Onnelliset moku-parit, kertokaa tarinanne

Paljo olla sellaisia tarinoita.

onnellisessa parisuhteessa olevat ovat mielummin täällä hiljaa, koska kaikki tyrmätään heti ja katkerat sekä kateelliset eivät voi suoda sitä toisille...näinhän se Suomessa on...

Ongelmista on enemmän puhuttavaa kuin siitä, kun menee hyvin. Tämän palstan perusteella voisi kuvitella, että ulkomaalaisen kanssa ei voi muodostaa pysyvää parisuhdetta, mutta todellisuudessa skaala on laajempi.

Mulla on syntyjään vietnamilainen mies, jonka olen tuntenut reilut 20 vuotta. Mies tuli Suomeen kiintiöpakolaisena. Yhdessä on eletty ja koettu monenlaista.

Ollaan molemmat aika sopuisia, vaikka välillä kipinöitäkin sinkoaa. Mä olen
valitettavasti hieman pitkävihaista tyyppiä, mutta on tässä jo pahimpia särmiä hiottu. Ollaan molemmat jouduttu pohtimaan näkemyksiämme sukupuolirooleista, parisuhteesta, vanhemmuudesta ja perheestä ehkä keskivertoa enemmän ja löydetty omat tapamme toimia.

FIN-IRQ:in kanssa samaa mieltä. Itsekin olen ollut jo vuosia onnellisessa suhteessa Irakin kurdin kanssa, ja monta kertaa vastaillut näihin kyselyihin. Silti AINA joku heittää jotain alatyylistä ja provokatiivista kommenttia, ihan niinkuin KAIKKI ulkomaalaiset tai kurdit olisivat pettäjiä ja huijareita. Ihan yhtä paha yleistys kuin "kaikki suomalaiset miehet ovat juoppoja".

Me eletään ihan tavallista parisuhdetta, iloineen ja suruineen, välillä ylämäkiä ja välillä alamäkiä. Riidellään ja sovitaan, pussataan ja mökötetään. Eipä tämä suhde juuri mitenkään eroa entisistä suhteista suomalaisten miesten kanssa.

Kell' onni on, se onnen kätkeköön. ;)

No siis me tavattii tuol Helsingin steissil, kysees siis Irakin kurdi :) yhes jo 4kk ja kihlat suunnitteil :) Ihana ihminen, ei todellakaa mikää kaikkee paneva ja mustis niinku kurdeista usein sanotaa :o Ei se kyl käy viel töis mut kaikki aikanaan!

"Kel onni on , se onnen kätkeköön", ei sitä aina , varsinkaan tälle palstalle tule vilkastua. Sitä on kivempaa jutella pienemmissä ryhmissä täällä netissä.

Ihan olen onnellisesti naimisissa ollut jo yli 4v Tunisialaiseni kanssa. Mies on töissä ja se tekee hyvää hänen itsetunnolleen.

Terveisiä vaan entisille kanssakeskustelijoilla , elämä hymyilee :-)

Ootte työ edelleenkin hauskoja poikia.

Ihan on rakastunut vieläkin minuun, sattuu poijjalla olemaan periaatteita. Tyttölöitä änkee netintäydeltä ja esittelee niitä minulle. Onhan se hyvä että muutkin tykkää, niin voin minäkin tykätä.

Voi kuule Rakas Watson, ihan mies tyttärenään tytärtä pitää ja huolella suojelevaa isä-roolia on vetänyt. Ole sinä huolettä, niin olen minäkin, et pääse insestistä syyttelemään.

Katotaan sitten vuodenpäästä :-) muuttuuko ääni kellossa, ei ainakaan vielä mitään merkkejä.

Onhan meitä, vaan eipä juuri tänne viitsi mitään kommentoida. 20 yhteistä vuotta on jo eletty ja eteenpäin mennään :D

Minä olen onnellisessa parisuhteessa afrikkalaisen miehen kanssa. Ollaan oltu yhdessä yli 10 vuotta. Mutta turha tosiaan näitä stooreja on tänne kertoa, kun pelkkää shittiä sataa niskaan.

Suomi-Haiti pari ja onnellisesti yhdessä jo useamman vuoden. Tavattiin opiskelujen parissa. Ei merkittäviä kulttuurieroja, kaikesta selvitty puhumalla.

Täällä ilmoittautuu erittäin onnellinen moku-pari!

Olemme nuoria, yhdessä nyt reilut pari vuotta eikä meillä ole koskaan ollut minkäänlaisia ongelmia erilaisten taustojemme tai kulttuuriemme vuoksi. Kumppanini on kristitty, itse olen ateisti.
Emme tappele, petä, riitele, lyö tms. Kunnioitamme toisiamme ja toisen kulttuuria.
Olemme hyvin rakastuneita, romantiikka kukoistaa. Päivääkään ei kulu ettenkö olisi onnellinen hänen kanssaan.
Olemme paljon tekemisissä ja yhteydessä kumppanini ghanalaisen perheen kanssa ja muutenkin kaikin puolin tosissamme sekä sitoutuneena toisiimme tässä suhteessa.

hmm... 8 vuotta Irakilaisen kanssa. Varmaan me ollaan ihan normi pariskunta. Kaikkea kökköä on mahtunut matkan varrelle mutta niistä selvitty kun annettu toisillemme aikaa ja ymmärrystä. Lapsia meillä on neljä kappaletta... Ei olla intohimoisen rakastuneita, enemmän sellaista lämpöistä toisesta välittämistä. Elämä on arkista, mutta enpä usko lähteväni tästä mitään sateenkaaria jahtaamaan kun kuitenkin kaikki perusasiat kunnossa ja lapsiakin useampi. Eiköhän me jatkossakin yhdessä vanheta:)

5 vuotta olen ollut naimisissa Itä-Afrikkalaisen naisen kanssa ja meillä on 2 lastakin, meillä menee erittäin hyvin, molemmat opiskellaan maisterin tutkintoja ja molemmat myös töissä, vaimo kylläkin on nyt äitiyslomalla. Vasta ostettiin talo jossa asustellaan sovussa.

Suomalainen mies ja Itä-Afrikkalainen nainen

Minä olen onnellisesti naimisissa Itä-Eurooppalaisen miehen kanssa. Kulttuurieroja on mutta olen kokenut ne lähinnä rikkautena. Välillä on tietysti rankkaakin ja ainakin alussa ns. itsestäänselvistäkin asioista piti keskustella aika paljon.Mutta toisaalta sitä kautta opimmekin toisistamme tosi paljon, ja koen tuntevani nykyisen mieheni paljon paremmin kuin kenetkään entisistä kumppaneistani. Ja pikkuhiljaa vuosien mittaan meille on alkanut muodostua ihan "oma" kulttuuri ja tavat.
Miehen "ulkomaalaisuutta" ei juuri tule edes ajateltua, hän kun on muuten niin samanhenkinen ja samalla aaltopituudella ja nyt vuosien yhdessäolon jälkeen hän on niin luonnollinen osa elämääni, etten ollenkaan edes osaa ajatella häntä ulkomaalaisena.

Itse seurustelen nyt kuudetta vuotta egyptiläisen miehen kanssa (häät suunnitelmissä ensi keväälle). Opiskelujen tiimoilta tavattiin ja ollaan vieläkin valtavan onnellisia. :) Ensimmäinen vuosi oli täyttä 'huumaa', rakastuttiin niin tulisesti. Tokana vuonna läpikäytiin kasvukipuja - uskon että itse aiheutin suurimman osan riidoista, kaikki läheiset epäili miehen motiiveja ja aloin itsekin uskoa niitä. Mutta niistä päästiin yli ja sen jälkeen kaikki on ollut taas mahtavaa. :) Ollaan valtavan rakastuneita vieläkin ja ollaan sekä parhaita ystäviä että rakastajia. :) Mies on erittäin romanttinen ja näyttää rakkauttaan sanojen ja tekojen kautta - joten tunnen itseni tosi onnekkaaksi. Meillä on myös samanlainen huumorintaju ja aina tosi paljon hauskaa yhdessä. Isompia riitoja meillä ei ole, mutta tottakai pientä kinastelua niinkuin kenellä tahansa parilla. Mutta meidän voimavara on myös se että kaikki ongelmat ratkaistaan aina rauhallisesti keskustelemalla.

Asutaan kolmannessa maassa joten ulkomaalaisuus ei ole oikeastaan noussut esille, sillä täällä minä olen ihan yhtä ulkomaalainen. Molemmat puhuu erittäin sujuvaa englantia joten mitään kommunikointivaikeuksia ei todellakaan ole. Molempien perheille meidän suhde on ehkä ollut vähän vaikeampi, mutta ainakin ulospäin kumpikin puoli on alkujärkytyksen jälkeen suhtautunut meihin tosi hyvin kun ovat nähneet miten onnellisia ollaan yhdessä.

Ollaan puhuttu paljon tulevaisuudesta ja esimerkiksi lapsista, ja aika yhteiset sävelet meillä tuntuu olevan. En siis usko että tulevaisuudessakaan meille mitään isompia kriisejä tulisi. Molemmat halutaan asua jatkossakin jossain kolmannessa maassa jonka kulttuuri sopii meille molemmille paremmin kuin Suomen tai Egyptin. Toki siteet kummankin kotimaahan pidetään vahvoina, perheiden luona vieraillaan ja jos lapsia joskus tulee niin halutaan että he tuntevat olevansa kotonansa niin Suomessa kuin Egyptissä, vaikka meidän kotimaana onkin joku kolmas maa. Ja toki halutaan että lapset oppivat alusta asti suomea ja arabiaa vaikka englanti meidän kotikieli onkin.

Eli summa summarum, hyvin menee. :) Mutta kel onni on, se onnen kätkeköön!

Nigerialaisen miehen kanssa 8 vuotta yhdessä, josta viisi vuotta naimisissa. Lapsia kaksi. Hyvin on mennyt, vaikka kaikki näillä keskustelupalstoilla etenkin tuntuvat tuntevan nigerialaiset paremmin kuin minä.
Jokaiseen parisuhteeseen kuuluu ylä ja alamäkiä, ja moku suhteessa ne varmaan helposti korostuvat. Kompromisseja olemme molemmat saaneet tehdä osaltamme, mutta onneksi ollaan molemmat hyviä keskustelemaan.

Ihanaa lukea onnellisia tarinoita.
Itse olen kovastikin onnellinen, tosin vasta yhteisen matkamme alkupäässä (8kk yhteistäkulkua). Kun lukee tarinoita palstoilta, meinaa vaipua epätoivoon: tällaisessa maassako todella asun ja haluanko edes, että mieheni näkee tätä kaikkea. Hän haluaa tulla ja kokea ja nähdä mistä minä tulen, koska minäkin olen nähnyt ja elänyt hänen maassaan, vasta sen jälkeen katsomme missä voimme olla yhdessä.

Rakkaus on asia,jota ei voi suunnitella, se vain tapahtuu. Ja se ken uskaltaa, voi paljon elämässään nähdä, kokea ja tuntea.

Me ollaan suomi-ghana pariskunta, yhdessä 8 vuotta ja ollaan onnellisia. Molemmat töissä, vapaa-aika vietetään yhdessä. Ei ole ollut edes riitoja koskaan, erimielisyyksiä joistain asioista. Tänne kirjoitan ensimmäistä kertaa, kaikkihan täällä aina lytätään, koska ulkomaalaisen kanssahan ei missään tapauksessa voi olla onnellinen tai suhde ei voi onnistua. Näinhän sukulaisenikin epäilivät kun menimme naimisiin vuoden seurustelun jälkeen. Pahansuopia ja kyynisiä, oikein oksettavia. Emme ole enää yhteyksissä moneenkaan sukulaiseen, en jaksa kunnella joka kerta samoja asioita "nii, eiks sun mies olekin muslimi ja sillä saa olla 4 vaimoa" Ei ole, on kristitty ja sehän ei heidän päähänsä mene! Kukaan mustahan ei voi olla kristitty...kaiken huippu kun veljeni kysyi "onko Ghanassa kaupunkeja"...voi ziisus...savimajassako kaikki asuu...miten voi ihmiset olla niin sivistymättömiä!

Italialisen miehen kanssa seurusteltu joulukuussa 3vuotta, yhdessä asuttu nyt vuosi. Koskaan ei ole mennyt tämän paremmin :) Suomalaisista miehistä on myös kokemusta aiemmista parisuhteista, valitettavasti ainoastaan negatiivista näin kun jälkeenpäin miettii..

Kurdi-Suomi pari, yhdessä 6 vuotta. Ihan hyvin kaikki rullaa, kuten avioparien arki yleensä ylä- ja alamäkineen. Miksi moku-parien avioliitoista kysellään "oletteko onnenllisia?", mutta ei suomalaisten?

Mieheni palveli merijalkaväessä kun tutustuin häneen netin kautta. Löysin sattumalta ilmoituksen missä etsittiin kirjekavereita etc. Ilmoitus oli kiinnostavalla tavalla kirjoitettu ja otin yhteyttä. Meni kauan että miehen palvelus loppui ja hän pääsi palaamaan Irakista Hawaiille (missä tukikohta sijaitsee). Sieltä sitten suomeen ja tutustuimme toisiimme rauhassa. Eikä pelottanut viitaten aikaisempiin heti-nyt-suhteiden alkuihin. Olemme nyt onnellisesti naimisissa ja kahden lapsen vanhemmat. En ole katunut tätä päivääkään!

Kolme vuotta tulee täyteen eestiläisen naisen kanssa. Sujuu kuin tanssi. Isompi otos suomalaisista, valitettavasti negatiivista.