kun lapsi riehui kaupassa

suomalaisten on tosi vaikea puuttua toisten asioihin,itselleni kävi eilen tilanne jossa tosin lapsen tunsin,olin ollut jonkun aikaa töissä jossa hän oli hoidossa,mutta mummiaan en tunne kuin näöltä.Tämä lapsi on nyt 8vuotias mutta kehitysvammainen ja tosi,tosi itsepäinen,kun päättää jotain niin ei varmaan anna periksi.Nyt hän oli kauppareissulla päättänyt haluavansa jäätelöä mutta häneltä sairautensa vuoksi se on kielletty,olin itse menossa lasteni kanssa kerhoon ja näin tilanteen kun mummi ja poika seisoivat kadunreunassa ja poika intti ja polki jalkaa ja mummi yritti maanitella,voin kertoa että siihen olisi mennyt aikaa,minkä mummikin ilmeestään päätellen tiesi.Käänsin rattaat ja vaihdoin suuntaa ja menin heidän luokseen ja rupesin juttelemaan pojalle ja jatkoin matkaa suuntaan minne tiesin heidän olevan matkalla.Päästiin mummin talolle ja mummi oli tosi kiitollinen.Eli helpompi ehkä mennä kuitenkin tuttuja tai edes puolituttuja auttamaan kuin vieraita,valitettavasti,koska saattaahan sieltä tulla kynsillekkin,mene ja tiedä.

äidit taas suuttuvat, kun menee tekemään heidän lapselleen noin. Mistä sitä sitten osaa päätellä, kuka suuttuu ja kuka ilahtuu. Se on hienoa, kun ymmärsit vieraan olevan avuksi.

kyllä se on äidin homma pitää huolta lapsistaan.

että häntä kävi muut asiakkaat ja etenkin kaupan henkilökunta sääliksi.
Työpaikoilla ei aina arvosteta että mennään huutamaan räkä lentäen ja juostaan mutaisissa monoissa siellä täällä tavaroita kaadellen.

Tavallisempi tapaus olisi ollut se että täti olisi sättinyt sinua siitä miten huonosti olet kurittomat kakarasi kasvattanut. Kiva kuulla että vielä löytyy ihmisiä jotka osaa ja uskaltaa autaa tuolaisissa asioissa.

Minullekin on sattunut kerran vastaava juttu. Olin kauppareissulla silloin 3-vuotiaan uhmaikäisen poikamme kanssa. Hän sai kaupassa hirveän raivarin, koska en ostanut hänelle karkkia, ja heittäytyi heti ulos päästyämme lumihankeen kirkumaan ja piehtaroimaan. Nakkeli hanskatkin mäkeen vaikka ulkona oli varmaan 20 astetta pakkasta... Eikä suostunut lähtemään mukaani (olimme kaupassa kävelemällä). Minä en voinut ottaa häntä syliinkään ja roudata kantamalla kotiin, koska käteni olivat täynnä kauppakasseja. Mutta sitten paikalle tuli vanha pappa, joka katseli riehuvaa poikaa hetken, ja sanoi sitten hänelle ystävällisesti mutta topakasti: "hyh hyh, mitä käytöstä isolta pojalta". Poika säikähti kai hiukan ja lakkasi samoin tein reuhaamasta, nousi vikkelästi ylös lumesta ja rupesi kulkemaan kiltisti perässäni... päiväni oli kyllä pelastettu, kiitos sedän!

Mutta olen nähnyt myös niitä, jotka tulevat arvostelemaan, että "pääsisit helpommalla kun ostaisit lapsellesi ne karkit", "etkö saa lastasi kuriin" jne...

uskaltaa mennä ulkopuolisena puuttumaan. Ei voi koskaan (vieraiden ihmisten ollessa kysymyksessä) etukäteen tietää aiheuttaisiko teollaan iloa, vaiko mielipahaa.

Mun tekee toisinaan mieli mennä kaupassa kiukuttelevien/itkevien lasten luo höpöttämään jotain. Joskus nimittäin tntemattoman ihmisen juttelu saattaa rauhoittaa lapsen (kun siis menee vaikka kyselemään lapselta jotakin, johon tämä vastailee innokkaasti). Toisaalta voi olla myös niin arkoja lapsia, että vierastavat kovastikin ja ongelmat saattavat vain lisääntyä.

Vaikka tekisikin mieli auttaa, niin ei yksinkertaisesti uskalla. Jonkun äidin asenne voikin olla ihan toinen: "Kyllä minä oman lapseni kanssa pärjään ilman ulkopuolisten sekaantumista".

itse olen 4 lapsen äiti ja kokemuksia kauppareissuita jos jonkin laisia poikani kiekutteli pitkin kaupan lattiaa mut annoin kiukutella ja menin seuraavan hyllyn kohdalle katsomaan kauvanko se kiukuttelee ei menny kuin ovi niin poikani oli käynyt tutun myyjän käsivarteensa ja kysynyt missä äiti ja isä hetulivat kohta siitä yhteistuumin mun luo ja sen koommin ei ole hän tyempuillut kaupassa eikä kiukunnut jos ei saa jotai
myyjäkin sanoi et tälläin ne kuulemma saa uskomaan ja hyvin on tehonnut
olen kyl törmännyt hyvinkin mauttavaisiin ihmisiin mut on niitäkin todolla paljon enemmän jotka ei välitä yhtään ei edes ovea aukaista jos näkee vaunut saatika jos pyydät apua yleinen vastaus on ei nyt jouda on kiire

Olen kahden vilkkaan pojan, 3 ja 4-vuotiaiden poikien äiti. Voin sanoa että olen enemmän kuin kerran toivonut että kaupassa vieras aikuinen olisi pojilleni kommentoinut jotain kun pojat oikein ovat hiillostaneet sekä minua että tietysti muita asiakkaita marinoillaan ja juoksemisillaan. Itse olen joskus sanonut eräälle pojalle, joka kiukutteli äidilleen kassalla että "oleppa nyt kunnolla kun äitis on aika väsynyt ja on ostanut sulle ruokaa ja muita tarvikkeita. Sun täytyy olla kiltti sun äidille koska se pitää susta hyvää huolta." Ipana hiljeni kyllä, äiti ei huomannut tapahtumaa koska latoi ostoksia liukuhihnalle.

On totta että jotkut vanhemmat ei tykkää että vieras ikäänkuin puuttuu heidän asioihinsa puhuttelemalla lasta. Minä arvostan suuresti sitä että kun olen aivan loppu ja voisin kohta avata jonkinlaisen sarjatulen päästäni ympäri myymälää, tulee joku ja sulkee ja pysäyttää sen, vaimentamalla suloiset poikani jutustelemalla heille mukavia. Tuosta vain. Koska vieraalle ei ruveta. Ja minä saan koottua itseni laskemalla kahteenkymmeneen ainakin.