Varoitus adventistipuolisosta

Eihän adventistin pidä avioitua ei-adventistin kanssa ollenkaan. Sehän on luopumusta Herrasta.

>>Eihän adventistin pidä avioitua ei-adventistin kanssa ollenkaan. Sehän on luopumusta Herrasta.>>

Siinähän se! Kun juuri tuo ihastuminen tapahtuu, stä menee retkuun ja hyväksyy advemtistin puolisokseen ja näin luopuu Herrasta.

Amen, Adventistin ei todellakaan kannata alkaa ei uskovan kanssa suhteeseen, iso rasitus kummallekkin osapuolelle, toiselle siitä, ettei puoliso kunnioita hänen uskoaan, ja toiselle siitä, että on kaikenmaailman säännöt "rajoittamassa", miksi siis kiusata itseään ja toisia?

Ison helpotuksen elämään saa, jos valitsee kumppanin, joka jakaa kanssasi samat elämänarvot.

Tämä aloitus kertoo juuri sen, mitä raamatun totuus haluaa perheisiin.
Aivan yleisesti uskovien opetuksissa niissä vapaissa suunnissa, jotka kunnioittavat sanaa, niin opetuksessa pyritään ottamaan vakavasti raamatullinen varoitus.

Ei pidä lähteä kantamaan yhteistä iestä uskottoman kanssa.
Nyt samaa todistaa uskoton aloituksessa, kun ei rakkaus Jumalaa jubileeraa, vaan kaljat ja muut tämän maan joutavanpäiväisyydet.

Jouduin katselemaan erään diakonin matkaa, sisar oli tuttu jo nuoruudestani, ja hänen veljensä edelleen on melkein päivittäisessä kontaktissa, käyden ja soittaen.

Tämä sisar avioitui uskottoman kanssa. Alkoi se aviomiehen maallinen vaellus myös kulkemaan tuopin ääreltä toiselle. Meni siinä vuosikymmenten saatossa niin, että tämä alkoholisoituneen miehen vaimo, jouti hakemaan viinakaupasta pulloa ja annostelemaan sitä, muutoin väkivalta seurasi suhteessa ja tämän uskottoman miehen kautta.

Nyt on tilanne muuttunut sisarenkohdalla. olisiko jo 4 tai 5 vuotta, kun tämä mies kuoli alkoholistina, kun elimistö petti sen tien valjaitten painon alla.

Mutta kuinka rankka oli sisaren matka näitten vuosikymmenten saatossa.
Kuinka pieni on se huone, missä hän nyt eläkettään syö, kun kaikki miehen kautta meni viinaan.

Näin voin todeta, että helvettiä varmasti se sisaren elämä oli, ja juuri siksi, kun synti maistui, ja julisti rakkausliiton helvetinliitoksi.

Kaksi herraa. Herra ja herra.
Herran avulla vaimo jaksoi, mutta herransa avulla elämä petti ja kuolema tuli.

..

Erittäin hyvä aloitus. Näin päästiin näkemään todellista elämää.
Ei kannata kantaa iestä uskottoman kanssa, sinulle jos olet valintojen äärellä.

Suosittelisin myös uskomattomia naisia välttämään sellaisia miehiä, jotka ovat kaljoihin kiinnostuneet. Jos mäyräkoira on rakas, unohda hänet.
Hän tulee kuitenkin kuolemaan makkarapakettinsä ja kaljamäyräkoiransa ääreen, eikä hänestä ole kunnon rakkauden osoittajaa elämässäsi.

Voit hyvin ottaa hengellisestä puolesta mallia, se tuo siunauksen siinä elämääsi.

Tottakai N'mjyh saa tavoitella itselleen sopivaa puolisoa, joka juo samaan tapaan ja iloiten rahat kaljoihin, huvituksiin kantaa.
Vetävät yhdessä sianpotkaa, kaljaa ja kiroapäräyttävät toisilleen kuten muillekin.

Toivooko N'mjyh mielessään, että ei vaimo ikinä tulisi uskoon?
Pystyyköhän N'mjyh voimassaan siihen, että jos Jumala vaimoasi kutsuisi, niin estäisit hänen uskon tulon? Vai heitäsikö vaimon pellolle?
Tuskin ainakaan vaimollasi olisi kovinkaan hyvät oltavat sen jälkeen? Kiroaisitko sen jälkeen vaimosi ja lapselsi?

ihmeellistä naljailua, todella etovaa, eikä edes alkuunkaan sitä mitä rakas isä haluaa, olkaa ystäviä toisillenne ja kohdelkaa lähimmäistä kuin itseänne, huomaan että oman kirkon jäsenet kovin kärkkäästi tuomitsevat, ja ei uskovat on automaattisesti juoppoja ja kiroilioita, voin kertoa että ihan tavallisia ihmisiä tuolta maailmastakin löytyy. Mutta jos erona on vakaumus jumalaan, ja toisella osapuolella ei vakaumusta ole, se on jo riittävä ero saamaan isoja riitoja ja mielenpahoituksia aikaan, ja nimenomaan, eipä se ateisti ihminenkään ketään juoppoa katsele pidempään, olkaa ihmiset avarakatseisia, ja rakastakaa toisianne, siunausta elämään.

Minäpä kerron tarinan ,joka on tosi:Perheessä vaimo oli adventisti,mies ei,mutta mies ei ollut alkoholisti,vaan tunnollinen työmies joka hoiti perheensä toimeentulon yksin,soi vaimolleen uskon,kohteli kaikkia,uskovaisia,sekä myös muita ihmisiä ystävällisesti,auttaen eritavoin jokaista joka tuli apua pyytämään,eikä koskaan lausunut pahaa sanaa lähimmäisistään.Vaimo paasasi miehelleen kaiket ajat uskoontulosta,eikä antanut hetken rauhaa.Riitaa mies ei halunnut,vaan lähti usein ahdistavasta ilmapiiristä pois,askareisiin,lenkille jne.Näin jatkui koko heidän avioliittonsa ajan,kunnes mies sairastui alzhaimerin tautiin,sairastettuaan muutaman vuoden,ja vaimo toimi omaishoitajana.Mies oli jo siinä kunnossa että esim vaippojen käyttö oli kokoaikaista,ja oli jo aika-ajoin hoivakodissa,jossa jo hoitohenkilökunta näki potilaan kunnon.Mutta niinpä vaan vaimo talutti miehensä kasteelle,ja näinollen sai vihdoin ja viimein tahtonsa perille.Tämä menettely ihmetytti suuresti monia,koska tässä tapahtui suuri vääryys,eikä todellakaan ihmisen OMA TAHTO

Niinpä niin arvelinkin,kun tänne tämän kirjoitin,että selitys ja puollustus löytyy joka asiaan,enpä olisi muuten tätä tänne kirjoittanutkaan,ellen olisi samaa mieltä TAVALLISTEN-NORMAALISTI AJATTELEVIEN kanssa,että jos tämä ihminen olisi halunnut tähän lahkoon liittyä,olisi sen tehnyt terveenä ollessaan aivan varmasti.Ja minusta toista ihmistä ei saa pakottaa eikä painostaa.kyllä asiat ,,myöskin uskon asiat on vapaaehtoisia,ja täytyy saada tehdä omasta päätöksestä!!