Seurustelin poikaystäväni kanssa 9kk, eli sinänsä kyseessä ei ollut mikään huisin pitkä suhde. Pisin kuitenkin missä olen itse ollut toisena osapuolena. Ehdittiin asua yhdessäkin puolisen vuotta käytännön syistä ja siitä syystä meille tuli arkikin melko nopeasti mukaan kuvioihin. Poikaystävän piti saada myös koiranpentu kun me oltiin seurusteltu vasta kuukausi, joten se aika joka piti käyttää alkuhuumaan, menikin sitten koiran kusien ja kakkojen siivoamiseen. (Olennaisia tietoja?)
No kuitenkin, rakastin ja rakastan häntä edelleen, mutta meillä oli ajoittain aika hankalaa ja toissapäivänä me sitten erottiin hänen tahdostaan. Häntä kuulemma ärsytti jokin minussa, mahdollisesti epävarmuuteni ja saamattomuus (saamattomuutta hän ei osannut selittää, sillä tein kyllä kuulemma juttuja paljonkin, mutta silti olin saamaton), häntä kyllästytti arki ja kuulemma mun kanssa arki oli ollut viime aikoina raskasta. Lopuksi hän sanoi ettei koe että kannattaisi enää yrittää vaikka tunteita on, mutta ne ovat enemmänkin kaverillisia.
Nyt olenkin sitten yksin ja tuntuu välillä aivan kauhealta. Syytän itseäni kaikesta, koska olin epävarma, kyselin häneltä tunteisiin liittyviä asioita liikaa ja vaadin hirveästi hellyyttä jotta tuntisin oloni paremmaksi. Syytän myös siitä, etten osannut tehdä hänen arjestaan helppoa ja piristävää, ja nyt ajattelenkin että tuleeko joka suhteessa vastaan sitten se, että mun kanssa on hirveän raskasta jotenkin elää. Pelkkä eroaminenkin on jo raskasta ja nämä ajatukset yhdistettynä tähän kaikkeen.. En myöskään antanut tarpeeksi tilaa hänelle, koska itse tykkäsin vain kyhnöttää hänen kanssaan.
Enhän mä voi sille mitään että toisen tunteet ovat kuolleet ja koska meillä ei ollut kyse mistään avioliitosta tai yhteisistä lapsista, niin eipä sitä kannata väkisinkään alkaa yrittää. Mua niin harmittaa vaan, koska tajusin niin monta asiaa mitä tein väärin ja mitkä olisin voinut korjata jos olisi vielä yritetty, mutta kun toinen ei halua niin ei halua. Vaikeaa on myös käsittää se, että toisella ei enää olekaan tunteita = pääsee paremmin yli tästä suhteesta, kun minä taas joudun käsitellä tämän kaiken jotenkin...erilailla.
Mä olen toki vasta 20-vuotias ja kaikki hokee mulle, että "sä olet vielä nuori, sulla on koko elämä aikaa löytää Se Oikea", mutta jotenkin hän vain oli niin ihana ja täydellinen.. Miten tästä nyt sitten jatkaa, miten oppia olemaan yksin ilman toista ja miten sitä omaa itsevarmuutta oikein voisi lähteä kasvattamaan? Pelkään että kukaan ei halua katsella epävarmaa naista..
Miten päästä yli erosta?
293
13222
Vastaukset
- Jason3
Vaikka olen sinua yli kaksi kertaa vanhempi ja tyttäreni kaksi vuotta vanhempi - luulen että nämä jutut eivät liiemmin muutu...!
Tiedän miltä sinusta tuntuu - koska olen itse kokenut saman - ja oikeastaan melkein kaikki ihmiset...
Minusta sinun olisi hyvä lähteä tuosta, jota itse olet mietiskellyt: Että sinua harmittaa että olet jotenkin tehnyt jotakin väärin - tai että haluaisit nyt tehdä toisella tavalla.
Tiedätkö mitä se tarkoittaa, että olet tuon havainnon tehnyt?
Sitä, että olet o-p-p-i-n-u-t-!
Ja arvaa olisitko tuota oppinut, jos poikaystäväsi ei olisi tehnyt kanssasi bäniä?
Tiedät vastauksen itsekin: Et tietenkään!
Meidän ihmisten ilo - ja joskus kurjuus - on se, että oikeastaan isoimmat asiat opimme aina - niin - toisiltamme.
Siitä tämä oma tilanteesi lienee yhtenä esimerkkinä.
Jos et nauti tästä oppitunnista - niin kyllä asia, kaikesta huolimatta taitaa olla niin, että olet oppinut jotain - mikä toki aina on hyvä asia.
Se, että sinua on arvosteltu epävarmaksi ja kiinniroikkuvaksi saa sinut ajattelemaan - ja voin vakuuttaa, että on vain normaalia, että arvosteltu ihminen, aina, tuntee olonsa kurjaksi ja pieneksi!
Ne hetket suhteesi alussa, jolloin tunsit nauttivasi elämästäsi ilman huolen häivää olivat varmaan kivoja - ja ihan ok että sait maistaa elämän maistuvaa mahlaa!
Mutta yhtä paljon kuin se loppujen lopuksi osoittautui todeksi "todeksi" - tekee myös nykyinen olotilasi - eikö niin?
Ja ajattele - olit sentään silloin ihan sama ihminen silloin - et yhtään parempi tai huonompi kuin nytkään?! EIkö niin.
Sen vuoksi - en lupaa sinulle helppoja tulevia lähiaikoja - läheisyys on elämän hienoin asia - ja siitä irrottautuminen tuntuu kurjalta ja ottaa osansa.
Mutta voit olla varma, että kun seuraavan kerran kohtaat uuden ihmisesi - olet ihan sama kuin silloin edellisen suhteesi alussa - paitsi että osaat olla roikkumatta ja liikoja kyhnäämättä. Ja kun puhiit siitä, että mietiskelet nut tuota epävarmuuttasi - niin eikö asia ole juuri niin, että tuo roikkuminen ja kyhnääminen juuri sirtä epävarmuutta osoitti!
Käy siis eteenpäin, nuori nainen - nauti ystävistäsi - jaa rakkauttasi, muunlaistakin, koko maailmalle - ja kun kohtaat sitten joskus jonkun kiinnostavan nuoren miehen - niin katso häntä suoraan silmiin - ja roikkumisen sijasta tue häntä!
Jason3- Saman kokenut!
Aika kultaa muistot. Löydät kyllä vielä jonkun jota rakastat yhtä paljon tai jopa enemmän.
- kaikkea hyvää
Hieno avaus aloittajalla, kuin myös eka vastaajalla!
Seuraavassa suhteessa panosta enemmän seksiin, kuin vain vieressä nyhjäämiseen. Muista, molemmat tarvitsevat myös omaa aikaa, omia harrastuksia, ystäviä. - p*skaa!
kaikkea hyvää kirjoitti:
Hieno avaus aloittajalla, kuin myös eka vastaajalla!
Seuraavassa suhteessa panosta enemmän seksiin, kuin vain vieressä nyhjäämiseen. Muista, molemmat tarvitsevat myös omaa aikaa, omia harrastuksia, ystäviä.Ja "panostapa" sinä siihen, että painut v*ttuun tältä Suomi24:a julkiselta keskustelufoorumilta kiusaamasta ja herjaamasta viattomia! Vai että seksiin pitäisi panostella? Kuule minäpä "panostelen" kohta poliisin pakeille, jos tässä Suomi24:a ei lopu noiden keksittyjen tarinoiden viattomia herjaava kirjoittelu! "Vieressä nyhjääminen"... J*malauta mitä idiootteja tässä Suomi24:a kirjoittaa herjaamassa anonyymiuden takaa! Teillä Suomi24- kirjoittajilla ei ole alkeellistakaan käsitystä oikeista ihmissuhteista. Luultavasti tarkoitatte "suhteillakin" vaan jotakin virtuaalia: no virtuaali onneksi ei ole sama asia kuin faktuaalinen todellisuus, että herjaamiset pois! Keksityt ihmissuhteet ei netin avulla todeksi muutu. Ystävätkään eivät ole sellaisia, kuin Suomi24:a väitetään.
Osaat olla "roikkumatta" ja "kyhnäämättä". S*tanana mitä idiootteja tässä nimettömässä Suomi24:a on, mitä kielenkäyttöä. Ette näemmä arvosta sanoja yhtään, mikä onkin sivistymättömille ihmisille erittäin tyypillinen piirre nimettömässä nettikäytöksessä.
"Takertujia" kyllä ootte: käytte pelkän keskustelupalstalla keskustelemisen perusteella vainoamaan sivistyskansalaisia netissä! Minuakin ootte herjanneet ja mun läheisiä. Rikollisia ihmisiä tässä Suomi24:a. V*tuttaa lukea noita keksittyjä tarinoita! " Läheisyydestä irrottautuminen" - jumalauta tää on hullu palsta!
Yksi asia on varma: netistä en koskaan seuraa hakisi. Näiden Suomi24 -palstojen lukeminen on mulle opettanut, että netti on niin täynnä niin henkisestin ja moraaliltaan sairaita ihmisiä, että ainoat ihmissuhteeni etsin ihan muulla tavalla, kuin koskaan netistä!! Kiitoksia vaan mytomaaneille, että vihaan nettiä, enkä koskaan halua netin kautta tutustua yhteenkään ihmiseen!
- tsena1
Voi kiitos tuosta viestistä, enpä ollutkaan ajatellut asiaa noin. Mutta tottahan se on, että olen todellakin oppinut jotakin. Ja koska en suhteen aikana osannut ajatella noita asioita että häntä ehkä ahdistaisi se, että oltiin paljon yhdessä yms., niin nyt ainakin ymmärrän sen, että toinen tarvitsee paljon omaakin tilaa, että jaksaa taas olla minun kanssani.
Seuraavassa suhteessa olenkin sitten viisaampi! :)- Jason3
Tiedätkö - itse olen havainnut, että esim. sellainen aviopari, joka on ollut vuosikymmeniä jostain kuoluajoista yhdessä, sattaavat hyvin olla hyvinkin onnellisia - mutta he eivät oikein osaa nähdä näitä asioita, jotka ihmisuhteiden myrkyissä tuntevat hyvin.
Että tavallaan - mitä enemmän kokemuksia, sitä enemmän viisautta - vaikka sen saavuttaakin joskus aika kovan kautta.
Kiva kun vastauksestani oli jotain apua!
Jason3 - kerran olin nuori
Olet nuori- ja kuten totesit, oppinut juuri jotakin...
Mitäpä jos et niin etsisikään sitä seuraavaa suhdetta, vaan keskittyisit omaan itseesi, elämän luomiseen ihan omillaan? Ehdit vielä seurustella, avioitua, erotakin, mutta nuori olet vain kerran, näin vapaa olet vain nyt kun kukaan, mikään ei sido sinua.
Tee retki elämään, iloinen ja utelias retki, opi asioita, vahvistu, itsenäisty. Kyllä sinä siihen pystyt! Se oikea huomaa sinut kyllä! - Mallevi
Minulla tuli mieleen, että jos olette aina yhdessä, sinulla ei ole mitään tarjottavaa miehellesi. Ellei miehenkin lempiharrastus ole yhdessä nyhjääminen .
Aika monesti ihastuminen ja rakastaminen on sitä, että arvostaa toista ihmistä ja mistä se arvostus ja ihailu tulee? Siitä, että saa tukea ja rakkautta, että toinen on hyvä jossain (ainakin minä ihailen taitoja ja kykyjä ja osaamista) ja hänellä on oman elämänkokemuksensa vuoksi tarjottava suhteeseen myös suhteen ulkopuolisia asioita. Se, että kaikki perustuu yhdessäoloon ja yhteisiin juttuihin, on aika näivettävää.
Kun seuraavan kerran alat seurustella, minusta ei ole hyvä, että peittelet ominaisuuksiasi, kuten sitä, että kaipaat paljon hellyyttä. sellainen on raskasta ja menee jopa teeskentelyn piikkiin. Kannattaa olla rehellinen ja kertoa, että "tuollainen minä olin joskus ja siitä seurasi hankaluuksia ja nyt haluan muuttua."
Jos et pysty muuttumaan, älä tee itsellesi väkivaltaa ja ala esittää jotain, mitä et ole. Monista asioista voi kuitenkin neuvotella. Laikki asiat joista haluaa luonteessaan päästä eroon, täytyy tutkia ja käsitellä. JOs kyse on puutteesta, voit itse päättää mitä sille teet. Mutta meissä on myös asioita, jotka eivät muutu. Temperamentti esimerkiksi pysyy ihmisellä samana, vaikka hän päättäisikin alkaa käyttäytyä toisin (esim. intorvertti ekstrovertisti), joten on hyvä myös oppia arvostamaan itseään ja niitä ominaisuuksia, jotka ovat juuri sinua.
- ystäväsi3
Ole jumalattoman onnellinen että pääsit eroon oliosta jota ärsytti olemuksesi. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta muuttua tai muuttaa itseäsi. Tämä egoisti halusi niin, mutta itse oli ilmeisesti täydellisyys itse. Sanoit hänen olevan ihana ja "täydellinen" kuitenkin kehtasi sanoa että arki sinun kanssa on raskasta olit saamaton, epävarma, jne. Älä missään tapauksessa syytä itseäsi mistään, sinulla on oikeus olla juuri itsesi. piste. kukaan egoisti ei saa sitä tulla määräilemään Sinä olet unik ei ole toista laistasi. maailmassa. Ajattele nyt, syytit itseäsi siitä ettet tehnyt egoistin arjesta helppoa ja piristävää, sinunko tehtävänä on pitää hänen mielentilaa kunnossa??? Tajuat kai että hänellä on joku toinen, ja eroamiseen on keksittävä sinusta jotakin negatiivista, sama tarina aina. Jason 3 ei lupaa sinulle helppoja aikoja, mikä on tämä ennustaja "lupaamaan" sinulle. sinulla täysi oikeus olla juuri sitä mikä olet. Älä loskaan ala muuttamaan itseäsi. Jason 3 on todennäköisesti ollut Hitlerin kanssa suunnittelemassa "mein kampf, niin määräilevää hänen analyysinsä on," eikö niin - eikö niin" ....Tulet näkemään että löydät ihmisen joka arvostaa sinua (ei arvostele sinua) ikävä kyllä näitä arvostelijoita on paljon. arvoa antavia vähän, mutta kun sellaisen löydät silloin olet onnellinen, löysit helmen joka tekee sinun elämäsi sanomattoman onnelliseksi kun sinun ei tarvitse tarvitse näytellä erilaisia rooleja vain miellyyttääksesi jotakin itsekästä ihmistä, joille kuitenkaan mikään ei kelpaa. Olet ihana ihminen, älä koskaan muutu. ( toivottavasti ei ole pajon virheitä asun toisella maalla)
- Jason3
En minä "ystäväsi3" "lupaamalla" tarkoita, tietenkään, mitään selvännäkijän ennustusta. halusin vain sanoa tsena 1:lle, että suhteen loppumisen jälkeen tietty suruaika on ok ja luonnollista. Kun kysyn eikö niin, tarkoitan juuro sitä mitä sanon - että ymmärtääkö lukija asian niin kuin minä sen sanoin.
Minä en mitään sen kummempaa sanonut hänen tilanteestaan - pailasin vain omia pieniä kokemuksiani - ne kun ihmisillä vissiin aika pitkälle einakin on samoja?
Sinä sen sijaan sanoit, mielestäni aika "ennustavasti" ja "mmäräilevästi" että hänen exällään on toinen. Sinulle tiedoksi, että ei sen - aina - tarvitse noin menä. Suhde voi loppua ilman kolmatta pyörääkin.
Silti en sano - enkä liitä sinua - Hitleriin.
Ehkä kantsisi hieman miettiä toisen sanojen merkityksiä ennen kuin sanoo? - rakkautta sinulle
Jason3 kirjoitti:
En minä "ystäväsi3" "lupaamalla" tarkoita, tietenkään, mitään selvännäkijän ennustusta. halusin vain sanoa tsena 1:lle, että suhteen loppumisen jälkeen tietty suruaika on ok ja luonnollista. Kun kysyn eikö niin, tarkoitan juuro sitä mitä sanon - että ymmärtääkö lukija asian niin kuin minä sen sanoin.
Minä en mitään sen kummempaa sanonut hänen tilanteestaan - pailasin vain omia pieniä kokemuksiani - ne kun ihmisillä vissiin aika pitkälle einakin on samoja?
Sinä sen sijaan sanoit, mielestäni aika "ennustavasti" ja "mmäräilevästi" että hänen exällään on toinen. Sinulle tiedoksi, että ei sen - aina - tarvitse noin menä. Suhde voi loppua ilman kolmatta pyörääkin.
Silti en sano - enkä liitä sinua - Hitleriin.
Ehkä kantsisi hieman miettiä toisen sanojen merkityksiä ennen kuin sanoo?Ihmiset ovat erilaisia,
mutta kaikkia satuttavat samat asiat, ainakin nuorena.
Nyt vähän vanhempana ymmärtää jo, etteivät kaikki ihmissuhteet ole tarkoitetuttuakaan elinikäisiksi.
Sinulla on vain yksi, ainutkertainen elämä. Jatka sitä valitsemallasi tiellä.
Vaihda miestä, jos siltä tuntuu? Sinä itse päätät omasta elämästäsi. - jatka samaan malliin
Sulla on helpottavia sanoja, muillekin kuin aloittajalle. Ainakin itseäni vähän helpotti.
- rikollisiako?
Jason3 kirjoitti:
En minä "ystäväsi3" "lupaamalla" tarkoita, tietenkään, mitään selvännäkijän ennustusta. halusin vain sanoa tsena 1:lle, että suhteen loppumisen jälkeen tietty suruaika on ok ja luonnollista. Kun kysyn eikö niin, tarkoitan juuro sitä mitä sanon - että ymmärtääkö lukija asian niin kuin minä sen sanoin.
Minä en mitään sen kummempaa sanonut hänen tilanteestaan - pailasin vain omia pieniä kokemuksiani - ne kun ihmisillä vissiin aika pitkälle einakin on samoja?
Sinä sen sijaan sanoit, mielestäni aika "ennustavasti" ja "mmäräilevästi" että hänen exällään on toinen. Sinulle tiedoksi, että ei sen - aina - tarvitse noin menä. Suhde voi loppua ilman kolmatta pyörääkin.
Silti en sano - enkä liitä sinua - Hitleriin.
Ehkä kantsisi hieman miettiä toisen sanojen merkityksiä ennen kuin sanoo?Niinpä. Hitleristähän te täällä Suomi24:a keskustelette, natsit ja rikolliset. Kirjoittelette keksittyjä tarinoita. V*ttu kun mä olen niin huono netin käyttäjä: jos osaisin, ottaisin talteen noi skitsokirjoitukset ja painuisin Suomi24:n toimistoon esittelemään, että mitä saastaa tällä Suomi24-palstalla on. Keksittyjä aloituksia, joihin muut tahallisten keksittyjen tarinoiden keksijät kirjoittelee aiheesta sadanteen omia "tuotoksiaan", motiivina ties mikä häiriintynyt kiusaaminen tai taloudellisen hyödyn tavoittelu. Haluaisin linnaan kaikkki rikolliset, jotka viattomien nimissä toimii netissä, valehdellen todellisuudesta. Kannattaisi tosiaan miettiä "toisen sanojen merkityksiä", ennen kuin jorisee keksittyjä ihmissuhteita viattomista nettiin. Sekopäistä vainoamista tässä Suomi24:a!
Minulla ainakaan ei ole ensimmäistäkään tuttua eikä tuttavaa tai henkilöltä tietämääni tässä Suomi24:a missään kirjoittelemassa. Siihen nähden on pikkusen pahasti häiriintynyt porukka vainonnut minua kommenteillaan tässä Suomi24:a...
Aikuiset ihmiset käyttää termiä "exä": sallikaa mun nauraa! Vaikka ei kyllä yhtään naurata lukea tätä kusipäistä Suomi24-foorumia. Vakavaksi vetää, miten häiriintyneitä ihmisiä tällaisessa nimettömässä Suomi24- netissä on. - Muuttumisesta ym...
Kukaan ihminen ei voi tehdä toista sanomattoman onnelliseksi, koska kaikki me olemme epätäydellisiä, eikä kukaan voi toista täydellisesti myöskään ottaa huomioon.
Rakkauden huumassa ihminen sitä vain kuvittelee olevansa sanomattoman onnellinen.
Sellaisen tyypin kanssa on hyvä olla, jonka kanssa kokee olevansa ns. sinut, eli kokee että toinen hyväksyy sinut sellaisena kuin olet (ja päinvastoin vastavuoroisesti).
Mutta elämä kyllä on sellaista, että se valitettavasti aina vaatii jossain määrin muuttumista, sopeutumista (mutta ei tietenkään sillä tavalla, että sitä tehdään liiaksi toisen kustannuksella), koska jos haluaa elää sosiaalisesti ihmisten kanssa, ei voi olla muuttumattakaan.
Mutta perusluonne, se toki pysyy aina samana.
- tsena1
Kauheaa ajatella että hänellä tosiaan olisi ollut joku toinen ja sen takia ei halunnut enää jatkaa minun kanssani. Minulle tosin selitti, että haluaa olla vain yksin ja koska kesä tulee, haluaa vain tavata kavereitaan. Mutta niin, eipä hän varmaan olisi halunutkaan sanoa vaikka joku toinen olisi ollut.
Okei, sanoin että hän on ihana ja täydellinen, enkä ajatellut ehkä tuota arvostelujuttua niinkään.. Kyllä mä myönnän, että on sinänsä vapautunut olo koska nyt koen ettei tarvitse miellyttää ketään, vaan voin elää nyt itselleni. Sitä kun vain tottuu toiseen ja välittää toisesta, niin eipä sitä sitten katso niitä huonoja puolia niin tarkasti. Ja kun välillä tulee se ikävä niin sitten se tulee.. Eikä asiasta tee helppoa se, että asutaan sen verran pienessä kaupungissa että hän tulee ainakin joka toinen päivä vastaan.
Mun perhekin tykkäs hänestä hirveästi ja hänen vanhempansa ja veljensä minusta. Hänen isänsäkin sanoi joskus kun meillä oli vaikeaa, että et sä poika hyvä löydä tuon kaltaista naista mistään, joka kohtelee sua noin hyvin, ei ryyppää, ei polta ja elää terveellisesti... Mutta joo, eipä ne sitä valintaa teekään.
Pelottaa vain, että ei tapaakaan sitä joka arvostais, vaan tulee vaan pettymään kerta toisensa jälkeen.- Jason3
En malta - taaskaan - olla vastaamatta...
Tärkeintä elämässä ei mun mielestä ole hirveästi räknätä, kuinka monta on niitä, jotka itseä arvostaa, ja kuinka monta niitä, jotka ei.
Niin kuin Juice laulaa: "Toiset pitää sua viisaana, toiset hulluna - turha kumpaakaan mielipidettä on oikasta---". "---Se on yhdentekevää, herttaisen yhdentekevää - koska viimein aina peilikuvas kanssa kaksin jäät".
Eli - so what! Tärkeintä on että on ystäviä, kavereita, opiskelua, työrä, harrastuksia. Niiden kautta oppii olemaan ihminen - ja itsearvostus, joka on tärkeintä, tulee sitä kautta myös.
Itse opin kunnolla arvostamaan itseäni vasta 40 -mutta sekään ei ollut liian myöhäistä.
Nykyään puhutaan mielestäni aivan liikaa jostain "onnen tavoittelusta". Monesti sillä tarkoitetaan vain ja ainoastaan omaa onnellisuuden tilaa ja that´s it.
Pieleen mennään juuri siinä, että oma onni ei ikinä ole erillään muusta maailmasta. Kun ymmärretään, että se salainen onni on sitä, että monella tavalla opitaan elämään yhteydessä ympäristön kanssa, arvostamaan, kritisoimaan ja nauttimaan tästä elämän ihmeellisestä mysteeristä - tulee sitä hyvää fiilistä - omaa onnea - siitä myös kuin varkain. Ja se rakkaus - jota ei ikinä "pyssyllä" saa - ajallaan kanssa. - gkfkrohöhlclxkfkgk
joo niinkin voi käydä!!oon 33 ja mut on jätetty niin monta kertaa ettei enää kiinnosta edes yrittää!!!
- vanha täti
Tuskin sellaista suhdetta onkaan jossa ei arki tulisi vastaan ja toisessa ihmisessä alkaisi jokin ärsyttää. Eihän täydellistä ihmistä olekaan ja varmaan sen täydellisenkin kanssa oleminen ärsyttäisi koska sitten tuntisi itsensä aina huonommaksi.
Olen itsekin kokenut kaikenlaista, vaikka viimeisimmästä seurustelusta on jo kulunut kauan aikaa. Itse olen usein huomannut, että ei niissä suhteissa ole vain se kaksi ihmistä, vaan siihen tuppaa vaikka kuinka monta ihmistä mielipiteineen vaikuttamaan ja määräilemään. Itse ainakin olin niin rikkinäinen omissa suhteissani, että sekin toi omat hankaluutensa. Rakastuneena luulin että kaikki on ihan OK ja elämä hymyilee, mutta pikkuhiljaa kaikki vanhat luurangot kaapista kolisteli esiin. Kadun itsekin yhtä jos toista, enimmäkseen sanottuja sanoja ja riideltyjä riitoja. Nyt paljon vanhempana olisin varmaan paljon kypsempi suhteeseen, mutta nyt en niin kovasti enää kaipaa ketään rinnalleni, koska on ihan hyvä elää yksin.
Ehkä voisit alkaa harrastaa jotakin itseäsi kiinnostavaa ja kehittävää ja saisit uutta ajateltavaa ettei tarvitse märehtiä menneessä suhteessa tehtyjä asioita. Tutustut uusiin ihmisiin ja opettelet elämään itsesi kanssa ennen kuin aloitat uuden suhteen.
Hyvää kevättä - tsena1
Mä käyn salilla ihan säännöllisesti ja liikunta ylipäätään on sellainen asia, mistä saan oikeasti hyvää fiilistä ja paljon muutakin hyvää. Huonompi homma on se, että exäkin käy samalla salilla ja kun se on aika pieni sali, niin joutuu sitten törmäillä toiseen siellä. Mutta en silti aio niinkin rakasta harrastusta jättää vain sen takia, että joudun häneen törmäillä salilla.
Nyt mä oon alkanu miettiä ihan hirveästi sitä, että exänihän suorastaan syytti mua tästä kaikesta. "Sussa on jotakin mikä mua ärsyttää." "Mä en jaksa arkea sun kanssa, sun kanssa on ollut tosi raskasta." "Sä oot hirveen saamaton, mut en osaa selittää millä tavalla." "Sulle pitäis aina sanoa että mitä pitää tehdä" yms. Alkoi tuntua tässä että minunko takia tämä suhde sitten päättyi, että kun en ollutkaan täydellinen.
Ja sitä minä hänellekin sanoin, että se arki koittaa joka hemmetin suhteessa, mutta ehkei hän sitä aivan sisäistä. Ja minkäs minä voin jos hänen mielestään mun kanssa oli raskasta, vaikka yritin tehdä siitä mahdollisimman helppoa. Paljon hyvempi ihminen ei voi toiselle olla, kuin minä hänelle olin. - tsena1
Ja huoh, ehkä mä olen sekopäinen eksä tai jotain, mutta nyt facebookissa tulee näitä ilmoituksia että eksä on koko ajan jonkun uuden paikkakuntalaisen tytön kanssa kaveri. Yllättäen nääkin tytöt on sellaisia, jotka mäkin osaan yhdistää tiettyihin tilanteisiin. Pitääkö tää nyt käsittää niin, että hänellä on haku päällä koko ajan. Jeejee, merkitsinpäs paljon hänelle.
- ei hyvä...
Jotkut ne ei vaan osaa olla yksin. Tai on niin ihanaa ihastua ja hetken aikaa heilastella, mutta siellä se arki kurkistelee nurkan takana....
- tsena1
Niin, ei kai sitten. Hän ei todellakaan koskaan ollut tuon tyylinen ihminen että tekisi jotakin vastaavaa, mutta näemmä sitä ei kuitenkaan koskaan tunne ketään perinpohjaisesti.. Itselle ei tule mieleenkään katsella seuraavaa kumppania vähään aikaan.
- tsena1
Mun äitini veli, eli enoni, on ihminen joka tekee muille tähtikarttoja ja reikihoitoja ja kaukoparannusta, näkee erilaisia juttuja, eli kaikenlaista mitä moni pitää ihan huuhaana ja sekopäisten touhuna. Enkä mä itsekään osaa sanoa uskonko ihan täysin tollaiseen, mutta tänään kun puhuin äitini kanssa, hän totesi että nyt uskaltaa näyttää mulle yhden viestin, minkä tämä hänen veljensä oli lähettäny. Se meni jotakuinkin niin, että hän oli käskenyt sanoa minulle, että tämä eksäni on ihminen joka ei ole mun itkujen arvoinen. Hän on ihastunut toiseen tyttöön, eikä oikein tiedä mitä haluaa, ja tulee jatkamaan monta vuotta samaa kaavaa; seurustelee, ihastuu toiseen, jättää edellinsen yms. Valtaote hänellä oli minuun, koska näki että itse olen toivottoman ihastunut ja rakastunut, joten hän pystyi käyttää minua varsin hyvin hyväksi. Tämän kaiken hän oli kertonut jo joulukuussa.
Silloin en olisi halunnut tuota kuulla, sillä tuskin olisin uskonut sanaakaan. Nyt kun tuon viestin näin, niin jotenki se satutti, mutta jotenkin osasin itekin miettiä jotakin tuollaista. Aika jännä että ihminen on muuttunut mun silmissä todella äkkiä ihan erilaiseksi.- ystäväsi3
tsena1 Hei ja loistavaa kuulla että sinulla jo nyt menee hyvin, ja onneksi huomaat
nyt että mikään ei ollut syytäsi Niin kirottua kuin se onkin niin juuri hyvä ihminen
saakin syykseen kaiken.
Nuori ihminen, ja niin hyvä ja herkkä kuin sinä olet voidaan loukata mitä syvimmin
sanotaan että jo yksikin väärä sana (loukkaus) ehkä ei unohdu koskaan, siksi,
älä koskaan anna kenenkään sanoa itsestäsi niin kuin sinulle on tehty kuten..
"Teet arkeni raskaaksi, saamattomuus, joku sinussa ärsyttää," Ja kaikki se
alentava mitä sait kuulla ja kokea. Muista että jossakin ikävässä tilanteessa voivat
nämä ikävät muistot palautua ja saatat miettiä, " olisiko sittenkin näin".ja silloin
siihen tarvitaan tekniikka poistamaan nämä ikävät sanat, joita sinulle sanottiin.
Kaikki sanottu ja se mitä kuulemme vaikuttaa meihin, uskomme siihen tai emme
meillä on alitajunta, joka hyväksyy kritiseeraamatta kaiken, yhtä hyvin pahan
kuin hyvän,
Sinulle sanottiin" näissä neuvoissa" että" roikkumisesi ja kyhnäämisesi olisi
epävarmuutesi merkki, tällainen Besserwisser oli tietävinään taas, ja lisäsi
epävarmuuttasi.
Sinun "roikkuminen ja kyhnääminen" EI ole epävarmuuden merkki, ei sitten
vähintäkään. Se onkin sinun henkilökohtainen tapa osoittaa että sinulla on hyvä olla ko ihmisen kanssa ja että sinä osoitat sillä tavoin sen hänelle ja että
rakastat häntä yli kaiken, ja haluat pitää hänet. olet hyväksynyt hänet, ja
haluat olla vain hänen.sinun on oltava onnellinen ennenkuin näytät sen.
Älä milloinkaan anna jonkun neuvoa miten sinun on esiinnyttävä. sinun ei
tarvitse muuttua. sanoin aikaisemmin sinulla on oikeus olla itsesi. Olet silloin
parhain. ja olet sitä nyt. En voi sanoa tässä kuinka tiedän
Treenaaminen on hyödyllistä se nostaa serotoniinipitoisuutta, mitä kovemmin
sitä parempi ei kuitenkaan tarvitse tappaa itseään
Kaikkea hyvää simulle - välihuuto
ystäväsi3 kirjoitti:
tsena1 Hei ja loistavaa kuulla että sinulla jo nyt menee hyvin, ja onneksi huomaat
nyt että mikään ei ollut syytäsi Niin kirottua kuin se onkin niin juuri hyvä ihminen
saakin syykseen kaiken.
Nuori ihminen, ja niin hyvä ja herkkä kuin sinä olet voidaan loukata mitä syvimmin
sanotaan että jo yksikin väärä sana (loukkaus) ehkä ei unohdu koskaan, siksi,
älä koskaan anna kenenkään sanoa itsestäsi niin kuin sinulle on tehty kuten..
"Teet arkeni raskaaksi, saamattomuus, joku sinussa ärsyttää," Ja kaikki se
alentava mitä sait kuulla ja kokea. Muista että jossakin ikävässä tilanteessa voivat
nämä ikävät muistot palautua ja saatat miettiä, " olisiko sittenkin näin".ja silloin
siihen tarvitaan tekniikka poistamaan nämä ikävät sanat, joita sinulle sanottiin.
Kaikki sanottu ja se mitä kuulemme vaikuttaa meihin, uskomme siihen tai emme
meillä on alitajunta, joka hyväksyy kritiseeraamatta kaiken, yhtä hyvin pahan
kuin hyvän,
Sinulle sanottiin" näissä neuvoissa" että" roikkumisesi ja kyhnäämisesi olisi
epävarmuutesi merkki, tällainen Besserwisser oli tietävinään taas, ja lisäsi
epävarmuuttasi.
Sinun "roikkuminen ja kyhnääminen" EI ole epävarmuuden merkki, ei sitten
vähintäkään. Se onkin sinun henkilökohtainen tapa osoittaa että sinulla on hyvä olla ko ihmisen kanssa ja että sinä osoitat sillä tavoin sen hänelle ja että
rakastat häntä yli kaiken, ja haluat pitää hänet. olet hyväksynyt hänet, ja
haluat olla vain hänen.sinun on oltava onnellinen ennenkuin näytät sen.
Älä milloinkaan anna jonkun neuvoa miten sinun on esiinnyttävä. sinun ei
tarvitse muuttua. sanoin aikaisemmin sinulla on oikeus olla itsesi. Olet silloin
parhain. ja olet sitä nyt. En voi sanoa tässä kuinka tiedän
Treenaaminen on hyödyllistä se nostaa serotoniinipitoisuutta, mitä kovemmin
sitä parempi ei kuitenkaan tarvitse tappaa itseään
Kaikkea hyvää simulleNää on epäkypsiä neuvoja nämä "ystävän" neuvot. Kyllä kyky itsereflektioon on paitsi kypsän aikuisen ominaisuus, niin myös toimivan parisuhteen edellytys. Tuollaisella "oon mitä oon"-asenteella hyvin todennäköisesti kuolee melko yksinäisenä. On myös todella kyseenalaista esittää tuollaisia arvioita ("Sinun "roikkuminen ja kyhnääminen" EI ole epävarmuuden merkki, ei sitten
vähintäkään.") ihmisestä, jota ei tunne. Aivan hyvin "roikkuminen ja kyhnääminen" on voinut olla liiallista, mikäli se on ollut esimerkiksi sellaista, että toista syyllistetään omasta ajasta heittäytymällä reppanaksi, olemalla mustasukkainen yms yms yms. Sinä "ystävä" et voi tietää aloittajasta kovinkaan paljoa, joten on outoa, että puhut tuollaisia.
Jason3:lla on ollut tosi hyviä pointteja ja huomaa, että nimimerkin takana oleva ihminen on oikeasti jo oivaltanut elämästä jotakin. Luulen, että tuo "ystäväkin" tämän näkee ja tyypilliseen epäkypsään tyyliin taitaa hieman kadehtia toisen viisautta.. vai miksi muutoin hyökkätä tuolla tavoin toisen keskustelijan kimppuun?
- ystäväsi3
Jason3 "kantsisi miettiä sanojen merkitystä ennenkuin sanoo"
Olen ollut vieraalla maalla kauan ja myös unohtanut sanoja,sinullakin niitä oli,
Kuten: "Juuro, pailasin, mmäräilevästi. einakin, työrä, puhiit, nut, jne.
On toki muitakin sanoja joita en enää hallitse!
Silti syötät Englantia niinkuin Suomi ei riittäisi joka on maailman sanarikkaimpia
Olin sanonut "ennustavasti ja määilevästi "(mmäräilevästi)" että hänen exällään
oli toinen. Sain vielä "tiedoksi ettei se aina käy noin". en sanonut että AINA.. käy
noin. Oppineesti sanottu!
Miten muuten kävi?? oliko toinen. tai kolmas pyörä?- Jason3
En tarkoittanut suinkaan sanojen oikeinkirjoitusta.
Vaan tarkoitin sitä, että syytit minua siitä että olen ennustaja lupaamalla tsena1:lle... ja määräilevä kysymyllä "eikö niin".
Enemmän mielestäni "ennustamista", kun sanoit, että tsena1:n exällä on toinen.
Mutta eiköhän tässä sekä sinulla ja minulla ole tarkoitus yrittää jakaa nuoremman ihmisen vaikeaa tilannetta - joka nyt ei sinänsä niin muista poikkeava ole.
Vastauksena kysymykseesi. Kai oli jossain määrin huono suhde - syytä ehkä niin sysissä kuin sepissäkin. Ensin oli hänellä toinen, sitten mulla. Nyt yritetään uudestaan. Viinasta tai väkivallasta ei missään vaiheessa ole ollut kyse. - ystäväsi3
Jason3 kirjoitti:
En tarkoittanut suinkaan sanojen oikeinkirjoitusta.
Vaan tarkoitin sitä, että syytit minua siitä että olen ennustaja lupaamalla tsena1:lle... ja määräilevä kysymyllä "eikö niin".
Enemmän mielestäni "ennustamista", kun sanoit, että tsena1:n exällä on toinen.
Mutta eiköhän tässä sekä sinulla ja minulla ole tarkoitus yrittää jakaa nuoremman ihmisen vaikeaa tilannetta - joka nyt ei sinänsä niin muista poikkeava ole.
Vastauksena kysymykseesi. Kai oli jossain määrin huono suhde - syytä ehkä niin sysissä kuin sepissäkin. Ensin oli hänellä toinen, sitten mulla. Nyt yritetään uudestaan. Viinasta tai väkivallasta ei missään vaiheessa ole ollut kyse.jason3 Eftersom du i din enfald bara måste blanda din "Angielsku" in i konversation
så går det oerhörd bra för mig! jag tar då rätten att välja mitt språk!!
Sista uppsatsen var det renaste hebreiska för mig, icke det minsta, i sammanhanget
kunde man uppfatta, vad menas. möjlighet finns att det inte ens var ägnad åt mig.
I så fall ber om ursäkt.
Alltså, detta gäller, som det börjar "som svar till din fåga"
icke ens så mycket att det skulle uppfattas således som ex" bästisar" ur Hamlet,
Juice Leskinen,osv, som du tidigare så flytande kunde lira in i sammanhanget
Som sagt, god jul och Gott nytt år (ta inte åt dig, det är inte så illa som det ser ut) - Jason3
ystäväsi3 kirjoitti:
jason3 Eftersom du i din enfald bara måste blanda din "Angielsku" in i konversation
så går det oerhörd bra för mig! jag tar då rätten att välja mitt språk!!
Sista uppsatsen var det renaste hebreiska för mig, icke det minsta, i sammanhanget
kunde man uppfatta, vad menas. möjlighet finns att det inte ens var ägnad åt mig.
I så fall ber om ursäkt.
Alltså, detta gäller, som det börjar "som svar till din fåga"
icke ens så mycket att det skulle uppfattas således som ex" bästisar" ur Hamlet,
Juice Leskinen,osv, som du tidigare så flytande kunde lira in i sammanhanget
Som sagt, god jul och Gott nytt år (ta inte åt dig, det är inte så illa som det ser ut)??????
Jag förstår nu inte alls varifrån kommer ditt vred?!!
Har jag på något sätt sårat dig?
Jag menar bara on endast din text - och du vet det.
Jag har inte kritiserat din text för dess möjliga misstag - och kommer inte att göra det i framtiden heller. Bara frågade tillbaka, då du frågade mig om min text.
Det gör ingen roll för mig med att vilket språk som kommunikera - huvudsaken är innehållet - och attityden - och lust att diskutera.
Ingen har förutsuttit för dig ens att svara mina kommentarer.
Huvudsaken för mig är att tsena1 syns nöjd med mina svar.
- tsena1
Niin, no ehkä se on minun tapani osoittaa kiintymystä ja sitä, että haluan olla toisen kanssa, mutta kuinka moni haluaa olla ihmisen kanssa joka voisi kyhnätä toisen kyljessä vaikka hamaan loppuun saakka? Ei sellaisia taida kovin montaa olla..
Tuntuu että välillä menee paremmin, mutta välillä minua ahdistaa valtavasti. Vaikka olisin perheen ja ystävien kanssa, taustalla on koko ajan sellainen tietty ahdistus ja tieto, että jotakin puuttuu ja jokin iso asia on muuttunut. Se tieto, että kun menen kotiin, niin siellä minä yksin sitten olen, eikä kukaan tule kotiin. Ei kukaan kenen kanssa jakaa asioita, ei kukaan kuka halaisi ja sanoisi että kaikki on hyvin eikä kukaan kenelle tehdä ruokaa tai muulla tavalla ilahduttaa. Ja vaikka tajuankin että näin on parasta, ettei hän ollut sitten sellainen ihminen joka olisi juuri minulle sopiva tai minun arvoinen, niin silti tuntuu että tämä on niin väärin..
En ole ollut hänen kanssaan yhteydessä, enkä aiokaan itse ottaa yhteyttä, joten en tiedä oliko kyseessä toinen. En tiedä haluankokaan tietää, mutta kai sen jossain vaiheessa huomaa.- älä ota yhteyttä
Noi on ihan normaaleja asoita joita jokainen ihminen tai joka sellaisena itsensä haluaa nähdä haluaa.
Eksäsi ei ollut halukas tai valmis rakkauteen kanssasi. Mutta varmasti jos hänessä yhtään ihmistä on etsii hän rinnalleen lopulta aivan samaa, jostain hänelle omasta mielestään riittävästä.
Ainoa asia mistä voit olla kiitollinen että ehkä pääsit yhden tai pari askelta lähelle toista ihmistä vaikka lopuksi hän tiputtikin sinut korkealta ja kovaa.
Ei tätä kokemusta mikään vääristely muuta. Hyväksy se ja sure se.
Jos sä katsot itseäsi sun omien läheisimpien ystävien silmin, varmaankin saatoit jo tuolloin ounastella että ehkä tää mies ei ole se joka sinulle sopii kaikista parhaiten mä luulen. Luulen myös että voi olla joku joka on tismalleen samalainen kuin sinä joten jatka katselemista. :)
- ystäväsi3
Aikaisemmin sanoit että facebookissa ilmoitettiin exäsi olleen jonkun tytön kanssa koko
ajan kaveri.
oli tai ei, niin hänen käyttäytymisensä inhoittavuus paljastaa sen että hänellä oli
kova kiire päästä vapaaksi joko oli joku löytynyt, tai sitten kesää ei voisi pilata
pääsemättä kavereiden kanssa löytämään uusia kohteita
Ne loukkavat sanat jotka sinusta sanoi, ei voisi todeksi uskoa, ja vain psykopaat
voi näin raakasti tehdä toiselle ihmiselle, varsinkin, kun miten hyvä hanelle olit
(psykopaat ei ole mikään murhaaja kuten usein sanotaan) se pystyy näyttelemään maailman miellyttävintä,
taivaan enkeliä, parempaa kuin kukaan tavallinen. hän saa kaikki ihmiset
puolelleen, kukaan ei osaa selittää miksi kaikki itkevät hänen peräänsä.
arkinen lausunto heistä on, että he osaava mm ylipuhua toiset ympäri.
Eräs Jugo-mafiapäällikkö täällä on ulospäin niin miellyttävä että luulisi Jeesuksen
tulleen maan päälle, hän saa toisen melkein itkemään hänen kanssaan
jutellessa, mutta oikea minänsä on kamalampi kuin Hitleri oli
Miksi kerroin?
siksi, että me tavalliset ihmiset kerta kerran jälkeen erehdymme heissä
olemme aina heitä jälessä, aina.
ja jos emme opi tietämään mistä heidät tuntee, jäämme joka kerta toiseksi.
Tuntuu niin pahalta, kun sinä annoit rakkautesi sydämesi syvyyksistä, se oli
arvokkainta mitä voi ihmiselle antaa, hänellä oli käsissään parasta mitä kukaan
voi saada, hylkäsi sen, ja loukkasi sinua ilkeimmin mitä voi.
Siksi sinulla on paha olo,sinulla oli arvokas lahja minkä hän röyhkeimmin
hylkäsi
Helppo sanoa, mutta älä anna sen masentaa itseäsi, olet edelleekin se
rakastettava ihminen, et menettänyt mitään, hän menetti paljon.
Kaikkea hyvää sinulle!! - tsena1
Voi kiitos. Kunpa sitä itsekin vain ymmärtäisi ja tajuaisi, että enhän minä siinä mitään menettänyt jos erosin miehestä, joka halusi vielä viimeisillä sanoillaan minulle loukata minua. Pahintahan aina on se, että ei kukaa vahingossa loukkaa tuolla tavalla ketään. Se tuli kyllä ihan tosissaan ja sydämestä minulle.
Noh, tuntuu että vasta nyt viikon jälkeen alkaa tuntua pahemmalta ja pahemmalta, mutta pitäisi kai ajatella että elämä jatkuu, sillä ei yksi mies voi maailmaani kaataa saatika määrittää voinko olla onnellinen vai en.- ystäväsi3
tsena1 Kiitos itsellesi! sanoit viisaasti, sillä itse on aina vaikeinta nähdä oma tilanteensa. Asianajajallakin on asianajajansa. (Tämä Suomen kieli)
Tärkeintä on että saat nämä häiritsevät ajatukset pois, aikahan ne kyllä vie.
Mutta se aika on kyllä niin hukkanheitettyä jos mikään.
Nuorelle, kuin sinä, on joka hetki kallis, kivempaakin olisi kuin olla suruissaan,
varsinkin kun sinä teit kaikkesi säilyttääksesi suhteenne.
Teidän suhteestanne siteerataan niin "oppineesti" että oli kai vikaa sysissä kuin
sepissäkin (jason3)
Mikään ei voi olla enempää väärin, siis hän tarkoittaa että sinussakin olisi
ollut syytä suteenne hajoamiseen? Sinä, joka teit parhaasi minkä kykenit,
säilyttääksesi suhteenne.
Olen joka kerta raivoissani tästä "suuresta viisaudesta", sanonkin, että aina
on ensin joku, joka aloittaa, eikä ole sitten ihme jos toinen sanoo takaisin.
Luisuin raiteilta taas, Olin sanomassa, että on monta keinoa saada nopeammin
nämä negatiiviset ajatukset pois.
En tiedä mitä mahdollisuuksia sinulla on löytää apua siellä.
Mutta voit aivan hyvin itsekin treenata sitä. (en aina kirveelläkään löydä
oikeaa sanaa)
En tiedä onko täällä paikkaa keskustella anonyymisti, kaikkea ei haluaisi
kaiken kansan lukevan (hyvä esim "olethan posliini") Jollaisten täytyy aina ja
kaikkialla pilata kaiken.
Älä ole huolissasi, on olemassa monta keinoa unohtaa nämä ikävät pois.
Sinulle joka olet älykkäämpi tulee se olemaan helpompaa.
Sinulla on jo viisaita ajatuksia, ja kun ne saavat sinusta otteen niin.......
Älä masennu vaikka tulee aivan sanoikuvaamattoman surullisia oloja,
ja että tuntuu ettei niistä selviä, ne häviävät pois (vaikka niin ei uskoisi)
KAIKKEA hyvää sinulle!!! Ole ylpeä itsestäsi, sinunlaistasi ei löydy
kaikkialta. Ja että Sinulla alkaa nyt nenemään paremmin ja paremmin!! - Jason3
ystäväsi3 kirjoitti:
tsena1 Kiitos itsellesi! sanoit viisaasti, sillä itse on aina vaikeinta nähdä oma tilanteensa. Asianajajallakin on asianajajansa. (Tämä Suomen kieli)
Tärkeintä on että saat nämä häiritsevät ajatukset pois, aikahan ne kyllä vie.
Mutta se aika on kyllä niin hukkanheitettyä jos mikään.
Nuorelle, kuin sinä, on joka hetki kallis, kivempaakin olisi kuin olla suruissaan,
varsinkin kun sinä teit kaikkesi säilyttääksesi suhteenne.
Teidän suhteestanne siteerataan niin "oppineesti" että oli kai vikaa sysissä kuin
sepissäkin (jason3)
Mikään ei voi olla enempää väärin, siis hän tarkoittaa että sinussakin olisi
ollut syytä suteenne hajoamiseen? Sinä, joka teit parhaasi minkä kykenit,
säilyttääksesi suhteenne.
Olen joka kerta raivoissani tästä "suuresta viisaudesta", sanonkin, että aina
on ensin joku, joka aloittaa, eikä ole sitten ihme jos toinen sanoo takaisin.
Luisuin raiteilta taas, Olin sanomassa, että on monta keinoa saada nopeammin
nämä negatiiviset ajatukset pois.
En tiedä mitä mahdollisuuksia sinulla on löytää apua siellä.
Mutta voit aivan hyvin itsekin treenata sitä. (en aina kirveelläkään löydä
oikeaa sanaa)
En tiedä onko täällä paikkaa keskustella anonyymisti, kaikkea ei haluaisi
kaiken kansan lukevan (hyvä esim "olethan posliini") Jollaisten täytyy aina ja
kaikkialla pilata kaiken.
Älä ole huolissasi, on olemassa monta keinoa unohtaa nämä ikävät pois.
Sinulle joka olet älykkäämpi tulee se olemaan helpompaa.
Sinulla on jo viisaita ajatuksia, ja kun ne saavat sinusta otteen niin.......
Älä masennu vaikka tulee aivan sanoikuvaamattoman surullisia oloja,
ja että tuntuu ettei niistä selviä, ne häviävät pois (vaikka niin ei uskoisi)
KAIKKEA hyvää sinulle!!! Ole ylpeä itsestäsi, sinunlaistasi ei löydy
kaikkialta. Ja että Sinulla alkaa nyt nenemään paremmin ja paremmin!!"Teidän suhteestanne siteerataan niin "oppineesti" että oli kai vikaa sysissä kuin
sepissäkin (jason3)
Mikään ei voi olla enempää väärin, siis hän tarkoittaa että sinussakin olisi
ollut syytä suteenne hajoamiseen?"
Höpö höpö "ystäväsi3" - puhun vain ja ainoastaan omasta suhteestani - kun itse kysyit.
Haluatko väkisin mustamaalata toisen juttuja !!!!
- tsena1
Mä kävin lainaamassa kirjastosta Bruce Fisherin kirjan "Jälleenrakennus". Sitä on hirveästi kehuttu ja että kun sen lukee, niin ymmärtää taas itseään ja omia tunteitaan eron jälkeen paremmin. Tuntuu ehkä typerältä kun moni kamppailee esim. avioeron kanssa, mutta on tämäkin ero minulle niin iso juttu, että teen kyllä mitä vain että saisin oloni helpottamaan.
ystäväsi3; Niin, tottakai mä tein kaikkeni suhteen eteen jotta hänelläkin olisi ollut hyvä olla ja yritin olla niin hyvä kuin pystyin, mutta kun ei se vaan riittänyt. Hänessäkin oli ärsyttävät puolensa, mutta en missään vaiheessa miettinyt eroamista sen takia että hän jättää vaatteita lojumaan lattialle, jättää kaiken levälleen, puhuu ärsyttävästi jostakin asiasta tai vaikka piereskelee. Ne olivat ärsyttäviä piirteitä, mutta kuuluivat häneen ja se teki hänestä hänet. Ehkä mä sitten yritin olla vähän liikaakin siinä suhteessa ja se alkoi ahdistaa häntä. Kuka tietää.- ystäväsi3
tsena1 Erittäin hyvä, sitten näkee mitä se teki sinulle, kirjaa pidetään hyvänä.
Aiheesta on muuten kirj yli 11 milj teosta.
On hyvä että akiivisti teet itse jotakin asian hyväksi.
Sen jälkeen on hyvä oppia tuntemaan kierot yksilöt oikeista ihmisistä, niitäkin
on, niitä ei ole helppo löytää, kunnon ihminen kun ei koskaan mainosta itseään.
kirjoita mitä pidit kirjasta.
- tsena1
Aloitin tuon kirjan eilen illalla, ja jotenkin oli jännä huomata että kaikki ne tunnetilat mitä kirjan alussa oli mainittu, on tullut itsekin koettua. Ja kai se on jokaisen kohdalla sama juttu; ne tunteet tuntee aina jossain vaiheessa, vaikka ne heti eron jälkeen sysäisikin sivuun!
- freud123
jos se sun rakkaasi ei osaa ulkoiluttaa koiraa vaan antaa eläimen paskoa kotiin niin hyvä,että pääset tommosesta paskasta eroon.psykologiaa.
- tsena1
Sain tänään tietää, että hän tosiaan on jo ilmeisesti toisen naisen kimpussa. Näen eksääni viikonloppuna sillä haen omaisuuttani hänen luotaan, ja aion kyllä hakea tosiaan vain ne tavarani ja se siitä. Ei kiinnosta olla miehen kanssa tekemisissä, jolla on uusi mies jo reilun viikon jälkeen erosta...
- tsena1
Anteeksi siis uusi nainen, pieni typo!
- ystäväsi3
Kukapa tietää kuinka naulan kantaan tämä "pieni typo" osui, onhan näitä
"kaikkiruokaisia" liberaalilla näkökannalla varustettuja..
Saako muuten hyvä musiikki katoamaan ikävät ajatuksesi?
Itse soitan useinkin tämän Unkarilaisen Kicsit Zsomorkas. Nemet Jozsef
(hän on mielestäni paras) laulamana. Tosin se on laulu "pikku äidille", mutta sävel jää minulla mieleen. Vaikka on sukulaiskielemme niin ei silti paljoa ymmärrä
siitä. Hyvää jatkoa! - ystäväsi3
ystäväsi3 kirjoitti:
Kukapa tietää kuinka naulan kantaan tämä "pieni typo" osui, onhan näitä
"kaikkiruokaisia" liberaalilla näkökannalla varustettuja..
Saako muuten hyvä musiikki katoamaan ikävät ajatuksesi?
Itse soitan useinkin tämän Unkarilaisen Kicsit Zsomorkas. Nemet Jozsef
(hän on mielestäni paras) laulamana. Tosin se on laulu "pikku äidille", mutta sävel jää minulla mieleen. Vaikka on sukulaiskielemme niin ei silti paljoa ymmärrä
siitä. Hyvää jatkoa!T ässä yksi sadoista versioista, siinä sattuu olemaan tyttö joka kertoo äidille
suruistaan. vaikka Nemet laulaakin.
http://www.youtube.com/watch?v=8mrrcgqwqxg
Jos löydät versio jossa on theremin on sitä parempi - mies vaikka tässä
ystäväsi3 kirjoitti:
Kukapa tietää kuinka naulan kantaan tämä "pieni typo" osui, onhan näitä
"kaikkiruokaisia" liberaalilla näkökannalla varustettuja..
Saako muuten hyvä musiikki katoamaan ikävät ajatuksesi?
Itse soitan useinkin tämän Unkarilaisen Kicsit Zsomorkas. Nemet Jozsef
(hän on mielestäni paras) laulamana. Tosin se on laulu "pikku äidille", mutta sävel jää minulla mieleen. Vaikka on sukulaiskielemme niin ei silti paljoa ymmärrä
siitä. Hyvää jatkoa!No jaa. Ei tuossa välttämättä ole kyse "kaikkiruokaisuudesta" vaan siitä, että aloittaja on mies. Näillä palstoillahan on hyvin yleistä muutella vähän tarinoita, jottei tulisi tunnistetuksi, joten aina ei voi tietää edes sitä onko joku kirjoittaja todellisuudessa mies vai nainen. En siis väitä, että tässä olisi niin, mutta se mahdollisuus on aina olemassa ja eihän sillä edes mitään väliä ole, jos ajatuksena on vain anonyymina purkaa tunteitaan.
- ystäväsi3
Kyllä se uusi oli hänellä mielessä jo silloinkin kun olitte vielä yhdessä
ikävä kyllä..
Jo lyhyen ajan jälkee oli koirakin hänelle arvokkaampi kuin sinä(????)
Puhumattakaan sitten nämä idioottimaiset syytökset "teit arkipäivänsä raskaaksi"
"joku sinussa ärsytti häntä"....... mikä helvetin "joku"
Oletko ajatellut kuinka loukkavasti sanottu....Sinulle, joka teit parhaasi että yhteinen
olonne olisi ollut onnellinen alku teille.
Kengän numero on hänellä suurempi kuin äly.
Tietenkin teit arkipäivän "raskaaksi" kun ei pääsyt ( poikamiehenä) tapaamaan
uusia ihastuksiaan!!! - tsena1
Niin olikin uusi mielessä jo silloin ja varmaan oli pohtinut eroa aiemminkin, mutta tarvitsi jonkun toisen tilalle ettei jäisi itse yksin. Musta tuntuu että nyt päivä päivältä alkaa tuntua pahemmalta ja pahemmalta, ahdistaa ja tuntuu jotenkin niin petetyltä. Miten kukaan voi tehdä noin ja haukkua ja valehdella päin naamaa että haluaa olla yksin. En tiedä miten käsitellä nämä kaikki tunteet.
- ystäväsi3
Ikävää. Niin epäoikeudenmukaista sinua kohtaan.
Hyvyytesi palkinto oli tämä.
Kirjoituksestasi huomaa että olet rakastettava tyttö!
Miten huomaa? siksi, että et voi ymmärtää kuinka joku voi kohdella toista
näin pahoin, välinpitämättömästi, ilkeästi.
Et voi ymmärtää pahuutta, koska olet hyvä
Näitä ihmisiä ja heidän tekojaan emme voi käsittää, koska heillä ei ole
minkäänlaisia tunteita toiseen ihmiseen
Silti he osaavat käyttäytyä kuin enkeli, heidän perään itketään, heitä jäädään kaipaamaan??
Olen itse kokenut saman kuin sinä, Sen tähden on paha olo,kun tiedän mitä
vääryyttä sait kokea.
Tulee hyvä olo sitten kun taas olet iloinen.
Tässä you tuben laulussa kuvittelin sinut tytöksi videossa (laulaa äidilleen
surustaan)
Oletko ajatellut jotain uutta mitä et ole tehnyt, jokin harrastus, mitä vain
ne vievät ajatuksesi mualle
Hankin joskus teremiinin ja se nielaisi minut täysin. (mutta se olin minä)
Taas tästä tulee liian pitkä!
Voi hyvin! - ystäväsi3
Unohdin sanoa että tämä you tube esitys on omistettu sinulle!
- lifemocker
et pidä mitään yhteyttä niin siitähän se lähtee
out of sight, out of mind- ystävä3
Hyvä! lifemocker!!! Olet yksi harvoja joilla on järkeä, näillä palstoilla!
- tsena1
No tänään haen mun kesärenkaat hänen luotaan joten sen verran on nyt pakko olla yhteydessä, mutta sen jälkeen tuskin ollaankaan enää yhteyksissä. Tuntuu että tekis mieli puhua sille tästä miltä musta tuntuu, mutta periaatteessa tuntuu että parempi vaan hakea ne renkaat ja sitten vain lähteä menemään..
Tänäänkin jouduin ajaa siitä ohi missä tiedän tämän uuden tytön olevan töissä, niin siellä pihallahan keskustassa eksän auto jälleen oli. Tuntuu vaan niin pahalta. Vaikka oikeinhan hän teki jos tunteita ei enää ole, mutta miksi minut piti haukkua.. - tsena1
En tiedä missä vaiheessa oikeasti haluan hyväksyä tämän tilanteen, mutta tuntuu että sen aika ei ole pitkään aikaan. Tuntuu niin turhalta, ahdistuneelta ja yksinäiseltä. Ja ennenkaikkea tuntuu siltä, että jos ihminen joka oikeasti tunsi mut paremmin kuin kukaan muu ja tiesi musta paljon asioita mitä en kaikille kertoisi ei halunnut olla mun kanssa tai rakastaa minua, niin miten kukaan sitten voi haluta olla mun kanssa..?
Vielä pari viikkoa sitten hän oli mun poikaystävä ja mä olin hänen tyttöystävänsä. Ja nyt sitten pari viikkoa myöhemmin hänellä on ihan oikeasti joku uusi tyttö. Pahalta tuntuu myös se, että tapasin hänen äitinsä pari päivää sitten ja hän halasi mua, oli tosi iloinen kun nähtiin ja kyseli että miten mä jakselen ja miten mulla menee. Oli tosi ihanaa mutta silti rankkaa tietää että mä en oo enää edes niiden vanhempien kanssa tekemisissä, jotka oli muuten aivan ihania persoonia kumpikin. Ne otti mut todella hyvin vastaan ja piti mua niin hyvänä ihmisenä. Aina kehuivat eksällekin että tuosta kannattaa pitää kiinni. Mutta eihän se heidän päätettävissä tosiaan ole.
Mä en vain voi sille mitään, että mulla on sellainen fiilis, että se ei oo arvostanu mua pitkään aikaan tippaakaan ja odotti vain hyvää tilaisuutta jättää mut jotta saa jatkaa seuraavan kanssa. Todella arvoton olo. - tsena1
Nyt olo on hieman helpottuneempi. Hain renkaat ja sain avata hieman sydäntänikin. Selitin hänelle, että musta tuntuu todella pahalta kun hän meni sanomaan niitä kaikkia asioita minusta ja eksäni oli todella pahoillaan. Hän pyyteli anteeksi ja selitti, että hänhän itse oli siinä paskahousu kun meni mua haukkumaan ja syyttämään. Myönsi ettei se ollut kummankaan syy, vaan me vaan kasvettiin erilleen. (Siitä olen tosin hieman eri mieltä.) Vertasi meidän suhdessa vaasiin joka on jo kerran haljennut ja sitä halkeamaa ei vain saa korjattua, vaan se vuotaa aina uudelleen ja uudelleen. Siksi on parempi näin.
Itse selitin että ymmärrän tilanteen täysin, ymmärrän ettei suhteessa voi olla ilman tunteita, mutta että se haukkuminen satutti pahasti. Se kuitenkin helpotti että huomasin hänen olevan todellakin pahoillaan, eikä halua mulle mitään pahaa. Lupasi että auttaa minua jos tulee oikeasti jokin juttu ja tiedän että hän pystyy olla avuksi. Sanoin itse kuitenkin, että parempi olla vain erossa sillä niin se on helpompaa.
Koiran hän vie ensi viikolla piikille, sillä on niin pahoja hammasongelmia ettei ala viemään edes leikkauksiin. Sitä saan nähdä vielä ennen kuin joutuu viimeiselle reissulleen.
Eksäni kuitenkin kielsi etteikö olisi ihastunut johonkuhun toiseen, mutta en tiedä uskonko sitä kuitenkaan. Ehkei mun tarvitse sitä uskoa, mutta eihän se mulle oikeastaan kuulukaan vaikka pahalta tuntuu.
Nyt kuitenkin tuntuu että ehkä voin nyt alkaa rakentamaan taas jotakin uutta elämää, mutta nyt elän vain itselleni ja opettelen elämään itseni kanssa. En yritä paeta liikaa tuskaa ja ahdistusta, vaan yritän käsitellä näitä tunteita. Hän jatkaa elämäänsä ja mun on pakko tehdä myös niin, sillä en voi jäädä vain murehtimaan paikoilleen. Tästä tulee tosi vaikeeta, mutta pakko tehdä tämä.
Tajusin myös sen, että muutin kotoa kaverin kanssa yhteen ja siitä muutin suoraan eksäni kanssa yhteen. Sen takia tämä vaihe mulla on se itsenäistymisvaihe, sillä en ole ikinä joutunut olemaan yksin tai joutunut ottamaan kaikesta vastuuta. Siksikin tämä on pelottavaa, uutta ja ahdistavaa.- anteeksi kuinka?
Vie koiran piikille eikä eläinlääkäriin? Sano että veisit itsesi piikille ja antais koiran sulle tai jollekin paremmalle ihmiselle joka välittää. Tee vähintään eläinsuojeluilmoitus, ei kai koiraa hammasongelmien takia lopeteta.
Huhhuh mikä ameeba. Sä olet näk. todella hajotettu kun oot noin sokee!!!
- ystäväsi3
Kylläpä oli "vertaus"...
Hän siis voitti myötätuntosi sanoessaan olevansa "paskahousu" olemalla
" todella pahoillaan" jne
Oletko näin helpost huiputettavissa??
Koira piikille, huonot hampaat.....
Et siis ymmärrä että sekin on nyt hänellä esteenä - tai nykyinen tyttö
ei satu pitämään koirista.
Aivan kuin olit sinä, nyt koira, estävät hänen vapauttaan.. Tuleehan "kesä ja kaverit"
Kestää kauan ennekuin ymmärrät maailman pahuuden,
Hyvää jatkoa!!- Jason3
Minkäkö olin ennustaja, kaikkitietävä tms...?!
Joko sinulla todella on harvinainen kyky nähdä ihmisten motiivit -
tai sitten sinulla ihan pikkusen menee överiksi juuri siinä, missä syytät muita...!
Toivon, että sinä, jossain vaiheessa, ihan oman etusi vuoksi, ymmärrät maailman hyvyyden!
Ota toi katkeruus pois - se ei pue naista - eikä sen puoleen miestäkään... - eräs n
Jason3 kirjoitti:
Minkäkö olin ennustaja, kaikkitietävä tms...?!
Joko sinulla todella on harvinainen kyky nähdä ihmisten motiivit -
tai sitten sinulla ihan pikkusen menee överiksi juuri siinä, missä syytät muita...!
Toivon, että sinä, jossain vaiheessa, ihan oman etusi vuoksi, ymmärrät maailman hyvyyden!
Ota toi katkeruus pois - se ei pue naista - eikä sen puoleen miestäkään...Luottaisin enemmän ystäväsi3:seen ja hänen empatiakykyynsä, sekä siihen että hän on särjetyn puolella kuin sinuun Jason. Sinua kiinnosti vain maailmankaikkeuden opit ensisijassa (kaikesta pitää oppia hokema), eikä se miltä rikostusta todella tuntuu. Ja miten huonosti poju kohteli aloittajaa, voisi haistaa vilppiä jopa pojasta...
Ei kyse ole katkeruudesta, jos tosiasiat otetaan esiin. Ja jos uusi on jo katsottuna valmiiksi, eikö sekin kerro klopista jotain?! Eivät parikymppiset pojat osaa sitoutua ja se haljennut vaasi juttu oli naurettavin ikinä. Uusi nainen muka "parempi", eikö silloin olla rehellisiä ajoissa.
- tsena1
No koiran ongelman mä uskon koska sillä oli jo meidän aikana pahoja purentavikoja, mutta en kiellä etteikö se olisi hänelle nyt helpompi päätös koska on uusi tyttö jonka kanssa sitten olla kun koiraa ei enää ole.
Enkä mä tuosta myötätunnosta tiedä, mutta mä sain itse henk.koht. paremman olotilan kun pääsin sanomaan asioita ja hän pyysi multa anteeksi. No ei se kauaa kyllä kestänyt, sillä vaikka kuinka yritän ajatella niitä asioita joiden takia oli parempi että suhde päättyi, niin silti se sattuu että hänellä on uusi minun tilallani, eikä se yhtään häiritse häntä. Tai en tiedä, ehkä hän tietääkin tekevänsä ns. väärin koska kieltää etteikö olisi ihastunut toiseen ja valehtelee minulle...
Mutta nyt mun on vain PAKKO jatkaa elämää ja alkaa käsitellä tapahtunutta. Ei tästä muuten pääse yli.- ystävä3
Ystävä hyvä! On aivan varmaa että on yksi raskain mieli kannettavana kun
toinen vei paikkasi.
Onneksi se paikka ei olisi ollut sinulle onnellinen, kuinka ilkeäksi se vielä
olisi tullut?
On ikävää vain, että sinulla on raskasta, kun olet siihen syytön.
Tee, tai harrasta jotakin uutta että vie pois näitä ikäviä ajatuksia.
Mikään ei ole destruktiivimpaa kuin pohjaton toivottomuus.
sinulla on nyt olo ja ajatukset joilla on hirmuinen voima vangita oloasi koko
ajan niissä.
Anteeksi jaaritteluni, kuuntelitko tämä you tube esitys?
SE voi viedä ajatuksiasi muualle. (on kuin sinulle tehty)
Toivon että voit hyvin Tyttö!
Luonteesi kantaa vielä sinut onnelliseen aikaan!!
- tsena1
Niin, kun tuntuu siltä että joku on vain astunut mun saappaisiin ja vienyt mun paikkani tuosta noin vain. Olenko mä oikeasti muutaman viikon jälkeen noin vain korvattavissa?
Mä yritänkin harrastaa liikuntaa mahdollisimman paljon, mutta kun täytyisi opetella käsittelemään myös omia tunteitaan ja kohdata ne kaikki negatiivisimmatkin tunteet ja olotilat. Nyt pitäisi opetella elämään itsensä ja omien ajatusten kanssa ja oppia nauttimaan elämästä myös yksinään. Se tuntuu niin vaikealta.
En ole kuunnellut, koska tuo youtube homma ei ole koskaan ladannut , tai sitä ei vain voi avata jotenkin jostakin syystä. - ystävä3
Et todellakaan ole! (korvattavissa)
Sinua EI korvaa koskaan kukaan.
Eikä laistasi riitä ihmisikäkään löytämään, sellaista tuuria ei ole.
Kun olet tasaantunut huomaat kuinka arvokas olet, tulet
rakastamaan itseäsi, huomaat miten onnellinen olet, ja hyväolosi
lisää hyvää mieltäsi, ilkeys eikä pahuus sinuun enää pysty.
Että paikkasi vietiin ja että rakkautesi hylättiin kostautuu vielä katkerasti.
varsinkin kun se silloin auttamattomasti on myöhäistä. Vaan sinulle on raskasta.
Tyttö, tulet aina selviytymään kaikesta.
Tämä ei tule sinua pysty lannistamaan eikä vaikuttamaan tulevaisuuteesi
vähääkään.
Muten saat saman you tube näin.. kirjoita vain googleen näin:
Nemeth jozsef kicsit szomorkas. jos löydät kuvan tytöstä istumassa penkillä
selkä kuvaan päin, on se missä näin sinut. (mielekuvissani)
näet että versioita on monta mutta parhain, kun Nemeth on nuorena
Haluaisitko kirjoittaa jos löysit. se on omistettu sinulle.
tämä you tube vaati minultakin. että klikkasin monta kertaa ennenkuin aukesi
Että aukeaa ja toimii hyvin vaatii että Flash player ja Activex toimivat
oikein ja ovat (uppgradera)= mitä se on Suomeksi: En osaa yhtäkään Data
sanaa Suomeksi (Että hävettää)
Parhainta vointia sinulle Tyttö!
1 - ystävä3
Oikeastaan piti olla "Uppdatera" usein ohjelmoitu niin että toimii automaattisesti
voi olla jotain päivien, päivä, päivän uusiminen (ei tule mitään) - tsena1
Eksäni veljen tyttöystävä kertoi juuri minulle, että oli nähnyt eksäni tämän tytön kanssa menemässä eksäni luokse (eksän veli asuu yläkerrassa tyttöystävänsä kanssa). Eli se nyt on ihan virallista ja sataprosenttisen varmaa, että minun paikkani on ns. otettu. En vain käsitä miten eksäni on niin munaton, ettei voi sitä myöntää minulle.
- Jason3
Ehkä hän ei ole, kuitenkaan, sellainen p-pää kun ystävä3 pyrkii väittämään - ja haluaa oikeesti säästää sinua...?
Kyllä ihmiset yleensä on aika ok - ja haluaa vain elää tavallista elämää. Nämä tällaset jutut on vaan sellasia, joissa muutoksia tulee.
Niin kuin Carole King laulaa: There´s no good or bad - its´just changes. - ystävä3
Jason3 kirjoitti:
Ehkä hän ei ole, kuitenkaan, sellainen p-pää kun ystävä3 pyrkii väittämään - ja haluaa oikeesti säästää sinua...?
Kyllä ihmiset yleensä on aika ok - ja haluaa vain elää tavallista elämää. Nämä tällaset jutut on vaan sellasia, joissa muutoksia tulee.
Niin kuin Carole King laulaa: There´s no good or bad - its´just changes.till jason3.. Jos lukutaitosi on Ruotsinkielesi tasolla, ymmärrän,
P-pää ei ole minun minun aloitetta sen sanoi tsena1 itse.
Paljastit vain itsestäsi sen, ettet vähintäkään ole ymmärtänyt että tsena1
kaiken haukkumisen, ja halveksimisen jälkeen teki KAIKKENSA
säilyttää suhteen.
Tyttö joka antoi kalleimman - rakkautensa... senkin päälle että sai kuulla että
tekee arkipäivän RASKAAKSI, jokin ärsyttää (mikä helvetin jokin) tsenassa.
Tsenan SAAMATTOMUUS.... Kaunista kuulla tytön, joka antoi, teki kaiken,
siis kaikkensa että heillä menisi hyvin.
Kaiken psyykkaamisen jälkeen HÄN "säästää tsenaa????
Ehkä vaimosikin olisi tallella jos ajattelisit muitakin kuin ITSEÄSI.
Väittämäsi "säästäminen" tarkoittaa että tsena1 on liioitellut (valehdellut)
käyttäytymisestään exäänsä kohtaan.
mistä tämän puolustelu muuten johtuu?
Aivan, tottakai hän makeili, pyysi anteeksi, ym, kun oli niin mielissään saatuaan
vapauden, uuden ihastuksen kanssa, ja kesäkin tulee ja pääsee kavereiden
kanssa riehumaan "vapaasti"
Eikä vähääkään tullut mieleen kuinka syvästi OLI loukannut tsenaa.
Tietääkseni ei PAHEMMIN voi loukata naista.
Naisen rakkaus on suurin mitä meille on annettu!!
Sen voimalla teemme suurtekoja.(tunnustamme sen tai emme)
Tsenalla ei ole helppoa!
Hänen rakkautensa ei ollut koiran, uuden jännittävän ihastuksen, tai kun
taas pääsee vapaaksi,arvoinen..
Kukaan meistä ei pysty kunnolla tuntemaan sitä tukehduttavaa oloa
mikä tsenalla on.
Tsena saa kantaa oloa ettei hänen rakkautensa ollut minkään arvoinen.
YRITÄ tajuta kuinka tsenaa loukattiin!!
Samaan hengenvetoon sanot ihmiset on aika OK
Aivan kuin asian voi pyyhkäistä toteamuksilla - Carole king laulaa....
ja Juice Leskinenkin laulaa....
En usko että tsenan olo ihan niin helpolla kevenee.
Du behöver ej svara. inte det minsta inresserad. - Jason3
ystävä3 kirjoitti:
till jason3.. Jos lukutaitosi on Ruotsinkielesi tasolla, ymmärrän,
P-pää ei ole minun minun aloitetta sen sanoi tsena1 itse.
Paljastit vain itsestäsi sen, ettet vähintäkään ole ymmärtänyt että tsena1
kaiken haukkumisen, ja halveksimisen jälkeen teki KAIKKENSA
säilyttää suhteen.
Tyttö joka antoi kalleimman - rakkautensa... senkin päälle että sai kuulla että
tekee arkipäivän RASKAAKSI, jokin ärsyttää (mikä helvetin jokin) tsenassa.
Tsenan SAAMATTOMUUS.... Kaunista kuulla tytön, joka antoi, teki kaiken,
siis kaikkensa että heillä menisi hyvin.
Kaiken psyykkaamisen jälkeen HÄN "säästää tsenaa????
Ehkä vaimosikin olisi tallella jos ajattelisit muitakin kuin ITSEÄSI.
Väittämäsi "säästäminen" tarkoittaa että tsena1 on liioitellut (valehdellut)
käyttäytymisestään exäänsä kohtaan.
mistä tämän puolustelu muuten johtuu?
Aivan, tottakai hän makeili, pyysi anteeksi, ym, kun oli niin mielissään saatuaan
vapauden, uuden ihastuksen kanssa, ja kesäkin tulee ja pääsee kavereiden
kanssa riehumaan "vapaasti"
Eikä vähääkään tullut mieleen kuinka syvästi OLI loukannut tsenaa.
Tietääkseni ei PAHEMMIN voi loukata naista.
Naisen rakkaus on suurin mitä meille on annettu!!
Sen voimalla teemme suurtekoja.(tunnustamme sen tai emme)
Tsenalla ei ole helppoa!
Hänen rakkautensa ei ollut koiran, uuden jännittävän ihastuksen, tai kun
taas pääsee vapaaksi,arvoinen..
Kukaan meistä ei pysty kunnolla tuntemaan sitä tukehduttavaa oloa
mikä tsenalla on.
Tsena saa kantaa oloa ettei hänen rakkautensa ollut minkään arvoinen.
YRITÄ tajuta kuinka tsenaa loukattiin!!
Samaan hengenvetoon sanot ihmiset on aika OK
Aivan kuin asian voi pyyhkäistä toteamuksilla - Carole king laulaa....
ja Juice Leskinenkin laulaa....
En usko että tsenan olo ihan niin helpolla kevenee.
Du behöver ej svara. inte det minsta inresserad.Kertooko se, että "minun ei tarvitse vastata, koska et ole kiinnostunut" jotain siitä kuinka yleensä suhtaudut ihmisiin, jotka ovat eri mieltä kanssasi...?(!)
Jos kirjoitat minulle julkisesti - olkoonkin että nimimerkin takaa nimimerkin taakse - niin vastaan, vähintään muiden luettevaksi.
En sanallakaan arvostellut tsena1:stä. Olenhan itsekin ollut hänen tilanteessaan. Niin kuin varmaan suurin osa meistä - sukupuolesta riippumatta.
Mistä "puolustelu" johtuu?
En puolustele mitään - ja tässä kohdistan sanani nimenomaan osaan sinun kirjoituksiasi - valottamalla vain muitakin mahdollisuuksia siihen minkä takia x-poikakaveri sanansa sanoi. Sinä juuri nimittäin nyt katsot tietäväsi, mitä ex-poikakaveri sanojensa kautta halusi kertoa - minä vain sanoin, että ehkä hänen viestinsä ei välttämättä ollut juuri se.
Tämän uskallan antaa ihan sinulle ohjeeksi niin täällä keskusteltaessa kuin muuallakin: Tee päätelmiä vain ja ainoastaan siitä, mitä ihmiset sanovat. Heidän motiiveihisi sinulla ei ole pääsyä - niistä voit tehdä vain oletuksia - et päätelmiä.
Elämä - ja keskustelu - lienee muutenkin aivan tarpeeksi haastavaa, jotta sen lisäksi tarvittaisiin vielä erilaisia luulotteluja toisten salaisista tarkoitusperistä?
Puhut tsena1:n tilanteesta ja siihen liittyvästä tuskasta ymmärtävään sävyyn. Se on oikein hyvä. Kumpikaan meistä ei varmaankaa omalla kohdallaan sellaista juuri nyt tunne.
Minun viestini tsena1:lle on se, että vaikka tuo tuska on juuri tällä hetkellä oleellinen osa hänen elämäänsä ja ainutlaatuinen - niin kuin me yksilötkin olemme ainutkertaisia, siitä - toisaalta - me muut osaamme sanoa, että "kyllä, tiedän mitä tarkoitat, minulla on juuri tuollaiseen liittyvät omat muistoni".
Sen juuri - osaltaan - kokisin voivan olla lohdullista tällä hetkellä tuollaisessa tilanteessa olevalle: Tällaista on tapahtunut - eikä noiden ihmisten maailma ole siihen kaatunut - ennemmin eikä nytkään.
Eroja tulee - syystä tai toisesta - ja se on tosi rankkaa kohdalle osuessaan. Mutta niin, varsinkin nuori ihminen, toimii: Aina ei kaikki natsaa - ja silloin saattaa tulla ero. Tsena1:hän kertoi, että hänellä aikaisempia, lyhyempiä suhteita oli ollutkin. Hänelläkin.
On kummallista että saat jotenkin sen käsityksen, että haluaisin väheksyä tsena1:n tilannetta jotenkin? En todellakaan. Sen vuoksi toki tänne kirjoitankin - niin kuin varmaan sinäkin?
Minusta yhtä tärkeää tuon tunnemylleryksen ohella on mahdollisimman järkiperäisesti nähdä myös tilanteen kokonaisuus - jotta syyt turhaan mielipahaan ja katkeruuteen tulisi kitketyksi.
Minä en oikein ymmärrä mitä tarkoitat "naisen rakkaudella". En ole koskaan ajatellut että naisen ja miehen rakkautta voisi jotenkin rankata keskenään. Minusta rakkaus on yksi iso hieno voima, joka sitoutuu ihan meillä kaikilla niin moneen asiaan - niin vastakkaiseen sukupuoleen kuin lapsiinkin, heikompiosaisiin, eläimiin - jopa ihmisoikeustyöhön, ekoaktivismiin jne. jne.
En noilla biisivalinnoilla halua pyyhkäistä mittään pois - niin kuin et sinäkään varmaan omallasi - vaan kuvata, ehkä vähän yleisemmässä katsannossa tätä meidän ihmisen elämää. Niin sinun, tsena1:n kuin minunkin?
En tiedä oikein mikä omassa kirjoituksessani saa sinua hyökkäämään minua vastaan? Onko vikani se, että olen mies?
Voin kertoa sinulle, että minä olen se, jota omassa suhteessani on petetty. Minä olen kotiin jäänyt, vain ja ainoastaan, hoitamaan kahta pientä lasta - ihan sen mukaan kuin on tarvittu.
Et hirveästi varmaan vastatessasi edelliseen kommaani sanomalla että ajattelen vain itseäni - ja että muutoin vaimonikin voisi olla tallella - katsonut alkupään kommenttejani? Niistä yhdessä sanon:
"---oma onni ei ikinä ole erillään muusta maailmasta. Kun ymmärretään, että se salainen onni on sitä, että monella tavalla opitaan elämään yhteydessä ympäristön kanssa, arvostamaan, kritisoimaan ja nauttimaan tästä elämän ihmeellisestä mysteeristä - tulee sitä hyvää fiilistä - omaa onnea - siitä myös kuin varkain.---"
Vaimoni on tallella - tässä mielikuvituksesi osoitti sinänsä olevansa terässään. ystävä3 kirjoitti:
till jason3.. Jos lukutaitosi on Ruotsinkielesi tasolla, ymmärrän,
P-pää ei ole minun minun aloitetta sen sanoi tsena1 itse.
Paljastit vain itsestäsi sen, ettet vähintäkään ole ymmärtänyt että tsena1
kaiken haukkumisen, ja halveksimisen jälkeen teki KAIKKENSA
säilyttää suhteen.
Tyttö joka antoi kalleimman - rakkautensa... senkin päälle että sai kuulla että
tekee arkipäivän RASKAAKSI, jokin ärsyttää (mikä helvetin jokin) tsenassa.
Tsenan SAAMATTOMUUS.... Kaunista kuulla tytön, joka antoi, teki kaiken,
siis kaikkensa että heillä menisi hyvin.
Kaiken psyykkaamisen jälkeen HÄN "säästää tsenaa????
Ehkä vaimosikin olisi tallella jos ajattelisit muitakin kuin ITSEÄSI.
Väittämäsi "säästäminen" tarkoittaa että tsena1 on liioitellut (valehdellut)
käyttäytymisestään exäänsä kohtaan.
mistä tämän puolustelu muuten johtuu?
Aivan, tottakai hän makeili, pyysi anteeksi, ym, kun oli niin mielissään saatuaan
vapauden, uuden ihastuksen kanssa, ja kesäkin tulee ja pääsee kavereiden
kanssa riehumaan "vapaasti"
Eikä vähääkään tullut mieleen kuinka syvästi OLI loukannut tsenaa.
Tietääkseni ei PAHEMMIN voi loukata naista.
Naisen rakkaus on suurin mitä meille on annettu!!
Sen voimalla teemme suurtekoja.(tunnustamme sen tai emme)
Tsenalla ei ole helppoa!
Hänen rakkautensa ei ollut koiran, uuden jännittävän ihastuksen, tai kun
taas pääsee vapaaksi,arvoinen..
Kukaan meistä ei pysty kunnolla tuntemaan sitä tukehduttavaa oloa
mikä tsenalla on.
Tsena saa kantaa oloa ettei hänen rakkautensa ollut minkään arvoinen.
YRITÄ tajuta kuinka tsenaa loukattiin!!
Samaan hengenvetoon sanot ihmiset on aika OK
Aivan kuin asian voi pyyhkäistä toteamuksilla - Carole king laulaa....
ja Juice Leskinenkin laulaa....
En usko että tsenan olo ihan niin helpolla kevenee.
Du behöver ej svara. inte det minsta inresserad.Miehen rakkaus on yhtä suuri kuin naisen rakkaus.
- Tsemppiä tsena1
ystävä3 kirjoitti:
till jason3.. Jos lukutaitosi on Ruotsinkielesi tasolla, ymmärrän,
P-pää ei ole minun minun aloitetta sen sanoi tsena1 itse.
Paljastit vain itsestäsi sen, ettet vähintäkään ole ymmärtänyt että tsena1
kaiken haukkumisen, ja halveksimisen jälkeen teki KAIKKENSA
säilyttää suhteen.
Tyttö joka antoi kalleimman - rakkautensa... senkin päälle että sai kuulla että
tekee arkipäivän RASKAAKSI, jokin ärsyttää (mikä helvetin jokin) tsenassa.
Tsenan SAAMATTOMUUS.... Kaunista kuulla tytön, joka antoi, teki kaiken,
siis kaikkensa että heillä menisi hyvin.
Kaiken psyykkaamisen jälkeen HÄN "säästää tsenaa????
Ehkä vaimosikin olisi tallella jos ajattelisit muitakin kuin ITSEÄSI.
Väittämäsi "säästäminen" tarkoittaa että tsena1 on liioitellut (valehdellut)
käyttäytymisestään exäänsä kohtaan.
mistä tämän puolustelu muuten johtuu?
Aivan, tottakai hän makeili, pyysi anteeksi, ym, kun oli niin mielissään saatuaan
vapauden, uuden ihastuksen kanssa, ja kesäkin tulee ja pääsee kavereiden
kanssa riehumaan "vapaasti"
Eikä vähääkään tullut mieleen kuinka syvästi OLI loukannut tsenaa.
Tietääkseni ei PAHEMMIN voi loukata naista.
Naisen rakkaus on suurin mitä meille on annettu!!
Sen voimalla teemme suurtekoja.(tunnustamme sen tai emme)
Tsenalla ei ole helppoa!
Hänen rakkautensa ei ollut koiran, uuden jännittävän ihastuksen, tai kun
taas pääsee vapaaksi,arvoinen..
Kukaan meistä ei pysty kunnolla tuntemaan sitä tukehduttavaa oloa
mikä tsenalla on.
Tsena saa kantaa oloa ettei hänen rakkautensa ollut minkään arvoinen.
YRITÄ tajuta kuinka tsenaa loukattiin!!
Samaan hengenvetoon sanot ihmiset on aika OK
Aivan kuin asian voi pyyhkäistä toteamuksilla - Carole king laulaa....
ja Juice Leskinenkin laulaa....
En usko että tsenan olo ihan niin helpolla kevenee.
Du behöver ej svara. inte det minsta inresserad.No tässä maailmassa saa varautua siihen, että tulee loukatuksi.
Sille nyt ei voi mitään, että näitä rakastumisia ja ihastumisia on, ja toinen osapuoli ei koe asiaa samalla tavalla.
On olemassa ok ihmisiä ja sitten näitä, jotka vastuuttomasti ns. leikkii toisen tunteilla eivätkä ota asiaa (suhdetta) vakavasti.
Käräjille niitä ei vain valitettavasti voi vetää, voi vain oppia vahingosta.
Ja vaikka kuinka haluaisimme halata maailmaa, niin ei vain tämä maailma sitä aina kaikilta osin ota vastaan, mutta jotkut ottaa ja se tekee ystäv arvokkaan.
Sen havaitseminen on realismia.
Tietysti kun kohdalle sattuu, on käsittämätöntä että joku on niin vastuuton ja välinpitämätön, ja sen kokeminen on tyrmistyttävää.
Tsenalle sanoisin, ettei se kaveri oikeesti ollut suhun rakastunut, korkeintaan alussa ihastunut.
Ja kertomisien perusteella jatkaa samaa ns. "kukasta kukkaan" - vanha tarina..
Tosiaan, kyllä ne tunteet siitä ajan kanssa pois huuhtoutuu ja elämä alkaa taas maistua, ja hyviä vinkkejä on tullutkin, että kannattaa rakentaa omaa elämäänsä eteenpäin ja varsinkin kun olet ihan oikeasti tosi nuori!
Siinä sitä itsenäistyy ja varmastikin löydät vielä arvoisesi kaverin itsellesi, jonka kanssa voi puuhailla kaikenlaista ja jakaa myös sitä läheisyyttäkin.
- tsena1
Haluaa säästää tai ei, minun mielestäni 24 vuotiaan aikuisen miehen tulisi kyllä pystyä olemaan rehellinen. Ero satutti valmiiksi, ei siinä nyt enää paljoa paina ihastuksen myöntäminen kun siitä kuitenki 98 prosentin varma olin. Tällä hetkellä siis sattuu varmasti enemmän sekin kun mulle valehdellään ja yritetään "säästellä".
- Jason3
Minun vaimo aikoinaan siis petti minua - ja ymmärsin, että kyseisessä tilanteessa se ei auta mitään, että pyrkisin kyselemään hänen kuvioistaan tai peräti urkkimaan, stalkkaamaan tai häiriköimään häntä.
Meillä oli jo kaksi lasta - ja minun järkevä ajatuskuvio meni pelkästään niin, että ajattelin pelkästään mikä on heidän etunsa.
Annoin rouvan mennä lentää - ainakin kerran viikossa hän oli raflassa tai jossain muualla aamuneljään tai viiteen. Yleensä kyllä tuli kotiin.
Koin silloin, että hän oli "vetänyt rajan". Hänellä oli omaa elämää jota hän ei enää halunnut jakaa minun kanssani.
Näin jatkui. Itse asiassa tiesin että jos hänellä jotain vakavampaa on, se tulee ilmi.
Ei sitten tullut enää mitään sen kummempaa.
Olin tietysti - olossani - saanut "häneltä" "uudet säännöt": Toki se miten hän suhteessamme toimi, tuli koskea minuakin.
Jossain vaiheessa sitten itse kohtasin kiinnostavan tyypin. Kun vaimo sai selville tämän, hän ei enää ollutkaan sitä mieltä, että olisi hyvä, että pidettäisiin omaa elämää: Toisen miehen suhteemme olisi siis keståänyt - mutta ei toista naista.
Kun sanoin, että eikö olisi nyt ok jatkaa juuri hänen laatimillaan säännöillä - ei hän siihen kuitenkaan, näissä uusissa olosuhteissa, ollutkaan ollenkaan myöntyväinen!
Toki hän myönsi, että nyt mennään - taas - juuri ja vain hänen pillinsä mukaan. Mutta katotaan.
Sinulla ei ole lapsia 24-v eksäsi kanssa joten teidän tilanteenne on eri. - Jason3
Ohho - eipä mennyt loppu tuohon mukaan(!)
Siis - jatkuu...
Sinulla ei ole lapsia 24-v eksäsi kanssa joten teidän tilanteenne on eri. En halua antaa tietenkään suoria ohjeita sinulle, mutta itse jättäisin utelut 24-v ex-kaverisi uudesta elämästä, jos hän ei niihin ole taipuvainen vastaaamaan - kyseessähän on itse asiassa jo hänen ihan oma yksityiselämänsä. Kun itse tuollaisen ajatuksen hyväksyy - se ei sitten sillä tavalla laita pyörittämään sitä ajatusta jatkuvasti päässä.
Ja ihan varmaan lisäksi toki tulet näkemään, miten sen kanssa käy.
Niinhän näin aikoinani minäkin.
- an old man
Sää oot vielä niin nuori..Ei kannata miehiin luottaa, eine halua sitoutua.. Eihän se mies alunperinkään sua halunnu, vaan koiran pennun..Koita ymmärtää että olit se vahvempi osapuoli, miestä pelotti sinun vahvuus..Ei miestä saa päästää liian helpolla, niistä tulee röyhkeitä..Olet nyt vahvempi, sen kokemuksesi sinulle opetti..
Exäsi joutuu hakeen vielä alistuvamman tyttöystävän itselleen kuin mitä sinä olit..- ei nyt sentään
Ei vaan toivottavasti tämä paskaläjä löytää enää vittumaisen bitchin että oppii hänkin "jotain" oleellista. Aina löytyy joku vahvempi.....
Kuka haluaa miehen jota pitää kouluttaa kuin koiraa huhu!
- tsena1
Hmm, millä lailla minä olin se vahvempi osapuoli, kun minusta kyllä tuntuu että hän olis se vahva ja dominoiva osapuoli? Minähän periaatteessa jouduin siihen tilanteeseen, että halusin heikompana osapuolena miellyttää häntä mahdollisimman paljon, mutta sekään ei sitten riittänyt.
- Jason3
"Jätetty" tuntee, melkein pääsääntöisesti, olevansa aina se jollakin tavalla "heikompi osapuoli".
Itse olisin sitä mieltyä, että kysymys on myös yhteensopivuudesta sinänsä. Joillekin sopii dom-alist -asetelma - joku dom taas haluaisi olla alistuva - ja päinvastoin. Ja joku pari on tyytyväinen tasaveroiseen suhteeseen.'
Ja kun ihmiset ovat erilaisia, on myös tilanteita joissa dominoinnin ja alistumisen suhteet ja jopa roolit vaihtelevat. - ystävä3
Jason3 kirjoitti:
"Jätetty" tuntee, melkein pääsääntöisesti, olevansa aina se jollakin tavalla "heikompi osapuoli".
Itse olisin sitä mieltyä, että kysymys on myös yhteensopivuudesta sinänsä. Joillekin sopii dom-alist -asetelma - joku dom taas haluaisi olla alistuva - ja päinvastoin. Ja joku pari on tyytyväinen tasaveroiseen suhteeseen.'
Ja kun ihmiset ovat erilaisia, on myös tilanteita joissa dominoinnin ja alistumisen suhteet ja jopa roolit vaihtelevat.Enbart till Jason3. Din intelliges räckte alltså inte ens uppfatta att p-pää inte var
min ide,, tsena1 nämde det först, om sin fd t#¤%
Inte undra på att, av din skalle kommer nada.
Vem fan tror du är intresserad av din och din kärrings livs tragedier??
Kollade du alrig tx i spegeln varför hon började ränna ute?
Det lär ofta vara skäl för det!! inte sant? eikö niin? (svårt att svälja?)
med andra ord, hade du aldrig nåt eget som kom rent av ditt huvud?
Tänk nu, att Juice Leskinen sade så, och Carole King ju sade det med!
Jag menar väl, fundera om andra orkar lyssna sånt?
Ber om ursäkt om mina skrifel
Du behöver ej svara! - Jason3
ystävä3 kirjoitti:
Enbart till Jason3. Din intelliges räckte alltså inte ens uppfatta att p-pää inte var
min ide,, tsena1 nämde det först, om sin fd t#¤%
Inte undra på att, av din skalle kommer nada.
Vem fan tror du är intresserad av din och din kärrings livs tragedier??
Kollade du alrig tx i spegeln varför hon började ränna ute?
Det lär ofta vara skäl för det!! inte sant? eikö niin? (svårt att svälja?)
med andra ord, hade du aldrig nåt eget som kom rent av ditt huvud?
Tänk nu, att Juice Leskinen sade så, och Carole King ju sade det med!
Jag menar väl, fundera om andra orkar lyssna sånt?
Ber om ursäkt om mina skrifel
Du behöver ej svara!Jag tror att det är bättre att vi skriver här på finska sidan, på någon annans början, på finska... Jag gör det i alla fall.
En kai ihan suoraan väittänytkään että p-pää olisi ollut sinun ideasi...? Jos sillä nyt on jotain merkitystä , pahoittelen jos se vaikutelma syntyi.
Toki se kuinka ex-poikakaverista puhut, mielestäni antaa pitkälle tuon sisällön(!)
Miksi ajattelen muiden olevan kiinnostuneita omasta elämästäni?
Ehkäpä sinä sen tiedät sanomattakin. Vertaiskokemukset ovat (taas sanon tämän) ainakin minun elämässäni olleet n. 2 500 tehokkaampi lääke ongelmiin kuin psykiatri tms.
Onkohan nämä nyt ihan relevantteja kysymyksiä, ystävä3?! Meinaatko, ettei mies, jonka vaimo hyppii pitkin kaupunkia, miettisi, mistä se johtuu? Ettei hän purkisi omaa elämäänsä? Suhdettaan vaimoonsa? Tekemisiään? Tekemättä jättämisiään?
Olenko todella - niin kuin annat ymmärtää ((inte ens uppfatta) todella antanut itseästäni niin suurenmoisen idiootin ja koneen vaikutelman, että en tajuaisi suhteesta toiseen ihmiseen yhtään mitään?
Jos olen - niin be my guest - tämä oli minun kiteytykseni.
Ja - jos kirjoituksessasi mielestäsi on jotain korjattavaa - kykenet varmaan sen tekemään "erase" näppäimellä ilman että sinun tarvitsee siitä kirjoittaa erillinen lause... Inte sannt?(!)
- tsena1
Jason3: Olet kyllä oikeassa ja olen sitäkin miettinyt, että ehkä en aio kysellä hänen nykyisestään yhtään mitään. Periaatteessa voi olla että se on jopa minulle itselleni parempi kun en lähdekään utelemaan asioista, joista en välttämättä halua tietää. Ja mitä voittaisin edes tivaamalla asioita? En yhtikäs mitään. Me ei ystäviä tai kavereita olla, mutta erottiin väleissä, ja ehkä aion pitääkin ne välit ennallaan. Kyllä mä tästä yli pääsen ja toivottavasti hän kokee tehneensä oikean valinnan. Mun perään on turha enää itkeskellä.
Sitä paitsi, kun en kysele mistään mitään tai ala syyttää häntä valehtelusta tai munattomuudesta, niin annan ehkä itsestänikin asiallisemman kuvan. Kuvan että olen hyväksynyt tilanteen ja se siitä. Meillä ei tosiaan lapsia ole, onneksi, sillä kyllä olisi vaikeampaa.- Jason3
Voi kun on hienoa lukea juttuasi.
Minusta tuntuu että kaikkien kipujesi keskellä olet entistäkin suurempi ihminen ja löytänyt itsestäsi jotain, mitä et aikaisemmin tiennyt olemassa.
Se on juuri sitä ihmisyyttä.
Edelleen - toki on meille kaikille aina tärkeää, että annamme toisille hyv'än kuvan itsestämme - mutta kaikkein tärkeintä on se, että sen tekee, niin kuin olet tehnyt, oman ajatteluprosessin kautta. Olet itse ajatellut ja tehnyt itse, ihan ikiomat johtopäätöksesi!
Olen myöskin siitä kanssasi tasan varma, että sinulle avautuu uusi maailma, jota voit alkaa tutkistella justiin sieltä mistä sinua huvittaa ja milloin sinua huvittaa! Kiire sinulla ei ole - opiskele ja tee työtä vaikka, opi tuntemaan ihmisiä ja nouki elämän seisovasta pöydästä ilman katkeruutta sitä mihin kätesi ulottuu ja mitä aidosti haluat!
Ja - ihan oikeesti - kun mainitsit noista lapsista - niin koituu tämä tilanne sinulle myös sillä tavoin eduksesi, että osaat varmaan sata kertaa paremmin eväin ja vastuullisesti alkaa suunnittelemaan sitten joskus ihan omaa, oikeaa perhettä, jossa mahdollisesti on lapsia ym.
Voin nimittäin kertoa, että itse tunnen syyllisyyttä juuri siitä, että ehkä menin aviolittoon liian köykäisin eväin. Sen vuoksi minun on täyspainoisesti vaikea syyttää pelkästään vaimoani omista toilailuistaan. Ja se varmaan on isona syynä sille, että olemme vielä yhdessä.
Sinulla on tämänkin suhteen nyt hyvät valmiudet.
Olen liikuttunut! - Anna mennä
Mover kirjoitti:
Hyvä on erota kavereina.
Ei ole jos haluaa päästä yli satuttamisesta. Toipuu nopeammin kuin että jää roikkumaan kuin mato koukkuun ja jossittelemaan jonkun kusipään sanoja ja omia virheitä.
- tsena1
Eilenhän kävi niin, että kävin hyvästelemässä ja leikkimässä viimeisen kerran meidän - tai siis hänen - koiransa kanssa. Ilta oli TODELLA rankka, sillä hän itki melkein koko ajan ja mun teki niin mieli halata, mutta enhän mä enää kehdannut eikä hän vaikuttanut siltä että olisi halunnut halausta minulta.. Silitin siinä aitaa vasten nojatessa vain hänen selkäänsä ja lopulta me itkettiin kilpaa ja muisteltiin meidän hyviä ja hauskoja hetkiä koiran kanssa..
Autossa vielä päätin että perkele, jos en nyt anna kaiken tulla ulos mikä minua vaivaa/mietityttää, niin joudun pyöritellä asioita päässäni. Annoin kaiken tulla ulos ja eksä tuijotti mua vieressä ihmeissään. Selitti että kyllä, on nähnyt tätä tyttöä MUTTA tyttö on kihloissa.. Heillä ei ole mitään tapahtunut eikä heidän välillään ole mitään, mutta ilmeisesti hän on saanut tytöstä jonkun juttukaverin. Sanoi tosi harmissaan että kun mä luulen että se pitää mua tollona, mutta se on kuulemma ollu koko ajan mulle rehellinen, ja jätti mut vain siitä syystä että ei ollut onnellinen vähään aikaan, ja koska näki että mä olin, niin joutui loukkaamaan mua jotta se olis mulle helpompaa.
Avauduin kaikesta muustakin, hän kuunteli, kertoi että kyllä sitäkin pelottaa tietyt asiat nyt ja että sen osa perheestä oli jopa vihaisia koska tässä kävi näin, koska muhun oltais haluttu tutustua vielä paremmin. Hänen äitins varsinkin on aidosti harmissaan tästä kaikesta.
Ja kuulkaa kun mun sydän ja mieli tyhjeni kun sain sanoa kaiken. Eikä häntä edes haitannut mikään mitä mä sanoin, pyysi vain vielä anteeksi että muhun sattuu ja pystyttiin puhua ihan asiallisesti. Totesi vielä että arvostaa ja kunnioittaa mua eikä hänellä ole mitään pahaa sanottavaa musta kenellekään, ja toivoo että mäkin tekisin samoin. Sovittiin vielä että väkisin ei yhteyksissä olla, mutta jos asiaa tulee niin saa soittaa puolin ja toisin.
Varmasti ajattelette että "No nytkö sä uskot kun se sanoo sulle noita juttuja ja justiin olet haukkunut hänet ja kaikki mitä hän on tehnyt loukatakseen sua..." Mutta nyt mun on PAKKO vaan uskoa, koska se parantaa mun mieltä ja helpottaa taas mun elämää.- Jason3
No kuule en takuulla ajattele!
Ei kyyneliä ihan teeskennellä!
Ja itse - jos sallit minun taas viitata omaan elämääni - itseasiassa olen kokenut pahimmat kriisini siitä, että olen tuntunut vieraantuvani parisuhteesta.
Kaiken noiden meidän vanhempien sidoksien, yhteisten ystävien yms. yms. takia on tuntunut ihan hirveeltä repiä koko palettia säpäleiksi.
Minä uskallan näillä tiedoilla jo luvata sinulle, että ex-poikaystäväsi, joka on ihan oikeasti ja aidosti sinusta digannut, on joutunut itse tuuliajolle ja kärsimään kattavasti huomattuaan ajautuneensa jonnekin, jossa hän ei enää koe samoja hyviä fiiliksiä kuin aiemmin. Tietämättä mistä se johtuu.
Silloiselle työpaikalleni lähetettiin aikoinaan joulukalenteri, jossa jokaisesta luukusta tuli joku ajatus tai aforismi. Minuun suurimman vaikutuksen teki luukku, jonka takstissa luki (jotenkin) että: "Kaikkeen muuhun elämässäsi kykenet vaikuttamaan - paitsi tunteisiin".
Tämän eteen olen siis itse, joskus nuoruudessa jätettynä - ja myöhemmin taas itse asioita miettineenä, joutunut.
Kun tunteet muuttuvat, niin ne muuttuvat. Vaikka kuinka haluaisi niitä ohjata, niin kyllä se on vaikeaa. Ihminen saattaa tehdä toki järkiratkaisuja, joista on mahdollista pitää kiiinni - mutta tunteet eivät koskaan tyystin niitä aina tottele.
On hirveän tärkeää, että me suomalaiset kaikki oppisimme tekemään niin kuin te teitte: Keskustelemaan.
Enkä tarkoita keskustelulla "hiekkalaatikkokeskustelua": Puhutaan omaa juttua - kumpikin vuorollaan. ja tavoite on vain se kuinka saa omia asioitaan "läpi". Ja tavoittena on voitto - toisesta.
Tuollaista keskustelu aika pitkälle Suomessa valitettavasti on. Eikä vain ihmisten parisuhdeasioisaa, vaan myöös poliitikkojen, talouselämän ym. kommunikoinnissa.
Se, joka aidosti pyrkii näkemään oman pikkusen näkökanttinsa sijaan kokonaisuuden - ja myös ymmärtämään toisen - ihan tasan kuin teidän eilinen keskustelu - saa aikaan paitsi toidelle ihmiselle rauhaa, myös itselleen eräänlaisen erityisen haavoittumattomuuden: Minä olen, ihan suoraista omaa mielihyvääni vastaankin, ajatellut yhteistä tilannetta - yhteistä etua.
Se on juuri sitä tärkeää ympäriston mukaanottamista, jonka vaihtoehtona puhuin tuolla ylempänä sellaisesta "yksittäisen ihmisen yksittäistä onnentavoittelusta" - jossa kaikki muu unohtuu.
Sanon tässä vielä - tai ehkä jo toistelen - että vaikka miehet ja naiset ovat fyysisessä suhteissa erilaisia - ja osin tätä kautta heidän käyttäytymisessäänkin vaikuttavat eri asiat - niin kyllä nämä yhdessäolo ja eoasiat ovat aika lailla saman "lain" alaisia: Miehet jättää naisia, naiset miehiä. jotkut pysyy yhdessä nuorestakin.
Toivon - niin kuin nyt hienosti näyttääkin - että olette kaksi tulevaisuuden lasta, jotka olette pääsemässä isoista koskista jossain vaiheessa ehkä entistä värikylläisempään ja hedelmällisiä vaihtoehtoja tarjoavampaan suvantoon.
Oma itkusi on, aivan niin kuin ystävä3 viisaasti sanoi, tällä palstalla oikeutetusti ja osasit kuvata hyvin tunteesi - sen kaikkine puolineen.
Sille että osaat eritellä tunteitasi, autta sinua aina uusissa jutuissa eteenpäin.
Eilen näit, kuinka kovana pitämäsi ex-poikaystäväsi ihan oikea ihan oikean ihmisen tuska tuli itkuna ulos. Tuo teidän yhteinen kohtauksenne kertoo teidän kyvystänne jaksaa niin pitkälle että olitte valmiita viimein näkemään toisenne - ette kilpailevina nokittelijoina ikävien asioiden parissa - vaan sellaisena jota olette, oikeina vastuullisina ihmisinä.
Olkaamme miehiä ja naisia - ja nauttikaamme siitä. Mutta muistakaamme se, että ennen kaikkea muuta olemme ihmisiä.
Olkaamme
- tsena1
Kiitos Jason3!
Hmm niin, voi ollakin että hän on jopa joutunut oikeasti kärsimään henkilökohtaisesti siitä tunteesta, ettei vaan tunne enää mitään. Onhan se aina kriisi kun tajuaa että asuu jonkun kanssa yhdessä jonka kanssa piti olla aina yhdessä, ja sitten tunteet ovat vain kadonneet. Ja meitä ei voi ainakaan syyttää luovuttamisesta, sillä me kyllä yritettiin kaikkemme.
Kuulin vielä tänään pari juttua mitä hän oli sanonut musta joskus 4kk sitten meidän välirikon aikana, mutta ajattelin että antaa olla. Se on niin vanha juttu, että aivan sama. Nyt on pakko jatkaa eteenpäin.- Jason3
Niin kuin sanoin - ainakin itselleni pahinta on oman, "itserakennetun" unelman sortuminen. Se koskettaa itseä - mutta myös niin isoa piiriä ympärillä. Aivan kuin olisit joissakin juhlissa yhtäkkiä alkanut ruiskuttaa kylmää vettä lähimpiesi päälle. Aivan karmeeta - sekin. Siltä minusta tuntui.
Sanomisia on - ja kun on kysymys itseä lähellä olevista asioista, littyy niihin aina isot lataukset - jotka näkyvät monesti ylilyonteinä.
Toinen juttu - mikä näissä jutuissa lienee tärkeä muistaa on, että "toisen asteen tietolähteet" ovat aina toisen lähteen tietolähteitä.
Herää epäilys ihmisen arvostelukyvystä, joka itsekäymiään sinusta käymiään keskusteluja alkaa referoida , tuossa tilanteessa, sinulle.
Vaikka toki tuollaisessa tilanteessa osapuolien on tarpeellistakin puhua ulkopuolisten kanssa, parasta on, että jos jotain selvitettävää on, niin ne hoidetaan asianosaisten kesken.
Antakaa muiden juoruta, jos haluavat.
Tärkeintä on että eilen näit omin silmin päivityksen ja rehellisyyden ex-poikaystävässäsi. Ota se hänen summauksenaaan - ihan koko asiasta.
- ystävä3
Jason3 Vilpitön ihailuni kun jaksoit jäädä kotiin lasten ja taatusti raskaiden
tunteiden kanssa!
kritiikkini johtuu siitä (en tiedä jos tiedät) että jos ihmistä loukataan silloin
kun hän kaikkensa yrittää on sen teho (lainatakseni sinua) 2500 kertainen
Jos tiedät miten hypnoosi toimii?
Sanottua sanaa et saa takaisin.ja mikä pahinta, ilkeät ja pahat sanat vaikuttavat
meihin ihmisiin syvimmin.
Emme tajuisesti tunne sitä.
Anteeksianto- pyyntö aitona on kaunista. mutta ei poista sitä enää.
Ei ole aikaa selittää processia. Sanottu sana on ja pysyy sillä jolle se
osoitettiin ja vaikuttaa meissä heikentämättä tehoaan uskomme siihen
tai emme.
Experimenteerasimme että tulitikku painaa sata kiloa, niin hyvin näimme että se on tikku, ja oli luonnollista ettei voi nostaa sataa kiloa.(siis hypnoosissa)
Esimerkki, että meissä on destruktiivisiäkin voimia
jos ne ohjelmoidaan meitä vastaan, ovat tehokkaita.
Ymmärrätkö miksi raivostuin,
Ilkeydet tai loukkaukset joita tsena1 kohtasi ovat ja pysyvät hänessä.( Oli ne
tarkoitettu tai ei)
ja kun tilanne joskus osuu pahasti aivan kohdalleen. (toivottavasti ei ikinä)
hän suuttuu, loukkaantuu, ehkä raivostuu silmittömästi.
Eikä kukaan tajua miksi?? (niin kiltti tyttö kun onkin)
Aivan kuin hårddisc voit formateerata mutta infoa et ikinä saa pois
Näin myös Tsenalla (ja ikävä kyllä monella)
Hänellä on nyt jotakin jota EI ansainnut!
Varmaan tiedät että lapsiin kohdistunut väkivalta jne ei häivy koskaan
vaikka edes eivät muista mitään.(ne ikävät säilyy koko iän)
tsena1 pahemp iaikuisena hänellä on tietoisesti ja alitajuisesti nämä.
Tosin aikuinen taitavasti förtränger sellaiset. kunnes...
Nämä ovat radeerattavissa ihmisestä vain ei helppoa
minulla ei ole mitään henkilökohtaista sinua vastaan.
Tsenaa vain ajattelen.
kaikkea hyvää- Jason3
Kiitokset sanoistasi.
Olen hieman eri mieltä traumatisoitumista koskevista käsityksistäsi. Sitähän tässä viissin tarkoitat.
On ihan niin kuin sanot, että lausuttuja sanoja ei saa sillä erase -näppäimellä pois - niin kuin kirjoitetusta tekstistä.
Pitkäaikainen, systemaattinen ja etenkin kehitysiässä tapahtunut henkinen (tai tietysti fyysinen) väkivalta, perusturvan varmistamisen puutteet tai vain lapsen huomioimisen yleinen laimnlyönti on omiaan jättämään vaikeasti korjattavia jälkiä.
Toisaalta - kohtuullisetkin kasvuolosuhteet luovat meille sitten keinoja kohdata erilaisia vastoinkäymisiä - ja nämä nuoruusiän vaihtuvat suhteet näen kyllä pitkälle aika "normaaleina", yleensä nuoruuteen kuuluvina. Itse olen niitä kokenut jutuissa, joista en ole nyt kertonut - ja ehkä sinäkin.
Mutta olet mielestäni hyvin oikeassa justiin siinä, kuin sanoit, että juuri kun "antaa parhaansa", niin silloin pettymykset tuntuvat ihan jättimäisiltä.
Itse olen kokenut tuon juuri - anteeksi, nyt lainaan Laura Voutilaisen kappaletta, jossa mielestäni viisaasti todetaan, että ainoastaan kerran ihminen voi kunnolla rakastua - ja kerran pettyä.
Tämähän tarkoittaa sitä , että ensimmäisen kerran rakastuttaessa harva osaa ottaa huomioon, että tulee jätetyksi - ja sitten kun se tapahtuu, on pettymys sitä suurempi. Toisaalta - asian "hyvä" puoli on, että sen jälkeen pettymyksetkään eivät tule ihan niin suurina ylläreinä...
Toivon, että minua ei tuomita kyynikoksi eikä epäromanttiseksi kun sanon, ettäi olen sitä mieltä, että jälkimmäinen vaihtoehto - että nuoruusiällä pettyy kerran tai parikin - on aika hyvää oppia niiden mahdollisten elämänpituisten suhteiden luomisessa.
Ikävät asiat, joita itse olen kokenut, on tietysti muistoissani - mutta tuomalla ne uuteen valoon - vähän samoin kuin mitä olen nyt esim tsena1:n kokemusten suhteen tehdä - eli hienosti sanottuna "työstämällä" niitä - olen saanut ne kutistumaan tyystin vaarattomaksi hassuksi, jopa jo huvitusta herättäväksi muistoksi.
Tästä syystä olen ihan saletti, että kyllä tuo ajatteleva, fiksu, tunteva ja mukavantuntuinen flikkalapsi ei vain pärjää - vaan vain tekee elämästään entistä parempaa.
Ja veikkaampa vielä, että hän tulee jonakin päivänä - tosin ei ihan lähitulevaisuudessa - olemaan ex-poikaystävänsä kaveri, ehkäpä ystäväkin.
Minä ajattelin myös tsena1:stä. Mutta ajattelen, aina, kaikkia ihmisä, jotka kohtaan. Myös sinua. Jokaisella meistä on omat jutskamme. Siksi on aika tärkeätä, että emme pidä toisiamme, sinänss, sen kummempina kuin muutkaan ovat. Kukin taaplailevat vain omissa vaiheissaan - ikäkausissaan - perhetilanteissaan - ym.
Hyvää jatkoa sinullekin! - ystävä3
Jason3 kirjoitti:
Kiitokset sanoistasi.
Olen hieman eri mieltä traumatisoitumista koskevista käsityksistäsi. Sitähän tässä viissin tarkoitat.
On ihan niin kuin sanot, että lausuttuja sanoja ei saa sillä erase -näppäimellä pois - niin kuin kirjoitetusta tekstistä.
Pitkäaikainen, systemaattinen ja etenkin kehitysiässä tapahtunut henkinen (tai tietysti fyysinen) väkivalta, perusturvan varmistamisen puutteet tai vain lapsen huomioimisen yleinen laimnlyönti on omiaan jättämään vaikeasti korjattavia jälkiä.
Toisaalta - kohtuullisetkin kasvuolosuhteet luovat meille sitten keinoja kohdata erilaisia vastoinkäymisiä - ja nämä nuoruusiän vaihtuvat suhteet näen kyllä pitkälle aika "normaaleina", yleensä nuoruuteen kuuluvina. Itse olen niitä kokenut jutuissa, joista en ole nyt kertonut - ja ehkä sinäkin.
Mutta olet mielestäni hyvin oikeassa justiin siinä, kuin sanoit, että juuri kun "antaa parhaansa", niin silloin pettymykset tuntuvat ihan jättimäisiltä.
Itse olen kokenut tuon juuri - anteeksi, nyt lainaan Laura Voutilaisen kappaletta, jossa mielestäni viisaasti todetaan, että ainoastaan kerran ihminen voi kunnolla rakastua - ja kerran pettyä.
Tämähän tarkoittaa sitä , että ensimmäisen kerran rakastuttaessa harva osaa ottaa huomioon, että tulee jätetyksi - ja sitten kun se tapahtuu, on pettymys sitä suurempi. Toisaalta - asian "hyvä" puoli on, että sen jälkeen pettymyksetkään eivät tule ihan niin suurina ylläreinä...
Toivon, että minua ei tuomita kyynikoksi eikä epäromanttiseksi kun sanon, ettäi olen sitä mieltä, että jälkimmäinen vaihtoehto - että nuoruusiällä pettyy kerran tai parikin - on aika hyvää oppia niiden mahdollisten elämänpituisten suhteiden luomisessa.
Ikävät asiat, joita itse olen kokenut, on tietysti muistoissani - mutta tuomalla ne uuteen valoon - vähän samoin kuin mitä olen nyt esim tsena1:n kokemusten suhteen tehdä - eli hienosti sanottuna "työstämällä" niitä - olen saanut ne kutistumaan tyystin vaarattomaksi hassuksi, jopa jo huvitusta herättäväksi muistoksi.
Tästä syystä olen ihan saletti, että kyllä tuo ajatteleva, fiksu, tunteva ja mukavantuntuinen flikkalapsi ei vain pärjää - vaan vain tekee elämästään entistä parempaa.
Ja veikkaampa vielä, että hän tulee jonakin päivänä - tosin ei ihan lähitulevaisuudessa - olemaan ex-poikaystävänsä kaveri, ehkäpä ystäväkin.
Minä ajattelin myös tsena1:stä. Mutta ajattelen, aina, kaikkia ihmisä, jotka kohtaan. Myös sinua. Jokaisella meistä on omat jutskamme. Siksi on aika tärkeätä, että emme pidä toisiamme, sinänss, sen kummempina kuin muutkaan ovat. Kukin taaplailevat vain omissa vaiheissaan - ikäkausissaan - perhetilanteissaan - ym.
Hyvää jatkoa sinullekin!jason3 Totta joka sana. Korjaan vain vähän, traumaatiota en hallitse.
Vaan hypnoosin ja ilmiöt sen ympärillä. Eli siis ilmiöt joita emme vähintäkään
näe, tunne, tajua, aivan kuin sitä ei olisi olemassakaan ja se tekee juuri siitä hyvän..... tai erittäin vaarallisen sanoisinko... aseen.
Ikävä kyllä tätä käyttävät monet... hyödyksi itselleen.
jos et hallitse sitä et edes tiedä koska sinua hypnotisoidaan.
Yleinen harhaluulo on että hypnotisör on kuin Mandrake taikuri
tai hypnotisöörillä on silmät kuin kaksi kahvikuppia ja katsoo sinua kuin
hullun kiilto silmissä. Mikään ei ole enempi väärin
ei tarvitse edes nähdä.
Sanon tämän verran nyt. Että jos hypnotisoisin sinut.... pyydän vain sinun
laskemaan järjestyksessä jonka annan sinulle, mitään muuta en tarvitse,
ja olet hypnoosissa, halusit tai et. saat jopa koko ajan hokea jotakin vastaan,
kuten, "et varmaan onnistu".
Halusin vain sanoa että ilkeät käyttävät ikävästi taitoaan.
Etkä milläänlailla "nuku" et siis edes huomaa mitään. olet aivan normaali,
Tämä siitä, yritin korostaa sen voiman.
Emme siis saa koskaan antaa jonkun halveksia, haukkua, psyykata, jne
itseämme. ei ole mitään väliä uskommeko sitä tai emme... se oikea aivon
puolisko HYVÄKSYY kaiken mikä sinne menee. siis kaikki mitä kuulemme.
Joskus tieto tekee onnettomaksi.
Ellen olisi tiennyt (tässä tapauksessa) tyttö Tsena1 mitä tapahtuu
niin... oli kuin veitsi sydämessä.
Istut toisella puolella merta etkä voi mitään
Ei todellakaan ollut tarkoitus loukata sinua..En voi mitään, se vain sattui niin
pahasti, että sanoin tyhmyyksiä. Ber så mycket om ursäkt!!
ja todella hyvää jatkoa!!!
PS tunnen erase napin mutta kun en saa kaikkia Suomen sanoja tulemaan, en
vaikka repisin tukan ja korvat päästäni (yritin sitäkin, ei auttanut)
Puolassa asuessani kieltä hävisi eniten.
- tsena1
ystävä3: Mä ymmärrän ainakin täysin mitä haet tuolla. Kuten eksällekin anteeksipyynnön jälkeen sanoin, että anteeksi mä voin antaa mutta enhän mä herranen aika unohda IKINÄ niitä sanoja mitä se minulle meni sanomaan. Ne on ja pysyy mun ajatuksissani ja välillä varmasti tulee mieleen, kun en niitä kuitenkaan ansainnut. Ja kyllä, tulevaisuudessa voi olla jos joku minulle sanoo jotakin sen suuntaista että saatan olla ärsyttävä tmv. niin muistan nuo sanat mitä eksäni sanoi ja alan miettiä että olenko todella niin ärsyttävä, että kukaan ei kestä minua.
Ne on vain jo sanottu, eikä niitä pyyhi ei sitten millään.
Ja kyllä, ihmiset puhuu ja antaa puhua. En mä epäile etteikö olisi musta pahoja juttuja sanonutkin, mutta eilen kyllä tuli keskusteltua sen verran, että kyllä mä nyt anteeksi asioita annan vaikken niitä unohdakaan.- ystävä3
tsena2 Taas hävettää..... kun en ymmärrä mitä tarkoitat tai en ole varma,
kun sanoit, "mitä haet tuolla"
Ainakaan en hae mitään hyötyä itselleni.
Yritin vain tuoda tietoon miten sanat skadar meitä.
toisaalta voivat hyödyttää meitä saavuttamaan mitä ikinä haluamme
ikävä että negatiiviset ovat niin paljon tehokkaita meille. - ystävä3
tsena1 Unohdin sanoa, jos ne sanat häiritsevät sinua. ne voi radeerata pois
muttei yhtä helpolla, kun ne sanottiin.....
- tsena1
Mä kävin tänään jopa avaamassa sydäntäni koulupsykologin luona vaikka tuntui jotenkin jopa tyhmältä mennä sinne, en tiedä miksi. Tuntuu että onhan tämä iso ongelma minulle, mutta että miksi hakeutua ulkopuolisen juttusille. No, eipä siitä sinänsä ollut mitään varsinaista apua, mutta sainpahan vuodattaa taas asiat jollekin ihmiselle.
Kun sen tietää että tästä pääsee yli ja tietää asiat mitkä johtivat eroon ja ymmärtää mitä kaikkea hän on sanonut tai tehnyt ja... silti sitä elättelee toiveita, että ehkä vielä joku päivä me voitaisiin olla yhdessä. Koska jotenki näen vieläkin meidät tulevaisuudessa, ja se on jotenkin vaikea mielikuva..- Jason3
Ei noi juttelut erilaisten "asiantuntijasidosryhmien" ole mielestäni huono juttu - antavat vaan aineksia valaisemaan paremmin asiaa mahdollisimman monelta puolelta.
Psykologithan eivät ole käsittääkseni mitään muuta kuin joukko ihmisiä, joilla on tietoa kuinka ihminen yleensä reagoi tällaisiin juttuihin. He tietävät, mikä on yleensä yhteistä kaikkien ihmisten reagoinnille ja he tietävät millä tavalla reagointi myös vaihtelee.
Tuollainen tieto antaa valmiuksia sitten suunnitella järkevästi tulevaisuutta - kun on vähän tietoa mitä tuleman mahdollisesti pitää. Ei sen kummepaa.
Itse lopetin ulkop. suhteeni heinäkuussa ja sen kanssa mulla on samanlaisia fiiliksiä kuin sinulla ex-pokaystäväsi - suhteemme tavallaan jäi kesken. Ja tämä toinen osapuoli, joka tiesi alusta lähtien, että - vaikkakin petettynä - en tulisi jättämään perhettäni, on niellyt tietysti saman käärmekeiton.
Mutta justiin se, että osapuolet ymmärtävät tilanteen uudet vaiheet - ja sitä kautta hyväksyvät sen - on kaiken ratkaisun avain.
Tunteet tuovat tuskan - tieto ja rationaalinen ajattelu taas ovat lääke sitä vastaan - ja kun tämä on asetelma, niin kysymys on ainoastaan viivytystaistelusta siihen, että ihminen pikkuhiljaa "luo nahkansa" ja näkee yhä enemmän ja enemmän uutta mielenkiintoista entisen vanhan sijaan.
Ja tuossa viivytystaistelussa siis oleellista on - niin kuin monessa ihan oikeassa taistelussakin - aika. Sen kuluttaminen vaatii kärsivällisyyttä - mutta se on viivytystaistelijan puolella.
- tsena1
Tämä koulupsykologi sanoi mulle yhdessä kohtaa, että onkohan mulla vielä jotakin käsittelemättömiä asioita koskien tätä suhdetta tai ex-poikaystääväni. Sitten mä rupesin miettimään että niiin, onko. Koska jos on, niin sehän tavallaan saattaa omalta osaltaan hidastaa etenemistä ja sen suhteen päättymisen hyväksymistä ja sitä, että yhteen ei enää palata.
Välillä musta tuntuu että mulla olis vielä asioita joita mä haluaisin sanoa exälleni, mutta sitten toisaalta kun niitä miettii tarkemmin, niin tajuaa etteivät ne asiat muuttaisi asioita suuntaan eikä toiseen, tai että ne asiat ovat jo niin vanhoja ettei niillä ole käytännössä mitään merkitystä enää tässä vaiheessa. Jotenkin vaan välillä tuntuu juurikin siltä, että jotakin jäi vain kesken..
Se on kurjaa ettei ennalta vaan tiedä paljonko aikaa kuluu tähän kaikkeen. Saatan olla paremmilla mielin jo kesällä tai sitten vielä joulunakin murehdin että "Voivoi, vuosi sitten vietettiin joulua yhdessä ja kaikki oli hyvin" ja suren samalla sitä, ettei se riittänyt että yritin kaikkeni. Sitä kun vaan ei tiedä..
Tuntuu myös siltä että miten ihmeessä mä voin olla heikko? Jos hän jatkaa omaa elämäänsä aivan normaalisti, niin hitto soikoon kun tuntuu että sitten munkin pitää vaan jatkaa! Mutta ei, kun kaikki pitää käsitellä ja kaikki pitää rakentaa uusiksi. Me oltiin puhuttu tulevaisuudesta ja sitten tulevaisuuskin meni ihan palasiksi. Entä jos exääni ei liikauta minkäännäköiset tunteet? Se on pelottava ajatus, ettei hän koe mitään tai tunne mitään. Tuntuu että on yksin tämän asian kanssa vaikkei olekaan.- Jason3
No itse asiassa juuri tuostahan juuri, tsena1, ex-poikaystäväsi kanssa viettämästäsi hyvin intensiivisestä hetkestä, jossa itkitte oikeasti molemmat, kerroit.
Se oli juuri sitä asian purkamista sen tärkeimmän kautta - että osaa, ehkä juuri aidoimmin olla toiselle avoin - ja kumpikin osoititte kiinnittäneenne ison tunnekapasiteetin suhteeseen, joka nyt näkyi purkautuenkyynelinä.
Se oli teidän välinen kommunikaatio, jossa kumpikin oli aito - ja tosissaan.
Ja nyt teet hyytävän hienon analyysin noiden kahden alati vaikeasti yhdistettävän asian - tunteen ja järjen - välillä: Ymmärrät, että ihmiset ovat ihmisiä - ja tekevät virheitä - suhteiden sisällä ja niiden ulkopuolella. Aina. Mokia tulee kaikille.
Se joka lähtee suhteesta, on - periaatteessa - tietysti aina ikään kuin "paremmaksi ihmiseksi asettautuja" - mutta jo tuossa tunnepitoisessa tilanteessa huomasit, että siihen sisältyy, aina, paljon tuskaa, voin vakuuttaa. ja - niin kuin kerroin - itselleni ko. tilanteet ovat olleet vielä vaikeampia ikään kuin "jättäjänä".
Ja aina on kuitenkin niin, että itse asiassa "jättäjä" on se, joka osoittaa, että hän ei kykene säilyttämään sitä, mitä on rakentanut. Monille tuollaisille "jättäjillehän" suhteessa pysyminen pidempää aikaa ei tule koskaan onnistumaan. En kuitenkaan väitä, että ex-poikaystäväsi olisi sellainen.
Kyllä usein taitaa juuri - niin kuin arvioit - se vuosi olla justiin sitä aikaa - kun miettii, että "mitä vuosi sitten... oltiin vielä yhdessää..." Mutta sitäpä nyt ei tarvitse lusia kuin se vuosi...(!) Itse - aivan takuusatavarmasti - tulen elämään ensi heinäkuun 16. päivä hieman epätodellisessa maailmassa.
Veikkaan että niin sinulla kuin - esim - minullakin, tarvitsee aina välillä hieman ravistautua tähän oikeaan todellisuuteen joistain muisteloista.
Mutta - kyllä se Einsteinin siksi lukema "neljäs ulottuvuus" - aika - tekee tehtäväänsä ihan koko ajan.
- ystävä3
Jason3 Kumpa saisin tämän lyhyeksi
Yritän sinulle tällä vielä selittää miksi" Tsenalle" jauhan loukkauksen huonosta
puolesta ja vaikutuksesta.
Kuuntelin You Tubesta Paul Norrbac( Muuten isäni serkku) soittama
".Kotimaan kaipuu".( En olisi uskonut että tuli pilli)
Syy oli tämäkin.
Suomessa vielä asuessani, soittelimme ystävien kanssa usein harmonikkaa
toistemme luona ja varsin usein juuri" Kotimaan kaipuu.
oli hauskaa soitella yhdessä.
Ajattelinkin alkaa jotakin soittamaan vakavissani joka oli jotakin mikä oli
minulle helppoa ja mielekästä
Kun sitten eräänä pitkäperjantaina olimme räjäyttämässä kiviä. meitä oli 2
kaveria. Tietämättäni tuli minulle lataus jossa oli nopeampi tulilanka
tuli menee noin 25cm sulaneen edellä. Sitten se räjähti kädessäni.
No, eipä pahemmin käynyt. ajattelin.. kun ei tuntunut mitään.
hetken päästä näin," mistä tulee verta", otin käteni hanskasta.
sormet jäivät sinne, ja kämmenessä n3cm reikä josta katselin läpi..
Tielle matkaa noin kilometri ja paljon kovaa lunta.
perillä, siis tiellä, tuntui kuin jalat painaisi sata kiloa sain juuri ne maasta irti.
Oli veren vähyys
Tajusin että soittoni oli päättynyt
Verta tuli hirveästi, en luullut pääseväni koskaan tielle asti.
Miksi näin seikkaperäisesti kerron?
Niin se jatko sitten.
Ikävöin sitä etten soita enää. ( Theremiiniä en tuntenut silloin)vaikka
onkin keksitty -20 luvulla
Soitto oli ainut minkä hallitsin, Muistin esim Donau Wellen (12 osaa)
kuultuani sen vain kerran.
Myöhemmin kyllä kuulin. että vain erittäin" hullu" kykenee siihen.
Hälläkö väliä, olin kuitenkin pitkällä, ja ainut missä minulla oli kykyjä.
pidin menetystä suurena.
Mutta viimein asiaan.
Sain kuulla että (hyvä) ystäväni oli laukaissut. "siitä sai, kun oli niin leuhka
taidoistaan" Kateus vo iolla kamalaa
En ikinä vähintäkään koskaan leuhkinut. edes tullut mieleenkään.
Luonteeni ei ole sellainen.
Silloin koski KOVASTI.
Se VÄHÄ mikä oli jäljellä kädestäni, oli olematonta.
Sain väärää verta. meni yli 3v ennen kuin pystyin syömään kunnolla.
yli 2v niin arka ettei kunnolla voinut koskea, melkein 10v paleli ihan
älyttömästi, tekee vieläkin.ym paljon muuta.
Ei ollut mukavaa nuorelle miehelle.
Ja nyt asian ydin.
Olotila jossa olin, ja sain kuulla tämän.
oli kuin olisin tukehtunut. Juuri se että olin nyt helposti loukattavissa.
Se sattui pahasti, kauan, kauan. En käsittänyt tätä ilkeyttä.
Ei voi selittää kuinka se sattui!
Ensin ajattelin tillrättavisa hänelle, mutta pelkäsin että kuristan sen.
En tarkoin tiedä miksi sitten päätin näin.
Näin vain loukkauksen niin epäoikeudenmukaiselta, PAHALTA.
ilman sitäkin olisi ollut vaikeaa....
Jätin Suomen, kotini, ystävät, elämän alku siellä, menetys vielä sekin.
Silti kotimaataan ei voi unohtaa.
Sen huomasin eilen kun Paul soitti " Kotimaan kaipuun" ja tuli pilli
hävettikin vähän..
Meni 6,5v ennenkuin kävin Suomessa. en edes soittanut tai kirj.
Sanon että joskus oli vaikeaa.
Kaikki tämä vain siksi, väärässä paikassa voi SATTUA....
Kiitos, jos jaksoit lukea!
Korjasin yli 13,5 miljoonaa kirj virhettä
Jumalattoman hyvää vointia.- Jason3
Olipa hyvin hyvin harmillista. Tietysti sekä soittokykysi vienyt onnettomuus - että jonkun siihen esittämä kommentti (tosin tuollaiset "kuulin sanoneen" omalla tavallaan ovat aina hieman omaa luokkaansa - kukaan ei tiedä mikä oli alkup. sanominen - ja toisen sanojen vapaa lainailu kertoo tästä viestin välittäjästäkin ehkä jotain...?) Tuollaisen kommentin tsena1:kin sai kuulla jonkun välittämänä. Ei hyvä, mielestäni.
Oma yksi "filosofiani" toisten negatiivisessa suhtautumisessa - jos tämän nyt tunnet yhtään koskettavan - on se, että
a) jos toisen kritiikki ei osu kohdalleen - voi sen laittaa "sanojan laskuun" - ja unohtaa.
b) jos se osuu kohdalleen - on hyvä katsoa peiliin ja kiittää kritiikin lausujaa eväiden antamiosesat tilanteen korjaamiseen.
Tämä tietysti karrikoitua. Itsekin olen sählännyt joitakin siviiliharrastusjuttuja, Olen itse tehnyt harkitsemattomasti ja niin muutkin. Tästä on sitten jäänyt varmaan kaikille osapuolille hieman ikävä maku. Jos on kysymys terveistä ihmisistä (suhteellissuudentajultaan) niin tuollaiset olisi varmaan hyvä hoitaa pois. Ehkä teen asian eteen jonakin päivänä. Mutta ei se ihan helpooa ole.
Mahdollisimman hyvää jatkoa sinullekin!
- ystävä3
jason3 mainittu henkilö sanoi sen seurassa 4h
hän vihasi minua, sairaaloinen kateus.
Ikävää, että se oli totta.- Jason3
Toivomme hänelle paranemista.
- tsena1
Mä tajusin tänään että hitsi vie kun tuntuu että elättelen edelleen toiveita. Jotenkin olin jo sisäistänyt kaiken ja ymmärtänyt että ollaan yritetty jo niin monesti, ettei siitä vain enää tule mitään. Ja kun mietin niitä sanoja mitä hän minulle sanoi tai niitä juttuja mitä olen nyt kuullut, niin kaiken järjen mukaan pitäisi ajatella että nyt on helpompaa, kun minulla ei tuollaista miestä ole elämässäni. Miestä joka tiirailee koko ajan muita naisia ja elämä pyörii naisten ympärillä. Enkä tarkoita että se pyörisi minun ympärilläni. Tai miestä joka haluaa loukata mua tahallaan yms.
Joka tapauksessa mietin että entä jos hän yhtäkkiä pistääkin minulle viestin ja haluaa vielä jutella kanssani. Tai että jos hän ilmestyisikin yhtäkkiä ovelleni ja sanoisi että ei halua menettää minua kenellekään muulle. Ettei kestä ajatusta minusta jonkun toisen kanssa, koska rakastaakin minua. Ja tuntuu tyhmältä edes ajatella noin tai haaveilla moisesta, mutta vielä tyhmemmältä tuntuu se, että olisin varmaan heti valmis palaamaan hänen luokseen. Vaikka tiedänkin ettei se toiminut..
Todella jotenkin raskasta vielä edes ajatella noin. Hidastaa jotenkin kaikkea tätä prosessia ja saa itsensä vain surulliseksi kun sitten menee päivä ja toinen eikä niin vain tule tapahtumaan. Tai kun näen hänet tuolla ja mietin vain kuinka ihanaa olisi kun me oltaisiin vielä yhdessä... Yritän jopa katsoa hänen kuviaan ja miettiä jotakin vikaa ulkonäössä, mutta kun ei siinä ole mitään vikaa mielestäni... päin vastoin.- Jason3
"Vielä" tuntuu raskaalta ajatella noin, tsena1...(!)
Erostanne (24.3.) on oman laskuni mukaan tänään 17 päivää.
Vekslausta hyvien ja huonojen fiilisten kanssa tulee tämmösten juttujen suhteen - niin kuin elämässä yleensäkin - parempien ja huonompien päivien.
Juna puksuttaa tahtiaan.
Kyllä niitä mielikuvia - ja fiiliksiä niiden mukana ilman muuta tulee sieltä jostain - eikä niitä kannata sinänsä torjuillakaan. Osaksi ne on juuri sen takia, että niihin kohdistetaan tuo sama kohtelu, mitä kuvasit jo aiemmin: Homma ei toiminut - mutta ex-poikakaveri kuitenkin suhtautui asiaan vakavasti - ja hänen tunneryöpystään saattoi päätellä sen, että seurustelunne oli ollut hänelle merkityksellinen - mutta hän joutui - omalla tavallaan - surutyön tekemään myös.
Kun tuon ajatuksen järjen tasolla noin ymmärtää ja hyväksyy - on tunteen tasolla sitten helpompi se kestää.
Toiveitakin voi elätellä - mutta se, omalta kohdalta, kannattaa jättää enempi taka-alalle. Kyllä ex-poikaystävä sitten osaa sen yhteyden ottaa, jos haluaa.
- tsena1
Niin ja sunnuntaina tulee vuosi siitä, kun me tavattiin ja alettiin siitä sitten jutella ja tapailla toisiamme. Kesäkuussa tulisi taas vuosi täyteen seurustelusta, jos vielä yhdessä oltaisiin. Ja niistäkin asioista me puhuttiin, että mitä tehdään kun ollaan seurusteltu se vuosi. Miten sitä juhlistetaan. Vaan eipäs juhlistetakkaan.
Jotenkin mä kyllä hyväksyn ja ymmärrän kaiken järjen tasolla, mutta tunteiden tasolla en vain jotenkin käsitä tätä kaikkea. Miksi tunteet ovat niin kovin hankala asia?
Ja osaa toki ottaa yhteyden jos niin haluaa tai siltä tuntuu, mutta jos niin kävisikin, niin olenko mä sitten vain idiootti ja sinisilmäinen ja täysin vietävissä? Koska kuitenkin taitaisi olla sellainen tietty luottamuspula enkä unohtaisi mitä kaikkea se on musta mennyt sanomaan ja mitä se on mulle sanonut... Voihan elämän vaikeus sentään!
Kyllä mä tiedän että tästä nyt pitäis vaan alkaa käsitellä kaikkea enemmän ja enemmän, jatkaa elämää normaalisti eikä meittiä kaikkia turhia asioita. Mutta kun sitä tosiaan näkee tuolla kaupungilla ja ne tunteet vaan herää henkiin joka kerta kun näen sen. Ja tänäänkin se hymyili sillai tietyllä tavalla moikatessaan mua, että teki mieli vaan vajota johonkin syvään kuiluun. Huhhuh. - Jason3
Tänään kävin itse asiassa vaihtamassa jonkun piirongin paikkaa ex-naisystävän luona - hänen toiveestaan - ja vaihdoin samalla hänen fillarinsa renkaan.
Läheisyys - mutta päätetty suhde - olivat ristiriidassa.
Meillä miehillä tuon fyysisen läheisyyden tunteminen on ehkä täyttämättömänä rankempaa - hän nimittäin jutteli ihan luontevasti siviiliasioista.
Eli saattaa joskus olla se etäisyyden pitäminen jonkin aikaa ko. tilanteessa paras ratkaisu... - tsena1
Totta, totta.. Vaikeaa vain kun siihen pienessä kaupungissa törmäilee väkisinkin..
- Voi voi ja leipä
Ei kai tämä ole mikään treffi palsta ! Siirtykää omiin vaikka facebuukkiin
- tsena1
MIKSI eksäni liikkuu ja vikittelee kihloissa olevaa tyttöä? Mitkä on eksäni motiivit moiseen ja miksi kihloissa oleva tyttö yhtäkkiä alkaa liikkua miehen kanssa, joka vaan yllättäen alkaa jutella tämän kanssa ja piirittää tätä? Mä en edes jaksa yrittää ymmärtää tuota tilannetta.
Mulla on tällä hetkellä todella ristiriitaiset tunteet. Jotenkin kaikki ne jutut mitä nyt kuulen sotii vastaan sitä henkilöä, kenet mä luulin tuntevani.- ystävä3
VIISAASTI on joskus sanottu...Rakkaus on sokea..
Vasta kun on AVAIMET?? tunteiden hallintaan, voi hallita niitä
Muuten kulkee pimeässä.. - Jason3
Omassa kahlauksessani vastaavassa tilanteessa aikoinaan oli mielessäni sanonta "Sodassa ja rakkaudessa kaikki on luvallista."
Niinhän ei teietenkään- ihan kirjaimellisesti ottaen ole - koska sodan käyntiä rajoittavat Geneven sopimukset ja rakka
Itse olenkin joskus lisännyt tuohon sanontaan: "- paitsi sodassa."
Eli että ehkäpä rakkaus on sellainen motiivi ihmisen toiminnan ohjaajana, että sitä on vaikea käytännössä kahlita.
Tiesin silloin aikoinaan, että estämällä hänen menojaan en voi suhdettamme parantaa.
Kaikki metalli, kihlatkin, siis loppujen lopuksi saattavat sulaa rakkauden, tai miksi sitä sitten halutaankin kutsua, tieltä.
Ei minun mielestäni, tsena1, tuo ollut itselleni silloin niin vaikea ymmärtää, eikä se ole nytkään.
Mutta - niin kuin olen tässä ketjussa sanonut, se vaatii sen, että kokee ensin sen pettymyksen.
Miksi moni nainen pysyy väkivaltaisen miehen luona?
Miksi moni pysyy alkoholistin kanssa?
Miksi moni pysyy kerrasta toiseen pettävän ihmisen kanssa?
Sinulla on, tsena1, nyt ikävä tilanne.
Mutta - ilman muuta - se tarjoaa sinulle myös hyvin, hyvin paljon. Tämä kokemus saattaa osaltaan tehdä sinusta ihmistä, joka ei koskaan alistu esm. edellä mainittuun?
Ihminen on aina tietyllä tavalla vain oma yksilönsä. Vaikk jotkut parit hitsautuvat vuosikymmenten saatossa ihan mahdottoman tiiviiksi kombinaatioksi - niin monet kuitenki eroavatkin - useiden kymmenien vuosien aviokliiton jälkeenkin.
Mutta sellaisena kuitenkin, kaikki, yleensä säilymme: Haluamme - jos emme aina etsiä - niin kuitenkin monasti odottaa sitä kaveria, jonka kanssa voisimme jakaa tämän ihmeellisen maailman.
Sen vuoksi - elämän seisova pöytä on aina onneksi katettuna - jos vain haluamme siihen käydä. - Haitake
ystävä3 kirjoitti:
VIISAASTI on joskus sanottu...Rakkaus on sokea..
Vasta kun on AVAIMET?? tunteiden hallintaan, voi hallita niitä
Muuten kulkee pimeässä..Hai eikö lamppuja ole olemassa?
- tsena1
Enhän mä tietenkään aio sanoa näistä mun ajatuksista eksälleni enkä mä tietenkään ole edes ottamassa häneen yhteyttä koska mulla ei käytännössä ole mitään varsinaista asiaa hänelle ja "poissa silmistä, poissa mielestä" on mitä ilmeisimmin kaikista tehokkain tekniikka päästä tästä kaikesta yli. Eli en mä nyt aiokaan kahlita häntä koska asiat ei mulle enää edes kuulu.
Mutta jotenkin että toinen sekaantuu kihloissa olevaan tyttöön, niin... sitä mun ajatusmaailmani ei vain käsitä. Jotenki eksä ei tosiaan ollut sen tyylinen, mutta hänen veljensä oli sanonut tyttöystävälleen että "Kyllä ***** ihan hyvin vois sekaantua kihloissa olevaan." En kai sitten oikeasti tuntenut eksääni niin hyvin. Jotenkin ajattelin aina että siinäpä vasta varsin kunnollinen ja hyvän moraalin omaava mies.
Pahoittelen että mä jotenkin palaan samoihin asioihin uudelleen ja uudelleen, mutta kai se on vain jotakin asioiden läpikäymistä. Mä en vain käsitä jotenkin miten voin olla vihainen asioista mitä se nyt tekee, vaikka onkin vapaa tekemään asioita.- Jason3
Olet fiksu nuori nainen. Tämä tuli ekaksi mieleen kun aloin lukemaan juuri tätä kommaasi.
Se tulee ilmi siitä, että osaat tällaisessa tunnekylläisessä jutussa kuitenkin koko ajan eritellä, mitä tunnet ja mitä teet. Voi jostain näitä asioita läpikäymättömästä tunuta "piece of cake"ltä - mutta sitä se ei ole.
Sitten sain uudenkin osoituksen siitä: Huomaat että palaat tuohon asiaan toistuvasti.
Tiedätkö. En ole lukenut yhtään parisuhteeseen liittyvää kirjaa - mutta olen aika saletti, että tuo toistuva asiasta puhuminen on osa tätä prosessia:
Itse silloin aikoinaan menin meidän silloin pienten lasten kanssa tuttavaperheen luokse Nauvon saaristoon - ja varmaan melkeen kaksi vuorokautta puhuin tästä asiasta - uudellen ja uudelleen - ehkä jotain lisähuomioita välillä tehden. Samoin jauhoin siitä aika yleisesti työpaikallani - joka näin jälkeenpäin ajateltuna ei ehkä ollut kovin viisasta - työpaikalla lienee hyvä ainakin enimmäkseen jutella neutraalimmista asioista - jotka keventävät työtaakkaa.
Ei se sinänsä ole kummallista että ajatuksissasi on tuo ex-poikaystäväsi uusi, aika "rohkea" kuvio.
Huh huh. Voit ainakin olla aika varma, että jos tosiaan kihlatusta osapuolesta on kysymys, niin sillä puolella lienee lämpöasteita yli oman olotilasikin... Aika näytttää - tuonkin suhteen, mitä tapahtuu.
- tsena1
Niin, kai se tosiaan on osa tätä prosessia toistaa ja käydä niitä asioita yhä uudelleen ja uudelleen läpi. Mutta tuntuu välillä kyllä siltä, että mitä sekin muka auttaa, jauhaa nyt koko ajan samoista asioista.
Tänään näin itse ensimmäisen kerran eksäni ja tämän tytön kahvilla. Ja kyllä, riipaisi todella, todella syvältä. En ollut koskaan ajatellut tuota tilannetta ja kun sen nyt kohtasin niin.. en tiedä, sattui todella paljon ja ensimmäistä kertaa pariin viikkoon olin oikeasti _surullinen_. Niin surullinen että piti ihan oikeasti purskahtaa autossa itkuun kun pääsin ulos kaupasta jossa heidät näin...Te naiset osaatte itkeä - se on varmaan osasyy miksi yleensä erotilanteissa olette vahvempia kuin miehet.
Itkemättömät kyyneleet ovat pahinta myrkkyä mitä voi olla.
On sinänsä ikävä, että asut niin pienessä kaupungissa. Mutta pitänee vain koettaa yrittää hieman vältellä noita paikkoja, joissa expoikaystäväsi mahdollisesti voisi olla.
- ystävä3
Riipaisi niin syvältä, kuin syvällä oli tunteesi ja kun annoit rakkautesi toiselle,
kaikkesi mitä ikinä... mitä ihminen voi... Merkkinä oloosi on... sinulla oli kauniit
ajatukset teistä kahdesta.. tulevaisuudestakin...olit hänen.. halusit olla..
Yht, äkkiä, kaikki tempaistiin pois... Rakkautesi..mitätöitiin...kaikki.
Onko ihme jos on... kuin ..sydämesi revittäisiin...
Rakkautesi arvostettiin nollan arvoiseksi...
Paha olosi on kamalan epäoikeudenmukainen... ihmettelet lakkaamatta
"Tämänkö ansaitsen kun annoin,, tein.. kaikkeni"???
Kysyt.. mitä taivaallista. säteilee tyyppi.. .... ...... ...joka mitätöi kaiken???
mitä välillämme oli.. vai oliko... vain sittenkin... vain minun tunteeni?????? - ystävä3
Syvä surusi.. on vastaus vilpittömistä.. tunteistasi (Ylpeytesi aihe) vaikkakin se vie
sinut surulliseksi....
Niin epäoikeudenmukaista....
Annoit vilpittömän rakkautesi....teit kaikkesi.. ajattelit onnellista tulevaisuuttannekin...
Mielessäsi varmaan tukevaisuutenne olisi teille onnellinen... valoisa... ihana..
juuri teidän .......kaikki mitä olitkin siitä haaveillut... haaveet..niiden toteuttaminen..
varmaankin... ehkä monestikin korosti mieltäsi... mitä haaveilitkin..
Yht, äkkiä sinulta lyötiin se kaikki maan tasalle.. kaikki ...rakkautesi...kaikki..
Kuin ikinä mitään olisi ollutkaan.. sanalla sanoen.. mitä olit antanut....
jotakin arvokkainta.....
Mietit.... mitä säteilee joku... joka repii kaiken...
Olinko todella näin arvoton...... ..... ..... ....siis en ollutkaan mitään
Ja mitä taivaallista hänessä ON.. jota ei ... ..
Olosi on pohjattoman surullinen.. käsittämätön..ikävä...
Ja vain siksi että olisit jakanut vilpittömästi tulevaisuutesi..kaiken...
se oli anteeksiantamaton isku sinulle....
välittämättä vähääkään miten paljon tulet kärsimään......- oot outo
Yritätkö sä auttaa vai ojennatko lapiota että ap. pääsisi vielä syvemmälle tunnekuilussaan vai läpikäytkö nyt omia tunteitasi?
- ystävä3
Luulin toisen näistä kirj hävinneen siis näitä tuli kaksi...
- tsena1
Sain juuri kuulla että tämä kihloissa oleva muija on nyt eronnut kihlatustaan ja muuttanut omilleen asumaan. Alkaa selkiytyä miks niitä näkee nyt koko ajan yhdessä.. En voi uskoa. Kun sain tuosta hetki sitten kuulla, tuntui kuin kaikki olis taas romahtanut vain enemmän ja enemmän. Mä annoin kaikkeni ja tämä vaan hyppää sitten suhteesta toiseen. Varmaan ovat oikein hyvää vertaistukea toisilleen.
Aiemmin toivoin hyvää eksälleni, mutta nyt jotenki olen niin loukkaantunut että en todellakaan osaa toivoa hänelle mitään hyvää. - ystävä3
Kirjoituksesi on vain viesti kuinka syvä ja suuri oli rakkautesi.
Jaoit sen toisen kanssa, jalointa mitä ihminen tekee...
Sielusi kuin muskautu..miten halpamaisen vastauksen kohtasi rakkautesi..
Se paras mitä koskaan saamme.
Varmaankin tunsit sydämessäsi mitä olisi kokea kaikki se yhdessä toisen
kanssa.
Olithan sen arvoinen...
Nämä revittin sinulta...
Välittämättä minkä tuskan se sinulle toi...
Niin halpa oli naisen vilpitön rakkaus.. - tsena1
Ja taas, taas näin hänet kun hän ajoi _kahdesti_ autolla ohi minuutin sisällä. Kiersi jotain typerää reittiä ja ajoi uudemman kerran ohitse aivan kuin olisi tehnyt jonkun kunniakierroksen eikä edes vilkaissutkaan minun suuntaan kuitenkaan..
Jännä että siitä on kuitenkin jo vuosi kun mekin ollaan toisemme tavattu. Enpä vuosi sitten olisi ajatellut että tässä sitä ollaan.- Jason3
Ohjeita on lukemattomia erilaisia - ja oikeastaan kaikkia niitä ihmiset käyttävätkin.
Tuossa facebookissa oli - kaikkien niiden yleensä typerien postausten joukossa - yksi paikkaansa puolustava. Siinä oli kuva vanhuksesta, joka nojaa puiston penkkiin - ja teksti:
"Looking back over the life time, you see the love was the answer to everything."
- tsena1
Mulla on kyllä niin kova ikävä esimerkiksi viime kesää, kun oli joku joka oikeasti tykkäsi ja välitti minusta ja se kaikki aika oli niin ihanaa. Eksäni oli silloin oikeasti täydellinen ja kun muistaa niitä pieniä ihania hetkiä toisen kanssa, niin tulee sellainen super haikea tunne. Pelkään sitä, että miten ikinä tulee kokemaan mitään vastaavaa... :(
Olis vaan niin ihana tietää että kaipaako se edes tippaakaan mua, tai että muisteleeko se että oli meilläkin ne hyvät hetket.. Mutta nyt sillä on jo uusi tyttö ja tuskinpa minä olen enää ajatuksissa..- Jason3
Niin - pitääkin olla - ikävä.
Se tekee sinusta juuri ihmisen. Oikean.
Jos olisin lääkäri, sanoisin, että "kuulkaa, se on ihan normaalia".'
Tiedän - se ei kovin paljoa lohduta - saattaapa jopa tuntua ärsyttävältä.
Mutta se ottaa kantaa pelkoosi:
"Pelkään sitä, että miten ikinä tulee kokemaan mitään vastaavaa... :("
Sinun "kokemiskykysi" on siis täysin kunnossa - joten sen puolesta, ole huoleti!
Tänään se kyllä aistii kipua - mutta vain kuin ollakseen valmis vaihtamaan, ajallaan, yön päiväksi.
- tsena1
Vaan ei ole niin helppoa olla huoleti. Sisäistän kyllä itsekin sen, että olen vielä nuori todellakin. Enkä ole itsenäistynyt itsekään kunnolla ja periaatteessa vain itsenäinen ihminen voi olla kunnollisessa parisuhteessa. Joten kai se kaikki koti leikki miehen kanssa ei sopinut vielä minun elämäntilanteeseeni.
Kaikki olisi ehkä helpompaa jos eksäni ei olisi vain edennyt tuolla tavalla toiseen suhteeseen. Ei anna hirveän hyvää kuvaa, mutta silti jotenkin näkee vain ne hyvät asiat. Huhhuh.
Eilen näin häntä salilla.. Moikkasi minua todella jotenkin.. kylmästi. Ei tuntunut hirvittävän hyvältä.- Jason3
Kuulepa tsena1.
Ei nämä tällaiset elämän taitekohdat todellakaan ole mitenkään nautittavia. Ne vievät kovasti energiaa ja saavat ihmiset laihtumaan ja muuta ikävää.
Mutta sinä et ainakaan sen tiedostamisen suhteen ole ollenkaan "pihalla" Niin nimittäin on monen kanssa.
Mielestäni aivan hämmästyttävästi jatkuvasti itse erittelet näkökulmastani ihan oikein tilannettasi - tiedät mikä on mitäkin.
Keskinäinen tilanteennehan ex-poikaystäväsi kanssahan on todella latautunut. Ei sillä samalla tavalla kuin aikaisemmin - mutta isolla volyymilla. Ei siis ihme, ettei tervehtimiset ym. ole ihan rennoimmasta päästä. Mutta se on omasta mielestäni ainoastaan luonnollista. Sen uskallan sanoa, ettei poikaystävälläsi, sinänsä, voi olla sinusta mitään "kylmää" sanottavaa. Niin kypsästi olet tässä uudessa tilanteessa kyennyt esiintymään.
- tsena1
Niin, tottahan se on etteivät ne moikkaamiset ja satunnaiset näkemiset voikaan olla mitenkään iloisia jälleennäkemisiä, jolloin rynnättäisiin hymyillen toisen luokse ja kyseltäisiin vointia ja kuulumisia. Käsitän sen todellakin varsin hyvin. Se vain että ensin ollaan 9kk kuin paita ja peppu ja tulevaisuuskin on suurinpiirtein kirjoitettu, ja sitten yhtäkkiä kuukausi myöhemmin moikataan toisiamme kuin puolituttuja..
Ei ehkä kylmää sanottavaa, mutta luulen tietäväni että kyllä hän minusta varmasti on yhtä sun toista negatiivista sanonut eron jälkeen - ihan siinä missä minullakin on ollut hänestä jotakin negatiivista sanottavaa. Jos hän kerran on minut jo aiemmankin eron aikana haukkunut ties miksikä.. Ja se on jotenkin pöyristyttävää että eroamme kuitenkin sillä lailla, ettei kumpikaan ole tehnyt mitään törkeää tai muuta vastaavaa, mikä oikeastaan oikeuttaisi haukkumaan entistä kumppania.
Tällä hetkellä ehkä eniten hirvittää se, että en osaa oikeasti nähdä tai kuvitella itseäni kenenkään muun kanssa. Näen edelleen eksäni ja minut yhdessä jossain omakotitalossa, meillä on lapsia ja pari koiraa ja eletään sellaista kivaa perhe-elämää - juuri sellaista mistä oltiin jo puhuttukkin. Itseasiassa kun mietin muita miehiä, minua lähinnä.. ällöttää. Tai se on ehkä väärä sanavalinta, mutta hirvittää että pitäisi ollakin jonkun toisen kanssa.- Jason3
Taas sanoo "lääkäri": Kuulkaa, se on täysin normaalia!
Että siis et tällä hetkellä saa itsestä ajatuksen puolikasta kiinnostuaksesi muista miehistä.
Ihminen ei ole kone, jossa tangenttia painamalla pyyhitään tähänastinen juttu pois, kirjoitetaan uusi, ja sitten, enterin painamisen jälkeen vaan huristetaan iloisesti eteenpäin.
On maaginen asia, että kaksi ihmistä löytää ihmemaan toisistaan. Sillä sitähän se, sanonnan mahtipontisuudesta huolimatta, on!
Se ei tapahdu samalla tavoin kuin jos että tilattaisiin lähipaikasta pizzaa.
Jos se niin tapahtuisi, niin kaipa kännyköillä koklattaisiin joka viikonloppu uutta "pikasuhderuokaa" - niin kuin vaihdellaan pikaruoan hankintapaikkkoja.
Ihminen on rakennettu niin, että hän hankkii ruokansa tyydyttääkseen monipuolisesti ravinnontarpeensa: Kun yhteen on kyllästynyt, keho vaatii hieman erilaista.
Paria hankkiessaan hänellä on, periaatteessa, elinikäinen tähtäys - ja nuorena näissä lyhyemmissä suhteissakin halutaan unelmoida ikuisesta onnesta: Yhden hienon illan päätteeksi puistonpenkillä istuva nuoripari haluaa olla lopun ikäänsä hyvä toisilleen - ja koko maailmalle.
Ja niin pitääkin olla. Unelmia pitää olla.
Kuitenkin juuri se, jonka itsekin aivan loistavasti kiteytit - kotileikki - jota se ihan oikeasti onkin, ei johda unelmoinnin näkymiin; Se yksinkertaisesti vain loppuu. Syystä tai toisesta.
Kun olit, tsena1, pienempi - tuskin edes mietit että "voisitko olla jonkun vaimo" "vai et". Elit ihan rauhassa ja silmät auki päivästä päivään, niin kuin vain lapsi elää voi. Tiesit että ehkä jonakin päivänä olet jonkun vaimo - mutta itseäsi et asialla stressannut ollenkaan, Ja annoit vain ajann tuoda uusia asioita eteesi.
Tänään sinun olisi, aikuisena ja uudesa tilanteessa hyvä muistaa tuo pieni elämäniloinen tyttö. Ei ollenkaan niin, että sinun tarvitsisi siksi muuttua: Silloinen huolettomuus sinänsä oli ok - mutta nyt, tässä uudessa, aika isoltakin tuntuvassa kasvun vaiheessa sinun olisi hyvä hyödyntää tuo sama tieto siitä, että elämä - ihan varmaan samalla tavalla kuin silloin - tuo uudet jännät asiat eteesi!
Siinä mitassa, kun sinä, tsena1, itseäsi kunnioitat - ja osaat ymmärtää kokonaisuutta vaikeassakin tilanteessa ja kykenet täysin luonnolliset ja ymmärrettävät vihan tunteet erittelemään ja pitämään renkeinäsi päästämättä niitä isänniksesi - sinä löydät ihan ikioman rauhasi, joka on aina vain hienompi ja aidompi rauha kuin kaikki rauhasi aikaisemmin.
Sinä pystyt silloin, oli nyt näköpiirissä kaksilahkeista vielä tai ei, katsoa ihmisiä silmiin ja hymyillä heille ja koko maailmalle.
Silloin kykenet kulkemaan ymmärtäen itsesi harmonisena osana maailmaa, jota tunnet voivasi käyttää niin moneen ja niin kuin haluat - ja koet myös maaimlan, niin monella tavalla, tarvitsevan sinua.
Mutta siihen on edellytyksenä ihan ikioma prosessisi, jossa ihan ylivoimaisesti tärkeintä on se, että itse tilanteessa teet sen, minkä koet olevan oikein. Vaikka se ei aina olisi sitä, mitä haluat. Puhdas omatunto, loppujen lopuksi, on kaikkein tärkein. Se antaa, myrskyjenkin keksellä, lopuksi rauhan. - Jaah?
PuhuttuKKin... taas toi kusipää mytomaani nettitoimijaherjaaja, joka ei osaa edes konsonantteja. Ymmärrän, että ei sinua kukaan tulekaan hymyillen moikkaamaan, koska nettirikollinen on nettirikollinen valehtelija ja vääristelijä viattomien sivistyskansalaisten kiusaaja. Rehellinen herättää luottamusta, valehtelija ei. Ainoa mikä tossa keksityssä tarinassa herättää sympatiaa tai siis sääliä, on se, että ihan varmaan tosissaan monet p*skapäät menee nykyisin parisuhteisiin rahan takia, tyyliin tunnettuaan viikon. Senkin vielä sietäisi, mutta kun ne sikiää siihen vielä kaupan päälle! Ja sitten niiden erot pitää käsitellä kalliilla parisuhdeterapioilla ja maksaa valtion elatusmaksuja, kun aikuiset ihmiset ei itse osaa sopia, että kuka maksaa omien kakaroidensa elatuksen, vaikka bylsiä kyllä osataan.
Et vaan taida olla herjaamasi viaton. Minua hirvittäisi olla yhdenkään kanssa, joka kirjoittaa Suomi24:n etusivulle mytomaanitarinoita! Onneks itsellä on ollut niin hyvä sosiaalinen pelisilmä aina miesten kanssa, että yhdenkään luonteeltaan psykopaatin miehen kanssa en kimppaan menisi koskaan. Säälittää oman sukupuoleni edustajat ( naiset), jotka uskoo rakkauteen materiaalisten tekijöiden perusteella, mutta kaikki mun tuntemani ihmiset on valinneet kumppaninsa itse ja kyllä naisessa on rotia jos eroaa, jos mies on täyskyrpä. Onneksi mulla naisena on hyvä miehen malli: en ketään muuta ihmistä niin paljoa maailmassa arvosta, kuin omaa isääni. Isä on mulle opettanut muunmuassa, että meillä naisilla on sama oikeus mielipiteisiin, kuin miehilläkin. En onneksi ole kasvanut missään sovinistijunttiperheessä, missä jokaisena Naisten Päivänä ei edes tajuttaisi tuoda ruusuja ruokapöytään. Ja perheessä pitkä avioliitto. Itsekään en siksi - vaikken erityisesti avioliittoa insitituutiona arvostakaan - koskaan menisi naimisiin tai muuttaisi yhteen samaan kämppään kenenkään kanssa, jonka kanssa en olisi loppuelämääni koko elämääni. Netistä en ikinä hakisi seuraa.
- tsena1
Jason3: Kiitos tuostakin viestistäsi, jotenkin sanoissasi on aina jotakin oikeasti asiaa. Kuten siinä olet oikeassa, että enhän mä pikkutyttönä miettinyt mitään vaimojuttuja. Tai jos mietin, niin mietin niin että joku päivä sitä vain tulee olemaan jonkun vaimo. Tai että se oli itsestäänselvyys, mutta siitä ei ottanut stressiä.
Ja varmasti elämä tuokin eteeni kaikkia uusia ja jännittäviä ja ihania, mutta myös kurjia juttuja, ja pitäisi vaan luottaa siihen että asioilla on aina tapana järjestyä tavalla tai toisella. Voi olla että rakkauden saralla joudun suudella vielä montaa sammakkoa ennen kuin löytyy se prinssi, tai sitten se löytyykin heti seuraavaksi. Sitä kun ei tiedä.
Erosta on nyt se melkeinpä kuukausi aikaa ja tuntuu ettei saisi enää surra. Että enää ei saisi murehtia, vaan pitäisi vain unohtaa kaikki ja jatkaa eteenpäin. Miksikö sitä miettii niin? Koska toinen on jo jatkanut elämäänsä. Enkä mä oikeastaan tiedä että onko se helpompi näin että eksällä on jo uusi muija, koska nyt sitä kai tajuaa että paluuta ei ole.- Jason3
Ihan niin kuin me pojatkin olemme, osin leikein, osin ajatuksin, osin tiedostamattomastikin, valmistautuneet miehen ja isän rooliin.
Hahaha! Niitä sammakkoja kyllä riittää! Yleensähän tuossa iässä asian laita on niin, että pojat kuhisevat ympärillä ja tytöt enemmän valkkaavat - mutta ehkä hyvä, että nykyaika on tuonut yhdenvertaisuutta tähänkin: Tyttökin voi aktiivisesti "iskeä" jos haluaa.
Niin kuin sanoin edellisessä laatikossa, on hyvä tehdä oikein, vaikkei se olisi aina mieluisaakaan. Mutta sureminen, elämänvaiheiden prosessoiminen ei kysy aikaa. Sen vuoksi kenellekään niitä työstävälle on ulkoakäsin aivan mahdotonta laittaa minkäännäköisiä aikatauluja: Juna Jyväskylästä Helsinkiin ottaa tietyn ajan - ja sillä siisti. Jos on vaihdeongelmia, niin sitten vähän enemmän. Näin se menee. Myös näissä siirtymisissä tunnelmista ja maailmoista toiseen.
Minun erostani on yhdeksän kuukautta ja viikko. Ja vaikka kyseinen henkilö ei enää tunnu "arkipäiväisesti" olevan läsnä - eikä häntä näihin rutiineihin enää oikein osaa kaivatakaan - niin tietyt tilanteet, paikat ja asiat tuovat kaiken sekunnissa takaisin.
Pyrin ajattelemaan niin, että se, mitä hän minulle antoi, oli jotain sellaista, jota ilman olisin nyt köyhempi. ja siinä varmaan olen oikeassa.
Se on mielestäni lohdullinen ajatus. Juuri sen vuoksi, että hän tulee, aina, olemaan osa minua - ja minun ehkä juuri hänen ansiostaan parempaa minääni.
Ja toivon, että minä olen osa häntä.
Kiitokset sanoistasi. Sanojen lähettäminen on yksi juttu - vastaanottaminen omansa. - Jason3
Oletko muuten katsonut, tsena1, tällä samalla palstalla aloituksen
"Ja niin se kävi minulle..."
jossa rekisteröity nimimerkki viime marraskuun alussa aamuyöstä paniikissa tilittää paria päivää aikaisemmin saaamaansa shokkiuutista.
Keskustelua seuraa sillä erää monia kommentteja.
Ja sitten on pitkä tauko - eli nyt huhtikuussa hän kertoo jo huomattavasti valoisemmista fiiliksistä - ja haulaa myös auttaa muita jotka ehkä juuri nyt ovat samassa tilanteessa.
Ja tällaistahan se - tälläkin palstalla - on. Me ihmiset ovat aika paljossa samanalaisia - ja tavallaan tuntuu hyvältä, että näin on. Oma propleemi ei ehkä olekaan maailman kummallisin.
- ei ulospääsyä
Voi voi, kun pääsiskin erosta yli, itsellä kohta pari vuotta, kun mies löysi uuden naisen ja minä edelleen yhtä haavoilla kuin ennenkin.
Ehkä se on mun vaan pakko hyväksyä, että kannan tätä surua läpi elämän :( - tsena1
Oliko pitkäkin suhde sitten takana?
- ei ulospääsyä
Pikkusen vaille pari vuotta vaan.
Muttei suhteellisen lyhyt seurusteluaika poista tätä eron tuskaa, eikä sitä, miten kaikki päättyi yhtäkkiä tylysti ja kylmästi.
Olisi paljon helpompi hyväksyä asia, jos olisi mennyt huonosti, tai jotain sellaista, mutta kunnei, kaikki oli mielestäni hienosti ja intohimoa riitti, silti se tunne olikin vaan vahvempi omassa päässäni, koska toinen oli alkanut katsella muita sillä silmällä ja löysikin "paremman" puolison itselleen.
Suhde oli melko monimutkainedn, ero vieläkin enemmän ja tämä eron jälkeinen tila pahin, koska hänkään ei aluksi halunnut päästää irti, vaan piti minua ikäänkuin toivossa ja sitten yhtäkkiä kihlasi uuden tyttöystävänsä ja yhteydenpidot hänen osaltaan loppui siihen.
Kurjaa hyväksikäyttöä, jonka kohteena en ikinä maailmassa olisi halunnut olla.
Toisaalta olen tehnyt itse hirveän väärin omassa elämässäni toista kohtaan, eli ehkä se on tämä karman laki, jonka vuoksi tässä nyt kärsin.
Kohtalo kosti.- encephalon
sinulle: " ei ulospääsyä!"
Jätetyksi joutuminen aiheuttaa ajatuksia, joita ei koskaan kuvitellut edes olemassa
olevan.
ne valtaavat meidät tavalla, joka tuntuu ylipääsemättömältä.
Alemmudentunne on hirvittävä.. mielessä liikkuu. mitä tein väärin..luulin olevani
hyvä toiselle..alamme epäillä itseämme..."olenko sittenkin jotenkin kummallinen..
miksi muuten toinen minut jätti"?? " Vaikka aikamme oli niin ihana"
Tämä ahdistava olo saa meidät usein syyttämään itseämme.
minussahan vika on miksi muuten jätti??.
ja kaiken hirvittävän lisäksi... syvä kaipuu siihen onnelliseen aikaan minkä
elimme
ei ihme, ettemme pysty ajattelemaan selkeästi.. kuin ennen.
Tässä tilanteessa olemme niin heikkoja.. loukattuja.. että hyväksymme
melkein mitä ajatuksia vain.
Kaikki muut ovat onnellisia. Minä maailma onnettomin.. Olemme nyt
tilassa jossa olemme valmiit uskomaan, hyväksymään melkein kaiken
NYT tiedämme mitä "tunteet" ovat.
Sitten näitä viisauksia " aika parantaa haavat"
Olethan 2v viettänyt "aikaasi" vieläkään unohtamatta?
toinen viisaus. "hänellä on niin vahva tahdonvoima" että pystyi tekemään
sitä ja sitä.
Väärin.... tahdonvoimaa (niinkuin virheellisesti luullaan) ei ole olemassakaan.
Eikö?? Vaikka kuinka paljon TAHDOMME.. ei tapahdu mitään.
Kukapa ei TAHTOISI päästä esim kamalasta olostaan?? vaan EI..
On olemassa taito. millä ohjaamme tunteitamme. Jolla vapautamme
itsemme ikävistä tunteista. ja opimme elämään vain hyvien tunteiden
kanssa, ja voitamme aina pahan olomme.
Meidän ei tarvitse olla kohtalomme, kauheiden tunteiden orjia.
kohtalo ei meitä ohjaa. eikä kosta
Teit "hirveän väärin omassa elämässäni" eli "karman laki (jota en tunne)
kosti sinulle!! (näin ei ole)
Teemme kyllä kaikki "hirveitä" virheitä. sinä vain sen aidosti tunnustit.
mikä onkin hienoa sinulta..
Emme ole pyytäneet tulla tänne.. Emme myös rakentaneet itseämme..
saamme olla oma itsemme. vevollisuutemme ei ole muuttaa itseämme
jonkun "mieliksi"..
ja kun löydämme ihmisen joka hyväksyy meidät sellaisena kuin olemme
olemme yksi harvoista.joka saavutti onnen.
Ehkä olen väärässä. vaan luulen että liian helposti ajattelet saaneesi
koston "teoistasi" tai ... kohtalo määräsi näin.
Mutta muista. kaikista ikävyyksistä pääset pois.. nopeammin kuin "aika.
parantaa haavat".
EI kuitenkaan vaivatta ehkä 3 - 4v ottaa aikaasi.. hyöty on loppu ikäsi
Parhainta jatkoa! - ystävä3
"ei ulospääsyä": hävisitkö olemattomiin??
ET kai ole "2 2 " muilta sivuilta?
- tsena1
No parin vuoden suhde on mun mittapuussa jo aika pitkä suhde, että en yhtään ihmettele tuota sinun tilannettasi tai varsinkaan kun kerroit miten suhde oli päättynyt. Kaikista pahintahan se onkin kun itse luulee että kaikki on ihan hyvin ja TSÄDÄÄM yhtäkkiä toinen ilmoittaa ettei tunnekaan enää mitään ja sanoo vain että hellurei ja hellät tunteet. Ja sitten onkin uusi jo kainalossa. Tosi rankkoja nää jutut on..
Minäkin olen tosin miettinyt tuota karman lakia. En tiedä uskoako vai eikö, mutta olen kyllä itse tehnyt aika ilkeästi yhdelle miehelle. Oikeastaan tein hänelle ilkeästi juurikin tämän eksäni takia.. Ehkä tosiaan kohtalo halusi kostaa minunkin tapauksessani. - tsena1
Jason3: Eilen itseasiassa luinkin juuri tuota keskustelua, ja tuntui pahalta lukea miehen kertomusta siitä, kuinka hän kaipaisi vain sitä arkea, yhdessäoloa ja perus rakkautta, mutta kun se ei nykypäivänä tunnu riittävän. Ja niin, se ei tosiaan nykypäi tunnu riittävän monillekaan. Arki kyllä tulee, mutta sitten sitä juostaan pakoon.
Sitä vain pohdiskelen välillä että eikö eksäni oikeasti surrut hetkeäkään? Eikö meidän suhteemme päättyminen tuntunut hänestä todellisuudessa miltään? Ja se on väärin jos näin on. Tai se on väärin että vain toinen joutuu sitten suremaan ja kärsimään..
Siitä meidän erostahan on nyt kuukausi abauttiarallaa ja kyllä mä voin sanoa että mä olen edennyt elämässä ja prosessissa. Kaverikin sanoi että silmissä huomaa kuinka mä hymyilen nyt jo enemmän kuin kaksi viikkoa sitten tai kuinka vahva mä oon ollu kun nyt näen elämän jo kirkkaampana. Ja kyllä mä sen itsekin huomaan. Välillä tulee toki huonompia hetkiä, mutta se on lohduttavaa että tietää että tästä pääsee vielä varmasti kunnialla yli.- Jason3
Minun maallikkokäsitykseni mukaan "jättäjä" suree eroaan ennen sen tapahtumista. Kun se tulee, on tyypillistä, että hän saattaa olla jopa helpottunut. Monesti kuitenkin, kun huomaa, että eivät ne maailman kaikki ongelmat liittyneetkään välttämättä tuohon suhteeseen - vaan että niitä kantaa ihan itse(kin) koko ajan mukana - euforia saattaa laskea.
Tunteiden viileneminen ei tunnu hyvältä. Kukaan sitä ei halua.
Mutta sitä tapahtuu - tilaamatta. Ehkä jotakin, tosiaan, tuollaisesta kuitenkin sitten oppii.
"Oikea - väärä" ei mielestäni ehkä ole ihan mielekäs ulottuvuus kuvamaan rakkauden polkujen nousuja ja laskuja. Niin voitaisiin kuitenkin ajatella, että kyllä ne elämän saatossa tasapainottuvat: Jokaiselle ainakin enempi sinkkuelämää viettäneelle tulee yleensä kumpiakin.
Olin jotenkin ensimmäisestä kommenteistasi lähtien varma, että handlaat kyllä kiitettävällä tavalla tilanteen!
Perustin ja perustan käsitykseni siihen, että olet fiksu, tasapainoinen (vaikka nämä kriisit tasapainoa hetkellisesti horjuttavatkin) ja nimenomaan tässä tilanteessa olet osannut laittaa episodin mittasuhteisiinsa. Monet nimittäin saattavat jäädä' pitkäksi aikaa manaamaan toisen kelvottomuutta: "Se on täysi paska". Kukaan sitä ei sitä koskaan ole - sen enempää kuin enkelikään. Elämä vaan joskus vie sinne, jonne emme ole mennä suunnitelleet.
- tsena1
Kyllä mä olen alkanut - tai ainakin yrittänyt - löytää tästä vaiheesta elämässä niitä hyviä puolia, enkä vain miettinyt että tässä se kaikki oli tai että eihän tästä nyt voi jatkaa, kun elämäni mies jätti minut kylmästi ja ilkeästi. Jos se on mun elämäni mies tai meidät on luotu yhteen, niin sittenhän me tavataan joskus hamassa tulevaisuudessa, tutustutaan uudelleen ja se siitä, eiks je? Nyt vain kävi näin. Mutta en tietenkään ajattele noin koko ajan, mutta se, että noinhan se menee. Ehkä aika oli väärä, ehkä mies oli väärä, kuka tietää.
Mä olen alkanut pikkuhiljaa välillä jopa nauttia tästä itsenäisyydestä. Kun mä tulen kotiin ihan sama mistä; koulusta, kaupungilta, salilta, niin mun ei tarvitse alkaa keskustella kenenkään kanssa mistään. Mulla ei ole velvollisuutta ottaa toista huomioon tai muistaa, että tässä on kaksi ihmistä mukana. Mä saan tehdä just niinku ite haluan, eikä mun tarvitse elää muutakuin itselleni. Mä saan valita millon mä syön ja mitä mä syön eikä mun tarvitse ottaa huomioon kenenkään muun aikatauluja tai suunnitelmia. Ja se on hirveän vapauttavaa! Jotenkin välillä se stressasi, että kun halusi kuitenkin ottaa sen toisen huomioon tai keskustella, vaikkei olisi niin kiinnostanutkaan. Enkä mä tarkoita että mitään pakkopullaa, mutta toivottavasti ymmärrätte.
Ja se, miten mä taas katselen jotenkin maailmaa ja ihmisiä ja MIEHIÄ eri tavalla. Se piristää jos joku mies katsoo ja hymyilee, ja kun seurusteli niin ei sitä nähnyt tollasia asioita. Ei sillä että haluaisin uutta suhdetta, mutta tommoset pienet asiat piristää kuitenkin.
Ehkä mä jotenkin elän enemmän kuin mitä silloin kun seurustelin.- ystävä3
"Ei ulospääsyä:"
Hävisitkö olemattomiin?
ET kai ole 2 2 muilta svuilta? - Jason3
Taas - maallikkonäkökulmastani - en olisi kyllä uskonut, että luettavissani on, jo nyt, kuvaustasi uuden elämänvaiheesi hyvistä puolista.
Ja on aika kummallista, että minua, tyystin vierasta ukkoa, niin lämmittää kertoessasi näkeväsi maailmaa uusin silmin, jopa "enemmän eläen" kuin aikaisemmin. Että aistisi osaavat ehkä laadukkaammin lukea miehiä kuin aikaisemmin.
Tuotahan sinulle uskalsin luvata - ja sinä olit jo toki menossa siihen suuntaan - mutta en osannut ajatella, että tällä tempolla!
Kiva, että meille on syntynyt tällainen keskusteluyhteys ja olen saanut seurata elämäsi tärkeitä päiviä vierestä ja osin elääkin niitä kanssasi.
Olet ihmisiä, joilla on kyky eritellä tunteitaan, kirjoittaa niitä tekstiksi ja niistä keskustella. Sen kautta olet osannut määrittää itseäsi ja omaa paikkaasi tässä sekammelskassa, jota maailmaksi kutsutaan - ja hyötynyt siitä.
Kiitos, että olen itsekin, näin viisnelosena, saanut tilaisuuden oppia ihan jotakin uutta.
Kerronpa muuten, tsena1, aika jännän asian kirjoittamisestani juuri tähän statukseen.
En ole täällä s24:ssa mikään palstalta toiseen vaeltava surffailija. Kirjoittelen 99,9%sti tuonne Yhteiskunta -osioon - mutta menen sinne - kai joudunkin menemään - Keskustelun etusivun kautta.
Ja juuri silloin muutamia viikkoja sitten kun tuo etusivu oli auki, sattui sinun statuksesi rullaamaan siitä "ohi".
Statuksen kysymyksesi oli niin suora ja kertoi tekijänsä tukalasta tilanteesta - että halusin heti vastata. Ja tässä ollaan!
- nainen 46 v
niin no parikymppisenä se tuntuu kaikki niin lopulliselle kyllä pääset siitä irti ajan kanssa kesä tulee ja sitten sinulla jo toinen kaveri .. sitten mietit sitä 20 v päästä eettä kuinka olin typerä silloin itkit ja paruit sen pojan perään .. se kuuluu vaan elämään .. ja 20 v elämään .. toisaalta voisi poika kaveris selvittäää vähän tarkemmin että mistä kiikasti
- lillegard
Ensinnäkin, et sinä mitään ole rakastanut, noin lyhyessä ajassa, se on vaan kiintymistä toiseen ihmiseen. Ja toisekseen jos se nyt olisi jorain rakkautta, se vastapuolikin rakastaisi. Sinä vaan olet se tunteellisempi teistä kahdesta joka kiinnyit. Mutta sanonpa sulle että kannattaako rakastaa kiveä noin kiihkeästi, koska se kivi ei vastaa tunteisiisi, se on kuollutta ollut jo alunperinkin. Jonkin aikaa elettyäsi sinä unohdat mokoman asian ja naurat sille ja sait elämänkokemusta ihmissuhteesta, me ei olla kaikki samanlaisia. Ole siis onnellinen että elämä rakastaa sinua ja sinä elämääsi, olet onnenpekka. Aina niitä ihastuksia tulee ja menee kunnes joku jää pitemmäksikin aikaa, mutta mihinkään ei saa luottaa niin vahvasti, etteikö se jossain vaiheessa kuivuisi taas kasaan, mutta sitä ei kannata miettiä, me vahvistumme kaikista kokemuksistamme.
- vellluuu
unohdat parhaiten tekemällä asioita joista itse tykkäät.
murehtiminen ei kannata, jos toista ei kiinnosta.
älä huoli, ole oma itsesi, tee asioita joista tykkäät ja joista tulee parempi mieli ja nauti elämästä, ja siinä sivussa voi katsella muitakin tyyppejäkin samalla ;) - Eetwartti Pete
Aloittaja kuulostaa niin saamattomalta laiskapunkerolta. Katso peiliin tuijota petoa silmiin.
- Urpå
Tässä on hyvä dokkari mikä valottaa tätä "rakkauden mysteeriä"
http://areena.yle.fi/tv/1604849
Nuorena ei vielä oikein edes tunne itseään ja silloin ei auta muu kuin kokeilla ja oppia asioita. Ihminen kehittyy hitaasti ja muuttuu vielä vanhanakin.
Nuorena on onneksi helppoa rakastua uudelleen ja uusi kumppani syrjäyttääkin entisen heilan tai muuten jokin on pielessä.
Itse olen jo keski-ikäinen ja koin saman kuin sinä, tosin olimme yhdessä muijani kanssa 21 vuotta ja pari lastakin on. Jos se yhtään lohduttaa, niin voit kuvitella itsesi tilalleni. Mutta oppia ikä kaikki ja jo näin vähän kypsemmälläkin iällä voi vielä oppia jotain siitä rakkaudesta tai olla oppimatta. Valitettavasti kaikki ihmiset eivät edes osaa rakastaa. Se on aika vaikea laji!
Kannattaa tosiaankin katsoa tuo dokkari ja lukea joku kirjakin, niin voi hiffata mistä siinä rakkaudessakin on oikeastaan kyse? - tytsyli29
Moikka! Mua kans harmittaa vielä viimekesäinen suhde kun se päättyi, mutta olen ajatellut asian niin, että jos se jätkä ei ollut tosi rakastunut minuun tai ei pystynyt näyttämään tunteita, niin se ei ollut se oikea mulle. Samaa haluaisin sanoa sinulle! Jos se jätkä ei ollut rakastunut sinuun, niin se ei ollut se oikea sinulle, ja on oikeastaan todella onnellinen asia, että olet päässyt eroon miehestä, joka ei sitten löytänyt sinusta sitä oikeaa. Ajattele, että huonomminkin olisi voinut käydä. Esim. hän olisi saattanut alkaa pettää sua, teille olisi saattanut tulla yhteisiä lapsia jne., ja sitten ero olisikin ollut jo hankala. Jos haluat kirjoitella, niin anna sähköpostiosoitteesi, mun kanssa saa jutella tunteista. :)
- betty-1
kuule tuommosia mulkeroita on maailma täynnä. olet viellä nuori tulet sen huomaamaan anna potku tuomoselle perseille ja sano jos kaarteletkaan tänne päin niin polisit ovat kimpussasi.ei muutakuin uutta pokkaamaan ja menoksi vain baanalle hyvää vappua sulle.
- Mulperi Daikeloon
Rakkaudessa on kyse hyväksymisestä. Exä ei ehkä kykene rakastamaan johtuen esim. tukahdetuista "negatiivisista" tunteista, mutta ei itse tiedosta tätä ja etsii siksi syitä muista.
Suhteesta ei ole muuten pakko tehdä arkista muuttamalla yhteen. - kasva aikuiseksi
AP, miksi syytät itseäsi kaikesta. Et voi miellyttää koko ajan vain toista. Elää pitää itselleenkin. Ehkä olet läheisriippuvainen ja takertuvuushan tappaa rakkauden. Liika passaaminen ja toisen mieliksi oleminen alkaa ärsyttää. Aloittajan tehtävä ei yksi ollut tehdä jonkun arjesta piristävää ja ihanaa vaan myös toisella osapuolella on siihen vastuu. Miehenkin olis pitänyt tehdä naisen erjesta piristävää aj ihanaa. parisuhteessa asiat tehdään vastavuoroisesti.
Ei ihme että arki on toisen mielestä raskasta jos toinen takertuu ja tekee kaikkensa tosien eteen. Silloinhan joutuu elämään ihmisen kanssa, jolla ei ole omaa tahtoa van hän käyttäytyy kuin orja. Tai marttyyri.
Olet oikeassa siinäkin - osittain, että kukaan ei halua katsella epävarmaa naista. Joku voi olla sellainen että antaa rauhassa toisen kasvaa epävarmuudesta ulos. Mutta jo se, että tietää olevansa epävarma, on hyvä asia, koska siitä voi alkaa kasvattamaan itseään. Ei kaikissa asioissa tarvitse ollakkaan niin itsevarma. Riittää kun hyväksyy itse itsensä aj antaa olal vaikak sitten epävarma.
Mutta se on varmaa, että kannattaa lakata liikasi miellyttäminen. Se on kuin koira yrittäisi miellyttää.
Ihmettytää aloittajalla tuo ajatus että se miehen ottama koira olisi jotenkin ollut kilpailija. Että ensi huuma jäi sen vuoksi kokematta aj lyheni. Näinhän se ei ole. Ensi huuma ei ole sitä jatkuvaa vilittelyä. Ensi huuam on sitä myös että ostetaan yhdessä koiranpentu ja kuljetaan yhdessä sen kanssa lenkillä ja hoidetaan koiraa. Ikäänkuin se olisi yhteinen lapsi.
Aloittajan täytyy kyllä alkaa kasvaa aikuisena, ottaa vastuuta tekemisistään, löytää itse iloa elämään. Toisenb kautta ei voi elää, se käy sille toiselle liian raskaaksi. - 3 kertaa eronnut
voin sanoa, kokemuksella, uutta putkeen. Niin kauan kuin olet yksin , se juilii mieltä. Vaan uusi rakas!!!!!! kait niitä löytty, sun kehujia.......
- EL.ak:IM
tsena1
Tohon on nopea keino, kunhan et jää siihen tunteeseen kiinni. Muuta surusi vihaksi. Ihan vain hetkeksi. Olen nähnyt sen toimivan monilla miljoonittain kertoja. Siis jos osaa käsitellä vihan tunnetta. Vihaa on helpompi käsitellä, kuin surua. Silloin voi mennä vaikka potkimaan käpyjä, tai huutamaan keskelle metsää kurkkusuorana. Suru on vaikeampi hanskata. Siihen auttaa vain sääli tai surun poistuminen (yhteen paluu). Eikä surullinen kaipaa sääliä yleensä.
Vetoa vaikka itsellesi herkkyyteesi. Kuinka sitä väärin kohdeltiin. Keksi jotain, mikä toimii kohdallasi. Kunhan et pura sitä ex.ääsi. Se vaikuttaa epätoivoiselta. Keksi keino purkaa vihasi muuten, jos pääset siihen tilanteeseen. Tai edes haluat. - ----.------.------.
Munaa suuhun.Siitä se lähtee
- isomahainen
tekis todellakin mieli imeä erään isoa isoa..
- Perhospartio
Ei tunteita voi väkisin muuttaa. Ehkä jonakin päivänä löydät jonkun toisen ja unohdat eksäsi, mutta et voi itse päättää käykö niin vai ei. Toivottavasti elämässäsi on kuitenkin jotain ilon aihetta.
- Haukku
Koira viedään piikille purentavian takia ? Koira löytäisi varmasti uuden hyvän kodin, joten sille edes voisi antaa mahdollisuuden. Tästä maasta löytyy ihmisiä jotka antavat myös purentavikaiselle koiralle rakkautta ja vievät jopa lääkäriin. Onnellisesti elävät myös useat sokeat ja amputoidun jalan omaavat koirat. Viekää koira paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin, he hoitavat asian eteenpäin puolestanne..
- tekis mieli Jormaa
mitä koodikieltä tämä on?? naurattaa.. :D perjantaipössis
- Masculius
Täydellisyyttä ei voi koskaan löytää tai saavuttaa. Silti se on läsnä pienissä hetkissä kunhan vain löytää tarpeeksi siedettävän naisen. Thaimaassa on todella ihanan ihania naisia. Todella sieviä ja siedettäviä :]
- erkkiturilas
voi jösses. Mäne sitte sitte taikkulaan! vai tuliko se siedettävä jo tänne? en nää..
- Masculius26.4.2013
erkkiturilas kirjoitti:
voi jösses. Mäne sitte sitte taikkulaan! vai tuliko se siedettävä jo tänne? en nää..
Talveksi aina menenkin. Vain suomen kevät, kesä ja syksy on upeaa aikaa mutta muu aika aasiassa. Elämä on laiffii! :]
- t(h)ai rakkautta
Masculius26.4.2013 kirjoitti:
Talveksi aina menenkin. Vain suomen kevät, kesä ja syksy on upeaa aikaa mutta muu aika aasiassa. Elämä on laiffii! :]
Olethan vastuullinen siellä Thaimaassa. Siellä on paljon köyhiä nuoria naisia, jotka etsivät länsimaista miestä. Heille toivoisi onnea. Parasta olisi, jos olot siellä paranisivat ja naiset voisivat elää normaalia elämää perheineen. Monet naiset myös myyvät seksiä saadakseen tuloja itselleen ja perheilleen. Se ei ole kovin hyvää elämää. Vaikka prostituutio on Thaimaassa laitonta, sitä kuitenkin sallitaan. Esim. Pattayalla on lukuisia tyttöbaareja ja miehiä ihan vedetään sisään. Tulee mieleen, että ovatko nuo naiset jotenkin onnistuneet vaimentamaan oman tunne-elämänsä voidakseen työskennellä siellä. Sitten länsimaiset miehet kehuvat kuinka ihania naiset siellä ovat, kuinka he tekevät kaikkensa miesten eteen. Voihan olla, että he ovat todella lämminsydämisiä mutta toisaalta huolehtimalla miehestä hyvin he saavat elannon.
Olisi kiva kuulla sinun kokemuksia Thaimaan tyttöbaareista. MItä mieltä olet menosta siellä? Entä esim. HIV? Sehän on siellä ainakin jonkintasoinen uhka. Suojautuvatko tytöt ja asiakkaat tarpeeksi, siis käyttövätkö kondomeja tms.? Mikäli olen oikein ymmärtänyt Suomen HIV-tartunnoista aika moni tulee juuri Kauko-Idän matkakohteista.
Rakkaus on ihana asia. Sen voi löytää myös kaukomailta. Siis onnea sinulle, mutta toimi uljaan Suomi-miehen tavoin.
- Tissimies.
Mitäpä jos tulisin nuolemaan tissejäsi oikein pitkin vedoin..??
- 8834
Kuules, nuori nainen. Nämä sotkut on vaan käytävä joskus läpi, mitä nuorempana sen parempi. Jos ymmärtää omat virheet, ota niistä opiksi tulevaisuuteen ja kyllä, se tulevaisuus tulee vaikka nyt ei siltä tunnu. Maailma on kaatumassa, eikä kukaan ota kiinni. Kuuntele vanhempia ja kokeneempia, vaikka se voi ärsyttääkin.
Lopulta kaikki selviää, vaikka sekin kuulostaa kliseeltä :)
Minut jätettiin pari vuotta sitten kertomatta syytä vuoden seurustelun jälkeen, omasta mielestä ei olis voinut mennä paremmin, mutta yksi päivä vaan tuli puhelu että me ei enää tavata. Siitä sitten koko ajatusmaailman täydellinen romahtaminen, kun monesti kaiken ajattelun lähtökohta oli oman naisystävän viihtyminen ja mukava olo ja minusta oli mukava miettiä sellaisia mistä toinen saattaisi tykätä. En ymmärtänyt ollenkaan mitä tapahtui, enkä siihen koskaan saanut selvyyttä vaikka yritin suruissani kysellä.
Mutta siitäkin kun kului aikaa, selvisin. Tukea löytyi yllättävistä lähteistä kun vaan malttaa kuunnella. Puhu asioista vaikka sisaruksien kanssa, ja kaikkien kaverien, niiden jotka on luotettavia. Sieltä ne turvaverkot löytyy...
Mies 35v. - MG66
Nuoruus on täynnä suuria tunteita; ihastusta, hullaantumista, tuskaa, vihaa, ikävää. Samat tunteet jyllää myöhemminkin, jos löytyy kohde, johon ne kaikki kohdistuu. Nyt myöhemmin, jo tuon kaiken kokeneena ja tasapainoisessa ja joskus vähän tylsässäkin suhteessa elävänä kaipaan noita tunteita, intohimoa, suurta ikävää, suurta kaipuuta ja suurta lämpöä toista kohtaan. Tällaista tämä elämä on....aina ei voi saada kaikkea. Nauti elämästä päivä kerrallaan. Edessäsi on monia uusia seikkailuja...pikkuhiljaa vanha rakkaus unohtuu ja uusi astuu elämääsi.
- elämä ilman Häntä
Ei rakkaudesta pääse koskaan eroon. Se kulkee mukana aina. Putkahtaa esiin vuosien varrella eri tilanteissa ja yltyy valtaviin mittoihin vielä vanhana jos hänet näet.
- antti rokka
MIKSI TOIMITUS EI VOI LIITTÄÄ TÄHÄN ALOITTEESEEN ETTÄ TOIMITUS KYSYY?
Tuo ärsyttää. Näemmä useitakin.
Olen aloittanut noin sata juttua ja yksikään ei ole tullut aloitukseen.
"kaikki hokee mulle..." just just :) Heh!
ps. tuon kieliasun vain tunnistaa.- Jason3
Ei tää ole toimituksen.
Olen jutskannut - ennen kuin tää status tuli etusivulle - "tsena1:n" kanssa jo kuukauden tätä samaa statusta, enkä usko että toimituksesta olisi kukaan minun kanssani viitsinyt sitä huvikseen tehdä.
- myötä ja vastoinkäym
Se juttu siinä onnellisessa parisuhteessa on se että osataan riitojen ja heilahtelevien tunteiden jälkeen ja lävitse olla ja pysyä yhdessä, sekä hillitsemään liian raivokkaita tunteen purkauksia ( eli lyömään tmv.) niin että kuitenkin pystyy olemaan vapaasti oma itsensä ja ilmaisemaan tunteitaan ja olemustaan vapaasti.
- duuremij
ALOITTAJALLE
Minullakin samankaltainen ero kokemus. haluan vain sanoa että tuo poikaystäväsi tajuaa kyllä jossain vaiheessa mitä on menettänyt ja alkaa varmasti kaivata sinua kun kaikki ei ehkä mene hänen suunnitelmiensa mukaan.
Tämän tajuttuaan hän saattaa alkaa ottaa taas yhteyttä sinuun ja yrittää saada sinut takaisin. Haluankin sanoa että kannattaa valmistautua tähän, jos näin tulee tapahtumaan. Hän ei ole tuosta muuttunut miksikään. Sinuna poistaisin exäsi esim juuri fbookista ja muualta ettei hän voi ottaa sinuun yhteyttä ja maanitella sinua taas luokseen.
Pysy vahvana toisin sanoen. - erehtyväinen minä
Olen kokenut itse saman noin vuosi sitten. Ja se todella sattui ja tunsin itseni tosi huonoksi ja riittämättömäksi, arvottomaksi. Jätin vakinaisen työpaikkani ja muutin toiselle paikkakunnalle miehen perässä. Meistä molemmista se tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta silloin. Seurustellessa minua huomioitiin ja tunsin olevani rakastettu, teimme yhdessä kaikenlaista ja kävimme välillä esim. tanssimassa. Jonkin aikaa yhdessä asuissa olin hälle enää vain piika jonka sanomisilla ja mielipiteillä ei ole mitään merkitystä. Olen olevinaan jo aikuinen ihminen (50) ja omasta mielestäni järkeväkin mutta opin kyllä tuosta suhteesta ainakin sen että pitäis kuunnella sitä järjen ääntä eikä olla tunteiden vietävissä. Pitäisi seurustella tarpeeksi pitkään että kerkeää nähdä sen toisen arkiminän ennen kuin muuttaa yhteen. Se on sitten eri asia mikä on se tarpeeksi pitkään?? Siks toisekseen miksi kenenkään pitäisi muuttaa itseään toiselle mieleiseksi sillä jos ei kelle kelpaa ihan omana itsenään, ei se ole se "oikea". Kummankin osapuolen tulee rakastaa toistaan niine hyvine ja huonoine puolineen. Itsevarmuus kasvaa sillä itsensä hyväksymisellä ja uskaltamalla olla ihan oma itsensä, ainutlaatuinen ihminen.
voi voi....9kk on hyvin lyhyt aika, ettehän te oo ees kunnolla päässy tutustuu toisiinne.... Kokemuksesta kerron... Olin 15v. kun tapasin lasteni isän ja n. 29 v. erottiin....Me tunsimme toisemme hyvin ja edelleen rakastamme mutta se rakkaus ei ole samaa mitä oli silloin...Meillä on ystävyys ja rakkaus... Ja näin kun aattelen vanhempiani ja heidän rakkautta....sitä on kestänyt huimat 44-vuotta avioliitossa ja 47-vuotta yhdessä :) . Äidille vaan onnea, huomenna on hänen syntymäpäivä 63-vuotta :) Ja VETERAANEJA UNOHTAMATTA, Laulakaamme Suomen kansallislaulu huomenna sekä älkää unohtako lippuu sinistä salkoon laitaa :)
- sanaton tunne
ei ehkä tutustuu mut rakastaa voi
kaikki mitä toiseen liittyy eleet, sanat kaikki sitä se on ei mahda mitään
ei tule toista samanlaista
mutta aina se ei ole itselle tarkoitettua sen saa joku toinen ;(
- Kokemusta on
Tossahan sen itse sanoit " Lopuksi hän sanoi ettei koe että kannattaisi enää yrittää vaikka tunteita on, mutta ne ovat enemmänkin kaverillisia."
Kun suhde ei iske kipinää, niin turha sitä on jatkaa.
Näin se vaan on. - love yourself
Anna itsellesi aikaa - aika todellakin parantaa haavat. Älä jää kuitenkaan vellomaan turhan pitkään mutamönjään, vaan jatka elämää, päivä kerrallaan, niin se vain menee. Ja ei aikaakaan, kun huomaat hetkiä ja päiviä, kun et edes ajattele enää häntä ja hänen menettämistään - saatat olla jopa helpottunut, että se loppui. Yleensä se vain vaatii hieman aikaa. Kun jotain päättyy, jotain toista tulee tilalle - näin se menee elämässä. Toivottavasti hän ei ollut elämäsi ainut oljenkorsi ja keskipiste, mielestäni naisen täytyy pyrkiä itsenäisyyteen, taloudellisesti ja kaikin muunkin tavoin, omata omia juttuja, ystäviä, harrastuksia, matkoja jne - ts. oma elämä, sitten ei tunne menettävänsä niin paljon, kun niin paljon muuta jää kuitenkin jäljelle - siis elämä. Toki toisen ns. menettäminen on isku sydämeen, mutta niistä toipuu ajan myötä.
Älä lakkaa huolehtimasta itsestäsi, meikkaa, osta uudet kuteet, mene kampaajalle, piristä itseäsi kaikin mahdollisin tavoin, ei sitä kukaan muukaan tee aina, joten pitää itse pitää itsestään huolta ja rakastaa itseään - jos odottaa sitä muilta, pettyy pahasti, itseään pitää muistaa rakastaa, itsensä kanssa meinaan joutuu elämään lopun ikänsä, joten vaihtoehtona on itsensä hyväksyminen.- älä vähättele
vanhemmiten se on niin että parisuhteesta löytyy se ainut täytyymys ei kaverit sitä korvaa Rakkaus on tärkeintä, kiintymys on tärkeää, synnyttää luottamuksen, Rakkaus on Hieno kokemus ilman sitä kokemusta olis todella paljon köyhempi
- jjkop
ihannhyvin
- et oo ensimmäinen
lapinlahden linnut laulaa "kaikella on aikansa,,,,,,"toiminee tässäkin tilanteessa.
- adfgfagag
Kokemuksen syvä rintaääni sanoo, että elämää pitää ja saa kokea myös sen ikävämmän puolen kautta. Olet pajon vahvempi muutaman kuukauden kuluttua ja huomaat itsekin, etttä erot kuuluvat elämään. Älä pelkää vaan elä täysillä eteenpäin. Nyt koskee saatanasti, mutta olet yhtä elämänkokemusta rikkaampi ja usko tai älä, mutta elämä jatkuu.
- Tocka pulla
Mitäs varten piti,kuule olen kuullut paljon pahempia reppanoita,siinä saattaa käydä että varpaan kynnet halkiaa
kuules tyttö uusi lumi on vanhan surma aina
- hehe3
2 vuoden jälkeen 2 vuoden seurustelusuhteesta vielä kun unia näkee eksästä niin rupeehan se kyrpimään : P
- eronnut59
Rakkaus on vahva sana ja minulle ainakin tärkeää parisuhteessa, mutta jos mikään ei riitä toiselle joka on tunnevammainen sanat minä rakastan sinua ovat vain sanahelinää jotka kaikuvat tyhjyyteen kuin kuuroille korville. Narsistin kanssa elämä oli kuin pimeässä tunnelissa kulkemista näkemättä mitään. Jos ei saa toiselta rakkautta niin on turhaa olla yhdessä silloin on paras erota. Itse lähdin ja en ole katunut löysin tosirakkauden.
- 65-kiloinen
Minä olen kaksi kertaa vanhempi ja kävi niin, että seurustelin muutaman vuoden minua hiukan vanhemman miehen kanssa. Aluksi kaikki oli kivaa ja olimme samaa mieltä monista asioista. Lopuksi seurustelu oli sitä, että mies tuli luokseni ja istui vain tietokoneen ääressä. Hän ei lähtenyt mihinkään ulos kanssani eikä katsonut esimerkiksi telkkaa kanssani. Sitten hän alkoi syyttää minua siitä, että emme tee mitään vaikka hän oli itse kieltäytynyt. Sitten alkoi ulkonäköni arvostelu, olin ylipainoinen, haisin hieltä ja kotinikin oli väärin sisustettu. Tämä mies löysi arvosteltavaa kaikesta ja itsetuntoni alkoi heiketä. Hänellä itsellään oli kovasti rahahuolia ja velkaa, ongelmia exänsä kanssa ja lasten elatusmaksukiistoja. lopulta tämä mies esiintyi rehvakkaana ja päätti jättää minut, koska olin niin viallinen ihminen hänen mielestään. Näin jälkeenpäin ymmärsin, että miehen omat ongelmat olivat syynä hänen pahoinvointiinsa, en minä, hän vain heijasti ongelmiaan minuun ja teki minusta niihin syntipukin. Nyt ei harmita, vaikka silloin harmitti. Parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa.
- 23¤%&#"
Hej 65-kiloinen
Vaikka olisit kaksi kertaa 65 olet AINA viehättävä nainen..
SIAT jotka arvostelevat naista painostaan ovat syvästi VAJAAÄLYISIÄ...
NAINEN on AINA arvokas meille miehille....aina..
OLE aina ylpeä itsestasi...
oikea mieskin löytyy....joka antaa sinulle naisen arvon..
sinä olet se ...... Hyvää jatkoa!!!!
- Hupla
Arvaappa kuinka raskasta on ollut yli kymmenen vuoden yhdessä olon jälkeen erota, jäädä yksin ja vieläkin rakkautta kumminkin molemmin puolin olemassa.
Toinen haluaa lapsia, toinen ei. Yksinkertaista, mutta helvetin karua kertakaikkiaan.
Jos jotenkin piristää niin ajatteleppa tulevaisuutta, et ole vielä tavannut sitä oikeaa ja kuinka mahtava ihminen sua voi jossakin odottaa. - ihan amatööri
Noissa erotilanteissa jättäjä yleensä yrittää vierittää epäonnistumisen ja syyn erosta jätetyn niskoille.
Se on järjettömän väärin.
Sinussa ei ole mitään vikaa. - shsrj
Ajan kanssa.
Itsensä syyttely on turhaa, parempi oppia virheistä. Kun pikkuhiljaa saat asiaan etäisyyttä, niin kyllä se helpottaa, ja kasvattaa. - Kokemusta on
Jatkat vain elämääsi. 99,9999% tapauksista se ensimmäinen ei ollutkaan sen oikea, sen huomaa kun elämä menee eteenpäin. Minullakin oli tuossa iässä poikaystävä(/avomies), jota rakastin ihan mielettömästi, joka oli se maaaailman täydellisin ja ihanin, mutta se suhde päättyi kuitenkin eroon hänen toimestaan.
Ajattelin, etten koskaan tule kokemaan vastaavaa, tai ylipäätään löytämään ketään.
Nyt 31-vuotiaana, parin muun poikaystävän jälkeen, olen löytänyt miehen jonka kanssa kaikki on jotenkin täysin erilaista kuin silloin - vaikka silloin olin ihan varma, että hän oli elämäni rakkaus ja se oli suurinta maailmassa. Tälllä hetkellä olen onnellisempi kuin koskaan!
Toivottavasti tarinani toimii sinulle lohdutuksena, että vielä tulee se hetki, kun löydät miehen jota rakastat vielä sata kertaa enemmän :)
Suhteiden päätyttyä yritin oppia virheistäni, mutta tajusin lopulta että ne, mistä asioista aiemmat poikaystävät minua syytti, oli lähinnä tekosyitä joiden varjolla he halusivat erota (kaikki eivät suoraan myöntäneet että arki ei enää maistu). Tässä suhteessa mieheni hyväksyy minut sellaisena kuin olen, samoin minä hänet - täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan. Ja esim hellyydenkaipuu ei ole sinussa oleva vika, vaan ominaisuus, joka on luonnollinen monille ihmisille. On myös miehiä, jotka haluavat paljon läheisyyttä kuten sinäkin!
Toki joissain asioissa yritin vähän muuttaa itseäni, esim. ennen suutuin todella helposti ihan kaikesta, mutta siitä opettelin eroon, se auttoi yllättävän paljon että laskin kymmeneen ja rauhoittelin itseäni ajatuksin "ei tämä ole maailmanloppu" "ei se nyt ole niin suuri asia" :D Eli jos on tuon kaltaisia asioita, jotka häiritsee elämää ja arkea, niille voi tehdä jotain. Mutta mielestäni läheisyydenkaipuu ei kuulu tällaisiin asioihin. - jeejee321321
haha itsellä vuosi kun suhde päättyi ja edelleen tulee tunteet välillä voimakkaasti pintaan, tuskin tulee koskaan Häntä kohtaan katoamaan kokonaan...
- silurus
Jos koko suhde perustuu pelkoon ja neuroottiseen käytökseen, ei se voi toimia. Rakkaus päästää irti, pelko pitää kiinni.
Lutkameikki päälle ja baariin, siitä se lähtee.
- Kolmatta kertaa
Uudessa suhteessa kannataa olla "itsekäs" eli tunnustella mikä tuntuu hyvältä. Itse olen 60v hieman laiska tarkastelemaan missä mennään. Minulla oli 5 v suhde joka hiipui puhuttomuuteen. Olin yksin kolmisen kuukautta. Olen nyt tavannut uuden leidin. On aivan liian aikaista sanoa mihin tämä johtaa. Aion kuitenkin tehdä toisella tavalla: kerron miltä minusta tuntuu, mitä minä haluan tältä suhteelta. Ei edes naiset osaa lukea ihan kaikkea. Toistaiseksi kaikki vaikuttaa ihan hyvältä. Edellisessä suhteessa nainen ei halunnut keskustella seksistä ja itse tapahtumat olivat ohi minuuteissa. Nyt tuntuu kuin uusi naiseni haluaa puhua asioista. Me molemmat pidämme läheisyydestä ja "rumasta" puheesta. Tässä iässä (60) haluaa jo löytää samanhenkisen partnerin.
- Life is Too Short
Kun seksi toimii ja nainen hoitaa keittiön jutut niin suhde kukoistaa. Nuorempaan ja kauniimpaan kannattaa aina vaihtaa. Naisia on kuin meren kaloja eli loputtoman paljon. Turha sitä on lyhyttä elämää tuhlata pähkäilyyn ja jahkaamiseen.
- quality of life
Älyllisesti vajavaisilla onkin näin ja elämä on tietyllä tavalla helpompaa. Älykkäillä ihmisillä on tarve syvällisempään yhteyteen, rakkauteen ja kumppanuuteen. Toisaalta voidaan kysyä, onko esimerkiksi apina joka saa tarpeensa tyydytettyä onnellisempi kuin ihminen? Vai onko onnellisuudessa laadullisia eroja niin, että esimerkiksi rakkaudesta, estetiikasta, musiikista ym. tuleva nautinto on vajavaisenakin suurempaa kuin mitä apina voi koskaan kokea?
- adnil
sama olo kuule et ku jotain rakastaa niin "ripustautuu" ja sit ku sille miehelle antaa yllin kyllin vapaata nii se pettää ja se pettää saman tien.
(huom! jos tykkää alkoholista)
nii siihen loppu mun fiilikset et tee ja mee ku heti tollai sitten palkitaan ku annetaan vapautta. haloo !!!!!!!!!!- adnil1
tai jos jumankauta sit nainen uskaltautuu kaverinsa kanssa jonnekki et se mies saa olla rauhassa niin sitä petetään sillä väliä! haluun nähdä semmosia miehieä ketä sanoo et "KIITOS KOHTELIAISUUDESTA OLEN VARATTU" ja jättää asian sikseen. ehkä liikun sitten väärällä alueella mut mikä helkkarin sanomisen vaikeus siinä on !?!??!?!?!?!?
- Puliukko9
Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa
Aika parantaa kaikki haavat
Tsemppiä tsena1:lle!! :)- adnil11
tsenia1:kkösen miehellä on ollu paska itsetunto. äiti ei antanu maitoo tarpeeks nuorena.
Mikä helkkari siinä on jos sanoo et on yhden nii ole yhden äläkä kahden saatika kolmannen.
Saat olla yhden ja kahden ja sen kolmannen jos olet sinkkuna. Mut älä piinaa yhtä akkaa leikkimällä parisuhdetta. Rakastunut nainen jättää kaiken muun elämän (ensisuhteessa) jos mies on luotettava NAINEN tekee omia asioita omien ystäviensä kanssa että mies sais HAPPEA. Mut jos mies ei luo turvallisuuden tunnetta niin miten hiton helvetissä sille vois jotain saa****nan happea antaa - Jason3
adnil11 kirjoitti:
tsenia1:kkösen miehellä on ollu paska itsetunto. äiti ei antanu maitoo tarpeeks nuorena.
Mikä helkkari siinä on jos sanoo et on yhden nii ole yhden äläkä kahden saatika kolmannen.
Saat olla yhden ja kahden ja sen kolmannen jos olet sinkkuna. Mut älä piinaa yhtä akkaa leikkimällä parisuhdetta. Rakastunut nainen jättää kaiken muun elämän (ensisuhteessa) jos mies on luotettava NAINEN tekee omia asioita omien ystäviensä kanssa että mies sais HAPPEA. Mut jos mies ei luo turvallisuuden tunnetta niin miten hiton helvetissä sille vois jotain saa****nan happea antaaKummankin tulee, osaltaan, suhtautua parisuhteeseen kunnioituksella, luoda turvallisuuden tunnetta ja antaa - aina - happea. Jos pitää jotakin narussa, niin se on itsekkyyttä, ei mitään edellisistä - eikä kuulu terveeseen parisuhteeseen.
Que será.
- tsena1
Hmm, olipas tullut viestiä. Enemmän tai vähemmän asiallisia ja asiasta tai asian vierestä.
Kyllä, olen sisäistänyt sen, että roikuin liikaa eksässäni joten siitä ei tarvitse jauhaa varmaankaan sen enempää. Ymmärrän että tein siinä virheen ja olen ottanut siitä opikseni. Kyllähän minä sen tiedän että ei suhde voi toimia jos toista haluaa vain miellyttää ja roikkuu toisessa. Inhottaa että menin tekemään niin, mutta ei sille voi mitään.
Ja ei, ehkei eksäni sitten ollut minulle Se Oikea, jos sellaista edes on olemassa. Ja kyllä mä olen alkanut jo elää ihan normaalisti, enkä mä enää elä jossain mudassa josta mä en pääse pois. Mulla on hyvät ystävät ja perhe ja harrastus joiden avulla mä oon päässyt jatkamaan elämääni paremmin ja saanut ajatuksia muualle.
Kyllä täältä noustaan ja mennään päivä kerrallaan. :)- Jason3
Tää viestipaljoushan siis, tsena1, johtui siitä, että ne nostu tämän statuksen estusivulle, jossa se vieläkin näkyy - tosin eri otsikolla.
No, opittiinpa tästä siis ainakin se, että ylläpito ei väsää ainakaan kaikki noita etusivulla olevia "statussyöttejä" - koska tiedän että tekstisi selvästi on omaasi(!)
- tsena1
Aijaa. En ole ihan tuttu tämän suomi24 keskustelupalstan kanssa, joten en nyt siltikään tiedä mistä on kyse, mutta kyllä minä ihan olen itse kaiken kirjoittanut..?
- Jason3
Parempi keskustellakin livenä...!
Mutta toki näillä palstoillakin on tilauksensa.
Kysymys on siis siitä, että kun avaat minkä tahansa palstan S24 keskustelusta - niin siellä ylhäällä roikkuu aina viisi oikein kuvalla somistettua topikkia.
Ne näkyvät jokaikisellä palstalla ja kiinnittävät sen vuoksi helposti jokaisen huomion joka millä tahansa S24 -palstalla käy.
Kun koko portaalissa kirjoitetaan vuorokaudessa sellanen 20 000 viestiä - niin taidat olla nyt sellanen S24 Keskustelu -julkkis...(!) Ja minä tietty olen ihan sinänsä tyytyväinen, että ekasta kommentistani on tällä hetkellä tykätty jo 43 kertaa - ehdoton ennätys...(!)
- Nyhväri
En lukenut ihan koko ketjua mutta alun ja lopun ainakin.
Kuullostat ihanalta naiselta ja en ymmärrä miten alle vuoden jälkeen ei saisi "nyhvätä".
Ok, suuri osa ihmisistä ei ole romantikkoja vaan egoisteja.
Ainoastaan toinen romantikko voi ymmärtää toista, se on ainoa mikä sinulla meni väärin.
Älä ikinä muutu tai usko että teit väärin!
Pelkään että pyrit nyt tukahduttamaan sen mikä tekee sinusta ainutlaatuisen.
Olen koko ikäni etsinyt tuollaista ihmistä ja yhden vain tavannut, siitä ei tullut suhdetta mutta olemme parhaat ystävät.
Hän antaa ystävänäkin minulle enemmän kuin muut kaverit yhteensä.
Se tulee siitä miten toisilla on vain niin suuri sydän ja kyky empatiaan, se on kuin liekki pimeydessä nykyään.
Toivon että vaalit sitä omaa liekkiäsi etkä anna kenenkään sitä tukahduttaa itsessäsi!
Olen myös valmis juttelemaan ja kuntelemaan jos haluat uusia ystäviä.- Koulukiusattu
Itse,olen ollut todella masentunut siitä että kaikki kouluvuoteni (7) minua on kiusattu.Opet eivät välitä ym. Olen ollut masentunut ym. Mutta sitten tajusin että kyllä se paha joskus palkkansa saa.Tietenkin harrastukseni (airsoft) on auttanut. Harrastus auttaa aika prkeleesti ainakin minulla,koska tiimityö,liikunta,sosiaaliset taidot ym. T: 14 v poika,koulukiusattu. Ja ps. On todella surullista nähdä että minunkin koulussa n.25 oppilasta on syrjäytymässä.
- Jaah?!
Nimimerkille "Nyhväri": kyllä Suomi24:n kirjoittajien sekopäisyys on huipussaan. Oikeastaan ainoa mitä minä toivon, olisi se, että tollasten mytomaanisten valhetarinoiden kirjoittelijat joutuisi _omilla_ naamoillaan vastaamaan kirjoittelustaan julkisesti viranomaisile ja perustelemaan, että miksi joku syrjätynyt jannu haluaa esiintyä naisena tai sivistyneenä miehenä netissä, vaikka peilistään ei katso se naama, jolla mustamaalauksia ja vihaa kirjoittelevat... Eipä se kovin kaunista tietysti se todellisuus sitten olisi, kun syytettyjen penkillä istuisi änkyttäviä karvaniskaisia teini-ikäisten tasolle älyllisesti jääneitä 30- 40-vuotiaita amiksia, jotka on vainonneet minkä lie Facebookeista tai laittomasti Suomi24:sta urkittujen tietojensa avulla sivistyskansalaisia netissä herjatarinoilla ja fuulaamalla asiallisia ihmisiä kirjoittamaan...
Sä olet mies, ja sä kirjoitat miespuoliselle mytomaaninettihäirikkökäyttäytyjälle ihailevaa tekstiä? Haloo! Herätys! Ihailetko itseäsi, vaiko oletko homoseksuaali ( ei mitään homoja vastaan, mutta outoa että jotkut eivät osaa erottaa, että milloin viestin kirjoittaja on mies ja milloin oikeasti sitä mitä väittää), vaiko miksi arvostat keksittyjä tarinoita?
Minun käsitykseni asiallisesta anonyymikirjoittelusta on se, että keksittyjä tarinoita ei kirjoitella, jos kerran oikein vielä kuviakin törkeästi muka edesauttamassa valehtelua. Tääkin on julkinen palsta, vaikkeikaan ole mikään sosiaalinen media. Itse asiassa se on jopa rikos, että jotkut häiriköitsijät tulee ja menee nettiin täysin keksityllä tarinalla vertaispalstoille pelleilemään tai kiusaamaan viattomia lukijoita tai identiteettivarkauksilla sikailemaan, koska tietysti oletan/ varmaan olettavat kaikki täysijärkiset tavalliset ihmiset, että keskustelemisen vuoksi tässäkin Suomi24:a lähinnä ainoastaan ihmiset kirjoittaisivat, mutta häiriköiden vuoksi ei ilmeisesti valitettavasti niin ole asia. Sen mä ymmärrän, että jos kaikkia yksityiskohtia ei tunnistamisen pelossa kukaan kirjoita tällasilla Suomi24-palstoilla asioistaan tai itsestään, mutta sori vaan mä ainakaan en ole niin tyhmä, että uskoisin todeksi tollasia tarinoita, missä joku yksityiskohtaisesti selittää nimettöällä nettipalstalla muka viimepäivien tapahtumiaan.
Mä ainakaan en haluaisi ikinä mitään "kavereita" yhdestäkään Suomi24- keskustelupalstakuvaherjaajasta valehtelijoista! Mun tuntemani ihmiset osaa käyttäytyä.
- Bella Donna
Voi hyvä tyttö sinulle löytyy ottajia,älä anna alistaa itseäsi,jos mulle olis tehty niin että otetaan koiran pentu alku huumaan,ja sinä siivoat koiran paskat,kyllä mun huumat olis lähtenyt samasta ovesta kun se koirakin ja se sulho siitä samasta ovesta!Ne kaikki olis lähtenyt alta aika yksikön,ei kukaan noin paljoa rakasta.Eli tais kumppanis olla epävarma sittä että pytyykö hän tyydyttämään sinua,eli koira hyppää teidän keskisiin sessiohin mukaan Hyi hyi ja hyi hyvä kun pääsit eroon,Onnittelen sinua kun pääsit moisesta ukosta eroon!
- tsena1
Aaa kappas, nyt itsekin huomasin tuon keskustelun tuolla ylhäällä. Aika jännästi tekstejä tuohon alkuun vain muutettu tai siihen "esittelyyn". Enpä olisi ikinä uskonut että keskusteluni nousee johonkin suosituimpiin...
Ja vielä tuosta koira hommasta, hänhän sen lopettamispäätöksen loppupeleissä teki koska koira oli kuitenkin hänen nimellään ja hän sen oli maksanut. Mua itseä henk.koht. harmittaa etten olisi itse voinut vaikka pitää koiraa että se olisi leikkautettu tai ettei sitä tosiaan annettu jonnekin muualle, mutta asiallehan enää ei voi mitään, eikä mulla sinänsä siihen olisi ollut hirveästi sananvaltaa. - jaah?!
No aloituksen laatija on älyllisesti yksinkertainen, mutta tietoteknisesti osaava härikkönettitoimija- mies, jolla on taipumusta sosiopatiaan, kun pitää toisten viattomien kuvista mennä tekemään tähän Suomi24- nettiin kuvamanipulaatioita, missä vaan nenä ja suu näemmä vaihdettu ja vielä miespuolisena nörttinä mennä kirjoittelemaan keksittyjä tarinoita esiintyen naisena. Sääälittävää!!! Muistutan, että aina on kunnianloukkaus käyttää toisten ihmisten kuvia netissä, myös kuvamanipuloituja. Raskauttava rikos on jo esiintyminen toisen olemassaolevan identiteetillä. Että sellainen kommentti "seurustelemisiisi". Taidat seurustella vaan ittesi kanssa ja vainota sivistyskansalaisia netissä. Vaikea sellaisiin "seurustelemisiin" on tässä kantaa ottaa.
En mäkään ottaisi mitään nelikymppistä kitukasvuisen pientä amiskoulutettua hampaatonta miestä, joka esiintyy naisena netissä keksityillä tarinoilla. Ja mikään yllätys mulle ei se ole, että minua tässä Suomi24:a vainonnut häirikkö osaa ylläpidon softaa: eihän se ja ne muut kaltaisensa k*sipäät muuten mitenkään pystyisi pelottelemaan minua ja kaikkia viattomia ihmisiä tän Suomi24:n keskustelupalstalta toiselle ja fuulaamaan tollasilla keksityillä tarinoilla. Inhottaa, että joku tai jotkut omahyväiset pitävät mua niin tyhmänä, että muka uskoisin tollasia tarinoita. Kyllä jopa nimettömistä teksteistä pystyy taitava lukija erottamaan, että milloin joku on aito ja milloin mytomaaninen kiusaaja. - tsena1
Anteeksi mitä? :D
- Jaah?!
No sitä, että sä olet yksinkertainen miespuolinen nettihäirikkö. Mikä jäi ymmärtämättä? Sulla on kova tarve leimata psykopaatiksi nainen, joka ei tosiaankaan koskaan ole miesten kimpussa - yhdenkään- ollut takertuneena. Eikä ole Suomi24:a ikinä ollut henkilöllä. Eikä edes koskaan mouruaisi mitään "ikävää" minkäänlaista ja ensimmäistäkään miestä kohtaan netissä tai missään, koska aikuiset eivät levittele elämänsä tärkeitä suhteita missään. Se että sun tyyppiset nettitoimijat repii viattomien kuvia keksittyihin tarinoihinsa, niin siitä en tykkää! En tiedä mikä kuvankäsittelyohjelma sulla kilipäällä on, mutta tunnistin oman naamani, mihin olit lisännyt mun takavuosien exän nenän, leukalinjan ja suun. Sekopäistä!! Sitäkään en tiedä, että mistä v*tusta sinä tiedät, että millainen tai mikä on mun suhdehistoria tai reaaliset ihmissuhteet, mutta sen voin sanoa, että sulle ei kuulu mikään minuun tai keneenkään liittyvä asia pätkääkään!
Eikös idiootin mielikuvitus riitä edes siihen, että jättäisit olemassaoleviin liittyvät viitteet mytomaanitarinoistasi Suomi24- palstoilla pois? Tiedän, että mua ahdistellaan sen vuoksi, että olen kirjoittanut tähän Suomi24:n. Pidän kyllä röyhkeänä käytöksenä takertua henkilötasolla, että kun nimettömästi kirjoitan Suomi24:n.
- tsena1
Wau, mielenkiintoisia syytöksiä. Mistäköhän kuvasta mahdat puhua? Aika jännä että olen repinyt "tarinoita" sinun menneisyydestäsi ja minä kun luulin eläneeni kaiken kirjoittamani tässä kuukauden sisällä. Noh, onneksi muut tietävät asioista paremmin kuin minä!
- Jaah?!
No siitä kuvamanipuloidusta kuvasta puhuin, joka tossa sun juttusi ohessa on Suomi24:n etusivulla. V*tuttaa, että tollaset mytomaanitarinoiden kirjoittelijat repii muiden viattomien kuvia kirjoitustensa oheen tässä Suomi24:a. Ja anteeksi vaan, mutta en usko noin halveksuvan tarinan olevan totta, kuten on aloituksesi sisältö tai jos muka on, niin on sulla pokkaa tulla tällaiselle julkiselle Suomi24- nettipalstalle kertomaan itsestäsi asioita siten, että kuka tahansa voisi sinut tunnistaa yksityiskohdista, joka sinua vähänkin tuntee, vaikka nimettömänä kirjoitatkin. Veikkaan, että aidot kirjoittajat eivät oikein viitti tällaiselle julkiselle nettipalstalle tulla raportoimaan, että mitä ovat viime päivinä tehneet tai että millaisia lemmikkejä omaavat tai että jos juuri olisi eronnut. Eniten v*tuttaa toi fuulaaminen, että noi tarinoiden otsikot ei vastaa koskaan kirjoitustenne sisältöä, ja sitten te kusettatte mun tyyppisiä viattomia Suomi24-palstojen lukijoita tosta etusivulta kommentoimaan juttujanne.
Ehkä kaikkein vähiten käsitän, että miks p*skapäät ei esiinny omilla identiteteillään tässä Suomi24:a. Saahan sillä varmaan tosiaan enemmän tavallsia ihmisiä kommentoimaan, jos kehtaa valehdella sillä tavalla, että netissä esiintyy itseään fiksumpien kunnon kansalaisten identiteeteillä, mutta ei sellainen mitään arvostettavaa käytöstä ole, vaan täysin ala-arvoista ja v*ttumaista nettitoimintaa. KUKA tässä Suomi24:a laatii etusivun tarinajorinat, käyttäen niiden ohessa kuvia? Luulis lainsäädännönkin jo sanovan, että sentään kenen tahansa lärvejä ei saa ottaa nettiin keksittyjen tarinoiden oheen.
En ole väittänyt, että juuri sinä vainoaisit minua netissä, mutta minua on vainottu tässä Suomi24:a. Sairaat tuntemattomat ihmiset on henkilöineet minut tälle foorumille, ja en v*ttu tykkää siitä asiasta yhtään! Ja toi keskustelemisenne on ihan sairasta tässä Suomi24:a? Mitä v*tun "kyhköttää"? Yrjöttäviä jo toi käyttämäs kielenkäyttökin.
Mä ihmettelen, että miten tän Suomi24:n ylläpitoa ei edes hävetä! Julkaisevat keksittyjä tarinoita!
- nainen 26v.
Hei aloittaja, minulle on käynyt ihan samoin kuin sinulle, seurustelimme 2 ja puoli vuotta entisen avomieheni kanssa, erosimme syksyllä, hän jätti minut ja ensin sanoi että syy on minussa, olen liian mustasukkainen, liian ripustautunut häneen, oikea syy oli se että hänellä oli ollut minua muutamaa vuotta nuorempi yh-äiti jonka kanssa hän oli harrastanut seksiä jo pari kk ennenkuin erosimme, hän seurustelee nykyään kyseisen naisen kanssa, asumme pienellä paikkakunnalla jossa ei voi olla törmäämättä näihin ihmisiin, se on ihan hirveä tunne kun näkee ne toiset yhdessä ja muistaa millaista se oli silloin joskus ennen meilläkin, erosta on kulunut nyt ainakin 7kk ja tuntuu että en täysin ole päässyt hänestä yli, mutta kuitenkin päivä päivältä tulen vahvemmaksi ja asiat alkavat saada uusia mittasuhteita, Anna ajan kulua ja yritä ajatella positiivisesti ja nauttia yksinolostasi ja vapaudestasi. Aika kultaa vielä joskus ne muistot ja löydät ihmisen joka arvostaa sinua ja on luottamuksesi arvoinen, näin ainakin ajattelen minä kaiken kokemani jälkeen, yritän pysyä positiivisena ja jatkaa elämääni, kyllä se onni joskus omallekin kohdalle sattuu :)
Ei auta vaikka miten etsisit syitä eroon itsestäsi. Parisuhteessa eläminen on aina kahden kauppa, jossa molempien pitää tehdä parisuhteen ylläpitämiseksi. Ei syy ole yksin sinussa tai sinun tekemisissäsi. Toinen olisi voinut tulla asioissa ja niiden ymmärtämisessä puolitiehen vastaan. Hän ei ilmeisesti edes halunnut sitä. Eron jälkeen sitä tuntee toista kohtaa rakkauden sijaan vihaa ja sitten tulee itsesyytösten aika. Olen sen itse kokenut ja ainakin näin minulla meni. Vasta pitkän ajan jälkeen alkaa asioita nähdä ja tajuta kuin ulkopuolinen. Silloin huomaa että kyllä siinä toisessakin vikansa oli. Sä vain et rakkautesi vuoksi halunnut niitä nähdä. Jokainen ero tuntuu aina aluksi yhtä katkeralta. Ainakin jos on ehtinyt rakastua siihen ihmiseen. Pikku hiljaa olo kuitenkin helpottuu ja jaksaa alkaa elämäänsä jatkaa. Aikaa se aina vie. Toisilla enemmän ja toisilla lyhyemmän aikaa. Anna siis aikaa itsellesi parantua erosta ja mieti kaikkia niitä tunteita joita tunnet, mutta yritä katsoa asioita kuin ulkopuolinen niitä katsoisi. Jaksamisia:D
- tsena1
Kiitos nainen 26v. Kyllä se aurinko tänne meidänkin risukasoihin paistaa täydeltä taivaalta vielä joku päivä! :)
- nyyti23
Melko samassa tilanteessa olen.. Mutta hieman sinua vanhempi ja tän saman ruljanssin jo pari kertaa kokenut - kirpasee pirusti joka kerta..
Mä poljen jalkaa maahan, koska oon omasta mielestäni aika potentiaalista vaimomatskua: huolehdin,hellin,nyhjään,alan elämään "meitä" , mut todellisuudessa mä olen läheisriippuvainen.
En sa mitään, että sinäkin olisit, mutta suosittelen vilpittömästi, että opettelet nyt elämään omillas.
Kamalinta on kun eron jälkeen huomaa, joka kerta olevansa yksin...yksin koska on rakentanut kaiken toisen varaan..
Halaus aloittajalle ja osalle keskusteluun osallistuneille, myös minä sain vähän nostetta tästä. - roskapostirobotti3
Ehdittiin asua yhdessäkin puolisen vuotta käytännön syistä ja siitä syystä meille tuli arkikin melko nopeasti mukaan kuvioihin.
> se arki tulee mukaan olitte yhdessä tai erikseen asumassa joka tapauksessa.
Poikaystävän piti saada myös koiranpentu kun me oltiin seurusteltu vasta kuukausi, joten se aika joka piti käyttää alkuhuumaan, menikin sitten koiran kusien ja kakkojen siivoamiseen. (Olennaisia tietoja?)
> niin hänhän siis hoti oman koiransa itte myös?
No kuitenkin, rakastin ja rakastan häntä edelleen, mutta meillä oli ajoittain aika hankalaa ja toissapäivänä me sitten erottiin hänen tahdostaan.
> hänellä oli vaikeaa ?
Turhaa luulla että ihan huomenna pääset tunteellisesti eroon =)
Häntä kuulemma ärsytti jokin minussa, mahdollisesti epävarmuuteni ja saamattomuus (saamattomuutta hän ei osannut selittää, sillä tein kyllä kuulemma juttuja paljonkin, mutta silti olin saamaton),
> tekosyitä
häntä kyllästytti arki ja kuulemma mun kanssa arki oli ollut viime aikoina raskasta.
> miksi?
Lopuksi hän sanoi ettei koe että kannattaisi enää yrittää vaikka tunteita on, mutta ne ovat enemmänkin kaverillisia.
> kokemuksen äänellä 3 vaihtoehtoa. A) hän ei ole koskaan rakastunut sinuun.
B) hänellä on uusi kiikareissa johon hän on rakastunut/ ihastunut kovin ja tämä uusi on nyt sitten tehnyt jotan josta jätkä kuvittelee/ tietää uuden kiinnostuneen hänestä. C) molemmat Veikkaisin C:tä
Nyt olenkin sitten yksin ja tuntuu välillä aivan kauhealta. Syytän itseäni kaikesta, koska olin epävarma, kyselin häneltä tunteisiin liittyviä asioita liikaa ja vaadin hirveästi hellyyttä jotta tuntisin oloni paremmaksi.
> turha syylistää itseäsi mistään. Olit yksin suhteessa tietämättäsi. Vaadit hellyyttä joka olisi kuulunut tulla ilmankin vaatimusta. Olet nuori/ kokematon joten ymmärtäähän tuon ja koska olet kovin rakastunut et ole tajunnut että toisella ei ole vastaavaa tunnetta.
Syytän myös siitä, etten osannut tehdä hänen arjestaan helppoa ja piristävää, ja nyt ajattelenkin että tuleeko joka suhteessa vastaan sitten se, että mun kanssa on hirveän raskasta jotenkin elää.
> Entä hän tekikö hän sitten kortensa kekoon? rohkenen epäillä. Se ei ole parisuhde jos sinun on oltava yksinäsi miehen vihdyttäjä- ja huoltamiskeskus..
Se on asa joka kanattaa opetella seuraavlla rundeilla osaat vaatia huomiota hellyyttä ja tunteta myös itsellesi. Älä syytä kaikesta itseäs. Jätkässä on vikansa.
Pelkkä eroaminenkin on jo raskasta ja nämä ajatukset yhdistettynä tähän kaikkeen.. En myöskään antanut tarpeeksi tilaa hänelle, koska itse tykkäsin vain kyhnöttää hänen kanssaan.
> hyvä tiedostaa tuokin annat seuraavalle enemmän tilaa. Ja rakastumiseen kuuluu toi vaihe jolloin haluu olla toisenkaa mahdollisimman paljon. Jos tämä on syynä ja ahdistuksena jätkällä niin se todistaa sen että hällä ei ollut sinua kohtaan rakkkauden/ rakastumisen tunteita. Hän ei sis ollut aidosti mukana hommassa.
Enhän mä voi sille mitään että toisen tunteet ovat kuolleet ja koska meillä ei ollut kyse mistään avioliitosta tai yhteisistä lapsista, niin eipä sitä kannata väkisinkään alkaa yrittää.
> jätkällä ei ollut kaveri kiintymystä syvempää sua kohtaan aiemminkaan. Joten turhaan piekset itseäs. Ja jos tuo on hänen puhettaan niin jätkä on julma penikka. säästyt paljolta kun homma on ohi jo.
Mua niin harmittaa vaan, koska tajusin niin monta asiaa mitä tein väärin ja mitkä olisin voinut korjata jos olisi vielä yritetty, mutta kun toinen ei halua niin ei halua.
> sä et tehny mitään kummallista ta vääärin ainakaan tän perusteella.
Vaikeaa on myös käsittää se, että toisella ei enää olekaan tunteita = pääsee paremmin yli tästä suhteesta, kun minä taas joudun käsitellä tämän kaiken jotenkin...erilailla.
> se on totta hänellä tosin ei koskaan ollut niitä tunteita.. Ja hyvä jos ymmärrät että sinua on kohdeltu epäreilusti.. tää on hyvin tuttua muuten monelle naiselle..
Mä olen toki vasta 20-vuotias ja kaikki hokee mulle, että "sä olet vielä nuori, sulla on koko elämä aikaa löytää Se Oikea", mutta jotenkin hän vain oli niin ihana ja täydellinen.. Miten tästä nyt sitten jatkaa, miten oppia olemaan yksin ilman toista ja miten sitä omaa itsevarmuutta oikein voisi lähteä kasvattamaan? Pelkään että kukaan ei halua katsella epävarmaa naista..
Mun vinkkejä vastaisuuteen:
älä mielistele
älä piekse itseäsi loputtomiin tästä.
enneku muutat seuraavan kanssa yhteen ota järki esiin ja katso miestä kriittisn silmin.
Vaadi myös itsellesi palvovaa ja rakastavaa kohtelua. - roskapostirobotti3
no en sitte lukenu koko ketjua ennen vastaustani.... eli kaikki arvailuni osuivat oikeaan... plus jätkä on sen verta narsisti että tapattaa lemmikisi koska ei viitsi maksaa tälle lääkäriä. hyvä että pääsit siitä.
- tsena1
Siis olenhan mä itsekin miettinyt tuota läheisriippuvuus asiaa, että olenko mä sitten sellainen.. Elin tosiaan aika paljon eksäni kautta ja aika monesti hänen mielialat vaikuttivat minuun ym. sellaiset pienet asiat.. Mutta silti yllättävän nopeasti kuitenkin olen noussut sieltä pahimmasta ikävästä, surusta ja masennuksesta.
Ja kyllähän mä sen tajuan että pitäisi saada suhteessa sitä läheisyyttä ja hellyyttä muutenkin kuin pyytämällä, mutta ei kai sitä silloin suhteen aikana ajatellut että tilanne on se, että mä joudun pyytää jotakin itsestäänselvää asiaa. Nyt asioita ehkä näkee vähän eri tavalla pikkuhiljaa.- ikävää.
Tuo riippuvuus paska ei monilla pidä paikkaansa, jotkut viljelevät sitä väärin perustein. Erittäin ikävää että poika otti toisen ja oli todella ilkeä. Välittikö hän koskaan? Vai oliko esittämistä? Haki vain seksiä? Oliko aikaa jolloin et olisi joutunut pyytämään läheisyyttä?
- KALLE KELLO
Voi sinua. Seurustelitte 9 kk, asuitte yhdessä 6 kk, menitte KOLMEN kuukauden seurustelun jälkeen yhteen. Mitä ihmettä teidän päässänne on liikkunut????????
- tsena1
Ei ainakaan se, että eroaisimme jossain vaiheessa. Oli se tyhmää tai ei, on sitä hullumpaakin kuultu.
- Pariellastewe
Hei tsena. Luin kaikki mitä kirjoitit. Ihme kommentteja ja hulluja kun luulevat että olet joku palkattu työntekijä kirjoittamaan juttuja.
Asiaan. Nykyajan käsitys suhteesta on selvästi muuttunut. Mun vanhemmat olleet 40 vuotta yhdessä onnellisesti ja ovat hieman ns nysvääjiä, mutta musta se on juuri hieno suhde. Voivat olla samankaton alla vaikka pari viikkoa tappelematta, molemmat vielä töissä ja hyvin rullaa. :)
Nykyaikana ihmiset ovat suhteissaan pinnallisia. On niin tärkeää hypätä saleilla jne riennoissa, että kumppania ei edes tunneta. Mun mielestä sä vaikutat ihan normaalilta ja sulla on kyky rakastaa ja antaa itsesi oikeasti suhteeseen. Nykyään suuri. Osa aikuisista tulee eroperheistä, oppivat jo lapsena että rakkaus tulee ja menee ja pinnallisuuden. Veikkaanpa että omat vanhempasikin ovat niitä harvoja jotka ovat yhä yhdessä?:)
Mulla oli nuorena samanlainen suhde. Pikkukaupungista myös kotoisin. Tämä mies oli ensimmäiseni, hän "tuli ja vei minut", ja itsekin olin nuorena sellainen että en haaveillut suhteista, piti että itsestäänselvyys. Tää suhde oli riitainen, mies oli ikäiseni. Näin hänen lävitseen, oli koko ajan haku päällä. Aluksi en uskonut nuorena että joku voisi niin uskottavasti sanoa ettei ole muita, luulin että voisin luottaa häneen. Käyttäydyin kuin sinä. Myöhemmin, olen ylpeä kyvystäni olla vilpitön, olla herkähkö, rakastaa toista enemmän kuin itseäni. Tässä narsististisessa ajassa ei ole itsestäänselvyys.
No,mies Aneli takaisin aina. Vaikka hänellä oli kaksi suhdetta jälkeenkin, hän ottaa yhteyttä vaikka olen tehnyt selväksi että en halua pitää yhteyttä vaikka aina hän jäikin mieleeni. Hän vain satuttaa tahtomattaankin, on sellainen Ettei osaa rakastaa. Lukuisten naisten kans ollut ja aina kaikkia pettänyt jne. Oli vaikea päästä eroon, mutta kun muutin kauas pois, pääsin eroon. :)
Meni pitkään ennen kuin aloin uskomaan rakkauteen uudelleen. Harrastin irtosuhteita jne ja olin itsellenikin vihainen kun annoin itseni rakastua. Sitten, kun olin valmis ja viha ja suru laantunut kävikin se mitä saattoi olettaa.
Nyt olen ollut 5 vuotta ihanan miehen kanssa - hän on hieman nörtihkö, vaikkakin komea ja pitkä. Me olemme samanlaisia. Hän ei viihdy hirveästi ihmisten ilmoilla, enkä minäkään. Olemme onnellisia kaikin osin. Sinäkin varmasti löydät vielä, jos vain kunnon miehiä enää nykyään on olemassa ja uskallat etsiä hieman kauempaa. Ehkä paras olisi muuttaa ellei työt tms ole este - tiedän pikkukaupungin katkeroitunutta sakkia, jotka vanhanakin eksiensä kanssa joutuvat kohtaamaan.. - pariellastewe,lle
Pariellastewe kirjoitti:
Hei tsena. Luin kaikki mitä kirjoitit. Ihme kommentteja ja hulluja kun luulevat että olet joku palkattu työntekijä kirjoittamaan juttuja.
Asiaan. Nykyajan käsitys suhteesta on selvästi muuttunut. Mun vanhemmat olleet 40 vuotta yhdessä onnellisesti ja ovat hieman ns nysvääjiä, mutta musta se on juuri hieno suhde. Voivat olla samankaton alla vaikka pari viikkoa tappelematta, molemmat vielä töissä ja hyvin rullaa. :)
Nykyaikana ihmiset ovat suhteissaan pinnallisia. On niin tärkeää hypätä saleilla jne riennoissa, että kumppania ei edes tunneta. Mun mielestä sä vaikutat ihan normaalilta ja sulla on kyky rakastaa ja antaa itsesi oikeasti suhteeseen. Nykyään suuri. Osa aikuisista tulee eroperheistä, oppivat jo lapsena että rakkaus tulee ja menee ja pinnallisuuden. Veikkaanpa että omat vanhempasikin ovat niitä harvoja jotka ovat yhä yhdessä?:)
Mulla oli nuorena samanlainen suhde. Pikkukaupungista myös kotoisin. Tämä mies oli ensimmäiseni, hän "tuli ja vei minut", ja itsekin olin nuorena sellainen että en haaveillut suhteista, piti että itsestäänselvyys. Tää suhde oli riitainen, mies oli ikäiseni. Näin hänen lävitseen, oli koko ajan haku päällä. Aluksi en uskonut nuorena että joku voisi niin uskottavasti sanoa ettei ole muita, luulin että voisin luottaa häneen. Käyttäydyin kuin sinä. Myöhemmin, olen ylpeä kyvystäni olla vilpitön, olla herkähkö, rakastaa toista enemmän kuin itseäni. Tässä narsististisessa ajassa ei ole itsestäänselvyys.
No,mies Aneli takaisin aina. Vaikka hänellä oli kaksi suhdetta jälkeenkin, hän ottaa yhteyttä vaikka olen tehnyt selväksi että en halua pitää yhteyttä vaikka aina hän jäikin mieleeni. Hän vain satuttaa tahtomattaankin, on sellainen Ettei osaa rakastaa. Lukuisten naisten kans ollut ja aina kaikkia pettänyt jne. Oli vaikea päästä eroon, mutta kun muutin kauas pois, pääsin eroon. :)
Meni pitkään ennen kuin aloin uskomaan rakkauteen uudelleen. Harrastin irtosuhteita jne ja olin itsellenikin vihainen kun annoin itseni rakastua. Sitten, kun olin valmis ja viha ja suru laantunut kävikin se mitä saattoi olettaa.
Nyt olen ollut 5 vuotta ihanan miehen kanssa - hän on hieman nörtihkö, vaikkakin komea ja pitkä. Me olemme samanlaisia. Hän ei viihdy hirveästi ihmisten ilmoilla, enkä minäkään. Olemme onnellisia kaikin osin. Sinäkin varmasti löydät vielä, jos vain kunnon miehiä enää nykyään on olemassa ja uskallat etsiä hieman kauempaa. Ehkä paras olisi muuttaa ellei työt tms ole este - tiedän pikkukaupungin katkeroitunutta sakkia, jotka vanhanakin eksiensä kanssa joutuvat kohtaamaan..pariellastewe: Sinäkin uskot "tsena" tarinaan kuin niiiin monet täällä..
Etkä Näe että se on vain satua, jonka perään moni Itkee.
- dumb
15v meni tänään alas viemäristä. Meillä on kaksi lasta. Ensin oli noin kuukausi, että ei ollut hellyttä yms sen jälkeen tein tyhmän teon (en pettänyt)
- joku111
dumb kaikki teemme tyhmyyksiä vaan harva tunnustaa kuin sinä
mikä oli tyhmä tekosi?
- tsena1
Täytyy sanoa että tänään otin kyllä takapakkia aika pahasti. Törmäsin eksään salilla ja hän hymyillen mua moikkasi jo kauempaa ja mä kaverin kanssa olin niin tottakai naureskeltiin ja olin hirveen pirtee, mutta sisimmässäni musta kuoli jälleen jokin pieni pala. Mä tajusin että vielä mä siitä välitän ihan liikaa ja jotenki kaikki tunteet vaan tulvahti takasin. Olisin voinnu heittäytyä hänen kaulaansa vaikka sillä sekunnilla. Jotenki kaikki se hymy, olemus, nauru.. Mä en kestä. Ja nyt on se tilanne kun olen taas sekaisin kuin seinäkello ja tekisin mitä vain että vielä voitaisiin yrittää.
En jotenkin näe nyt taas niitä negatiivisia puolia vaikka kuinka yritän, koska kaikki ne jutut tuntuuki nyt mitättömiltä. Yritän antaa hänellekin ulkoisesti hyvän kuvan jotta alkaisi kaduttaa, mutta silti tajuan että hänellä on uusi nainen eikä meistä vain tule mitään. Mä en vain ollut hänelle oikeanlainen.
Kaikki tuntuu vain niin kohtuuttomalta koska oltiin jo suunniteltu kaikkea ja näen vieläkin meidät niin vahvasti yhdessä. Me kuitenkin haluttiin niin paljon samoja asioita yms. Väärin. Väärin tämä kaikki on!!- Jason3
Takapakit kuuluu asiaan - ja ne tunteet tulvahtelee edestakaisin...
Mutta näissä jutuissa ei liene juuri sitä "oikeaa" tai "väärää" - ne vain menee sinne minne on mennäkseen.
Ja ihan sika hyvä, että annat ulkoisesti hyvän kuvan ja olet pirtee - se antaa sinusta, hänellekin, yhden uuden puolen: Olet itsenäinen omillasi toimeen tuleva nainen - yksinkin! Se on tosi tärkeä juttu.
- encephalon1
tsena1 sinulla ei ollutkaan halua päästä hänen "Vallastaan" ..... Luulet tätä
harhatietoisesti Syväksi Rakkaudeksi..Anteeksi.. Sitä se ei ole. vaan aivan MUUTA..
Niin ikävää kuin Se onkin.
Sitä, jota et tiedosta, et hallitse..etkä TIEDÄ kuinka päästä Eroon.
Nämä tunteet vievät NYT Sinua, ihan niinkuin Haluavat. Kahlehtivat Sinut.
ET paljoakaan voi niitä Ohjata..vastustaa???
Olenko vää. oikeassa? - tsena1
Niin, en mä hirveästi näitä(kään) tunteita pysty hallita tai ohjastaa ns. oikeaan suuntaan. Silloin kun iskee ikävä ja se tunne, että haluaisi toisen takaisin kaikesta huolimatta ja olisi valmis silti yrittämään vaikka toinen aika ikävästi tekikin, niin ei niille tunteille voi mitään. Se on niin vahva fiilis, että vaikka eksäni olisi haukkunut minut kuinka ikävästi, en varmaan tällä hetkellä muistaisi niitä ikävimpiä sanoja. Muistaisin tasan tarkkaan että hän sanoi jotakin, mutta sen muistaisin vahvasti kuinka ihana hän osasi olla ja kuinka mahtavaa meillä oli esimerkiksi viime kesänä ja suhteen alussa. Kuten nytkin muistan niitä pieniä hetkiä jolloin nauroimme tai jolloin meillä oli niin ihanaa. Sellaisia pieniä hetkiä jolloin tiesi - tai siis oletti - että on löytänyt sen unelmiensa miehen jonka kanssa on aina yhdessä. Mutta eivät nämä tunteet niin vahvoja ole, että ns. antautuisin niille. En aio niiden ohjaamana ottaa yhteyttä eksääni, en ikinä, vaan selviän kyllä tästä vaikka mikä olisi.
Jason3: Takapakit lienee normaaleja, mutta tuntuu niiin inhottavalta tajuta se. Ensin on kuutenkin mennyt suht koht hyvin ja valoisasti kunnes taas tuleekin hetki ettei mistään tule mitään kun toinen ei ole elämässä mukana. Se on niin epäreilua vaan että toinen ihminen saa olla nyt sen miehen kanssa. Ihminen josta olen kuullut sellaista juttua että se ei ainakaan osaa arvostaa eksääni tai niitä asioita mitä se tekee.
Ja parhaani tosiaan teen siinä että näyttäisin ulospäin hyvinvoivalta, pirteältä ja vahvalta, ettei eksälleni tule sitä fiilistä että "wau, se ei pärjää ilman mua vaan itkee vieläkin mun perään!" Sillä sitä en halua hänen tietävän.
Ja unet....voi nuo rakkaat alitajunnan lähettiläät. Varmaan kolmena yönä peräkkäin olen nähnyt eksästä unia ja viime yönä palasimme unessa yhteen..- encephalon
tsena1 Toivottavasti et Nyt vielä mitään ratkaisevaa päätä!
kirjoituksesi on 3 persoonaa tehnyt.
Yksi, heistä On exänsä jättänyt
Toinen, kaikesta huolimatta (Puhdas Rakkautesi oli hänen kynnysmattonsa)
Vailla MITÄÄN tunteita jätti sinut naisen(joka oli kihloissa) takia.
MITÄTÖI Sinut Arvottomaksi.. Toinen sinua.. kuitenkin olisi heti valmis
Heittäytymään uudelleen..Jätettäväksi
Kolmas tekee "parhaani" esittämään Roolia jossa olet "vahva..hyvinvoiva..
pirteä"..vain.. jotenkin kostaaksesi tyypille..näyttääksesi...
Velvollisuutesi ei ole näytellä yhtään mitään...Jos sellaista teetkin, se onkin
vain läpinäkyvää, ja huomataan heti
Et ole mitä todennäköisemmin myöskään tietoinen (exäsi omistaa) että voi
Opiskella (miten kaadat naisen) Siellä mitä seikkaperäisimmin opetetaan
"Naisen heikot kohdat" käsittely. mistä sinun on VAIKEA... hyvin vaikea
päästä..(harhanäkö" esim: Kohteesi On Ihanin maan päällä jne..
Teet MITÄ vain. jotta Sitä ET menettäisi Mitä vain, kuinka tyhmää hyvänsäkin
Ja mikä Kamalinta sitten Joku niin Jäätävän Epäoikeudenmukaisesti saikin
SEN joka "oikeudenmukaisesti olisi Sinun.. niin Sinun
Opit ovat Pirullisia mutta tehokkaita.. Sen huomaat!!!
- tsena1
Mä tiedän että tää vaikuttaa välillä vähän sekavaltakin ehkä kun hetkellisesti sanon että menee hyvin ja pärjään ja sitten taas toisen hetkenä mua surettaakin ero ja en jotenkin haluaisi uskoa saatika halua että eksälläni olisi ketään muuta. Ja toisen hetkenä saatan olla vihainenkin. Mutta nämä on ne kaikki tunteet joita käsittelen tällä hetkellä..
Musta tuntuu kuin olisin ihastunut ihmiseen jota en voi saada. Mua oksettaa ja heikottaa kun mä mietin eksääni, tulee semmonen perhoset vatsaan efekti ja sitten tulee se ahdistus ja suru kun tajuan että me ollaan EROTTU syystä ja sitten kun mietin syytä niin löydän sen itsestäni. Mä olin tylsä, mielipiteetön ja aina samaa mieltä koska vihasin riitelyä yli kaiken. Ei kai sellaisen kanssa jaksakaan olla. Tää on taas vaihteeks ihan toivotonta.- Jason3
Tuohon edelliseen kommaasi vielä. Toivottavasti tämä ei muuta mielestäni hienoa suhtautumistasi - mutta veikkaan, että ex-poikaystäväsikin tuntee suhteesi vähemmän ahdistusta, jos ja kun näkee että sinulla menee olosuhteisiin nähden hyvin. Koska kyllä sinun hyvinvointisi hänelle, pitkän läheisen suhteenne kautta, merkitsee ja tulee merkitsemään.
Meillä on eräs perhetuttu, eronnut mies, joka jatkuvasti syyttää exäänsä ja uhkailee milloin milläkin. Sellainen ei paranna kenenkään elämää, vähiten hänen itsensä.
Voi voi...(!) Tiedätkö - olet väärässä: Sinulla on aivan loistavia mielipiteitä jäsentynyttä, uskottavaa ja viisasta tekstiä! Enpä löisi ihan vetoa että ex-poikaystäväsi pystyisi samaan...
- tsena1
Niin, en mä yhtään epäile etteikö mun hyvinvointi tai jaksaminen olisi hänelle tärkeää, mutta ei se enää niin tärkeää ole että hän nyt vaikka vaivautuisi kysymään miten mulla menee tai ottamaan siltä osin yhteyttä. Varmasti häntä helpottaakin kun näkee mut hymyileväisenä ja nauravaisena tuolla jossain ja tajuaa, että mä kyllä jaksan ja pääsen eteenpäin. Ehkä hän pitäis mua enemmänkin säälittävänä jos olisin ihan surkeana ja pakenisin aina paikalta kun hän tupsahtaa esim. salille. Uskon ettei hän olisi edes itse uskonut miten hyvin mä loppujen lopuks oon ottanut tän asian, etten ole vihainen hänelle kun nähdään pikaisesti tai että pystyn kyllä moikata ihan reippaasti yms. Mutta olen mä silti loukkaantunut sen verran, etten mä ehkä hänen kanssa kuitenkaan tekemisissä haluaisi olla. En mä kuitenkaan voi olla miettimättä sitä miten hän sanoi että haluaa olla nyt yksin yms. ja sitten on heti toisen kanssa yhdessä.
- Jason3
Olisiko kanssakäyminen hänen kanssaan sitten ylimalkaan tällä hetkellä toivottavaa - joistain kommenteistasi sain toisen kuvan?
Itse kerroin juuri tietystä vaikeudesta tavata naisystävääni, jonka kanssa minulla oli kestänyt suhdetta muutaman vuoden: Tuntui siis että "katsoa saa muttei koskea"?
- encephalon
Uskot siis että ihminen joka Jätti Sinut Tavalla (jonka jo olet unohtanut) Ettei
Vähintäkään Arvostanut SINUN Rakkauttasi ja Kaikkea.. mitä OLIT hänelle!!
Että tällainen ihminen NYT välittäisi Hyvinvoinnistasi......
Välittikö vain vähän aikaisemmin...Minkä mielialan Sinulle jätti .........
Huomatessasi ettei Rakkautesi...KAIKKI mitä olit Kaikki mitä Teit.........
OLIKIN Arvotonta
Onko Rakkautesi näin arvoton????
Saat kyllä olla Oikeutetust olla (vähän) loukkaantunutkin!!
Hän onnistuneesti oppi "miten kaadat naisen" ..... jo kihlatun toisenkin...
VÄHÄÄKÄÄN välittämättä (oppimatta) Miten nostat hänet Takaisin
Näitä nämä oppikirjat ei opetakaan!!
Sinut tsena1 kaadettiin HALPAMAISESTI!!! Välittämättä...nousetko sieltä
Ylös...
EI..Oli jo suuri kiire "kaataa" tämä "kihlattu" EIKÄ viimeinen Ole!- Jason3
Kertoisitko, encephalon, millä tavalla mielestäsi suhteet tulisi lopettaa, jos niiden ei tunne toimivan? Vai onko se ylimalkaan koskaan hyväksyttävää?
- encephalon
Jason3 kirjoitti:
Kertoisitko, encephalon, millä tavalla mielestäsi suhteet tulisi lopettaa, jos niiden ei tunne toimivan? Vai onko se ylimalkaan koskaan hyväksyttävää?
Jason: toit varmaan maailman vaikeimman kysymyksen esille.
Jokainen "tapaus" on varmaan erilainen, ja aina Vaikea ellei lähes mahdoton.
Kuten tsenan (aloin vasta lopussa lukea) hänellä on Mahdoton hallita tilannetta
niin kuin ehkä Itse haluaisi..välillä vihaa..välillä valmis ottamaan takaisin,
Vähääkään huomaamatta, välittämättä minkä kohtelun vain vähän aiemmin
kohtasi
varmaan tiedät, että joskus pohjaton Viha inho..on muuttunut Suureksi..
Myotätunnoksi??
On asioita joita koskaan emme täysin hallitse.
Miksi Minulta kysyit?? - Jason3
encephalon kirjoitti:
Jason: toit varmaan maailman vaikeimman kysymyksen esille.
Jokainen "tapaus" on varmaan erilainen, ja aina Vaikea ellei lähes mahdoton.
Kuten tsenan (aloin vasta lopussa lukea) hänellä on Mahdoton hallita tilannetta
niin kuin ehkä Itse haluaisi..välillä vihaa..välillä valmis ottamaan takaisin,
Vähääkään huomaamatta, välittämättä minkä kohtelun vain vähän aiemmin
kohtasi
varmaan tiedät, että joskus pohjaton Viha inho..on muuttunut Suureksi..
Myotätunnoksi??
On asioita joita koskaan emme täysin hallitse.
Miksi Minulta kysyit??Koska koen sinun niin yksiselitteisesti syyllistävän tsena1:n ex-poikaystävän.
Minulle tuo vaikutti tuon ikäkauden aika normilta parisuhde-elämältä...
- tsena1
Tuo "katsoa saa, muttei koskea" kuulostaa kyllä juuri siltä, miltä minusta varmaan tuntuisi jos olisin hänen kanssaan tekemisissä. Tavallaan kun tottui siihen että sai mennä halaamaan, sai käpertyä kainaloon ja sai koskettaa, ja yllättäen ei saakaan. Vaan joku toinen saa nyt tehdä niin.
Mä olen itsekin aivan sekaisin kun välillä tuntuu että olisi kiva olla tekemisissä koska hän on oikeasti ihmisenä todella mahtava ja varmaan olisi kiva olla hänen kaverinsa.. Mutta sitten toisaalta taas olen ehkä sen verran pettynyt hänen toimintaansa ja tuntuu siltä että meidän suhde ei merkinnyt mitään, joten ei tee mieli kyllä kuin korkeintaan moikata häntä. Arghh. Ehkä joskus pitkän pitkän ajan päästä voidaan olla jopa kavereita ja nauraa menneille asioille. EHKÄ.
Näin niitä kahta eilen yhdessä. Onneksi tien toisella puolella vain ja huomasin että molemmat tuijottivat minun suuntaani niinkuin olisin ollut joku suurikin ilmestys kävellessäni autolleni. Tyynesti totesin itsekseni että helpompi minulle kun sujautan vain aurinkolasit silmille ja ajan autolla pois siitä tilanteesta.- Jason3
Tavallaan aika veikeää...
Näissä asioissa välttämättä oleellista ei ole sukupuoli tai ikä - vaan se, onko "joutunut luopumaan" vai "luopunut tarkoituksella".
Minä sain (tuolla ylempänä tässä aloituksessa) miikkoja siitä, että kerroin käyneeni tuon ex-naisystäväni luona häntä jeesaamassa käytännön jutuissa ja koin noita tunteita. Vaikka mielestäni tein siinä palvelusta, vastoin omaa "primitiivisempää vaistoani", alkuperäiselle perheelleni, kun "en koskenut". - encephalon
Jason3 kirjoitti:
Tavallaan aika veikeää...
Näissä asioissa välttämättä oleellista ei ole sukupuoli tai ikä - vaan se, onko "joutunut luopumaan" vai "luopunut tarkoituksella".
Minä sain (tuolla ylempänä tässä aloituksessa) miikkoja siitä, että kerroin käyneeni tuon ex-naisystäväni luona häntä jeesaamassa käytännön jutuissa ja koin noita tunteita. Vaikka mielestäni tein siinä palvelusta, vastoin omaa "primitiivisempää vaistoani", alkuperäiselle perheelleni, kun "en koskenut".jason3 kuten sanoin tulin liian myöhään mukaan.
lukenut vain loppupäätä Ymmärsin että tsena jätettiin..vain kun ex "löysi"
Uuden.. kihloissa olevan, kylmästi jättäen siis hänet! luulin tsenan tuntevan
tapahtuneen Epäoikeudenmukaiseksi
En tiedä kaikkea. olisi paljon lukea kaikki. - Jason3
encephalon kirjoitti:
jason3 kuten sanoin tulin liian myöhään mukaan.
lukenut vain loppupäätä Ymmärsin että tsena jätettiin..vain kun ex "löysi"
Uuden.. kihloissa olevan, kylmästi jättäen siis hänet! luulin tsenan tuntevan
tapahtuneen Epäoikeudenmukaiseksi
En tiedä kaikkea. olisi paljon lukea kaikki.Mutta mikä mielestäsi tuossa on jotenkin e r i t y i s e n kylmää.
Ihmiset elävät, kohtaavat jonkun, rakastuvat, elävät, kohtaavat jonkun toisen, rakastuivat. Niinhän se mennee...?
Voiko ajatella, että "Ok - olen nyt tuon kanssa ja rakastan häntä, en siis tule rakastumaan muihin"?
Minun on vaikea kuvitella että kukaan hyvään suhteeseensa tyytyväinen toivoo sen loppuvan. Arki, olosuhteiden muutokset, kasvaminen kuitenkin vain muuttavat ihmistä siinäkin suhteessa.
Enkä puhu Auervaaroista jotka tekevät valloituksia vain siirtyäkseen seuraavaan. Puhun normiihmisen elämästä, joka ei ihan tyystin vastuullisenakaan ole aina helppoa ja yksiselitteistä.
Tuskin tsena1:n ex-poikaystävä on kaikissa suhteisa ollenkaan toiminut esimerkillisesti - mutta niin kuin tsena1 itse viisaasti ja nöyrästi totesi jossain kommentissaan, ei hänkään ehkä aina ollut, jossain aiemmassa jutussaan, niin toiminut?
Me ihmiset olemme sellaisia, että toimimme toisillemme peilikuvina: Opimme paljon tärkeitä asioita itsestämme juuri toisiltamme.
- encephalon
jason Jag nämde, att inte läst allt, är jättemycket att läsa.
Varken DU eller JAG eller nån annan nånsin vet vad Verkligen har Hänt!
Fick uppfattning att tsena Gjorde Allt för att förhållandet skulle hålla!!
Motparten inte!
DET är bara Min Uppfattning!- Jason3
Niin. Koska nimenomaan emme tiedä juuri tämän tarinan yksityiskohtia ja painotuksia - koen, että olisi ehkä mielekästä puhua asioista juuri yleisellä tasolla, punniten vaihtoehtoja jotka saattaisivat useimmille, ellei kaikille meistä olla varteenotettavia?
Itse olen ainakin ollut tilanteessa, jossa koen, että suhde ei nyt vaan toimi - ilmeisesti myös tsena1 - ja ehkä sinäkin?
Ja pelkästä säälistä ei kai kukaan edellyttäisi kenenkään suhdetta lähteä jatkamaan?
Mutta - toki - sellainen, että esim. valehtelee, antaa ihan vääriä toiveita - ja sitten nauraen häippäsee - on toki tuomittavaa.
Mutta edellä mainitun ulkopuolella sanonta - sodassa ja rakkaudessa on kaikki luvallista - graaviudessaankin, taitaa pitää aika hyvin paikkansa: Tunteet kulkevat omia polkujaan.
- encephalon
jason kollade nu först: VISA mig Var jag skriver" e r i t y i s e n" kylmää?
- encephalon
jason: aivan, oikein Näin kyllä on!!
- tsena1
Tottakai ero satutti minua, satuttaa edelleen, ja vaikka se kuinka reilusti loppujen lopuksi olikin että hän jätti minut, niin olihan se minua kohtaan ns. julma teko. Muistan kuitenkin tämän aina ensimmäisenä erona ja kun liitän vielä siihen ne ikävät sanat mitkä hän minulle sanoi, niin en unohda varmasti ikinä tätä tapahtumaa. Anteeksi on pyydetty asioita puolin ja toisin.
Kuten Jason sanoikin, olisi ollut erittäin, ERITTÄIN, kohtuutonta miehen puolelta lähteä jatkamaan suhdetta sen takia, että ei haluaisi vain satuttaa minua. Se olisi johtanut varmaan siihen, että hän olisi elänyt onnettomassa suhteessa tuntemattaan mitään minua kohtaan (Luoja tietää jos tunteet olisivat palanneet, ehkei..) ja tullut kotiin aina harmissaan siitä, että minä siellä olisin aina ollut vastassa. Ehkä ajautunut pettämäänkin, kukapa tietää. Toisekseen, en olisi ikinä tajunnu että olen roikkuva ihminen. En olisi ikinä oppinut näin paljon asioita kuin olen tässä eron aikana oppinut, jos oltaisiin jatkettu yhdessä. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin.
Eksäni teki oikein kun pisti pillit pussiin silloin kun tajusi ettei tästä mitään tule. Jokaisen täytyy kuitenkin elää elämäänsä niinkuin haluaa ja onnellisena. Hän ei ollut onnellinen minun kanssani, en minä häntä olisi voinut kahlita.
Nyt tulevaisuudessa, jos ja kun tapaan uuden miehen, olen oppinut edellisessä suhteessa tehdyistä omista virheistä, ja voin olla taas tuplasti parempi kumppani jollekin toiselle ihmiselle. Ja ehkä löydän roikkuja miehen, niin ollaan sitten roikkujia yhdessä.- Jason3
Voi kun kaikki Suomen ihmiset (ainakin puolet heistä), jotka miettivät ihmissuhdejuttujaan - lukisivat tämän kommenttisi. Monet puolet vanhemmatkaan ihmiset eivät oivalla tuota elämän suurta tragediaa, eittämätöntä pientä kuolemaa, myös mahdollisuutena kehittyä ja löytää jotain vielä parempaa. Monet jäävät vanhaan. Monet ankkuroivat tarkoituksella itsensä menneisyyden ja tulevaisuuden väliin ja kieltäytyvät näkemään tätä ihmeellistä, mystistä - todennäköisesti koko elämän ajaksi arvoituksensa säilyttävää maailmaa.
Mutta juuri sen käsittämättömyys - juuri se jota emme sen suhteen ymmärrä, tekee siitä myös niin käsittämättömän kauniin.
Sille joka haluaa siihen mennä.
Viimeisen lauseesi luen tunnustuksenasi sille, että tarvitsemme toisiamme. Kaksi lattialle tipahtanutta entistä roikkujaakin voivat löytää toisensa - mutta silloin heillä on mahdollisuus pystyssä pysyen päästä toisiaan niin lähelle, että he yhdessä ovat entistäkin vahvempia.
- tsena1
Mä olen ihminen joka varmasti helposti voisikin jäädä vanhaan ja murehtia vain sitä tapahtunutta, ja varmaan mä jollain tasolla jäänkin miettimään menneitä asioita, mutta mä olen yllättynyt itsekin kuinka vahvasti uskon siihen että tämä oli yksi jakso mun elämässä. Negatiivinen sellainen, mutta varmasti mua ihmisenä vahvistava ja tämä jakso on opettanut mua. Ihan 100% varmasti. Ja mä uskon että minä itse olen oppinut PALJON enemmän ja kasvanut paljon enemmän tässä ajassa mitä eksäni, koska hän ei jäänyt miettimään varmaan sekunniksikaan eroamme.
Sen kuitenkin sain tietää että jonkin verran häntä kiinnostaa kuitenkin tietää miten mulla menee, koska oli veljensä tyttöystävältä - tai siis eksältä - kysellyt että miten mulla menee ja miten otin sen koiran lopetuksen yms.. Jännä ettei aikuinen mies voinut kysyä multa suoraan, kun esim toissapäiväkin nähtiin salilla.- Jason3
Tsena1 - ihan jokainen ihminen "on sitä tyyppiä" että vanhaan jääminen houkuttelee. Muutoksen hallinta, jota ei ole tilattu, on työn takana. Sellaista on ihmisyys.
Mutta, tosiaan, on niitä ihmisiä, jotka jäävät "karkkia syömään" koko elämäkseen - hyppäävät suhteesta toiseen, niin kauan kuin se on "kivaa".
He eivät koskaan tule tuntemaan suhteen syventämisen, luottamuksen ja todellisen kumppanuuden tuomaa rauhaa.
Toki itse koen, että exät voivat olla tekemisissä keskenään sinänsä ilman rajoituksia. Ihan pelkän irrottautumisen kitkan aiheuttaman mielipahan työstämiseen yhdessäolo ei ehkä liene vaikutuksiltaan kovin pitkäaikainen lääke?
Mutta ihan hienoa että ex-poikaystäväsi ylimalkaan on susta kysellyt!
- murtunut1
ihan näin lyhyesti.. olin tyttöystäväni 20v.( itse 40v). kanssa n.2v ja reilun vuoden kihloissa. ja n.kk sitten hän ilmoitti että ei tästä suhteesta tule mitään.. no. siinä oltiin vielä 3 viikoa päivittäin yhteydessä, ja nähtiin usein.. sit n.viikko sit tuli viesti et ei tästä mitään tule.. arvasin että on löytänyt toisen.. eilen hän sitten kertoi puhelimessa että näin on. murruin täysin, kun kumminkin oltiin sovittu että eletään eri asunnoissa,ja jatketaan näin.. eikä suhteeseemme kuulu muita.. vaikka mulla on kokemusta elämästä, niin tuntuu kummin vaan niin ahdistavalta yms. että miten tästä eteenpäin..
- Jason3
Kyllä se varmaan siitä - sinullahan on elämänkokemustakin ja tietoa että näin nämä välillä menee.
Asian joka sinänsä ei hirveästi merkkaa - eli ikäeron - olet ehkä kuitenkin ottanut huomioon? 20set kun vielä ovat aika liikkuvaisia parisuhteidensa kanssa?
- tsena1
Mä olen myös alkanut itse ajatella sitä, että mitä jos me oltais jatkettu. Mitä jos me oltais hankittu omakotitalo ja jossain vaiheessa pyöräytetty lapsikin, kun muutenkin me mentiin niin vauhdilla eteenpäin. Oltais menty kihloihin ja siitä naimisiin. Sitten sitä oliskin tajunnu lähempänä kolmeekymmentä että olen ollut sinänsä toimimattomassa suhteessa, en elänyt oikein nuoruuttani kunnolla ja siinä vaiheessahan se olisi ollut myöhästä alkaa rellestää.
Eli sinänsä ihan hyvä että kävi näin. Että mä olen nyt yksin, löydän sen onnellisuuden itestäni ja kohtalo hoitaa kaiken muun.- Jason3
Ajattele, Tsena1, että nyt kirjoitat näin:
"Eli sinänsä ihan hyvä että kävi näin. Että mä olen nyt yksin, löydän sen onnellisuuden itestäni ja kohtalo hoitaa kaiken muun."
Ja 26.3. - eli päivää vajaa kahdeksan viikkoa sitten kun kirjoitit 8 viikkoa ja päivä sitten tapahtuneesta erosta oli meinki tämä:
"Miten tästä nyt sitten jatkaa, miten oppia olemaan yksin ilman toista ja miten sitä omaa itsevarmuutta oikein voisi lähteä kasvattamaan?"
Niin se on. Ite se vastaus tulee löydettyä - kunhan vain antaa sille aikansa.
Onneksi olkoon sulle nuori fiksu - ja kärsivällinen - nainen!
- tsena1
Kiitos! :) Tiedän että vielä tulee varmasti romahduksia ja hyvinkin huonoja päiviä, ahdistuksia ja ties mitä, mutta kyllä tästä selvitään. Vielä on työnsarkaa tämän kaiken kanssa.
- Jason3
En epäile etteikö työsarkaa ole yhdeksän kuukauden tiiviin tunteikkaan elämänvaiheen jälkeen.
Kaikella on aina kaksi puolta. Ja mun mielestä paljolti ihmisyyden mittaaminen on juuri sitä, että kuka jää märehtimään menneitten asioiden kanssa, kuka osaa pikkuhiljaa jättää ne taakse.
"Itkee myös nelikymppinen" laulaa Juha Vainio - ja periaatteessa ihminen voi säilyttää eläkeläisenäkin kykynsä kokea uusia asioita.
"Keskiluokkaistumiseksi", osaltaan, kutsutaan sitten sellaista, että lopetetaan etsintä - joko esim. parisuhteen kannalta siitä syystä, että on löydetty se samalla aaltopituudella pysyvä - tai siksi ettei enää haluta kokea pettymyksiä.
Oli niin tai näin - omasta mielestäni kannattaa aina pitää silmät ja korvat auki - koska elämän seisova pöytä on 24/7 auki - ja uudistuu koko ajan...
- tsena1
Sä olet Jason3 antanut jotenkin hirveästi fiksuja kommentteja tähän mun tilanteeseen ja aina sitä mukaa kun mä itse ole jotakin kirjottanut. Jotenkin myös sun sanojen myötä olen tajunnut että niin, olen tosiaan sisäistänyt tämän ja tämän asian ja oppinut tämän ja tämän. Sitä mukaa myös tajunnut että ei tähän kuole, ei todellakaan.
Nyt kun mä näen eksää salilla, pystyn kyllä ihan hymyillen moikata häntä, mutta ei me puhuta tai mitään. Se vain jää siihen moikkaukseen. Eikä mua enää satu niin paljoa. Mä en oikeastaan tiedä miltä musta tuntuu. Ehkä suurin tunne on se haikeus ja se, kun ne kaikki muistot iskevät sieltä jostain takaraivosta. Mutta ne muistotkin on mulle tärkeitä. En mä niitä haluakaan unohtaa, koska meillä oli paljon hyviä hetkiä ja aika kultaa muistot.
Kun mä sitten joku päivä tapaan sellasen miehen jonka kanssa voin ajatella jotakin vakavempaa, niin mä tiedän että mä pystyn antaa taas jotakin enemmän ja koska oon oppinut virheistäni, niin pystyn olla parempi kumppanina. Ihan varmasti.- Jason3
Ihmiset elävät itse, omaa elämäänsä, mutta - aina - osin toistensa kautta.
Hamsteri viihtyy yksin helposti koko elämänsäkin. Jotkut tietysti viettävät lyhyen parittelujakson.
Tämä keskustelunetti on omaa tapaistaan yhdessäoloa ja kommunikointia.
Jos tunnet henkilön oikeasta maailmasta, on kirjoitettu sana aina lähempänä juttelua livenä. Jos et, ero on suurempi.
Varmaan nettikommunikointi tyydyttää monenlaisten ihmisryhmien monenlaisia tarpeita.
Mutta mun mielestä parhaiten hyötyvät siitä ihmiset, jotka osaavat ja tykkäävät rauhassa koota ajatuksiaan ja vaihtaa niitä hieman älyllisemmällä tasolla kuin mitä tsätissä on tapana.
Ja sitten - toisaalta - osoittaa kokemusta samankaltaisuudesta: "Luulen tietäväni mitä ajattelet. Haluatko kuulla minun mielipiteeni?"
En tunne, tiedä - millään fyysisellä asteella sinua - tsena1.
Kuin symbolifunktion. Tekstiksi muunnetun puheen. Siis ajatusten.
Ja sitä kautta me olemme vaikuttaneet toistemme elämissä.
Tämä valtava pylväs tekstiä - pelkkien otsikoidenkin osalta yli kuusi metriä! - myös muidenkin kirjoitttajien tuottamana - kertoo sen, että emme ole hamstereita.
Vastaamalla tekstiisi ehkä niin omia kokemuksia kuin opittua tietoakin hyödyntäen ei ole pelkästään yksisuuntaista "sinun jeesaamistasi", vaan monella tavalla hyötyy jokainen elämän käänteistä, valinnoista ja ongelmista keskusteleva myös itse.
Olen itse menettänyt kolme ikäistäni hyvää kaveriani, joista ainakin kahden kohdalla koen, että toimimalla toisin - lähinnä olemalla aktiivisempi - olisin varmaankin ainakin osittain voinut vaikuttaa heidän kohtaloonsa. Toisella oli ongelmana yksinäisyyden tuoma alkoholismi, toisella nykyään sinänsä hoidettavissa oleva dipolaarinen oireyhtymä (tai vastaava). Syyllisyyttä sinänsä on turha tuntea. Niitä virheitä tulee kun tekee - elää.
Ihmisen tietysti tulee tyydyttää perustarpeensa - turvallisuuden, ravinnon ja lämmön tarve. Myös kipujen lievitys on tärkeää.
Mutta sen jälkeen - varsinkin nykyihmisten kohdalla - heidän tärkeä kysymyksensä on kommunikaatio. Ymmärtää toisiaan ja kokea olevansa yksi oma hyväksytty persoonansa kaltaistensa joukossa.
Luulisin, että - tässä suhteessa - olemme, tsena1, osanneet kokea juuri tuota vastavuoroisuutta.
Aivan mainiota tietysti on että olet kokenut oppineesi jotakin sekä uutta että tärkeää.
Itse olen kokemustani saanut peilata uudenlaisessa, persoonallisessa tilanteessa - ja omalla hassulla tavallaan, oppinut tuntemaan sinut - viehättävän, nöyrän ja viisaan tytön.
Kiitos!
- tsena1
Aivan totta. Ja tuossa kun sanoit että tekemällä toisin olisit voinut vaikuttaa ystäväsi kohtaloon.. on turha ajatella niin, että jos olisi tehnyt toisin tai jos olisi vain tajunnut auttaa silloin kun pystyi sen tehdä. Kaikella on tarkoituksensa, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Vähän niinkuin minäkään en voi jossitella että "jos olisi antanut enemmän tilaa" tai "jos olisin ollut vähemmän ärsyttävä" .. En antanut enkä ollut, joten asiat meni näin.
Minulla oli eilen syntymäpäivä ja eksäni lähetti illalla 11 aikaan tekstiviestinä synttärionnittelut, mistä kyllä yllätyin jokseenkin.. Olihan se kohteliasta ja ystävällistä, mutta hyvin yllättävää.- Jason3
Olet, taas, oikeassa. Che sará - what ever will be, will be.
Kertoo ekstästäsi aika paljon.
Mutta ennen kaikkea suhteestaan sinuun. Hän kunnioittaa sinua.
- tsena1
Niin kai. Jotenkin vain se pysäytti hetkeksi, varsinkin kun toinen lähetti sen onnittelun niin kovin myöhään. Sitä alkaa heti miettiä että mistä se johtuu juuri tuo kellonaika ja oliko hän miettinyt hirveästi että laittaakko vai eikö laita.. Vaikka todellisuudessa sillö tuskin oli sen kummemmin mitään muuta merkitystä kuin halusi vain onnitella.
Tänään tuntuu taas hivenen pahemmalta. Näin taas (olen siis useamminkin) nähnyt unta että palataan eksän kanssa yhteen. Ja joka kerta kun herää todellisuuteen, tulee erittäin huono fiilis ja jotenkin tuntuu niin pahalta ja alakuloiselta. Ennen meidän eroa näin unta että hän jätti minut ja sittenhän siinä kävikin niin. Miksei nyt sitten ole ollut mitään enneunia? Miksei hän ole oven takana anelemassa mua takaisin? Tai ihan kuin siinä olisi mitään järkeä, mutta tänään on sellainen päivä että varmaan suostuisin jos hän tulisi. Muina päivinä sitä osaa ajatella järkevästi ja ymmärtää sen, että eihän siinä olisi mitään järkeä.
Mutta sitten olen miettinyt sitäkin että ongelmahan oli paljolti juuri siinä että en osannut antaa tilaa yms. Mutta tässä kahden kuukauden aikana olen oppinut tosi paljon asioista ja ymmärtänyt asioita, niin entä jos se voisikin toimia tällä kertaa? Okei, erittäin tyhmää edes ajatella moista, mutta kyllähän se käy mielessä. Meillä kuitenkin on menneisyyttä, tunteita joskus oli hyvin paljon myös eksän puolelta, se on vain niin käsittämätöntä miten ne tunteet voi vain kuolla.. Minne ne menee kun ne kuolee?
Argh.. Haluaisin vain tietää edes sen, että ajatteleeko hän koskaan minua tai mitä hänen päässään liikkuu aina silloin kun näkee minut.. - tsena1
Nyt alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää, sillä näin taas yhteenpalaamisunen. Ja kun se on aina jotenkin niin realistisen tuntuista. En tiedä käsittelenkö sitten sitä yhteenpalaamista niin ahkerasti mielessäni että nyt se tulee uniinkin? Mutta en vain enää kestä..
- Jason3
Käsittelet ihan kaikkea asiaan liittyvää - niin vallitsevaa, harmaaksi muuttunutta nykyhetkeä kuin niitä !
Se vie energiaasi hyvän osan. Sellaista se nyt on.
Onnittelun merkitys oli onnitella. Jotkut muistavat - ja haluavat sen tehdä - toiset eivät. Tuo ero sinällään lienee hyvä tunnistaa ja noteeratakin?
Tuossa aikaisemmin vissiin "ystäväsi3" arvosteli aika kovin sanoin exääsi. En ota siihen muutoin kantaa - mutta ihminen joka on lähtenyt, mennyt toisen luo - on tehnyt kaksi omaehtoista ratkaisua, joilla deletoinut paitsi oman suhteensa toiseen - myös toisen suhteen häneen - ja laittanut pitkälle tämän elämän kaikilta osin kohtalaisen sekaisin. Sallisitko itsesi tukevalta maalta hypätä takaisin kyytiin, joka juuri vei sinut ojaan?
Tarja Ylitalo laulaa:
"Se on kerrasta poikki sanon suoraan sen
jos sä toisien kanssa vain meet
muuten sauhuta saat suo mä kieltele en
mutta muista jos virheen sä teet
Se on kerrasta poikki sanon suoraan sen
suo mä toisien kanssa en jaa
paras miettiä ootko nyt onnellinen
sä et anteeksi toista naista saa"
Kyse ei siis liene vain siitä että hyväksyisitkö miehen, joka on selkeästi tehnyt - ja näyttänyt julkisestikin tehneensä toisen valinnan - vaikka hän itse vakuuttaisikin haluaan alkaa uudestaan.
Kyse varmaan on myös siitä, kykenetkö vakuuttamaan itsesi tekeväsi tuossa tapauksessa miehestä, joka on kerran "langennut". Uskoisitko oikeasti suhteeseen niin kuin uskoit vielä puoli vuotta sitten? Niin kuin pitäisi uskoa?
Tarja Ylitalo sanojensa mukaan ei uskoisi.
Itseni ei silloin aikoinaan olisi tämän naisen kanssa pitänyt mennä naimisiin. Se on yksi - erillinen fakta. Kun sitten sain hänen kanssaan - ja hän alkoi olla samaa mieltä kanssani - minun suhteeni - rientäen pitkin kaupunkia, meillä oli kuitenkin lapset.
Jos uskoo kohtaloon, johon viittaat, voi tietysti sanoa että so what - tässä jotensakin tyydyttävästi mennään. Ja niin voi ajatella tietysti ainakin nykyisen olosuhteen valossa - tilanne siinä suhteessa on rauhoittunut ja olemme yhdessä.
Ja tietyllä tavalla, noin, siihen kai voikin uskoa - vaikka en kyllä ole tippaakaan fatalistiporukkaa. Juttu vaan lienee silleen, että makkaraa aina on mahdollista kääntää mieleisekseen, vaikka olosuhteet on ajautuneet sellaisiksi mitä ovat.
Ei edellytykset onnelle tietenkään ole tollasten graavien juttujen jälkeen koskaan enää sitä, mitä ne olisivat muuten - vaikka oli meillä ihan ihqun romanttinen 20-v. häämatka. Nyt mennään - mun omien retkien jälkeen tuossa melkeen 27 vuoden kohdalla.
Vaikka varmaan taaplailisit itsekin verbaalisena ja erittelävänä naisihmisenä tämän tai tuonkin vaihtoehdon kanssa, niin en voi olla kehottamatta sinua, lapsettomana, ottamaan huomioon Tarjan ajattelu. Vaikka sääntöä ei noissa jutuissa ole - niin kyllä itseään kunnioittava ihminen yleensä pakkaa uskomaan kerrasta.
- tsena1
"Sallisitko itsesi tukevalta maalta hypätä takaisin kyytiin, joka juuri vei sinut ojaan? "
En, en mä kyllä sallisi, en todellakaan. Se vaan tuppaa välillä unohtumaan kuinka hyvin mulla loppujen lopuksi nämä asiat tällä hetkellä on, sillä eihän mulla ole mitään hätää. Itseasiassa mun ei tarvii stressata jostakin miehestä tai siitä, mitä se nyt tekee tai jos meillä menee huonosti, niin ei tarvitse stressata että onko tässä nyt ero tulossa. Että sinänsä mä kyllä en haluaisi hypätä enää siihen kyytiin.
"Uskoisitko oikeasti suhteeseen niin kuin uskoit vielä puoli vuotta sitten? Niin kuin pitäisi uskoa?"
Tämänkin kohdalla voin ihan rehellisesti sanoa, että tuskinpa vain uskoisin. En mä varmaan voisi olla siinä suhteessa enää sillä tavalla mukana, mitä oikeasti pitäisi. Luultavasti epäröisin vain vielä enemmän että onko hän tosissaan oikeasti mun kanssa tällä kertaa vai etsiikö hän kuitenkin koko ajan jotakuta parempaa. Tarvitsisin kyllä aikaa ja valtavasti vakuuttelua ja todistelua että nyt ollaan tosissaan - eikä se sellainen mikään suhde olisi jossa toisen pitää vakuutella jotakin.
Ehkä tässä nyt on kyse siitä, että mulla on ikävä niitä hetkiä. Sitä että oli joku ihana ihminen joka jotenkin näytti mulle mitä se kaikki voi parhaimmillaan olla ja joku joka rakasti. Oli joku jonka kanssa sai jakaa kaiken ja suunnitella kaikkea. Kyllähän se vain tyhjältä tuntuu kun yhtäkkiä sitä onkin yksinään.
Sitä paitsi, vaikka itsehän sitä omasta elämästään ja suhteistaan päättää, mutta jos palaisin yhteen eksäni kanssa jossain vaiheessa, uskon että minua pidettäisiin sekä perheen taholta että kaverien taholta jokseenkin lahopäänä, koska niin moni kuitenkin tietää miten meidän suhde päättyi ja mitä kaikkea on tapahtunut.- Jason3
Niin mullakin on, tsena1, ikävä niiitä hetkiä - kun olin vielä heinäkuussa rauhoittavaa, pehmeää ja lämmintä naisystävääni liki.
Ja kuinka kuitenkin sitten tunsin mahdottoman - eikä yhtään vähiten hänelle - tilanteen muuttumisen jälkeen omanlaistaan euforiaa: Ei enää pohdiskelua, salaamisen tuoman, pään päällä roikkuvan paljastumisen giljotiinin tuomaa uhkaa.
Surullista, sinänsä, toki.
Olet, taas tarkasti eritellen, kyennyt näkemään tuon oman aiemman eron uhkaan liittyvän pohdiskelusi. Ja, ainakin, siitä pääsemisen.
Mitä tilalle? Ainakin selkeyttä. Jos ei niin hääviä verrattuna aiempaan turvallisentuntuiseen seurusteluun - niin ainakin parempaa kuin soutamisen ja huopaamisen sävyttämä suhteen mahdollinen jatko? Sitä nimittäin oikeastaan uskaltaisin sinulle, joka tapauksessa, luvata.
"Sitä paitsi, vaikka itsehän sitä omasta elämästään ja suhteistaan päättää, mutta jos palaisin yhteen eksäni kanssa jossain vaiheessa, uskon että minua pidettäisiin sekä perheen taholta että kaverien taholta jokseenkin lahopäänä, koska niin moni kuitenkin tietää miten meidän suhde päättyi ja mitä kaikkea on tapahtunut."
Ehkäpä pitäisit - ainakin ulkoapäin katsoen - myös itse...?!
Tällä en tosiaankaan halua moralisoida tai sulkea sinulta mitään ajatusmalleja pois: Näissä jutskissa, niin kuin todettu, ei ole ollenkaan mitenkään matemaattisen "oikeaa" ja "väärää" ratkaisua.
Haluan vain, omalta kantiltani, valaista omaa suhdettani näihin asioihin. Ja kyllä ammattilaisilta kuulemani tieto näiltä osin tukee tätä: Ei ole mitään suoria lainalaisuuksia, mutta se ei sulje sitä pois, etteikö voitaisi sanoa, että valtaosassa - ja usein isossa valtaosassa - ihmiset toimi aika lailla samalla tavalla samanlaisessa tilanteessa.
On se jännää. Niin samanlaista. Iästä tai sukupuolesta riippumatta.
Tuo ihmisen ikävä toisen luo.
- tsena1
Niin kun.. tottakai mä haluan - kuten kaikki muutkin - elämän jota on mukava elää, helppoa elää. Ilman tuskaa ja ilman vastoinkäymisiä. Niitä nyt vaan sattuu tulemaan välillä eteen, sitä ei voi välttää. Suhde aiheutti mulle loppujenlopuksi valtavaa stressiä, välistä tunsin ahdistuneisuutta koska jotenkin tiesin että hän tulee varmaan kyllästymään muhun jossakin vaiheessa ja jättää mut, koska huomasin ettei meillä mennyt enää niin hyvin. Sitä sitten pelkäsi ja sekin varmaan näkyi mun käytöksestä. Ja jotenkin se stressi suhteen aikana oli todella voimia vievää. Ei sitä oikein osannut enää olla kunnolla siinä, vaikka toista rakasti, kun tiesi että toisen tunteet eivät taida enää olla kovinkaan vahvoja. Mutta silti, silti sitä jaksoi uskoa ja yrittää ja oli varma, että kyllä tässä ollaan loppuelämä yhdessä.
Mä vaan kaipaan sitä kun oli joku jonka kainaloon käpertyä illalla kun katotiin telkkaria yhdessä. Niitä lenkkejä yhdessä koiran kanssa. Niitä reissuja eksän kotikaupunkiin ja kun käytiin sen vanhemmilla, jotka oli aivan ihania ja lämpimiä ihmisiä. Niitä mulla on todella ikävä.
Kunpa tää kaikki vaan helpottais.- Jason3
Tein vanhan työkaverin kanssa tänään työkeikan.
Hän on mua aika tarkkaan yhdeksän vuotta nuorempi nainen.
Istuttiin siinä sitten iltakahdeksan jälkeen torilla yhden juoman verran.
Hän on mielestäni ihmisenä aivan mainio ja tosi reilu kaikille työkavereilleen. Oli tiiminvetäjänäkin ja - sinänsä vaatimattomana ihmisenä - mielestäni aivan uskomaton. Otti kaikki huomioon ja kuitenkin sai päätöksiä aikaan.
Hänen miehensä on jossain teollisuusalan firmassa johtavassa asemassa.
Hänen kanssaan heillä kotona kanssakäymistä on vähän tai ei ollenkaan ja ilmapiiri on kielteinen.
Työkaverini kertoo yrittäneensä turhaan lisätä kanssakäymistä ja puhumista ainakin tärkeämmistä asioista.
Työkaverini ei ole sen lähes viiden vuoden aikana. jonka hänet olen tuntenut, osallistunut mihinkään paljon työntekijöitä kattavan työpaikkamme iltajuhlaan, jossa on mahdollista rauhassa jutella mistä vaan ja pitää hauskaa.
Nyt istuimme siis hetken hienossa kesäisessä illassa. Kesken juomamme hänen miehensä soitti. Työkaverini kertoi että on yhdellä ja tulee kyllä sen jälkeen. Luuri lyötiin korvaan.
Sain häneltä sitten kymppiuutisten jälkeen tekstarin:
"Täys kuulustelu ja haukku. Mun heikko moraali. Totesin tyynesti, että en ole pettänyt. Kiitos seurasta!"
"Mä vaan kaipaan sitä kun oli joku jonka kainaloon käpertyä illalla kun katotiin telkkaria yhdessä. Niitä lenkkejä yhdessä koiran kanssa. Niitä reissuja eksän kotikaupunkiin ja kun käytiin sen vanhemmilla, jotka oli aivan ihania ja lämpimiä ihmisiä. Niitä mulla on todella ikävä."
Niin mäkin kaipaan sitä kivaa lämpöä. Sitä kun ottamalla kainaloon tuntee itse saavansa turvan. Ja niin kaipaa hänkin.
Aika useaan kertaan matkan varrella on tullut mieleen, että tärkein ominaisuus ihmiselle on kärsivällisyys.
Ei lyödä toisillemme, oli se sitten lähempi tai muu - luuria korvaan.
Ja antakaamme tila ja aika itsellemmekin.
Kyllä se siitä, sano Mauno Koivisto!
- tsena1
Hmm, jännä.. Herää kysymys, miksi tämä työkaverisi on silti edelleen tämän miehen kanssa yhdessä? Ja oikeastaan se on melkoisen tyhmä kysymys, sillä tiedän tasan vastauksen. Ja jos katsoisin kymmenen vuotta eteenpäin, olisin varmaankin samanlaisessa tilanteessa. En olisi onnellinen, läheisyyttä ei olisi herunut vuosiin ja olisin miehen kanssa vain koska olisin tottunut häneen, siihen suhteeseen enkä uskaltaisi lähteä ja kohdata yksinäisyyttä. Siis jos oletetaan, että olisimme jatkaneet tämän eksäni kanssa.
Jännä miten sitä kysyy muiden tilannetta koskien että miksi ihmeessä hän on toisen kanssa, kun itse on periaatteessa ollut sellaisessa suhteessa mistä monet varmasti olisivat kysyneet että miksi ihmeessä olemme vielä yhdessä.
Kyllähän mä sen tiedänkin että helpompi se oli tässä vaiheessa erota, kuin vuosien päästä kun olisi taloa ja lapsia ja koiraa ja velkaa ja ties mitä. Sitten se olisi sata kertaa hankalampaa.- Jason3
Ei voi muuta kuin antaa plussaa...!
Näit, taas, asian myös ihan pikkasen kauempaa kuin oman napakuopan reunalta...! - Jason3
Eikä sinänsä elämällä, koskaan, ole takuuta. Vaikka junnuna ei ongelmia näköpiirissä olisikaan.
Mutta onneksi vanha sanonta pätee: Rakkaus on ikuista - kohteet vain saattaa vaihdella.
- tsena1
Totta, totta. Mä olen tänään nähnyt kolme kertaa eksäni ja kerran hänen veljensä joka moikkasi mua oikeen iloisesti, ja harmittaa vaan että miksi siihen pitää törmätä sitten niin monta kertaa päivän aikana.. Ja vielä viimeiseksi kun tuossa pyöräilin kotiin..
Harmittaa olla yksin, tajuta että itse tässä on ilman sitä rakkautta mitä toinen sai heti sen jälkeen kun oli saanut multa sitä viimeiseen saakka. Epäreilua, sitä se vain on.
Eipä auta nyt kuin antaa ajan kulua.- Jason3
Yksi tenniskaverini on psykiatri.
Hän sanoo, että inhimillisen kehityksen kannalta voitoista ei ole mihinkään. Ne eivät tuo mitään uutta - vaan saavat ihmisen kääntymään sisäänpäin itsetyytyväisyydessään - jopa taantumaan.
Mutta tappiot - ne ovat jotain aivan muuta! Ne saavat ihmisen ajattelemaan. Ihmisen on melkein p-a-k-k-o ajatella.
Kelata tapahtunut, analysoida se, miettiä mitä teki, mitä olisi voinut tehdä toisin.
Ja saada näin uutta tietoa - tärkeää sellaista.
Tuntuuko tutulta (viitaten alkukevään keskusteluumme)...?!
Valitsemalla tarpeeksi heikot vastustajat saatetaan säilyttää fasadi - mutta - jäädään kehityksen suhteen siihen missä oltiin jo aikaisemmin. - hazze2
Jason3 kirjoitti:
Yksi tenniskaverini on psykiatri.
Hän sanoo, että inhimillisen kehityksen kannalta voitoista ei ole mihinkään. Ne eivät tuo mitään uutta - vaan saavat ihmisen kääntymään sisäänpäin itsetyytyväisyydessään - jopa taantumaan.
Mutta tappiot - ne ovat jotain aivan muuta! Ne saavat ihmisen ajattelemaan. Ihmisen on melkein p-a-k-k-o ajatella.
Kelata tapahtunut, analysoida se, miettiä mitä teki, mitä olisi voinut tehdä toisin.
Ja saada näin uutta tietoa - tärkeää sellaista.
Tuntuuko tutulta (viitaten alkukevään keskusteluumme)...?!
Valitsemalla tarpeeksi heikot vastustajat saatetaan säilyttää fasadi - mutta - jäädään kehityksen suhteen siihen missä oltiin jo aikaisemmin."Inhimillisen kehityksen kannalta voitoista ei ole mihinkään"
Paras tänään luettu fraasi, kiitos!
- tsena1
"Hän sanoo, että inhimillisen kehityksen kannalta voitoista ei ole mihinkään. Ne eivät tuo mitään uutta - vaan saavat ihmisen kääntymään sisäänpäin itsetyytyväisyydessään - jopa taantumaan.
Mutta tappiot - ne ovat jotain aivan muuta! Ne saavat ihmisen ajattelemaan. Ihmisen on melkein p-a-k-k-o ajatella."
Tuo on kyllä ihan totta ja kyllä, tuntuu hyvin tutulta! En olisi ikinä uskonut kuinka paljon asioita joutuu oikeasti miettiä ja käydä lävitse, uudellen ja uudelleen ja vielä kerran uudelleen. Mutta niin kai se on, että se auttaa kun sitä kaikkea prosessoi.
Eilen mulle jotenki tuli sellainen fiilis, että jes, hyvä näin. Sain kuulla mun kaveriltani että eksäni on jälleen pari päivää sitten pistänyt tälle samaiselle tytölle viestejä jolle se meidän aikana flirttaili ja viestitteli (tää tyttö asuu poikaystävänsä kanssa yhdessä..) mm. "Kyllä sä vielä mulle lämpeet" ja sitä luokkaa. Tuli jotenkin se tunne, että onneks mun ei tarvitse miettiä tuota. Tai onneks toi ei enää aiheuta mulle pahaa mieltä, harmaita hiuksia tai ahdistusta. Mä olen siitä kaikesta NIIN vapaa kuin voi olla!
Ja mä olen aina miettinyt että eksäni oli niin kunnollinen yms. mutta nyt alkoi mietityttää että jos se pistää moisia viestejä nyt jo kun heidän suhteensa on noin tuore, niin mitä se on voinut meidän suhteen aikana tehdä...? Tai sitte ei vain ole kovin tosissaan nyksänsä kanssa. Kukapa tietää.
Mutta mä olen VAPAA.- Jason3
Hienoa tsena1!
Elämä ei ole koskaan vain jotakin tiettyä - vaan voimakkaanakin yhden ulottuvuuden tiettyyn suuntaan enemmän painottunut aste.
Ihmissuhteet ehkä erityisesti...
---
Tuossa joku miikkasi kommenttini lainatessani tennispelaapsykiatrikaverini suhtautumista voittoon ja häviöön.
Totta kai tarvitaan ihmisen elämässä myös onnistumisia - niiden tulee olla aina realistinen tavoite, johon useimmiten päästäänkin.
Mutta vastoinkäymisiäkin tarvitaan - ne tekevät osaltaan vasta mielekkäät onnistumiset mahdollisiksi.
Ei lämpöä ilman kylmyyttä.
----
Takaisin tekstiin.
Mulla olisi tuo optio.
Olen saman daamin kämppiksenä ollut 30 vuotta.
Läpi huimien kilometrejä maan alla olevissa tunneleissa tietämättä minne ne johtaa.
Nenäni edessä iso oman elämäni draama, jossa minun rooliani yhtäkkiä näytteleekin joku toinen.
Juonen kulku on muuttunut - monella tavalla - niin että itse on ollut vain katsoja.
Aivan järjetöntä kertomusta, jossa ei löydä oikeata, väärää, eikä enää minkäänlaista päämäärää. Ei ole tarinan opetusta - on vain virran polveilun jatkumo.
Silti.
Kaleidoskoopin kaaoksen, jota myös elämäksi kutsutaan, läpi tiiraillessa on - aina - kuitenkin elämän hedelmällisyyden sarkastinen haltija Bacchus tarjonnut, vähintään, kahta vaihtoehtoa, joista valita.
Noista vaihtoehdoista ensimmäinen on ollut huono - ja toinen vielä huonompi.
Mutta - yhtä kaikki - ne ovat olleet vaihtoehtoja.
Vain tuo valinnan mahdollisuus on tähän sekamelskaan ainakin omassa elämässäni sen tunteen, että olen yksi. Minä voin - ja minun on pakko valita. Olen ihminen, elävä yksilö.
Kornia on, että tuon iloisesti virnistelevän Bacchuksen vaihtoehdoista kainaloaan myöten suonsilmäkkeessä olevalle se välittömimmin helpotusta tuova ratkaisu pakkaa olla se huonoin...
Eikä pitkänäköisimmän ratkaisun tehneellekään luvata oikeastaan mitään.
Paitsi sen, että juuri tuohon suonsilmäkkeeseen hän ei lopullisesti vajoa. Näin on pääsy silti tallustamaan taas kotvan matkaa eteenpäin...
Sellaista on elämä!
Osin edellisten vaihtoehtojen sanelemina on uusia vaihtoehtoja. Eväitä.
Ja ne eväät ovat rakkaus.
Rakkaus on tietoisuus itsestä osana kokonaisuutta.
Ja joku päivä saattaa yksi vaihtoehdoista saada muotonsa toisessa ihmisessä.
Ja niin, ettei sen vaihtoehdon valintaa tarvitse välttämättä hirveästi miettiä... - Jason3
Hienoa tsena1!
Elämä ei ole koskaan vain jotakin pelkkää tiettyä - vaan voimakkaanakin yhden ulottuvuuden tiettyyn suuntaan enemmän painottunut aste.
Ihmissuhteet ehkä erityisesti...
Tuossa joku miikkasi kommenttini lainatessani tennispelaapsykiatrikaverini suhtautumista voittoon ja häviöön.
Totta kai tarvitaan ihmisen elämässä myös onnistumisia - niiden tulee olla aina realistinen tavoite, johon useimmiten päästäänkin.
Mutta vastoinkäymisiäkin tarvitaan - ne tekevät osaltaan vasta mielekkäät onnistumiset mahdollisiksi.
Ei lämpöä ilman kylmyyttä.
Takaisin tekstiin.
Mulla olisi tuo optio.
Olen saman daamin kämppiksenä ollut 30 vuotta.
Läpi huimia kilometrejä maan alaisissa syvissä tunneleissa tietämättä minne ne johtaa.
Nenäni edessä iso oman elämäni draama, jossa minun rooliani yhtäkkiä näytteleekin joku toinen.
Juonen kulku muuttuneena - monella tavalla - niin että itsestä on tullut vain katsoja.
Aivan järjetöntä kertomusta, josta ei löydä oikeata, väärää, eikä enää minkäänlaista päämäärää. Ei ole tarinan opetusta - on vain virran polveilun jatkumo.
Silti.
Kaleidoskoopin kaaoksen, jota myös elämäksi kutsutaan, läpi tiiraillessa on - aina - kuitenkin elämän hedelmällisyyden sarkastinen haltija Bacchus tarjonnut, vähintään, kahta vaihtoehtoa, joista valita.
Noista vaihtoehdoista ensimmäinen on ollut huono - ja toinen vielä huonompi.
Mutta - yhtä kaikki - ne ovat olleet vaihtoehtoja. Vain tuo valinnan mahdollisuus on tähän sekamelskaan ainakin omassa elämässäni tuonut tunteen, että olen "yksi". Minä voin - ja minun on pakko valita. Olen ihminen, elävä yksilö.
Kornia on, että tuon iloisesti virnistelevän Bacchuksen vaihtoehdoista kainaloaan myöten suonsilmäkkeessä olevalle vielä se välittömimmin helpotusta tuova ratkaisu pakkaa olla se huonoin... Eikä pitkänäköisimmän ratkaisun tehneellekään luvata oikeastaan mitään. Paitsi sen, että juuri tuohon suonsilmäkkeeseen hän ei lopullisesti vajoa. Näin on päästy kuitenkin siis tallustamaan taas kotvan matkaa eteenpäin...
Sellaista on elämä!
Osin edellisten vaihtoehtojen sanelemina on uusia vaihtoehtoja. Eväitä.
Ja ne eväät ovat rakkaus.
Rakkaus on tietoisuus itsestä osana kokonaisuutta.
Ja joku päivä, jossain tallustelun vaiheessa, saattaa yksi vaihtoehdoista saada muotonsa toisessa ihmisessä.
Ja niin, ettei sen vaihtoehdon valintaa tarvitse välttämättä hirveästi edes miettiä... - Jason3
Luettavaksi noista kahdesta edellisestä viestistä tuo alempi, klo 20.58 postattu versio (ylempää on siinä oikoluettu).
- tsena1
"Totta kai tarvitaan ihmisen elämässä myös onnistumisia - niiden tulee olla aina realistinen tavoite, johon useimmiten päästäänkin.
Mutta vastoinkäymisiäkin tarvitaan - ne tekevät osaltaan vasta mielekkäät onnistumiset mahdollisiksi."
Niin, tottakai elämässä tarvitaan onnistumisia. Mutta jos elämä olisi pelkästään onnistumisia täynnä, ei niitä ehkä osaisi enää niin arvostaa. Ja loppujen lopuksi onnistumisista ei opi niin paljon kuin epäonnistumisista ja niistä vaikeuksista. Eikös se ole niin, että vaikeuksien kautta voittoon.
Mä en edelleenkään pidä yksin asumisesta, mutta pikkuhiljaa minäkin koen niitä hetkiä kun tajuan kuinka ihanaa on asua yksin ja elää täysin oman vuorokausirytmin mukaisesti. Syödä ja kokkailla juuri sellaista ruokaa kuin itse haluaa ja tarvii. Mennä sinne salille silloin kun huvittaa ja tavata kavereita silloin kun huvittaa. Eikä tarvitse miettiä toisen ihmisen tunteita. Enkä mä juuri nyt ehkä jaksaisikaan sellaista, en nyt kun olen tottunut tähän sinkkuuteen taas hetkellisesti.
Ne on elämässä ihanimpia hetkiä kun rinnalla on joku jonka seurasta nauttii, jota rakastaa ja jonka kanssa jakaa kaikki ilot ja surut - sitä en tietenkään kiellä. Kyllä mulla sellaista tiettyä yhteenkuuluvuudentunnetta on ihan suunnaton ikävä. Mutta jos me ei oltaisi koskaan erottu, mä en olisi koskaan ns. joutunut asumaan yksinäni. Mun ei olisi tarvinut koskaan itsenäistyä, oppia tulemaan täysin omillaan toimeen, oppia elämään itseni ja ajatusteni kanssa (joiden kanssa on kyllä joskus hemmetin hankalaa elää!). Ja onhan niitä jotka eivät koskaan asukaan yksin, että löytyy se kumppani joka vaan natsaa niin että sen kanssa ollaankin sitten aina. Mutta mä olen tässä henkilökohtaisesti tajunnut sen, että mun täytyy itsenäistyä ja oppia olemaan onnellinen ihan omana itsenäni, koska en mä voi turvautua vain toiseen ihmiseen tai siihen, että onnellisuus tulee toisen ihmisen kautta. Se kun lähtee musta itsestäni, mutta joku toinen vain voi lisätä sitä onnellisuuden tunnetta.
Rakkaus on toisesta ihmisestä välittämistä, arvostamista ja halua kestää sekä ylä- että alamäet. Mutta rakkautta on myös se, että osaa päästää irti ja antaa olla kun sen aika on tullut. Meillä se aika tuli silloin reilu 2kk sitten ja mun oli vain pakko antaa hänen mennä. Ja ehkä se oli vain hyvä asia. - Jason3
Niin kuin Whitney laulaa.
Sekä sinun kommenttisi - että hänen laulunsa kaksi viimeistä riviä ovat yhtenevät!
"I believe the children are our are future
Teach them well and let them lead the way
Show them all the beauty they possess inside
Give them a sense of pride to make it easier
Let the children's laughter remind us how we used to be
---
I decided long ago, never to walk in anyone's shadows
If I fail, if I succeed
At least I'll live as I believe
No matter what they take from me
They can't take away my dignity
Because the greatest love of all
Is happening to me
I found the greatest love of all
Inside of me
The greatest love of all
Is easy to achieve
Learning to love yourself
It is the greatest love of all
(The greatest love of all) - tsena1
Minähän olen nyt aloittanut tosiaan työt paikallisessa kaupassa ja joudun näkemään aika paljon eksää ja tätä hänen nykyistään, kun he juuri siellä aina käyvät ostoksilla. Ja mähän olen tässä yrittänyt olla mahdollisimman kypsä yms. mutta tänään täytyy sanoa, että mulla meinas mennä järki. Eksäni ja nykyisensä kävelivät siitä kaupan käytävää ohitse ja mä satuin vilkaisemaan juuri kun tämä tyttö katsoi minua, hymyili oikein omahyväisen oloisesti, sen silmät oikein huusi että "hähää, katos mitä mulla on ja mitä sulla ei enää ole!" ja sitten se käänsi katseensa se samainen omahyväinen hymy huulillaan.
Mitäköhän MÄ olen tässä tehnyt, että ansaitsen moisia katseita. Mä en vaan tajua.- Jason3
Voi että. Et todellakaan mitään. Mutta anna hänelle anteeksi, sillä hän ei tiedä mitä tekee.
Tiedätkö tsena1.
Eilen.
Mun ex-naisystävä laittoi mulle facebookin kautta viestin, että hänellä on uusi vakava ihmissuhde.
Vaikka olin itse laittanut juttumme poikki, siis silloin heinäkuussa. Niin yllättävän syvältä kouhaisi.
Täällä joku kirjoittaja sanoi, että menkää muualle puhumaan tätä dialogia.
Jos haluat, niin voit kirjoittaa mulle normlineroller@hotmail.com - ja laita vaan itekin joku tunnistamaton e-posti, varsinkin jos haluut tunnistamattomuutta.
Käyhän tää toki tässäkin - muut vaan eivät ole hirveesti tätä enää kommanneet...
- libyalabya
Kaunis ja koskettava, myös opettavainen, keskustelu. Minäkin sain apua tuskalliselta tuntuvaan tilanteeseeni!
Kiitos- Jason3
Jee, lybyalabya!
Tsena1 elää pientä matalapainetta - mutta on fiksu nuori nainen.
Kiitos itselleesi. Tämä, että jeesaamme toisiamme, on kai tämän palstan tärkein tarkoitus.
- tsena1
Kiva että meidän jauhaminen on auttanut myös ulkopuolista henkilöä. Aika paljonhan me ollaan tosiaan heitetty asioita puolin ja toisin, välillä vähän positiivisempaan ja välillä taas vähän negatiivisempaan sävyyn. :)
Kyllä se elämä voittaa vielä.- Caroline G.
Ihan samaten voin kiitellä omasta puolestani. Oon saanut lohtua ja uutta näkökulmaa tilanteeseeni.
- joku vaan
Naurettavampaa kuin nämä viimeiset.. ei voi olla, yksi ja sama onneton
kirjoittelee eri nimillä!!! Makunsa on menettänyt- Jason3
Miksi kuvittelet tuollaista...?!
Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih496605Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j6642815Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens831249Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.931210- 841205
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä611113- 891110
Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2361089- 721002
- 228875