eikä kotona välttämättä suhtauduttu lapsiin hyvin.

Pistetään ns. vahinko kiertämään ja lapsi karuselliin. Arki väsyminen on hyvä sysäys monesti isompaan laiminlyöntiin ja siitä katkeroitumiseen.

Lue lisää

Mutta pitää ymmärtää, että väsymys on luonnollista ja edessä kaikilla vanhemmilla jossain vaiheessa. Jos vanhemmat eivät saa edes puhua väsymyksen tunteistaan, joita tulee kaikilla, asiat voi luisua jopa kuvailemiisi tilanteisiin.

Esim. synnytyksen jälkeinen masennus. Se on yleistä ja johtuu osittain hormonitason muutoksista, mutta osittain myös siitä, että äitiys, vanhemmuus nähdään ruusunpunaisten linssien läpi, ennen kuin siitä on kokemusta. Suuri pettymys, kun lapsi valvoo yöt koliikissa ja vanhempien univelka vain kasvaa kasvamistaan. Se, että kaikki ihastelevat vauvaa ja mitään kielteistä ei sanota ääneen, kaikki väsymys, pelot, pahan olon tunteet, ongelmat ovat tabuja.. Vaikka äiti tuntisi yön pimeinä hetkinä hetken, että kumpa lasta ei olisikaan, että voisi nukkua,hän ei sitä oikeasti tarkoita. Kyse on vain väsymyksestä ja pahasta olosta, mistä pitäisi puhua ääneen enemmän. Ettei tapahdu oikeasti mitään kamalaa, kun vanhempi hoippuu jaksamisen äärirajoilla.

kolmevitonen kirjoitti:

Mutta pitää ymmärtää, että väsymys on luonnollista ja edessä kaikilla vanhemmilla jossain vaiheessa. Jos vanhemmat eivät saa edes puhua väsymyksen tunteistaan, joita tulee kaikilla, asiat voi luisua jopa kuvailemiisi tilanteisiin.

Esim. synnytyksen jälkeinen masennus. Se on yleistä ja johtuu osittain hormonitason muutoksista, mutta osittain myös siitä, että äitiys, vanhemmuus nähdään ruusunpunaisten linssien läpi, ennen kuin siitä on kokemusta. Suuri pettymys, kun lapsi valvoo yöt koliikissa ja vanhempien univelka vain kasvaa kasvamistaan. Se, että kaikki ihastelevat vauvaa ja mitään kielteistä ei sanota ääneen, kaikki väsymys, pelot, pahan olon tunteet, ongelmat ovat tabuja.. Vaikka äiti tuntisi yön pimeinä hetkinä hetken, että kumpa lasta ei olisikaan, että voisi nukkua,hän ei sitä oikeasti tarkoita. Kyse on vain väsymyksestä ja pahasta olosta, mistä pitäisi puhua ääneen enemmän. Ettei tapahdu oikeasti mitään kamalaa, kun vanhempi hoippuu jaksamisen äärirajoilla.

Lue lisää

Kyllä mä mielestäni ymmärrän luonnollisen väsymyksen ihan hyvin. Mä olen varmasti niitä ihmisiä, jotka tietää ja käsittää, ettei vanhemmuus ole vain herkkua, vaikka moni just ruusunpunaisin lasein siihin ryhtyy. Sitten pettyy, kun se onkin niin raskasta. Mä oon monta kertaa sanonut, kun joku kaveri on alkanut odottamaan ja hihkunut vain innoissaan, on suunniteltu 20-vuotta eteenpäin lapsen elämää ja perhe elämää, että muista sitten että se lapsi ottaa kyllä veronsakin.

Tulee ne varjotkin eteen. Puhuminen on hyvä tapa, eikä sitä pitäiskään hävetä. Jos vanhempi on asiansa kanssa avuton ja tarvii tukea. Kaikki ei edes tajua omaa tukensa tarvetta, vaan käyttäytyvät mielivaltaisesti lapsiaan kohtaan. Monesti vielä sanovat, että se on mun lapsi mä saan kohdella omaa lastani kuten haluan. Eikö toikin jo kerro, ettei vanhemmalla ole kaikki ihan hyvin? Se on ihminen, ei mikään omistuskapine jota voi heitellä ja kohdella miten huvittaa.

Mistä tulee nää lapsensa tappaneet äidit? Ja lapsiansa seksuaalisesti hyväksi käyttävät vanhemmat?

Tästä saisi romaanin, mutta liian raskaan sellaisen.

kolmevitonen kirjoitti:

Mutta pitää ymmärtää, että väsymys on luonnollista ja edessä kaikilla vanhemmilla jossain vaiheessa. Jos vanhemmat eivät saa edes puhua väsymyksen tunteistaan, joita tulee kaikilla, asiat voi luisua jopa kuvailemiisi tilanteisiin.

Esim. synnytyksen jälkeinen masennus. Se on yleistä ja johtuu osittain hormonitason muutoksista, mutta osittain myös siitä, että äitiys, vanhemmuus nähdään ruusunpunaisten linssien läpi, ennen kuin siitä on kokemusta. Suuri pettymys, kun lapsi valvoo yöt koliikissa ja vanhempien univelka vain kasvaa kasvamistaan. Se, että kaikki ihastelevat vauvaa ja mitään kielteistä ei sanota ääneen, kaikki väsymys, pelot, pahan olon tunteet, ongelmat ovat tabuja.. Vaikka äiti tuntisi yön pimeinä hetkinä hetken, että kumpa lasta ei olisikaan, että voisi nukkua,hän ei sitä oikeasti tarkoita. Kyse on vain väsymyksestä ja pahasta olosta, mistä pitäisi puhua ääneen enemmän. Ettei tapahdu oikeasti mitään kamalaa, kun vanhempi hoippuu jaksamisen äärirajoilla.

Lue lisää

Ja sama asia parisuhteen ongelmien kanssa. Jos niistäkään ei ääneen puhuta, syntyy ongelmia, joiden ratkaisemiseen ei enää auta kuin ero, nyrkki ja/tai kuolema. Kun kaikista epäkohdista pääsee puhumaan ja niistä puhutaan yleisesti, esim. lehdissä., ystävien kanssa, sekä tietysti keskenäänkin. Suhteet saattavat korjautua paremmin, kuin että lakaistaisiin kaikissa suhteissa joskus eteen tulevat ongelmat maton alle. Esitettäisiin päälle päin täydellistä paria, vaikka kulissit heiluisivat. Ymmärretään, että ai tuollakin parilla on ollut samoja ongelmia, tuokin on selvinnyt, vaikka oli pahempi tilanne. Rehellisyys omista ongelmista voi auttaa yllättävästi jotakin toista ihmistä.

teevadit kirjoitti:

Kyllä mä mielestäni ymmärrän luonnollisen väsymyksen ihan hyvin. Mä olen varmasti niitä ihmisiä, jotka tietää ja käsittää, ettei vanhemmuus ole vain herkkua, vaikka moni just ruusunpunaisin lasein siihin ryhtyy. Sitten pettyy, kun se onkin niin raskasta. Mä oon monta kertaa sanonut, kun joku kaveri on alkanut odottamaan ja hihkunut vain innoissaan, on suunniteltu 20-vuotta eteenpäin lapsen elämää ja perhe elämää, että muista sitten että se lapsi ottaa kyllä veronsakin.

Tulee ne varjotkin eteen. Puhuminen on hyvä tapa, eikä sitä pitäiskään hävetä. Jos vanhempi on asiansa kanssa avuton ja tarvii tukea. Kaikki ei edes tajua omaa tukensa tarvetta, vaan käyttäytyvät mielivaltaisesti lapsiaan kohtaan. Monesti vielä sanovat, että se on mun lapsi mä saan kohdella omaa lastani kuten haluan. Eikö toikin jo kerro, ettei vanhemmalla ole kaikki ihan hyvin? Se on ihminen, ei mikään omistuskapine jota voi heitellä ja kohdella miten huvittaa.

Mistä tulee nää lapsensa tappaneet äidit? Ja lapsiansa seksuaalisesti hyväksi käyttävät vanhemmat?

Tästä saisi romaanin, mutta liian raskaan sellaisen.

Lue lisää

Mistä tulee nää lapsensa tappaneet äidit?

Luulen, että juuri tästä puhumattomuudesta. Ettei kerrota, että ollaan väsyneitä, eikä enää jakseta ilman apua.

Sain kimmokkeen tähän keskusteluun, koska kirjoitit aikaisemmin:

Kovasti se katkeruus näkyy olevan myös perheellisten keskuudessa ongelmana. Ollaan katkeria, kun puoliso ja lapset vie kaiken oman ajan. Ne ei olleetkaan niin ihania, kun perhettä kasatessa kuviteltiin. Tulee yhtä ja toista vastoinkäymistä niin sanotun auvoisen perhe elämän varjoksi.

Olen sitä mieltä, että kun nämä asiat ääneen sanotaan, kun ne tulevat ajankohtaiseksi, katkeruutta ja pahoja ongelmia ei pääse syntymään.

Mutta nyt on lähdettävä muihin. puuhiin. Kiitos keskustelusta.

ärsyttävä sanonta tuoi että ei pidä yleistää. Jos yleistyksiä ei tehtäisi niin mistään miesten ja naisten käyttäytymisestä ei voitaisi puhua muuta kuin yksilötasolla. Ei se oikein järkevää ole sekään.

Samaa mieltä Itse olen nelikymppinen ja lapseton, mutta en yhtään katkera. Olen koko elämäni tehnyt niitä asioita joita olen itse halunnut ja elänyt täysillä. Ei se elämä ole ohi tässä iässä, todellakaan. Paljon tietenkin ehtii elämään jo mahtua; iloa ja surua. Aviomieheni kuoli onnettomuudessa jo useita vuosia sitten, mutta ei rakkauskaan loppunut siihen. En haikaile nuoruutta, olen sen jo elänyt. En hauku tai kadehdi muita, olen tyytyväinen omaan elämääni. Joka päivä melkein jaksan miettiä miten paljon olen elämältä saanut ja kuinka paljon kaikkea ihanaa varmasti vielä on näkemättä. Ja olla kiitollinen joka päivästä jonka saan elää.

yleistäkää vaan kirjoitti:

ärsyttävä sanonta tuoi että ei pidä yleistää. Jos yleistyksiä ei tehtäisi niin mistään miesten ja naisten käyttäytymisestä ei voitaisi puhua muuta kuin yksilötasolla. Ei se oikein järkevää ole sekään.

Lue lisää

nimenomaan yleistämässä täällä ollaan. muuten ei mitään järkee. aivan!!

kokemuksia ja yleist kirjoitti:

nimenomaan yleistämässä täällä ollaan. muuten ei mitään järkee. aivan!!

http://answers.yahoo.com/question/index?qid=20120206023244AAH1msS

Nelikymppinen myös kirjoitti:

Samaa mieltä Itse olen nelikymppinen ja lapseton, mutta en yhtään katkera. Olen koko elämäni tehnyt niitä asioita joita olen itse halunnut ja elänyt täysillä. Ei se elämä ole ohi tässä iässä, todellakaan. Paljon tietenkin ehtii elämään jo mahtua; iloa ja surua. Aviomieheni kuoli onnettomuudessa jo useita vuosia sitten, mutta ei rakkauskaan loppunut siihen. En haikaile nuoruutta, olen sen jo elänyt. En hauku tai kadehdi muita, olen tyytyväinen omaan elämääni. Joka päivä melkein jaksan miettiä miten paljon olen elämältä saanut ja kuinka paljon kaikkea ihanaa varmasti vielä on näkemättä. Ja olla kiitollinen joka päivästä jonka saan elää.

Lue lisää

Mäkin jaksan joka päivä melkein miettiä mutten sit kuitenkaan mieti.

Nelikymppinen myös kirjoitti:

Samaa mieltä Itse olen nelikymppinen ja lapseton, mutta en yhtään katkera. Olen koko elämäni tehnyt niitä asioita joita olen itse halunnut ja elänyt täysillä. Ei se elämä ole ohi tässä iässä, todellakaan. Paljon tietenkin ehtii elämään jo mahtua; iloa ja surua. Aviomieheni kuoli onnettomuudessa jo useita vuosia sitten, mutta ei rakkauskaan loppunut siihen. En haikaile nuoruutta, olen sen jo elänyt. En hauku tai kadehdi muita, olen tyytyväinen omaan elämääni. Joka päivä melkein jaksan miettiä miten paljon olen elämältä saanut ja kuinka paljon kaikkea ihanaa varmasti vielä on näkemättä. Ja olla kiitollinen joka päivästä jonka saan elää.

Lue lisää

Ihan samoilla linjoilla :) Voisin olla hyvinkin katkera kaikesta, mitä on elämässäni tapahtunut, mutta jotenkin sitä vain on porskutettava eteenpäin, etsittävä ne ilon aiheet, jne. Minusta miehet on sen verran suloisia olentoja, etten niitä viitsi haukkua tai vihata, siinä mitään muuta tule kuin vihaiseksi :D

mustispeppers kirjoitti:

Ihan samoilla linjoilla :) Voisin olla hyvinkin katkera kaikesta, mitä on elämässäni tapahtunut, mutta jotenkin sitä vain on porskutettava eteenpäin, etsittävä ne ilon aiheet, jne. Minusta miehet on sen verran suloisia olentoja, etten niitä viitsi haukkua tai vihata, siinä mitään muuta tule kuin vihaiseksi :D

Lue lisää

Olen katkera. En vain tiedä tosiaan tarkkaa kenelle joten eteenpäin uusia tuulia kohti. Ilon hetket koettava.

yahoo answers kirjoitti:

http://answers.yahoo.com/question/index?qid=20120206023244AAH1msS

Lue lisää

Miksi miehet tykkäävät tappaa ja raiskaa?

Kiva että edes joku ajattelee atmeista positiivisesti. KIITOS!!

Ei meillä konttorirotillakaan helppoa ole, oon tehnyt koko kevään 6 päivästä työviikkoa, ei paljoa jaksa enää. Tosin lauantaisin vain 5,5-7 tunnin pätkiä, mutta kuitenkin joutunut olemaan töissä. Talvilomat siirtyy jonnekin, luultavasti tuonne toukokuulle ja niitä ylityövapaita olis toinen mokoma lisää. Joskus tuntuu, että olisko pitänyt sittenkin opiskella hoitsuksi, ei tarvisi välttämättä tehdä pitkää päivää, kai se on aika laitonta tehdä 13 tuntia viikossa ylitöitä, siis perustunnit vain, meillä kun lasketaan tunti tuntia kohden ylityöt. Kovalla kerjäämisellä olen saanut käydä parina päivänä keskussairaalassa kevään aikana. Olen helkutin kade työttömille ja kotiäideille ja kadun sitä päivää, kun päätin ostaa oman asunnon.

mustispeppers kirjoitti:

Ei meillä konttorirotillakaan helppoa ole, oon tehnyt koko kevään 6 päivästä työviikkoa, ei paljoa jaksa enää. Tosin lauantaisin vain 5,5-7 tunnin pätkiä, mutta kuitenkin joutunut olemaan töissä. Talvilomat siirtyy jonnekin, luultavasti tuonne toukokuulle ja niitä ylityövapaita olis toinen mokoma lisää. Joskus tuntuu, että olisko pitänyt sittenkin opiskella hoitsuksi, ei tarvisi välttämättä tehdä pitkää päivää, kai se on aika laitonta tehdä 13 tuntia viikossa ylitöitä, siis perustunnit vain, meillä kun lasketaan tunti tuntia kohden ylityöt. Kovalla kerjäämisellä olen saanut käydä parina päivänä keskussairaalassa kevään aikana. Olen helkutin kade työttömille ja kotiäideille ja kadun sitä päivää, kun päätin ostaa oman asunnon.

Lue lisää

Työkaveri teki 11päivää putkeen töitä kun oli paljon sairaslomia, että se siitä laillisuudesta, ei meistä kukaan välitä. Työsuojeluvaltuutettu palaa kuulemma asiaan heti lomalta palattuaan..joo-o..
ettei hirveesti jaksa keimailla enää päivän päätteeksi.

kiltteys on pahasta kirjoitti:

Työkaveri teki 11päivää putkeen töitä kun oli paljon sairaslomia, että se siitä laillisuudesta, ei meistä kukaan välitä. Työsuojeluvaltuutettu palaa kuulemma asiaan heti lomalta palattuaan..joo-o..
ettei hirveesti jaksa keimailla enää päivän päätteeksi.

Lue lisää

Ei tuo ole vielä laitonta. Itsellä pisin työputki on ollut 14 vrk töitä putkeen ja keskimäärin 11,5 h päivää. Ei se kivaa ole mutta joskus vain tehtävä. Onneksi tuosta kuitenkin maksettiin ylityökorvaukset.

Tyytyneet liian vähään kun nuorena ja kauniina olis saaneet ketä vaan omakseen?..

Samma här.

En minäkään. Pikemminkin ovat olleet aina erittäin mukavia ja hymyileviä. Olen 30-vuotias seurustelematon mies ja tuon mukavuuden ja välittömyyden takia olen alkanut miettiä vähän vanhempaa naista.