olen nyt asunut sijaisperheessä 8 vuotta ja olen siis 19- vuotias.Pian olisi edessä muutto omaan kämppään. Tuntuu haikealta jättää sijaiskoti ja -vanhemmat. ajattelinkin kysellä, onko kellään kokemuksia siitä, miten yhteydenpito on jatkunut omaan kämppään muuttamisen jälkeen? Sijaisvanhemmat ovat luvanneet pitää yhteyttä, ja itsekin haluan yhteyttä pitää. Haluisin vain kuulla ihmisten kokemuksia tässä asiassa. Ps. tiedän, että tämä palsta on tarkoitettu sijaisvanhemmudesta keskusteluun mutta en nyt muutakaan paikkaa tälle keksinyt.
yhteydenpito sijoituksen päättymisen jälkeen?
että sellasta
7
542
Vastaukset
- sibi
Minulla ei tietenkään ole sijoitetun nuoren näkökulmaa asiaan, mutta ainakin meillä pidetään samalla tavalla yhteyttä niin kotoa muuttaneisiin sijoitettuihin kuin kotoa muuttaneisiin biologisiin lapsiimme. Soittelemme puolin ja toisin viikoittain, joidenkin kanssa jopa päivittäin, viestittelemme facebookissa liki päivittäin ja kyläilemme puolin ja toisin vähintään kerran-pari kuussa. Syntymäpäivät ja joulut muistetaan. Tietysti riippuu paljon siitä millaista yhteydenpitoa sijoitettu haluaa. Meille sijoitetut ovat pääosin itse halunneet tiivistä yhteydenpitoa, he siis pitkäaikaissijoitettuja, mutta on meillä ollut myös yksi sijoitettu, joka halusi kyllä pitää yhteyttä, muttei aivan yhtä tiiviisti kuin muut. Olemme kuitenkin hänen lapsensa kummeja, ja tapaamme useita kertoja vuodessa. Emme kuitenkaan soittele niin usein ja facebookissakin pidämme yhteyttä lähinnä satunnaisesti. Tämä sijoitettu tuli meille vasta teini-ikäisenä, liki täysi-ikäisenä, joten itse ainakin liitän tämän siihen, ettei hän ehtinyt olla meillä kovinkaan kauaa, eikä välisemme side ehtinyt muodostua yhtä vahvaksi kuin muiden meille jo 1-10 -vuotiaina sijoitettujen kanssa.
- kysymys sibille
-Kuinkas monta teille sijoitetusta lapsesta palasi takaisin omaan kotiin??
-halusiko biovanhemmat lapset takaisin omaan kotiin??
Sijoitushan on lain mukaan aina vain väliaikainen toimenpide, miten tämä toteutui teidän tilanteessa??- sibi
Niistä neljästä lapsesta, joiden kotioloissa tapahtui riittävä muutos meillä olon aikana, kolme kotiutettiin biologisten vanhempiensa luokse. Neljännen biovanhempi ei halunnut lastaan takaisin. Ja muiden meille sijoitettujen lasten kotiolot eivät tähänkään mennessä ole kohentuneet lapselle soveltuviksi. Sen tarkemmin en aio kertoa, kuin että mm. huumeista, alkoholista ja väkivallasta kyse. Ja yhteyttä on pidetty niin omaan asuntoon muuttaneiden kuin biovanhemman luokse palanneiden kanssa, aina lapsen (ja biovanhempien luokse palanneiden kohdalla myös biovanhempien) toiveen mukaisesti. Ja meidän kohdalla biovanhemmat ovat aina halunneet meidän pitävän yhteyttä sijoitettuun, olemme ikäänkuin lasten varakummeja.
Meidän tilanteessa tämä sijoituksen väliaikaisuus on toteutunut aina ihan lain ja lapsen edun edellyttämällä tavalla, ja miksi ei olisi toteutunut?
- sibille?
Jos sijoitus johtuu:
-Päihteistä
-väkivallasta tai
-Vakavasta ml-ongelmasta
on sijoitus tarpeen. Mutta mikään hoidollinen sijoitus ei täytä mitenkään huostaanoton laillisia kriteerejä, jonka myös sosiaalityöntekijät myöntävät, mutta SILTI suurin osa sijoitetuista lapsista ei ikinä pääse takaisin kotiin, vaikka he itse sitä haluisivat (eli eivät tosiaankaan halua kuulua sijaisperheeseen).-Miten tämä voi olla mahdollista Suomessa??- hansee
A) yleistäminenhän on aina kivaa, mutta onko sinulla esittää tutkimustietoa väitteidesi tueksi?
B) eiköhän tuo kysymyksesi kannattaisi esittää jollekin muulle kuin sijaisvanhemmalle, joka on hoitanut oman osuutensa hyvin, ja jonka hoidossa olleet lapset ovat olleet em. kaltaisista perheistä, eivätkä siis hoidollisista syistä sijoitettuja?
C) miten hoidollinen sijoitus ja lasten kotiinpääsemättömyys liittyvät toisiinsa? Myös EI-hoidollisista syistä (vanhempien väkivalta, päihteidenkäyttö) sijoitettu lapsi saattaa kaivata kotiinsa, vaikka olosuhteet kotona voivat olla sietämättömät eivätkä lainkaan lapselle soveliaat. - To the hansee
hansee kirjoitti:
A) yleistäminenhän on aina kivaa, mutta onko sinulla esittää tutkimustietoa väitteidesi tueksi?
B) eiköhän tuo kysymyksesi kannattaisi esittää jollekin muulle kuin sijaisvanhemmalle, joka on hoitanut oman osuutensa hyvin, ja jonka hoidossa olleet lapset ovat olleet em. kaltaisista perheistä, eivätkä siis hoidollisista syistä sijoitettuja?
C) miten hoidollinen sijoitus ja lasten kotiinpääsemättömyys liittyvät toisiinsa? Myös EI-hoidollisista syistä (vanhempien väkivalta, päihteidenkäyttö) sijoitettu lapsi saattaa kaivata kotiinsa, vaikka olosuhteet kotona voivat olla sietämättömät eivätkä lainkaan lapselle soveliaat.Nyt ei ollutkaan kysymys pelkästään lapsen mielipiteestä, vaan siitä, että:
jOS ja KUN KAIKKI huostaanoton syyt ovat poistuneet (esim. jo 2 vuotta ennen huostaanoton purkuhakemusta), niin eikö silloin LAIN mukaan lapsi TÄYTYISI palauttaa takaisin OMAAN kotiin?? (välittämättä siitä onko sijoitus kestänyt 6 kk vai 10 vuotta).
Lapsen mielipide oli tässä esillä siksi, että silloin sossut/sijaisvanhemmat eivät voi vedota huostaanoton purun estämisessä siihen, että lapsi olisi "kiintynyt" sijaisperheeseen!!
Entäs, jos huostaanoton purun kriteerinä on: Lapsen ikätasoisen kehityksen saavuttaminen (mitään muita perusteita ei ole), jota kyseinen lapsi ei tule ikinä saavuttamaan?? Lapsella lievä kehitysvamma. Tarkoittaako se sitten mielestäsi sitä, että sillä pienellä lapsella ei ole oikeutta enää palata omaan kotiinsa, koska joku wannabe laittomasti niin päättää?? Siis sehän on aivan täysin lainvastaista. Onko se sitten ihme ja kumma, jos ketään ei enää kiinnosta MINKÄÄNLAISET yhteiskunnan lait ja säännöt ja ihmiset syrjäytyvät?? Onko sellainen ihminen mielestäsi "toisen luokan kansalainen, jolla ei ole oikeutta kasvattaa omaa lastaan?? (esim. työtön, jolla ei minkäänlaista päihdeongelmaa tai mt ongelmaa).
Minkälainen on "normaali hyvä vanhempi"?? Entäs millanen on "ongelmaperhe"?? Itse en ainakaan löytänyt ls-laista näille minkäänlaisia selityksiä!! Eihän se nyt NIIIIIIIIN vaikeeta voi olla vastata kysymyksin??
- sipulisopuli
Olen sijaislapsi, jo aikuiseksi ehtinyt sellainen.
Biologinen äitini oli hyvin nuori huumeäiti saadessaan minut ja biologisten isovanhempien isosta tuesta huolimatta, äitini ei vaan pärjännyt.
Sijoitetuksi tulin 2-vuotiaana.
Biologisen äitini huumeongelma jatkui siihen asti, kunnes olin 8-vuotias. Lopulta äitini sai elämänsä kuntoon, työtä, asunnon ja uuden perheenkin. Olin tässä kohtaa ollut sijoitettuna jo 6 vuotta ja täysin kiinnikasvanut sijaisperheeseeni, sillä biologinen äiti ei ollut mitenkään aktiivinen tapaamisten ym suhteen. Enemmin olin tapaillut biologisia isovanhempiani tänä aikana, kuin äitiä. Erityisesti isovanhemmat toivoivat minun palaavan äidin luokse, kun tämän elämä oli saatu kohdilleen. Palaamistani yritettiin yhden kesän ajan, mutta se oli minulle liian rankkaa ja aloin oireilemaan todella pahasti, mm sängyn kastelua, pimeän pelkoa, kaikenlaisia muita pelkoja, levottomuutta, ahdistuneisuutta jne. Lopulta päädyttiin siihen, että jatkan sijaisperheessä. Äitini hyväksyi tämän ratkaisun, vaikka äidin vanhemmat vastustivatkin.
16-vuotiaana muutin sijaisperheestä biologisen tätini luokse, koska halusin opiskelemaan tiettyyn lukioon pääkaupunkiin ja tämä ratkaisu sopi kaikille.
Sijaisperheeni on kuitenkin pitänyt lujasti yhteyttä, heidän luonaan käyn viikonloppuisin, lomilla ja juhlapäivinä. Koen olevani sieltä "kotoisin" ja heistä myös puhun perheenäni yhä. Biologinen äitini pitää yhteyttä harvakseltaan, samoin minä häneen. Biologiset isovanhempani olivat tärkeitä aina heidän kuolemaansa saakka.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut
Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/1911284Miettimisen aihetta.
Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.1221128- 70850
- 48844
Just nyt mä
En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman53780Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle
Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva50715- 33682
- 60679
- 50655
- 52647