Pelko (pois?) Mitä on pelko

Pelko tappaa luovuuden.
Ellei uskalla tehdä mitään, ei mitään saavuta. Mikään ei tule valmiiksi, jos pelkää arvostelua, tai epäonnistuvansa tavoitteessaan.

Onko pelko itsesuojeluvaistoa? Sitäkin se on jos pelko estää lähtemästä pienellä purrella myrskyävälle merelle.

Rohkeus on kai se toinen ääriominaisuus joka sekin on joskus hallitsematonta.
Kun osoittaa rohkeutta omissa päätöksissään, tekee ja sanoo omasta mielestänsä oikein, vaikka siitä joku jopa loukkaantuukin, se osoittaa vain itsetuntoa ja omiin voimiinsa luottamista.
Uhkarohkeus taas ajaa sinne myrskyävälle merelle vaikka lankulla ajelehtien.

Onko pelko sisäsyntyistä? Uskon siihen, koska pieni lapsi tuntee pelkoa jäädessään yksin pimeään huoneeseen tai suljettuun tilaan.
Pelkoa ei siten voi sanoa heikkoudeksi, sehän on juuri sellainen ominaisuus joka pitää tunnustaa juuri silloin, kun sen tiedostaa ja tuntee olevansa voimaton voittamaan pelkonsa.

Korkean paikan pelkoa ja lentopelkoa tuntevia on nykyisin koulutettu, opetettu, voittamaan pelkonsa. On siis olemassa se sisäsyntyinen pelko eri asioita kohtaan.

Pelko ei ole vain ujoutta ja arkuutta, se on enemmänkin itsesuojeluvaistoa ja sisäsyntyinen voima joka kuitenkaan ei aina estä tekemästä rohkeita päätöksiä jotka tuntuvat oikeilta.

Kiitos lisäyksistä!
Pelon, arkuuden, ujouden, rohkeuden, uhkarohkeuden, ne voi todella käsittää myös eri tavoin. Minulla kai se elämäntapahtumien merkityksellisyys....kävipä niin tai näin, aina oikein päin.

Pelkofobiat sitten eri juttu. Miksi esimerkiksi monet naiset pelkäävät, inhoavat hämähäkkejä. Niitä inhoja ei minulla ole, ainoastaan kärpäsen sisätiloissa tapan ilmanmuuta, surutta, melkeinpä vihassa !!!

tappamisesta. Ota kippo kärpäsen ollessa ikkunassa,
laita päälle ja työnnä kortti sitten sen alle, vie aoimesta parvekkeen lasi-ikkunasta ulos.

Turha viha vain kuluttaa!

ja hyvä tunneskaalassamme oleva varoittaja.

Jos on relevantti pelko, sellainen johon on aihe olemassa, niin siinä ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Se on ihmisen olemassaolon yksi perusta.

Fobiat ovat asia erikseen, ne ovat pelkoa, johon ei ole aihetta.

Yksi mies oli maassa, kolme sen kimpussa. Hakkasivat ja potkivat. - Menetkö väliin puolustamaan uhria?
- Jos menet, niin olet rohkea ja voit sanoa: minä en pelkää!
Muuten aivan turhaa parran pärrytystä.

Pelko joka aiheuttaa pakokauhua, suojautumista pelkoa aiheuttavasta tilanteesta, siitä seuraa usein kriisi. Siihen ei auta sanonta Herran pelko on viisauden alku, merkitseekö se sitten sitä ettää alkaa suunnitella selviytymisstrategiaa tilanteesta ulospääsemiseen. Joskus pelkoa aiheuttaa tilanne tai elämän muutos joka on vastaanotettava aiheuttakoon se sitten pelkoa tai ei.
Tiede lehdessä oli kriisitutkijan tutkimustietoa miten selviytyä kriisistä joka aina aiheuttaa jonkinasteista pelkoa.

http://www.tiede.fi/artikkeli/579/nain_selviydyt_kun_kriisi_uhkaa

Olen kokenut kriisitilanteita elämässäni, joissa ei ole ollut mahdollista jäädä pelon valtaan vaan on heti alettava miettiä selviytymistrategiaa,toimittava sen mukaan. Pelko tulee odottamatta eri tilanteiden mukana. Jostakin mielensyövereistä sillä hetkellä pongahtaa vahva tahto selviytymiseen, joka tuottaa voimaa toimia oikein, päästä tilanteesta ulos.
Edellinen kirjoittaja toteaa: pelko on hyvä varoittaja tunneskaalassa, sitähän se on.

Jännitystä vai pelkoa jompaa kumpaa olen joskus tuntenut niin että ääreisverenkierto tuntui pysähtyneen, sormenpäät tuntuvat tunnottomilta ja sama tunne varpaissa.
Kyllä kaikki vaistot ja tunteet pitää eläessä käyttää ja tilanteita mitata eri mittareilla.
Pelko on mielestäni pahimpia kokemuksia voimaa vievää tunnetilaa, siitä selviäminen tuntuu suurelta voitolta.

Pelle Peloton on luova juuri siksi, ettei pelkää ottaa riskejä eikä epäonnistumisia, antautuu alttiiksi ihmisten naurulle ja pilkallekin, mutta uudet keksinnöt antavat hänelle rohkeutta ja intoa jatkaa.

Pelko on pääosin terveellistä ja kuuluu ihmisyyteen. Ihminen kantaa mukanaan menneiden sukupolvien tietoa ja myös tulevaisuuskuvia, pelko on ollut ihmiskunnan säilymiselle oleellinen tekijä. Erilaiset temperamentit vaikuttavat siihen, että joku on uhkarohkea rämäpää, joku arka hiirulainen. Uho ja näyttämisen halu kuuluvat nuoruuteen, mutta ainakin vitseissä raavas mies pyörtyy, kun otetaan verikoetta. Nainen kiljuu pöydällä, kun hiiri vilistää huoneen poikki. Mies esiintyy mielellään aran , pelokkaan naisen suojelijana ja puolustajana. Miehet menevät sotaan, naiset suojelevat kotona elämää, molemmat vaativat rohkeutta ja elämänuskoa.

Jos minulta kysytään, mitä pelkään, tulee ensinnä mieleen tulevien sukupolvien kohtalo. Muuttuuko ilmasto niin, että maapallolla on tukalaa elää, loppuvatko luonnonvarat, lähtevätkö kansat liikkeelle hallitsemattomasti. Lähipiirin hyvinvoinnin puolesta en ehkä konkreettisesti pelkää, mutta se on aina sydämellä.

On ollut pelottavia hetkiä, vaaratilanteita, joissa olen hetkeksi lamaantunut. Tieten tahtoen en ole etsinyt uhkarohkeutta vaativia tilanteita, vaikka monen mielestä purjehdus niitä voi sisältääkin. Vaikka on miten hyvin varautunut ja hankkinut tarvittavat taidot ja välineet, luonnonvoimat voivat yllättää eikä niille voi mitään. Kerran on ollut myrskyssä avoimella Hangon läntisellä selällä tiukka paikka , mutta selvittiinhän siitäkin, ei tarvinnut edes apua hälyttää.

Ötököitä enkä käärmeitä varsinaisesti pelkää, inho ja varovaisuus on eri asia.

Valtavan laaja tämä aihepiiri, mutta jos vielä mainitsen elämänpelon. Kaarlo Sarkian runon "Älä elämää pelkää, älä kauneutta sen kiellä " tiedän myös Susmorsiamen suosikiksi.

minne susmorsian muutaa ,

onko kohde ennestään tuntematon, jos se pelottaa, eikä ole yhtään ihme.

tutuun ja turvalliseen voi aina muttaa

Susilta jälleen ajatuksia herättävä aloitus hyvine vastausviesteineen. Jätän pohdinnat muille ja lueskelen niitä

En nyt itse usko arkalasta olevan kotoisin, mutta en uhkarohkeakaan ole. Pitäähän järkevällä tavalla vaaroja välttää.
Lievää pelonsekaista tunnetta koin viime viikolla puolukkreissulla, kun vaikeanpuoleisessa metsämaastossa kävely olikin aika tukalaa. Jalka ei noussut kunnolla mättäiden yli, tasapaino oli hataraa, pää alaspäin marjoja noukkiessa ei tuntunut lainkaan mukavalta. Ilma oli lämmin, mutta silti hikoilu ei johtunut pelkästään siitä vaan ylenmääräisestä ponnistelusta.
Jos olisivat kävelysauvat olleet mukana, ne olisivat helpottaneet liikkumista.

Melkein pelottaa jos marjat pitää alkaa torilta hakea, eikä metsään enää kykene.
Muuten olen sinut tämän luonnonlain vanhenemisen ja kuoleman suhtee
Kirjoitelkaa nyt vaan mielenkiintoisia pohdintoja.

Arkkiatri sanoi hiljattain, että kuolema ei ole paha eikä hyvä,
se vain on välttämätön.

Ajattelin sen jkuullessani, että 'välttämätön' kahdessakin mielessä. Emme voi välttää sitä, ja toisaalta onkin hyvä, ettei kukaan voi välttää sitä. On välttämätöntä, että ihmiset vanhana siirtyvät pois maapalloltamme.

Niinkin voisi sanoa, että kuolema ei ole paha eikä hyvä, se vain on.

Pelko on usein kuolemanpeloksi naamioitunutta elämänpelkoa.

Jos ihminen ei uskalla jättää lapsuudenkotiaan siirtyäkseen yksin vieraaseen kaupunkiin kouluun, sitten opiskelemaan ja elämään elämäänsä, tulemaan siksi mikä on, niin ehkä voidaan puhua elämänpelosta.

Maapallon tulevaisuus on huolestuttavaa, pelottavaakin, kun nyt on nähty se vastuuttomuus, mitä vallan ja rahan himo ihmsissä aiheuttaa.
Pelkään syntymättömien sukupolvien saavan raskaat taakat näiltä ihmisiltä kantaakseen.

Mikä tai kuka voisi nämä uhat poistaa?

.

Pelko? Sillä sanalla on monta merkitystä. Jos sanoo, että "pahoin pelkään", se ei välttämättä merkitse pelkäämistä, vaan harkintaa ko. asiassa.

Pelottelulla pyritään hallitsemaan. Siitähän koostuvat jengit, myös rikollisjengit. Jos et teen niin, siitä seuraa...Jos et tee jotakin, olet pelkuri, kelvoton jäseneksi. Rohkeus pannaan "todistamaan" teoilla, jota ei muuten tekisi. Pelottelu on laajempaakin koko yhteiskunnassa, se on alistamisen keino.

Entä rohkeus? Sehän käsitetään hyväksi ominaisuudeksi. Tyhmänrohkea ei sentään kannata olla. Jos on esim. korkean paikan kammo, ei kannata rohkeuttaan yrittää näyttää vaikka rienattaisiin ja yllytettäisiin nimittämällä pelkuriksi. Joissain töissä joutuu tekemään sellaista, jossa täytyy olla tottunut hallitsemaan itsensä. Ajan kanssa siihen voi tottua. Töitä on monenlaisia, A4 kantaminen on erilaista kuin" kakkosnelosen kantaminen.

Rohkeuden esittäminen, kova ääni on hyvin usein perimmältään pelkurin näyttelyä, omasta epävarmuudesaan selviämisyritystä. Näkyyhän sitä joskus täälläkin kirjoittelupalstoilla. Ollaan niin räväköitä, pelkäämättömiä, rohkeita, pelottelijoita....mitä sitten? Eipä paljon mitään, "tyhjät tynnyrit...jne."

Olipa kyseessä "pelkääminen tai rohkeus, tärkeintä kuitenkin on harkinta. Puhutaanhan "Herran pelostakin", niin uskonnollisessa mielessä kuin myös maallisessa. Kummatkin vaikuttavat yhteiskunnassamme. Jotakin voi kunnioittaa ja arvostaakin ja se ei vielä ole pelkäämistä.

En ole mikään pelkuri . Se kasvattaa kun on ollut yksin tultava toimeen . Ja päätökset tehtävä , ei siinä pelko auta , järki auttaa ,jos sitä on , riippuu tilanteestakin .
Mutta nyt tunnen jonkinlaista pelkoa , olen hammaslääkäeissä aina käynyt ilman pelkoa ,mutta nyt kun onkin isompi remontti tekeillä . Olen suunnitellut ,että helpommalla pääsee kun antaa ottaa pois ne hammaslääkärin toteamat kriisi hampaat joita olis aina korjattava , nyt poistetaan ne .ja uudet tilalle . Kustannusarvion olen pyytänyt ja se tulee seuraavalla kerralla 13 päivä tätäkuuta.
.
Vähän pelottaa.

Kyllä tää elämä oikeella tavalla, oikeeseen suuntaan kuljettaa, kun ei hötkyile eikä kiirehi (enää). Täältä kuljettaa tää mummobussi kolme kertaa päivässä, päätepysäkki Hervannan Duo, poimii matkan varrelta itsensä puhelimella asioittensa toimittamiseen bussin hakemaan tilanneet.
No kylläpä taas vaikeesti ymmärrettäviä, liian pitkiä virkkeitä rakentelen.
No, nelisen tuntia Hervannassa asioitani hoitelemassa viivyin, matkoineen. Jäi sitten aikaa kerrankin puolisen tuntia Duon sisäpenkillä istuskella ja ihmisiä tarkkailla. Kylläpä lämmin aalto kulki lävitseni, tää on mun paikka. Niin Hervanta, ei se penkki. Just näin se pitää olla, kaikennäköistä, kaikenväristä, kaikenlaisia vaivoja potevia, hyvin-hyvin "originelleja" ihmisiä kulki ohitseni. Jokaisesta saisi varmaan elämänkertakirjan kirjoitettua, väki on niin kerrassaan erilaista kuin missään muualla.

Vajaan kuukauden kuluttua kuulun minäkin "joukkoon tummaan" ja olen siitä hyvin iloinen. Jostain luin, että yli 30.000 ihmistä päivittäin Hervannassa liikkuu, kanta-asukkaat, työssäkäyvät, opiskelijat jne.

Hienoja oivalluksia oottekin täällä kirjoitelleet. Tuosta pelosta vielä sen verran, että kun sen intuitioni, vaistonvaraisen käyttäytymiseni kanssa olen niin pitkälle päässyt, tuntuu, että yhä vapaampi voi olla pelosta...kaikki "onnistuu."
Mutkia matkassa pitää useinkin olla, mutta tulos oikeaan suuntaan menosta antaa selviä näyttöjä.
Aloin olla jo liiankin tottunut täällä nykyisessä hissuttelemaan, kylän pohjukassa olemaan. Liika tyytyminen ei ole hyvästä, mutta kun niin monesta asiasta on muutaman vuoden aikana oppinut , on ollut pakko oppia, luovuttamaan, on elämäänheräämisvaihe taas mielenkiintoista.
Mennyt on taas mennyttä, ja uusi alkaa,
kun oppii luottavaisin mielin elämään suhtautumaan.

Mutta nyt...omput eivät anna enää odottaa itseensä, keittelemään nyt omenasosetta, kiva edes jotain kuin silloin ennen talven varalle. Onhan marjojen ja sienien keruuajatkin aikoinaan olleet. Hyvä niin, ei tarvitse sellaisia aikoja enää kaihoilla.

Meille miehille, aika monelle ainakin, tuo pelon tunnustaminen kaverien keskuudessa on aika vaikeaa. En tiedä miksi.
Tai ehkä siksi, kun toisesta sanotaan "onpa se rohkea", niin se kalskahtaa hienolta, mutta jos sanotaan "onpa se aika pelkuri", niin.....
Toisaalta, ei tyhänrohkeakaan mikään mainoslause ole, mutta sellaiseksi monet miehet antautuvat saadakseen sädekehän ympärilleen.
Aika monet tyhmänrohkeat ovat kuitenkin saaneet puupalttoon päällensä, tai kainalosauvat kainaloihinsa.
Uskoisin, että kaikki miehetkin pöyhistelyistään huolimatta tuntevat tervettä pelkoa silloin tällöin.

Kaikille kuitenkin yhteisesti
http://www.youtube.com/watch?v=bxWGeal-KeI

Voi että oli sopivasti musiikkisi laitettu. Itelleinkin tuli mieleen sama laulu tuota otsikkoa kirjottaessani !!!

Nyt ei jaksa sannoo mittään, hidasta hommaa tuo soseen laittaminen, ja eniten vässyy kun paikallaan joutuu seisoskelemaan.

Aamuun...hei!

Linkin musiikkiesitys , onko se marssilaulun tapainen? on hyvä. Linkki avaa monia mielenkiintoisia videoita, joita kuuntelen paremmalla ajalla.

Juuri nyt on menossa 'tee ite'duuni, jossa pelko on aina läsnä, hyvin jyrkän pellikaton huolto. Tälläsia sais tehä, 45 katto asteen kulmalla!

Muutes! Olen pelänny kaikkea mahdollista 74v. Ehkä siksi olen elossa.

Olemme ilmeisesti samanikäisinä tuota laulua saaneet kuull niin paljon että mieleemme on jäänyt, kun minullakin se mieleen tuli ja olin juuri aikeissa juutuubeen mennä sitä tänne palstalle hakemaan. Varmuuden vuoksi klikkasin tuon Jopelin linkin, siellähän se olikin.
Huvitti tällainen "telepatia".

Ei Jumalaa ole pelättävä, hän on armollinen, anteeksiantava, ymmärtää meitä syntisäkkejä, ihmisinä me elämme heikkoina horjuvina taivaltamassa täällä.

Eihän tavallinen elämä ole syntistä, on kunnioitettava elämää kaikissa muodolissa ja arvostaa kaikkea mitä meillä on.

Mitä tässä enempää luetteloimaa selvää asiaa ;-DD.

Jumala ei olekkaan mikään selvä asia . Ei ainakaan minulle , eikä sitä ole vielä kukaan saanut selville .
Jos ihminen on mieleltään horjutettu ,jo lapsesta , niin helposti uskoo johonkin joka auttaisi ,jos ei ole Vanhemmista turvaa. Se onkin oikeaa pelkoa .

nottiin niitä jotka ei uskoneet että mies on ristiinnaulittu ja se on kolmasosa jumalakin sitten vielä, harhaoppisia ne olivat kerettiäiset ja ne tuomittiin ihan kylmästi kuolemaan!!

tai voiko sanoa kylmästi, kun ne poltettiin tulessa roviossa.

Lähi-idässä vieläkin kivitetään ihmisiä ja leikellään jalkovälit
jo vauvoilta.

Raakalaisia , siellä syntyi ristiinnalitsemis-oppi..

noituuskin oli parempi enne kristinuskoa suomessa . Jos johonkiin ihminen uskoo ,niin hyvään omaantuntoon . jos sitä ei ole on aika kovatyyppi , ja niitä saa pelätä.
ei ainakaan mikään uskonto ole ihmismieltä parantanut -- sittenhän näitä kirkkouskovaisia ei olisi vankiloissakaan rikollisista tapoista ja pahantekioitä siinä kun muutkin ihmiset.

Kasvatus ja opetus jo lapselle kunnioittmaan toista ihmistä ja koskemattomuutta

Sotilaat ovat menettäneet ihanvarmaan kaiken uskonsa kun tappavat toisia ihmisiä --ei tarvita kun eri usko ,tai käsky joltakin toiiselta ihmiseltä että tapa ,ei ole ihminen itsensä herra silloin , Hän on pelkuri.

Ihminen tuhoaa kaiken . ei tällaista olisi saanut Jumala luoda .. en usko raamattuunkaan mutta sekasikiö on ihminen eläimien joukossa.
Parempi kun unohtaa nämä ---ja menee nukkuun Jerrycottonin kanssa , siinä ihmisen paraskavei onneksi.

No minä vielä jatkan, että kaiketi saan tämän pelkoasian pois mielestäni näin yön avoimina tunteina.

Entäpä jos ihminen on olosuhteista johtuen niin tiukoilla, ettei saa edes pelätä.
Hän voi pelätä pelkäämistä, vaikka vain alitajuisesti. Onhan ammattiauttajienkin mielenterveysammateissa oltava tietyllä tavalla ulokopuolisena autettavien hädässä ja tuskassa, peloissa, jotta pystyisi auttamaan.
Ei autettaviin saa samastua. Jos auttaja alkaa epäillä, ettei hän pystykään olemaan luotettava auttaja, hän voi alkaa pelätä pystyvyyttään, pelätä samastumista.

Meillä jokaisella on varmasti ollut elämässämme aikoja, hetkiä, jolloin emme saa itse pelätä. On ollut yritettävä auttaa jotakuta ahdingossaan, jotta tämä selviäisi. Meidän on peitettävä omat pelkomme mahdottomankin vaikeissa tilanteissa.

Entäpä poliisi tai sotilas hurjimmissakin tilanteissa, eivät he voi näyttää pelkäämistään.....heittäytyäkö maahan parkumaan. Toisessa maailmasodassahan käytettiin mm. adrenaliinia lisäämään rohkeuden tunnetta.
Terve pelkääminen kuuluu asiaan, vaikkei se saa näkyä.

Liian monet rohkeutta vaativissa paikoissa voivat lopulta aiheuttaa ihmiselle pelon puhkeamisen. Ei pystykään enää hoitamaan tilanteita, jos hän ei vuorostaan saa purkautua pelottavien tilanteiden jälkeen. Kyllä se voi jättää traumansa. Sodassa oleva sotilas ei pystykään sotimaan, pelko puhkeaa.
Vaikeita asioita.

Takerrun nyt vielä kerran siihen kertomaani pakkolähtöön Virosta. Siis pakko Suomessa olevan tilanteen takia. Täytyihän minun pelätä ajaessani pimeässä ja myrskyssä, mutta miten pystyin suggeroimaan pelon pois. Pysähtelin usein kai jollain lailla kootakseni itseäni, automaattisesti, mutta kumman rauhallisena. Pelko piilossa.
On asioita, joita emme voi ymmärtää, tämäkin tapaus saa ajattelemaan "outoja" asioita - aivan kuin joku toinen olisi ajanut autoa vaikeimpien paikkojen yli. Vai vahva uskoko selviämiseen pakotti siihen.

Lopputoteamus....minäkin varmasti pelkään, olen pelännyt alitajunnassa, vaikken ole saanut sitä näyttää. On ollut pystyttävä olemaan pakkovahva heikompaa autettaessa, jotta joku toinen mahdollisesti selviäisi.

Mutta jos ei osaa pelätä ajoissa, ei ole mahdollisuutta pelätä ajoissa, voivat piilotetut pelotkin murtaa ihmisen.

Monet meistä ovat joutuneet olemaan se vahvin lenkki ketjussa kenties koko elämämme. Omasta luonteestamme ja aikamme kasvatuksesta johtuen selviämään itse. Onko se sittenkään ollut oikea tapa ja tarpeen....olla "rohkea" ....saa ajattelemaan.

Tuon tyyppisissä tilanteissa olen ollut usein lapsesta alkaen.

Vein pikkusiskoa hammaslääkäriin kaupunkiin, joka ei ollut ennestään tuttu.
Pelkoa siinä oli bussinkin reittien tietämisessä ja siinä oltiinko kenties jo menty ohi tietyn paikan. Niihin aikoihin oli niin vähän bussivuoroja, että odottelemaan jouduttiin pitkään, sekin herätti epävarmuuden tunteita.

En voinut näyttää 2 1/2 vuotta pienemmälle pelkoani tai epävarmuuttani. Enkä oikein puhuakaan siitä jälkeen päinkään.
Nyt taidankin puhua ekan kerran!
Kiireessä kirjoitin, sillä on varhainen lähtö.
Hyvää päivää meille kaikille!

Juuri näin kirjoittamallahan moni ihminen saa sitä tarvittavaa terapiaa.
Siinä on oltava vahvana , ettei tule teilattua . koska esm, uskonto on sellainen asia että siinä jos missä riittää fanaatikkoja , jotka eivät anna toisenmielipiteelle mitään arvoa-
Mutta nyt olenkin huomannut että meiltähän tämä käy .

Kiitos siittä

Ehkä itse olen voittanut pelkoni .

Mutta nyt kun tulin jerryn kanssa kotio aamulenkiltä oli lintu olohuoneessa , jerrykin oli fiksu eikä pelotellut sitä , sain sen kyllä pian ulos ,minä tuuletan aina reilusti kun menemme aamulla ulos .
Se oli talitintti , tulee aikainen talvi ,sitä se tietää.

Enpä ole taitanut vielä osallisuakaan tähän pelko pois ketjuun.
Nauratti tuo ullamirjamin filofosointi tuolla, että paras mennä Jerry Cottonin kanssa nukkumaan:D Ihmisen paras ystävä kun on!
No joo, eläimistä paras ystävä, mutta ihmisen asetan sen yläpuolelle, - ystävyydessäkin.

Kerron nyt sitten tässä hyväntuulisessa aamussani, enpä taija suostua pelkäämään suuremmin, kuunnellessani TV:ssä pankkienkaan kytköksiä ja asiantuntijoiden lausuntoja tilannetoitotusten aikana, Kreikat ja Espanjat saavat jonkin uskomaan, että pakoitetaanhan ne vihdoinkin korjailemaan turismin tuomaa, ja mafioosien sun roskapankkien viemää vaurauttaan, ja uudistavan vähitellen epäkohtiaan. Sen kyllä myönnän, että meinaa pinna pikkasen kipristellä tuohon jatkuvaan tilannekatsaukseen, komplisoitua kun on tajuta sen monimutkaisuutta:D
Olihan pitkä lause, saa itse pätkiä sen jos viitsii.

Onhan niitä epävarmuuksia ihmisellä, väärinymmärretyksi tuleminen on yksi, josta en pidä, mutta ei sekään aiheuta mullistusta, sitäkin kun on tahallista ja huvikseenkin!

Yleensä olen melko luottavainen, asioilla on ollut uskomattoman (sillä hetkellä) mainio tapa selvitä, niin miten - se onkin sitten sisältänyt uusia mukaviakin haasteita.
Ilman niitä ei elämä mene eteenpäin, pelko sinänsä vain jarruttaa ja hidastaa, ehkä hyväkin niin, riippuen yksilöstä ja kyvystään sopeutua. Terve,..

Jos Mammonan menettäminen menee pelonasteelle . Sillon on asiat jo huonosti ,

Nämä spekuloinnit eurosta . ei meitä taloudellisesti hetkauta . Se mitä meillä 70 on ,luulisin että maailmantilanne ei sitä miksikään muuta . Eikä ole edes pelättävä maanjäristystäkään .

Niin että siinä mielessä ei mitään hätää .
Vai onko jollakulla miljardia omistuksessa ---VITSI.

Kukapa tässä sitä mammonaa ajattelee! Taantuma on meneillään, sehän Suomen kannalta on vaakalaudalla. Niin kauan kun sijoittajat maailmalla eivät investoi Eurooppaan, jatkuu epävarmuus!
Ei taida olla Sveamamman tämänhetkisiä huolia tiedoitusvälineissä!