Pääkirjoitus Duodecim lehdessä 24/2002.
Lastenpsykiatria ja psykiatria yleensä olisi syytä nostaa keskusteluun.
Viittaan Skepsis lehdessä olleeseen uutiseen psykoanalyytikko Freudin luomiin "harhaoppeihin", joita lastenspsykiatria ja lastensuojelun asiantuntijat ovat noudattaneet, kuin piru raamattua, huoline, varhaisine puuttumisineen jne.
Professori Jorma Pihan pääkirjoitus Lääketieteellinen Duodecim lehdessä.
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=/portlet_action/dlehtihakuartikkeli/viewarticle/action&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo93313&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero
------------
Professori Jorma PihaTekevätkö lastenpsykiatrit vääriä asioita?
5
517
Vastaukset
- Lastenpsykiatria.
Osalainaus Duodecim lehden pääkirjoituksesta osa1.
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2002;118(24):2477-2478
Jorma Piha
Pääkirjoitukset
Työnjakoon tarvitaan uudenlaista otetta
Viime aikoina on keskusteltu lasten mielenterveyshäiriöiden lisääntymisen ja vaikeutumisen ohella myös lastenpsykiatripulasta ja lastenpsykiatreja vaivaavasta työuupumuksesta. Koska lastenpsykiatrian erikoislääkäreiden määrä maassamme on lapsiväestöön suhteutettuna muihin Euroopan maihin verrattuna suuri (Piha 1997), ei erikoislääkäripula yksinään voi olla riittävä selitys työuupumukselle. Lasten mielenterveyshäiriöiden palvelujärjestelmän mutkikas rakenne on osaltaan yhteydessä työssä väsymiseen. Palvelujärjestelmä rakentuu pienistä yksiköistä ja on kokonaisuutena hyvin pirstoutunut. Lastenpsykiatrit joutuvat työskentelemään yksin ja ovat usein työyksikössä ainoita ammattikuntansa edustajia. Niinpä erikoislääkäreitä ei saada työhön ja työssä olevat uupuvat. Palvelujärjestelmä ei nähdäkseni kuitenkaan selitä riittävästi työuupumusta vaan taustaa tulee etsiä myös lastenpsykiatrien työ- ja toimintakäytännöistä.
Lastenpsykiatrisessa toiminnassa korostetaan yleisesti työkentän laaja-alaisuutta ja moniammatillisen työryhmän tärkeyttä. Samanaikaisesti lastenpsykiatrit ylläpitävät toimintakulttuuria, jossa erikoislääkäriä tarvitaan huolehtimaan jokseenkin kaikesta. On syntynyt tilanne, etteivät moniammatillisen työryhmän muut työntekijät oikein rohkene toimia yksin eivätkä itsenäisesti vaan he hakevat ja joutuvat hakemaan toimilleen erikoislääkärin hyväksynnän. Lastenpsykiatrin epäselvä rooli johtaa yhtäältä siihen, ettei työryhmän todellista kapasiteettia käytetä täysin hyväksi, ja toisaalta erikoislääkärin uupumiseen, kun hänen pitäisi yhtaikaa osallistua kaikenlaiseen meneillään olevaan toimintaan. Toimintakentän laaja-alaisuus ja työhön sitoutuminen ovat periaatteessa myönteisiä asioita mutta näyttävät kääntyneen kokonaistoimintaa haittaaviksi.
Lastenpsykiatrin toimenkuvaan on liitetty seuraavat ulottuvuudet: kliinikko, psykoterapeutti, hallintolääkäri ja tutkija (Arajärvi 1986). Lastenpsykiatrien käytännön työssä tieteellisen tutkimuksen osuus on varsin vähäistä, ja hallintoon on suhtauduttu ammattikunnan keskuudessa vähätellen ja vältellen. Lastenpsykiatrit ovat suuntautuneet ensisijaisesti potilastyöhön, mutta käytännössä ei ole syntynyt selkeää rajaa kliinisen lastenpsykiatrian ja lapsille tarkoitetun psykoterapian välille. Tästä seuraa jäsentymättömyyttä lastenpsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa.
Lastenpsykiatria on kehittynyt 1940-luvulta alkaen kasvatusneuvoloissa, jotka ovat pitkään vastanneet avohoidossa lastenpsykiatrisesta toiminnasta. Lastenpsykiatria kehittyi terveydenhuollossa merkittäväksi vasta 1980-luvun kuluessa (Piha ja Almqvist 1994). Nähdäkseni on ilmeistä, että lastenpsykiatrian nykyisten toimintatapojen juuret ovat edelleen ns. kasvatusneuvolastrategiaan kuuluvassa intensiivisen yksilöpsykoterapian perinteessä. Intensiivinen yksilöpsykoterapia perustuu siihen, että psykoterapeutti (tässä tapauksessa lastenpsykiatrian erikoislääkäri) itse toteuttaa pitkäaikaisen, tavallisesti kahdesti viikossa annettavan yksilöpsykoterapian alusta loppuun–menetelmän luonteen takia mitään terapiaprosessin osaa ei tietenkään ole mahdollista siirtää muille työntekijöille.
Lastenpsykiatrian käytössä oleva hoitovalikoima on 1990-luvulta alkaen kasvanut ja monipuolistunut nopeasti. Näyttää kuitenkin siltä, että intensiivisen yksilöpsykoterapian toteuttamistapa–erikoislääkärin vahva sitoutuminen ja keskeinen rooli–on epätarkoituksenmukaisella tavalla siirtynyt myös näihin uusiin hoitoihin, minkä seurauksena îlastenpsykiatria tarvitaan työyksikön kaikissa toiminnoissa.
--------------- Lastenpsykiatria 2.
Lainaus Jorma Pihan pääkirjoituksesta osa 2.
Lastenpsykiatrisen toiminnan painopisteen siirtyminen pois sosiaalitoimen kasvatusneuvoloista terveydenhuoltoon on ollut hankalaa, mikä näkyy ennen kaikkea lastenpsykiatrien mutta myös toimintakentän muiden ammattilaisten vaikeutena tehdä työnjakoa lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon ja sosiaali- ja terveydenhuollon perustasoisen toiminnan välillä. Voi olla, että erikoissairaanhoitoon on siirtynyt toimintakäytäntöjä, jotka oikeastaan kuuluvat perustasolle. Samanaikaisesti yleisiksi tulleet lasten oikeuspsykiatriset ongelmat, joissa yhdistyvät lastenpsykiatriset, sosiaaliset, oikeudelliset ja poliisityöhön liittyvät näkökulmat, hämärtävät lastenpsykiatrien tehtäväkenttää. On kuitenkin huolestuttavaa, jos lastenpsykiatrien tavaksi tullut oman toimenkuvan laaja-alaisuuden korostaminen pohjautuu rajanvedon ja perustehtävän määrittämisen vaikeuksiin.
Näkemykseni mukaan lastenpsykiatrian erikoislääkäreiden virat kuuluvat julkisella sektorilla ensi sijassa terveydenhuollon palvelujärjestelmään. Lastenpsykiatrien toimenkuvan selkiyttämiseen tarvitaan sopimusta siitä, mitä lastenpsykiatriseen erikoissairaanhoitoon oikein kuuluu. Tämä on välttämätöntä hoitoketjujen toimivuudenkin kannaltakin. Tarkempaa työnjakoa tarvitaan kuitenkin myös erikoissairaanhoidon omissa lastenpsykiatrian työryhmissä. Sen sijaan, että lastenpsykiatri henkilökohtaisesti sitoutuu monenlaisiin tehtäviin ja pitkäkestoisiin hoitoihin, hänen tulisi julkisessa palvelujärjestelmässä toimia työryhmän johtajana ja vastata ensisijaisesti diagnostiikasta ja hoitosuunnitelmista sekä tarjota konsultaatioita työryhmän muille ammattilaisille.
JORMA PIHA, professori, ylilääkäri jorma.piha@tyks.fi Turun yliopisto ja TYKS:n lastenpsykiatrian klinikka Linnankatu 9 B 62 20100 Turku
Kirjallisuutta
Arajärvi T. Suomalaisten lastenpsykiatrien koulutuksen vaiheita. Kirjassa: Kaivosoja M, toim. Lapsen etu. 30 vuotta lastenpsykiatrista työtä ja tutkimusta Suomessa. Lastenpsykiatrian tutkimussäätiön julkaisu 1. Jyväskylä: Gummerus 1986, s. 99–103.
Piha J. The status of child and adolescent psychiatry in EU- and EFTA-countries. Eur Child Adol Psychiatry 1997;6:116–8.
Piha J, Almqvist F. Child psychiatry as an academic and clinical discipline in Finland. Nord J Psychiatry 1994;48:3–8.
Artikkelin tunnus: duo93313 (A2242477)
© 2012 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
------------- - Psykiatriaa?
Lastenpsykiatria 2. kirjoitti:
Lainaus Jorma Pihan pääkirjoituksesta osa 2.
Lastenpsykiatrisen toiminnan painopisteen siirtyminen pois sosiaalitoimen kasvatusneuvoloista terveydenhuoltoon on ollut hankalaa, mikä näkyy ennen kaikkea lastenpsykiatrien mutta myös toimintakentän muiden ammattilaisten vaikeutena tehdä työnjakoa lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon ja sosiaali- ja terveydenhuollon perustasoisen toiminnan välillä. Voi olla, että erikoissairaanhoitoon on siirtynyt toimintakäytäntöjä, jotka oikeastaan kuuluvat perustasolle. Samanaikaisesti yleisiksi tulleet lasten oikeuspsykiatriset ongelmat, joissa yhdistyvät lastenpsykiatriset, sosiaaliset, oikeudelliset ja poliisityöhön liittyvät näkökulmat, hämärtävät lastenpsykiatrien tehtäväkenttää. On kuitenkin huolestuttavaa, jos lastenpsykiatrien tavaksi tullut oman toimenkuvan laaja-alaisuuden korostaminen pohjautuu rajanvedon ja perustehtävän määrittämisen vaikeuksiin.
Näkemykseni mukaan lastenpsykiatrian erikoislääkäreiden virat kuuluvat julkisella sektorilla ensi sijassa terveydenhuollon palvelujärjestelmään. Lastenpsykiatrien toimenkuvan selkiyttämiseen tarvitaan sopimusta siitä, mitä lastenpsykiatriseen erikoissairaanhoitoon oikein kuuluu. Tämä on välttämätöntä hoitoketjujen toimivuudenkin kannaltakin. Tarkempaa työnjakoa tarvitaan kuitenkin myös erikoissairaanhoidon omissa lastenpsykiatrian työryhmissä. Sen sijaan, että lastenpsykiatri henkilökohtaisesti sitoutuu monenlaisiin tehtäviin ja pitkäkestoisiin hoitoihin, hänen tulisi julkisessa palvelujärjestelmässä toimia työryhmän johtajana ja vastata ensisijaisesti diagnostiikasta ja hoitosuunnitelmista sekä tarjota konsultaatioita työryhmän muille ammattilaisille.
JORMA PIHA, professori, ylilääkäri jorma.piha@tyks.fi Turun yliopisto ja TYKS:n lastenpsykiatrian klinikka Linnankatu 9 B 62 20100 Turku
Kirjallisuutta
Arajärvi T. Suomalaisten lastenpsykiatrien koulutuksen vaiheita. Kirjassa: Kaivosoja M, toim. Lapsen etu. 30 vuotta lastenpsykiatrista työtä ja tutkimusta Suomessa. Lastenpsykiatrian tutkimussäätiön julkaisu 1. Jyväskylä: Gummerus 1986, s. 99–103.
Piha J. The status of child and adolescent psychiatry in EU- and EFTA-countries. Eur Child Adol Psychiatry 1997;6:116–8.
Piha J, Almqvist F. Child psychiatry as an academic and clinical discipline in Finland. Nord J Psychiatry 1994;48:3–8.
Artikkelin tunnus: duo93313 (A2242477)
© 2012 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
-------------Psykoterapiakoulutusta ei valvo kukaan.
Mot ohjelma esitetty 5.9.2011.
Ohjelman sisältö, sekä kommentit joita on 126 kpl.
http://blogit.yle.fi/mot/psykoterapiakoulutusta-ei-vahdi-kukaan
--------- - Valemuistot.
Psykiatriaa? kirjoitti:
Psykoterapiakoulutusta ei valvo kukaan.
Mot ohjelma esitetty 5.9.2011.
Ohjelman sisältö, sekä kommentit joita on 126 kpl.
http://blogit.yle.fi/mot/psykoterapiakoulutusta-ei-vahdi-kukaan
---------Valemuistot hajoittaa perheitä.
"Skeptikko 3/93. Maaliskuussa 1992 joukko tunnettuja psykologeja perusti säätiön FMS.
Säätiön tarkoitus on vastustaa nopeasti kasvavaa ja epäilyttävää muotiterapiaa, joka hajoittaa tuhansia perheitä, tuottaa potilaalle elinikäisiä arpia ja särkee viettomien vanhempien ja sukulaisten sydämiä.
Kohteena on itseasiassa 1990- luvun mielenterveysongelma, joka alkaa Freudista, kun hän vielä käytti hypnoosia.
Freudin menetlmät uusiokäyttöön. Sadat huonosti koulutetut terapeutit alkoivat käyttää Freudin hylkäämiä menetelmiä".
Helsingin Sanomissa 17.10.2010 artikkelissa Lama iski lastensuojeluun lasten huostaanotttotilasto kertoi, että huostaanotot alkoivat kasvaa vuonna 1995 noin 5 prosentin vuosivauhtia.
Voidaan pohtia löytyykö Varpu Huoli Pride ym projektien taustalla Skepsis lehdessä viitattu Freudin hylkäämien teorioiden käyttöönotto Jenkeissä vuonna 1992?
Vuonna 1996 julkaistiin kirja Lapsi aikuisten armoilla. Neuvoloille ja opettajille jaettiin uudet ohjeet tarkkailla läheisiä. Toisinsanoen alkoi vanhempien syyllistäminen ja etenkin lasten isien syyttäminen avioerotilanteissa oman lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Jan Guilloun ohjelmassa Noitien aika käynnistyi pedofilijahti vuonna 1992.
Linkki Skepsis lehden artikkeliin. Jokainen pohtikoon, levisivätkö edellämainitut projektit Suomeen 1990 luvulla?
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/skepsis/valemui.html
-------------------------------
- Anonyymi
Missäs tää kyrpä asuu ?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut
Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/1911284Miettimisen aihetta.
Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.1221128- 48854
- 70850
Just nyt mä
En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman53780Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle
Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva50715- 33682
- 60679
- 50665
- 52657