Tehtävä: Perustele uskosi / uskontosi argumentointivirheittä

Jeesus on Herra ja Sana on Tosi. Sana lue ja elä ja opi ja olet taivaskelpoinen.
Älä kysy uudestaan jo selitettyjä asioita, älä pelleile, älä viisastele.

Tästä tulee mieleen, jonkun kristityn aivopieru, että argumenttivirheet ovat ateistien keksintöä, jotta ei tarvitsisi ottaa huomioon uskovien argumentteja XD

Etsit vain taas todistetta Jumalan olemassaolosta, että voisit sitten Hänen yläpuolelleen asettuen arvioida, hyväksytkö todisteet vai et.

Ei tule onnistumaan. Kaikki uskovat voivat täällä kirjoittaa vaikka vuorokaudet läpeensä erilaisia kokemuksiaan ja muutoksiaan elämissään, mutta sinä vain kiistäisit järjestään ne kaikki. Mitä hyötyä tällaisesta on kellekään.

En ole koskaan kuullut kenenkään perustelevan ateismia. Jumalankieltäjät vain tuntuvat olettavan, että ateismi on itsestään selvä positio ja lähtökohta, jota ei edes tarvitse perustella.

Tähän voin vain todeta, että minulle usko Jumalaan on itsestään selvä positio ja lähtökohta, jota ei tarvitse perustella. Usko Jumalaan on perususkomus, jonka valossa tulkitsen kaiken muun. Se on uskomusteni joukossa perustavampi kuin uskoni ulkomaailman olemassaoloon.

En voi todistaa ulkomaailman olemassaoloa, mutta silti uskoni ulkomaailman olemassaoloon pitkälti määrittää sen, mitä ja miten muista asioista ajattelen. Näin äkkiseltään ajatellen minun olisi itse asiassa helpompi esittää argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta kuin ulkomaailman olemassaolon puolesta.

Lähes aina jumalankieltäjät osoittavat maailmassa esiintyviä yksittäisiä asiaintiloja ja sanovat niiden osoittavan, että Jumalaa ei ole. Näissä asiaintiloissa ei kuitenkaan koskaan ole mitään sellaista, mikä osoittaisi, että Jumalaa ei ole.

Toisessa ketjussa joku ylimielinen jumalankieltäjä linkkasi videoon, jossa toinen ylimielinen jumalankieltäjä kertoi henkilöstä, jonka aivokurkiainen oli katkaistu. Videolla ylimielinen ateisti pilkallisen voitonriemuisesti julisti, että tämän henkilön toinen aivopuolisko uskoi Jumalaan ja toinen ei. Virneestä päätellen ylimielinen ateisti luuli esittäneensä argumentin ja vieläpä hauskan sellaisen.

Tosiasiassa hän vain osoitti asiaintilaa, joka ei osoita, että Jumalaa ei ole. Henkilö, jolle Jumalan olemassaolo on perususkomus, tulkitsee tietysti tällaiset asiaintilat perususkomuksensa valossa.

Aivovammat ja aivosairaudet ovat toki teologisesti mielenkiintoinen ilmiö. Olen joskus mietiskellyt persoonallisuutta muuttavia aivosairauksia soteriologian näkökulmasta. Mutta soteriologisesti haastavia nämä aivoasiat ovat nähdäkseni lähinnä ratkaisukristityille.

Voisin kyllä esittää Jumalan olemassaolon puolesta uskonnonfilosofisia argumentteja, mutta kieltämättä ne olisivat päälle liimattuja, koska en usko Jumalaan niiden takia, vaikka pidänkin joitain niistä ihan kelvollisina. Argumentit eivät myöskään voi todistaa Jumalan olemassaoloa, mutta ne osoittavat, että uskoa Jumalaan voidaan perustella järkevästi. Usko ei näin ollen ole irrationaalista.

Ateismin lähtökohdista sitä vastoin vain nihilismi on rationaalinen näkemys, joten huomattava osa ateisteista uskoo irrationaalisesti mm. sellaisiin asioihin kuin objektiiviset arvot, ihmisarvo ja ylipäänsä koko merkitysten maailma.

Ateistiset maailmankatsomukset olen todennut siksi epäjohdonmukaisiksi, irrationaalisiksi ja sisäisesti kestämättömiksi, että katson lähes minkä tahansa teistisen maailmankatsomuksen olevan aivan ylivertainen lähes mihin tahansa ateistiseen maailmankatsomukseen nähden.

Jumala on totuus.
Moni ateisti kuolinvuoteellaan tunnustaa Jumalan. Tämä on totuus.
Papeista monikaan ei ole rehellisiä, mutta Raamattu ja Jumala on.

Vapaamurareita monikin, kuinka moni kieltää vapaamuurarit ja julistaa Jumalansanaa ?
Haluan kuulla totuuden nyt !!!!!

Olipa kerran herrat Dille ja Dong. Dille oli kivipesty kristitty ja Dong oli HC muslimi. Molemmat huusivat pää punaisena "Minun Jumalani on oikea! Sinä olet vääräuskoinen! Minulla on minun pyhä kirjani joka todistaa minun olevan oikeassa! Olen kokenut Jumalani yhteyden ja olen tietoinen monesta ihmeestä! Olen puhunut Jumalalleni, joten olen 100% varmasti oikeassa ja sinä väärässä".

Eivät raukat tajunneet kaiken sen huutamisen ja pätemisen keskellä, että loppujen lopuksi heistä vähintäänkin toinen on väärässä. Todennäköisesti molemmat.

Tämän tarinan opetus on: ei mikään, sillä uskontojen suhteen ihminen ei koskaan opi yhtään mitään. Samat virheet toistetaan ja sama virhe koodissa copy&pastetaan vuodesta toiseen.

Minä perustan uskoni argumetointivirheille.