Liiallinen itkeminen

Mielenterveysongelma?

On meitä sitten vesittömäpiäkin.Itku ei tule sitten millään. On vain pah möykky rinnssa. Tasan ei käy onnenlahat edes itkemisessä. Tuo on sinun tapa reagoita mielenliikutuksiin. Ei meitä ole samaab muottiin valittu. Olkoon toisen ongelma jos ei tätä hyväksy.

Oletko altistunut elohopealle? Amalgaamipaikat ym. ym.

Minäkin itken, milloin missäkin, kaupan kassa, opettajat, jne. Olen todella pahoillani niiden puolesta jotka "purkaukseni" kohteeksi joutuu, mutten vain mahda sille mitään.

Ole vapaasti, aisen takaus ei riitä ja lainaa ei siihen tule.

Minulla alkaa itkukohtaus helposti, kun laulan. Ääni sortuu ja kyyneleet tulvahtavat, vaikka ei laulu ei liikuta mieltä.
Samoin saatan saada itkukohtauksen, kun kerron jostakin aivan arkisesta tapahtumasta, jossa ei ole ollut mitään draamaa.

Tilanne on itselleni aina inhottava. Toiset katsovat ihmeissään, kun silmäni kostuvat ja ääni värisee ilman mitään syytä.
Kohtaus menee ohi, kun en jatka laulua tai puhetta.

Voiko tälle mitään!

Minulla on sama juttu, varsinkin jos nauran täyttä kurkkua, se kääntyy aina itkuksi, vaikken miettisi mitään ikävää.

En osaa neuvoa kun itsekin kaipaisin sellaista, mutta nukutko tarpeeksi? Väsyneenähän sitä on vieläkin taipuvaisempi lievään "hysteriaan". Entä muuten mielialat, et ole masentunut tai kääntänyt asioita sisääsi? Olen itse ollut lapsesta asti aika estoinen.

Voiko itkeminen olla liiallista? Sehän on yksilökohtainen reagointitapa. Ihmisiä liikuttaa eri asiat ja toiset itkevät useammin kuin toiset. Minusta kenenkään ei tarvitse pyytää lupaa itkemiseen toisilta. Voihan aina mennä itkemään sellaiseen tilaan jossa saa olla rauhassa jos haluaa tai toiset eivät kestä olla itkevän lähellä.

Masentuneisuus ja muu stressi tosiaan voi aiheuttaa itkuisuutta.

Ja mikä tässä on ongelma?

Vaihda itku nauruun. Naura silloin kun muut itkevät.

Itsekin tunnun neuvoa kaipaavan, vastaavaa tullut koettua. Tänäänkin taas ystävälle puhuessa aloin yhtäkkiä vain itkemään. Ilman mitään syytä... No ainakaan en ole ainoa kellä näin käy. Tuntui nololta...

En tee ikinä aloitetta itse.

Eihän tuo vielä mittään ,äiteelä tuli itkiessä ja nauraessa vielä pissatkin housuun! :)

kun muut nauravat, ajattelen jotain surullista asiaa ja alan itkeä-> ajatukseni ovat silloin surutalossa.
ja kun muut itkevät, ajattelen jotain iloista ja yritän saada muut paremmalle mielelle.
minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja valehtelen. anteeksi, että itkin, kun olin surullinen

Serotoniinivaje? Googlesta löydät lisää tietoa.

Oletko altistanut silmäsi joskus tupakansavulle?

Tämä on todella noloa.. Muta joskus lauleskelllessani tai jotain puhellessani minulla silmät kostuu.. En todellakaan tajua miksi.

ihminen näyttää tunteensa, kyyneleillä, naurulla ei väkivallalla/narsismilla/tunteettomuudella ym. Ole onnellinen siitä, että pystyt näyttämään kaikki ne positiiviset tunteesi. Etkä ole ainoa. Olen itse jossain määrin samanlainen, kuitenkin pienellä varauksella, esim. kenelle haluan näyttää tunteeni. Eräs kaverini näyttää tunteensa. Jos itkettää, hän itkee. Jos vituttaa/ärsyttää, hän myös näyttää/sanoo sen. Minusta se on ihana lahja ihmisellä. Mitään tuollaista ei kannata pitää sisällään, koska se tuo muita negattivisia tunteita/ilmaisuja mukanaan.
Onnea, iloa,itkua elämäsi tielle. Kaikkea hyvää kuitenkin.

Mitä noloa on itkeä tai ilmaista tunteita? Jos toiset ihmiset noloilevat puolestasi se on heidän omaa häpeäänsä. Suomalaisessa kulttuurissa tuntuu muutenkin tunteiden ilmaiseminen olevan NOLOA, koska ajatellaan niin paljon mitä muut ajattelevat.

Puhuimme just edellispäivänä tästä äitini kanssa, meillä molemmilla tuntuu olevan samaa herkkyyttä itkemiseen.
Tulee tunne että onko sinulla ja herkästi itkevillä (kuten itsellänikin) jotakin piilotetua surua sisässä. Olen ollut lapsesta asti herkkä itkemään vaikka halatessa, myös kova nauraminen kääntyy itkuksi. Olen myös hyväksynyt äärimmäistä herkkyyttäni mitä vanhemmaksi tulen, se on nykyään minulle voimavara ja lahja kuin jotain mitä pitäisi muuttaa. Parempi itkeä ja kokea herkkyyttään avoimesti kuin jäätyä sisältä. Vuosia oli myös aika jolloin en saanut itkettyä, koska olin rakentanut niin ison muurin. Nyt koen suurempaa vapautta olemuksessani kuin niinä vuosina ja elämä tuntuu muutenkin paremmalta.

Anna joskus itkun tulla kotona kun olet yksin eikä ole ihmettelijöitä ympärillä, vapauta surua sisältä, ehkä herkistyminen hiukan helpottaa sen jälkeen kun suru ei ole "ylitsevuotava sisällä". Herkkänä ihmisenä voi myös aistia toisten padottuja tunteita ja toimia ikäänkuin muiden surun kanavana. Ottaa muiden tunteet omikseen... toiset voi pitää hulluna kun eivät tunnista omia tunteitaan ja herkkänä ihmisenä vieressä oleva aistii mitä toinen ei edes tiedosta. Aistimme herkemmin toistemme tunteita ja ajatuksia kuin uskommekaan....

Hiero sipulia korviin.

Moni näyttelijä olisi iloinen kun saisi noin helposti kyyneleeet herahtamaan.
Hyödynnä ominaisuus ja mene harrastelijateatteriin tai elokuva-avustajaksi. Voit alkaa itsekin oppia olemaan ylpeä herkkyydestäsi.

Tuo voi johtua esimerkiksi hormooneista. Itselläni oli aikoinaan reilusti alentunut mieshormoonitaso. Muihin ongelman tuomiin en nyt mene. Yhtenä oli kuitenkin itkuisuus tai kyynelehtiminen vähänkään enemmän tunteita sisältävästä asiasta, kuten nainen sanoi rakastavansa tai joku antoi huonoa palautetta töissä. Asia on korjattu vuosia sitten hormoonien korvaushoidolla, enkä ole sen jälkeen itkenyt kertaakaan. Välilllä tunnen olevani jopa kylmä ja tunteetonkin asioissa joissa voisi olla edes pieni tunnelataus. Parempi kuitenkin näin. Eli lääkäriin mars, jos asia vaivaa.

Ensiksi sanottakoon, että itkeminen ja kyynelten valuminen kyynelrauhasista on kaksi eri asiaa...

Viittaa vähän sympaattisen hermoston yliherkkyyteen. Lienee hoidettavissa beetasalpaajilla...(?)

Beetasalpaaja ei oo mikään psyykenlääke tai vastaava, mutta hillitsee elimistön reagointia tunnekuohuihin tms.

Joku ottaa sitä esm. tressistä aiheutuvaan ylenpalttiseen hikoiluun, kahvikuppineuroosiin, kasvojen punotukseen, sydämentykytyksiin jne..

Mene lääkäriin ja selitä asia, turha sitä täällä on vatvoa...???

voi huhhu, muistan, meillä oli alakoulussa tyttö joka itki joka ikisestä asiasta. jos olet jo aikuisiässä, korjaa ongelmasi välittömästi! pidemmän päälle tosi raskasta

Tuo tuskin on rinnannollinen sen kanssa, että itse itken paljon sieraimilla, koska pidättäytynyt olen.
Oletko itse pidättäytyväinen tunteiden kanssa - tai olitko ennen?

Tietysti tuosta tulee varsin raadolliset mieleen, kuten kätketyt lapsuuden
tapahtumat pedofiliaa myöten......
Tai "scifisti": tiedostat Planeetan ihmisten ja ympäristön muuttuneen ja lopun olevan pian lähellä.
- Ehkä olisin voinut viimeisen poisjättää, vaikka monien tiedän kärsivän kyseisestä "lievästä" ahdistuksesta - ihan perustuen faktoihin ja matematiikkaan.

Mikäli mikään ei sinuun uppoa, niin suosittelen vaikka kamppailulajeja, jotta saisit vähän tuota "korkeanpaikan kammoa" taottua. (Ja sanoin "mikäli")...

hintti tai ämmä

Jotain tunnetason juttuja sinulla on selvitettävänä,mieti. Kyllä se joskus ratkeaa ajan kanssa.

itkeminen on terve merkki. Ajattele itsesi mun kenkiini. Itkin joskus, kunnes päätin etten enään vuodata kyyneliä. Se jopa toimi, mutta ei todellakaan niin kuin luulin, jatkossa en enään itkenyt hautajaisissa, seurustelusuhteen loppuessa, tai millekkään surulliselle asialle. Koska en enään osannu käsitellä surua, se alkoi pakkautumaan sisääni, kunnes rupesin huomaamaan että tunteet alkavat jäähtyä. Jotkut käyttää nimeä masennus, mutta mä käytän nimeä tunteettomuus. Se on huonoin asia mitä ihminen voi tehdä itselleen, koska se tulee vaikuttamaan ihan kaikkeen, yritä nauraa ihmisien kanssa, ei onnistu. Yritä itkeä hautajaisissa, et pysty., koska mikään ei enään kosketa sua. Ajattelet " ihan sama" välipitämättömyys nousee, parisuhteessa et tunne enään mitään, et vaan tunne. Sitä ei voi selittää mitenkään. itkeminen on siis terveellistä ihmiselle, jos sä pystyt itkemään ja purkaamaan noinkin hyvin itseäs kun tuossa kerrot. se on todella hieno asia.

Ihmisillä on erilaiset kyynelkanavat,osin sekin vaikuttaa..Itse olen myös herkkä "vetistelemään",ei kyyneliä voi estää tulemasta,jos vaikka tv-stä jotain elokuvaa katsoo,niin kyyneleet valuvat.Eihän siinä mitään häpeämistä ole! Onhan maailmassa kauheempiakin asioita.Aloittaja voi olla nuori teini,niin silloin kaikkia asioita pohdiskelee ja hakee syitä.Itse en ole enää nuori,mutta on aina ollut itku herkässä,samaten valuu ilon kyyneleet,kun makeasti nauraa..

Minulla ongelma on "pinnallisempi" eli en tarvitse edes tunnetiloja,vaan esim ihan vitsille tai muuten vaan nauraessa vedet tulee silmistä.
En siis liikutu tms vaan nauraessa vaan alkaa tulla vettä silmistä ja nenä vuotaa ja tämä mielestäni jo häiritsee välillä aikalailla.Koska tämänkin jotkut käsittävät väärin.

Tämä tapahtuu,olinpa kotona tai yleisellä paikalla.Minua ei ala itkettää,tulee vaan nauraessa vedet silmiin.

Minulla tulee myös kyyneleet todella herkästi silmiin riippumatta siitä onko syynä iloinen tai surullinen asia. Nauraessani sydämen kyllyydestä eli siten, että sitä ei oikein kykene edes lopettamaan silloin vedet valuvat silmistä takuuvarmasti.

Nähdessäni tai kuullessani jotain oikein kaunista tai liikuttavaa käy samoin, että silmäni kostuvat. Esimerkkinä, tavallisena sellaisena ovat lasten vilpittömät sanomiset tai tekemiset, jotka saavat liikuttumaan.

Jotkut kauniit tilaisuudet ovat myös varma itkunpaikka. Olin kerran avustamassa töissäollessani hartaustilaisuudessa ehtoollisella sairaalapappia ja lähes koko tilaisuuden ajan jouduin nielemään itkua, koska tilaisuus oli niin koskettava ja tuttujen potilaiden kohtaaminen tässä tilanteessa niin ainutlaatuista. Tähän liittyen muistuu mieleen tilanne töistä joulunaikoihin, jollioin keskusradiosta soi lähes taukoamatta joululaulut. Olin erään syvästi dementoitunutta jo vuodepotilasta vanhusta hoitamassa, joka ei enää aikoihin ollut juurikaan puhunut. Radiosta alkoi soimaan Heinillä härkien -kappale ja tämä vanhus alkoi yllättäen hyvällä äänellä laulaa mukana tätä laulua muistaen sanat kutakuinkin oikein.
Muistan itkeneeni vuolaasti myös tyttäreni viimeisissä kevätjuhlissa lähes koko suvivirren ajan. :)

Itku voisi olla herkässä esim syystä, että sinulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Itselläni on, ja olen ollut itkuherkkä koko ikäni. Vaikka kuinka puret hammasta, se tulee ja esim kirjaa lukiessa on tavallista että vetistelen, jos on joku kaunis tai koskettava asia. Mielialan äkkinäiset vaihtelut kuuluvat minulla kilppariongelmiin, masentunut en ole. Tosin olen elämässäni kokenut raskaita asioita, ja silloin on hyvä, että itku huuhtoo surua pois. Kaikki juhlat ristiäiset, häät tai hautajaiset, minä itken...

Kuulostaa erikoiselta. Suosittelen menemään ammattilaisen käsiin. En tarkoita mitään lääkärille hakemaan lääkkeitä vaan vaikka fysiolle tai psykolle. Tai jotakin terapiaa mikä kiinnostaa sua. Esim jos tykkäät piirellä niin mene ihmeessä taideterapiaan. Siellä voidaan keskustella piirtämistä kuvista ja niiden aiheuttamista tunteista. Suosittelen lämpimästi! =)

Ei nyt ihan noin pienestä voi itkeä, ei ole normaalia. Mene lääkäriin!
Itse itken myös aika herkästi mutta hyväksyttävimmissä tilanteissa.

VOITIN

Minäkin haluaisin neuvoa tähän pulmaan. On sosiaalisesti vähän oudoksuttua vetistellä tilanteissa, joissa ei ole mitään murheellista tms. itkun "väärtiä". Ei siis ole kyse siitä, että olisi suuria tunteita, jotka pitää päästä ilmaisemaan, syy voi olla jotakin hyvin pientä (liikuttuminen lapsikuoron laulusta tai pahastuminen pienen pienestä kritiikistä, ventovieraan ihmisen kuolinilmoitus). Suomessa ollaan sentään varsin tunnemyönteisiä, muualla olet kummajainen ja labiili syrjäytyjä, jos et pysty hillitsemään itseäsi.

Pahantahtoiset tulkitsevat itkemisen huomiontavoitteluksi tai kieroksi yritykseksi manipuloida toisia, mutta minä ainakin teen kaikkeni, ettei kukaan sitä huomaisi, erittäin noloa. Vältän myös joitakin tilanteita (lääkärillä käyminen), joissa pelkään tuleväni tämän takia väärin ymmärretyksi. Yleensähän ihmiset itkevät suurten (vaiettujen) ongelmien takia, eikä siksi, että heiltä kysytään, että kuinka sinä voit. Yritä siinä sitten selittää, ettei mitään suurempaa ole vialla itsellä eikä kotona etkä ole varsinaisesti hullukaan!

Joku poliitikko mainitsi haastattelussa, että on olemassa hengitystekniikka, jolla itkemistä voi torjua, tunteeko kukaan sellaista? Muuten tällainen itkuherkkyys passaa myöskin HSP:n (highly sensitive person) kuvaukseen. Sen lisäksi voin hyvin kuvitella, että useammillakin hormoneilla on osuutta asiaan. Olisikohan hypnoosista apua?

Minua itkettää tänne Suomi24:n kirjoittavat ja heidän ihmisvihansa ja nettivääristelynsä. Koska kykenen tuntemaan tunteita, en voi käsittää, miten pahat ihmiset kirjoittaa tänne Suomi24:n, henkisesti pahat. Koulukiusaajat on ihmisiä, jotka minuakin pilkkasi lapsena helposta punastumisesta tai itkemisestä - tänä päivänä olen ylpeä, vaikken enää niin helposti punastelekaan, että pystyn punastumaan ja tuntemaan tunteita. Olis hirveää olla joku yhden ilmeen täysin tunnekylmä ihminen. Minä jos olen surullinen, se näkyy minusta ulospäin ja jos olen iloinen, se myös näkyy. Tunteet näkyy silmistä ihmisillä. Tietysti tätä Suomi24:a lukiessa on pakko vähän kovettaa itseään, kun ei kiusaajille halua sitä iloa antaa, että osoittaisi heidän vääristelevällä ihmisviha- nettikirjoittelunsa olevan merkityksellistä.


En tiedä keitä vihaatte tai miksi. Luuletteko sen olevan herkille ihmisille jotakin terapiaakin lukea tätä Suomi24:a? Jos minulla olisi valta, olisi laissa kiellettyä rikollisille kirjoittaa nettiin, koska havaitusti tänne Suomi24:n kirjoittavista valtaosa ei kunnioita mitään eikä ketään...

No haista paska sit! HAH HAH HAH HAH HAAA!!!

hahhahhahah:D
Nyt ei voi muuta sanoa kun että hienosti pojjaat trollattu:D joku pallikorva on päässyt koneeltani jutskailemaan aika hienojakin topiceja ja viestejä, pahoittelen kaikille vastaajille! Mutta valitettavasti olen täysin normaali jannu ilman mielenterveysongelmia tai muitakaan itsetuntoon liittyviä probleemia:D kirjaudun suomi24 abaut kerran puolessa vuodessa:D

Jos oot itkupillu, niin senkun vaan
itkee pillutat..

Moi!
Mulla on käynyt kans niin, et esim. jos mua vähänkin nolottaa joku juttu, mun silmät vetistyy. Se on noloo ja sillon käännyn pois. Yritän peitellä sitä, mutta pari kertaa on pari tyyppiä nähnyt. Se ei oo kivaa, koska sit kaikki ajattelee, et miks toi taas nolostu?

Aloittajalle.
Oletko kokenut syrjimistä ja hyväksymättömyyttä jo lapsena?

"Esimerkiksi jos kerron jonkun mielestäni hauskan jutun, joka saa muut nauramaan käy niin että yhtäkkiä alkaa silmät kostua ja yritän kääntyä muista poispäin,..."

Tekstistäsi tuli heti mieleeni, että kaipaat toisten hyväksyntää ja kun sen saat, se herkistää sinut, koska koet niin suurta iloa.
Mietihän myös, miksi varsinkin naiset itkevät häissä. Koska vihkiminen on niin kaunis tilaisuus, erityisesti kirkossa.

Tönimiset... onko sinua lyöty?

Joitakin ihmisiä auttaa ehkä oikeanlainen terapia. Toisia auttaa sielunhoito ja rukous. Itse kuulun jälkimmäisiin. Suosittelen. Myös mielialalääke voisi auttaa alkuun.
Rukoilen puolestasi.

Kaikki olemme erilaisia....myös itse olen ns.herkkä....Mutta pakko sanoa, että kyllä se kanssaihmisiä vaivaisi jos koko ajan esim. ystävä tai joku läheinen itkisi... Onneksi en sentäs noin herkkä, elokuvia katsellessa joku ikävä kohta saa kyyneleet silmiini..jne...Sinuna menisin yllä juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa, kyllä sulla saattaa olla vaikka lievää masennustakin taustalla vaikka sanoit olleesi lapsesta saakka herkkä itkemään. En ihmettele yhtään jos ystäväsi tms. sinuun joskus hermostuisivat jos koko ajan pillität...

Olet herkkä ihminen, ehkä melankolinenkin luonteeltasi. Olemme Jumalan luomia ja tarkoitus onkin, että itkemme itkevien kanssa ja iloitsemme iloitsevien kanssa. Jos kohdallasi on kysymys masennuksesta, ehdottaisin Uuden Testamentin lukemista, aloittaisit vaikka Johanneksen evankeliumista. Elämme väkevän Pyhän Hengen vuodatuksen aikoja ja ihmeitä tapahtuu ilman määrää. Monet sairaat paranevat ja pienissäkin asioissa Jumala auttaa ihan konkreettisella tavalla. Hän on luvannut olla kanssamme joka hetki Henkensä kautta, sillä uskoviksi tultuamme jokainen saa luvatun Pyhän Hengen lahjan. Surun kyyneltenkin läpi on sydämmessämme rauha ja ilo siitä, että saa kulkea Jeesuksen kanssa. Voimia sinulle!

"Sinuna menisin yllä juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa, kyllä sulla saattaa olla vaikka lievää masennustakin taustalla vaikka sanoit olleesi lapsesta saakka herkkä itkemään.2
Just joo, nykajan hajuttomassa ja mautttomassa yhteiskunnassa syvästi tuntevan ihmisen pitääkin hakeutua hoitoon, ettei kukaan tuntisi oloaan kiusaantuneeksi.

Kyllähän lääkäri mielellään kirjoittavaa mielialalääkereseptejä, onhan lääkefirma kustantanut hänen konferenssimatkansa Dubaihin (perhe ja golfmailat mukaan). Ja näin on taas saatu aikaan yksi kemiallinen lobotomia, vain siksi, että tunteensa näyttävä ihminen (ja ylipäätääntunteet omaava) on jotain tosi pelottavaa ja perverssiä.

Ketjun aloittajalle: Syvimmät tunteet, itku ja nauru kulkevat aina käsi kädessä. Ole iloinen siitä, että sinulla on vahva tunneskaala ja näytä se ylpeänä. Älä välitä ihmisistä, joille hajuton ja mauton keskinkertaisuus on elämän suurin hyve ja tavoittelemisen arvoinen asia.

Kun sinulla on tuntee, voit sanoa eläväsi, toisin kuin valtaosa ihmisistä, jotka ovat ainoastaan hengissä.

Kyyneleet kaunistavat,siinä ei ole mitään häpeilemistä jos ei ääneen vollota joka asiasta... :)
Itsekkin olen herkkä kyynelehtimään,sekä ilon- että surunkyyneleitä.

"Säälittävin pelko on herkkätunteisuuden pelko." Herkkyyn voi olla myös voiman lähde ja voimakkuuden osoitus.

Jos itkettää, pitää itkeä ja kun naurattaa, pitää nauraa vaikka väärässä paikassa, naurua on niin / liian vähän. Jos kyyneleet valuvat vain, vaikka ei edes itketä, voisi käydä ehkäpä lääkärillä ihmettelemässä, jos aihe huolestuttaa.

Itsekin pillitin penskana paljon, jossain aikuisvaiheessa kuvittelin, että kyynelten määrä on tullut täyteen, vaan kuinkas sitten kävikään ...

Vanha sanonta on että,nuorena kyynelehtii ilman suruja ja vanhana suree ilman kyyneleitä. Niin se vaan on.

Voiko itku kroonistua? Olen itkenyt kolme vuotta putkeen. Minulla on syy siihen, mutta itkemisestä haluaisin päästä eroon. Saan itkemisen seurauksena päänsäryn, josta en pidä, kurkkuani kuristaa ja näköni sumenee. Itkuni aiheuttajaa en pysty poistamaan tai siirtämään. Se vaikuttaa koko loppu elämääni.

äh, ole vaan ylpeä herkkyydestäsi :) itse työskentelen suljetulla osastolla hoitsuna ja hyvin olen pärjännyt tähänkin saakka - vaikka silmäni saattavat kostua esim. kesken potilaan hoitokokouksen tai pahimmassa tapauksessa kesken potilaan lepositeiden kiinnittämisen jos tilanne tai vaikkapa yksittäinen lause koskettaa minua syvästi - se vaan pitää kääntää huumoriksi ja homma jatkuu. jos joku ääliö katsoo pahasti tai ihmettelee, totea reippaasti että sinulla on tällainen taipumus että silmät kostuvat herkästi eikä sitä pidä säikähtää.

älä o huolissas hienoa jos joku osaa viel itkeä ymmärrän kyl mitä tarkotit et on noloa mut ei se oikeest ole osottaa vaan et olet ihminen t.34v itkevä mies

Tämä ei tule välttämättä ap:lle, mutta haluan itsekin osallistua keskusteluun, kun aihe on lähellä sydäntä.

Itkuherkkänä olen monesti hävennyt tai koettanut piilottaa kohtauksiani. Iän myötä olen onnekseni saanut huomata, että läheisikseni on tullut ihmisiä, joilla on sama vaiva tai jotka muuten kykenevät ymmärtämään minua. Emme kai ole koskaan itkeneet yhdessä, mutta niissä piireissä joihin kuulun ei pidetä itkemistä niin maatakaatavana asiana. Jos itku tulee niin tulkoon. Minusta sellainen tuntuu hyvältä: muut eivät katso pahalla minua ja tunteitani, ja minulle on ok jos joku itkee kun häntä itkettää. Ehkä siihen on tarvinnut hieman aikaa, että ollaan totuttu. Kuitenkin tuntuu siltä, että olen löytänyt todellisia ystäviä, joita ei haittaa että olen sellainen ihminen kuin olen. Hyväksymme toisemme omina itseinämme.