Minulla on ollut usein töissä ongelmia ujouteni kanssa. Olen ujo ja piiloudun monesti omaan ajatusmaailmaani niin töissä kuin opiskellessanikin.
Töissä tai opiskellessa on ollut monta tilaisuutta jossa olisin voinut olla sosiaalinen ja puhua ihmisten kanssa, mutta sitten viime hetkellä menen paniikkiin ja mieluummin vaan kävelen ohi tervehtien nopeasti -- jos sitäkään.
Ongelmaksi tämä muodostuu viimeistään silloin kun ihmiset tuntuvat alkavan olettamaan että olen ylimielinen tai etten halua olla tekemisissä heidän kanssa. Vaikka asia ei ole niin.. olen ujo enkä oikein osaa sanoa mitään "fiksua".
Ujouden vaikutus sosiaalisiin suhteisiin
Ujo mies
4
402
Vastaukset
- 17+13
Täällä hyvin pitkälti sama juttu.
Sen verran voisin tehdä eroa tuohon aloitukseen, että viihdyn useimmiten yksin. En siis ole pelkästään ujo, vaan olen introvertti enkä tarvitse jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä. Suuri osa elämästä tapahtuu oman pään sisällä (kuten aloittajakin mainitsi). Usein kuitenkin huomaan olleeni jo kauan ilman mitään sosiaalista elämää, mikä alkaa helposti ahdistaa ja häiritä.
Ja minäkin siis olen ujo. Vältän usein kontaktia toisiin ihmisiin, koska koen sen jostakin käsittämättömästä syystä kiusallisena. En usko olevani hyvää seuraa, koska olen hiljainen ja hillitty. Tästä sitten seuraa helposti juuri sitä aloittajan mainitsemaa ylimieliseltä vaikuttamista. Ystäviä katoaa nopeammin kuin niitä tulee, eikä niitä montaa ole jäljellä. Romanttisen kiinnostuksen pohjalta toimiminen on vielä ihan omassa luokassaan, mutta siihen en nyt keskity tällä kertaa.
Vaikka omassa seurassani viihdynkin suhteellisen hyvin muihin verrattuna, on se pahimmillaan ihan helvetillistä olla joka päivä yksin vain sen takia, ettei kehtaa tai uskalla olla tekemisissä kenenkään kanssa.
Ratkaisu tähän olisi kai soittaa jollekin vanhalle kaverille ja lähteä vaikka väkisin jonnekin kaljalle tms. Ongelma vain on siinä, että tällainenkin yksinkertainen asia voi olla joillekin todella vaikeaa.- Ujo mies
Kyllähän minäkin tykkään olla paljon yksin.
Mutta silti kaipaan satunnaista puhekaveria. Olisi ihan kiva jos olisi enemmän niitä joiden kanssa voisi lähteä ulos ja jutella ihan mitä sielu sallii, mutta toisaalta yleensä ihmiset sitten olettavat että pitäisi olla useammin sekä enemmän tekemisissä kuin taas minä haluaisin.
Mieluummin niin että olen yksin kuin että joku on kokoajan pälättämässä vieressä. - 1+13
Ujo mies kirjoitti:
Kyllähän minäkin tykkään olla paljon yksin.
Mutta silti kaipaan satunnaista puhekaveria. Olisi ihan kiva jos olisi enemmän niitä joiden kanssa voisi lähteä ulos ja jutella ihan mitä sielu sallii, mutta toisaalta yleensä ihmiset sitten olettavat että pitäisi olla useammin sekä enemmän tekemisissä kuin taas minä haluaisin.
Mieluummin niin että olen yksin kuin että joku on kokoajan pälättämässä vieressä.Näinpä.
Vielä vuosia sitten peruskoulussa ja lukiossa ollessani minulla oli "mesessä" joitakin tällaisia kavereita, joiden kanssa pystyin keskustelemaan lähes mistä vain. Aivan erityisesti yksi koulukaveri, jonka olin tuntenut jo pitkään. Hänkin kuitenkin ryhdistäytyi ja siirtyi elämässään eteenpäin, jolloin hänellä ei enää ollut aikaa tai mielenkiintoa jutella kanssani. Vasta jälkeenpäin tajusin, että se sosiaalinen kanssakäyminen oli aika merkittävää.
Yksinolo on tehnyt ihmeitä sille, miten ajattelen ja miten näen maailman. On kuitenkin aika häijyntuntuista, kun välillä tahtoisi jakaa joitakin ajatuksia eikä ympärillä ole yhtään ketään. Siinä sitten luotuani silmäyksen tyhjään asuuntooni voin taas jatkaa pohdiskelujani ihan kaikessa hiljaisuudessa :/
Olisi ihan hyvä olla edes puhelimessa yksi kaveri, jolle voisi soittaa. Tuntuu kuitenkin nykyään, että niillä harvoilla kavereilla on kaikilla parempaa seuraa, joten ei heille kehtaa soitella.
- blowmeonelastkiss!
Vaikuttaa;
-Työkavereihin, aluksi yritän olla sosiaalinen, luoda ns. verkoston jonka kanssa päästä ystävyys tasolle, ettei tartte sitten jonkin ajan kuluttua istua yksin syömässä!
-Osalla tietenkin tulee tämä; ylimielinen, nuori, liian tunnollinen, liian ahkera!
Koulu-ja työpaikkakiusaamisesta on kokemusta jo ihan tarpeeksi, vaikka ikääei ole paljoakaan..
-Sinkkuus, luonnollisesti houh oottelen etä joku vaan tulis ja veis =)
-Kaverisuhteettietenkin lopahtaa muiden pariutumisen jälkeen ei muisteta että on niitä kavereitakin.. Annas olla kun se ero kolahtaa niin sitten muistetaan tulla juomaan ja itkemään ja hakemaan lohtua! (Argh yksi syy miksi inhoan olla sinkkuna, en ole mikään henkilökohtainen terapeutti..)
-Lomathan kuluu tietty vähän tylsästi mökkeillessä, lenkkeillessä ja kuntosalilla mutta eipä sille nyt kauheesti voimitään, kait?
Toisaalta ujoutenihan takia tässä sinkkuna ollaan eli tuskinpa kannattaa harmitella, etten ole yhtä hyvää seuraa kavereilleni, kuin heidän miekkosensa..?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut
Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/1911294Miettimisen aihetta.
Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.1221128- 48854
- 70850
Just nyt mä
En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman53780Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle
Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva50725- 33692
- 60679
- 50665
- 52657