armeija

to' kirjoitti " Useimmilla miespuolisilla todistajilla on töitä vaikka eivät ole armeijaa käyneet. Joten onko tämä se todellinen syy kohdallasi, joka vaikeuttaa työn saantia?"

Olet varmaankin oikeassa, minäkin olen vähitellen alkanut tajuamaan, että työttömyyteni on ollut enemmän korvieni välissä oleva vika.

Harmi että olen ollut niin täysin lamassa, jopa sairaalloisesti, vain peläten sitä että työnantajat vinoilevat työhönottohaastatteluissa tästä asiasta, kuten jotkut ovat vinoilleetkin.

Oikea kunnon Jehovantodistaja ei olisi tästä välittänytkään mitään, ajatellut vain että löytyy niitä sellaisiakin työnantajia , jotka palkkaavat jehovantodistajankin, ja etsinyt vain ja etsinyt, kunnes löytänyt. Ikäänkuin Jehovan voimalla, koska uskoo häneen.

Mutta nyt kun on pakko alkaa hyväksymään se tosiasia, että vika taitaa olla minussa itsessä ja voimattomuudessani ja kyvyttömyydessäni, niin asialle täytyy tehdä jotain.

Muutkin ovat sanoneet, että vika on minussa itsessäni, ja olen alkanut ajatella , että entä jos näin onkin.

Luulisi kai että hyväsydäminen työnantaja ymmärtää, että jos on ollut lapsesta pitäen jeehovantodistaja, niin sille ei oikein voi mitään, ja jos on lafkasta eronnut, niin ei sekään ole kuin positiivista lähinnä.

Ja jos ei armeijaa ole käynyt, kun on ollut Jt, niin miksi sitä pitäisi hävetä lopun elämäänsä siksi että jotkut työnantajat ovat siitä vinoilleet, kun kaikki työnantajat eivät ole samanlaisia.

Olen minä saanut nykyään ainakin vuokratyömiehenä tehdä töitä silloin tällöin muutaman vuoden ajan ja on sekin parempi kuin ei mitään.

peruskalliomme kirjoitti "Pojat ovat menestyneet hyvin armejan jälkeen elämässään ja ovat tänä päivänä mukana työelämässä aivan huipputehtävissä ja muutenkin reippaita kunnon kansalaisia. Olen ylpeä pojistani. "

Minäkin onnistuin oman poikani kohdalla, kun en itse omaksunut jt-uskoa silleen fanaattisesti ja epäilin sitä aina, niin opetin poikaani pienestä pitäen siten, että omaehtoinen ajattelu on erittäin suotavaa, mutta siihen liittyy suuri vastuu myös, vastuu seurauksista, mitä itselleen aiheuttaa.

Poikani oppi ja hänestä on kehkeytynyt hyvä työmies, metsuri ammatiltaan ja hän menee ensi tammikuussa armeijaan, rovaniemen ilmatorjunta rykmenttiin.
Eikä hän ole koskaan ollut vähänkään kiinnostunut todistajuudesta, päin vastoin sanoo että EVVK jos joku jt tulee pöljiä lehtiä tyrkyttään.

totanuinniin kirjoitti:

to' kirjoitti " Useimmilla miespuolisilla todistajilla on töitä vaikka eivät ole armeijaa käyneet. Joten onko tämä se todellinen syy kohdallasi, joka vaikeuttaa työn saantia?"

Olet varmaankin oikeassa, minäkin olen vähitellen alkanut tajuamaan, että työttömyyteni on ollut enemmän korvieni välissä oleva vika.

Harmi että olen ollut niin täysin lamassa, jopa sairaalloisesti, vain peläten sitä että työnantajat vinoilevat työhönottohaastatteluissa tästä asiasta, kuten jotkut ovat vinoilleetkin.

Oikea kunnon Jehovantodistaja ei olisi tästä välittänytkään mitään, ajatellut vain että löytyy niitä sellaisiakin työnantajia , jotka palkkaavat jehovantodistajankin, ja etsinyt vain ja etsinyt, kunnes löytänyt. Ikäänkuin Jehovan voimalla, koska uskoo häneen.

Mutta nyt kun on pakko alkaa hyväksymään se tosiasia, että vika taitaa olla minussa itsessä ja voimattomuudessani ja kyvyttömyydessäni, niin asialle täytyy tehdä jotain.

Muutkin ovat sanoneet, että vika on minussa itsessäni, ja olen alkanut ajatella , että entä jos näin onkin.

Luulisi kai että hyväsydäminen työnantaja ymmärtää, että jos on ollut lapsesta pitäen jeehovantodistaja, niin sille ei oikein voi mitään, ja jos on lafkasta eronnut, niin ei sekään ole kuin positiivista lähinnä.

Ja jos ei armeijaa ole käynyt, kun on ollut Jt, niin miksi sitä pitäisi hävetä lopun elämäänsä siksi että jotkut työnantajat ovat siitä vinoilleet, kun kaikki työnantajat eivät ole samanlaisia.

Olen minä saanut nykyään ainakin vuokratyömiehenä tehdä töitä silloin tällöin muutaman vuoden ajan ja on sekin parempi kuin ei mitään.

peruskalliomme kirjoitti "Pojat ovat menestyneet hyvin armejan jälkeen elämässään ja ovat tänä päivänä mukana työelämässä aivan huipputehtävissä ja muutenkin reippaita kunnon kansalaisia. Olen ylpeä pojistani. "

Minäkin onnistuin oman poikani kohdalla, kun en itse omaksunut jt-uskoa silleen fanaattisesti ja epäilin sitä aina, niin opetin poikaani pienestä pitäen siten, että omaehtoinen ajattelu on erittäin suotavaa, mutta siihen liittyy suuri vastuu myös, vastuu seurauksista, mitä itselleen aiheuttaa.

Poikani oppi ja hänestä on kehkeytynyt hyvä työmies, metsuri ammatiltaan ja hän menee ensi tammikuussa armeijaan, rovaniemen ilmatorjunta rykmenttiin.
Eikä hän ole koskaan ollut vähänkään kiinnostunut todistajuudesta, päin vastoin sanoo että EVVK jos joku jt tulee pöljiä lehtiä tyrkyttään.

Lue lisää

"Mutta nyt kun on pakko alkaa hyväksymään se tosiasia, että vika taitaa olla minussa itsessä ja voimattomuudessani ja kyvyttömyydessäni, niin asialle täytyy tehdä jotain."

En tarkoittanut syyllistää sinua, totesin vain että syy lienee jossain muualla. Ota huomioon, että se syy voi olla myös työnantajan korvien välissä, ja toisinaan myös on.

Osa työnantajista todella vinoilee haastattelussa milloin mistäkin. Voi puuttua koulutusta, armeija, kokemusta. jne. Ikäväkseni olen ryhtynyt ajattelemaan että ne ovat monesti vain syitä joihin vedotaan kun halutaan olla ottamatta joku. Jos henkilö olisi sellainen, joka halutaan töihin, nuo seikat eivät painaisi tai niihin löytyisi selittäviä tekijöitä.
Tänä päivänä usein se todellinen syy on ikä. Halutaan ottaa nuoria töihin, mutta kun ikärasismi on kiellettyä, vedotaan muihin seikkoihin.

Jos työnantaja ei huoli sinua siksi, että et ole armeijaa käynyt, hän lienee sinulle väärä työnantaja, koeta etsiä sitkeästi jotain toista. Sitkeyttä ei välttämättä palkita, mutta se on arkipäivää monien kohdalla.
Tsemppiä

Meillä näyttää olevan samansuntaisia kokemuksia ja prosessointia nupissa.

Minusta ei missään nimessä kannata valehdella työhaastattelussa ja vielä vähemmän kavereitten kanssa. Olisi kamala juttu jos olisi kertonut "armeijakokemuksistaan" ja jäisi siitä kiinni.

Ehkäpä tuollainen lahkolaisseikkailu voidaan laskea nuoruuden hairahdukseksi. Sellaisethan annetaan helposti anteeksi.

Jos asiasta ei koskaan puhu ja joskus tulee porukassa pakkotilanne paljaastaa oma tausta, niin toiset varmaan ymmärtävät, että tilanne on nolottanut, eikä siksi ole ottanut asiaa vapaaehtoisesti esille.

Jeh tod ehdottomuus mosissa asioissa panee polttamaan siltoja takanaan. Ehkä Brooklynin papoilla on taktiikkana eristää JT yksilöt yhteiskunnassa niin, että sitäkin kautta seurakunnasta lähteminen olisi hankalampaa?

Ei varmaankaan tartte hävetä. Minäkään en häpeä. Minua nolottaa kun olin linnassa asevelvollisuuden sijasta.

Sivariin tai linnaan meno oli minulle varmaankin vastoin luontoani. Jeh tod systeemi vain painosti poikia muka omantunnon syistä kieltäytymään asevelvollisuudesta. Jos joku menee sivariin syvän vakaumuksen takia, niin hän voi ola siitä ylpeä. Minä en ole ylpeä linnareissustani.

70 ja 80 luvulla kuului purnata asevelvollisuutta, mutta se yleensä suoritettiin. Siitä on aika pitkä matka asehulluuteen.

Oikeastaan kun valitsit noin provosoivan nimimerkin, voisit selittää, millainen ihminen on asehullu.