Onko hirvittävän tärkeää osallistua kansalais-aktivismiin karaten suuntausten, tai muotojen mukaisesti? Ilmeisesti on. Olen hakeutunut karateen erään naisen nimen johdosta, jonka käsitteleminen oli kai hyvin hankalaa, tai se oli muutoin hyvin näkyvä. Sitä aina hämmästyy huomatessaan, että on monia asioita, joista maailmassa ei vielä tiedetä mitään. Turvallinen egoismi esim. jotkut sanovat, ettei sitä ole olemassakaan. Ydinperheissä tarvitaan siten paljon tilaa, ja on minullakin sellainen.
Lapsesta uskonnollinen riitely, väittely, ja jopa väkivalta, näin ulkopuolisina tunteina, ?jopa* oli sairasta. Se tuntui lapsesta, hänestä, vaikealta, sairaalta ja ulkopuoliselta. Kysymys ei myöskään ollut harrastuksesta, vaan se oli mm. onnen luomista muille ihmisille, kristillisellä ilmaisella vapaa-ehtoisella, työllä, tulevaisuuden rakentamisen yhteydessä, malli jonka saattoi peilata muotona. Oma kokemukseni on tässä vähän 1980-luvun puoliväliin ja sukulaisten konfirmaatioihin liittyviä? Onkohan heitä vielä paljon, niitä ihmisiä, tai tuttavia, jotka nyt haluavat järjestellä oman tulevaisuutensa, osittain siten ja niillä perusteilla, väkivaltaisella uskonnolla ja syrjimisellä?
Ulkopuolisesta voi joskus tuntua, ettei karate sovi naisille, ja syynä olisi erilaiset maskuliiniset turhautumat, ja väkivalta, erilaisuus, muiden ihmisten joukossa. Joskus ihmisiin kohdistuvat pelot voivat olla niin suunnattomia, ettei edes pysty käsittelemään tuntemaansa ahdistusta ja pelkoa, tai muistamaan neuroosiaan, ihan kaikkia fobioita nimeltä. Fyysisesti on muistettava naisena, ettei aina ole sopivaa, tai ettei laji aina sovellu, ihan kaikilta osin, samaa sukupuolta oleville, fysiologisten erojen, taikka niiden aiheuttajien seurauksena.
Karate & Kansalais-aktivismi
3
146
Vastaukset
- Palvella & Passata
Pyytäkööt jumalauta anteeksi.
Itse koin syrjimisen vaikeaksi, sekä erään läheisen jotkut muodostamat ihmisjoukot, ihmisryhmänä hyvin vaikeiksi. Se ettei jostakin pidetty ihmisenä, oli hyvin vaikeaa, myös lapselle.
-Ok. Siis tämä toimii lyömisellä.
- Ja tuijotin mitään sanomattomana eteeni, joku ulkopuolinen lisäsi.
Karate ei tarjoa yleis-sivistystä yksittäin, mutta sisimmällisen tasapainoisuuden se voi tarjota.
- Vitsit kaikkea shit' ii, sitä sitten löytääkin täältä, maapallolta, ihan omassa maailmassaan.
Kokeile karatea 101 vammaisen kanssa, tämä voi myös viedä konkurssiin ja aiheuttaa 10000 eurojen velat, joskus se on pakollista.
Kokeile karatea neurooseihin ja fobioihin, vaikka sairaanhoitajan mukana ollessa, mutta, parane niistä Herran Jumala, edes samalla.
Karate ei myöskään henkiparanna ketään ilman muuta.
POLIISI: "Mitä jos mä menin sinne jo?"
Eräs tuttavani, jo ennen syntymääni ja siitä saakka mukana ollut kysyi.
- Ai vahingossa....
- Mihin mä menen tämän kans? hän kysyi jatkaen. Riiputtaen "sopimusta" sormiensa välissä.
- En mä sitten voi harrastaa sitä, enkä juttele.
Miksi on joillakin ihmisillä tarve samoihin asioihin?
Voitteko kuvitella karate tarjoaa apua kirkko-taiteiden puuttumiselle?
- Kyllä pinnallisuus on joku sairaus.
Se johtuu sen saman sopimuksen puuttumisesta.
- Regressiivinen, mikä psykoterapian malli kysymyksessä? Ihmisellä se voi olla jo valmiina, tai se voi olla julkeavan jukisuuden sijaan, muuten vain hänen yksityis-elämäänsä.
Joopa joo...
Kävelin portaita alas, ja joku yritti jutskailla minulle rauhoittavasti. Regressiivistä terpiaa, kuten psykoterapiaa karate ei itsessään kuitenkaan tarjoa.
- Eihän siinä ole välineitä.
En muuten pidä aikuisista, tai vammaisista, aikuisista, laitoksessa.- Ent.? Wado-kai,kult.
Muistatteko Ben Johnsonin olympia-käryjä?
- Eihän sekin vain ollut 1980-luvun puolivälissä.
Entä mitä halusitte sillä, tai tällä, tarjota lapsillenne? Vain omaa vapauttani häiriten.
Epätodellisuuden loppuminen oli vallan ihanaa. Hän eli tuona hetkenä, niin rakastettavaksi todelisuutta ja tulevaisuutta juuri valmistuneen turvallisen egoismin ollessa kaiken ja koo maailman tueksi, ainakin hetkeksi tulevaisuudessa.
Olin onnellinen hänen puolestaan, hän saavutti jotakin ja sai siihen hektisyydestä vapautuksen, aivan kuten armon, ja Jumalan tiellä.
Kun Ben Johnson juoksi olympialaisissa, kai 1986 Los Angelesissa, olin herännyt ensimmäistä kertaa elämässäni, aamu-yöstä. Ainakin kotona.
Meillä oli kiva perheen keskeinen hetki, ja olin isäni kanssa siinä olohuoneemme lattialla, kun ulkona oli jo aivan näin pimeää. Kello oli ehkä ennen viittä, tai viiden ja kuuden väliltä, mutta vaikka oli kesä, tai syksy alkamassa, ulkona oli aivan pimeää. Kaikki valot olivat kodikkaasti päällä ja syksy teki tuloaan, vapauden raikas henkäys kietoi meidät kehtoonsa, ja jännitys atleettisesta kehosta kiehtoi huippuunsa. Sinällään asia ei viellä jaksanut kiinnostaa, mutta läsnäoleminen kiehtoi, samaten yhdessäoleminen, sen vapaus ja kieltämättä hyvin voimakas, tumma keho kilpailemassa, tuottamassa hyvää oloa itselleen. Vain voittamaan, ja silminnähtäväksi iloksi meille muille, ja itselleenkin....
"Itse en karatea harrasta seksuaalisesti tasokkaista, tai seksuaalisesti tasokkaista syistä." - Miks ei omana?
Ent.? Wado-kai,kult. kirjoitti:
Muistatteko Ben Johnsonin olympia-käryjä?
- Eihän sekin vain ollut 1980-luvun puolivälissä.
Entä mitä halusitte sillä, tai tällä, tarjota lapsillenne? Vain omaa vapauttani häiriten.
Epätodellisuuden loppuminen oli vallan ihanaa. Hän eli tuona hetkenä, niin rakastettavaksi todelisuutta ja tulevaisuutta juuri valmistuneen turvallisen egoismin ollessa kaiken ja koo maailman tueksi, ainakin hetkeksi tulevaisuudessa.
Olin onnellinen hänen puolestaan, hän saavutti jotakin ja sai siihen hektisyydestä vapautuksen, aivan kuten armon, ja Jumalan tiellä.
Kun Ben Johnson juoksi olympialaisissa, kai 1986 Los Angelesissa, olin herännyt ensimmäistä kertaa elämässäni, aamu-yöstä. Ainakin kotona.
Meillä oli kiva perheen keskeinen hetki, ja olin isäni kanssa siinä olohuoneemme lattialla, kun ulkona oli jo aivan näin pimeää. Kello oli ehkä ennen viittä, tai viiden ja kuuden väliltä, mutta vaikka oli kesä, tai syksy alkamassa, ulkona oli aivan pimeää. Kaikki valot olivat kodikkaasti päällä ja syksy teki tuloaan, vapauden raikas henkäys kietoi meidät kehtoonsa, ja jännitys atleettisesta kehosta kiehtoi huippuunsa. Sinällään asia ei viellä jaksanut kiinnostaa, mutta läsnäoleminen kiehtoi, samaten yhdessäoleminen, sen vapaus ja kieltämättä hyvin voimakas, tumma keho kilpailemassa, tuottamassa hyvää oloa itselleen. Vain voittamaan, ja silminnähtäväksi iloksi meille muille, ja itselleenkin....
"Itse en karatea harrasta seksuaalisesti tasokkaista, tai seksuaalisesti tasokkaista syistä."1. Tasokaista
Seksuaalisesti tasokasta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 723073
- 552735
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4322345- 792188
- 952006
- 571959
- 121586
Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan171547Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil301390Mitä nämä palautteet palstalla ovat?
Joku uusi toimintatapa rohkaista kirjoittajia vai mistä on kyse?301361