Usko loppuu

Pilailetko? Jatka 10 kilsan jälkeen juoksemistasi.

Älä luo mitään paineita itsellesi, esim. yrittämällä juosta aikaa vastaan tai ajattelemalla liikaa niitä kilometrejä. Ihan rennosti vain suhtaudut koko juoksemiseen niin ettei siitä tule mitään pakollista suoritusta. (kilpailut ja kovemmat harjoitukset sitten erikseen) Itse pääsen usein vasta vauhtiin siinä 10 km jälkeen :). Jos kerta kulkee, niin antaa mennä vain! Eikä järjellisestikään ajateltuna ole mitään syytä ettetkö jaksaisi.

Taitaa olla tosi huono usko tai sitten provo aloitus.

Jos juoksee kympin 50 minuuttiin hengästymättä pahemmin, on jo melko hyvä kunto.

Kiitos viesteistä.

Ongelma on ihan todellinen, olen jutellut parin juoksevan kaverin kanssa ja niillä on välillä vastaavaa uskon puutetta ja ovat vetäneet martoonejakin. Jotenkin vain ton kympin jälkeen pidentäminen jännittää. Josko kokeilisi vaikka 15 km ensin rauhallisesti. Eilen vedin taas kympin ja ei se oikein miltään tunnu, mukavaa hölkkäilyä raikkaassa hapekkaassa ilmassa, kivaa oli ja muitakin oli useita liikkeellä.
Ajattelin että kirjoittamalla ja jakamalla tunnetta, pääsisin siitä eroon. Luulin että muillakin oliis samankaltaisia ongelmia.

Mulla tunti ja kymppi lenkkeilyn jatkamisessa pidempään on ongelmana tympääntyminen, ei vaan tee mieli juosta enempää. Millähän siitä motivoisi itsensä?

Kunnon puolesta kyllä jaksat juosta vaikka kuinka pitkään. Kannattaa kuitenkin aloittaa maltillisesti pidentämään yhtä lenkkiä ja hitaammalla vauhdilla, sillä se voi vaatia hieman totuttelua. Eikä kannata lannistua vaikka kaikki ei menisikään heti putkeen, sillä kyllä se muutamien kertojen jälkeen lähtee kulkemaan. Mitä pidempi matka, niin sitä herkemmin homma kaatuu aivan johonkin muuhun kuin varsinaiseen kuntoon (energia, nesteytys, varusteet, jalka vaivat, jne.). Ei muuta kuin menoksi, sillä vain niin siitä tulee rutiinia jolloin elimistö ja pää tottuu.

Itelläkin ennen lenkkiä voi tuntua ettei tänään kyllä jaksa, väsyttää, yms. mutta yleensä lenkin jälkeen on ollut paljon parempi olo. Se voi auttaa jos tekee jonkinlaisen viikko suunnitelmat, että jonain päivänä juoksee pidemmän, ja pitää siitä sitten kiinni.

Miten usko ja juokseminen liittyvät toisiinsa?

Noh, jos olet maratonin lähtöviivalla, niin saattaa mietityttää, mutta jos kuntoilumielessä juoksee 15-20 km, niin kuulostaa oudolta, että kympin juostuaan usko lopahtaa, vaikka on hyvä olo. Luulisi vain tulevan lisäintoa jatkaa menoa, kun elimistö toimii mukavasti, aurinko paistaa ja trikoohousuisia naisjuoksijoita on liikenteessä.

Aloitus lienee taas jokin outo provokaatio.

Itselläkin vastaava tilanne kuin ap:llä. Lenkkien pidentäminen jännittää. Juoksen aina saman lenkin, jonka jälkeen en ole vielä väsynyt. Varmasti jaksaisi pidemmällekin, ehkä jopa puolimaratonin, mutta en jotenkin vain uskalla juosta yli tuntia. Tavon asettaminen mahdotonta.

Vauhtia suhteessa kuntoon on liikaa, jos tyssää kympin kohdalla.

Siirry sauvakävelyyn.

Vaihtelua lenkkien pituuksiin ja vauhteihin niin alkaa pidemmätkin lenkit sujumaan.

Kamala hiki tuli.
Puolen yön jälkeen kotona.
On tämä @!# laji.

Koitapa lenkkiä kiihtyen. Aloitat pk1, rennosti hölkkäilet, kympin jälkeen alat vähän lisäillä vauhtia kun enää se kymppi jäljellä.

Juokset liika kovaa. Hiasta vauhtia niin jaksat 20km.

Kuuntele motivoivaa hunppaa.

Elä mieti, hölkkää vain.
Jos ahdistaa, piä paussi teboililla.

kuuntele itkosta hölkätessä. Pikkasen makkaranpaistoa korviin ja jo tekee mieli tovin hölkätä

Pitää ahnehtia pidempiä lenkkejä.