Olen elänyt läpi 1970-luvun Suomen. Peruskoululaisena. Asuin pikkukaupungin lähellä, pienessä maalaiskylässä. Silloin presidentit olivat aina Kekkosia, ja hallituksessa istuivat Kepu ja Demarit. Ei koskaan Kokoomus.
Siihen aikaan koulupojat leikkivät ulkona. Pihoilla, metsissä ja kallioilla. Ei ollut Pleikkareita, ei energiajuomia eikä YouTubea. Ei myöskään kymmeniä tv- tai radiokanavia. Radio Luxemburgin kautta kuunneltiin uusimmat hittibiisit länsimaista. YLE soitti lähinnä humppaa ja neuvostoliittolaista musiikkia.
Kylänraitilla ajoivat maitolaitureiden ohi Pappa-Tunturit, Ladat ja edellisellä vuosikymmenellä ostetut Kupla-Volkkarit, Taunukset ja Pommikone-Saabit. Prätkiäkin näkyi silloin tällöin; ne olivat ns. persevasaroita.
Vanhassa rintamamiestalossamme ei ollut vesijohtoa eikä viemäriä. Vesi kannettiin kaivosta ämpärillä, astiat äiti pesi alumiinisissa pesuvadeissa ja vessana oli ulkohuussi. Peseytyminen hoidettiin pari kertaa viikossa saunassa. Saunan takana oli vielä tilaa. Siellä nimittäin oli vain tunkio ja tyhjä nurmikkopalsta.
Kylällä oli kyläkauppa, jossa tavarat oli sijoitettu pitkän tiskin taakse. Ei meillä maalla ollut itsepalvelumyymälöitä, kaupungissa kyllä oli. Meillä kauppias ojensi tiskin takaa ostajalle sen, mitä pyydettiin. Myymäläautotkin tulivat kylälle, toinen Elannon ja toinen Sokoksen.
Kirkossa käytiin kaupungissa juhlapyhinä, ja pappi oli arvostettu ja kunnioitettu mies. Luterilaista uskoa pidettiin ihan luontevana, eivätkä lahkolaiset tai ateistit pitäneet itsestään ääntä. Islamia ei tunnettu. Maahanmuuttajia ei tietenkään maalla näkynyt, ja jos kaupungissa käydessä näki mustan miehen, se oli suuri ihmetyksen aihe. Sen ainoan mustan, joka pikkukaupungissa asui.
Ruoan teki äiti kotona suurina annoksina koko perheelle ihan raaka-aineista alkaen, ei ollut vielä pikaruokakulttuuria. Samaa perusruokaa syötiin jopa kolme päivää peräkkäin. Ei ollut perunalastuja, ei jokapäiväistä karamellin mässytystä - kun köyhässä työläisperheessä elettiin.
Lankapuhelintakaan meilllä ei ollut, ja Nokia oli vielä silloin kumisaapasfirma, ei kännykänvalmistaja. Kommunikointi sukulaisten kanssa tapahtui kirjeiden ja postikorttien kautta, Facebookin keksijä ei ollut vielä syntynytkään.
Koulussa toteltiin opettajia, ei edes purukumin jauhaminen oppitunnilla ollut sallittua, eikä toisille koululaisille puhuminen tunnin aikana. Jälki-istuntoa annettiin hyvinkin pienistä syistä, vaikkapa sarjakuvan lukemisesta oppitunnin aikana. Luokassa vallitsi rauha.
Mihin se Suomi katosi?
Elämää 1970-luvun Suomessa.
54
4797
Vastaukset
- Seventies tyle
Tässä vähän YLE:n ohjelmia 1970-luvulta muistojen verestämiseksi:
http://yle.fi/elavaarkisto/haku/#vuosikymmen/1970
Kymmenen vuotta aikaisemmin. Elämää 1960-luvun alun kauppalassa:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/somerolla_1961_32574.html#media=32575- Kuiva suu prkle
70 luvulla ei ollut olutta läheskään kaikissa kaupoissa.
Oli aikamoinen määrä kuntia jotka olivat julistautuneet kuiviksi. Kaljat piti noutaa naapuri kunnista tai kaupungeista.
Mitä enemmän kunnissa oli hengellisiä ja luterilaisia virkaihmisiä, sitä enemmän he olivat katteettomia raittiusintoilijoita - "maailman pelastajia" perkkele. - muistonsa kullakin
Kuiva suu prkle kirjoitti:
70 luvulla ei ollut olutta läheskään kaikissa kaupoissa.
Oli aikamoinen määrä kuntia jotka olivat julistautuneet kuiviksi. Kaljat piti noutaa naapuri kunnista tai kaupungeista.
Mitä enemmän kunnissa oli hengellisiä ja luterilaisia virkaihmisiä, sitä enemmän he olivat katteettomia raittiusintoilijoita - "maailman pelastajia" perkkele.Meidän kunnassa alettiin heti myymään keskiolutta kaupoissa, kun se tuli lailliseksi. Lähimpään Alkoon oli matkaa 30 kilometriä. No julkisella liikenteellä pääsi tunnin välein. Joskus pääsi juomat loppumaan, ja pimeetä alkoholia löytyi joka kylästä. Kotikyläni jo vuosikymmenten perinteen omaava yrittäjä lopetti bisneksen, ja tummat alkoivat hoitaa liiketoimintaa.
Yhdessä vaiheessa kylän miehillä oli yhteiset itsevalmistetut pontikankeittovälineet. Pontikan keitto nyt on aikaa vievää puuhaa, ja kotiviininsä, josta he sitä tislasivat, voi juoda sellaisenaankin. Kai se viinan tiputtelu oli jotain nostalgista korpikuusen kyynel-romantiikka. Heidän 15-20 litran pannu oli suunniteltu kuumennettavaksi saunan padassa ja jäähdytys tapahtui kylmävesihanan alla. Äitini ihmetteli, että mitä ihmeen säkkiä noi äijät kuljettavat polkupyöränsä tarakalla, ja takasin tulessa sitä ei ole. Löysin pannun 10 vuotta sitten isäni jäämistöstä ja vein sen metallikeräykseen.
- Kaikki muuttuu.
Parempi kysymys olisi:
Mihin se maailma katosi?- Seventies style
Ajat muuttuvat, mennyt maailma katoaa. Mutta se ei tee sitä itsekseen. Maailma ei kohtalonomaisesti vain itsekseen muutu, vaan sitä tietoisesti muutetaan, uusien sukupolvien toimesta. Kansallinen kulttuuri, trendit, arkkitehtuuri, muotoilu, musiikki, taide, teknologia, tiede, politiikka ym. ym. ei muutu itsekseen. Näin tietysti pitää ollakin. Se, mikä nykyajan lapsille on tätä päivää, on 30 vuoden päästä pelkkää nostalgista kulta-aikaa, jota ei voi saada takaisin.
Minkä puolen siitä ajasta nyt kukin muistaa... Aikaa kultaa muistot, vai mites se meni.
Mä muistan että aloin luuhata diskoissa ja kaupungilla jo 12 vuotiaana, kun oli niin helevetin tylsää. Kotona ei viittinyt olla, kun äiti ja isä joko tappeli, tai jäätävä tunnelma vallitsi. Ei sen puolen, ei isäkään viihtynyt, hän juoksi vieraissa. Ei siihen aikaan erottu, se olisi ollut hirveä häpeä koko kylälle.
Olihan se turvatonta kulkea iltaisin yksin, kun kylämme kaksi, miten sen nyt nätisti sanoisi, ylivilkasta poikaa partioivat teitä. Heidän seksuaalisuutensa kävi myös ylivilkkaan puolella, ja olisin maksanut maltaita jos siihen aikaan olisi saanut ostaa kännykän. Olisin varmaan sen takia jopa lopettanut tupakanpolton säästääkseni siihen. 12 vuotiaana olin jo nikotinisti, vaikka meidän huusholli oli juuri muuttunut niin sanotusti edistykselliseksi, eikä meidän vanhemmat eivät polttaneet sisällä kuin joskus harvoin.
Äidillä oli joskus kaksi työtä kun rahat ei muuten riittäneet. Vai pitääkö se ottaa siltä kannalta, että siihen aikaan ei sentään työttömyyttä ollut. Ei ollut kyllä yleisiä kulkuyhteyksiäkään. Kun äiti oli 36v hänestä tuli invalidi, kaatui talvella fillarilla ja selästä yksi nikama murtui. Vielä 70-luvulla selkä oli kertakäyttökamaa, ei sitä osattu korjata. Ihminen leikkauspöydällä muistutti enemmän koerottaa kuin ihmistä. Ajattele, kaksi välilevyä poistettiin, ja kolme nikamaa luudutettiin yhteen reisiluulla. Lupaa kysymättä.
Isäni silloista työtä sinäkin varmaan kaipaisit, hän oli masuunilla töissä. Niin paljon hyötyliikuntaa! Toinen käsi ei enää nouse, ja selkä loppuun kulunut.
Ai niin, niistä kouluista. Meillä oli kaksi koulua, toinen oli köyhiä varten, toisessa kävi vähän parempi väki.
Mitä sellainen vanhojen asioiden patinointi hyödyttää?- Seventies style
1970-luvulla asiat olivat monessa suhteessa huonommin kuin nykyään. Elintaso on nyttemmin noussut, ja esim. elektroniikka on halventunut. Ruoka tosin ei ole halventunut. Kaikilla ei elämä ollut 1970-luvulla ruusuilla tanssimista, ei minunkaan lapsuudenkodissani.
Silti kaipaan sitä aikaa. Sinähän tiedät; jokaisen sukupolven mielestä asiat olivat omassa lapsuudessa aina paremmin kuin nykyään... Kesätkin olivat 1970-luvulla kuumempia ja talvet lumisempia kuin 2010-luvulla... Sitä kutsutaan nostalgiaksi.
Miksi muuten 1950-70 -lukujen huonekalut ja muut sisustustarvikkeet ovat nykyään niin suosittuja, että ihmiset koluavat kirpputorit ja huutokaupat läpi, jotta voisivat sisustaa kotinsa vanhoilla huonekaluilla?!? Seventies style kirjoitti:
1970-luvulla asiat olivat monessa suhteessa huonommin kuin nykyään. Elintaso on nyttemmin noussut, ja esim. elektroniikka on halventunut. Ruoka tosin ei ole halventunut. Kaikilla ei elämä ollut 1970-luvulla ruusuilla tanssimista, ei minunkaan lapsuudenkodissani.
Silti kaipaan sitä aikaa. Sinähän tiedät; jokaisen sukupolven mielestä asiat olivat omassa lapsuudessa aina paremmin kuin nykyään... Kesätkin olivat 1970-luvulla kuumempia ja talvet lumisempia kuin 2010-luvulla... Sitä kutsutaan nostalgiaksi.
Miksi muuten 1950-70 -lukujen huonekalut ja muut sisustustarvikkeet ovat nykyään niin suosittuja, että ihmiset koluavat kirpputorit ja huutokaupat läpi, jotta voisivat sisustaa kotinsa vanhoilla huonekaluilla?!?Jokaista aikakautta varmaan yhdistää se seikka, että moni asia on nyt huonommin kuin ennen. Ja että moni asia on nyt paremmin kuin ennen. En oikein näe mitään järkeä haikailla menneitä kun voi nauttia ja elää nyt tässä tuotanoinniin paskassa :)))
Jos sinä kaipaat sitä aikaa, niin kertoisiko se ehkä enemmän siitä tilassa missä silloin elit? Taisit silloin olla onnellinen. Ja se että minä en kaipaa, kertoo varmaan omasta tunnetilasta silloin.
Voi olla että olin vain ja pelkästään tuhma kun halusin palauttaa sut maan pinnalle liitelemästä. Liidä vaan, ihan vapaasti. Mutta varo ettei tuuli vie :)- muistonsa kullakin
Seventies style kirjoitti:
1970-luvulla asiat olivat monessa suhteessa huonommin kuin nykyään. Elintaso on nyttemmin noussut, ja esim. elektroniikka on halventunut. Ruoka tosin ei ole halventunut. Kaikilla ei elämä ollut 1970-luvulla ruusuilla tanssimista, ei minunkaan lapsuudenkodissani.
Silti kaipaan sitä aikaa. Sinähän tiedät; jokaisen sukupolven mielestä asiat olivat omassa lapsuudessa aina paremmin kuin nykyään... Kesätkin olivat 1970-luvulla kuumempia ja talvet lumisempia kuin 2010-luvulla... Sitä kutsutaan nostalgiaksi.
Miksi muuten 1950-70 -lukujen huonekalut ja muut sisustustarvikkeet ovat nykyään niin suosittuja, että ihmiset koluavat kirpputorit ja huutokaupat läpi, jotta voisivat sisustaa kotinsa vanhoilla huonekaluilla?!?" Sinähän tiedät; jokaisen sukupolven mielestä asiat olivat omassa lapsuudessa aina paremmin kuin nykyään... "
Mä en ole koskaan ajatellut, että lapsuuden ajat olis jotenkin parempi kuin nykyinen tai tuleva. Itseasiassa sellainen menneen hehkuttelu on oikeastaan vähän ärsyttävää. Lapsuudessa muistan kun vanhat ihmiset kaakattivat: Ei ennen sitä eikä tätä ja voi tätä nykyaikaa.
Eniten minua harmitti menneessä lasten ja nuorten alistettu asema, joka tietenkin korjaantui iän karttuessa ja itseluttamuksen kehittyessä. Elämässä oli niin paljon pakkoa, toisten sanelemaa, rajoituksia ja rangaistuksia ja liian vähän omasta itsestä lähtevää. Se kuului osittain siihen aikaan ja osittain se johtui tavallista vanhemmista vanhemmistani. Tämän päivän ajan henki ja elämä sopivat minulle paljon paremmin, enkä kaipaa mennyttä.
Muoti kiertää sykleissä. Kun joku vaate- tai huonekalutrendi on myyty ihmisille, se lanceerataan pois tuomalla jotain toisenlaista markkinoille. Edellinen tyyli saadaan näin vanhanaikaiseksi, ja ihmiset ostavat taas uutta tavaraa. Uutta ei voi loputtomiin keksiä, siksi muotia ammentamaan myös menneestä. Jotta tavara menisi kaupaksi, käyttökelpoisen menneen idean pitää olla sen verran vanhaa, että suurin osa kuluttajista on ehtinyt heittää ne jo pois. Kierrätysaate ja pyrkimys yksilöllisyyteen on lisännyt vanhojen vaatteiden ja huonekalujen hyödyntämistä, ei niinkään nostalgia.
Olen huomannut uonekalujen jalkojen muodon seuraavan housunpunttien linjaa pienellä viiveellä. Samoin vaateväritys on näyttänyt siirtyvän sisustukseen vähän jälkijunassa. Voi olla, että vaihe-ero on nykyään pienempi. Tällä hetkellä 1970-luku alkaa olla vaatteissa pois muodista ja kasaria lämmitellään. Huonekaluissa on vielä 1970-lukua.
Mulla on 1950-60 lukujen huonekaluja, koska silloin muotoilun ja työn laatu olivat korkeat. Seitkytluvun huonekalut ovat selvästi huonompia ja levyrakenteisia. - SeijaSIni-ex
m.miina kirjoitti:
Jokaista aikakautta varmaan yhdistää se seikka, että moni asia on nyt huonommin kuin ennen. Ja että moni asia on nyt paremmin kuin ennen. En oikein näe mitään järkeä haikailla menneitä kun voi nauttia ja elää nyt tässä tuotanoinniin paskassa :)))
Jos sinä kaipaat sitä aikaa, niin kertoisiko se ehkä enemmän siitä tilassa missä silloin elit? Taisit silloin olla onnellinen. Ja se että minä en kaipaa, kertoo varmaan omasta tunnetilasta silloin.
Voi olla että olin vain ja pelkästään tuhma kun halusin palauttaa sut maan pinnalle liitelemästä. Liidä vaan, ihan vapaasti. Mutta varo ettei tuuli vie :)Allekirjoitan ensimmäisen kappaleen: "Jokaista aikakautta jne." (Eilen illalla kirjoitin muutakin - kandee kurkata postilootaan ihan ajan kanssa)
Olisi paljonkin muisteltavaa 70-luvusta, mutta koira katselee sen näköisenä, että pakko lähteä ulos, vaikka mittari näyttää miinus kahtakymmentä .
t. SeijaSIni SeijaSIni-ex kirjoitti:
Allekirjoitan ensimmäisen kappaleen: "Jokaista aikakautta jne." (Eilen illalla kirjoitin muutakin - kandee kurkata postilootaan ihan ajan kanssa)
Olisi paljonkin muisteltavaa 70-luvusta, mutta koira katselee sen näköisenä, että pakko lähteä ulos, vaikka mittari näyttää miinus kahtakymmentä .
t. SeijaSIniJaha! Eikun into piukeena... :))
Muista villahousut! Mun onneksi meidän piskistä on tullut sohvatyyny :)- Elintasoa lasketaan
Seventies style kirjoitti:
1970-luvulla asiat olivat monessa suhteessa huonommin kuin nykyään. Elintaso on nyttemmin noussut, ja esim. elektroniikka on halventunut. Ruoka tosin ei ole halventunut. Kaikilla ei elämä ollut 1970-luvulla ruusuilla tanssimista, ei minunkaan lapsuudenkodissani.
Silti kaipaan sitä aikaa. Sinähän tiedät; jokaisen sukupolven mielestä asiat olivat omassa lapsuudessa aina paremmin kuin nykyään... Kesätkin olivat 1970-luvulla kuumempia ja talvet lumisempia kuin 2010-luvulla... Sitä kutsutaan nostalgiaksi.
Miksi muuten 1950-70 -lukujen huonekalut ja muut sisustustarvikkeet ovat nykyään niin suosittuja, että ihmiset koluavat kirpputorit ja huutokaupat läpi, jotta voisivat sisustaa kotinsa vanhoilla huonekaluilla?!?"Miksi muuten 1950-70 -lukujen huonekalut ja muut sisustustarvikkeet ovat nykyään niin suosittuja, että ihmiset koluavat kirpputorit ja huutokaupat läpi, jotta voisivat sisustaa kotinsa vanhoilla huonekaluilla?!? "
Nyt kuule valehtelet.
Ei ne kelpaa ilmaiseksikaan. Takkaan ne saa pilkkoa. Kaikki kierrätyskeskukset on kattoa myöten täynnä tuollaista.
Kokemuksella: pienempään asuntoon pakosta muuttava.
- muistonsa kullakin
Mulla on vähän toisenlainen kuva 1970-luvusta. Asuin minäkin pienessä maalaiskylässä muutaman kymmenen kilometrin päässä keskikokoisesta kaupungista, ja pressat olivat juu ihan samat. Minun aikanani oli vielä kansakoulu ja oppikoulu. Aloitin kouluni 6 vuotiaana vuonna 1963.
Meilläpäin myös tytöt leikkivät kallioilla ja metsissä, eivät pelkästään pojat. Radio Luxemburgia kuuntelimme ja naapurin isommilla pojilla oli levysoitin ja levyjä. Nauhotimme heidän pikkuveljensä kanssa salaa jotakin musaa c-kaseteille.
Auto-ja mopokanta olivat varmaan samaa, paitsi että tehtaan omistajalla oli hieno kärry ja toisen omistajan pojilla oli kummallakin Volvo Amatsonit.
Vanhempani olivat teollisuustyöläisiä ja isäni oli rakentanut 50-luvulla rintamamiestalon. Puukeskuslämmitys oli, sisään tuli kylmä vesi ja nykästävä vesivessakin oli. Sauna oli samassa rakennuksen kellarikerroksessa. Kiuasta lämmitettiin pari kertaa viikossa, vesipataa useammin. Suihkun ja lämpimän veden hanasta saimme seitkytluvun puolen välin paikkeilla, kun lämmitys vaihdettiin öljyyn.
Kauppoja oli 2-3, ja niissä oli alkuun tiskintakaa myynti, mutta siirtyivät 1970-luvun alkupuolella itsepalvelutyylisiksi.
Kirkossa ei käyty muuten kuin häissä, hautajaisissa ja koulun pakollisilla reissuilla. Koulun uskonnon opettajana oli paikallinen kirkkoherra. Hänelle soitettiin suuta ja hänestä piirreltiin pilakuvia luokan seinälle. Kotikylässäni asui eräs jo eläkkeellä oleva työväen raittiusliikkeen aktivisti, jonka kerrottiin olevan teosofi. Hän piti lasten kerhoa. 1971 löysin kuntamme pääkirjastosta itämaisia uskontoja käsittelevän kirjan, jonka lainasin. Omaksuin siitä monta elämänohjetta, jotka vaikuttavat elämääni vieläkin.
Meilläkin äiti teki itse ruuan perusruoka-aineista, joista osa oli kasvatettu itse. Ruoka oli kaavamaista perusruokaa: standardikeittoja, tavanomaisia kastikkeita, munamaidolla liimattuja laatikoita jne. Pullaa ja hiivaleipää leivottiin kerran viikossa. Karkkia syötiin harvakseltaa. Pieni karkkiaski silloin tällöin riitti. Makeisten syöminen lisääntyi, kun menin naapurikylään oppikouluun, ja kulkuneuvoja odotellessa lorvittiin joutilaana kauppojen edessä.
Meillä oli puhelin seitkytluvulla. Jotkut naapurit kävivät soittamassa meiltä ja maksoivat puhelunsa.
Aloitin oppikoulun 1967. Lukukausimksut oli ja kirjat piti ostaa itse. Kuljetin alkuun kirjoja kotiin ja tein kaikki läksytkin. Pikkuhiljaa aloin jättää turhat kirjat kouluun ja tein vain annetut tehtävät, lopulta tehtävät tehtiin välitunnilla, ja koululaukku oli kevyt.
1970-1973 koulussa oli toisinaan villin lännen meininki. Moni luokkakaverini jäi luokalleen, ja pari heppua erotettiin koulusta määräajaksi, yksi vissiin kokonaan. Itse olin sieltä kilttien ja hunsvottien välimaastossa, ja hoidin kouluasiat laskelmoidusti liikoja pingottamatta ja jatkoi lukioon. Jälki-istuntojakin rapisi. Otin yhden jälki-istuntolähetteen muistoksi sanomalla, että kadotin sen. Näihin lähetteisiin tietty väärennettiin tietty itse vanhempien allekirjoitus. Lintsaustakin harrastettiin. Muutama vuosi myöhemmin hulinointi meni pois muodista ja peruskouluun siirryttiin rauhallisemmissa merkeissä.- Seventies style
Meilläkin oli naapurina erään pikkutehtaan johtaja. Hänellä oli kaksi poikaa, joista nuorempi oli luokkakaverini monen vuoden ajan. Johtajan perheellä oli 400 neliön omakotitalo, jossa oli uima-allas ja poikien bileitä varten oma disko.
Sillä pojalla oli jo teini-ikäisenä Ski-doo -lumikelkka, jolla hän veteli korskeasti pitkin kylän keskellä ollutta valtavaa peltoa, jonka hänen isänsä veli, ökyisäntä, omisti. Myöhemmin isi hankki hänelle vuoden 1959 siipi-Cadillacin, kun sellaiset olivat muotia 1970-80-lukujen rockabillly-kaudella.
Tottakai minä olin katkera. Tietenkin, köyhän duunariperheen poikana. Tehtaan johtajan vanhempi poika ei ollut kiinnostunut maallisesta mammonasta. Hänestä tuli tavallinen duunari, perheensä musta lammas. - muistonsa kullakin
Seventies style kirjoitti:
Meilläkin oli naapurina erään pikkutehtaan johtaja. Hänellä oli kaksi poikaa, joista nuorempi oli luokkakaverini monen vuoden ajan. Johtajan perheellä oli 400 neliön omakotitalo, jossa oli uima-allas ja poikien bileitä varten oma disko.
Sillä pojalla oli jo teini-ikäisenä Ski-doo -lumikelkka, jolla hän veteli korskeasti pitkin kylän keskellä ollutta valtavaa peltoa, jonka hänen isänsä veli, ökyisäntä, omisti. Myöhemmin isi hankki hänelle vuoden 1959 siipi-Cadillacin, kun sellaiset olivat muotia 1970-80-lukujen rockabillly-kaudella.
Tottakai minä olin katkera. Tietenkin, köyhän duunariperheen poikana. Tehtaan johtajan vanhempi poika ei ollut kiinnostunut maallisesta mammonasta. Hänestä tuli tavallinen duunari, perheensä musta lammas.Mä en ollut katkera, kun olin sopivasti nuorempaa polvea ja en noista autoistakaan ole koskaan piitannut. Mä sain pienenä Amazon-poikien vanhoja Tammen kultaisia kirjoja. Poikien isä oli liikuntarajoitteinen, ja minun isäni kävi usein auttamassa aidan leikkuussa yms. Ihan pienenä olin melkein aina mukana, ja sain usein jotain kivaa, mm. kolmipyöräisen polkupyörän. Näistäkin veljeksistä toisesta tuli duunari. Toinen hankki hyvän koulutuksen, saman, johon itsekin opiskelin 5 vuotta jäljempänä.
- east end girl
Mä asuin 70-luvun Helsingissä. 17-vuotiaana lopetin koulunkäynnin ja lähdin interreilaamaan Etelä-Eurooppaan ja Pohjois-Afrikkaan.
Telkkarissa oli vaan etupäässä taistolaisia näyttelijöitä, radiossa oli ne kaks kanavaa ja 00.00 tuli Maamme-laulu.
Itse en piitannu politiikasta, kuuntelin Hurriganesia, David Bowie'a ja Blondie'a.
-70-luvulla kaupunkilaiset ja maalla asuvat Suomessa eros dramaattisesti toisistaan, ihmiset eli "maatodellisuudessa" eli pitkälti sen kautta mitä oli missäkin kaupunginosassa, kaupungissa tai kylänraitilla.
Maaseudulla kuunneltiin enemmän iskelmiä ja käytiin lavatansseissa, kaupungeissa nuoret kuunteli enemmän rokkia ja istuskeli baareissa ja puistoissa.
Keskikaljaan tutustuin vasta 19-vuotiaana v. -75; niihin aikoihin ihmiset ei yleisesti ottaen dokaillu hirveesti ja harvan vanhemmat oli juoppoja.
Kallio esim ei ollu mikään trendikäs kaupunginosa vaan ihan oikeesti todella köyhien ja duunareiden, meidän perhe ei asunu siellä vaan toisaalla mutta se elintaso mikä meillä oli ja mikä oli ihan normaalia miellettäis varmaan nykyään köyhäksi.
Uusia vaatteita ei lapsille osteltu tosta vaan eikä missään ollu isoja ostoskeskuksia. Tosin sitten kun menin töihin niin tietenkin ostelin itselleni paljon vaatteita, monet niistä H:gin ensimmäisistä kirpputoreista joista ekoja oli Kaunis Veera.
Joka puolella oli paljon pieniä kahvibaareja ja erittäin paljon pieniä elokuvateattereita joissa näytettiin persoonallisia elokuvia, paljon myös uusintoja - eihän telkkarista tullu paljon ohjelmia. Juuri yksikään näistä elokuvateattereista ei ole enää toiminnassa.
Erikoisia kirjoja ja levyjä löyty tavarataloista ja antikvariaateista, mutta jotta tiesi mitä piti ostaa piti lukea musa- ja ulkomaalaisia lehtiä. Yleensäkin sen joka halus tietää mitä tapahtu Suomen ulkopuolella oli paras osata englantia ja lukea noita lehtiä, suomalaisille syötettiin niin paljon puppua kaikista asioista.
Pk-seudulla eleli ja vaikutti läpi 70-luvun paljon mielenkiintosta vaihtoehto-, kasvissyöjä- sun muuta mystikkoporukkaa jotka muodosti omia yhdyskuntiaan ja alakulttuuria mutta heistä ei juuri missään "arkistojen aarteissa" ja dokumenteissä nykyään kerrota. Annetaan ymmärtää että läpi -70-luvun ihmiset oli vaan taistolaisia ja siinä kaikki,
se ei todellakaan pidä paikkaansa.
Kotona meillä oli mustavalkonen telkkari, yks lankapuhelin, vanha rämä levysoitin jonka tilalle isä sitten hankki jossain vaiheessa uuden mut sekin hajos.
Isällä oli auto mutta hän halus aina kävellä 5 kilsan matkan töihin.
Helsinki oli melko turvallinen kaupunki, satunnainen väkivalta yksinkulkijaa kohtaan oli harvinaista.
Koulussa oppilaita kohdeltiin opettajien taholta fasistisesti, ihan niin kuin opettajia huvitti eikä oppilaalla tai vanhemmilla ollu siihen mitään sanomista.
Kaikki luki paljon ja kuulu elokuvakerhoihin.
Lähes kaikki nuoret ja myös keski-ikäiset oli hoikkia; lihava nuori oli poikkeus ja lihava mies oli yleensä joku vanha.
Ravintoloissa pihvit oli sitkeitä ja asiakkaita kohdeltiin törkeesti, valkosipuli oli jotain ihan ihmeellistä. Eräässä baarissa pari nuorta pizzapoikaa piiloutu kaapin taakse hihittelemään kyykyssä ja kieltäyty palvelemasta kun pyysin pizzaani valkosipulia.
Hiusten värjääminen oli harvinaista, yleensä kampaajalla otettiin permanentti ja siihen ehkä päälle Schwarzkopfin Toning-sävytystä - kukaan ei värjänny hiuksiaan kemikaaleilla esim kirkkaanpunaiseksi tai mustaksi, hennaa kyllä jotkut käyttivät. Vaalennuksia ja raitoja otettiin.
Luomiväri oli useimmilla lähes aina turkoosi - kun -74 laitoin vaaleenpunasta luomiväriä sitä ihmeteltiin ja joku kysy et eiks toi oo poskipunaa ?
Melkein kaikissa taideoppilaitoksissa ihmisiä painostettiin puoluepolitiikkaan.
---------
Tässä oli muutamia hajamuistelmia.- miksi???????
DDR elää. suomessa nyt miksi?
- silloin ennenkin
Aloittajan muistelot ovat kuin omiani. Erona se, että meille tuli ylmä vesi hanasta ja se oli ylellistä.
Lisäksi meillä oli iso maakellari, jonne tuotiin talvella isoja jääkimpaleitä järvestä ja päälle sahajauhoja, näin jäät eivät sulaneet koko talvena.
Viljelimme rintamamiestalon pihalla marjoja, perunoita, juureksia jne. Lähiruokaa saimme omalta pihalta.
Kierrätys tapahtui omalla pihalla. Ulkohuussin tausta kompostoitui omia aikojaan, sinne vietiin myös keittiön likavedet ja ruuan tähteet. Kaupan kääkepaperit, ruskeat pussit ja sanomalehdet poltettiin lämmitysuuneissa. Siinä koko kierrätys yksinkertaisuudessaan. Styrokseista ja muista ei ollut huolta, koska niitä ei ollut vielä olemassakaan.- Seventies style
Muistatko, tai tiedätkö, mikä oli Upo Kultaliekki? No, se oli suurinpiirtein nykyisen sähköhellan kokoinen, ehkä vähän isompi, öljylämmitin, jota pidettiin omakotitalon sisätiloissa. Se ei siis ollut sellainen öljylämmitin, joita nykyään pidetään omakotitalojen kellareissa. Meillä oli Upo Kultaliekki keittiössä, ja hyvin toimi. Sokoksen pakettiauto toi pihalle aika ajoin öljytynnyrin, josta valutettiin polttoainetta öljykannuun ja se öljy tuotiin sitten sisälle tuohon kamiinaan.
- hattara.
Seventies style kirjoitti:
Muistatko, tai tiedätkö, mikä oli Upo Kultaliekki? No, se oli suurinpiirtein nykyisen sähköhellan kokoinen, ehkä vähän isompi, öljylämmitin, jota pidettiin omakotitalon sisätiloissa. Se ei siis ollut sellainen öljylämmitin, joita nykyään pidetään omakotitalojen kellareissa. Meillä oli Upo Kultaliekki keittiössä, ja hyvin toimi. Sokoksen pakettiauto toi pihalle aika ajoin öljytynnyrin, josta valutettiin polttoainetta öljykannuun ja se öljy tuotiin sitten sisälle tuohon kamiinaan.
Meillä haettiin öljy huoltoasemalta polkupyörän tarakalla.
Lämmitin sytytettiin maitopurkista saksitulla suokaleella.
Lämmittimen päällä lämmitettiin vettä.
Ainut asunnon mukavuus kun oli kylmä vesi, tuli ja meni.
Kylmimpään aikaan huonetta lämmitti Upo, puukakluuni ja sähkölämmitin.
Taisi olla hatara kuin harakan pesä.
- illueetu
Mun elämän täytti 70-luvulla jääkiekko, rokki ja naiset. Elämä oli nykyistä selkeämpää. Jos jaksoi käydä koulut sai aina työtä, ja työtä oli kaikkien tehtävä jos aikoi elää. Veen haistattaminen opelle tarkoitti että on päättänyt lopettaa koulun käynnin, polliisille vettuilu tiesi pamppua. Auktoriteetit oli kunniassa, kaikki oli yksinkertaista.
Kadut oli kaupungissa talvisin hyvin aurattuja ja hiekotettuja toisin kun nykyään. Ihmiset muisti puhelinnumerot ulkoa ja osasi laskea päässään, jopa päissään.
Ihminen oli just käynyt kuussa, odotukset tekniikan suhteen oli korkealla.
Vanhemmat oli lapsilleen vanhempia eikä kavereita, ja ihmiset tunsivat vielä vastuuta toisistaan. Hieno vuosikymmen!- Lättä&Hattu
Ja junat jummalautti kulki ajallaan minuutin tarkkuudella.
Ei ollut väliä tuliko lunta sentti vai puoli metriä, työläiset pääsi aamulla juniin. - Seventies style
Lättä&Hattu kirjoitti:
Ja junat jummalautti kulki ajallaan minuutin tarkkuudella.
Ei ollut väliä tuliko lunta sentti vai puoli metriä, työläiset pääsi aamulla juniin.Suomen vanha junakanta oli perusyksinkertaista. Ei liikaa liikkuvia osia, ja tietotekniikkaa ei vielä edes tunnettu junaliikenteen ohjaajana. Meillä päin oli radan varressa ns. ratavartijan mökki. Ei siellä enää 1970-luvulla ratavartijaa ollut, mutta vielä 1960-luvun alussa oli kuulemani mukaan ollut. Salaperäinen, pieni hylätty talo, josta käsin VR:n mies oli joskus käynyt vaihtelemassa käsipelillä vaihteita.
- Hei kun keikuskelen
Olipas mukava aloitus. Kiva oli lukea ketjun vastauksia. Piristävä napsahdus näin "aamutuimaan" pakkasesta sisään tullessani ja koneelle tupsahtaessani. Tattista vaan.
Aika suuri ero asumisissa, jos vertaa kaupunkiin ja maalaiskylään.
Itse oon asunut kaupungissa ja kodin mukavuudet olivat ihan mukavia.
Tuo 70-luku oli mulle suorastaan mullistava. Aivan ihanaa, kun tuli vuosi -70 ja meikäläinen oli 13 vuotias. Sain luvan ruveta kulkemaan kotini lähellä olevassa tanssipaikassa. Kotiintuloaika oli tasan 12 ja siitä ei tingitty ja kovin kovasti se otti päähän, kun muut kaverini (jotka olivat minua kolmisen vuotta vanhempia) saivat olla tanssipaikalla loppuun asti ja minun piti lähteä kesken kaiken pos.
Suoraan sanottuna ajatukset pyörivät 70-luvun alussa vain pojissa ja vaatteissa. Noh, oppikoulussa kävin ja piti niitä läksyjäkin tehdä arkisin ja plimputteluita, mutta ajatus pyöri kuitenkin seuraavassa lauantaissa. Mitä laittaa päällensä, samaa kledjua kun ei voinut laittaa kahtena perättäisenä lauantaina.
Suuren suuri halu oli etsiä sopiva mies itselleni, jonka kanssa voisin perustaa ikioman yhteisen kodin ja pyöräyttää lapsia. Eteeni tupsahtikin mies, joka minuun mieltyi ja minä miellyin häneen. 70-luvun puolessa välissä sitten minulla jo oli se oma perhe. Vauva ja pieni yhteinen koti.:)
Jännimmät jutut tapahtuivat juuri 70-luvulla. Kiva muistella.- muisteloitseja
Tavastialla vai Sirppiliiterissä vai Mosanbackassa?
Tjaa mutta olihan niitä nuorisopaikkoja mm Pohjoisella Rautatienkadulla.
En muista pääsikö Natsalle silloin? - Seventies style
Kiitos. Sinulla on hyviä muistoja siltä ajalta. Me, jotka olimme silloin teinejä, pidimme elämän tärkeimpinä asioina rakastumista, seurustelua ja seksiä. Seuraavaksi tärkeimpiä olivat musiikki, pukeutumistyyli jne. Ihan niinkuin muuten nykyajan nuorillakin.
- kylläseittetäytyy
Seventies style kirjoitti:
Kiitos. Sinulla on hyviä muistoja siltä ajalta. Me, jotka olimme silloin teinejä, pidimme elämän tärkeimpinä asioina rakastumista, seurustelua ja seksiä. Seuraavaksi tärkeimpiä olivat musiikki, pukeutumistyyli jne. Ihan niinkuin muuten nykyajan nuorillakin.
Tuli mieleen Suosikista lukemani tarina.
Joku kaveri kirjoitti lyhyesti, että on teillä ongelmat. Joku aikoo tehdä itsemurhan kun on finni tai tyttökaveri on jättänyt. Koko elämänsä hän oli viettänyt koulukodeissa ja linnoissa, voi kun hänenkin ongelmansa olisivat olleet noin pieniä.
Idealismin aikakautta, nuori halusi väkisin muuttaa maailman mieleisekseen eikä hyväksynyt ihmisten julmuutta, näin se keskustelu meni veljen kanssa.
Nyt ollaan kyynistytty, tällaista se pitää olla vaan on vaikea hyväksyä omalle kohdalleen kaikkien jotka neuvoivat kieltämään tunteet että voidaan heitäkin kohdella samoin. 70-luvulla sentään teeskenneltiin kilttiä ja välittävää.
- moon is waiting
"Ihminen oli just käynyt kuussa, odotukset tekniikan suhteen oli korkealla"
Ei muuten ollu - mutta mitäpä ihmiset siitäkään huijauksesta ois tajunnu.- aaaaaltoja
Hyvä kun sä ja sun ropellipääkaverit tajusitte :D, mut oottekin ihmisrodun yläpuolella
Kaasuvalo ja kaasuliesi . Kaasua ois menny paljon jos ois poltettu joka lamppua ,siks vain "juhlan kunniaks" pikkukamarissa valoa poltettiin. Tuo juomakulttuuri kuulostaa myös tutulta. Kylällä oli "oman tehtaan" pitäjä. Kirkonkylällä tummat piti alkon sivumyymälää. Vanhan kukkakaupan kyltissä paloi valo ,kun varastossa oli tavaraa.
Fazerin parhaat ja Apsi -limsa, myymäläautosta.. Tais olla jo 60-70 -luvulla..
Likkakaverin pappa osti, opetti kasinoo, jota kimpassa sitte pelattiin.
Olikohan se nuorten sävellahja, kun tuli radiosta.
Vesi oli juokseva, jos se juosten kaivosta kannettiin.
Maitolaitureilla keräiltiin autojen rekkareita johkin vihkoon, huvin vuoks vaan.
Kävin kokeiluperuskoulua.
70 luvun puolivälissä aloin muutella pois kotoa, kun lukio oli toisella paikkakunnalla.
Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen.. kuulostaa tutulta, puoluekantoihin ei kiinnittänyt niin huomioo.
Kiva aloitus, hitsi kun muistais kaiken sen kivan.. huoletona oli aikaa.- tekokarvareunustakki
Upea muistelo 70-luvusta, jonka itsekin läpi eläneenä muistan, mitä nyt muistan, tai sitten ainakin muistan joitakin kohtia siltä vuosiluvulta, jos joku vieläkin hyvämuistisempi muistuttaapi. Aikakausi sekin ja jokaisella meistä on tietenkin ne ikiomat muistonsa elinpiiristään ja iästään riippuen, mutta se tunnelma ja ne yhteiset uudistukset ja ilmiöt niin poliittisessa elossa kuin muussakin yhteisessä meiningissä ovat sen ajan elänneiden muistossa mukana kulkevina.
Itsekin asuin pienessä kylässä keskisuuren kaupungin likellä, ja asuin aloittajan kaltaisessa puisessa omakotitalossa, jonka pihapiirissä tönötti saunarakennus ja liiteri, jonka yhteydessä ulkohuussi . Pyyhinpaperina ei enää sanomalehden sivuja kuitenkaan. Meidän perheen taloon kylläkin rakennettiin heti seitkytluvun alussa sisävessa, että onneksi loppui se ulkosalla piipahtelu sen myötä. Kellarimme oli pihalla myös, semmonen kumpare pihan reunassa.
Sauna lämpesi meidänkin perheessä 2 krt/vko: keskiviikkona ja lauantaina. Aloitimme saunavuorot jo aikaisin ennen iltakuutta, koska perheemme oli monilukuinen, ja kävimme tietty erikokoonpanolla saunomassa.Kaipaamaan olen jäännyt sitä ihanaa pihasaunan kuumalöylyistä ja ritisevillä puilla lämpiävää saunaa sihisevine kiukaineen ja kuumavesipatoineen. Ei ollut suihkua saunassamme vaan muoviset ja peltisinkkiset vadit, saavit ja kauhat siellä huiski kylpemisen aikana. Samassa tilassa löylyteltiin ja alapenkeillä suorittiin pesut samassa kuumuudessa. Talvipakkasilla oli erilainen tunnelma saunoa kuin kesähelteillä. Voinette kuvitella, millaista se on ja nykyäänkin sellaisen saunan omaavat tietävätkin, mitä on mennä tulipalopakkaskelillä lumisen pihan poikki lämpimään saunaan, ja mitä se on kun kesähelteellä painutaan kuumaan puilla lämpiävään ihanuuteen.
Meillä oli lankapuhelin, mutta se oli isäni työn takia ja kun naapureilla ei vielä silloin kaikilla ollut omaa lankapuhelinta, niin naapurit kävivät soittelemassa meidän puhelimella ja antoivat sitten siitä muutaman kolikon maksuksi. Toisenkin kerran sain kyllä olla noutamassa myös lähinaapuritalon tyttöä puhelimeemme, koska hänen poikaystävänsä soitteli tiuhaan armeijassa ollessaan tyttöystävälleen. 70- luvun aikana myös naapurit hankkivat omat puhelimensa.
Ruoat olivat selkeitä kotiruokia keittoja ja liha-sekä kalaruokia ja äiti valmisti ne hyvällä taidollaan. Maito taisi jo tulla kauppoihin ja purkkeihin jossain vaiheessa 70-luvulla, ettei tarvinnut enää meidänkään perheestämme sitä maitohinkkiä kuljetella edestakaisin erään maatalon ja kodin välissä 7 pv:nä/vko. Meitä oli 7 henkinen perhe, joten jokaiselle oli oma hakuvuoro. Siskolikka kyllä osti minut hänen sunnuntaivuorollaan monesti hakemaan maidon; ja minähän menin innolla, koska samalla kuppilasta sain ostettua saamallani palkkiolla heti lakuja, suklaapatukoita tai tikkareita yms. Viikkorahani oli jossain vaiheessa vain 1 markan, ja sitten sitä summaa nostettiin myöhemmin, että taisi se olla jopa 2 markkaa myöhemmin keskikouluni loppupuolella. Tanssilavalle ei ennen rippikoulun käymistä päästetty, ei ainakaan meidän perheestä, mutta kuitenkin siihen aikaan jo peruskouluikäisenä pääsin nuorisoseurantalolle nuorisodiskoihin ja koulussa järjestettäviin diskoihin, mutta koska asuin kaukana koulustani, eikä linja-autoyhteyksiä ollut enää myöhään yöaikana, niin eipä niissä kovin usein tullut käytyä.
Pihapelejä riitti jos minkäkinlaista 70-luvulla ainakin meidän kodin pihassa: pelattin lentopalloa, sulkapalloa, pöytäpingistä, tikanheittokisoja, crokettia.
Ja talvisin oli helppoa lähteä omasta pihastaan suoraan kansanhiihtoladulle hiihtämään, ei tarvinnut autolla ensin ajella sukset kyydissä ladun varteen.
Luistelemaan piti kylläkin mennä ensin potkukelkaillen tietä pitkin järven tai lammen jäälle luistimet mukana. Ja silloin ei ollut mitään lämmitettyjä koppeja jokaisen jääkentän vieressä, vaan ulkona ne luistimet vaihdettiin potkukelkan päällä istuen. Radiosta kuunneltiin sunnuntaina Listaa, ja kymmenen kärjessä. Aikamieskuoron esitys: Iltatuulen viesti oli pitkän aikaa voittamaton ja sitkeästi listan kärjessä. Myöskin kesälauantai-iltaisin kuuntelimme radiosta Lavalauantai-ohjelmia. Kerran Lavalauantai-ohjelma tehtiin myös ihan kotikylän kesälavaltakin, ja sitähän nyt piti tietenkin korva tarkkana kuunnella, kun itse en vielä siihen aikaan ollut lavatanssi-ikää saavuttanut. Telkkari oli todellakin mustavalkolähetyksinen ja eikä ollut kanavia alkuun kuin kaksi. Ohjelmatkin alkoivat vasta iltakuudelta, ja eikä niitä esitetty läpi yön kuten nykyisin sen seitsemältä kanavalta taivaskanavineen. Lasse Virenin ensimmäinen olympiakultajuoksu oli todellakin sysäyttävä tapahtuma - kämmenet olivat aivan kipeät ja punaiset taputuksesta ja kyllä meidän perheessä hehkutettiin kovaan ääneen. Lauantaitanssit ,Syksyn sävel-kisat ja Euroviisuilut ymt.. Väritelkkari meille hankittiin vasta 70-luvun loppuvuosina.
Ei mahdu enempää tähän muisteloita.- tekokarvareunustakki
Tarinani jatkuu..., sillä kaikki tuo edellä kertomani sijoittui pääasiassa 70-luvun puolelle väliä, mutta sitten tapahtui perheessämme muutto aivan toiselle puolelle Suomea ja kerrostaloasuntoon. Muutos oli radikaali kaikin puolin. Aloitin lukion toisella paikkakunnalla, ja muuton myötä kulttuuriero oli toisenlainen jo puhutun murteenkin puolesta, vaikka sukulaisuuttani minulla oli tuntumaa paikalliseen murteeseenkin. 70-lukuni jatkui kuitenkin muutosta huolimatta kohti 80-lukua jne.
Vaatemuoti muuttui siinä missä vuosiluvut vaihtuivat, ja niinhän se tekee tänäkin päivänä, mutta yksi on pysynyt vaatemuodissa ja se on FARKKUPÖKSYT! Lahkeiden leveys ja sinisyys farkuissa on vaihdellut, ja välillä reikäisyyskin on ollut in, mutta kuitenkin ne ovat olleet joka kauden housut. Jossain vaiheessa oli 70-luvulla myös haalarifarkut must.
Muuten kaikki kouluja käyneet 70-lukulaiset tytöt muistavat varmaan TEINIKALENTERIN. Itselläni se oli vielä lukioikäisenäkin.
Hiusmuoti oli myös 70-luvulla kiharoita ja papiljotit olivat kovassa käytössä ainakin minulla. Värjäysbuumi itselläni sijoittui enemmän 80-luvun puolelta alkavaksi ja hiusten vaalennusraidoitus.
Vihreää luomiväriä ja poskipunaa huulipunineen sekä ripset mustassa maskarassa.
Voi, voi paljon on asioita, joita oli 70-luvulla, mutta ei enää kaikessa elämisen menossa, niin isossa mittakaavassa kuin pienemmässäkin, mutta KEKKONEN oli ja pysyi ainakin pressana koko tuonkin ajan.
Aloittajan kirjoituksesta löysin paljon samaa kuin omastani kuusikymmentä luvulla.....oon muutaman kuukauden vielä viiskymppiä....
Yksi poikkeama oli kylläkin aloitus kirjoitukseen.....en vaan totellut niitä opettajia.
Muutin-69 ensimmäistä kertaa kerrostaloon Helsinkiin Vaasakatu 14......eli oli sisävessa ja lämminvesi......- tekokarvareunustakki
sishill: Ajattelen niin, että teillä kaupunkilaisilla oli jonkin verran erilaista elämä kuin maalaiskylissä asuvilla kanssakulkijoillanne vuosiluvusta huolimatta, sillä onhan aivan erilaista asua kaupungissa kuin maaseudulla jossain kaukana kaikesta; jonne etenkin silloin ennen tätä nykytekniikkaa tuli tietoon ylipäätänsä erilaiset kehityksen tuomat kotkotukset viiveellä, ainut asia, joka alkoi yhdistämään kaupunkilaisia ja maalaisia toisiinsa asioiden tietoon tulemisessa, oli aikoinaan telkkarin tuleminen markkinoille; ja sitäkään ei heti kaikilla perheillä ollut varaa hankkia omaan kotiin, vaan useastikin perheenjäsenet kävivät varakkaimmilla naapureilla tai sukulaisillaan katselemassa moista laatikkoa lähetyksineen. Radio nyt oli kaikilla, ja sen kautta informaatio kantautui myös sinne mökin mummukalle tai paapparalle takaperäkylän mökkiinkin, mutta telkkaria sinne ei ihan äkkiä hankittu, kuten teillä kaupunkilaisille yksinkin asuville mummukoille/papparoille.
Jo tuo sisävessa ja lämpimän veden tulo putkea myöten oli utopiaa vielä hyvin monille asukeille maalla kuin myös sisävessa pönttöineen esim. 60-luvullakin. Omassa lapsuuden kylässäni sisävessa oli hyvin harvoilla perheillä omakotitaloissaan vielä senkin jälkeen kun oma perheen kotimme komeron tilalle se asennettiin käsinpesualtaineen ja lämminvesivaraajineen aivan 70-luvun alussa. Vasta 80-luvulla alkoi maallakin olla melkoisen monessa torpassa sisävessa ja lisäsiipeen rakennettu sauna sähkökiukaalla. Ihan vaan 60-luvun lapsuutta viettäneenä ja maalla omakotitalossamme oli esim. hiusten pesu jne. suoritettava keittiössä pesuvadissa, joka tintattiin jakkaran päälle, ja vesi keitettiin kuumaksi kattilassa, ja monessakin perheessä vielä 60-luvulla puilla lämmitettävän hellan päällä, mutta meillä oli lisänä myös pikkuinen kaasuliesi tuohon veden kuumentamistarkoitukseen. Kylmä vesi oli keittiön tiskipöydän päällä sangossa kauhan kera. Myöhemmin meidän kotona kylläkin hella purettiin keittiöstä ennen 70-lukua ja tilalle hankittiin sähköhella. Toisissa naapureissa jotkut säilyttivät hyvän leivinuuninsa, vaikka sähköliesi hommattiinkin; ja ensimmäiset sähköhellat olivat kaksilevyisiä valovirralla toimivia. Jääkaapitkin tulivat melko varmasti kaupunkilaisten asuntoihin aiemmin kuin maalla asuville.
Kaiken kaikkiaan maalaisihmiset laahasivat hiukkasen perässä päin "kaupunkilaisserkkuihinsa" verrattuna elämisen uudistuksia ajatellen "niin satasilla" kaikessa. Maalaiskylissäkin paremmassa yhteiskunnallisessa asemissa olevilla oli ensimmäisinä uutta teknologiaa, kuten esim. opettajaperheiden kodeissa jo 60-luvulla sen aikaisia uudistuksia kodin piirissä enemmän kuin mitä jollain pienviljelijäperheen pirteissä tupineen.
Ja joku kaupungiin maalta muuttanut kävi aina kesälomillaan halveeramassa maalaisten alkeellisia oloja puutteellisineen sisävessoineen jne., ja kehuskelemassa, että meillä siellä kaupungissa on niin fiiniä jne. Meillä kylläkin kävi myös sukulaisia Amerikasta asti kertomassa, millaiset vempaimet heillä siellä jo oli esim. kakkutaikinan tekemiseen jne., mutta muuten kyllä Amerikan sukulaiset viihtyivät ihanassa Suomen maalaisilmastossa saunoen ja uiden puhtaissa vesissämme Wonderfullia tolkuttaen.:)) tekokarvareunustakki kirjoitti:
sishill: Ajattelen niin, että teillä kaupunkilaisilla oli jonkin verran erilaista elämä kuin maalaiskylissä asuvilla kanssakulkijoillanne vuosiluvusta huolimatta, sillä onhan aivan erilaista asua kaupungissa kuin maaseudulla jossain kaukana kaikesta; jonne etenkin silloin ennen tätä nykytekniikkaa tuli tietoon ylipäätänsä erilaiset kehityksen tuomat kotkotukset viiveellä, ainut asia, joka alkoi yhdistämään kaupunkilaisia ja maalaisia toisiinsa asioiden tietoon tulemisessa, oli aikoinaan telkkarin tuleminen markkinoille; ja sitäkään ei heti kaikilla perheillä ollut varaa hankkia omaan kotiin, vaan useastikin perheenjäsenet kävivät varakkaimmilla naapureilla tai sukulaisillaan katselemassa moista laatikkoa lähetyksineen. Radio nyt oli kaikilla, ja sen kautta informaatio kantautui myös sinne mökin mummukalle tai paapparalle takaperäkylän mökkiinkin, mutta telkkaria sinne ei ihan äkkiä hankittu, kuten teillä kaupunkilaisille yksinkin asuville mummukoille/papparoille.
Jo tuo sisävessa ja lämpimän veden tulo putkea myöten oli utopiaa vielä hyvin monille asukeille maalla kuin myös sisävessa pönttöineen esim. 60-luvullakin. Omassa lapsuuden kylässäni sisävessa oli hyvin harvoilla perheillä omakotitaloissaan vielä senkin jälkeen kun oma perheen kotimme komeron tilalle se asennettiin käsinpesualtaineen ja lämminvesivaraajineen aivan 70-luvun alussa. Vasta 80-luvulla alkoi maallakin olla melkoisen monessa torpassa sisävessa ja lisäsiipeen rakennettu sauna sähkökiukaalla. Ihan vaan 60-luvun lapsuutta viettäneenä ja maalla omakotitalossamme oli esim. hiusten pesu jne. suoritettava keittiössä pesuvadissa, joka tintattiin jakkaran päälle, ja vesi keitettiin kuumaksi kattilassa, ja monessakin perheessä vielä 60-luvulla puilla lämmitettävän hellan päällä, mutta meillä oli lisänä myös pikkuinen kaasuliesi tuohon veden kuumentamistarkoitukseen. Kylmä vesi oli keittiön tiskipöydän päällä sangossa kauhan kera. Myöhemmin meidän kotona kylläkin hella purettiin keittiöstä ennen 70-lukua ja tilalle hankittiin sähköhella. Toisissa naapureissa jotkut säilyttivät hyvän leivinuuninsa, vaikka sähköliesi hommattiinkin; ja ensimmäiset sähköhellat olivat kaksilevyisiä valovirralla toimivia. Jääkaapitkin tulivat melko varmasti kaupunkilaisten asuntoihin aiemmin kuin maalla asuville.
Kaiken kaikkiaan maalaisihmiset laahasivat hiukkasen perässä päin "kaupunkilaisserkkuihinsa" verrattuna elämisen uudistuksia ajatellen "niin satasilla" kaikessa. Maalaiskylissäkin paremmassa yhteiskunnallisessa asemissa olevilla oli ensimmäisinä uutta teknologiaa, kuten esim. opettajaperheiden kodeissa jo 60-luvulla sen aikaisia uudistuksia kodin piirissä enemmän kuin mitä jollain pienviljelijäperheen pirteissä tupineen.
Ja joku kaupungiin maalta muuttanut kävi aina kesälomillaan halveeramassa maalaisten alkeellisia oloja puutteellisineen sisävessoineen jne., ja kehuskelemassa, että meillä siellä kaupungissa on niin fiiniä jne. Meillä kylläkin kävi myös sukulaisia Amerikasta asti kertomassa, millaiset vempaimet heillä siellä jo oli esim. kakkutaikinan tekemiseen jne., mutta muuten kyllä Amerikan sukulaiset viihtyivät ihanassa Suomen maalaisilmastossa saunoen ja uiden puhtaissa vesissämme Wonderfullia tolkuttaen.:))Olen viettänyt maalla yksikertaisissa oloissa asuen 16 vuotta kunnes muutin vuonna -69 Helsinkiin.
Kirjoittelen myöhemmin lisää....- maaseutu ja maaseutu
tekokarvareunustakki kirjoitti:
sishill: Ajattelen niin, että teillä kaupunkilaisilla oli jonkin verran erilaista elämä kuin maalaiskylissä asuvilla kanssakulkijoillanne vuosiluvusta huolimatta, sillä onhan aivan erilaista asua kaupungissa kuin maaseudulla jossain kaukana kaikesta; jonne etenkin silloin ennen tätä nykytekniikkaa tuli tietoon ylipäätänsä erilaiset kehityksen tuomat kotkotukset viiveellä, ainut asia, joka alkoi yhdistämään kaupunkilaisia ja maalaisia toisiinsa asioiden tietoon tulemisessa, oli aikoinaan telkkarin tuleminen markkinoille; ja sitäkään ei heti kaikilla perheillä ollut varaa hankkia omaan kotiin, vaan useastikin perheenjäsenet kävivät varakkaimmilla naapureilla tai sukulaisillaan katselemassa moista laatikkoa lähetyksineen. Radio nyt oli kaikilla, ja sen kautta informaatio kantautui myös sinne mökin mummukalle tai paapparalle takaperäkylän mökkiinkin, mutta telkkaria sinne ei ihan äkkiä hankittu, kuten teillä kaupunkilaisille yksinkin asuville mummukoille/papparoille.
Jo tuo sisävessa ja lämpimän veden tulo putkea myöten oli utopiaa vielä hyvin monille asukeille maalla kuin myös sisävessa pönttöineen esim. 60-luvullakin. Omassa lapsuuden kylässäni sisävessa oli hyvin harvoilla perheillä omakotitaloissaan vielä senkin jälkeen kun oma perheen kotimme komeron tilalle se asennettiin käsinpesualtaineen ja lämminvesivaraajineen aivan 70-luvun alussa. Vasta 80-luvulla alkoi maallakin olla melkoisen monessa torpassa sisävessa ja lisäsiipeen rakennettu sauna sähkökiukaalla. Ihan vaan 60-luvun lapsuutta viettäneenä ja maalla omakotitalossamme oli esim. hiusten pesu jne. suoritettava keittiössä pesuvadissa, joka tintattiin jakkaran päälle, ja vesi keitettiin kuumaksi kattilassa, ja monessakin perheessä vielä 60-luvulla puilla lämmitettävän hellan päällä, mutta meillä oli lisänä myös pikkuinen kaasuliesi tuohon veden kuumentamistarkoitukseen. Kylmä vesi oli keittiön tiskipöydän päällä sangossa kauhan kera. Myöhemmin meidän kotona kylläkin hella purettiin keittiöstä ennen 70-lukua ja tilalle hankittiin sähköhella. Toisissa naapureissa jotkut säilyttivät hyvän leivinuuninsa, vaikka sähköliesi hommattiinkin; ja ensimmäiset sähköhellat olivat kaksilevyisiä valovirralla toimivia. Jääkaapitkin tulivat melko varmasti kaupunkilaisten asuntoihin aiemmin kuin maalla asuville.
Kaiken kaikkiaan maalaisihmiset laahasivat hiukkasen perässä päin "kaupunkilaisserkkuihinsa" verrattuna elämisen uudistuksia ajatellen "niin satasilla" kaikessa. Maalaiskylissäkin paremmassa yhteiskunnallisessa asemissa olevilla oli ensimmäisinä uutta teknologiaa, kuten esim. opettajaperheiden kodeissa jo 60-luvulla sen aikaisia uudistuksia kodin piirissä enemmän kuin mitä jollain pienviljelijäperheen pirteissä tupineen.
Ja joku kaupungiin maalta muuttanut kävi aina kesälomillaan halveeramassa maalaisten alkeellisia oloja puutteellisineen sisävessoineen jne., ja kehuskelemassa, että meillä siellä kaupungissa on niin fiiniä jne. Meillä kylläkin kävi myös sukulaisia Amerikasta asti kertomassa, millaiset vempaimet heillä siellä jo oli esim. kakkutaikinan tekemiseen jne., mutta muuten kyllä Amerikan sukulaiset viihtyivät ihanassa Suomen maalaisilmastossa saunoen ja uiden puhtaissa vesissämme Wonderfullia tolkuttaen.:))Riippuu maaseudusta, millaista on ollut. Kunnat, joissa oli teollisuutta kehittyivät kaupunkien tavoin, eivätkä olleet enää 1970-luvulla, eikä 1960-luvullakaan mitään takapajuloita. Minun asuma-alueella maaseudulla oli jo 1970-luvun puolivälissä katuvalotkin, vaikkakin vaan joka toisessa sähkötolpassa. Vesijohto verkosto alueella oli ainakin jo 1940-luvulla. Jotkut ottivat verkostoveden pihahanasta vielä 1960-luvulla. Varsinkin vuokralla asuvat joutuivat tyytymään siihen, mikä oli talon varustetaso.
Tavallisilla teollisuustyöntekijöillä oli 1970-luvulla jo varaa elämää helpottaviin mukavuuksiinkin. Automaattipesukoneen saattoi hankkia, kunhan oli paineista vesijohtovettä. Meille hommattiin Philips Viisaas joskus ehkä 1972. Naapurin tytön kanssa pestiin kimpassa vaateitamme, kun heillä oli pelkkä pulsaattorikone kylmässä saunarakennuksessa. - tekokarvareunustakki
maaseutu ja maaseutu kirjoitti:
Riippuu maaseudusta, millaista on ollut. Kunnat, joissa oli teollisuutta kehittyivät kaupunkien tavoin, eivätkä olleet enää 1970-luvulla, eikä 1960-luvullakaan mitään takapajuloita. Minun asuma-alueella maaseudulla oli jo 1970-luvun puolivälissä katuvalotkin, vaikkakin vaan joka toisessa sähkötolpassa. Vesijohto verkosto alueella oli ainakin jo 1940-luvulla. Jotkut ottivat verkostoveden pihahanasta vielä 1960-luvulla. Varsinkin vuokralla asuvat joutuivat tyytymään siihen, mikä oli talon varustetaso.
Tavallisilla teollisuustyöntekijöillä oli 1970-luvulla jo varaa elämää helpottaviin mukavuuksiinkin. Automaattipesukoneen saattoi hankkia, kunhan oli paineista vesijohtovettä. Meille hommattiin Philips Viisaas joskus ehkä 1972. Naapurin tytön kanssa pestiin kimpassa vaateitamme, kun heillä oli pelkkä pulsaattorikone kylmässä saunarakennuksessa.Meidän perhe toi vielä muuttokuormassa uudelle paikkakunnalle kerrostaloasuntomme kylppäriin pulsaattorikoneen, ja kyllä äitiä hävetti moinen rompsutin, vaikka kyllähän se pesi vaatteet siinä missä myöhemmin heti melko pian hankittu Upon Pesukarhukin 70-luvun mallistosta.
Maalla myös äitini pesi pyykit saunarakennuksessa ja useimmiten maanantaipäivä oli tavanomainen pyykkipäivä. Pataan kuumaa vettä ja siitä se lähti koko homma käyntiin ja pulsaattorikone puksutti.
Jaaaaa...
Mie opiskelin 70-luvun alkupuolen Turussa ja sitten tein töitä loppupuolen Helsingissä. Opiskelijat eivät kaljaansa kaupoista kantaneet vaan istuivat yliopistonmäen ympäristön lukuisissa kapakoissa. Sinne hulahtivat tuolloin uudet opintolainat, kiireisimmiltä muutamassa viikossa. Jos vanhemmilla ei ollut rahaa antaa, janoisimmat joutuivat etsimään töitä ja jäivät yleensä sille tielle. Tunnen vieläkin silloin aloittaneita ikuisia opiskelijoita jotka eivät yhäkään ole päättäneet mitä alkaisivat tässä elämässä tehdä.
Kommarit olivat suuressa huudossa, ja oikeistolaisimmat opiskelukaverit olivat koko ajan valmiina pakenemaan lautalla Ruotsiin jos ryssät päättäisivät tulla Suomeen kuten pari vuotta aiemmin Tsekkoslovakiaan. Vappumarsseja ja vastaavia oli maa täynnä, ja kun muutin sitten Helsinkiin, tutustuin näihin ultrakommareihinkin. Joivat itsensä lattialle jo vapunaattona eivätkä sitten päässeet ylös kuin parin päivän päästä. Lakkoja oli joka pikkuasiasta.
Salossa ei tehty kännyköitä kun sellaista ei ollut kai edes Maxwell Smartilla vielä. Siellä tehtiin televisioita, ja myytiin niin paljon pimeästi että linnatuomioita sateli johdolle ylhäältä alas asti. Suku teki töitä siellä joten meillä oli telkkari ollut jo 50-luvulta lähtien. Silloin sitä kokoontui meille katsomaan koko kylä, 70-luvulla alkoi kuva olla värillinen ja kuviteltiin että Suomi tarvitsee jopa valtiollisen kuvaputkitehtaan (kuten nyt vaaditaan valtiollista telakkaa). Kuka vielä muistaa miten siinä kävi, paitsi mie?
Mikäs tuossa ajassa vikana, ei juur mikkä, paitsi että olin kyllä koko vuosikymmenen niin rutiköyhä kuin vain voi olla, sen jälkeen en ole oikeasta köyhyydestä enää kärsinytkään.- Iaiiii
Onko elämällä aivot?
- emmismä
Minulle 70-luku oli iloinen ja ihana vuosikymmen. Rakastin tanssimista ja bailaamista. Silloin olivat tanssiravintolat auki monena päivänä viikossa, niissä soitti orkka, ja paljon kansaa kävi nissä, monenikäistä porukkaa. Ei niinkuin nyt on vain teinipaikkoja.
Myös sen ajan kaupparatsut kävivät kapakeissa, ja meikäläisellä riitti vientiä.
Muistan useatkin sunnuntaitanssit, joissa minulla oli monesti tosi hauskaa.
Usein olin vain maanantain ja tiistain kotosalla, muuten lensin tansseissa ja muissa huveissa.
Tanssiravintoloissa oli melko jäykkää se meininki "muka", hovi vei pöytään, ja juomien kanssa ei menty pöydästä pois. Usein myös pöytä piti varata etukäteen.
Mutta kun tanssit alkoivat, niin ei sitä ehtinyt drinkkejä juodakaan.
Mulla oli useat bailuvaatteet, ja korkokengät, käytin hametta, tyylini oli muuten aika netraali, mutta lieneekö punainen tukka aiheuttanut sen, että oli aina niin hauskaa.
Bailaamisen lisäki kävimme leffassa, joskus teatterissa. Pidimme omia kotibileitä - usein jonkun mökillä.
Se aika oli ihanaa, paljon kavereita, poikaystäviä (usein pyöritin montaakin),
bailaamista....
Olis ehkä pitänyt keskittyä myös opiskeluun....mutta keskityin muuhun.
No kaikki loppui v -80 kun synnytin suloisen poikavauvan.
Eläisin koska tahansa vuodet 1973-1978 uudelleen. - oli se aikaa
päivä oli pelastettu kun näki hesan rekkarin autossa, se alkoi aa.lla, pojat sai heti huomiota jos oli hesassa syntynyt tai käynyt..
- dicko-bäby 74
Kiitos oli mukava lukea muistelujanne.
Mun tarina on lyhyesti sellainen, että synnyin maanviljelijä perheeseen ja sitten alkoi maaseuden alas ajo pellot pakettiin, lehmät teuraaksi ja me nuoret jouduttiin lähtemään pois työnperässä.
Minä tuli Hesaan ja olin siitä todella otettu, ylpeäkin. Se oli siihen aikaan hienoa. Opiskelin ja pääsin töihin. Illat bailattiin Tavastialla, monolla ja oli joku dicko33 ja hakaniemen sillankupeessa joku mesta kanssa.
Olin kaunis mutta en jakorasia. Pidin korkeaa moraalia ja silloin sitä pojatkin arvostivat.
Tavastia oli minulle koti tai taivas jossa soi ihana musiikki ei mitään humppaa vaan kunnon menoa.
Rakastuin Helsinkiin vaikka silloin se muistutti jotain Neuvostoliittoa.
Sitä olen miettinyt oliko siinä jokin poliittinen tarkoitus ajaa maaseutu kuolemaan ja raahata meidät nuoret sieltä pois??
Osa oli jo aiemmin lähtenyt Ruotsiin.
Minulle kävi kuitenkin hyvin johtuen ehkä korkeasta työ ym moraalalistani. - City Boy
Suloinen Stoori Maalta Cityyn !
- wqreq
Meikä opiskeli kansakoulussa peruskoulun opetussuunnitelman mukaan , ekalle luokalle menin 1971.
- Nyfiken hämmästyi
Onko viesti viime vuonna todella ollut tällä eikä 60 palstalla?
Kommenteista ymmärsin kirjoittajien olleen 70-luvun alkaessa väh. murrosikäisiä (14-17) tai jopa aikuisia 18
Itse olen tuohon aikaan kyllä ollut lapsi, joten 70-luku on lähinnä koulumuistoja.
No, ihan kivahan noita oli lukea. Oma vahva muisto koko Suomes koskeneesta asiasta oli yleislakko, oliko se -76 vai -77 kun sähköä sai muutaman tunnin pätkissä, elintarvikkeet hupeni kaupoista, kouluun piti viedä omia eväitä ja sekä tv että radio soitti yksitoikkoista säveltä kappaleesta, jossa muistan olleen sanat "metsässä ei liikahda lehtikään"- :OOOO
taidat olla nähnyt unta :O
- vuodet sekaisin?
yleislakko oli v. -56
- Nyfiken muistelee
Ok, käytin sitten väärää nimitystä mutta jokin iso ammattiyhdisten järjestämä se oli koska erittäin monet alat olivat lakossa. Lakkoaika taisi olla jopa 3 viikkoa?
Muistaako muut asiaa? - muisti pätkii
Nyfiken muistelee kirjoitti:
Ok, käytin sitten väärää nimitystä mutta jokin iso ammattiyhdisten järjestämä se oli koska erittäin monet alat olivat lakossa. Lakkoaika taisi olla jopa 3 viikkoa?
Muistaako muut asiaa?en muista kun metallialan lakon se taisi olla näistä Wikin mainitsimista suurin
metalliteollisuuden ja rakennusteollisuuden lakot, 1971
rakennusteollisuuden sulku, 1973
pankkialan 2 viikon työtaistelu, 1973
teknisten toimihenkilöiden lakko, 1977
- vaka vanha
70-luvulla tehtiin paras musa ja mikä vielä parempaa, silloin oli käyttöshekit. Ja jostain syystä silloin oli aina varaa kaikkeen siihen mitä halusikin. Luulen että silloin ei haluttu niin paljoa.
- naapurilähiö
1976 huhtikuussa Lapualla räjähti patruunatehdas. Simpauttaja oli TV-hitti. Vappumarssit olivat suuria ja mahtavia ;-) HiFi laitteissa ei ollut nimeksikään muovia. Autot olivat Ladoja tai Datsuneita. Vipuhana tuli kylppäriin ja keittiöön. Anttilan kuvastoista katseltiin viimeinen muodin tuulahdus. J N E . . .
http://70-luvulta.blogspot.fi/ - oi muistatkos
60 luvun loppu oli villiä aikaa tyttöjen perässä juostiin sukupuoli elämää opeteltiin ja rautalanka musiikki soi.
- oiniitaaikoja
Tarinoita luettavaksi, tarinat kertovat 60 - 70 luvun elämästä. https://mpstories.jimdofree.com/
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.6564870Harmi että
Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o202265- 1031444
- 891364
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos231346Trump näytti slipoveri-ukolle kaapin paikan!
Slipoveri-ukko Ukrainan presidentti Volodimir Selenskyi meni tapaamaan valkoiseen taloon Trumppia ilman kunnon tuliaisia1311153Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681085Kun Zele jenkeissä kävi
Enää ei Zele saanutkaan miljardeja ilmaista rahaa niin helposti. Läksyttivät oikein kunnolla pientä miestä ja joutui poi264988- 72967
Jos saan sinut elämääni
niin minun täytyy nukkua ihan ensimmäiseksi 2vk putkeen. Sopiiko se sinulle? Väsynyt olen ollut ja niin levollinen olo75965