Paljon on tälläkin palstalla keskusteluja aiheesta kun toinen parisuhteessa ei halua seksiä. Mitä sille voi tehdä? Mikä on sallittua ja mikä ei? Erotako vai ei?
Olemme olleet naimisissa jo kohta 20 vuotta. Nuorena tavattiin ja lapset tehtiin. Nyt alkavat olla jo murrosiässä eli pahimmat ruuhkavuodetkin on jo ohi.
Aiemmin, ennen lapsia, useamman vuoden ajan, seksiä harrastettiin lähes joka päivä. Rakastin miestäni ja halusin häntä.
Lapset tulivat yksi kerrallaan ja seksi harveni pariin kolmeen kertaan viikossa ihan jo väsymyksen, puuttuvan yhteisen ajan jne. myötä. Tilanne kuitenkin edelleen ihan hyvä. Rakastin ja halusin.
Lapset kasvoivat, arki rullasi, päivästä toiseen samaa kaavaa. Pikkuhiljaa seksi väheni, ensin pari kertaa viikossa, kohta enää kerran. Nyt on menty jo pari-kolme viikkoakin putkeen ilman. En enää halua miestäni. En taida enää rakastaa enkä haluta. Seksiä haluan kuitenkin edelleen, en vain himoitse enkä halua omaa miestäni. Joku täällä sanoikin, että kyllä se nainen saadaan uudelleen syttymään mutta siihen tarvitaan uusi mies. Allekirjoitan tämän täysin. Mulla on fiilis, että ihan sama, mitä mies tekee tai sanoo, treenaa vaikka itsensä huippukuntoon fyysisesti, hieroisi selkää tai tekisi ruokaa, en vain halua.
En tiedä, onko mahdollista rakastua häneen uudelleen tai haluanko edes sitä. Tällä hetkellä vain odotan, että lapset kasvaisivat muutaman vuoden ja lähtisivät omilleen, jotta ehkä mekin siinä vaiheessa voisimme lähteä erillemme. Unelmoin vapaudesta mutta en saa silti eroa otettua puheeksi. En halua rikkoa lapsilta kotia. En halua sitä syyllisyyttä niskaani, että minä olin se, jonka takia koti myytiin ja lapset kulkisivat kahden kodin väliä.
Luulen, että miehenikään ei enää minua rakasta. Tai ehkä rakastaakin, yrittääkin välillä mutta ei vaan saa minulta vastakaikua. Vaikka yritän, minusta ei ole sitä hänelle enää antamaan. Pienet asiat toisessa ärsyttävät mutta niistäkään ei tee mieli hänelle mitään sanoa, pitäköön tapansa ettei minunkaan tarvitse peiliin katsoa ja korjata virheitäni, jotka hän minussa näkee.
Tuntuu pahalta, että olemme molemmat jumissa tässä parisuhteessa, jossa päällisin puolin on kaikki täydellisesti. Ratkaisu kaikkeen olisi, että rakastuisin mieheeni päättömästi uudelleen mutta en usko, että saan enää itseäni siihen pakotettua. Kun rakastaa, haluaa ja on sitä seksiä, näin minun mielestäni, jos halutaan etsiä syitä, miksi se fyysinen läheisyys joskus loppuu.
Haluttoman naisen näkökulma
49
842
Vastaukset
Kiitos hyvästä ja mielenkiintoisesta kirjoituksesta!
Vaikutat olevan tilanteen kanssa tasapainossa siinä mielessä että koet sen huonona mutta ei kuitenkaan niin ahdistavana etteikö voisi antaa tilanteen jatkua vielä jonkun aikaa. Nykytilanne on myös turvallinen ja muutos merkitsee aina riskinottoa. Muista kuitenkin pitää itsestäsi huolta. Älä anna tilanteen salakavalasti mennä niin ikäväksi että menetät oman itseluottamuksen ja toimintakyvyn. (kokemusta on)
Sanot että et saa itseäsi enää pakotettua rakastumaan mieheesi. Pelkäät ehkä seurauksia eli mahdollista pettymystä? Ja että se ei olisi sen arvoista?
Jos kuitenkin haluaisit valita tämän tien, eli tehdä parhaasi että rakastuisit mieheesi uudestaan niin mitä silloin tekisit? Varmaan ainakin puuttuisit niihin ärsyttäviin pikkuasioihin. Ehkä on isompiakin asioita ja et tiedä miten hän reagoi jos toisit ne esiin. Ehkä esittäisit jotain toiveita tai vaatimuksia. Varmaan joutuisit miettimään omia puutteitasi. Ehkä tasapaino järkkyy? Mutta mikä on pahin mitä voi tapahtua?- ei kylmä mutta
Olet siinä oikeassa, että jos haluaisin saada asiat ja parisuhteen kuntoon, tulisi niihinkin pieniin ärsyttäviin asioihin puuttua. Keskusteluyhteys katoaa puuttuvan seksin myötä, olen huomannut. Asutaan samassa talossa mutta toista ei "nähdä".
Mikä on pahin mitä voi tapahtua? Hyvä kysymys. En näe eroakaan oikeastaan pahana (tosin haluaisin ensin lapset omilleen, en halua heille mielipahaa luoda. Ehkä siis juuri lasten satuttaminen olisi se pahin, mitä voisi tapahtua?).
Olen creama lukenut juttujasi tältä palstalta ja monta kertaa olen tuuminut, että upeaa, että mies oikeasti pohtii ja yrittää saada parisuhteen kuntoon ja ymmärtää puolisoaan, miksi hän asiat kokee kuten kokee. Juuri sinunkin kirjoituksesi pohjalta halusin tämän naisnäkökulmani tänne kirjoittaa.
- Aikuinen Nainen.....
Aika tyypillistä keski-ikäisen naisen purkausta. Kummallista, että moni tuossa iässä ajattelee, että rakkaus olisi samanlaista kuin silloin nuorena ja intohimoisena. Ei se niin mene. Sinä olet muuttunut ja miehesi on muuttunut ja tilanne sekä ympäristö on muuttunut.
Rakastaminen on tahdon asia ja seksiä harrastaessaan ei aina pidä olla satanen lasissa. On nimittäin niin, että kun sitä seksiä harrastaa, se alkaa jossain vaiheessa taas kiinnostamaan mutta kun sitä ei harrasta, puolisot vain vieraantuvat entisestään toisestaan.
Kaikki tunteemme perustuvat omiin ajatuksiin. Käyttäytymisemme taas perustuu tunteisiimme. Eli jos jotakin haluat muuttuvan, kohdista energiasi omiin ajatuksiisi ja mieti, voisitko ajatella jostakin asiasta, esimerkiksi miehestäsi. eri lailla ja nähdä hänet positiivisessa valossa.
Äläkä ole noin hemmetin lapsellinen!!!- 6 + 4
Minusta AP on syvällinen ja sinä naiivisti kuvittelet, että joka ongelmaan on ratkaisu, joka riippuu vain omasta asenteesta/tahdosta/viitsimisestä. On saivartelua väittää, että kaikki rakastavat ja ovat onnellisia, jos vain ymmärtävät asiat oikein.
- Samaa mieltä minä
6 + 4 kirjoitti:
Minusta AP on syvällinen ja sinä naiivisti kuvittelet, että joka ongelmaan on ratkaisu, joka riippuu vain omasta asenteesta/tahdosta/viitsimisestä. On saivartelua väittää, että kaikki rakastavat ja ovat onnellisia, jos vain ymmärtävät asiat oikein.
Joka ongelmaan on ratkaisu. Ja kaikki eivät näe samoja asioita ongelmina; se nimenomaan on omasta asenteesta kiinni. Asiat ovat sellaisia kuten ne itse määrittelee ja sillä on suuri merkitys kuinka paljon haluaa ottaa vastuuta omasta elämästään ja eritoten onnellisuudestaan.
Ikuinen valittaminen ja puolison kritisointi ei ole koskaan johtanut mihinkään, no yleensä avioeroon mutta onko se ratkaisu. Avioliitto ei ole ruusuilla tanssimista eikä parisuhdetaitoja opi koskaan jos ei siedä epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä.
Kyllä tunneasiat ja ihmissuhteet ovat itsestä kiinni. Koska ne ovat asioita, joihin voi vaikuttaa. - 12 + 9
Samaa mieltä minä kirjoitti:
Joka ongelmaan on ratkaisu. Ja kaikki eivät näe samoja asioita ongelmina; se nimenomaan on omasta asenteesta kiinni. Asiat ovat sellaisia kuten ne itse määrittelee ja sillä on suuri merkitys kuinka paljon haluaa ottaa vastuuta omasta elämästään ja eritoten onnellisuudestaan.
Ikuinen valittaminen ja puolison kritisointi ei ole koskaan johtanut mihinkään, no yleensä avioeroon mutta onko se ratkaisu. Avioliitto ei ole ruusuilla tanssimista eikä parisuhdetaitoja opi koskaan jos ei siedä epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä.
Kyllä tunneasiat ja ihmissuhteet ovat itsestä kiinni. Koska ne ovat asioita, joihin voi vaikuttaa."Ikuinen valittaminen ja puolison kritisointi ei ole koskaan johtanut mihinkään"
Eihän AP valittanutkaan. Sanoi vain, että vaikka puoliso olisi miten täydellinen, halu ei tule palaamaan.
"no yleensä avioeroon mutta onko se ratkaisu"
Ei AP avioeroakaan suunnittele.
Katsos, oman tilanteensa seesteinen hyväksyminen voi olla se tervein lähestymistapa. Turha syyllistyä siitä, että ei tunne jollain odotetulla tavalla. Lapset pitää hoitaa ja verot maksaa, muuta velvollisuutta tässä elämässä ei ole. - ei kylmä mutta
Ehkä sanoin kirjoituksessani vähän väärin. En todellakaan odota, että parisuhde 20 vuoden jälkeen olisi samaa ilotulitusta kuin suhteen alussa. Mutta kun tunteet ovat ihan jäässä.
Minä haluan harrastaa seksiä ihmisen kanssa, johon minulla on tunneside. Ihminen, jolle haluan antaa hyvää ja haluan että toinen nauttii. Pelkän orgasmin saan saan hankittua vaikka yksinkin. Nykyisellään tuo halu puuttuu. - Väärät lähteet
12 + 9 kirjoitti:
"Ikuinen valittaminen ja puolison kritisointi ei ole koskaan johtanut mihinkään"
Eihän AP valittanutkaan. Sanoi vain, että vaikka puoliso olisi miten täydellinen, halu ei tule palaamaan.
"no yleensä avioeroon mutta onko se ratkaisu"
Ei AP avioeroakaan suunnittele.
Katsos, oman tilanteensa seesteinen hyväksyminen voi olla se tervein lähestymistapa. Turha syyllistyä siitä, että ei tunne jollain odotetulla tavalla. Lapset pitää hoitaa ja verot maksaa, muuta velvollisuutta tässä elämässä ei ole.Kuka tietää elämänsä edeltäkäsin. Halu voi palata vaikka nyt ei haluta, rakkaus ja kiintymys voi leimahtaa uudestaan, mitä vain voi tapahtua. Ihmisillä vaan on aikoja jolloin ei haluta, ei rakasta, toiseen ja hänen tapoihin ärsyyntyy helposti ja kaikki tuntuu merkityksettömältä.
Ihmiset muuttuu ja vanhenee, tilanteet muuttuu, halut muuttuu. Kysymys on enemmänkin erilaisten tilanteiden hyväksymisestä ja elämän seestymisestä. Mistä se johtuu että ihmiset vaikuttaa olevan eksyksissä itsensä kanssa? Avioero on muotitauti, kun toiset niin minäkin ja jos ja kun........onko se mikään ratkaisu koskaan mihinkään, tuskinpa. Ei vaihtaminen uuteen kumppaniin ole useinkaan ratkaisu omaan onneen. Kyllästymisen seurauksena voi mennä ojasta allikkoon jota katuu lopun ikäänsä. Olisi etsittävä itselleen jotakin muuta piristystä, harrastuksia ja virikkeitä että kotonakin taas jaksaa sitä kyllästyttävää rakasta.
- Mietin että..
AP, mitä ikäluokkaa olet? Esim 40v ja 50 -vuotiaan kohdalla ero on jo jonkin verran eri asia.
- ei kylmä mutta
40 v. olen. Miten näet eron iässä?
- niinpä niin
Ehkä ongelmasi on, että miehesi on sinulle itsestään selvyys, eikä hänessä ole sen vuoksi mitään jännittävää?
- ei kylmä mutta
Ei, en näkisi asiaa näin. Ennemminkin kuten joku täällä sanoikin, olemme ajan myötä muuttuneet ihmisinä. Eri kiinnoutuksen kohteet, erilainen sosiaalinen elämä. Itse tykkäisin esim. että joskus istuisimme iltaa kaveripariskunnan kanssa mukavia jutellen ja ehkä viiniä maistellen mutta puolisoani tällainen ei kiinnosta lainkaan. Saan aina mennä yksin.
- Kylmästälämpimään
ei kylmä mutta kirjoitti:
Ei, en näkisi asiaa näin. Ennemminkin kuten joku täällä sanoikin, olemme ajan myötä muuttuneet ihmisinä. Eri kiinnoutuksen kohteet, erilainen sosiaalinen elämä. Itse tykkäisin esim. että joskus istuisimme iltaa kaveripariskunnan kanssa mukavia jutellen ja ehkä viiniä maistellen mutta puolisoani tällainen ei kiinnosta lainkaan. Saan aina mennä yksin.
Onko teillä nyt niin että ette edes kerro enään toiveistanne toisillenne? luulen että molemmat haluaa samaa mutta joltakin muulta kuin omalta kumppaniltaan? Lähestyminen entiseen siippaan josta on jo menty erilleen tuntuu vaikeammalta kuin tutustuminen johonkin vieraaseen ja uteen ihmiseen? Ymmärrän tämän ja se lienee pitkissä suhteissa hyvin yleistä. Sanotaan että kasvettiin erilleen ja siitä on vitten vaikea kasvaa takaisin läheisyyteen. Kuitenkin kun tapaat uuden ihmisen hän on sinulle vieraampi kuin oma miehesi joka tapauksessa. Ehkä silloin kokee että voi myös itse aloittaa puhtaalta pöydältä kun se vastapuoli ei tiedä kaikkia sinun epätäydellisyyksiäsi. Siinä saa alkuun sitä ensihuumaa mihin vanhassa suhteessa on mahdoton palata ja jota niin kovasti kaipaa. Uskon kuitenkin että läheisyyden löytäminen vanhassakin suhteessa on mahdollista mutta se vaatii hitosti töitä. Sitä pitäisi aloittaa ihan pikkuhiljaa ja yhteisttyöllä tehden ensin pieniä asioita yhdessä ja siitä edetä vähitellen. Avautumalla toiselle saa toinenkin siihen luvan. Ehkä elokuvat tai teatterireissut silloin tällöin aloittamalla niin että itse vain ostaa ne liput sinne ja kutsuu toisen. Itse tekee jotain odottamatta toiselta yhtään mitään. Voi olla että se löytyisi mutta kun on luovuttanut niin toimihaan se ainakin siinä erilleen menossa samalla tavoin pikkuhiljaa. Se että olettaa kiinnostusten kohteiden olevan erilaisia saattaa kuitenkin olla ihan väärä oletus ja uskon useimmiten sen olevankin väärä. Ainakin se mistä voit olla varma on se että teillä molemmilla niinkuin kaikilla ihmisillä on sama halu tulla rakastetuksi, saada rakkautta ja tulla ymmäretyksi. Miehesi haluaa ihan samaa.
- ei kylmä mutta
Kylmästälämpimään kirjoitti:
Onko teillä nyt niin että ette edes kerro enään toiveistanne toisillenne? luulen että molemmat haluaa samaa mutta joltakin muulta kuin omalta kumppaniltaan? Lähestyminen entiseen siippaan josta on jo menty erilleen tuntuu vaikeammalta kuin tutustuminen johonkin vieraaseen ja uteen ihmiseen? Ymmärrän tämän ja se lienee pitkissä suhteissa hyvin yleistä. Sanotaan että kasvettiin erilleen ja siitä on vitten vaikea kasvaa takaisin läheisyyteen. Kuitenkin kun tapaat uuden ihmisen hän on sinulle vieraampi kuin oma miehesi joka tapauksessa. Ehkä silloin kokee että voi myös itse aloittaa puhtaalta pöydältä kun se vastapuoli ei tiedä kaikkia sinun epätäydellisyyksiäsi. Siinä saa alkuun sitä ensihuumaa mihin vanhassa suhteessa on mahdoton palata ja jota niin kovasti kaipaa. Uskon kuitenkin että läheisyyden löytäminen vanhassakin suhteessa on mahdollista mutta se vaatii hitosti töitä. Sitä pitäisi aloittaa ihan pikkuhiljaa ja yhteisttyöllä tehden ensin pieniä asioita yhdessä ja siitä edetä vähitellen. Avautumalla toiselle saa toinenkin siihen luvan. Ehkä elokuvat tai teatterireissut silloin tällöin aloittamalla niin että itse vain ostaa ne liput sinne ja kutsuu toisen. Itse tekee jotain odottamatta toiselta yhtään mitään. Voi olla että se löytyisi mutta kun on luovuttanut niin toimihaan se ainakin siinä erilleen menossa samalla tavoin pikkuhiljaa. Se että olettaa kiinnostusten kohteiden olevan erilaisia saattaa kuitenkin olla ihan väärä oletus ja uskon useimmiten sen olevankin väärä. Ainakin se mistä voit olla varma on se että teillä molemmilla niinkuin kaikilla ihmisillä on sama halu tulla rakastetuksi, saada rakkautta ja tulla ymmäretyksi. Miehesi haluaa ihan samaa.
Voi kun osasitkin kirjoittaa fiksusti! Olemme juuri tuossa tilanteessa, että toiveista ei enää edes puhuta.
Kyllästyin kerjäämään häntä mukaan, kun meitä kutsuttiin grilli-iltaa kavereiden kanssa viettämään yms. Aina en itse jaksaisi olla vain kotona kahdestaan, kiva olisi, että meillä olisi myös tuttavapariskuntia (vaikka edes omia sisaria mutta kun ei heidänkään kanssa huvita aikaa viettää), keiden kanssa yhdessä viettää aikaa. Leffassa ja ravintolassa on yritetty käydä kahdestaan. Kommentti yleensä leffan jälkeen on, että onneksi loppui, oli ihan surkea ja lähes nukuin koko ajan (ja minun valitsema leffa, tietysti). Ja ravintolassa syödään ja se siitä, ei tippaakaan huumoria, höpötystä tai mitään, jolla saisi toisen edes hymyilemään.
Ja kun hän ei halua minun näissä asioissa "miellyttää", olen kai sitten ajatellut, ettei minunkaan häntä tarvitse vastaavasti sängyssä miellyttää. Ollaan sitten molemmat toistemme toiveita ja haluja vastaan. Tällä hetkellä tuntuisi tosi kaukaiselta ajatukselta, että haluaisin tähän soppaan enää ketään uutta, täysin vierasta miestä, johon alkaisin tutustua. Tuntuu kuin tämä "tunteeton elämä" vie kaiken läheisyydenkaipuun kokonaan pois. ei kylmä mutta kirjoitti:
Voi kun osasitkin kirjoittaa fiksusti! Olemme juuri tuossa tilanteessa, että toiveista ei enää edes puhuta.
Kyllästyin kerjäämään häntä mukaan, kun meitä kutsuttiin grilli-iltaa kavereiden kanssa viettämään yms. Aina en itse jaksaisi olla vain kotona kahdestaan, kiva olisi, että meillä olisi myös tuttavapariskuntia (vaikka edes omia sisaria mutta kun ei heidänkään kanssa huvita aikaa viettää), keiden kanssa yhdessä viettää aikaa. Leffassa ja ravintolassa on yritetty käydä kahdestaan. Kommentti yleensä leffan jälkeen on, että onneksi loppui, oli ihan surkea ja lähes nukuin koko ajan (ja minun valitsema leffa, tietysti). Ja ravintolassa syödään ja se siitä, ei tippaakaan huumoria, höpötystä tai mitään, jolla saisi toisen edes hymyilemään.
Ja kun hän ei halua minun näissä asioissa "miellyttää", olen kai sitten ajatellut, ettei minunkaan häntä tarvitse vastaavasti sängyssä miellyttää. Ollaan sitten molemmat toistemme toiveita ja haluja vastaan. Tällä hetkellä tuntuisi tosi kaukaiselta ajatukselta, että haluaisin tähän soppaan enää ketään uutta, täysin vierasta miestä, johon alkaisin tutustua. Tuntuu kuin tämä "tunteeton elämä" vie kaiken läheisyydenkaipuun kokonaan pois.Näitä vastauksiasi kun lukee niin tuntuu kyllä siltä että teihin vaan pitäisi jotenkin saada vähän vauhtia!! :)
Millaista haluat että elämä on viiden vuoden kuluttua? Elämässä sattuu kaikenlaista mutta useimmille pitää paikkansa että nykytilanne on seurausta elämän varrella itse tehdyistä omista päätöksistä. (myös se että ei tee mitään on päätös)
Vastaavasti omilla päätöksillä ja toimilla voit määritellä mihin suuntaan elämä tästä eteenpän lähtee kulkemaan. Lähde toteuttamaan unelmiasi! Tee jotain räväkkää että lapsetkin huomaa että mamma on ihan sekaisin. Kyllä mieskin sitten joutuu ryhdistäytymään että pysyisi perässä.- Tee omiasi vain
ei kylmä mutta kirjoitti:
Voi kun osasitkin kirjoittaa fiksusti! Olemme juuri tuossa tilanteessa, että toiveista ei enää edes puhuta.
Kyllästyin kerjäämään häntä mukaan, kun meitä kutsuttiin grilli-iltaa kavereiden kanssa viettämään yms. Aina en itse jaksaisi olla vain kotona kahdestaan, kiva olisi, että meillä olisi myös tuttavapariskuntia (vaikka edes omia sisaria mutta kun ei heidänkään kanssa huvita aikaa viettää), keiden kanssa yhdessä viettää aikaa. Leffassa ja ravintolassa on yritetty käydä kahdestaan. Kommentti yleensä leffan jälkeen on, että onneksi loppui, oli ihan surkea ja lähes nukuin koko ajan (ja minun valitsema leffa, tietysti). Ja ravintolassa syödään ja se siitä, ei tippaakaan huumoria, höpötystä tai mitään, jolla saisi toisen edes hymyilemään.
Ja kun hän ei halua minun näissä asioissa "miellyttää", olen kai sitten ajatellut, ettei minunkaan häntä tarvitse vastaavasti sängyssä miellyttää. Ollaan sitten molemmat toistemme toiveita ja haluja vastaan. Tällä hetkellä tuntuisi tosi kaukaiselta ajatukselta, että haluaisin tähän soppaan enää ketään uutta, täysin vierasta miestä, johon alkaisin tutustua. Tuntuu kuin tämä "tunteeton elämä" vie kaiken läheisyydenkaipuun kokonaan pois.Pitäisiköhän sinun alkaa elämään omaa elämääsi jos mielestäsi olet jo kaikkesi yrittänyt ja fiilis on kuollut. Mene yksi tai etsi samanhenkinen naisystävä jonka kanssa voit mennä. Ei todellakaan kannata odottaa yhdessäolemista jos toinen on tuollainen. Et tietenkään voi edes haluta tuollaisen tosikon kanssa lähtemistä tai yhdessä olemista. Muuta vain itseäsi ja tee se itsesi takia. Tee niitä asioita mistä pidät välittämättä tuosta toisesta ollenkaan. Voihan siinä käydä niinkin että kun omilla reissuillasi saat yllättävästi huomiota ja itsetuntosi kohenee niin huomaamattasi teet kotonakin asioita toisin ja miehesi saa herätyksen. Älä kuitenkaan odota sitä mutta niin voi käydä kun sinä alat toimimaan totutusta eri tavoin.Yleensä muuttamalla itseään toinen muuttuu samalla. Tärkeintähän on itsesi onnellisuus ja se on itsestä kiinni ei täällä kukaan ole syntynyt toista onnelliseksi tekemään. Seksin voi unohtaa myös sillä se herää jos herää mutta onhan se vähän niinkin että herättelyä joskus sekin puoli tarvitsee. Osta Dildo ja herätä itsesi sen avulla henkiin.
- säälittää...
Tee omiasi vain kirjoitti:
Pitäisiköhän sinun alkaa elämään omaa elämääsi jos mielestäsi olet jo kaikkesi yrittänyt ja fiilis on kuollut. Mene yksi tai etsi samanhenkinen naisystävä jonka kanssa voit mennä. Ei todellakaan kannata odottaa yhdessäolemista jos toinen on tuollainen. Et tietenkään voi edes haluta tuollaisen tosikon kanssa lähtemistä tai yhdessä olemista. Muuta vain itseäsi ja tee se itsesi takia. Tee niitä asioita mistä pidät välittämättä tuosta toisesta ollenkaan. Voihan siinä käydä niinkin että kun omilla reissuillasi saat yllättävästi huomiota ja itsetuntosi kohenee niin huomaamattasi teet kotonakin asioita toisin ja miehesi saa herätyksen. Älä kuitenkaan odota sitä mutta niin voi käydä kun sinä alat toimimaan totutusta eri tavoin.Yleensä muuttamalla itseään toinen muuttuu samalla. Tärkeintähän on itsesi onnellisuus ja se on itsestä kiinni ei täällä kukaan ole syntynyt toista onnelliseksi tekemään. Seksin voi unohtaa myös sillä se herää jos herää mutta onhan se vähän niinkin että herättelyä joskus sekin puoli tarvitsee. Osta Dildo ja herätä itsesi sen avulla henkiin.
Totta,ei tuollainen vässykkä ketään voi tehdä onnelliseksi,vai onko strategia ajaa suhde lunastukseen suoraan sanomatta.Tyypillistä itsekästä ja satuttavaa miehen toimintaa.Petä sitä,saat edes vähän kostettua,huonosti tuossa käy joka tapauksessa sun kannalta.Miehes on ääliö!
- ivwrgowr
Mikä sinulla AP on tässä ongelma? Koetko syyllisyyttä siitä että et rakasta tai halua miestäsi ja kaipaat jotain muuta?
Jos molemmat olette eron kannalla niin mikä estää teitä eroamasta? Lapsenne ovat jo isoja ja ymmärtävät kyllä.- ei kylmä mutta
Jaa-a, ongelmani lienee tämä syyllisyys, kun koen, etten saa itsestäni annettua miehelleni sitä, mitä hän haluaa parisuhteessa. Pitäisikö minun pakottaa itseni johonkin, mikä ei tunnu minusta hyvältä?
Ero on iso juttu, en tiedä, olenko siihen vielä valmis. Jotenkin olen jämähtänyt odottamaan, että lapset kasvavat eikä ero niin konkreettisesti enää heitä koske, kun ovat omillaan.
- Ei muutakuin
Reidet auki vieraalle ja suunta kohti pohjamutia.
- just joo!
Sekö se sitten on kaikille osapuolille paras ratkaisu?
- kivvaakokö
ottakaa hallittu asumusero asutte erillään 6kk ja olette kenen kanssa huvittaa. sen jälkeen maistuu tai ei maistu. Meille maistui, nyt on taas kun ei ikinä ennen oltas silai koskaan oltukkaan. T 50
- ei kylmä mutta
En usko, että meillä tuo asumusero olisi mikään ratkaisu. Sitten sitä vasta erilleen ehdittäisiinkin kasvaa. Mutta hatunnosto teille, että homma on onnistunut ja tuloskin vielä sen jälkeen hyvä!
Ehkä taidan vain tyytyä kohtalooni ja odottaa, mitä aika tuo tullessaan. Joskus ajattelin, että en koskaan halua samanlaiseksi katkeraksi vanhaksi naiseksi kuten esim. monet sukulaisnaiseni 60 vuoden iässä, kun parisuhde pidetään pystyssä vaikka hampaat irvessä mutta sepä se taitaa aika monen kohtalo vielä tänä päivänäkin olla, ikävä kyllä.
Ja eihän sitä tiedä, milloin se päivä koittaa, että puoliso tälle hommalle jo stopin tekee ja lähtee itse kävelemään.
- Kerro miten meni
"Kivaakokö", kerropa millaisia fiiliksiä se asumusero herätti, oliko se vapaa seksi sitä, mitä olit kuvitellut? Miksi palasitte yhteen? Tuntuuko että olette uudelleen löytäneet toisenne?
Usein vaan on, että se jälleennäkemisen riemu loppuu muutaman kk päästä, kun kaikki asiat palaa taas ennalleen. Asumuseroissa harvoin itse ongelma mihinkään poistuu. - Olensamassajamassa
Ihan kuin olisin lukenut omia ajatuksiani, omaa elämääni. Pelottavaa! Koska et varmaankaan halua rikkoa lasten kotia (ymmärrän koska minulla sama juttu), suosittelen hankkimaan kivoja harrastuksia yksin tai miehen kanssa, remppaamaan kotia, matkustelemaan, urheilemaan, haaveilemaan. Sen oman elämän aika tulee kun lapset ovat isoja. Lukioiässä, näin olen ajatellut, sitten eroan. Lapsille ei koskaan saa sanoa, että he pitivät yhdessä.
Älä välitä syyllistäjistä, me emme kaikki mene samaan muottiin vaikka miten pitäisi yrittää. - Realman
Ensin loppuu seksi, sitten menee mieheltä mielenkiinto olla kunnon mies.
Sitten loppuu vaimon kunnioitus ja molemmat kärsii ja mököttää.
APn mies selvästi mököttää kun elää ilman seksiä ja naisen kunnioitus miestään kohtaan on kadonnut samalla.Siksi mies kostaa olemalla epäsosiaalinen.
Minä olen ahkera koti-isä ja kotityöt onnisttuu töiden jälkeen tai viikonloppuisin.Samoin huollan koneet ja laitteet, käyn kaupassa ja leivon sekä laitan ruokaa. MUTTA olen myös mies ja tarvitsen säännöllistä seksiä. Jos vaimo alkaisi pihtaamaan niin siitä nousisi hirveä riita ja lopettaisin olemasta kunnon mies.
Minä en ole kiltteydestäni huolimatta antanut kuohita itseäni liian lepsuksi.- ei kylmä mutta
Hyvä kommentti. Asiaa taas pohtineena olen päättänyt tätä testata. Lupaan tehdä aloitteen seksiin vähintään pari kertaa viikossa (mieheni kun ei edes yritä "herättää" minua millään tavoin vaan odottaa että minun pitää se tehdä) ja katsotaan muuttuko mikään.
Pidän teidät ajan tasalla tuloksista :) - Vaimoksivaa
ei kylmä mutta kirjoitti:
Hyvä kommentti. Asiaa taas pohtineena olen päättänyt tätä testata. Lupaan tehdä aloitteen seksiin vähintään pari kertaa viikossa (mieheni kun ei edes yritä "herättää" minua millään tavoin vaan odottaa että minun pitää se tehdä) ja katsotaan muuttuko mikään.
Pidän teidät ajan tasalla tuloksista :)Onnea kokeiluun!
Tuo huomio ettei miehesi edes yritä "herättää" sinua.. niin oikein hän siinä toimii tai näin varmaan luulee, koska yleensä neuvo haluttomien vaimojen miehille on juurikin se "ei saa painostaa", olla kimpussa tms.. koska se ahdistaa, ällöttää naista ja menee loputkin halut.
Multa taas lähtis halut jos mies ei osoittaisi mitään kiinnostusta enää..:D
Toivon todellakin Teillä vipinää tulevan, ehkä ne kuolleet tunteetkin ovat vain horroksessa ja pääsevät hiukan kytemään. ;) Mies voi olla aivan toisenlainen kun tuntee itsensä taas halutuksi vaimon puolelta, voi kummasti tsempata käytöstään arjessa jne..
Jos taas mies ei osoita mitään merkkejä "elpymisestä" niin sitten voisi alkaa miettimään eroa tosissaan.
Ei sitä moni halua tunnustaa, mutta hyvä seksielämä antaa puhtia ja tahtoakin olla parempi puolisoaan kohtaan. :) - ei kylmä mutta
Vaimoksivaa kirjoitti:
Onnea kokeiluun!
Tuo huomio ettei miehesi edes yritä "herättää" sinua.. niin oikein hän siinä toimii tai näin varmaan luulee, koska yleensä neuvo haluttomien vaimojen miehille on juurikin se "ei saa painostaa", olla kimpussa tms.. koska se ahdistaa, ällöttää naista ja menee loputkin halut.
Multa taas lähtis halut jos mies ei osoittaisi mitään kiinnostusta enää..:D
Toivon todellakin Teillä vipinää tulevan, ehkä ne kuolleet tunteetkin ovat vain horroksessa ja pääsevät hiukan kytemään. ;) Mies voi olla aivan toisenlainen kun tuntee itsensä taas halutuksi vaimon puolelta, voi kummasti tsempata käytöstään arjessa jne..
Jos taas mies ei osoita mitään merkkejä "elpymisestä" niin sitten voisi alkaa miettimään eroa tosissaan.
Ei sitä moni halua tunnustaa, mutta hyvä seksielämä antaa puhtia ja tahtoakin olla parempi puolisoaan kohtaan. :)Juu katsotaan nyt muuttuuko asiat parempaan suuntaan ja jos ei niin sitten voin luovuttaa yrittämästä ihan hyvällä omatunnolla. Hassua on muuten sekin että jos mies seksiä pyytäisi, todennäköisesti hän sitä saisikin (eli en anna pakkeja ellei sitten ihan oikeasti väsytä tms) mutta kun ei pyydä, mököttää kun minä en tee aloitetta useammin ja oravanpyörä pyörii.
- EiKysePihtaamisesta
Jos vaimo alkaisi pihtaamaan...
Pidemmän päälle piereskelevä kalsarikännejä ottava möhömaha ei herätä seksuaalista halua, miehenkin pitää olla haluttava avioliitossa. - en antas...
No ei ihme ettet sytytä.Tarkoitat siis sanoa että tarvitset seksiä pönkittääksesi surkeaa itsetuntoasi.
- ei kylmä mutta
Ja tähän vielä lisään, että mies on ollut epäsosiaalinen aina. Ennen liikuin lasten kanssa, nyt kun lapset isoja, joudun liikkumaan yksin.
- vaimo7
Olipas hyvää keskustelua. Esim. Creaman toteamus siitä, että mitään tekemättömyyskin on päätös, on hyvä huomio. Tilanteen säilyminen ennallaan on valinta, samoin Entä jos- ja Sitten kun -haaveissa eläminen. Aikuista ihmistä harvoin tyydyttää haavemaailmoissa eläminen, joten tyytymättömyys ei ole ihmekään.
Parisuhteesta kadonnut läheisyys on yleinen ongelma, se tuo automaattisesti mukanaan seksiongelmat. Mikäli kumpikaan ei ota vastuuta asian käsittelemisestä ja ongelma työnnetään maton alle, se tappaa helposti ilon arkielämästä. Seksuaalisuus kertoo vahvasti vitaalisuudesta, sen kieltäminen puolisolta ja samalla itseltä on vahva viesti siitä, että pitäisi puhua ja toimia - mutta mikä estää?
Ellet halua puhua toiveistasi ja tarpeistasi miehellesi avoimesti, vaan haluat elää unelmissa, miehesi ei voi sille mitään, ja jotenkin tuosta tulee sellainen ajatus mieleen, että tällä tavalla haluat rangaista häntä jostakin?
Kuulostaa, että sinulla on hänelle paljon sanottavaa, jonka pidät sisälläsi, mitä tämä kertoo mielestäsi sinusta itsestäsi? Arvostatko tällaista tapaa toimia? Valinnat kertovat arvoista, sekin tuottaa pahaa oloa, jos toimii arvojaan vastaan.
Asia, joka kuvauksestasi tulee myös mieleen, on se, että torjumalla toinen toistenne aloitteita olette ajautuneet jonkinlaiseen valtataisteluun? Oma tarvitsevuus on silloin uhka, toinen voi haavoittaa minua, joten torjun varmuuden vuoksi? Siitä ei voi läheisyyteen päästä, ellei käsitellä haavoittumisen pelkoa, jota läheisyyteen aina liittyy, pitkässäkin suhteessa (etenkin siinä!). Roolit rakentuvat pelkojen varaan eli sen varaan, että näyttelee eikä kerro mitä tarvitsee, mikä loukkaa tms, jolloin toinen ei pääse lähelle. Roolit,estävät aidon kohtaamisen ja kontaktin, joka on tyydyttävän seksuaalisen kohtaamisen edellytys.
Pitkissä suhteissa on paljon menneisyyden painolastia, pettymyksiä, käsittelemättömiä asioita, joka voi aiheuttaa tämänkaltaisia ongelmia. Puhumisen kynnystä ehkä kuitenkin kannattaisi yrittää ylittää? Minulle ei viestistäsioikein selvinyt, miten selität itsellesi sen, ettet tuo tarpeitasi esille? Tuo Realmanin näkökulma on minusta ajattelemisen arvoinen, sillä kaikkia ihmisiä, ei vain miehiä, myös naisiakin syö se, jos toinen näyttää käytöksellään, ettei pidä seksuaalisesti haluttavana. Silloin ei ole kovin helppoa säilyä "kuuloetäisyydellä" vaan pitää itsensä kauempana, ettei tulisi loukatuksi. Vetäytymisen kierre on valmis, jos molemmat pelkäävät.
Itse ajattelen, että parisuhteessa on tosi tärkeää rehellisyys toista kohtaan. Ellei voi enää rakastaa ja haluta, puoliso pitäisi vapauttaa etsimään uutta kumppania. Eihän toinen ole olemassa vain minun tarpeitani (pysyä toistaiseksi tässä parisuhteessa) varten.Olipas todella hyvää tekstiä. Toisaalta pitkässä parisuhteessa noiden muodostuneiden lukkojen avaamien on vaikeaa, jopa mahdotonta. Osittain siksi, että se osapuoli, joka avaa keskustelun ts keikuttaa venettä, saa helposti vain riitaa aikaiseksi. Vaikka yrittäisi puhua "minä tarvitsen, minä haluan" muodossa, niin toinen kuitenkin kuulee "sä et koskaan".
Kannattaisko APn avata keskustelu miehensä kanssa aiheesta "yhdessä vai erikseen".
Kertoa ettei liitto tuossa kuivuneessa tilassa voi jatkua pitkään. Haluaako mies elvyttää suhdetta ja haluatko sinä AP myös tehdä muutoksia? Molempien on sitouduttava suhteen hoivaamiseen, jotta se voisi elpyä. Tahto ja teot ratkaisevat.
- sohva terapia
Läheisyys ruokkii rakkauden syvyyttä.Sen ei tietenkään tarvitse olla seksiä vaan suukkonen,halaus jne..Säännöllinen haliminen ja rakastelukin sitovat pareja yhteen.Puhuminen ja kuulumisten vaihtamien on vahvistava tekijä,Toki se on elämän realismiä että halutkin muuttuvat-ei enää 40 välttämättä olla toisen iholla kokoa aikaa kuin nuorena.Monesti näkee että pariskunnat joilla ei ole puheyhteyttä ja heitä ei kiinnosta enää yhdessä olo-molemmat mököttävät illanistujaisissa joihin on pakosti menty-eikä nautita toisen seurasta yhtään.PUHUKAA JA HUOMIOIKAA TOISIANNE.
- Realman
No Ei kylmä mutta miten on aloitteet purreet?
Tässähän on jo monta päivää kulunut?- ei kylmä mutta
Eihän se mies kieltäydy kun tarjotaan eli kokeilu aloitettu. Pakottaa itseni jouduin, ei olisi huvittanut mutta tein sen silti (toki en hänelle sitä näyttänyt ettei huvita). Kerta ei vielä kerro, muuttuuko miehen käytös tai löydänkö haluani / kiintymystä mieheen takaisin mutta katsotaan miten käy. Toivottavasti asiat muuttuisivat. On henkisesti aika raskasta joka päivä näitä asioita päässä pyörittää.
- vaimo7
ei kylmä mutta kirjoitti:
Eihän se mies kieltäydy kun tarjotaan eli kokeilu aloitettu. Pakottaa itseni jouduin, ei olisi huvittanut mutta tein sen silti (toki en hänelle sitä näyttänyt ettei huvita). Kerta ei vielä kerro, muuttuuko miehen käytös tai löydänkö haluani / kiintymystä mieheen takaisin mutta katsotaan miten käy. Toivottavasti asiat muuttuisivat. On henkisesti aika raskasta joka päivä näitä asioita päässä pyörittää.
Sanotaan, että itsensä seksiin pakottamisella on huonoja vaikutuksia halukkuuteen (koska syyt haluttomuuden takana pitäisi käsitellä), mutta toivottavasti se ei pidä teidän kohdalla paikkansa. Kumminkin sellaisen elävän kontaktin ja rehellisen puheyhteyden palauttaminen onnistuisi helpommin pariterapiassa, oletteko sellaista harkinneet? Tunteita ja vaikeita asioita on paljon helpompi käsitellä ammattilaisen johdolla. Silloin omaan ja kumppanin reagointiin tulee uusia näkökulmia. Hienoa, että olet lähtenyt ratkaisemaan tilannetta ja ottanut vastuuta, toivottavasti myös miehesi ottaa omalta osaltaan askeleita takaisin luoksesi. Kaikkea hyvää jatkoon.
- Realman
Hienoa kuulla, tseppiä ja pitkää mieltä ;)
Nyt vaan pidät tiukan linjan ja huollehdit että seksiä on pari kolme kertaa viikossa
Lukuun ottamatta yhtä viikkoa.
Luulisi miehesi muuttuvan muutamassa viikossa aivan uudeksi mieheksi.
Jos ei ymmärrä niin ota sitten asia puheeksi, suora tyyli on paras.
Kyllä itseeni kolahtaisi jos vaimo sanoisi jotain tyyliin.
Kun minä vaimona hoidan sinut hyvin , niin voisit ottaa minunkin toiveet huomioon vähän paremmin!!
Tuohon loppuusi vastaan, että monesti asioiden miettiminen on raskasta
Tekeminen on helpompaa ja aikaakin kuluu vähemmän.- ei kylmä mutta
Miten sinä Realman suhtautuisit / kuinka innokas olet aloitetta tekemään, jos vaimosi sänkyyn hänen perässään mennessäsi esittäisi kuollutta, ei liikahda eikä päästä ääntäkään, jos koetat varovasti häntä koskea? Itse sanoisin, että kun muutenkin seksi mieheni kanssa tympii ja tuollainen on vastassa kun edes yritän jotain niin nyt tuntuu kyllä siltä, että ei huvita edes yrittää. Ollaan sit ilman. Olin työkavereiden kanssa iltaa viikonloppuna istumassa ja päivällä yksin kyläilemässä kaveriperheen luona (molemmat oli kutsuttu mutta eihän puoliso niin sosiaalinen ole että mukaan lähtisi) ja kai sitten siitä hyvästä kun kotona en ole päivystänyt koko ajan, saa mulle mököttää. Elämä ei oo laiffii :(
- Realman
Nuorena vaimo ei torjunut koskaan. Sitten oli aika jolloin lapset oli pieniä ja tein 60h viikossa töitä ja sairauksia yms. Vaimo oli väsynyt ja torjui usein.
Silloin tehtiin selvä sopimus jonka mukaan vaimo ei torjunut kolmea kertaa viikossa. Murkkuvaiheet on ohitettu ja vaimo rakastui minuun uudelleen ja pari vuotta sitten oli seksiä joskus parikin kertaa päivässä. Nyt tilanne on vähän tasaantunut.
Miehesi siis on nyt kerran torjunut tai ainakin luulet niin?
Me miehet ei ymmärretä hienovaraisia vihjailuja, jos et suoranaisesti käynyt kaluun käsiksi niin on mahdollista että miehesi ei käsittänyt uutta ja outoa tilannetta.
Jatkaisin suoraa aloitteen tekoa vielä jonkin aikaa ja sitten ottaisin asian puheeksi. Voithan ottaa asian esille hetikin. Mutta sano suoraan että olet yrittänyt pajauttaa seksiä tähän liittoonne ja toivoisit että lisääntyvän seksin myötä mieskin tajuaisi ruveta olemaan mies sinulle ja olemaan elämässäsi muutenkin kuin television ääressä.
Torjuin aikoinani vaimon sovintoseksit, vaimo otti asian puheeksi ja sanoi että haluaa sitä ja seksi on jotenkin parempaa? No tottahan muutin tapani vaimon toiveesta :)- ei kylmä mutta
Jatkettu on. Mies on toki tyytyväinen ja kaikki hänellä rullaa mutta entä minä? Kuvittele tunne, ettet todellakaan halua miestä lääppimään itseäsi ja kun yhdyntä on päällä, haluat vain itkeä ja huutaa, että toinen lopettaisi. Nöyryyttävää. Tulee ihan hyväksikäytetty olo. Mutta mies on tyytyväinen. Se kai tässä se tarkoitus oli?
- Realman
ei kylmä mutta kirjoitti:
Jatkettu on. Mies on toki tyytyväinen ja kaikki hänellä rullaa mutta entä minä? Kuvittele tunne, ettet todellakaan halua miestä lääppimään itseäsi ja kun yhdyntä on päällä, haluat vain itkeä ja huutaa, että toinen lopettaisi. Nöyryyttävää. Tulee ihan hyväksikäytetty olo. Mutta mies on tyytyväinen. Se kai tässä se tarkoitus oli?
Kyllähän asia ikävältä kuulostaa, jos noin tunnet sängyssä :(
Nyt on aika nostaa kissa pöydälle. Keskustele miehesi kanssa suoraan siitä miten toivoisit hänen muuttuvan ja kerro samalla kuinka olet yrittänyt palauttaa parisuhteeseenne seksin. Vaikka oletkin ollut väsynyt ja siitä syystä vähän halutonkin. Ja jotta et väsyisi ja menettäisi loppujakin halujasi niin miehen on myös muututtava.
Tarkoitus on että oppisitte molemmat ottamaan toisianne huomioon.
Sinä nainen annat säännöllistä seksiä ja miehesi alkaa huolehtimaan sinunkin tarpeistasi. Mitä ne sitten olevatkaan,
Jonkun pitää aloittaa parisuhteen parantamis yritys ja nyt se olet ollut sinä.
Ole ylpeä ja yritä nyt jaksaa. Pelin henki on kaikki tai ei mitään.
Tohtori Phillin sanoin , kun äiti on tyytyväinen niin koko perhekkin on.
- elämä on...
Ei se siitä muuksi muutu pitemmällä tähtäimellä, vaikka miehen vaihtaisi. Intohimo kun ei kestä ikuisesti ja ikäkin alkaa vaikuttaa. Minä lupauduin aviomiehelleni toisilla treffeillä. Olin nähnyt maailmaa ihan riittämiin. Ei kukaan mies ole niin kauhean ihmeellinen. Kaikesta tulee arkea lopulta. Hän oli ihan riittävä siihen, että päätin rakastaa häntä niin kauan kuin hän kanssani tätä elämää suostuu kulkemaan. Ei minuakaan aina huvita. Usein olen väsynyt. Työ, lapset, raskaus...kaikki vievät energiaa pois intohimolta. Täytyy sanoa, että tällä hetkellä minulle ei ole paljonkaan intohimoa, vaikka joskus sitä on riittänyt vaikka millä mitalla, mutta ei miehen silti tarvitse elää puutteessa eikä minunkaan. Jos hän tekee aloitteen, niin en laita vastaan. Lähentäähän se sitten kumminkin ja pitää parisuhdetta koossa se läheisyys. Eikä hän kumminkaan vaadi minulta mitään ihmeellistä...sen vaan, että olen mukana. Minusta rakkaus ja halut eivät ole sama asia eivätkä kulje käsi kädessä. Haluta voi vaikka ei rakasta...ja rakastaa voi vaikka ei juuri silloin haluttaisi.
- tällainen kokemus
Intohimon määrä vaihtelee, mutta kyllä mulla on käynyt niin onnekkasti, että oma mies on edelleenkin ihmeellinen ja ihana. Rakastan hänen kehoaan joka kohdasta, pidän hänen hellimisestään, vaikka olisin kuinka väsynyt. Nukumme aina lähekkäin ja halaamme joka aamu, kuljemme usein käsikkäin, suutelemme ja paijaamme. Se on meidän arkeamme, vaikka olemme olleet yhdessä 26 vuotta.
Joskus tunnen surua etukäteen siitä, että menetän ehkä joskus hänet. Koska kukaan ei voi häntä korvata. Jos avioliitosta häviää läheisyys ja seksi, voiko silloin puhua enää avioliitosta? Olen sitä mieltä kuin tuossa edellä, ei seksi ole mekaanista joka korjaa kaiken, vaan pitää myös puhua jos on ongelmia ja tyytymättömyyttä. Ei se varmasti ole aina helppoa. - mek
Tässä kiejoutuksessa naisella oikea asenne parisuhteessa olemiseen ja miten se suhde toimii eikä se sen suurempia kommervenkkejä tarvitse kun asenne on kohdillaan. Sama asia on kotityöt ja ei niitä varmaan kukaan mielellään tee vaan ne ovat ethtävä ja se siitä.
- halutonn
Hätkähdyttävä kirjoitus ap:llä, aivankuin olisit kertonut minusta ja elämästäni, ihan tarkalleen...
- mek
ajattele vain seksiä eikä sitä kohteen haluamista niin ongelma poistuu ja se siitä. Se siksin tarve ainakin minulla miehenä menee sen haluamisen ohi kun mielitekee ja se siitä.
- ...
Joillakuilla toimisi varmaan sellainenkin, että jättäisi ensin ikään kuin vahingossa päiväkirjansa auki jonnekin sillä aikaa kun olisi vaikka harrastamassa. Ehkä siihen tekstin loppuun voisi laittaa kysymyksen, että mitähän hän mahtaa tuumia, ja kynäkin olisi unohtunut viereen. Jos keskustelun saisi auki tällä tavoin, että alussa vain päiväkirjan kautta, niin mikäs sen helpompaa. Jatkossakin voisi käyttää, kun tilanne kriisiytyisi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih476057Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j6262462Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens821191- 791070
Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä3341061Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä551020Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.62975- 61925
- 228844
- 49791