Sijoituksen purku

iloton12

eli liki kolmen vuoden taistelun jälkeen varmaan ollaan sen edessä. Lapsella vaikeaoireinen RAD. Lapsi tuli leikki-ikäisenä, sai terapiaa, mutta silti vaikka osa oireista on lieventynyt, lapsi (ala-asteella) uhkaa tappaa perheen toisia lapsia, saa pahoja raivareita, oikeastaan pyörittää koko perhe-elämää. Me perheen aikuiset pärjäisimme kyllä näiden oireiden kanssa, mutta muille liki samanikäisille lapsille tilanne alkaa olla liian raskas ja kohtuuton.

Haluaisin kuitenkin tätä työtä jatkaa, koska koen monessa onnistuneenikin. Oletteko te muut uskaltautuneet uuden lapsen ottoon tällaisen epäonnistuneen kokemuksen jälkeen? Kauanko olette vetäneet henkeä jne?

Olen aika hajalla, joten kokemukset olisivat tarpeen...

12

398

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • -.-

      Yks ei kelpaa, niin annetaan pois. Sitten heti uutta putkeen. Anteeks vaan mut kuulostaa aika kamalalta, vaikka varmaan vaikeaa onkin tuollaisen lapsen kanssa.

    • paljonko annat?

      Niin, kun vallalla on sijaishuollon markkinat.

    • Ikävä tilanne,

      mutta kuten olette itsekin huomanneet niin muut lapset joutuvat kärsimään.
      Oma jaksaminenkin on tärkeää eikä koko energiaansa voi antaa perheessä vain yhdelle.
      Juttele sos.tnt:n kanssa tilanteestanne. Voisin kuvitella, että kannattaa hengähtää kunnolla ja normalisoida tilanne kotona ennenkuin kyselette uutta lasta.

      Mekin olemme joutuneet luopumaan sijoitetusta juurikin kuvalemistasi syistä. Sijoituksen purun jälkeen meille sijoitettiin toinen lapsi lähes 3 vuoden päästä.
      Tämä sijoitus on jatkunut yli 10v ja tämän (nyk.teini) sijoitetun kanssa elämä on sujunut hienosti. "Hienosti" ei meidänkään tapauksessa tarkoita, ettei ongelmia olisi riittänyt, mutta muiden lasten ei ole tarvinnut pelätä väkivaltaisuutta.

      Tsemppiä ja jaksamista perheellenne!

    • p

      Päätös on varmasti raskas, voimia teille. Oman sosiaalityöntekijän kanssa kannattaa asiasta keskustella. Perhehoitoliitto järjestää aiheeseen liittyviä viikonloppuja, olisiko se teille hyvä? Löytyy perhehoitoliiton sivuilta koulutuksista, näyttäisi olevan seuraava 3.-4.11. Riittävän hyvä sijaisvanhempi – sittenkin
      Ammatillisesti ohjattu vertaisviikonloppu sijoituksen katkeamisen kokeneille sijaisvanhemmille.

    • Sijari

      Ihan ensiksi: onko kaikki psykiatrisen hoidon mahdollisuudet käytetty? Saako lapsi terapiaa? Oletteko kokeilleet theraplayta? Onko lapsi ollut lastenpsykiatrisessa tutkimuksessa sairaalajaksolla? Onko neurologiset tutkimukset tehty? RAD varmasti on olemassa, mutta se ei tarkoita, etteikö lapsi voisi olla myös neurologisesti vaurioitunut ja tarvita kuntoutusta. Onko mahdollista teidän jaksamisenne ja lapsen psykiatrisen hoidon takia harkita esimerkiksi intervallihoitoa lastenpsykiatrisella osastolla? Onko lapselle tehty kuntoutussuunnitelmaa?

      Ymmärrään vaikean tilanteesi, mutta laitokseen siirtäminen on RAD-lapselle vihoviimeinen asia. Sieltä ei tie kulje enää muualle kuin vankilaan. Siellä hänellä ei ole enää mitään mahdollisuuksia saada korjaavia kokemuksia kiintymyssuhteesta. En halua syyllistää, RAD:n on aiheuttanut laiminlyövä bioäiti, etkä Sinä, mutta onko nyt varmasti kaikki voitava tehty sen eteen, että lapsi kuntoutuisi ja voisi jatkaa perhehoidossa. Olisiko sinulla mahdollisuus saada lain määräämää minimiä enemmän vapaapäiviä ja kunnalta sijaishoitajaa, jotta itse jaksaisit näin vaikeahoitoisen lapsen kanssa? Oletteko saaneet työnohjausta ja menetelmiä lapsen raivareiden hallintaan?

      • iloton12

        Aika paljon apukeinoista on jo käytetty; theraplay käyty, myös toista vähän vastaavaa terapiaa, saamme jatkuvaa työnohjausta tilanteeseen. Nuo psykiatrian arviointijaksot ovat käymättä, mutta toivoisin sellaistenkin järjestyvän ennen lopullista päätöstä. Lomia emme ole voineet pitää, sillä lapsi ei vieraile biosukulaistensa luona, tukiperhettä olemme harkinneet, mutta toisaalta tiedämme lapsen kestävän erittäin huonosti muutoksia, niin että olisiko seuraava viikko sitten vielä kamalampi.

        Tiedän, että laitokseen joutuminen (perhekodista en tiedä) olisi tietyllä tavalla lapsen loppu. Olen lukenut paljon RAD:ista ja koen tilanteen raskaana. Ajattelimme koittavamme vielä vuoden ja jos tilanne ei helpotu, täytyy ratkaisu tehdä. kaipa me aikuiset tässä selviäisimmekin, mutta perheemme muille lapsille tilanne on kohtuuton. Emme kuitenkaan halua uhrata heidän edistymistään ja toisaalta taas biologisten lastemme oikeutta rauhalliseen lapsuuteen tämän yhden pojan vuoksi.


    • Sijari

      Lapsen pitäisi päästä psykiatriseen ja neurologiseen tutkimukseen sairaalaan ja hänelle pitäisi laatia tutkimusjakson pohjalta kuntoutussuunnitelma. Intervallihoito lapstenpsykiatrisessa sairaalassa olisi tutkimusjakson jälkeen ehkä hyvä ratkaisu. Se antaisi hoitavalle lääkärille ja muille tahoilla jatkuvaa tietoa lapsesta ja Sinulle ja perheellesi aikaa hengähtää.

      Jaksamista Sinulle ja yritä jaksaa vaatia lapselle kaikki tarvittava tutkimus ja hoito. Kotikunta voi olla nihkeä suostumaan mihinkään, mutta vaadi, vaadi ja vaadi. Pyydä kaikilta lasta hoitavilta asiantuntijoilta lausunnot tutkimusten ja hoitojaksojen tarpeellisuudesta. Olisiko mahdollista saada sosiaaliohjaajaa tai perhetyöntekijää kotikäynneille?

      • Emo

        Ei ainakaan meillä auttanut intervallihoito mitään.
        Lapsi oli entistä ahdistuneempi sen jälkeen ja joutui sairaalaan, kun oli ollut intervalli jakson ajan syömättä ja terveys ei sitä kestänyt. Sen jälkeen ei ole meiltä lasta intervallijaksolle annettu.

        Muuta apua vastaan otetaan, muttei sellaista joka vie vain takapakkia.

        Kovin on vaikeita meidänkin lapsen psyykeongelmat, varsinkin kun ne ovat alkaneet varhaislapsuudessa, aikana jolloin lapsi oli biologisilla vahemmillaan.

        On vain hatarat taustatiedot siitä mitä lapsi on kokenut, ainakin osin on kyllä kyse varhaislapsuuden traumoista .


      • maailmassa monta....
        Emo kirjoitti:

        Ei ainakaan meillä auttanut intervallihoito mitään.
        Lapsi oli entistä ahdistuneempi sen jälkeen ja joutui sairaalaan, kun oli ollut intervalli jakson ajan syömättä ja terveys ei sitä kestänyt. Sen jälkeen ei ole meiltä lasta intervallijaksolle annettu.

        Muuta apua vastaan otetaan, muttei sellaista joka vie vain takapakkia.

        Kovin on vaikeita meidänkin lapsen psyykeongelmat, varsinkin kun ne ovat alkaneet varhaislapsuudessa, aikana jolloin lapsi oli biologisilla vahemmillaan.

        On vain hatarat taustatiedot siitä mitä lapsi on kokenut, ainakin osin on kyllä kyse varhaislapsuuden traumoista .

        Niin tietty. Juuri siltä ajalta, mitä TE ette tiedä. Tuollaisen potaskan taakse voidaan kätkeä niin paljon... mitä tapahtuu sijaishuollossa. Niin. Mistäänhän ei tarvitse ottaa vastuuta.

        Mitenkähän ne adoptoidut lapset pärjää koulussa niin paljon paremmin, kuin sijoitetut lapset. Mistähän se johtuu?


      • Ota vastuu!
        maailmassa monta.... kirjoitti:

        Niin tietty. Juuri siltä ajalta, mitä TE ette tiedä. Tuollaisen potaskan taakse voidaan kätkeä niin paljon... mitä tapahtuu sijaishuollossa. Niin. Mistäänhän ei tarvitse ottaa vastuuta.

        Mitenkähän ne adoptoidut lapset pärjää koulussa niin paljon paremmin, kuin sijoitetut lapset. Mistähän se johtuu?

        No ihan sen takia, että adoptoidut lapset pääosin on jätetty ihan vauvoina johonkin kaatikselle ja siitä sitten lastenkotiin. Ja siis paremmin pärjäävät lapset, jotka ovat tulleet adoptoiduiksi alle 15 kuukauden iässä. Sijoiteut lapset ovat pääosiltaan eläneet bioperheissään avohuollon tukitoimien avulla monta vuotta ja vaurioita on syntynyt. Jos taas päästy sijaisperheeseen ihan vauvana on yleensä sikiöaikainen päihdealtistus melko varma(sitä yleensä ei ole Kiinan tai Afrikan maiden maaseuduilla, joista lapsia adoptiooon tulee) ja taas ongelmia oppimishäiriöiden kera tiedossa.

        Harmittaa, ettei omista töppäyksistä oteta vastuuta. Mitä kummaa, mun lapsi otettiin huostaan, vaikka kaikki oli niin hyvin. MItä nyt lapsen ope sanoi, ettei niin häiriintynyttä kaveria ole ennen tavannut...


    • niioh

      Sinusta ei tunnu olevn ottamaan vastuuta kenestäkään. Onko itsestäsi?

      Arvelen, että adoptiolapsia rakastetaan, mutta sijoitetuista kirnutaan vaan elinkeinoa. heille halutaan lausuntoa lausuunnnon perään, jotta saadaan enemmän hynää.

      Koskee siis osaa sijaisvanhemmista, jotka eivät ole oppineet kantamaan vastuuta itsestään. kohtelevat sitten lapsia esineinä.

      Onneksi on rakastaviakin vanhempia, mutta he eivät lapsiua näillä Suoli - palstoilla esittelekään.

    • Adoptiolapset

      Kyllä noilla adoptoiduillakin on paljon kiintymyssuhdehäiriöitä, jopa RAD-asteisiakin. Moni adoptiolapsi pääsee laitosoloista adoptiokotiin vasta leikki-iässä ja osa on päätynyt kaduilta tai kurjista kotioloista laitokseenkin vasta yli puolivuotiaana. Jo eka puoli vuotta ilman riittävää turvallista kontaktia tuttuun hoitajaan eli siis suomeksi valveilla olevan lapsen makuuttaminen pinnasängyssä ja tuttipulloruokinta muualla kuin sylissä, aiheuttaa pysyvät psyykkiset vauriot. Eivät adoptoidutkaan pärjää samantasoisesti kuin lapset keskimäärin. En tiedä, onko suurta eroa sijoitettuihin puoleen tai toiseen.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut

      Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/
      Ikävä
      191
      1274
    2. Miettimisen aihetta.

      Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.
      Ikävä
      122
      1118
    3. Mitkä on 3 viimeistä sanaa

      sun ja kaivattusi viesteilyssä? Ensin sun, sitten kaivatun?
      Ikävä
      48
      844
    4. Kai sä näät

      Ku sua katson et olen aika rakastunut. Rakkaus ei vain ole aina niin yksinkertaista
      Ikävä
      70
      840
    5. Just nyt mä

      En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman
      Ikävä
      53
      770
    6. Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle

      Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva
      Ikävä
      50
      715
    7. Kuinka hyvin tunnet mut?

      Kerro musta mies jotain.
      Ikävä
      33
      682
    8. Piristä mua ystävä

      Hyvä💫...
      Ikävä
      60
      679
    9. Hakeudu hoitoon.

      En oo kiinnostunut susta.
      Ikävä
      50
      655
    10. Nainen, mitä ajattelet minusta?

      Mitä tuntemuksia saan aikaan sinussa? :/
      Ikävä
      52
      647
    Aihe