Hei,
Aloitin viime viikolla aupairina työskentelyn kahdelle alle 3-vuotiaalle lapselle ja alku on ollut todella takkuista, sillä lapset eivät tahdo tehdä kanssani yhtään mitään(ellei äiti tai lastenhoitaja ole mukana). Työskentelen siis aamut(herätys aamupala leikki) ja iltapäivällä ulkoilua,leikkimistä sisällä ja kylvetys. Teen töitä lastenhoitajan kanssa ainakin seuraavat kolme viikkoa vielä.
Tiedän, että se vie aikaa, mutta toisaalta mietin kuinka kauan siihen menee, että saan edes pukea lapselle paidan päälle? Joskus antavat pukea, joskus eivät, useimmiten eivät. Jos olen lasten kanssa yksin, eivät todellakaan anna minun vaihtaa vaippoja/vaatteita vaan huutavat äidin tai lastenhoitajan perään. Yritän olla kärsivällinen ja kiinnittää lapsien huomion muualle ja tehdä asiat leikin kautta - saan heidät ehkä hetkeksi nauramaan ja viihtymään seurassani, mutta sekunnissa mieli muuttuu ja sitten huudetaan ja lujaa. En tahtoisi alkaa käyttämään voimakeinoja lasta pukiessa, mutta rimpuilevalle ja kurkku suorana huutavalle lapselle en pysty vaihtamaan vaatteita. Enkä edes tahdo, että se menee tuohon pisteeseen.
Lapset ovat todella hyvin kasvatettuja, ovat kilttejä kanssani, mutta tosiaan eivät vielä tunne oloaan mukavaksi yksin seurassani ja se on kaikille ikävää. Minä en saa tehtyä työtäni, tunnen olevani huono aupair, joudun turvautumaan perheen äitiin tai lastenhoitajaan ja lapsi on voittaja. Tänään oli niinkin pieni asia kuin se ettei lapset halunneet minun ottavan heitä rattaista.
Yritän tosiaan olla todella kärsivällinen ja sitä olenkin lasten, varsinkin kun heitä on kaksi, kanssa, mutta missä menee se raja, että paras vain luovuttaa ja pyytää lastenhoitaja/äiti apuun ja laittamaan lapsille ne vaatteet, jolloin lapsi on tyytyväinen.
Kysymykseni onkin oikeastaan se, että kauankohan tähän menee ja miten voin omalla käytökselläni edesauttaa tätä? Minulla on mielikuvitusta, keksin kivoja leikkejä joista nämä lapset tykkäävät(vain kun tuttu hoitaja lähellä), olen ymmärtäväinen ja minulla on todella pitkä pinna.
Tuntui vain tänään tosi pahalta, kun lapset eivät halunneet minun tekevän mitään. Tiedän, he ovat lapsia ja siksi ymmärränkin sen, mutta haluaisin olla hyvä aupair, en mikään vihollinen tai sellainen, jonka seurassa pitää vain itkeä. Meneekö tähän kuukausi?
Olen heidän kanssaan noin 7tuntia päivässä(ja aina siis jonkun muun kanssa).
Vinkkejä kaipaa nyt pulassa oleva aupair, kiitos:-)
Lapsi vierastaa aupairia - mikä avuksi?
18
1352
Vastaukset
- us-soj
Miulla otti ekassa perheessa, jossa aiti haarasi kotona ja juoksi aina apuun, kun poika vahan vinkaisi ikuisuuden ja lahdinkin sielta sitten.. nykyisessa perheessa meni kaksi paivaa, etta lapset tottui minuun.. ja puhun nyt 2-3-vuotiaista.
Leikin kautta on hyva, mutta sitten pitaa myos olla luja. Jos ne vaatii aitia niin pitaa vaan sanoa, etta "aiti on kiireinen" tai etta "mulla on koko paiva aikaa tahan, mutta sa et kylla leiki ennen kun taa on hoidettu" yleensa se on lapsi joka antaa ensin periksi. - tyttö
Lapsille pitää antaa aikaa siihen, että ne tottuu että oot niiten kaa eikä äiti ole siellä koko ajan. Ja kun niitten kaa viettää aikaa kannattaa oottaa sitä et ne ite tulee sun puoleen eikä koko ajan vaan niin päin, että sä käännyt niiden puoleen.
- älä hermoja menetä
En ole aupairi mutta noin yleensä vieraiden lasten kanssa teen näin. Esim. kylään mennessä hymyilen aina lapselle kun katson sitä päin. Pyrin alkuun välttämään katsekontaktia ensi tapaamisen jälkeen ja otan jonkun lelun/kirjan tms ja menen vaivihkaa lapsen viereen. Kysyn miten tämä toimii tai luen kirjaa tai mikä se tavara nyt onkin. Kiinnitän huomion johonkin muuhun mitä siinä käsillä on. Eli lapsi ei ujostele minua vaan teemme jotain yhdessä vierekkäin että se tottuu läsnäolooni.
Jos lapsen pitää vaikka pukea annan kiperän päätöksen lapsen tehtäväksi "otatko punaisen vai mustan takin" enkä kysy ollenkaan puetaanko päälle vai ei. Huomio ei kiinnity siihen että pitää pukea. Pukeminen ei ole vaihtoehto vaan se minkä hän haluaa pukea päälleen. Näin se menee huomaamatta.
Johdonmukaisuutta, ei kiukkua ja komentelua. Pitää osata huijata ja johdatella oikeissa paikoissa. Lasten käsittely on taitolaji. Jo kaukaa näkee kuka sen hallitsee.
- aupair-1990
Kiitos vastauksistanne.
^edelliselle kirjoittajalle: Mitä tarkoitat viimeisellä lauseellasi? Tarkoitatko tilannetta, että lapsi saa rauhassa katsella minua ja olla seurassani ilman, että tuputan seuraani lapselle joka vielä ei oikein tiedä miten olisi kanssani?
Olisikohan jotain kirjallisuutta(englanniksi) tai täällä netissä mitä olisi hyvä lueskella enemmän asiaan perehtyäkseni? (jotain yleistä) - abedul
Kyllä se siitä... kaikki lapset ovat erilaisia!
Itse olin aupairina mm. 2,5 vuotiaalle tytölle, joka ei alussa halunnut että teen mitään hänen kanssaan, huusi aina äitiä tai isää. Mutta sitten hetken päästä alkoikin huutaa minua, jos äiti halusi tehdä jotain...
Tuo ikä voi olla aika paha uhmaikä, ehkä joskus auttaisi jos olisit pieniä hetkiä yksin lasten kanssa, esim. tunnin, niin ettei ole ketään muuta läsnä.
En usko että mitään ihmekonsteja on... kärsivällisyyttä vain!- Suloinen laps
Mulla oli 3v. poika, joka ensimmäisen viikon vierasti, mutta innostui sitten leikkimään isosiskon ja mun kanssa pihalla mun opettamia pihaleikkejä kuten mustaa pekkaa ja peiliä. Siitä se karisi, ja lopulta kun käytiin yhtenä päivänä yllättäen hakemassa lapset äidin kanssa yhdessä kerhosta, niin poika huusikin mun nimeä ja juoksi halaamaan mua, kun ennen se oli aina tehnyt saman äidilleen. ;)
Aikaa se vie mutta lapset oppii kyllä tulemaan toimeen kanssasi. Tietysti jos oma äiti tai vastaava on kutsun päässä niin miksi ei...
-
Missä päin muuten olet?- irrri
Aupair? Kuka se on?
- aupair-1990
Tänään olin nyt kunnolla ensimmäistä kertaa yksin lasten kanssa about tunnin verran ja kumpikaan lapsista ei itkenyt vaan nätisti puuhastelivat kaikkea kanssani - heillä on onneksi täällä paljon virikkeitä, niin helppo keksiä kaikkea uutta koko aika.
MUTTA se alku oli ihan painajaista, kun äidin piti lähteä töihin. Molemmat lapset huutavat naama punaisina äitiänsä - normaalisti eivät ole itkuisia lapsia ja ovat tottuneet moniin hoitajiin;sukulaisiin,vanhempien sisaruksiin,lastenhoitajaansa, mutta minä olen uusi kuvioissa ja eivät tunnu vielä hyväksyvän ellei olla kahdestaan.
Tosin eivät vielä anna kunnolla minun pukea heille vaatteita, vaikka huomio olisi ihan muualla ja valittaisiin niitä kivoja vaatteita, niin aina se tyssähtää johonkin kohtaan. Olen kärsivällinen ei siinä mitään, mutta tahtoisin vain tietää keinoja mitä voin tehdä paremmin vai onko edes olemassa mitään sellaista? Onko aika ainut?
Ja kyllä he luokseni tulevat ja pyytävät apua ja osallistuvat leikkiin, mutta en ole se, jonka he tahtovat jolloin itku pääsee todella helposti seurassani. Mulla oli tänään Puman paita päällä ja pikkutyttö oli tosin kovin kiinnostunut siitä pantteri-merkistä ja tutkaili sitä ja uskalsi tulla syliini katselemaan....tuntui jo todella isolta askeleelta:-)
En mä sanoisi, että olen huono lasten kanssa, olen ehkä vain hiukan kokematon ja uudessa tilanteessa. - llllllllllllllllllll
miksiköhän tuo äiti ei tuo hoitajaa, ja ole paikalla vaikka niin että pukemistilanteessa aikuiset tukevat toisiaan, ja hoitaja pukee. ei lapsen joka vinkaisuun saa antaa periksi, muuten tulee monstereita..
- llllllllllll7
Siis oli tarkoitus kirjoittaa että äidin pitäisi tukea hoitajaa
- klkkkelööööaoke
hakkaa ne kakarat niin että ei uskalla sanoa vastaan
- miss sis pissis
Sun täytyy olla kärsivällinen. Ole ihan normaali, äläkä yritä liikaa. Lapset ovat yksilöllisiä, toiset tutustuvat nopeasti ja toisilla menee hiukka enempi aikaa. Muista olla tarvittaessa tiukka...näytä niille riiviöille, kuka on kingi. RANE ON KINGI!
- neljä * äiti
No joo...lapset vierastaa aina jonkin aikaa. Ihanne tilanne olisi tietenkin se, että äiti ja lastenhoitaja jättäisi teidät ihan keskenään, eli eivät tule vaikka lapset heitä huutavatkin. Eli siinä mielessä kasvatus on heidän kohdallaan mennyt pieleen, että huutamalla saa haluamansa.
- hoitsukkaa
Kyllä se siitä, ei kannata panikoida :) Hieman kirjotuksistasi paistaa että taidat olla melko kokematon lasten kanssa? Silloin tuommoiset asiat tuntuukin suuremmilta kuin ovatkaan. Mutta mutta...Ei kannata henkilökohtaisesti ottaa sitä, etteivät lapset "halua" olla seurassasi. Koska asian laita on varmasti toinen! Monet tuon ikäiset kapinoivat uusia hoitajia vastaan, eikä siinä ole mitään sen kummempaa. Ole luja ja komenna tiukasti, pukemiset ja muut asiat eivät ole lasten päätettävissä, eikä myöskään se että huutamalla saa esim juuri äidin hoitamaan nuo hommat. Tasapainota lujuuttasi puuhamalla lasten kanssa kaikkea mukavaa, piirtämistä, askartelua, pihaleikkejä, kysy lasten mielipiteitä ja ole aidosti kiinnostunut heidät kuulumisistaan. Kyllä se luottamus siitä syntyy :) Eli yksinkertaisesti rajoja ja rakkautta :D Tsemppiä sinne!
- aupair-1990
^Kiitos taas vastauksistanne!
Olen tosiaan 21-vuotias ja en kovinkaan kokenut lasten kanssa, varsinkaan noin nuorien ja tosiaan noita kun on kaksi kappaletta, jotka kopioivat kaiken toisiltaan(jos toinen itkee äitiä, niin alkaa toinenkin:)
Tänään aamulla pelailin reilun tunnin verran jotain pallopelejä sisällä toisen lapsen kanssa ja lapsi nauraa kikatti koko aika... pieni juttu jollekin, mutta tuntui tosi kivalta, kun lapsi ei huutanutkaan äitiä, vaikka oli toisessa huoneessa:-) Mutta onhan tämä vielä aika takkuista!
aikaa aikaa - tällaista oli
Minulla oli vähän sama tilanne mutta toisaalta taas hyvin erilainen: 6- vuotias poika oli hyvin hiljainen ja sulkeutunut (siis ihan luonteeltaan, ollut sellainen koko ikänsä), eikä suostunut puhumaan minulle sanaakaan ainakaan kuukauteen. Ei siis oikeasti pukahtanut sanaakaan, katsonut päin tai reagoinut puhutteluun, kouluunlähdöt sun muut meni pojalla ihan rutiinin mukaan. Voin kertoa että oli varsin turhautunut. Ja samalla kun toinen, nuorempi poika, oli järkyttävä adhd-hakkaajakiukuttelija, niin oli siinä sitten hyvä valita tyyli jolla lähteä paimentamaan. Mutta kärsivällisyydellä sekin tilanne helpotti, parin kuukauden jälkeen hän vastasi jo kysymiini kysymyksiin ja puolen vuoden jälkeen halusi esitellä minulle uudet lelunsa ja pelinsä ja leikkiä piilosta. :) Suhteen luomiseen menee siis vain aikaa. (Ja ihan tällaisena sivujuonteena, puolen vuoden pestin jälkeen sain yhtäkkiset potkut perheenäidin mielenoikkujen takia eikä lapsille annettu kuin pari päivää aikaa valmistautua lähtööni. Kyllä varmaan poika huomasi että on kiva oppia luottamaan uusiin ihmisiin kun ne sitten ihan vain äkkiä häviävät eikä niistä enää sen jälkeen kuule mitään.)
- eou
Meillä oli ihan sama tilanne tässä. Pari kuukautta olen nyt perheessä ollut.
Perheessä on kolme lasta, ja vanhimman kanssa tulin heti juttuun. Oltiin parhaita kavereita ehkä se kuukausi. Nyt on vaan alkanut olemaan tää ilkee kausi (tää ei oo sun koti, sä et voi tehä tolla tavalla, sun täytyy tehä niinkun mä tahon jne.)
Kärsivällisyyttä.
Keskimmäinen on nyt 4-vuotias, ja testasi alkuun mua aika lujaa. Kylpy illalla oli melkein mahdoton tehtävä kolmen viikon ajan. Onneks vanhemmat ei kumminkaan laittanut tikkua ristiin vaan kärsivällisesti kuunteli lapsen itkut. Nykyään olen se josta tää lapsi hakee turvaa jos vanhemmat kiukkuaa.
Nuorin onkin sitten vajaa 2-vuotias. Nyt vasta on oppinut luottamaan sen verran, että pystytään olemaan joskus ilman itkuja äitin perään. Tottakai niitäkin on vielä, mutta vähitellen ;)
Tsemppiä sinne! Missäpäin muuten olet?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih577340Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j7393604Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.3721988Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.1651826- 861479
Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens841401- 911300
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä631257Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2621251- 811164