minun tunteeni!

Olen 15-vuotias tyttö, joka käy pikku kaupungissa peruskoulun viimeistä vuotta. Olen "selviytynyt" paniikkihäiriöstä ja koulukiusaamisesa. Olin ennen rohkea,kunnioitin itseäni,iloinen,energinen ja positiivinenn kaikkien kaveri, mutta nyt mulla on noin 6 ystävää, joista 2 voin luottaa 90 prosenttisesti eli en kehenkään kokonaan.. Tämä paikka ahdistaa mua! Rakastan laulamista ja tiedän että mulla on hyvä ääni (tiedän myös että yksi noista kuudesta ystävästä on ystäväni vain lauluääneni takia) "ongelmani" on että olen kurkkuani myöten täynnä tätä paikka en ole iloinen siitä, että asun täälä, koska se tuntuu rajoittavan elämääni en saa olla se iloinen laulaja tyttö joka olen. Nyt vastaani tulee yhteishaku uusi koulu, mutta ongelmani on että pääsenkö mihinkään todistuksellani ja saanko muuttaa pois? (vanhempani pelkäävät että en pärjää ja jos paniikkikohtaukset jatkuvatkin) Miten voisin vakuttaa vanhempani että pätjään kyllä? pitääkö mun kertoa että tää paikka tuhoaa mut? Kiitos jo etukäteen (avauduin nyt tänne, koska en tiedä kelle muulle kertoisin...)