Voiko ihminen keksiä täysin uuden asian?
Tähän ei lasketa mitään kehiteltyä tai luonnosta otettua.
Ei tulta, televisiota, näppäimistöä, sähköä tms. johdettuja asioita. Vaan aivan uuden ja ennennäkemättömän ja kokemattoman asian. Google ei tiennyt:P
Uusi keksintö?
alipaineoktaavi
29
145
Vastaukset
- vuosisadan loppu
Oliko näin että kaikki merkittävimmät elämyskeksinnöt tv, tietokone jne keksittiin jo 1900-luvulla. Tämän vuosisadan merkittävin keksintö voi olla fuusiovoimala.
- alipaineoktaavi
Ei kun täysin uusi. Koko ihmiskunnan historian ajalta.
Nämä elämyskeksinnöt kehittyivät jostain, tv- elävä kuva- valokuva- -maalaus- luolapiirrokset jne.
Fuusiovoimalakin on kehittnyt, energian tarve- 'sähkö'- (löydettiin pienet asiat, miksroskooppi yms.) - fuusiovoimala
Tuohon on mahdoton vastata. MIkäli ei voi edes tietää asiaa mitä ei ole keksitty, niin miten kysymykseen voi vastata..sanotaan nyt vaikka reofhahfofan, jos veikata pitää
- alipaineoktaavi
Tää ei ollut tietokilpailukysymys:) En tiä itsekkään, siksi kyselen.
Joskus pienempänä tulin siihen lopputulokseen, että sellainen olisi ilmapallo.
Uusia sanoja voi toki keksiä laittamalla kirjaimia peräkkäin, mutta koska kirjaimet on jo keksitty, niin ei, sen pitäisi olla aivan uutta. Ja sille pitäisi tietenkin keksiä vielä asia.
Hirveästi puhutaan uusista keksinnöistä, mutta nykyisin ne ovat vain uusia versioita. Aloin miettiä, onko yhtään ainoaa uutta asiaa.
Voiko ihminen keksiä uutta, vai onko se vain kehitellyt ja ottanut olemassaolevaa. - 11+13=24
alipaineoktaavi kirjoitti:
Tää ei ollut tietokilpailukysymys:) En tiä itsekkään, siksi kyselen.
Joskus pienempänä tulin siihen lopputulokseen, että sellainen olisi ilmapallo.
Uusia sanoja voi toki keksiä laittamalla kirjaimia peräkkäin, mutta koska kirjaimet on jo keksitty, niin ei, sen pitäisi olla aivan uutta. Ja sille pitäisi tietenkin keksiä vielä asia.
Hirveästi puhutaan uusista keksinnöistä, mutta nykyisin ne ovat vain uusia versioita. Aloin miettiä, onko yhtään ainoaa uutta asiaa.
Voiko ihminen keksiä uutta, vai onko se vain kehitellyt ja ottanut olemassaolevaa.Mielestäni tämä on kysymys, johon ei voi vastata. Kuten jo edellä mainittiin, emme voi tietää onko jotain "keksimättä".
Mutta jos haet takaa sitä, että Jumala olisi olemassa siksi, ettei ihminen voi keksiä mitään "täysin uutta", niin mielestäni se ei kuulosta uskottavalta. Aluksihan "jumalina" palveltiin mm. Aurinkoa ja Kuuta, koska huomattiin niiden vaikutus luonnon kiertokulkuun. Lisäksi ihminen on jo ennen Jumalaa "luonut" eli synnyttänyt uutta elämää, joten ei ole lainkaan outoa, että käsitykset persoonallisesta "kaiken luojasta" ovat syntyneet. - 11+13=24
11+13=24 kirjoitti:
Mielestäni tämä on kysymys, johon ei voi vastata. Kuten jo edellä mainittiin, emme voi tietää onko jotain "keksimättä".
Mutta jos haet takaa sitä, että Jumala olisi olemassa siksi, ettei ihminen voi keksiä mitään "täysin uutta", niin mielestäni se ei kuulosta uskottavalta. Aluksihan "jumalina" palveltiin mm. Aurinkoa ja Kuuta, koska huomattiin niiden vaikutus luonnon kiertokulkuun. Lisäksi ihminen on jo ennen Jumalaa "luonut" eli synnyttänyt uutta elämää, joten ei ole lainkaan outoa, että käsitykset persoonallisesta "kaiken luojasta" ovat syntyneet."Lisäksi ihminen on jo ennen Jumalaa "luonut" eli synnyttänyt uutta elämää"
Ja korjaan heti tämän, koska joku tähän kuitenkin puuttuu. Eli siis: "Lisäksi ihminen jo ennen Jumalan keksimistä "luonut" eli synnyttänyt uutta elämää." - alipaineoktaavi
11+13=24 kirjoitti:
"Lisäksi ihminen on jo ennen Jumalaa "luonut" eli synnyttänyt uutta elämää"
Ja korjaan heti tämän, koska joku tähän kuitenkin puuttuu. Eli siis: "Lisäksi ihminen jo ennen Jumalan keksimistä "luonut" eli synnyttänyt uutta elämää."En hae takaa sitä, tosin siihen vissiin mentiin. Mutta en silti puhu yhdestä Jumalasta, enkä sitä kautta yritä todistaa sen olevan totta, vaan ylipäätänsä jumaluuksista ja henkiolennoista.
Ja nimenomaan ihmisen kehityksen ja historian kautta. Aurinko ja Kuupalvonnallekkin täytyy olla Syy, miksi ja mistä. Mikä ihmisessä tuottaa tämän asian. Kannattaa vilkaista evoluutiopsykologiaa kanssa vähän.
Kysymyksiä, jos sielu-henki-minä on aivosähkökäyriä, niin miksi meillä on termi henki. Ei ihminen voi käsittää sellaista, mitä ei ole ympäristössä?
heh, ja miksi ihminen kuvittelee niin helposti joka aikakausi, että on tekniikan huipulla ja kaikki on jo keksitty:)
Näihin ollaan nyt paneuduttu tuolla alhaalla
- Xx
Enpä usko. Kaikki uudet oivallukset ja keksinnöt syntyvät jo olemassaolevan tiedon pohjalta. Se tieto on niiden rakennusaineena, ja sen osia sitten vain yhdistellään uudella tavalla ja kehitetään eteenpäin.
Tietysti uusi oivallus voi syntyä sattumalta. Ehkä joku muinaisihminen sai sattumalta syntymään tulen, kun vaikkapa hankasi kahta puunpalasta toisiinsa.
Ei hänellä kuitenkaan olisi ollut mitään käsitystä siitä, mitä tuli on ja mihin sitä voi käyttää, ellei hänellä olisi jo ollut salaman sytyttämistä paloista saatua tietoa tulesta. Hän olisi vain säikähtänyt ja luullut sitä ehkä jonkin hengen ilmestymiseksi, ja asia olisi jäänyt siihen.
No, ehkä hän olisi ryhtynyt sillä tavalla kutsumaan henkeä, ja siitä olisi honattu, että kysessä on sama ilmiö kuin metsäpaloissa (olisi varmaan saatu 'sivutuotteena' syttymään tulipaloja). Siitä taas olisi tiedetty, että tuli lämmittää ja pelästyttää eläimiä, ja sitä olisi ruvettu käyttämään siihen tarkoitukseen, kunhan olisi ensin opittu rajoittamaan se tiettyyn paikkaan, ja sitten joltakin olisi jäänyt vahingossa tulen vierelle lihapala, joka olisi kypsynyt. Lihapala olisi jätetty syömättä, koska sen olisi ajateltu menneen pilalle, ja sitten myöhemmin kun tuore liha oli lopussa ja ruokaa vähän, sitä lihapalaakin syötiin ja huomattiin että se oli säilynyt syötävänä vaikka ei ollut enää ihan tuore. Aikaisemmin se liha piti jättää eläimille tai pilaantumaan, mitä ei jaksettu syödä heti (varsinkin jos oli kuuma), mutta nyt se voitiin käsitellä kestämään kauemmin. Ja niin edelleen...
Sama pätee henkisten asioitten kohdalla. Uudet oivallukset syntyvät aiemman ymmärryksen pohjalta.- alipaineoktaavi
Mistä ihminen voisi sitten keksiä henkisen asian. Periaatteessa, jos sitä ei ole olemassa, niin miten sillä voi selittää yhtään mitään?
Ymmärrän, että on pitänyt keksiä selitys, miksi salama lyö, mutta jos ei ole tajua hengestä tms. niin miten ihmeessä ajatukselle laitettiin henki, Ukkosenjumala, Zeus tms.? Jos jotain ei ole olemassa, niin sille ei voi antaa nimeä?
Voisimme ajatella, että ihminen ei silloin tiennyt aivosähkökäyristä mitään, joten selitys tuli sille, ilman, että ihminen tiesi, että aivosähkökäyrä oli oikeasti se jumala. Mutta Periaatteessa jos käsitystä henki ei ole, niin selitys ontuu. Käsite olisi pitänyt loogisesti olla pilvi tai kukkka tms. olemassa oleva asia.
"tuntuu" on hassu asia käsitteiden muodostumisen kannalta, jos tunnetta ei ole.
"henki" on hassu asia käsitteiden kannalta, jos henkeä ei ole. - Xx
alipaineoktaavi kirjoitti:
Mistä ihminen voisi sitten keksiä henkisen asian. Periaatteessa, jos sitä ei ole olemassa, niin miten sillä voi selittää yhtään mitään?
Ymmärrän, että on pitänyt keksiä selitys, miksi salama lyö, mutta jos ei ole tajua hengestä tms. niin miten ihmeessä ajatukselle laitettiin henki, Ukkosenjumala, Zeus tms.? Jos jotain ei ole olemassa, niin sille ei voi antaa nimeä?
Voisimme ajatella, että ihminen ei silloin tiennyt aivosähkökäyristä mitään, joten selitys tuli sille, ilman, että ihminen tiesi, että aivosähkökäyrä oli oikeasti se jumala. Mutta Periaatteessa jos käsitystä henki ei ole, niin selitys ontuu. Käsite olisi pitänyt loogisesti olla pilvi tai kukkka tms. olemassa oleva asia.
"tuntuu" on hassu asia käsitteiden muodostumisen kannalta, jos tunnetta ei ole.
"henki" on hassu asia käsitteiden kannalta, jos henkeä ei ole.Tottakai tuon tulen aikaansaaneen ihmisen piti olla jo niin paljon henkisesti kehittynyt, että eli laumassa, jolla oli usko henkiin. Nimittäin jos hän uskoi saaneensa aikaan hengen ilmestymisen.
Arvelen, että siinä vaiheessa kun tulen käyttö keksittiin, uskottiin jo jonkinlaisiin henkiin. Tämä on vain arveluni, kun en tiedä.
Ihmiskunnan henkinen kehitys on mennyt samalla tavalla kuin menee yksittäisen ihmisen henkinen kehitys. Ihan pienellä lapsella se on vielä aivan alkeellinen. Kokemuksia ja tietoa karttuu, ja niiden pohjalta syntyy uusia oivalluksia ja uutta tietoa.
Pienelle lapselle maailma on animistinen. Kaikki siinä on elävää, myös eloton ympäristö. Kaikella on 'sielu' tai 'henki'. Näin on myös alkeellisissa luonnonuskonnoissa. Vähitellen nämä 'henget' ovat kehittyneet luonnonjumaliksi, kuten esimerkiksi ukkosenjumalaksi. Ne taas ovat kehittyneet abstraktimmiksi jumaliksi, kuten sodan tai rakkauden jumaliksi. Tuosta polyteismistä on sitten siirrytty vähitellen monoteismiin, yksijumalaisuuteen. Uusi on aina syntynyt jo olemassaolevan pohjalta. - alipaineoktaavi
Xx kirjoitti:
Tottakai tuon tulen aikaansaaneen ihmisen piti olla jo niin paljon henkisesti kehittynyt, että eli laumassa, jolla oli usko henkiin. Nimittäin jos hän uskoi saaneensa aikaan hengen ilmestymisen.
Arvelen, että siinä vaiheessa kun tulen käyttö keksittiin, uskottiin jo jonkinlaisiin henkiin. Tämä on vain arveluni, kun en tiedä.
Ihmiskunnan henkinen kehitys on mennyt samalla tavalla kuin menee yksittäisen ihmisen henkinen kehitys. Ihan pienellä lapsella se on vielä aivan alkeellinen. Kokemuksia ja tietoa karttuu, ja niiden pohjalta syntyy uusia oivalluksia ja uutta tietoa.
Pienelle lapselle maailma on animistinen. Kaikki siinä on elävää, myös eloton ympäristö. Kaikella on 'sielu' tai 'henki'. Näin on myös alkeellisissa luonnonuskonnoissa. Vähitellen nämä 'henget' ovat kehittyneet luonnonjumaliksi, kuten esimerkiksi ukkosenjumalaksi. Ne taas ovat kehittyneet abstraktimmiksi jumaliksi, kuten sodan tai rakkauden jumaliksi. Tuosta polyteismistä on sitten siirrytty vähitellen monoteismiin, yksijumalaisuuteen. Uusi on aina syntynyt jo olemassaolevan pohjalta.No se on periaatteessa nykyvinkkelistä ihan sama, milloin henki keksittiin, ellei se selitä sitä, miten.
Ja miten voi olla henkistä kehitystä, jos ei ole henkeä.
Jossain keskustelussa uskonnonopetuksesta -enmuistakuka- sanoi, ettei lapsella ole synnynnäistä jumaluskoa.
Voidaan ajatella mielikuvitusta. Mutta mistä se tuli, ja miksi se liitti asiat jumaluuksiin? Mielikuvitus edelleenkin riittää ihmisellä mielestäni vain olemassaolevien asioiden kehittämiseen ja havainnointiin.
Toisaalta, ajatus tarvitsisi ehkä vastaukseksi minä-käsityksen/kokemuksen selittämisen, mitä evoluutiopsykologia pohtii. Sitä kun ei ole (vielä) niin asia taitaa jäädä uskon varaan.
- Xx
Animistinenkin käsitys maailmasta vaatii tietysti jo tietyn henkisen tason. En tiedä, missä iässä se alkaa kehittyä lapsella. Onko yksivuotiaalla siitä jo alkeita?
Samalla tavalla se on kehittynyt ihmiskunnalla, kun on siirrytty vähitellen eläimen tasolta ihmisen tasolle. Voihan sitä olla jo kehittyneemmillä eläimilläkin.
Henkinen kehitys on sama kuin psyykkinen kehitys.
Mielikuvitus on ratkaiseva tekijä uusien oivallusten synnyssä. Se yhdistelee uudella ja usein yllättävällä tavalla ennestään tunnettuja asioita ja saa niistä ja niiden pohjalta syntymään uutta.- Xx
Tämä oli vastaus alipaineoktaavin 10:19 kirjoittamaan viestiin.
- alipaineoktaavi
Kylläkyllä. Samaa mieltähän minä olen tuosta kehityksestä. Mielikuvituksen kehittymistä on tietenkin vaikea tutkia ennen kielen kehitystä. Vaikea sanoa, milloin mielikuvitusaivosähkökäyrä alkaa rullaamaan, ellei sille ole keksitty paikkaa aivoissa. Voi olla että on, tai että ollaan lähellä.
Mutta henkiseen ja psyykkeelliseen tarvittaisiin vielä se "minä"- vastaus sieltä evoluutiopsykologiasta ja se, että yhdistellään tunnettuja asioita, tekee hirveän monimutkaiseksi sen, että ihminen keksisi jumalolennon "tyhjästä".
Saako tästä jo loogisen päätelmän, jos ihminen on keksinyt hengen, se voi keksiä uutta?
Mikä voisi olla henkisen keksinnön esi- isä.
- Xx
Noin yksivuotiaana lapsi muistaakseni irrottautuu symbioosistaan sen verran, että tajuaa jo jossain määrin olevansa erillinen olento. Sitä en muista, miten erillistyminen ja minän kehitys siitä eteenpäin jatkuu.
Animistinen käsitys maailmasta tulee ymmärtääkseni siitä, että on oppinut kokemuksesta, että elävät olennot (ihmiset ja eläimet) toimivat ja reagoivat ja niillä on aikeita ja tunnetiloja. Ne saattavat tehdä sitä ja tätä, olla ystävällisiä tai vihaisia jne. Tuon siirtää sitten koskemaan kaikkea ympärillä, koska ei osaa vielä erottaa, mikä on elollista ja mikä elotonta. Eräässä kyselyssä monet setsemänvuotiaatkin pitivät vielä pilviä ja tuulta elävinä, koska ne liikkuvat.
Tähän kaikkeen tarvitaan jo tietysti jonkinlainen käsitys erillisestä minästä.
Luulen, että 'henkien' keksiminen liittyi muistin kehitykseen. Jokin aika sitten äiti oli tässä, mutta nyt häntä ei näy. Silti hän on mielessäni niinkuin hän olisi tässä. Tai eilen satoi, mutta nyt paistaa aurinko. Silti se sade on mielessäni niinkuin se olisi tässä. Miten äiti tai sade voivat olla poissa mutta samalla tässä?
Tuosta ei ole enää kovin pitkä matka siihen, että ihmisillä ja asioilla on 'henki'. Se voi 'inkarnoitua' mutta myös liikkua näkymättömänä.
Tämä voi olla ihan soopaa. Tuli vain mieleen, että asia saattaisi olla näin.
Joka tapauksessa mielikuvitus perustuu muistiin, josta se ottaa aineksensa. Eläimillä ei ole ihmisten käyttämää symbolista kieltä, mutta muisti niillä voi olla hyväkin. Onkohan niillä minkäänlaista mielikuvitusta, vai tarvitseeko siihen symbolien tajua?- Xx
Aina mä panen nämä viestit väärään paikkaan. Tämän piti olla viestiin ajalta 10:46.
- alipaineoktaavi
Niin, mutta vaikka lapsi luulee olevansa yhtä vanhemman kanssa, ei se tarkoita, että sillä olisi henki, mikäli aatellaan aivotoimintaa. Ja koska henkeä tai minää ei ole erillisenä olemassa käsittääkseni ateismissa, niin aivotoiminta on ainoa selitys. Toinen on toinen ja minä olen minä. Se voi selittää minän kehityksen, mutta henkiolennon keksimisen? Johtaisiko ihminen siitä, että kun tuo toinen voi olla pois, niin voi olla joku, joka on pois kokoajan ja vielä joskus tulla fyysittömänä paikalle... vaikea homma tämä analysointi..
Kehitys etenee niin, että lapsi kuvittelee vanhemman olevan täysivoipa, että se kykenee kaikkeen. Olisiko tässäkin se, että pitäisi periaatteessa uskoa omien vanhempien olevan jumaluus, joka kuolee sitten vain pois. Luonnollinen kehitys ilman henkeä, olisi siis se, että on fyysinen idoli.
Muisti on hyvä analyysi, miten sen voisi selittää, siihen tulee luonnollisena osana ajan selitys. Muuten pelkän muistin voisi kumota sillä, että norsullakin on hyvä muisti, senkin pitäisi uskoa jumaluuksiin. Mutta käsittääkö norsu aikaa?
Toisaalta muistin pitäisi yhtälailla romuttaa kaikki. Jos ihminen muistaa, että aina pilvisellä säällä tulee ukkosta, niin... ja jos ihminen muistaa, että puu kasvaa, kun siemen on ilmestynyt, niin...
Mutta koska muisti on tunnetusti lyhyt.. aikaan sidottuna. - alipaineoktaavi
Xx kirjoitti:
Aina mä panen nämä viestit väärään paikkaan. Tämän piti olla viestiin ajalta 10:46.
Paina sitä vastaa nappia siitä viestin alta, silloin se laittaa vastauksen kommentin perään. Älä kirjoita siihen näkyvään viestikenttään, silloin se laittaa viestin alimmaksi.
- Xx
alipaineoktaavi kirjoitti:
Niin, mutta vaikka lapsi luulee olevansa yhtä vanhemman kanssa, ei se tarkoita, että sillä olisi henki, mikäli aatellaan aivotoimintaa. Ja koska henkeä tai minää ei ole erillisenä olemassa käsittääkseni ateismissa, niin aivotoiminta on ainoa selitys. Toinen on toinen ja minä olen minä. Se voi selittää minän kehityksen, mutta henkiolennon keksimisen? Johtaisiko ihminen siitä, että kun tuo toinen voi olla pois, niin voi olla joku, joka on pois kokoajan ja vielä joskus tulla fyysittömänä paikalle... vaikea homma tämä analysointi..
Kehitys etenee niin, että lapsi kuvittelee vanhemman olevan täysivoipa, että se kykenee kaikkeen. Olisiko tässäkin se, että pitäisi periaatteessa uskoa omien vanhempien olevan jumaluus, joka kuolee sitten vain pois. Luonnollinen kehitys ilman henkeä, olisi siis se, että on fyysinen idoli.
Muisti on hyvä analyysi, miten sen voisi selittää, siihen tulee luonnollisena osana ajan selitys. Muuten pelkän muistin voisi kumota sillä, että norsullakin on hyvä muisti, senkin pitäisi uskoa jumaluuksiin. Mutta käsittääkö norsu aikaa?
Toisaalta muistin pitäisi yhtälailla romuttaa kaikki. Jos ihminen muistaa, että aina pilvisellä säällä tulee ukkosta, niin... ja jos ihminen muistaa, että puu kasvaa, kun siemen on ilmestynyt, niin...
Mutta koska muisti on tunnetusti lyhyt.. aikaan sidottuna.Nyt taisin tippua lopullisesti kärryiltä. Tuntuu kuin olisit koko ajan kirjoittanut yhtä ja tarkoittanut jotain muuta, jota ajat takaa. On hankala vastata, jos ei tiedä mitä toinen tarkoittaa, ja arvailla en viitsi.
Esimerkiksi, mitähän mahdat tarkoittaa hengellä? Minä olen puhunut siitä 'hengestä' tai 'hengistä', minkä ihminen uskoo olevan elollisilla (ja elottomilla) tai yliluonnollisilla olennoilla. Kysymys kun on nyt ollut siitä, miten ihminen keksi 'henkien' olemassaolon.
Vedit tähän mukaan ateismin ja puhuit sen yhteydessä hengestä tai uskon puutteesta sen olemassaoloon, ja siksi putosin kärryltä. Tarkoitat tässä yhteydessä hengellä ilmeisesti jotain muuta mitä minä olen sillä tarkoittanut.
Varmaankin on niin, että kun joku ihminen tai asia voi olla omassa mielessä läsnä vaikka se on fyysisesti poissa, sille kuvitellaan 'henki', ja seuraava askel on sitten kuvitella sellainen olento, joka on aina näkymätön.
Nykyään ajatellaan, että ihmisten jumalusko on peräisin uskosta vanhempien kaikkivoipaisuuteen, mutta tuo ajattelu johtuu mielestäni pitkälti länsimaisesta hyvinvoinnista. Elämä on niin turvallista, että ihmiset eivät tunne välttämättä tarvitsevansa henkien tai jumalten antamaa suojaa. Niin ei ole ollut ennen eikä ole usemmissa maailmankolkissa vieläkään. Turvattomassa elämässä ihminen tajuaa heikkoutensa ja tarvitsee ihmisiä vahvempia voimia avukseen.
Nii-in, miten mahtanee ajantajukin kehittyä? Monia henkisiä kykyjä ihminen tarvitsee ennenkuin pystyy käyttämään mielikuvitusta. - alipaineoktaavi
Xx kirjoitti:
Nyt taisin tippua lopullisesti kärryiltä. Tuntuu kuin olisit koko ajan kirjoittanut yhtä ja tarkoittanut jotain muuta, jota ajat takaa. On hankala vastata, jos ei tiedä mitä toinen tarkoittaa, ja arvailla en viitsi.
Esimerkiksi, mitähän mahdat tarkoittaa hengellä? Minä olen puhunut siitä 'hengestä' tai 'hengistä', minkä ihminen uskoo olevan elollisilla (ja elottomilla) tai yliluonnollisilla olennoilla. Kysymys kun on nyt ollut siitä, miten ihminen keksi 'henkien' olemassaolon.
Vedit tähän mukaan ateismin ja puhuit sen yhteydessä hengestä tai uskon puutteesta sen olemassaoloon, ja siksi putosin kärryltä. Tarkoitat tässä yhteydessä hengellä ilmeisesti jotain muuta mitä minä olen sillä tarkoittanut.
Varmaankin on niin, että kun joku ihminen tai asia voi olla omassa mielessä läsnä vaikka se on fyysisesti poissa, sille kuvitellaan 'henki', ja seuraava askel on sitten kuvitella sellainen olento, joka on aina näkymätön.
Nykyään ajatellaan, että ihmisten jumalusko on peräisin uskosta vanhempien kaikkivoipaisuuteen, mutta tuo ajattelu johtuu mielestäni pitkälti länsimaisesta hyvinvoinnista. Elämä on niin turvallista, että ihmiset eivät tunne välttämättä tarvitsevansa henkien tai jumalten antamaa suojaa. Niin ei ole ollut ennen eikä ole usemmissa maailmankolkissa vieläkään. Turvattomassa elämässä ihminen tajuaa heikkoutensa ja tarvitsee ihmisiä vahvempia voimia avukseen.
Nii-in, miten mahtanee ajantajukin kehittyä? Monia henkisiä kykyjä ihminen tarvitsee ennenkuin pystyy käyttämään mielikuvitusta.Niin siis puhuin tuossa minä-henki-sielu yhdistelmästä, mistä ei puhuta/ uskota ateismissä, eli ihmisen henkipuolesta, vaan kaikki on aivosähkökäyriä.
Periaatteessa siitä voi puhua usealla tasolla, sillä jos ihmisellä on henki tai ihmisen jossain ympärillä on jokin henki, niin luonnossa voi olla henki. Ihminen ei tosin varmaan voi tietää mitään hengestä, ellei sillä ole sitä itsellä, koska sellaista asiaa ei voi tajuta. Niinkuin sonnille ei voi selittää keltaista.
Siinä seuraavassa askeleessa kuvitella se henki, joka on sitten aina näkymätön, on jotain ontuvaa. En tahdo millään tavalla teilata tai tingata, koska tästä asiasta voi ja saa olla monta mieltä, mutta en pääse itse eteenpäin ajatuksen kanssa, jos en keskustele asiasta.
Tulee monta kysymystä, miksi ihmeessä ihminen näin tekisi, vaikka siihen pystyisi. Eikö olisi loogisempaa ja evoluution kannalta kannattavampaa elää syy-seuraus suhteessa ympäristöön. Ainakin jos puhumme niin varhaisista ajoista.
Toinen kysymys herää ajassa. Ihmiskunta on niin nuori, ja jumaluudet niin moniuloitteisia, että olisiko ollut aikaa tällaiseen?
Jos moni ihminen ei ole saanut samaa ajatusta yhtä aikaa, (siis voi olla että muutama, sitä tapahtuu jatkuvasti) Se ajatus täytyisi levittää ja hyväksyttää muilla ihmisillä. Koska elettiin heimoissa ja laumoissa, niin se levityskin on ajallisesti ongelma. Ja kun vielä tietää, miten voimakkaasti vanhat ihmiset suhtautuvat uusiin ajatuksiin... - Xx
alipaineoktaavi kirjoitti:
Niin siis puhuin tuossa minä-henki-sielu yhdistelmästä, mistä ei puhuta/ uskota ateismissä, eli ihmisen henkipuolesta, vaan kaikki on aivosähkökäyriä.
Periaatteessa siitä voi puhua usealla tasolla, sillä jos ihmisellä on henki tai ihmisen jossain ympärillä on jokin henki, niin luonnossa voi olla henki. Ihminen ei tosin varmaan voi tietää mitään hengestä, ellei sillä ole sitä itsellä, koska sellaista asiaa ei voi tajuta. Niinkuin sonnille ei voi selittää keltaista.
Siinä seuraavassa askeleessa kuvitella se henki, joka on sitten aina näkymätön, on jotain ontuvaa. En tahdo millään tavalla teilata tai tingata, koska tästä asiasta voi ja saa olla monta mieltä, mutta en pääse itse eteenpäin ajatuksen kanssa, jos en keskustele asiasta.
Tulee monta kysymystä, miksi ihmeessä ihminen näin tekisi, vaikka siihen pystyisi. Eikö olisi loogisempaa ja evoluution kannalta kannattavampaa elää syy-seuraus suhteessa ympäristöön. Ainakin jos puhumme niin varhaisista ajoista.
Toinen kysymys herää ajassa. Ihmiskunta on niin nuori, ja jumaluudet niin moniuloitteisia, että olisiko ollut aikaa tällaiseen?
Jos moni ihminen ei ole saanut samaa ajatusta yhtä aikaa, (siis voi olla että muutama, sitä tapahtuu jatkuvasti) Se ajatus täytyisi levittää ja hyväksyttää muilla ihmisillä. Koska elettiin heimoissa ja laumoissa, niin se levityskin on ajallisesti ongelma. Ja kun vielä tietää, miten voimakkaasti vanhat ihmiset suhtautuvat uusiin ajatuksiin...Ai tarkoitat varmaan, että miten lapsi tai muinaisihminen on keksinyt että hänellä itsellään on henki. Se on kai tapahtunut psyykkisen kehityksen tuloksena siinä vaiheessa, kun ihminen on huomannut, että hänen ruumiinsa ja mielensä ovat eri asiat.
Ennenmuinoin kuolema kuului lauman elämään. Ihmisiä syntyi ja kuoli, elinikä oli paljon lyhyempi kuin nykyään. Kuolleista ihmisistä nähtiin, että vain heidän ruumiinsa olivat jäljellä. Heidän henkensä olivat menneet jonnekin.
Ihminen kehittyi psyykkisesti juuri siksi, että pyrki ymmärtämään paremmin syy-seuraus -suhteitaan ympäristöön. Se on ollut se ihmislajin menestyksen avain. Sen avulla pärjättiin paremmin eloonjäämis-taistelussa. Aivot kehittyivät, kun niitä käytettiin. Kehittyi henkisiä kykyjä, jotka huomattiin hyviksi, koska niiden avulla taas selvittiin paremmin. Ympäristöä, jonka suhteen piti selvitä, ei ollut vain luonto vaan myös toiset lauman jäsenet. Elämä oli nykymittapuulla raakaa. Piti kelvata laumalle, ettei se tappaisi tai hylkäisi, lauman ulkopuolella kun oli melko varma kuolema. Kehittyi sosiaalista ymmärrystä ja kykyjä.
Tarvittiin monenlaista henkistä pääomaa, ja henkinen taso nousi. Se nousi niin korkealle, että mielikuvitus alkoi jo keksiä näkymättömiä asioita.
Nykyihminen kehittyi noin 200 000 - 250 000 vuotta sitten Afrikassa. Sieltä ihmiset levisivät muualle maailmaan, Euraasiaan ja Oseaaniaan muistaakseni noin 40 000 vuotta sitten.
Tuossa ajassa ihminen itse ja hänen kulttuurinsa ovat ehtineet kehittyä paljon. Syynä lienee paljolti juuri tuo ihmislajille kehittynyt selviytymiskeino, asioitten ymmärtäminen. Sille, mitä ei vielä ymmärretty, keksittiin selityksiä. Henkiä ja jumalia tarvitiin selittämään sitä, mikä meni yli ymmärryksen.
Eri ihmisryhmät ovat olleet kosketuksissa toisiinsa ja saaneet vaikutteita toisiltaan. Niiden vaikutteiden leviäminen on tosin voinut kestää tuhansia tai vaikka kymmeniätuhansia vuosia. Mutta olihan siihen aikaa. - alipaineoktaavi
Xx kirjoitti:
Ai tarkoitat varmaan, että miten lapsi tai muinaisihminen on keksinyt että hänellä itsellään on henki. Se on kai tapahtunut psyykkisen kehityksen tuloksena siinä vaiheessa, kun ihminen on huomannut, että hänen ruumiinsa ja mielensä ovat eri asiat.
Ennenmuinoin kuolema kuului lauman elämään. Ihmisiä syntyi ja kuoli, elinikä oli paljon lyhyempi kuin nykyään. Kuolleista ihmisistä nähtiin, että vain heidän ruumiinsa olivat jäljellä. Heidän henkensä olivat menneet jonnekin.
Ihminen kehittyi psyykkisesti juuri siksi, että pyrki ymmärtämään paremmin syy-seuraus -suhteitaan ympäristöön. Se on ollut se ihmislajin menestyksen avain. Sen avulla pärjättiin paremmin eloonjäämis-taistelussa. Aivot kehittyivät, kun niitä käytettiin. Kehittyi henkisiä kykyjä, jotka huomattiin hyviksi, koska niiden avulla taas selvittiin paremmin. Ympäristöä, jonka suhteen piti selvitä, ei ollut vain luonto vaan myös toiset lauman jäsenet. Elämä oli nykymittapuulla raakaa. Piti kelvata laumalle, ettei se tappaisi tai hylkäisi, lauman ulkopuolella kun oli melko varma kuolema. Kehittyi sosiaalista ymmärrystä ja kykyjä.
Tarvittiin monenlaista henkistä pääomaa, ja henkinen taso nousi. Se nousi niin korkealle, että mielikuvitus alkoi jo keksiä näkymättömiä asioita.
Nykyihminen kehittyi noin 200 000 - 250 000 vuotta sitten Afrikassa. Sieltä ihmiset levisivät muualle maailmaan, Euraasiaan ja Oseaaniaan muistaakseni noin 40 000 vuotta sitten.
Tuossa ajassa ihminen itse ja hänen kulttuurinsa ovat ehtineet kehittyä paljon. Syynä lienee paljolti juuri tuo ihmislajille kehittynyt selviytymiskeino, asioitten ymmärtäminen. Sille, mitä ei vielä ymmärretty, keksittiin selityksiä. Henkiä ja jumalia tarvitiin selittämään sitä, mikä meni yli ymmärryksen.
Eri ihmisryhmät ovat olleet kosketuksissa toisiinsa ja saaneet vaikutteita toisiltaan. Niiden vaikutteiden leviäminen on tosin voinut kestää tuhansia tai vaikka kymmeniätuhansia vuosia. Mutta olihan siihen aikaa.Minun mielestäni, jos ajattelemme evoluution kannalta kuolemaa, olisi hassua, jos kuolemisesta johdettaisiin mieli. Koska kuolemista tapahtui jo apina- aikoina, sen pitäisi periaatteessa olla looginen johtopäätös fysiikan kehittymisen jälkeen.
Tietenkin, jos ko. aikoina on ihmetelty mielisairaita, niin se voisi selittää. Koska toinen käyttäytyy eri tavalla kuin toinen.
Mutta taas fiksummat miehet, Ylikoski ja kokkonen sanoi näin: Erityisen ongelmallisena he nostavat esiin käsitteen ihmisluonto, joka on "tieteellisesti hyödytön mutta väärinymmärryksiä tuottava". - Xx
alipaineoktaavi kirjoitti:
Minun mielestäni, jos ajattelemme evoluution kannalta kuolemaa, olisi hassua, jos kuolemisesta johdettaisiin mieli. Koska kuolemista tapahtui jo apina- aikoina, sen pitäisi periaatteessa olla looginen johtopäätös fysiikan kehittymisen jälkeen.
Tietenkin, jos ko. aikoina on ihmetelty mielisairaita, niin se voisi selittää. Koska toinen käyttäytyy eri tavalla kuin toinen.
Mutta taas fiksummat miehet, Ylikoski ja kokkonen sanoi näin: Erityisen ongelmallisena he nostavat esiin käsitteen ihmisluonto, joka on "tieteellisesti hyödytön mutta väärinymmärryksiä tuottava".Kuoleman ja kuolleitten ihmisten näkeminen synnytti uskon kuolemanjälkeiseen elämään. Apinoilla tuota ei (luultavasti) ole, koska ne eivät ole tarpeeksi kehittyneitä ajatellakseen sellaisia asioita.
Rakkaita tai muuten laumalle tärkeitä ihmisiä kuoli. Heidän henkensä yhtäkkiä vain katosi heistä, mutta sitä henkeä ei nähty. Vaikka he olivat kuolleet, heidät muistettiin ja heitä ehkä kaivattiin, ja ajateltiin heidän menneen johonkin muuhun paikkaan tai liikkuvan maailmassa näkymättöminä henkinä.
Vainajien henkien palvonta on ollut yleistä luonnonuskonnoissa. Japanin toisessa virallisessa uskonnossa shintolaisuudessa esi-isien henkien palvonta on vieläkin keskeisellä sijalla.
Usko kuolemanjälkeiseen elämään oli evoluution kannalta tärkeä. Se antoi ihmisille ihan uudenlaisen arvon. He eivät vain eläneet ja kuolleet "kuin täit", vaan jatkoivat elämäänsä fyysisen kuolemansa jälkeen. Ihminen ja hänen elämänsä muuttuivat arvokkaammiksi, ja niiden eteen oltiin valmiita näkemään enemmän vaivaa. Taas kehityttiin.
Mitähän nuo Ylikoski ja Kokkonen mahtavat tarkoittaa käsitteellä ihmisluonto? Vaikea sanoa siitä mitään, kun ei tiedä, mitä he sillä tarkoittavat. Minkä alan ihmisiä he ovat?
Ei kykene jos tarkoitat sitä, että ihminen keksisi jotakin joka olisi luonnonlakien vastainen. Olemassa olevaanhan kaikki teknologiset keksinnöt ovat tiukasti olleet, ovat ja tulevat olemaankin sidoksissa.
Hypoteeseja, filosofioita tai vaikkapa uskontoja ja sen sellaista voi keksiä ilman turhia rajoitteita,- Xx
Onhan niissä hypoteeseissa, filosofioissa ja uskonnoissa rajoite, ihmismieli. Ne yltävät vain sinne asti minne ihmisen henkiset kyvyt yltävät.
- Tottakurotta
Xx kirjoitti:
Onhan niissä hypoteeseissa, filosofioissa ja uskonnoissa rajoite, ihmismieli. Ne yltävät vain sinne asti minne ihmisen henkiset kyvyt yltävät.
Ja valitettavasti usein ihmisten henkiset kyvyt eivät riitä tulkitsemaan niitä oikein :D
Tää menee jo melko uudelle ulottuvuudelle:
http://arxiv.org/abs/1205.3909
Tulevaisuutta odotan jännityksellä.Olet tainnut kysyä samaa aiemminkin? Yleensähän kaikki uusi on jallakin tapaa kytköksissä olemassaolevaan.
Otetaan tuttu esimerkki: Galilei. Vaikka hän Kopernikuksen aurinkokeskeisen maillin vahvistikin perustui koko havainto loppujen lopuksi olemassaolevan tiedon ja havintojen uudelleen tulkintaan.
Maakeskeisessäkin mallissa, vaikka väärä olikin oli kuitenkin sen verran järkeä, että se antoi työkaluja järkeillä asioita uudelleen uuden tiedon valossa. Sen ajan käsitys taivaanmekaniikasta ei ennustanut sellaisia ilmiöitä mitä Galilei havaitsi. Jokin mätti siis. Ei ollut Galileikaan malli taivaanmekaniikasta oikea mutta aurinko ja maa vaihtoivat kuitenkin paikkaa joten muutos oli käänteentekevä. Mutta olisiko Galilei voinut luoda heliosentristä maailmankuvaa ilman tätä väärää, maakeskeistä maailmankuvaa? Tuskinpa.
"Tähän ei lasketa mitään kehiteltyä tai luonnosta otettua."
Rajauksesi ovat oikeastaan sellaiset nyt, että vastaus on: ei.
On meillä kuitenkin havaintoja joiden voidaan sanoa olevan uusia: paljon palstallakin kiistellyt tyhjiöenergia ja kvanttimekaniikka.
Kuitenkin nämäkin ilmiöt osattiin ennustaa teoreettisesti ennen kokeellista todistamista. Eivät siis uusia? Olivat tai eivät niin luonnosta havaittuja kuitenkin. Niitä ei osata kuitenkaan liittää olemassaolevaan tietämykseemme selittämällä mitä ilmiöt oikein perimmiltään ovat.
Kaikki kehitetty on luonnosta "otettu", teoria vahvistettu havainnoin tai toisin päin: havainnosta luotu teoria ja soveltamalla valmistettu hyödyke.
Jumalakaan ei kelpaa, ennenkokematohan se ei ole kun niin monet väittävät siitä kokemuksia omaavan ja jopa lukuisista eri jumalista.- vaikeaa on
"Tähän ei lasketa mitään kehiteltyä tai luonnosta otettua."
Taitaa olla noilla ehdoilla vaikeaa.
Jos miettii vaikka teleporttausta, niin luonnostahan sitä ei ole löydettävissä mutta on keksitty tieteiskirjallisuudessa ties kuinka kauan sitten. Nyt sitä on sitten kehitelty niin että vähän jo onnistuukin. Mutta sitä on kehitelty niin että ilmeisesti noilla kriteereillä ei kelpaa sekään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih577360Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j7393634Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.3742019Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.1651826- 861489
Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens841401- 911300
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä631267Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2621251- 811164