Millaiset ihmiset näkevät aaveita?

Lapset ja vanhukset näkevät eniten, aikuiset hyvin harvoin.

No olen ihan tavalline ihminen, en mikään erikoisen herkkä tai tunteellinen, eikä taiteellinen, silti näen ja ihan aikuinen ihminen


ps. en edes usko aaveisiin enkä halua niitä nähdä, silti näen, yllättävissä paikoissa.

Kummitusta ei useinkaan varsinnaisesti "näe", mutta sen olemuksen voi jollain tavoin hahmottaa. Sitä ei näe, mutta tavallaan "näkee", tulee siis tunne tietynlaisesta liikkuvasta hahmosta, jonka ääriviivat ovat "tunnettavissa", tai sen "kuulee", ikäänkuin eräänlaisena liikkuvana kahinana. Nämä ovat ilm. sellaisia 6. aistin kokemuksia, että näitä on hiukan vaikea selittää "kuulee ja ei kuule". Jolla on tämä kokemus, tietää mitä tarkoitan.

Samalla tavoin, kuin esim. koemme jonkun tulleen selkämme taakse: emme näe, tai kuule häntä, mutta tuntoaistimme kertoo jonkun lähestyvän. Samoin voi aaveet "tuntea". Eikä se oo kivaa, sillä niiden vaarallisuutta ei voi tietää.

Kummituskokemuksia tupataan jotenkin "romantisoimaan" sillä, että niitä "näkisivät" vain tietyntyyppiset ihmiset.

No tosiasiassahan niitä ei pahemmin nähdä. Mutta sen sijaan muita selittämättömiä asioita voi tapahtua ja itse lasken tapahtumiksi vain kunnolla todennetut, en esimerkiksi "tuli yhtäkkiä hyvin kylmä" tai "tunsin oudon tunteen".

Esimerkiksi koputtelu seinissä/ovissa on jo ihan hyvä alku, sen lisäksi itsekseen siirtyilevät/lentelevät tavarat.

Tähän ketjuun olikin jo sanottu, että nuo kokemukset ovat pelottavia. Ihminen on tottunut tietynlaiseen maailmaan, jossa tällaisia ei tapahdu. Kun sitten näkee jotain normaalista poikkeavaa, niin pelko on erittäinkin luonnollinen reaktio.
Että sikäli en menisi huvin vuoksi samoamaan autiotaloja. Lisäksi niissä saattaa olla nistejä/spurguja majailemassa.

Kummituksia ei pidä lähteä etsimään, eikä kutsumaan. Meitä, joilla on tuo nk. 6 aisti, sama aisti myös varoittaa mahdollisesta vaarasta. Joka ilman tätä aistia lähtee "sokkona" kummitusjahtiin, ei ole senkään vertaa kykeneväinen hallitsemaan mahdollisesti eteentulevia ilmiöitä ja ilman aistia sellainen on jopa vaarallista. Henkimaailman suhteen pitää ensin omata muutamatkin perustiedot ja useimmiten ne opitaankin omien karvaiden kokemusten kautta.

Mutta myös kummituksia on kohdeltava hyvin. Siihen, että he yleensäkin haahuilevat entisissä nurkissaan, on jokin heille itselleen traumaattinen syy. Parasta jättää murheellinen haamu omaan rauhaansa. Ei ole haamustakaan kivaa, jos joku hysteerinen lauma tulee ensin kutsumaan häntä ja käyttäytyykin sitten epäkunnioittavasti, kirkuen ja juosten ympäriinsä, sotkien kaiken tielleen osuvan, ulos ovesta.

No, itse olen jostain kuullut/lukenut joskus aikoja sitten, että ainaskin punahiuksiset ihmiset olisivat jollain tapaa "herkkiä" aistimaan kummituksia jne. Voin olla väärässäkin, kun siitä on tosiaan vierähtänyt tovi jos toinenkin, kun kuulin asiasta ensimmäisen kerran. Mutta tiedä häntä, koska en tunne henkilökohtaisesti ketään, jolla olisi punertavat hiukset ja aistisi aaveita ym.

Juuri lapset ja herkät ihmiset näkevät aaveita..herkillä tarkoitan jotka jotenkin pystyvät aistimaan menneitä tapahtumia ja sellaisia..Olen lukenut kummituksista ja paranormaaleista asioista heti kun opin lukemaan eli noin 22 vuotta lukenut kaiken mitä eteen olen saanut. Eniten itseä häiritsee että poltergeist sekoitetaan kummitteluun:)

" Wau. Osaatko ihan oikeasti lukea? "

Tarkistin asian ylioppilastutkintotodistuksestani:

Luetun ymmärtämisessä oli ruotsin kielen osalta arvosanani
laudatur (erinomainen), suomenkielessä eximia cum laude
approbatur (kiitettävä)

Kyllä ne aaveet osaavat ovenkahvoja liikutella ja kaikkee muutakin on muuten kokemusta.Lukekaa kokemukseni asunnossa kummittelee sivulta. Nim. kaikenkokenut59

Yleensä rajakokemuksia aistivat ne ihmiset joilla on hankaluuksia eritellä aistikokemuksiaan loogisesti. Koputukset (esim. puutalon luonnollinen eläminen), varjot (näkökentän rajalla olevat aistimukset mitä aivot koettavat jäsentää), hahmot ja valot (valojen heijastumat pinnoista tai varjostumat) ja muut vaillinaiset aistiärsykket jäävät ilman selitystä ja ne koetaan yliluonnollisina. En puhu nyt tässä nyt varsinaisista mielen toimintahäiriöistä jotka muuttavat jopa oiketa aistihavaintoja vääriksi tai yhdistävät ne vääriin mielleyhtymiin.

Mieli on erittäin taitava tulkitsemaan väärin ympäröivää maailmaa jos siihen on esim. oman maailmankatsomuksen aiheuttama paine.