Myyrä

Myyrä

Myyrä on tehnyt pitkän työn,
kaivanut koloaan läpi päivän, yön.
Väsyneenä ahkeraan eloonsa pimeään,
uuvuksissa painaa uneen pään.

Kuulee pienen pillin tuo,
se kutsuu karjaa kaitsijansa luo.
Emo ohjaa katrasta karjan,
kasvu verkkaista kuin mättäällä marjan.

Niityn alla on myyrällä kolo,
illan tullessa niin raukea olo.
Paimenen soitto vaimenee myös,
karja jo kaukana uniensa yös.

Pellolle herää harmajasiipi,
ääneti illassa myyrän kololle hiipi.
Tunsi kai tämä petojen suku,
kohtalon kouran kun myyrä ei nuku.

Myyrällä unessaan heinistä kehto,
rauhassa jälleen on niittyinen lehto.
Unissaan nytkin voimia kerää,
aamu varhainen jälleen uutena herää.